Browsing Category

Helsinki

Osallistu arvontaan ja voita ilta komedian parissa Helsingissä!

Osallistu arvontaan ja voita mainio ilta komedian parissa Helsingissä!

*Blogijuttu tehty kaupallisessa yhteistyössä Jubilee Komedian kanssa

Kiinnostaisiko viettää marras-joulukuussa ainutlaatuinen VIP-ilta kera parhaan ystävän, samalla nauttien maailmallakin tutuksi tulleesta laatuviihteestä?

Osallistu siis mukaan arvontaan jossa on mahdollista voittaa pääsyliput kahdelle henkilölle Jubilee Komedian näytökseen sekä maittavat alkudrinkit. Neljättä kertaa Helsingissä esitettävä Sähkeet Uutiskomediashow on mukava sekoitus stand up:a sekä revyymeininkiä, yhdistettynä suomalaisesta yhteiskunnasta löytyviin aiheisiin. Esitys pohjautuu brittiläiseen Newsrevue-formaattiin ja puree erityisesti älykkäästä poliittisesta komediasta nauttiviin katsojiin.

Newsrevue on vuonna 1979 Lontoon Paddingtonissa aloittanut uutisrevyy, jonka esitykset jatkuvat yhä edelleen. Se on maailman pisimpään pyörinyt livekomediashow.

Syksyn makeinta poliittista komediaa esitetään kolmessa paikassa: Kappelin Kellarissa, Ravintola Kaisaniemessä sekä Hotelli Presidentissä.

Arvonta

Mikäli kiinnostuit ajatuksesta, kerro alle yhdellä lauseella 28.10 mennessä, miksi juuri SINUN ja ystäväsi pitäisi päästä viettämään hersyvää iltaa Jubilee Komedian parissa?

Arvonnan voittajaan otetaan henkilökohtaisesti yhteyttä. Hän pääsee valitsemaan Sähkeet Uutiskomediashow’n näytösajoista hänelle parhaiten sopivan ajan sekä viettämään säkenöivän komediallista iltaa talven pimeimpänä ajankohtana.

Mikäli et malta odottaa kilpailun päättymistä, käy ihmeessä tutustumassa Jubilee Komedian internet-sivuihin ja tee oma lippuvarauksesi.

Onnea arvontaan!

*Kaikki kuvat: Jubilee Komedia.

 

 

Erikoiset kesäkohteet: Kansallismuseon tornikierrokset

Kansallismuseo, Helsinki

Taannoisen Helsinki-päivän yhtenä ohjelmanumerona oli päästä tutustumaan Kansallismuseon torniin. Onnekseni olin ilmoittautuessa niin onnekas, että pääsin mukaan kierrokselle joka oli kahdessa minuutissa varattu täyteen. Tänä kesänä jokaisen asiasta kiinnostuneen ja nopean on keskiviikkoisin mahdollista osallistua tornikierroksille mukaan.

Kansallismuseon torni

Kansallismuseo avattiin yleisölle vuonna 1916. Museo on arkkitehtikolmikko Gesellius – Lindgren – Saarinen näyttävin kansallisromanttinen luomus. Rakennuksen ulkoasu jäljittelee suomalaisia keskiaikaisia linnoja ja kirkkoja.

Tornilla ei varsinaisesti suunnitelmissa ollut mitään varsinaista käyttötarkoitusta. 1900-luvun alussa oli vain tapana rakentaa torni näyttäviin rakennuksiin. Vuosien myötä torni on toiminut mm. museoesineiden varastona sekä pienimuotoisten tilaisuuksien näyttämönä.

Kansallismuseon tornin parveke on 38,5 metrin korkeudessa. Korkeutta tornilla on yhteensä 58 metriä. Tornissa suoritettiin taannoin mittava kunnostusprojekti, joka valmistui vuoden 2017 Suomen 100-vuotisjuhliin. Remontin aikana jokainen tornin kivi käytiin läpi, sadan vuoden aikana kostuneet rakenteet korvattiin uusilla sekä rakennettiin tuuletuskanavat kivien taakse.

Kesällä 2018 keskiviikkoisin klo 16.30 – 18.00 on mahdollisuus osallistua tornikierroksille 5€ maksua vastaan. Kierrokset ovat suosittuja joten kannattaa olla ajoissa paikalla koska mukaan mahtuu vain rajallinen määrä osallistujia. Innokkaat kiipeilijät ilmoittautuvat kierrokselle lippukassalla. Kierros ei sovi aivan pienille lapsille, eikä henkilöille joilla on liikkumisvaikeuksia tai ongelmia sydämen kanssa.

Kohteessa

Helsinki-päivän tornikierroksille ilmoittautuminen suoritettiin internetin avulla joten kierrokselle osallistuvien lukumäärä oli tiedossa, eikä jonotusta kierrokselle ollut. Aloitussanojen jälkeen ryhmä pääsi tutustumaan tornin menneisyyteen opastekstien muodossa sekä lopulta kipuamaan portaita oppaan perässä ylös. Aikaa kierrokselle on varattu tunnin verran.

Kiipeäminen saa hengästymään, portaita ylös kun on noin 174 kappaletta. Vaikka ulkona on lämpöä reippaasti yli parinkymmenen asteen, kiviseinien sisällä on viileää. Mukaan kannattaa kuitenkin ottaa pieni vesipullo suuta ja kehoa kostuttamaan.

Puiset portaat kiertävät tornin seinämiä, välissä on tasoja, joilla mahdollisuus hieman huilia kunnes saavumme ylätasanteelle parvekekerrokseen. Matkan varrella on lisää opastietoa, tällä kertaa äskettäin suoritetusta valtavasta tornin sekä museorakennuksen graniittijulkisivun korjausurakasta.

Aivan tornin ylimpään osaan emme pääse, ullakolle veisivät vielä harvinaiset puiset kierreportaat.

Mutta kyllä tornista näkyvät maisemat kipuamisen voittaa! Kansallismuseon tornissa on parvekkeita jokaiseen ilmansuuntaan. Kolmen parvekeen puuovet ovat vierailupäivänä avoinna.

Musiikkitalon kulmaa sekä Nykytaiteen museo Kiasma.

Eduskuntatalo.

Tornista voi seurata läheisen Mannerheimintien tohinaa sekä pääkaupunkiseudun vilkasta elämää. Moni Helsingin maamerkeistä sekä matkailunähtävyyksistä on nähtävissä näin lintuperspektiivistä. Pieni tuulenvire käy parvekesyvennyksissä ja pian kiipeäminen on muisto vain… Helsinki, tuo Pohjolan valkea kaupunki!

Puiden takana siintää peruskorjauksessa oleva Olympiastadion sekä Pasilan torni.

Alaspäin meno on huomattavasti rivakampaa kuin ylösmeno. Tunti riittää mainiosti kierrokselle ja mikäli kalenterissa on tilaa, voi tehdä vielä kierroksen Kansallismuseon vakionäyttelyissä tai vierailevassa Barbie-näyttelyssä.

Mielenkiintoinen tornivierailu sopii vallan mainiosti pääkaupunkiin tuleville vierailijoille eikä se tee pahaa myöskään pääkaupunkiseudun alkuasukkaille. Opastettu kierros on lisäksi moneen muuhun opastettuun kierrokseen verrattuna varsin edullinen!

Helsingin hymyn tuojat – Sinebrychoffin panimohevoset

Sinebrychoffin panimohevoset, Helsinki 

*Blogijuttu on tehty yhteistyössä Sinebrychoffin kanssa

Bloggaajana tunnen välillä olevani todella etuoikeutettu kun pääsen tutustumaan paikkoihin ja ilmiöihin, joihin ei kovin helposti muuten pääsisi. Tällainen sattuma osui eteemme kun saimme perheeni kera viettää mukavan iltapäivän Sinebrychoffin valloittavien panimohevosten sekä leppoisten ajureiden kanssa. Tästä kohtaamisesta kertoo tämän kertainen juttuni.

Sinebrychoffin ja panimohevoset

Sinebrychoffilla on ollut hevosia jo vuodesta 1819 lähtien. Panimon tallissa korskui parhaimmillaan 60 hevosta joiden voimin pyöritettiin mallasmyllyä, kiskottiin merestä jäälohkareita sekä kuljetettiin mäski- ja mallaskuormia. Oluttynnyreitä vietiin kaupungissa oleville asiakkaille. mutta ei Sörnäistä pidemmälle.

Valitettavasti ajat muuttuvat ja 1930 – 1940 luvulla autot katsottiin edullisemmaksi tavaksi jakaa tynnyreitä, viimeisen hevosen jäädessä eläkkeelle vuonna 1959. Kaikkien hevosten rakastajien onneksi, vuonna 1962 Koff- ja Siff-nimisten hevosten myötä, panimohevoset palasivat niin Bulevardille kuin Helsingin katukuvaan. Tällä kertaa edustamaan Sinebrychoffia ja sen arvoja yhtiönä.

Vanha kohtaa uuden.

Nykyisin Sinebrychoff kuuluu osaksi tanskalaista Carlsbergiä ja emoyhtiöllä on Suomen lisäksi valjakoita myös isäntämaa Tanskassa sekä Sveitsissä. Tosin hevosia sekä ajureita on molemmissa enemmän kuin Helsingissä.

Vuonna 1962 hevosten saapuminen Helsinkiin oli sanomalehden arvoinen juttu.

Panimohevosia on vuosikymmenien, kohta vuosisatojen ajan ollut tien päällä erirotuisia. Vuodesta 1969, 1,5 tonnia painavia rattaita ovat vetäneet toisilleen sukua olevat tanskalaiset jyllanninhevoset. Tällä hetkellä Bulevardin talli on kotina kolmelle hevoselle: Frederikille, Ludvigille sekä Gunnarille. Ihan pienistä karvakavereista ei suinkaan ole kyse, esimerkiksi Ludvig painaa 900 kg. Siinä on hevosta kerrakseen. Talli toimii työpaikkana myös kahdelle ajurille; Sami Lappalaiselle sekä Jaakko Huuhkalle.

Kavioiden kalke Bulevardilla  

Saapuessa Bulevardille, ajuri Jaakko on jo työn touhussa. Ovesta kurkistaessa näkee pelkkää lihasta kun järkälemäistä hevosta ollaan valjastamassa. Hevoset ovat isoja mutta kilttejä, eivätkä ihan pienestä hätkähdä, joten aloitamme tutustumisen Frederikiin eli Reetuun ja hulmuava harjaiseen Ludvigiin, jotka tänään toimivat vetohevosina.

Reetu ja Ludvig tallissa valmisteltavana.

Hevoset tuodaan ulos perinteisen panimokärryn eteen vuorotellen. Kärryssä on koristeena oluttynnyreitä, mutta tavaraa ei niiden sisällä ole (vaikka sitä matkan varrella kysytäänkin). Jaakko kertoo, että heille on tulossa lähiviikkojen aikana uudet kärryt, nykyiset kun ovat jo parhaat päivänsä nähneet.

Ajureiden ja hevosten välillä huokuu syvä yhteisymmärrys.

Välittömästi kun hevoset on saatu ulos, alkaa ihmisiä kuin tyhjästä kerääntyä niiden ympärille. Muodostuu varsin positiivista pöhinää, jota jatkuu sen kahden tunnin ajan jonka kärryajelumme Helsingin ydinkeskustassa kestää. Ja vielä sanotaan, että suomalaiset ovat juroja… Minne menemmekin, kännykät kuvaavat koko ajan hevosten menoa, sormet rapsuttelevat niiden kylkiä ja me, jurot suomalaiset hymyilemme! Ja kuulkaas se hymy tarttuu. Päivän päätähdet eli Frederik ja Ludvig ottavat suosion hyvin lunkisti. Ne seisovat ja nukkuvat. Tosin Reetu välillä kuulostelee oudompia ääniä, kuten katusoittajan heavyballadia, mutta hetken kuluttua ei näytä olevan siitä moksiskaan.

Ja vaikka on kyse monen tonnin painoisesta ajoneuvosta, kärryt liikkuvat yllättävän kevyesti Helsingin nupukivien päällä. Välillä joillakin katulaatoilla kaviot liukastelevat, kunnes jälleen jatketaan tasaisesti matkaa. Autoilijat, taksit mukaan lukien, antavat valjakolle mukavasti tilaa.

Hevosten kengitys on kuuden viikon välein, johtuen kavion kasvusta. Kova alusta pistaa hokit koville, joten ne vaihdetaan joka kengityksessä. Mutta sen vaan sanon, että kavioiden kopina kaduilla on ihanaa kuultavaa, tältä Helsingin katumaisema on varmasti yli sata vuotta sittenkin kuulostanut.

Panimohevoset ajureineen kerää katseita minne ikinä vain meneekin. Kertoman mukaan 90-luvulla eräät nopeasti rikastuneet miljonääriveljekset olivat tulleet näyttämään uuden karheita urheiluautoja Helsingin kaduille. Siinäpä sitten panimohevosten silloinen ajuri ohjasi hevoset ilkikurisesti urheiluautojen viereen, jolloin autot unohtuivat välittömästi niitä ihailevilta katsojilta. Veljekset lähtivät nyreissään pois, kauramoottorit veivät sen erän 1-0… 😉

Panimohevosten ja ajureiden työpäivä 

Ajurit saapuvat tallille klo 7.00. Aamutoimien kuten syöttämisen ja varusteiden huoltamisen jälkeen alkaa hevosten puunaus ja valjastaminen. Hevoset ajureineen tekevät lähes jokainen arkipäivä kierroksen Helsingissä. Ajureilla on lista Sinebrychoffin asiakkaista eli ravintoloista joita käydään tervehtimässä matkan varrella. Hevoset ovat ihailtavana pysähdyspaikassaan 15 – 30 minuutin ajan kunnes matka jatkuu. Tänä aikana jompikumpi ajureista käy ravintolan sisällä tervehdyskäynnillä, jolloin ravintolan asiakkaat yleensä tulevat ulos rapsuttamaan hevosia. Varsinaista stressinlievitystä on siis tarjolla!

Ravintola Apero kuuluu hevosten suosikkiravintoloihin…

Kuivaa leipää tarjolla.

Muutamassa ravintolassa hevosia muistetaan myös kuivan leivän, omenien ja porkkanoiden muodossa, jotka näyttävätkin maistuvan herkkusuille. Ovatpahan hevoset myös oppineet tunnistamaan nämä heidän suosikkipaikkansa, ohi kulkiessa molempien päät kääntyvät odottavasti ravintolan ovien suuntaan…

Ajon jälkeen hevoset viedään tallille ja lopputoimien jälkeen ajurit lähtevät kotiin klo 15.00 maissa. Maanantaisin ja torstaisin panimohevoset ajureineen tekevät ns. iltavuoroa jolloin he ovat liikenteessä noin klo 15.00 – 20.00 välisenä aikana.

Ihan joka säällä ei kadulle lähdetä, esimerkiksi kun pakkanen puree -15 asteen hujakoilla tai sataa kaatamalla, hevoset jäävät talliin. Vaikka monelle Sinebrychoffin hevoset tuovatkin mieleen kesän, myös talvella valjakkoon on helppo törmätä Helsingin kaduilla. Useana vuotena peräkkäin hevoset ovat olleet myös Aleksin joulukadun avauksessa mukana.

Kuten ajureilla, myös hevosilla on kesäloma, elokuussa hevoset pääsevät Lohjalle rouskuttelemaan tuoretta heinää ja nauttimaan maaseudun rauhasta. Sama osoite odottaa hevosia myös raskaan työviikon jälkeen, viikonloppuisin.

Kuva: Rockfest / Niki Soukkio.

Kesäisin hevosia näkee ympäri Suomen kamaraa, kun hevoset ajureineen ottavat osaa erilaisiin tapahtumiin. Tänä kesänä panimohevoset näkyvät mm. Rockfestissä Hyvinkäällä, Kuninkuusraveissa Rovaniemellä sekä Ruisrockissa Turussa.

Tekemisen meininkiä

Jos hevoset näyttävät tyytyväisiltä, sitä ovat myös ajurit. Keskinäiset jutut lentävät ja töistä huokuu vilpitön ilo ja tekemisen meininki. Näkee selvästi, että Sami ja Jaakko ovat löytäneet oman alansa ja tykkäävät siitä mitä tekevät. Näistä töistä ovat ajurit kuuleman mukaan lähteneet eläkkeelle, eikä nykyinen, vaikkakin nuorehko ajurikaksikko haluaisi olla poikkeus. Vaihtuvuus ei siis näissä töissä ole kovin suurta. Edellisten ajureiden sekä hevosten tarinat sekoittuvat nykyisyyteen, unohtamatta tallin seinillä kehyksissä riippuvia kuvia edellisistä hymyntuojista.

Ylpeät ajurit Jaakko Huuhka ja Sami Lappalainen.

Jututtaessa ajureita selviää, että parasta ajurin töissä ovat niin hevoset kuin ihmisetkin. Ja kukapa ei tuollaisessa hymyjen viidakossa haluaisi työskennellä? Kärryajelulla kameroiden säihkeessä kun tuntee olevansa kuin rokkitähti, vaikka oikeat tähdet ovatkin raskaasti taivaltavat, mutta äärimmäisen rauhalliset jätit.

Kysyessä onko hevosille tai ajureille kertynyt faneja ovelle asti, tulee vastaus nopeasti; kyllä on, yksi pusutteleva Alma-koira on hevosten suunnaton fani. Koirasta on nähtävillä videoita panimohevosten instagram-tilillä, jota päivitetään säännöllisesti. Kannattaa siis vilkaista #panimohevoset heidän uusimpia kuulumisiaan.

Reetua saa rapsuttaa!

Meidän retkemme suurten jyllantilaisten parissa alkoi valitettavasti olla lopuillaan, vielä viimeiset kuvat kaksikosta, jolloin Reetu moiskautti melkoisen hevossuudelman minun hiuksilleni. Aivan hurmaavia kavereita!

Seuraavaksi ajureilta kerättyjä vastauksia, neljään yleisempään heiltä kysyttyyn kysymykseen:

  • Kyllä, hevosia saa rapsuttaa. Tosin varo sormia, hevoset kun saattavat luulla niitä herkkupaloiksi…
  • Kyse on tanskalaisista jyllanninhevosista jotka asuvat Bulevardilla.
  • Hevosten nimet ovat Frederik, Ludvig ja Gunnar.
  • Hevosten kengän koko on 7 ja 8. Naulan koko on 10.

*Sinebrychoffilta on tullut mainioita uutuustuotteita kesäjanon sammuttamiseen. Tutustu valikoimaan täällä.

 

Voita kesäyö viehättävässä Myö-hostellissa!

Myö-hostelli, Helsinki

*Kilpailu on päättynyt. Onnettaren suosikiksi nousi Sabine Ylönen. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Ihanaa kesää!

Osallistu arvontaan ja voita yö kahdelle Helsingin uusimmassa hostellissa. Arvottava lahjakortti on voimassa 31.5.2019 asti (ps. erikoishintaiset päivät), joten jos ei kesällä ole Helsinkiin asiaa, on se käytettävissä myös tulevan vuoden aikana.

Jos Myö-hostelli ei ole vielä tuttu paikka, ei hätää, voit lukea vappuvierailustamme ihanassa Myössä tämän linkin takaa.

Osallistumisohjeet

Kilpailu on kaksivaiheinen; pisteitä saa jättämällä vapaavalintaisen Helsinki-aiheisen kommentin tämän jutun alle sekä lisäksi triplapisteet tykkäämällä Himomatkaajan turinoita-facebooksivusta. Kilpailuun voi osallistua vain kerran.

Lahjakortti sisältää yhden yön yöpymisen kahden hengen huoneessa, jossa on oma kylpyhuone. Majoitus sisältää myös hostelliaamiaisen. Kilpailu on voimassa 31.5. asti. Voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan!

Lämminhenkinen Myö Hostelli Helsingissä ytimessä

Myö Hostelli, Helsinki 

*Blogijuttu on tehty yhteistyössä Myö Hostellin kanssa

Syksyllä 2017 avattiin Ruskeasuon kaupunginosaan, Helsinkiin uusi Myö-niminen Hostelli. Kävimme ottamassa uudesta hostellista selvää kesken iloisten vappukarkeloiden.

Saavuimme Ruskeasuolle Keskuspuiston tuntumaan seuraamalla Helsingin Seudun Liikenteen matalalattiallista numero 23 paikallisbussia. Eipä kovin moni majoitusyrittäjä voi sanoa samaa, nimittäin bussipysäkiltä on matkaa hostellin ovelle vain muutama kymmenen metriä!

Alue jolla hostelli sijaitsee on erittäin rauhallinen, hostellin takana aukeaa loistavat ulkoilumahdollisuudet. Mahdollisuus harrastaa niin jalkapalloa, lenkkeilyä kuin jousiammuntaa. Etupihalla naapureina toimivat mm. Invalidisäätiö, Helsingin Alzheimer- yhdistys ja Orton Oy. Kovin on hiljaista ”porukkaa”.

Myö Hostelli unelmana

Astumme sisälle valkeaan kivitaloon joka alun perin rakennettiin 40-luvulla vieressä sijainneen sairaalan sairaanhoitajien asuntolaksi. Monien vaiheiden jälkeen rakennuksen ensimmäistä, neljättä, viidettä ja kuudetta kerrosta emännöi nyt yrittäjäkaksikko Jenny Närhinen ja Maiju Sundvall. Tapasimme Maijun viihtyisässä hostellin olohuoneessa.

Maiju ja Jenny rakastavat matkailua, ja eritoten reppureissaamista. Maailman eri hostellit ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi ja unelmana on ollut perustaa ihan oma sellainen kotimaahan. Maiju on kotoisin Keski-Suomesta, josta muuten hostellin nimikin tulee eli Myö (me). Alun perin hostellia suunniteltiin Jyväskylän seudulle mutta sopivaa tilaa ei löytynyt. Nuorilla naisilla oli unelman pohjana luoda hostelli joka tarjoaa mieleenpainuvan majoituksen lisäksi työpaikkoja kehitysvammaisille alan ammattilaisille.

Sopiva paikka löytyikin sitten Helsingistä ja joukkorahoituskampanjan jälkeen kaksikko taustajoukkoineen alkoi hommiin. Tuloksena on hyvin kodikas ja omalla tavallaan erottuva kokonaisuus joka ei todellakaan jää kakkoseksi mitä tulee ”bulkkihotelleihin”.

Kierros hostellissa

Maijun opastamana teemme löytöretken Myön kerroksiin. Ensimmäisenä käymme kurkkaamassa ensimmäisen kerroksen esteettömiä huoneita jotka soveltuvat myös pyörätuolilla liikkuvien vieraiden käyttöön. Huoneita on kolme, joista yhdessä on oma tilava kylpyhuone sekä kahdessa muussa jaettava wc ja kylpyhuone.

Hostellin tapetit on ihan erikseen mainittava, ne on nimittäin suunniteltu ja tehty varta vasten Myö Hostellille. Jokaisessa kerroksessa on oma tapettinsa joka tukee kerroksille annettuja nimiä. Kerrokset on nimetty seuraavasti: Käpylä (Etelä-Suomi), Kuttura (Pohjois-Suomi), Konnevesi (Keski-Suomi) ja Keikko (Itä-Suomi). Kukin kerros edustaa siis jotakin osaa kotimaastamme.

Nousemme pikkuruisella hissillä kuudenteen eli Keikko-kerrokseen. Täällä värimaailma on viinipunainen. Kerros on hyvin hiljainen, noin metrin paksuiset seinät pitävät äänet visusti ulkona.

Käymme ihastelemassa kahden hengen nurkkahuonetta, josta aukeaa näkymät kahdelle suunnalle, alas puistoon sekä Ortonille. Huone on viehättävä. Huomio kiinnittyy erikoisiin lukulamppuihin joita on aseteltu sänkyjen vieressä oleville tuoleille. Kyseessä on pöytälamput joiden erikoisuutena on, että ne voi asetella pystyyn tai poikittain tarpeen mukaan. Toimivat myös tarvittaessa kirjanmerkkeinä. Suurimmassa osassa hostellin 19 huoneesta on oma wc sekä suihku. Myös petivaatteet, pyyhkeet, ilmainen wifi ja aamupala kuuluvat hintaan mukaan, joten tässäkään mielessä ei olla kovin kaukana hotellimaailman tarjoamista puitteista.

Käytävän perältä löytyy yksi yhteismajoitus- eli dormihuoneista, ja millainen? Huoneessa on neljä puusepällä tehtyä sänkyä, jotka taatusti kiinnostaisivat pieniä matkustajia! Huonetta on mahdollista vuokrata myös perhehuoneeksi. Täällä vain saattaisi leikki jäädä päälle eikä nukkumisesta tulla yhtään mitään, sen verran sängyt houkuttelevat juna- tai laivaleikkeihin, näin hieman vanhempaakin kävijää…

Viidennestä kerroksesta löydämme Konnevesi-kerroksen jonka värimaailma on vihertävän harmaa. Niin käytävillä kuin huoneissa on kokolattiamatto joka on Allergia- ja Astmaliiton hyväksymä. Tosin hotelli on lemmikkiystävällinen joten se ei ehkä sovi kaikkein allergisimmille.

Vilkaisemme kahden hengen huonetta joka on hyvin harmoninen ja samalla kutsuva. Kyllä täällä kelpaisi kölliä. 🙂

Neljäs kerros eli Kuttura on vielä työn alla.

Yhteinen olohuone

Siirrymme kahvikupposelle alakertaan majoittujien yhteiseen olohuoneeseen. Viihtyisä olohuone toimii myös aamiaistilana, keittiönä sekä pelihuoneena kuin kotina konsanaan. Tilan sisustus on täysi kymppi, huoneessa on sekoiteltu niin vanhoja, uusia kuin Hotelli Kämpistä ostettuja huonekaluja. Nämä muodostavat yhdessä valloittavan kokonaisuuden ja suorastaan kehottavat istumaan ja nauttimaan tilasta. Tarjolla on niin lautapelejä, valtaisa valikoima pokkareita (joita muuten saa vaihtaa kun oma on luettu), televisio sekä mahdollisuus teen ja kahvin keittoon.

Yrittäjä Sundvall on syystäkin hostellistaan ylpeä! Niin ylpeä, että omat matkustussuunnitelmat ovat nyt laitettu hetkeksi jäihin. Mutta ehkä sitten kun ulkona on harmaata, loskaista ja synkkää, kutsuu lämpö ja aurinko tutkailemaan muiden maiden hostellitarjontaan. Koskaanhan ei tiedä, minkä idean Maiju maailmalta löytää ja tuo mukanaan meidän kaikkien matkailijoiden iloksi Myö Hostelliin!

Hinnat alkaen: 74€/ kahden hengen huone.

Osoite: Myö Hostelli, Tenholantie 10 F, 00280 Helsinki.