Browsing Category

Eurooppa

Arbeit macht frei – Dachau

Dachaun keskitysleiri, Saksa

Liekö vallitseva pimeys vaikuttanut asiaan, mutta menneitä matkoja ja niiden kuvia vilkaistaessa, huomio kiinnittyi vuonna 2008 tehtyyn kesälomamatkaan Saksaan ja siellä lyhyeen vierailuun Dachaun keskitysleirissä.

Tämän turinan aiheena onkin vierailu pahamaineisella natsi-Saksan ensimmäisellä keskitysleirillä Dachaussa.

Dachau lyhyesti

Dachaun keskitysleiri rakennettiin vanhan ruutitehtaan alueelle Dachaun kaupungin läheisyyteen vuonna 1933, vain 51 päivää sen jälkeen kun Adolf Hitler oli noussut maassa valtaan. Dachau toimi Saksan ensimmäisenä, epäilyttäville henkilöille suunnattuna leirinä lähellä Müncheniä. Kristalliyön jälkeen keskitysleirille tuotiin 10 000 juutalaista vankia.

Leirillä oli vangittuna vuosina 1933 – 1945 noin 200 000 miesvankia ja 30 eri kansalaisuutta, joiden joukossa oli juutalaisten lisäksi kommunisteja, Jehovan todistajia, natsihallinnon vastustajia, pappeja ja homoseksuaaleja. Vuoden 1941 jälkeen Dachau toimi myös tuhoamisleirinä, jossa murhattiin noin 41 500 vankia. Tarkkaa lukua ei tiedä kukaan. Leiri toimi myös SS-miehien ”school of violence”-koulutuspaikkana.

Vuosina 1942 -1945 vankien olosuhteet heikkenivät radikaalisti, kun vankien ruoka-annoksia vähennettiin ja ruumiillinen terrori astui kuvaan mukaan. SS:n ja Gestapon päällikön Heinrich Himmlerin tarkoituksena oli käyttää vankeja raskaisiin teollisiin töihin joihin fysiikaltaan heikentyneet vangit eivät enää pystyneet.

Huhtikuussa 1945 Yhdysvaltojen sotilaat vapauttivat Dachaun vangit ja samalla surmasivat jäljelle jääneet vartijat eli noin sata rintamalta palannutta SS-sotilasta.

Dachaun keskitysleiri on avoinna päivittäin klo 9.00 – 17.00. Jouluaattona Dachau on kiinni. Sisäänpääsy on ilmainen.

Vierailu keskitysleirissä   

Dachaun keskitysleiri tai nykyinen muistelupaikka, on ensimmäinen natsi-Saksan keskitysleiri, jossa olen koskaan käynyt. Mukana oli silloinen viisivuotias tyttäremme ja hieman arvelutti voimmeko ohi ajaessa, mennä lapsen kanssa edes käymään leirissä. Sovimme jo autossa, jos paikka alkaisi ahdistaa tai näkisimme asioita joita ei tuon ikäiselle lapselle ole suositeltavaa, lähtisimme pois.

Vastassa oli iso moninkertaisella piikkilanka-aidalla ja betonikaiteella aidattu kenttä jonka reunoilla vanhat valvontatornit seisoivat irvokkaina kuin mädäntynyt hammasrivistö. Tältä leiriltä ei karattu.

Vanha koristeellinen rautaportti johdatti meidät keskitysleirin sisälle. Portti on suorastaan antikliimaksi; Arbeit macht frei eli työ tekee vapaaksi. Todellako?

Suurella kentällä on useita rakennuksia, mm. sen vasemmalla laidalla on eri uskontokuntien sodan jälkeen alueelle pystyttämiä muistopaikkoja ja kappeleita.

Vasemmasta laidasta löytyy myös krematorioalue, tunnettaan myös Parakki X:nä.

Krematorioalueella ammuttiin venäläisiä sotavankeja sekä Gestapon vankeja. Nykyisin alue on 32 000 rekisteröidyn vangin hautausmaa.

Oikealta puolelta kenttää löytyy vanha päärakennus, jonka sisuksissa on mm. pysyvä museonäyttely, rankaisuselli, vankisellejä, vankien keittiö ja pesula sekä nykyaikainen kirjakauppa, filmihuone ja seminaaritiloja.

Rakennuksen pihalla on kansainvälinen monumentti, paikalla jossa vangit aamuisin ja iltaisin seisoivat loputtoman pitkässä nimenhuutotilaisuudessa. Tosin tästä monumentista entiset keskitysleirivangit eivät pitäneet, teos kuvaa heidän mielestään liikaa luurankoja.

Dachaun keskitysleirialue oli 290 metriä leveä ja 615 metriä pitkä. Alueen laitojen väliin jää iso alue, jossa on ollut kentän leveydeltä vankiparakkeja. Parakkeja oli kahdessa rivissä 34 kappaleen verran.

Yhdysvaltalaiset joukot tuhosivat parakit, mutta myöhemmin kentälle on valettu betoniset alapohjat sekä rakennettu uudelleen muutama parakkirakennus, joissa pääsee tutustumaan lähemmin vankien elinolosuhteisiin.

Ilman mielikuvitusta ja opasteita paikka näyttää lähinnä hylätyltä, joskin kauniilta leiriltä. Vihreä puut kehystävät kävelypolkuja ja kenttä on hyvin hoidettu. Suuret muistomerkit huokuvat rauhaa. On aika vaikea kuvitella kaikkia raakuuksia joita täällä on tapahtunut. Eikä se jäljelle jätetyn alueen tarkoitus olekaan.

Leiri haluaa herätellä ihmisiä miettimään, että vielä ”hetki” sitten Euroopassakin tapahtui hyvin rajuja ja systemaattisia ihmisoikeuksien polkemisia sekä todella epäinhimillisiä asioita, joissa suoraan kuoli miljoonittain ja epäsuorasti kärsi koko Euroopan verran ihmisiä.

Dachaussa on mahdollisuus julkisesti surra menneitä sukupolvia sekä sodan aikana mahdollisesti menetettyjä sukulaisiaan. Tarkoituksena on, ettemme unohtaisi!

Kanssavierailijat ovat pukeutuneet iloisen värisiin kesävaatteisiin. Voikin sanoa, että Dachaulle voi ottaa myös lapset mukaan, lukuunottamatta näyttelytilaa. Myös osa opasteista on rankkaa nähtävää, joten ne kannattaa pirpanoiden kanssa kiertää kaukaa.

Erityisesti valokuvanäyttelyssä on esillä paljon mustavalkoisia valokuvia tekstien kera, joissa kuvataan erilaisia julmia ihmiskokeita. Esimerkiksi; kuinka paljon kylmää, merivettä tai ilmanpainetta ihminen voi kestää… Kuvissa laihat, tuskaisen näköiset miesvangit katsovat suoraan kameraan kärsivillä, kuopilla olevilla tummilla silmillään. Onpa mukana myös valokuvia joissa kohtalo on jo vapauttanut ihmispolot pois tästä pahasta maailmasta.

Pienet lapset eivät onneksi osaa lukea, varsinkaan englannin- tai saksankielisiä opastekstejä, mutta kuvat aiheuttavat varmasti kyselytulvan. Meidän pieni neitokainen vietiin rakennuksesta ulos kesään ja aurinkoon ohittaen koko näyttelytarjonta. Keskitysleiristä kerrottiin vain niin vähän kuin sen ikäiselle voi yleensäkään kertoa: ”kerran täällä Saksassa asui paha mies nimeltä Adolf Hitler…”

Dachaussa emme nähneet itkuisia ihmisiä. Näyttelystä poistuneet olivat kyllä järkyttyneitä ja kasvoiltaan kalvenneita, koska siinä mustavalkokuvien täyttämässä tilassa, keskitysleirin pahuus hiipii hitaasti jokaisen kävijän aivolohkoihin yrittäen ottaen yliotetta vierailijoista. Jos keskitysleirin anti ei muuten ravistele, valokuvanäyttelyn jälkeen, se laittaa varmasti ainakin hiljaiseksi.

Elämä ja lomailu eivät aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja iloisia rantakuvia, se voi olla myös kauheita ihmiskohtaloita ja raakaa julmuutta Dachaun kaltaisissa paikoissa. Olen silti tyytyväinen, että kävimme Dachaun keskitysleirissä.

Jos joskus olet Muchenissä, tee päiväretki Dachaun. Mutta varoituksen sana, Dachau tulee jättämään sinuun muistijäljen!

Muiden bloggaajien tuntemuksia Dachaun keskitysleiristä voit lukea tästä:

Levoton matkailija-blogi: Ahdistava Dachaun keskitysleiri

Pohjoistuuli puhaltaa-blogi: Dachau pala synkkää historiaa

Sini matkakuumeessa-blogi: Pelkoa ja inhoa Dachaun keskitysleirillä

 

Merirosvomeininkiä valasretkellä

Los Cristianos, Teneriffa osa 6.

Teneriffasarjamme viimeisessä postauksessa lähdemme valasretkelle.

Puerto de los Cristianoksen satamasta järjestetään useita kansainvälisiä valasretkiä useamman yrittäjän toimesta sekä erilaisilla aluksilla päivittäin, joten niin valinnan vapautta kuin tinkivaraakin on. Valasretkien kestot vaihtelevat 2-5h. Pidemmillä reissuilla pääsee myös mereen uimaan.

Los Cristianokselta lähtee myös isompia Armas-varustamon aluksia.

Ostimme liput Flipper Unon järjestämälle klo 11.30 lähtevälle kolmen tunnin retkelle, johon kuului myös kevyt lounas aluksessa. Veneemme osoittautui hienoksi 91 matkustajaa vetäväksi merirosvotyyliseksi purjeveneeksi, jota ohjattiin perinteisellä pyöreällä ruorilla. Myöhemmin tyttäremme pääsikin muiden lasten mukana ohjaamaan alusta hetkeksi aikaa.  Joka muuten on tuollaiselle pikku-neidille kova juttu.

Lippuja ostettaessa myyjä kertoi, että Teneriffan saaren edustalla asustelee suurehko pallopäävalasyhdyskunta, joka ei muiden valaiden tapaan vaella vaan pysyttelee saaren lähettyvillä. Eniten asiaan vaikuttaa alueen kalmarikanta, joka on suurta herkkua pallopäävalaille. Saaren edustalla on mahdollista nähdä myös delfiinejä, mutta kun on kyse villieläimistä, mitään takuita valaiden tai delfiinien näkemiseen ei annettu.

Lähdettyämme liikenteeseen, aluksen henkilökunta tarjoili lounaan välittömästi. Tarjolla oli isoja lihapullia ja lämpimiä vihanneksia, salaattia sekä patonkia. Juomavalikoimasta löytyi olutta, mehua ja virvoitusjuomia.

Lounaasta ylijääneet lihapullat heitettiin näytöksenomaisesti yksitellen merilokeille, jotka taitavasti nappasivat ne ilmasta käsin.

Syötyämme aloimme tähyillä merelle, samalla kun henkilökuntaan kuuluva mieshenkilö veti Stand up-numeron. Ohjelmanumero päättyi lapsille tehtyihin ilmapallokoiriin ja -kukkasiin. Tällä aluksella ei ainakaan tylsää hetkeä tullut…

Retkipäivä oli puolipilvinen, aurinkorasva oli käytössä koko ajan. Suosittelenkin ottamaan retkelle omat purtilot mukaan!

Hetken päästä kuului kannelta kapteenin huuto, vasemmalla! Mitä? Mikä on? Ja siellähän niitä oli, kaksi aikuista ja yksi poikanen, pallopäävalaat uiskentelivat noin 50 metrin päässä meistä. Lähemmäksi emme menneet, ja hyvinhän nuo laivan kannelta näkyivät.

Kaikki laivakunnat eivät tätä tosin noudattaneet, erityisesti pienet, ärsyttävät moottoriveneet pyörivät valaiden ympärillä solkenaan. Tuolloin valaat sukelsivat.

Puolisen tuntia ihmettelimme pienen valasparven uintia, kunnes kipparimme käänsi laivan takaisin satamaa kohti. Delfiineitä emme tällä retkellä nähneet. Silti tuokio merellä oli varsin mukava koko perheen kolme tuntinen. Suosittelen retkeä niin auringonottoa kuin purjehtimista rakastaville matkailijoille.

Tähän päättyy vaihderikas reissujuttusarjani Teneriffalta, kaiken kaikkiaan varsin mukavalta ja monipuoliselta lomasaarelta! Mikäli muut sarjan osat ovat sinulta vielä lukematta, voit tutustua juttuihin seuraavien linkkien avulla: Teneriffa, Loro Parque, Santa Cruzin karnevaalit, Teiden tulivuori ja kansallispuisto sekä Anagan luonnonpuisto ja vuoristo.

 

Teneriffan erikoinen pohjoiskärki

Anagan luonnonpuisto, Teneriffa osa 5.

Ihmeellisen Teiden kansallispuiston ja tulivuoren jälkeen matkasimme vuoristoisia teitä saaren pohjoiskärkeen, josta löytyy mm.  Anagan luonnonpuisto. Anaga tunnetaan sademetsistään, ja kyllä, sademetsiä löytyy myös Euroopan alueelta.

Anaga lyhyesti

Anagan alue kuuluu Kanarian saarten vanhimpiin alueisiin. Ikää näillä maisemilla on yli 7 miljoonan vuoden verran. Luonnonpuisto käsittää lähes 14 500 hehtaarin alueen Teneriffan saaresta.

Anaga tunnetaan biosfäärialueena, joka tarkoittaa ihmisen ja luonnon tasapainoista suhdetta. Käytännössä esimerkiksi puiden hakkuita luonnonsuojelualueella ei tehdä. Alueella tavataan monenmoisia liskoja, lintuja, ötököitä sekä varsinkin kasveja. Anagalissa on Euroopan vanhin metsä Las Mercedes, ja täällä voi törmätä miehen korkuisiin saniaisiin.

Erikoisen luonnon lisäksi alueelta löytää 26 pikkuruista kylää sekä niiden 2000 asukasta. Cruz del Carmenin kylästä löytyy vierailijakeskus, josta voi saada tietoa mm. vaellusreiteistä sekä luonnonpuiston nähtävyyksistä.

Vuonna 2015 Anaga lisättiin Unescon biosfäärialueiden listalle.

Tänään

Etäisyyttä Teideltä Anagalle on vajaan 70 kilometrin verran, mutta koska vuoristotiet ovat kapeita, matka-aikaa kului lähes parin tunnin verran. Toisaalta, lomalla ei koskaan saisi olla niin kiire, etteikö välillä voisi pysähtyä ihailemaan maisemia!

Ja maisemia kyllä riittää! Kiharaisella tiellä ohitamme lähes läpipääsemättömistä laakeripuumetsistä, vehreisiin lehtoihin sekä jyrkkiin rotkoihin. Siellä täällä näkyy teräviä vuoripiikkejä, tie kun myötäilee Montenas de Anaga-vuoristoa.

Vuoristossa kun ollaan, on täällä viileämpää kuin alhaalla rannikolla sekä myös kosteampaa, joten kannattaa varata mukaan hyvät kävelykengät sekä kosteutta kestävät vaatteet.

Alueella kulkee haastavia patikkapolkuja, ja näkyypä tiellä myös hurjaa vauhtia ajavia pyöräilijöitä.

Kaiken kaikkiaan Anagan alue on mykistävä, ja on mukavaa, että alue saanut olla koskematon. Mieleen tulee, tällaistako Euroopan alueella on joskus muinoin ollut? Ja hieman vilkkaammalla mielikuvituksella varustettu, voi vain odottaa koska jokin dinosaurus pomppaa kasvillisuudesta eteen. 😉

Serpentiinitie ja korkeuserot laittavat pään hieman pyörälle ja laskeudumme vuoristosta alas San Andrés-rantakaupunkiin. Täällä on mahdollista huuhtoa ajomatkan rasitukset mereen tai kävellä hienohiekkaisella rannalla paikallisten joukossa. Kaupungista sotilasalueen viereltä löytyy myös muutamia ravintoloita, joissa voi nauttia mm. tuoretta meriaiheista lounasta.

Ajomatka hotellille kulki sutjakkaasti TF-1 rantatietä pitkin.

Jos Teneriffalle suuntaa, kannattaa osallistua mukaan matkanjärjestäjien retkille tai käydä omatoimisesti Teiden kansallispuistossa sekä Anagan luonnonpuistossa. Noin sadan kilometrin matkalla kokee luonnon monimuotoisuuden aivan käytännössä sekä näkee kuinka punamustat laavamaisemat muuttuvat vihreiksi rinteiksi ja elämää kuhiseviksi metsiksi.

Seuraavassa sekä samalla viimeisessä Teneriffa-aiheisessa postauksessa on vuorossa retki, jossa osallistutaan mukaan valasretkelle.

Teiden ihmeellinen kuumaisema

Teiden kansallispuisto, Teneriffa osa 4.

Santa Cruzin karnevaalien jälkeisenä päivänä suuntasimme auton nokan kohti saaren kuuluisinta luontokohdetta Pico del Teide-tulivuorta. Tämän linkin takaa löydät jutun edellisen illan hilpeistä karnevaaleista.

Teide lyhyesti

Teide on niin Teneriffan kuin Espanjan korkein kohta, 3 718 metriä merenpinnasta. Toisin kun moni muu tulivuori, Teide on edelleen aktiivinen. Edellisen kerran tulivuori on purkautunut vuonna 1909, ja kuuluukin kansainvälisen vulkanologien yhdistyksen (IAVCEI) mukaan niiden 16 tulivuoren joukkoon, joita erityisesti kannattaa seurata suurten tuhojen ennaltaehkäisemiseksi.

Teide on aktiivinen tulivuori. Tulivuori hönkäilee paikka paikoin kuumasti.

Tulivuori ympäristöineen kuuluu vuonna 1954 perustettuun kansallispuistoon. Kansallispuistolla on kokoa peräti 18 900 hehtaaria, ja kävijöitä tulivuoren alueella on vuosittain lähes kolmen miljoonan henkilön verran. Teiden kansallispuisto on vuodesta 2007 ollut Unescon maailmanperintökohde.

Tänään

Jo lähestyessä saaren keskipisteessä olevaa Teiden kansallispuistoa, maisema muuttuu rannikon merimaisemasta radikaalisti. Tien varsilla on aina vain enemmän mustan puhuvia laavakasoja. Ja vaikka voisi toisin luulla, sinnikkäät kanarianmännyt sekä kuningatarneidonkieli nousevat ravinteikkaasta maasta kuin uhmaten vallitsevia olosuhteita. Kansallispuistosta on pystytty laskemaan 1 400 erilaista kasvia, jotka sinnittelevät auringonvalon, kuivuuden ja lämpötilan vaihteluissa.

Palanutta metsää.

Tie mutkittelee varsinaisessa kuumaisemassa. Matkaamme 2 356 metrin korkeuteen josta löytyy köysiradan ala-asema. Täältä löytyy myös parkkipaikka 220 autolle, joka voi kuulostaa paljolle, mutta tiukkaa tekee, että meidän vuokra-auto sekaan mahtuu. Ihmisillä kun on erilaisia tapoja pysäköidä… Parkkipaikka on auki klo 8.00 – 18.00. Vinkki: aamuisin ei ole ruuhkaa, ja auringonnousu on kuulemma mahtava ikuistaa Teiden rinteiltä!

Ilma on selkeästi muuttunut. Vaikka ylhäällä onkin yhtä aurinkoista kuin mitä alhaalla oli, on tarvetta jo lämpimälle takille sekä pitkille housuille. Ja mikä kirkkaus täällä ylhäällä onkaan.

Mikäli on vaeltajatyyppiä, maastoon on tehty useita patikkareittejä joita pitkin voi lämmittää itseään matkalla ylös 3 000 metrin. Valitsemme kuitenkin helpomman keinon ja astumme köysiratahissiin.

Hissilipun hinta on aikuisilta 27€ ja lapsilta 13.50€ (vuoden 2017 hinnat). Voit ostaa myös vain menokyydin, jolloin hinta on 13.50€. Käytössä on kaksi hissiä, joista molempiin mahtuu noin neljäkymmentä ihmistä samanaikaisesti. Varaudu silti jonottamaan, koska usea innokas matkailija haluaa käydä ylätasanteella 3 555 metrin korkeudella.

Näkymiä hissistä.

Matka ylös on jonottamisen arvoista, maisemat ovat suorastaan häkellyttävän hienot! Varsinkin sellaiselle joka ei ennen ole päässyt tällaisia tulivuorimaisemia katsomaan. Enkä ihmettele yhtään, miksi Miljoona vuotta eKr. ja Titaanien taistelu-elokuvien tekijät ovat näille seutuville tulleet filmejään kuvaamaan. Olisi aika hankalaa sekä kallista lavastaa studioille jotain tällaista. Parhaimmassa tapauksessa tulivuoren laelta näkee aina Gran Canarian, La Palman sekä La Gomerran saarille.

Maastoon on tehty haastavia patikkapolkuja.

Päästyämme kahdeksan minuutin matkan ylä-asemalle sää muuttui vieläkin kylmemmäksi. Täällä olisi tarvittu jo kevyttoppatakkia, asteita näytti olevan +7. Huh! Ylä-asemalta pääsee kiipeämään 200 metriä ylös tulivuoren päälle, tosin ”vuoren valloitukseen” tarvitset kirjallisen mutta ilmaisen luvan, jonka voit hakea Teneriffan kansallispuiston sivuilla.

Pilvien päällä.

Sen verran kylmä oli, että kuvien ottamisen jälkeen oli pakko palata pikapikaa takaisin. Huipulla saattaa parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa olla myös lunta ja pakkasta. Suosittelenkin ottamaan lämmintä vaatetta sekä juomista mukaan! Ylätasolla on muuten ilma jo sen verran ohuempaa, ettei vierailua suositella alle 2-vuotiaille lapsille, raskaana oleville tai sydänongelmista kärsiville henkilöille.

Alhaalta niin köysiradan ala-asemalta kuin kansallispuistosta löydät ravintoloita sekä turistikauppoja. Kannattaa kuitenkin ottaa omat eväät mukaan ja pysähtyä piknik-paikoille aterioimaan. Miljöö on ainakin todella erilainen kuin normilounaalla. 🙂

Teiden kansallispuiston alueelta voi bongata myös valkoisia avaruusaluksen näköisiä rakennuksia, jotka ovat Kanarian Saarten Astrofysiikan Instituutin (IAC) observatorioita. Instituutissa mm. tutkitaan astrofysiikkaa, kehitetään tietellisiä avaruuslaitteita sekä koulutetaan ihmisiä avaruuden tutkimukseen. Ei voisi parempi paikka instituutilla olla!

Teiden epätavallisesta puistosta matkamme jatkui saaren läpi Anagan luonnonpuistoon. Pysy mukana!

 

 

 

Vamos A Bailar! Karnevaalitunnelmaa Santa Cruzissa

Santa Cruz de Tenerife, Espanja osa 3.

Karnevaaleista kiinnostuneiden kannattaa helmikuussa ehdottomasti suunnata matkansa Teneriffalle. Tällöin ympäri saarta biletetään yötä päivää lähes koko kuukauden ajan.

Saaren pääkaupungissakin Santa Cruzissa karnevaaleja juhlitaan yhtäjaksoisesti lähes kaksi viikkoa! Vuonna 2018 karnevaaleja vietetään Santa Cruzissa 4. – 18.2. Oheisesta taulukosta näet tulevien vuosien juhlien päivämäärät yhdellä silmäyksellä.

Joku on joskus laskenut, että Teneriffan saarella olisi erilaisia juhlia ja karnevaaleja vuoden aikana peräti 505 kappaletta! Ja jos ajattelee minkä kokoisesta saaresta on kyse, on määrä aivan valtava. Santa Cruzin karnevaalit ovatkin Rio de Janeiron jälkeen maailman isoimmat!

Karnevaaleihin kuuluu itse oikeutetusti karnevaalikuningattaren valinta, erilaisia paraateja kuten korkokenkäparaati, alkuparaati cabalgata, loppuparaati coso apoteosis sekä Sardiinin hautajaiset. Lisäksi luvassa on konsertteja, pieniä huvipuistoja, 10 000 juhlijan bilettämistä yötä päivää sekä pukeutumista värikkäisiin ja hulvattomiin kostyymeihin. Ja nämä bileet näkyvät myös paikallistv:ssä.

Jos Teneriffan juhlat kiinnostavat, vilkaisepa täältä lisää tietoa.

Teneriffan karnevaalien historia lyhyesti

Karnevaalien historialliset juuret ovat 1500-luvulla. Espanjalaiset ja portugalilaiset merimiehet toivat perinteen mukanaan merimatkoiltaan Latinalaisesta Amerikasta. Karnevaaleja vietetään ennen paaston alkamista ottaen elämästä kaikki ilo irti.

Sisällisodan aikana karnevaalit lopetettiin Espanjan määräyksestä, mutta saarelaiset kehittivät tilalle Talvijuhlat, jotka käytännössä olivat karnevaalit, vaikkakin vain toisella nimellä. Francon kuoleman jälkeen vuonna 1975 Talvijuhlien järjestäminen lopetettiin ja palattiin takaisin viettämään vuosi vuodelta kasvavia karnevaaleja.

Fiesta

Pääsimme reissullamme viettämään helmikuun karnevaaleja Santa Cruzissa, hulvattomat kuvat puhukoon puolestaan… 😀

Pieni roskaongelma?

Pelleparaati

Fiilis vei mukanaan ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme käyneet hakemassa juhlatarvikkeita ”Tiimarin” kaltaisesta kaupasta ja liittyneet juhlijien joukkoon…

Meteli ja häsläys oli aivan hervotonta! Joka ikisessä kaupungin korttelissa oli menossa omat äänekkäät bileensä ja ihan jokainen pienikin ravintola suorastaan pursusi iloisia, bailaavia ihmisiä. Mutta mitään tappelun poikastakaan ei näkynyt, koska näihin juhliin oli kutsuttu kaikki!

Mielenkiintoista oli, että suurin osa miehistä oli pukeutunut -naisiksi! Meno oli aivan mielellömän rentoa, suosittelen todellakin matkustamaan Teneriffan saarelle karnevaaliaikaan!

Seuraavana päivänä kutsui retki Teidelle…