Browsing Category

Eurooppa

Nuku rauhassa puoli tuntia pidempään

Tallinna, Viro

*Blogijuttu toteutettu osin yhteistyössä Eckerö Linen kanssa

Tämän vuoden alusta alkaen ainoa Suomen lipun alla Tallinnaan liikennöivä matkustajalaiva M/s Finlandia siirsi päivän ensimmäisen lähdön lähtemään Länsiterminaalista klo 9.00.

Pääsimme menneenä loppiaisena hyödyntämään puolen tunnin aikahaarukkaa, kun ostimme Black Friday-tarjouspäivänä jo toisen kerran peräkkäin euron maksavat risteilyt Tallinnaan. Voit halutessasi lukea viime vuoden reissustamme tästä.

Kuva: Eckerö Line.

Toisin kuin edellisenä vuonna, innokkaat matkustajat olivat löytäneet halvat risteilyt ja uutuuttaan hohtava Länsiterminaali oli hyvin täynnä. Ovien avauduttua alkoikin varsinainen rynnistys laivaan, M/s Finlandian tilojen täytyttyä nopeasti matkustajista.

Saimme paikat Bar Nosturista, jossa The Sense Band:n duo viritteli jo soittimiaan. Paluumatkalla olisi luvassa koko bändin keikka, nyt saimme ”tyytyä” varsin mukavaääniseen laulajaan sekä kitaristiin, jotka täyttivät yleisön biisitoivomuksia runsaan kahden tunnin matkan aikana. Laivalla esiintyykin joka ilta Suomen artistikermaa esimerkiksi ihastuttavasta Irinasta Laura Voutilaiseen sekä Elastisesta kuumaan Pete Parkkoseen. Laivan keikkakalenteria pääset vilkaisemaan tästä.

Lasten ja lastenmielisten iloksi Bar Nosturissa esiintyi duon ollessa kahvitauolla myös taikuri Keke Pulliainen. Valitettavasti show oli lähes identtinen edellisen vuoden show’n kanssa, joten keskityimme tutkimaan terminaalista ottamaamme The Baltic Guide-lehteä ja suunnittelemaan päiväämme Tallinnassa. Paluumatkalle lähtisimme vasta klo 18.30, joten aikaa 100 vuotta täyttävän Viron tutkimiseen olisi kerrankin oikein mukavasti.

Maihin päästyämme päädyimme vierailemaan KGB:n pahamaineisessa tutkintavankilassa. Ja kyllä, vankila ei ole pienten lasten vierailukohde, mutta reissussa oleville teineillemme tekee hyvää nähdä myös toisenlaisia ihmiskohtaloita. Voit lukea vierailustamme tämän linkin takaa.

Karun ja ajatuksia herättelevän KGB:n tutkintavankilan jälkeen suuntasimme kulkumme Vanhaankaupunkiin ja Pikk-kadulla sijaitsevaan suosikkikahvilaamme Maiasmokk:n. Kahvilan lämmin tunnelma välittyy jo ovea avatessa. Suosittelen maistamaan lihapirukasta, hinta vain 1,2€ sekä herkullisia leivoksia, jotka vievät kielen mennessään.

Valitettavasti joka kerta kahvilassa vieraillessa huomaamme jälleen hintojen nousseen, erityisesti juomien osalta. Mutta kerrankos sitä! Kahvilan toisesta päästä löytyy marsipaanipaja, jossa työntekijä maalaa marsipaanimassasta possuja ja muita suloisia koristeita kahvilakävijöiden iloksi ja mukaan ostettavaksi.

Glögin lämmittäminä suuntasimme vesisateesta huolimatta Raatihuoneen aukion joulumarkkinoille, jossa kaikuu eri kielien suloinen sekamelska. Vaikka joulu on ohi, tulee aukiolla hyvin jouluinen olo. Siitä pitävät huolen torilla kuuluvat jouluiset sävelmät, suuri koristeltu joulukuusi sekä jouluiset hajukiehkurat, joita ruokakojuista pärskähtelevät ilmaan markkinakansan riemuksi.

Torin jälkeen haemme perinteiset hajukynttilät Olde Hansan puodista, mukaan lähtee niin tervainen viettelys kuin kanelikynttilä. Poudissa olisi kaikkea kivaa tarjolla, mutta tyydymme kynttilöihimme.

Toinen kohde jonka olimme etukäteen matkaamme varten bonganneet, oli Design- ja arkkitehtuurigallerian PiparkoogiMaania. Olin lukenut näyttelystä jo usean vuosien ajan, mutta tällä kertaa pääsimme myös paikan päälle ihastelemaan piparista tehtyjä taideteoksia. Ehdottomasti iso suositus, jos olet Tallinnassa käymässä joulu-/tammikuun alun aikana. Voit lukea käynnistämme PiparkoogiMaaniassa tästä.

Ruokailu on Tallinnassa aina yhtä hankalaa, ei siksi etteikö sopivia ruokailupaikkoja olisi vaan siksi, että niitä on hieman liikaakin ja jokaisella vain yksi vatsa, johon syödä! Joka vuosi kaupunkiin tulee uusia, hienoja ravintoloita, jotka ahnaasti kaipaavat myös suomalaisten euroja pysyäkseen pystyssä. Valintamme oli teinien pyynnöstä Best pizza-ravintola, joka mainosti all you can eat-buffeeta juomineen vain 9,90€.

Ravintolakokemus ei ollut mikään mieletön makumatka, mutta tulipa kupu ravittua. Paikan pizzat olivat kyllä hyviä, mutta kylmiä. Salaattiaineksia oli kymmeniä, mutta hieman liian kauan tarjoilupöydän altaissa lojuneita.

Loppuajan reissusta käytimme teinityttöjen mieliharrastukseen eli shoppailuun, olivathan joulun alennusmyynnit jo kaupungissa alkaneet.

Lopulta sateessa kastuneina ja matkasta ryytyneinä, astelimme kantamusten kanssa A-terminaaliin ja laivaan, jossa meitä odotti tavoista poiketen A-luokan hytti. Oi mikä ihana pieni ylellisyys arjen keskelle!

Koko porukka hyytyi alta aikayksikön ja puolet porukastamme kävi syvissä vesissä eli nukkui 2,5h merimatkan takaisin Helsinkiin, herätän virkistyneenä laivan terminaaliin saapuessa. Matka kävi todellisena irtiottona ja ennen kaikkea, oli kokonaisuudessaan hyvin edullinen retki!

M/s Finlandian uudet aikataulut:

M/s FINLANDIA 2.1.2018 ALKAEN
HELSINKI TALLINNA  TALLINNA  HELSINKI
MA-LA 06.00 08.15
JOKA PÄIVÄ 09.00 11.15 12.00 14.15
JOKA PÄIVÄ 15.15 17.30 18.30 21.00
SU-PE 21.40 23.50

Matka-aika 2 h 15 min
(klo 18.30 Tallinnasta 2 h 30 min).

Aina ei siis tarvitse lähteä kauas, jotta tulisi matkavietti tyydytettyä! Kannattaa tarttua Eckerö Linen Matka 2018-messutarjouksiin, niin taidan tehdä minäkin.

Lomalla vihdoinkin – Rauhallinen Lanzaroten saari

Lanzarote on kiva pieni kohde perheen yhteisiin ranta- ja vesileikkeihin. Rauhallinen saari tarjoaa mahtavat puitteet rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. Vietimme hiihtolomamme muutama vuosi sitten Lanzaroten auringon alla. Tässä jutussa tutustutaan saaren tarjoamiin mahdollisuuksiin hieman paremmin.

Lanzarote lyhyesti

Lanzarote on yksi pienimmistä Kanariansaariin kuuluvista saarista. Pinta-alaa saarella on 807 neliökilometriä ja asukkaita noin 142 000 verran. Saaren pääkaupungissa Arrecifessa asuu lähes puolet saaren asukkaista.

Saari nousi merestä noin 19 miljoonaa vuotta sitten. Saaren luonto on hyvin karua ja tulivuorten rytmittämää. Lanzarotelle saa rakentaa vain matalia ja valkoiseksi kalkittuja taloja. Toisenlaisten rakennusten rakentamiseen tarvitaan poikkeuslupa.

Saari tunnetaan Puerto del Carmenista, noin 10 000 asukkaan aurinkoisesta lomakaupungista, jossa hiekkarantoja hyväilevä merivesi on harvoin alle 18 astetta ja ilman lämpötila talvellakin parinkymmenen asteen luokkaan.

Omasta kokemuksesta voi sanoa, että helmikuussa päiväsaikaan tarkenee kyllä kesävaatteilla, mutta illaksi kannattaa ottaa mukaan pitkähihaisia vaatteita. Auringon laskiessa saapuu viileys.

Saaren nähtävyyksiin kuuluu Timanfayan kansallispuisto sekä saaren oman ”pojan”, taiteilija Cesar Manriquen Jameos del Agua kulttuurikeskus.

Kohteessa

Suosittelen vuokraamaan auton koko loman ajaksi. Näin pääsee tutkimaan saarta helpommin ja yksityiskohtaisemmmin kuin suurten matkanjärjestäjien retkillä. Olimme vuokranneet auton niin, että otimme sen saapuessa ja palautimme Arrecifen kansainväliselle lentokentälle lähtiessä. Näin lentokenttäkuljetuksetkin hoituvat näppärästi.

Auton hankkiminen vaikuttaa tietenkin myös majapaikan valintaan, on hyvä että hotellilla on tarpeeksi iso parkkipaikka, joka on myös mieluiten ilmainen. Joissakin maissa on lisäksi etua siitä, että parkkipaikka on vartioitu. Tällaista tarvetta ei kuitenkaan Lanzarotella ole.

Majapaikkanamme toimi Costa Sal, joka tarjoaa villoja ja sviittejä noin neljän kilometrin päässä Puerto del Carmenin keskustasta. Kaksiossamme oli hieman kulahtaneet puiset huonekalut, mutta varsin hyvä huoneiston lay out isolla keittiöllä ja olohuoneella. Ainoa moite koskee huoneiston lämminvesivaraajaa, se oli tilavuudeltaan niin pieni, että vesi loppui kesken jo yhden henkilön pikasuihkun aikana.

Costa Sal:n sisäpiha on varsin mainio, kaksi suurta uima-allasaluetta eri puolilla pihaa sekä välkehtivä meri aivan vieressä. Merivesi oli tosin helmikuussa meidän hipiälle vielä hieman liian kylmää joten uiminen suoritettiin lämmitetyssä uima-altaassa.

Puerto del Carmenin kaupunki jakaantuu kahteen osaan, kuusi kilometriä pitkän hiekkarannan kehystäessä kaupunkia mereltä päin. Uudessa osassa on melkoinen ostos- ja ravintolakatu, josta jokainen taatusti löytää itselleen palan painiketta. Ja illan tulleen alueen klubit ja yökerhot kutsuvat kansaa juhlimaan. Vanhan kalastajakylän perinnettä jatkaa kaupungin satama jolta pääsee halutessaan erilaisille meriretkille mukaan.

Lapsiperheille kohde on mainio, täällä on kaikki mitä voi kaivata lomaviikkonsa viettoon; matala, hienohiekkainen ranta, ravintoloiden halvat lastenannokset sekä kivoja pieniä seikkailukohteita. Sekä tietenkin perheen omaa laatuaikaa!  Hieman isommille lapsille ja lapsenmielisille on kaupungin laitamilla tarjolla mm. cartingrata.

Ilman vuokra-autoakin pärjää, pääkaupunkiin kulkee paikallisbusseja tiuhaan ja taksikyyti verottaa kukkaroa vain noin 11 euron verran. Välimatkaa Puerto del Carmenilla ja Arrecifella on 20 km. Myös saarihyppelyt onnistuvat, Playa Blancasta lähtee Fuerteventuralle lauttoja päivittäin. Menolipun hinta on 26 euroa (vuoden 2017 hinta).

Timanfayan kansallispuistoa

Näkymä Jameos del Agua kulttuurikeskuksen keinotekoiselle altaalle.

Retkikohteita koko saaren lisäksi on koruton Timanfayan kansallispuisto sekä hyvin erikoinen Jameos del Agua, joka on yhdistelmä tulivuorimuseota, harvinaisten valkoisten rapujen kotia sekä idyllistä tekoallasta. Jos kiinnostaa, niin käy lukemassa meidän vierailuistamme kyseisissä matkakohteissa näiden linkkien kautta Timanfayan kansallispuisto ja Jameos del Agua lisää.

Saaren pienissä kylissä on vilkasta markkinatoimintaa tarjolla, joten matkailija voi ostaa hyödyllisiä matkamuistoja mukaansa kotiin paikallisilta käsityöläisiltä.

Arrecifen ulkopuoleiselta teollisuusalueelta Barco Telamosta löytyy ruosteinen rahtilaiva joka on ikuistettu useampaan Internetistä löytyvään valokuvaan. Rannalla juokseva kalastajan herttainen turre, on hellyttävä.

Vuodesta 1852 alkaen Lanzaroten pääkaupunkina toimineen Arrecifen kapeilla kujilla kannattaa käydä ostoksilla. Kaupunki on pieni, joten hurjan isoja ostoskeskuksia et täältä löydä. Saari ja saaren kaupungit sopivatkin matkustajille jotka eivät kaipaa suuren kaupungin humua.

Kaupungin rannasta löytyy myös Castillo de San Gabriel-linnoitus sekä museo. Rantabulevardilla on kiva kävellä merituulen muokatessa kampausta uusiksi.

Lanzarote on varsin mukava kohde viikon kestävään lomaan ja varsin mainio paikka aloittaa saarihyppely Kanariansaarten välillä. Vaya con dios!

Piparia, piparia PiparkoogiMaaniassa

Tallinna, Viro

Vuodesta 2006 lähtien on Tallinnan Vanhankaupungin Design- ja arkkitehtuurigalleriassa päässyt ihastelemaan hieman erilaisia piparkakkuluomuksia PiparkoogiMaania-tapahtuman yhteydessä.

Joka vuosi tapahtumaan osallistuu lähes 100 taiteilijaa, designeria ja arkkitehtiä, joiden käsissä 300kg piparkakkutaikinaa muuttuu valaistuiksi linnoiksi, pienen pieniksi yksityiskohdiksi tai vaikkapa vaatteiksi. Vain mielikuvitus on rajana!

Teokset ovat todella loistokkaita ja minä, jolla on leivonnan suhteen peukalo keskellä kämmentä, voi vain ihmetellä miten piparitaikina taipuu tuollaiseen!

Joka vuosi taideteoksille on päätetty etukäteen teema, vuonna 2017 teemana oli Vana Tallinn eli Tallinnan Vanhakaupunki.

5 euron lisämaksulla lapsilla on mahdollisuus osallistua mukaan työpajaan jossa taiteillaan omanlaisia piparkakkuja. Myös valmiita herkkuja on myynnissä niille jotka eivät ehdi tai halua askarrella pipareita.

Yleisö pääsee näyttelyn aikana äänestämään teoksien joukosta oman suosikkinsa. Vuoden 2017 suosikiksi valittiin 671 äänellä Bernt Notken ”Surmatants”-pipariteos. Oma suosikki Notsu eli possu omena- ja porkkanapedillä, sijoittui äänestyksessä kolmanneksi.

Galleria on avoinna joulukuun alusta loppiaiseen. Kannattaa seurata PiparkoogiMaania-facebook sivuja vuoden 2018 näyttelyn avajaisista.

Sisäänpääsyliput näyttelyyn maksavat aikuisilta 2 euroa, lapsilta sekä eläkeläisiltä euron.

Design- ja arkkitehtuurigalleria löytyy osoitteesta Pärnu maantee 6, Tallinna.

Kävimme loppiaisena ihastelemassa luomuksia, ohessa parhaat palat gallerian tarjonnasta kuvien muodossa.

Kreeta – Kesälomailijan paratiisisaari

Kreeta, Kreikan saaristo

Mietitkö ensi kesän lomakohdetta? Paikkaa jossa varmasti paistaisi aurinko, olut olisi halpaa, ruoka herkullista ja jossa olisi myös mielenkiintoista paikalliskulttuuria tarjolla? Miten olisi matka Kreetalle?

Kreeta lyhyesti

Kreetan saari on yksi suomalaisten rakastamista matkakohteista. Saaren leuto välimerellinen ilmasto, mahdollisuudet rentoutumiseen ja koko perheen aktiviteetit kutsuvat kylmän kangistamia suomalaisia luokseen.

Saari on suurin Kreikan saarista sekä viidenneksi suurin Välimeren saarista. Saarella asuu vakituisia asukkaita noin 624 000. Lomakaudella asukasmäärä moninkertaistuu, miljoonien saarelle saapuvien turistien myötä. Saarella on pinta-alaa 8 336 neliökilometriä. Kreetan saaren pääkaupunki on Iraklion.

Kreetalla vaikutti minolainen kulttuuri vuosina 2600 – 1400 eaa, joka tunnettiin myös Euroopan ensimmäisenä korkeakulttuurina. Sittemmin saari on ollut osana Rooman valtakuntaa, Bysanttia, Venetsiaa ja Osmanien valtakuntaa. 1900-luvulla Kreeta tuli osaksi Kreikkaa. Saaren maaperästä onkin löytynyt kaivauksissa runsaasti historiallisia kerroksia sekä muinaista esineistöä.

Tunnetaanpa saari myös kreikkalaisissa tarustoissa hirviö Minotauroksen kotina. Kreetalaiset ovatkin hyvin ylpeitä menneisyydestään sekä tarunhohtoisista legendoista. Heraklionin eli Iraklionin lähettyviltä löytyy mm. 3700 vuotta vanha kuningas Minoksen Knossoksen palatsi.

Kohteessa

Kreetan saarille pääsee usean matkajärjestäjän mukana. Kesällä 2018 Kreetan matkoja myyvät ainakin Aurinkomatkat, Tui, Tjäreborg ja Apollomatkat. Ihanteellinen noin neljän tunnin lentoaika houkuttee kohteeseen entisestään.

Hotellit jakaantuvat usean saaren kylään ja tarjolla on hieman hiljaisemmasta menosta kaipaaville Paleohora tai Kalives, harrastusmahdollisuuksistaan kuuluisa Hersonissos tai kaupungin vilinää tarjoava Hania ja kuumien hiekkarantojen länsirannikko.

Meidän matkamme jatkui pieneltä Chanián kansainväliseltä lentoasemalta kohti länttä ja Rapanianan kylään, josta löytyy isolla uima-allasalueella varustettu Selini Suites. Selini on oikein mukava hotelli lähellä merenrantaa. Saarella on tarjolla hotelleja, majataloja, huviloita ja loma-asuntoja joka makuun, joten onkin melkein valinnan vaikeus missä matkailija haluaa päänsä tyynylle kallistaa.

Rapanianan kylä on todella pikkuinen, mutta hyvien linja-autoyhteyksien päässä suuremmista lomakylistä. Myös Haniaan kulkee useita linja-autovuoroja päivittäin, eikä bussilippu ole hinnoilla pilattu. Saaressa kulkevien linja-autojen aikatauluihin voit tutustua tästä.

Hania

Hania tai Chaniá on saaren toiseksi suurin kaupunki. Varsinaisia asukkaita kaupungissa on noin 54 000. Tänne on mukava tulla shoppailemaan kun auringon palvonta ja rantaleikit alkavat kyllästyttää. Kaupungissa on myös muutamia nähtävyyksiä joissa kannattaa vierailla.

Vanhankaupungin vilpoisilla kujilla on mielenkiintoista tallustella. Matkailija voi viettää aikaansa venetsialaisaikakautena rakennetussa satamassa, osallistua mukaan lasipohjaveneretkille tai vierailla Chanián arkeologisessa museossa ja merenkulkumuseossa.

Hania on toiminut Kreetan autonomisen tasavallan pääkaupunkina 1898 – 1913. Kreetalaisilla onkin herännyt kaipuu itsenäiseen Kreetaan, eikä ole vallan ihmeellistä törmätä kaupungilla graffiteihin jossa vaaditaan saaren itsenäistymistä Manner-Kreikasta.

Saari on lähes omavarainen ja kesäinen turistitulva pitää huolen siitä, että saarelaiset pärjäävät myös low seasonin yli. Manner-Kreikka vain on eri mieltä itsenäistymisasiasta. Kreetalaiset ovat myös muihin kreikkalaisiin verrattuna korkeasti koulutettuja, oppivelvollisuus on 6 – 15-vuotiailla lapsilla.

Kreetan luonto

Kreetan luonto on monimuotoinen. Saari on noin 250 kilometriä pitkä ja enimmillään noin 60 kilometriä leveä. Saarelta löytyy mm. 3000 luolaa, neljä suurikokoista vuoristoa, joista Lefka Orinin eli Valkoisten vuoriston huiput nousevat 2400 metriin.

Saarella on myös useita rotkoja joiden joukossa 16 km pitkä Samarian rotko, joka on Euroopan pisin sekä syvin. Puhumattakaan hienoista hiekkarannoista kuten Elafonissin rannasta, jossa hiekkaan on värjäytynyt vaaleanpunaisia raitoja hienoksi jauhaantuneiden näkinkenkien ja korallien ansiosta. Loistava rantapaikka mataluutensa vuoksi perheille joissa on pieniä lapsia!

Kreetan ruoka

Kreetan ruoka on luku sinänsä. Tuoreet merenelävät houkuttelevat matkustajaa nauttimaan pitkistä aterioista; oli sitten kyse simpukoista, kaloista tai mustekaloista. Lihanystäville on tarjolla lammasta, moussakkaa, paistettua kanaa tai nam, nam Kreikan omaa lihavarrasta -girosta.

Kasvissyöjien lautaselta löytynee saaren omia oliiveja, tuoreita yrttejä, viinilehtikääryleitä sekä tuoreita hedelmiä kuten aprikooseja, vesimelonia, granaattiomenia ja sitrushedelmiä. Vuohenjuustosalaatti isolla lirauksella hyvää tekevää oliiviöljyä vie kielen mennessään, oli ruokavaliosi sitten mikä tahansa! Ruoka huljautetaan vatsan täytteeksi kreetalaisen viinin säestyksellä.

Myös pieneen nälkään löytyy pieniä meze-aterioita, joiden lisukkeeksi voi ottaa filotaikinaan käärittyjä leivonnaisia. Jälkiruokana hedelmien lisäksi tarjolla on mm. hunajaa, manteleita ja rahkaleivoksia.

Kreetalaisten ruoka on tunnettua terveellisyydestään ja saarella eletäänkin keskimääräisesti pitkään.

Aktiviteetit

Saari tarjoaa jokaiselle jotakin. Jo mainittujen aktiviteettien lisäksi vaeltaminen on suosittua, tosin ei huonokuntoisilta. Esimerkiksi Samarian rotkoon ei ole asiaa mikäli matkaajalla on terveysongelmia, koska 300 metriä syvään rotkoon ei pysty kulkuneuvolla laskeutumaan. Kuuluisa E4-vaellusreitti kulkee saaren poikki.

Vesiurheilu ja erilaiset – harrasteet ovat suosittuja; haluat sitten uida, sukellella kirkkaissa vesissä tai meloa. Saarella on myös useampi vesipuisto jonka liu`uissa hurjapäät voivat viilettää.

Myös saarihyppely on suosittua ajanvietettä. Lähistöltä löytyy mm. Spinalongan jännittävä saari sekä perinteisempi Fallassarnan saari. Lue lisää aikatauluista tämän linkin takaa.

Himomatkaajan vinkit Kreetan matkalle!

Kesä – syyskuun lämpötilat ovat suomalaisittain ihailtavat; päivisin virallisesti yli 27 astetta ja öisinkin siinä 20 asteen tuntuvilla.  Juo siis vettä!

Myös hyvän suojakertoimen omaavaa aurinkorasvaa on hyvä lisäillä pitkin päivää. Merituuli viilentää oloa, mutta peittää pettävästi paahteen alleen.

Tutustu ennakkoluulottomasti kreetalaisiin ruokiin. Ovat herkullisia ja niin terveellisiä.

Seikkaile! Vuokraa auto tai hyppää bussiin ja kirmaile pitkin saarta.

Nauti lomastasi ulkona kaikin tavoin, kotona ehtii taas istua sisällä pitkän harmaan talven ajan.

Kalimera!

 

Jylhät Kotkanpesän maisemat sekä synkkä natsimenneisyys

Kehlsteinhaus, Saksa

Kymmenisen vuotta sitten teimme viikon kestäneen road tripin Itävallan, Saksan ja Sveitsin läpi. Tätä reissua en ole aiemmin avannut ja tässä tarinassa käymmekin Saksassa Hitlerin 50-vuotislahjaksi rakennetussa Kotkanpesässä.

Kuva: Pixabay.

Kotkanpesä lyhyesti

Valtakunnanjohtajan Martin Bormannin ehdotuksesta Kotkanpesää alettiin rakentaa tiukalla aikataululla vuonna 1937. Tarkoituksena oli, että Kotkanpesä olisi valmis Hitlerin syntymäpäiviin mennessä 20.4.1939.

Kotkanpesä valmistui ja vieläpä etuajassa, vaikka rakentaminen oli haastavaa. Vuori jolle rakennus rakennettiin, oli koskematon. Sinne piti tehdä ensin 6,5 kilometrin pituinen tie, jota pitkin vietiin rakennusmateriaalit. Rakennustöissä oli 3 500 ihmistä töissä joista kahdeksan kuoli rakennustöiden aikana.

Hitlerin kerrotaan käyneen vuosina 1938 – 1940 Kotkanpesällä vain 14 kertaa, ensimmäisen kerran 50-vuotispäivänään. Syynä vähäiseen käyntimäärään kerrotaan olleen Hitlerin korkeanpaikankammo. Johan oli osuva syntymäpäivälahja!

Sodan aikana rakennus säilyi ehjänä koska oli kaukana muista natsikomplekseista. Rakennus määrättiin tuhottavaksi vuonna 1952 muiden alueen natsirakennusten kanssa. Onneksi aluepresidentti Karl Jacob esti tuhoamisen ja näin rakennus sekä vuori säästyivät jälkipolville.

Kotkanpesä on tullut tunnetuksi myös useiden yhdysvaltalaisten sotaelokuvien näyttämönä.

Nykyisin Kotkanpesä on museoitu.

Pääsyliput: 16,10€/aikuiset sisältäen bussikyydin sekä hissimatkan näköalapaikalle. 9,30€/alle 14v. lapset.

Kotkanpesä on avoinna toukokuun puolivälistä lokakuun loppuun asti klo 8.20 – 17.00 (säävaraus).

Kohteessa   

Kotkanpesälle pääsee patikoimalla parisen tuntia vuorta ylös tai RVO:n linja-autolla. Oma auto kannattaa jättää joko Hintereckin tai Kehlsteinhausin parkkipaikalle ja nousta bussin kyytiin. Busseja kulkee puolen tunnin välein kiharaista tietä ylös kääntöpaikalle. Tie on todella kapea ja busseissa on erikoisjarrut sekä -jouset jotta matkustaminen sujuisi pehmeästi ja ennen kaikkea turvallisesti. Mitä korkeammalle bussilla nousemme, sitä jännittävämmäksi ikkunoista alaspäin katsominen muuttuu…

Kuva: Pixabay.

Aivan Kotkanpesän pihalle ei bussillakaan pääse ja viimeiset 124 metriä kuljetaankin maanalle louhitussa käytävässä sekä hisseissä joiden seinät ja katto on sisäpuolelta päällystetty peileillä. Tämä siksi, että Hitler kärsi myös suljetun paikan kammosta. Käytävissä oli aikoinaan oma ilmastointi ja lämmitys. Lattiat olivat peitetty kokolattiamatoilla ja kalliossa roikkuivat kristallikruunut. Just! Käytäviä on muuten louhittu vuoreen kymmeniä kilometrejä.

 

Ylhäältä 1834 metrin korkeudelta aukeaa upeat alppimaisemat hyvällä säällä aina Salzburgiin asti. Onneksi juuri tänään oli mukava vaikkakin hieman pilvinen sää!

Rinteet ovat hyvin jyrkät ja vaatisi enemmän kuin paljon, että me olisimme vaeltaneet rinteet ylös asti. Huh huh. Silti muutama uskalias oli uhmannut voimiaan, ja läähättäen saapuivat vuorta ylös. Alkoi heikottaa pelkkä katsominen.

Kuva: Pixabay.

Tytär alkoi vaatia ruokaa ja siirryimme graniittiseen Kotkanpesään joka toimii nykyisin ravintolana. Loitselias irtoesineistö, joita täällä natsien aikaan oli, hävisi yhdysvaltalaisten sotilaiden matkaan heidän valloitettua alueen. Ainoastaan Mussolinin lahjoittama mustamarmorinen takka on paikoillaan.

Obersalzburgin alueella oli Kotkanpesän lisäksi muitakin natsien johtajille kuuluvia lomahuviloita. Täällä kirmasivat Bormannin lisäksi Heinrich Himmler, Herman Göring, Joseph Göbbels ja Albert Speer perheineen. Myös Hitlerin tuleva vaimo Eva Braun viihtyi alueella siskonsa kanssa. Menipä Gretlin-sisko naimisiinkin Kotkanpesässä SS-kenraali Hermann Fegeleinin kanssa.

Syönnin jälkeen siirryimme ihastelemaan terassilta aukeavia näkymiä vielä hetkeksi ennen matkan jatkumista. Mikäli olet kiinnostunut linnuista, täällä on mahdollista bongata haukkoja ja kotkia. Kotkanpesälle kannattaa varata vähintään tunnin verran aikaa. Lomasesongin aikana Kotkanpesällä on odotettavissa tungosta.

Kaiken kaikkeaan kohde on hieno paikka ympäristön havainnointiin. Jos ei tietäisi Kotkanpesän historiasta, mikään ei siitä varsinaisesti muistutakaan, joten kohde sopii jokaiselle matkailijalle, oli sitten historiasta tai luonnosta kiinnostunut.