Browsing Category

Eurooppa

Rodoksen Arkeologinen museo ja pari muuta tekijää

Rodos, Kreikka

Edellisessä jutussa vierailimme Suurmestarin palatsissa. Jos juttu on mennyt ohitse, se on luettavissa tämän linkin takaa. Nyt kuitenkin palaamme takaisin Rodoksen kaduille ja matkalle Arkeologiseen museoon.

Matkalla Arkeologiseen museoon

Rodoksen Arkeologiselle museolle pääsee helpoiten kävelemällä kivillä päällystettyä Ritarien katua alas. Matkan varrelle jää keskiaikaisia taloja joiden yksityiskohtia kannattaa jäädä hetkeksi ihailemaan. Kivisiin seiniin ja ulokkeisiin on tehty erilaisia kaiverruksia kuten vaakunoita ja syöksytorvia. Myös talojen ovet ja oviaukot ovat erittäin näyttäviä.

Kiinnostavaa on myös kurkkia rautaporttien raoista sisälle, muutama varjoisa sisäpuutarha suihkulähteineen näyttää varsin miellyttävältä paikalta viettää kuuminta keskipäivää.

Pienillä kivillä päällystetty katu on kuitenkin vaikea kulkea, joten kannattaa välttää flip floppeja tai korkeampia kenkiä.

Rodoksen Arkeologinen museo

Johanniittaritarit alkoivat rakentaa nykyisenä arkeologisena museona toimivaa rakennusta vuonna 1440. Suurmestari d`Aubusson viimeisteli rakennuksen vuosina 1476 – 1503.

Rakennus on toiminut aikanaan kaupungin pääsairaalana. Museoksi rakennus muuttui vuonna 1914 Rodoksen italialaisvallan aikana. Museo valitettavasti vaurioitui toisen maailmansodan aikana ja on nyt rakennettu vastaamaan alkuperäistä sairaalarakennusta.

Rakennusten lisäksi museon kokoelmissa on tuhansia pienesineitä Rodoksen ja lähisaarten antiikin historiasta. Mukana on myös esineitä Egyptistä. Museon takana on viehättävä puutarha jonka altaissa kultakalat uiskentelevat ja tuoksuvat kukat kukkivat.

Museo on avoinna: 1.4. – 31.10. Maanantaista sunnuntaihin klo 8.00 – 20.00. 1.11. – 31.3. Tiistaista sunnuntaihin klo 8.00 – 15.00.

Sisäänpääsylippu maksaa 6€. Lapset pääsevät sisään ilmaiseksi.

Osoite: Megalou Alexandrou Square, Medieval City, 85100 RODOS.

Arkeologisen museon ovilla

Vanhaa sairaalaan vievät ovet ovat valtaisat. Ne ovat myös muurissa hieman piilossa, joten joudumme hetken hakemalla hakemaan museon sisäänkäyntiä. Seuraa lipun tarkastus ja käynti museon sisäpihalle. Piha on hyvin samankaltainen kuin Suurmestarin palatsissa on, mutta huomattavasti pienempi.

Rakennuksen alakerrassa, entisissä talleissa ja varastotiloissa, sijaitsee nykyisin museon näyttelytiloja joissa ei myöskään saa kuvia ottaa. Näyttelytiloissa kannattaa vilkaista ainakin seuraavia patsaita; kahta Kourosta esittävää veistosta sekä yli 2000 vuotta vanhaa marmorista Rodoksen Afroditea ja vielä vanhempaa Thalassian Afrodite patsasta.

Arkeologinen museo on kaksikerroksinen ja yläkertaan päästyämme vastassa on melkoinen sali jossa aikoinaan on niin saarelaisia kuin ritareita paranneltu.

Sali on pimeä ja suorastaan epäkodikas, edustaen goottilaista rakennustapaa. Salin vierustoilla on pieniä sopukoita ilman ikkunoita jotka sopivat nykyisin lähinnä piilosilla oloon. Myöskään täällä ei ole opastuksiin rahoja tärvelty, joten oman mielikuvituksen varassa ollaan vahvasti.

Pienemmällä sisäpihalla on veistoksia. Kaksi delfiinistä kivipatsasta ovat varsin sympaattisen näköisiä ja iso leijona, vaikkakin hieman kärsinyt, on mahtavan näköinen. On siinä kivien veistäjillä ollut aikoinaan puuhaa kerrakseen.

Portaat vievät ylös puutarhaan joka on mielestäni museon parasta antia. Puutarhan vierustalla on huvimajoja, tietenkin kivestä tehtyinä. Myös ison, puolilämpimän tilan sisällä on valtavia mosaiikkiseiniä jossa antiikin aikaiset hahmot seikkailevat.

Seuraavaksi koittaa hieman haastavampi osuus. Museo jakaantuu useaan eri kerrokseen sekä tilaan. Valitettavasti meillä jäi ylätila koluamatta puutteellisen opastuksen vuoksi. Yläkerrassa on esillä kopio osmanien olohuoneesta aikojen takaa.

Alakerrasta löytyvistä näyttelytiloista löytyy mm. Kulta-aarteita korujen muodossa, pieni vesiaiheinen puutarha, sekä näyttelytila täynnä patsaita. Myös lasipleksillä peitettyyn kellariin pääsee kurkistamaan, täällä pimeydessä on nähtävillä talon keskiaikaisia perustuksia.

Kierros vie takaisin pienemmälle sisäpihalle. Hetken ennen museosta poistumista ehtii hengähtää kukkivien ja tuoksuvien pensaiden varjossa, viereisessä kala-altaassa uivia kultakaloja silmäillen.

Rodoksen Bysanttilaisen taiteen museo

Kolmas lippupakettiin kuuluvista kohteista on Rodoksen Bysanttilaisen taiteen museo.

Museo löytyy saman aukion laidalta kuin arkeologinen museo, lähes vastapäätä Vanhankaupungin virallista turismiopastuspistettä.

Rodoksen Bysanttilaisen taiteen museo toimii nykyisin Panayia tou Kastrou eli Linnan Pyhän Marian kirkossa (Virgin of the Castle). Kirkko rakennettiin 1000-luvulla ja on Vanhankaupungin vanhin ja suurin. Johanniittain ritarien aikaan se toimi roomalaiskatolilaisena kirkkona Santa Castelli di Rodina. Ottomaanit muunsivat sen moskeijakseen ja nykyään sen korkeaholviset tilat toimivat museona.

Museo on avoinna: Tiistaista sunnuntaihin klo 08:00 – 16:00.

Museon osoite: Megalou Alexandrou square, Medieval City, Apellou, Rhodos-Stadt 851 00, Kreikka.

Museon ovella

Aukiolta katsottaessa ei heti huomaa, että astuu sisälle kirkkoon. Kirkkoon on tehty maitolasista eteinen, jonka jälkeen hyvin väsynyt ja omaan kirjaansa keskittynyt museovirkailija reiíttää pääsylippumme.

Museo kattaa kirkollisen verran vanhoja maalauksia, kirkko itsessään on miellyttävä. Paksut seinät, korkealle kohoava holvikatto ja sopiva ilmastointi laittavat viihtymään taulujen parissa kauemminkin.

Kirkon sisäpihalla on myös mahdollista vierailla, mutta sieltä ei valitettavasti löydy mitään kovin kiinnostavaa.

Koristeellisen kansantaiteen museo

Viimeisenä lippupaketin museoista on Koristeellisen kansantaiteen tai paremminkin Kansantaiteen museo. Myös tämä museo löytyy hyvin läheltä edellisiä kahta kohdetta.

Argyrokastrou aukion silmänruokaa.

Museo sijaitsee sisääntuloportin ulkopuoleisella Argyrokastrou aukiolla, rakennuksessa joka keskiajalla palveli ritareiden asevarastona. Museoksi rakennus perustettiin samoihin aikoihin arkeologisen museon kanssa Rodoksen italialaisvallan aikana.

Museo on avoinna: Tiistaista sunnuntaihin klo 08:30 – 15:00.

Museon osoite: Rodos 851 00, Kreikka.

Nopea käynti museossa

Kansantaiteen museo on hyvin pieni, vain pari salia. Mutta salit ovat täynnä erilaisia kotiin liittyviä tekstiilejä ja astioita. Erityisesti naisten vaatteet Symistä, Astypalaiasta, Karpathokselta, Nisyrokselta, Tilokselta, Halkista ja Embonasta ovat hyvin säilyneitä ja harvinaisia.

Valitettavasti kyseisessä museossa on totaalinen kuvauskielto, jota myös vahdittiin hyvin tarkasti. Joten jos erilaiset kodintekstiilit kuten peitot, ryijyt, liinavaatteet ja matot kuten myös astiat ja koriste-esineet eri vuosisadoilta kiinnostavat, on kohteesi ilman muuta Kansantaiteen museo!

Kaiken kaikkiaan museokvartetti oli hyvin viihdyttävä, vaikkakin kaksi viimeistä museota olisin ehkä jäänyt katsomatta, jos ne eivät olisi lippupakettiin kuuluneet.  Suurmestarin palatsi ja Rodoksen Arkeologinen museo täydentävät annillaan toisiaan ja ovat ehdottomasti katsomisen arvoisia kohteita, vaikka museot eivät varsinaisesti olisikaan sinun “juttusi”!

 

Rodoksen mielenkiintoiset museot – Suurmestarin palatsi

Suurmestarin palatsi, Rodos

Rodos, jo 70-luvulta suomalaisia matkailijoita luokseen kutsunut saari. Kohde on kompakti yhdistelmä kulinaristia herkkuja, lomailua auringossa sekä historian kuisketta. Vietimme taannoin pitkän viikonlopun Rodoksen kaupungissa koluten läpi mm. Vanhankaupungin museot. Tästä visiitistä kertoo seuraavat juttuni. Ensimmäisenä vuorossa Suurmestarin palatsi.

Rodoksen Vanhakaupunki

Rodoksella on mielenkiintoinen historia takanaan. Valloittajia on saarella riittänyt. Yksi taho on kuitenkin jättänyt jälkeensä merkittäviä rakennuksia jotka muodostavat nykyisinkin Rodoksen kaupungin sielun. Kyse on Johanniittaritarikunnan vuosien 1309 -1523 aikana rakennuttamista kivimuureista sekä keskiaikaisesta kaupungista jotka lisättiin kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1988.

Suosittelen ostamaan museolippupaketin; 10€ hinnalla pääsee tutustumaan neljään eri Vanhankaupungin museoon sekä historialliseen rakennukseen. Suurmestarin palatsin sisäänpääsy maksaa yksistään 6€. Lapset pääsevät sisään ilmaiseksi.

Entinen Johanniittaritarien Suurmestarin palatsi kerää kesäaikaan tuhansia matkailijoita luokseen. Iso suositus tulee Suurmestarin palatsille sekä Rodoksen Arkeologisen museolle myös sellaisilta ihmisiltä jotka eivät koe olevansa erityisesti museoihmisiä.

Suurmestarin palatsi

Palatsi rakennettiin Rodoksen korkeimmalle kohdalle 1300-luvulla. Suurmestarin palatsi toimi Johanniittain ritarikunnan hallinnollisena keskuksena ritarien hallitessa saarta. Entinen bysanttilainen linnoitus kärsi kovia maanjäristyksen takia vuonna 1481 sekä viereisen kirkon ruutiräjähdyksen vuoksi vuonna 1856. Suurmestarin palatsi toimi aikoinaan myös vankilana.

1930-luvulla palatsi korjattiin vastaamaan osin menneen loiston aikoja sekä päivitettiin vastaamaan sen aikaisia mukavuuksia Italian kuningas Viktor Emanuel II:lle sekä diktaattori Benito Mussolinille, mutta toinen maailmansota esti heidän lomailuaikeensa saarella. Tämän remontin yhteydessä palatsiin tuotiin mm. Kosin saarelta mosaiikkilattioita sekä patsaita. Joidenkin arkeologien mukaan uudistukset tehtiin kunnioittamatta mennyttä ja onkin ollut aika ajoin puhetta palatsin uudelleen restauroinnista tai suoranaisesta purkamisesta.

Palatsi on avoinna: 1.4. – 31.10. Maanantaista sunnuntaihin klo 8.00 – 20.00. 1.11. – 31.3. Tiistaista sunnuntaihin klo 8.00 – 15.00.

Osoite: Ippoton Street, Kleovoulou Square, Medieval City, 85100 RODOS.

Palatsin porteilla

Ritarien katu kuljettaa matkailijan mukavasti palatsille. Palatsin edustalla on holvikaarilla katettu tie, jonka alla useampi opasryhmä aloittaa oman turneensa. Palatsin pääsisäänkäynti sijaitsee etelän puoleisella sivulla. Ennen varsinaista ovea, päädyt pienelle pihalle jossa kissat makaavat kesän lämmöstä voipuneena. Muutama pensaskin kukkii, mutta vaivalloisesti. Kuumuus ja kuivuus ottavat veronsa.

Pääsisäänkäynnin vasemmalla puolella on pieni lipputiski jolta ostamme edullisen neljän kohteen pääsylippupaketin. Suurmestarin palatsin lisäksi settiin kuuluu Rodoksen Arkeologinen museo, Rodoksen Bysanttilaisen taiteen museo sekä Koristeellisen kansantaiteen museo.

Kuva: Pixabay.

Ensin kuitenkin kiertelemään Suurmestarin palatsia. Palatsi on kolmikerroksinen. Alimmassa kerroksessa sijaitsee sisäpiha jonka syvennyksistä löytyy suuria patsaita. Alakerrokseen suunnitelluissa asuinhuoneistoissa on nykyisin esillä kaksi Rodoksen historiaan keskittynyttä näyttelyä peräti menneeltä 2400 vuoden ajalta! Näyttelyissä on esillä mm. erilaisia ruukkuja ja niiden palasia, pronssisia veistoksia sekä marmoripatsaita. Valokuvia ei näyttelyissä valitettavasti saa ottaa.

Palatsiin kulku suoritetaan lipputiskin takaa. Valtavalle porrassalille ei oikein vastaava löydy. Ennen portaiden ylös nousua kannattaa vilkaista oikealta puolelta löytyvää pientä, tosin hyvin yksinkertaista kappelia.

Näyttävää portaikkoa ylös kiivetessä huomaa, ettei portaissa ole laisinkaan kaiteita. Tämä saattaa hieman hankaloittaa ylös sekä alas pääsemistä mikäli vierailijalla on liikkumisvaikeuksia.

 

Ylhäällä ensimmäinen sali ottaa jo luulot pois vierailijalta. Sali on niin valtaisa sekä korkea ettei kotimaasta taida löytyä yhtäkään vastaavaa. Kannattaa kiinnittää huomiota myös mosaiikkilattioiden lisäksi valtaviin takkoihin, ovat kuin Harry Potterin Tylypahkassa konsanaan.

Arvokkaimmat mosaiikkilattiat ovat eristetty naruilla, joten reitti hieman mutkittelee saleista toisiin. Puutteena on mielestäni riittävien ja selkeiden opastekstien/-kylttien puuttuminen.

Vanhassa ruokasalissa ja yleensäkin Rodoksella on esillä ensimmäistä kertaa käsinmaalattuja Icaro (Industria Ceramiche Artistiche Rodio Orientali) tehtaan keramiikkaa peräti 80 vuoden ajalta. Näyttely on esillä palatsissa 31.12.2018 asti. Icaro muuten perustettiin Rodoksella vuonna 1928 ja vuosina 1935 – 1940 Icaron koristelutila sijaitsi Ritareiden kadulla.

Palatsin sivusiipeen saavuttua, huomaan huoneiden pienenevän. Huoneiden seinillä on tapetteja sekä lattioissa hienoja käsinmaalattuja laattoja, huoneet on lisäksi sisustettu Buranosta tuoduilla kattokruunuilla, keskiaikaisilla huonekaluilla sekä peileillä.

Ennen porraskäytävää löytyy myös Maltan ritareiden muistoa kunnioittava tila. Nähtävillä on mm. juhlavaatteita ja univormuja.

Myös palatsin muureille on mahdollista päästä kiipeämään 2€ lisähintaan. Muurikierrosta ei valitettavasti lipputiskillä aktiivisesti mainosteta. Vasta kun muureille pyrkii, saa kuulla, että muurikierrokselle olisi pitänyt hankkia oma pääsylippunsa.

Seuraavassa osassa vierailemme mm. Rodoksen Arkeologisessa museossa.

Sudenpesä – Hitlerin päämaja

Führerhauptquartier Wolfsschanze (Johtajan päämaja Sudenpesä), Ketrzyn

Pohjois-Puolassa noin 40 kilometrin päässä Venäjän rajasta (Kaliningrad) sijaitsee Wolfsschanze eli puolaksi Wilczy Szaniecin bunkkeriraunioalue. Kävimme tutustumassa Sudenpesään kesäisellä roadtripillä.

Hitlerin Sudenpesä

Sudenpesää alettiin rakentaa strategisesti tärkeälle paikalle Rastenburgiin nykyiseen Kętrzynin metsikköön vuonna 1940 Operaatio Barbarossaa silmällä pitäen. Alue oli jaettu kolmeen vyöhykkeeseen: Sperrkreis I, joka oli Hitlerin ja hänen esikuntansa alue, Sperrkreis II, jossa varsinainen miehistö eli ja työskenteli sekä Sperrkreis III, joka toimi uloimpana vartioalueena.

Toimintaa komentokeskuksessa oli aina vuoden 1944 loppuun asti jolloin Puna-armeijan joukot lähestyivät Sudenpesää. Hitlerin kerrotaan vierailleen sekä työskennelleen Sudenpesässä peräti 800 päivää, joka on enemmän kuin missään muussa natsien päämajassa.

Komentokeskuksessa työskenteli vuonna 1944 2000 henkilöä joista vain 20 oli naisia. Esimerkiksi Hitlerin rakastajatar ja myöhemmin vaimo Eva Braun ei koskaan käynyt Sudenpesässä.

20.7.1944 Operaatio Valkyyria meinasi tehdä Hitlerin maallisesta taistelusta lopun kun kreivi Claus Schenk von Stauffenbergin johdolla neljä Hitlerin upseeria suunnitteli ja toteutti operaation jonka tuloksena Hitler olisi menettänyt henkensä. Valitettavasti murha-attentaatti epäonnistui ja operaatiossa mukana olleet upseerit menettivät myöhemmin valtionpetoksen vuoksi henkensä.

Saksalaiset tuhosivat itse Sudenpesän perääntyessään. Vuodesta 1945 alkaen Puolan armeijan pioneerit sekä saksalaiset sotavangit raivasivat Sudenpesän ympärille viritettyä 50 – 150 metriä leveää miinakenttää peräti 11 vuoden ajan. Miinoja kerättiin maastosta lähes 84 000 kappaletta. Myös henkilövahinkoja raivatessa syntyi.

Nykyisin Sudenpesä toimii varsin varteenotettavana matkailunähtävyytenä sodan mielettömyydestä. Nähtävillä on metsäinen alue jolla on lukuisia enemmän ja vähemmän huonossa kunnossa olevia mielettömän kokoisia betonibunkkereita. Betoniset bunkkerit mukaan lukien, alueella oli toisen maailmansodan aikoihin lähes 80 puusta ja tiilistä rakennettuja rakennuksia sekä mm. kaksi lentokenttää, rautatieasema, parakkeja ja vesisäiliöitä.

Sudenpesän bunkkereiden sisällä ei ole lupaa vierailla (jos ei hieman ikkunoista ja ovista kurki sisälle), mutta Sperrkreis II vyöhykkeen rauniossa sisätiloihin voi tutustua omalla vastuulla.

Alueella on myös muutama ravintola, matkamuistomyymälä, wc- ja suihkutiloja, leirintäalue sekä mahdollisuus osallistua mukaan erilaisille kiertoajeluille.

Pääsylipun hinta 15 zlotya/3,75€. Alle 6v. Lapset pääsevät alueelle ilmaiseksi. Auton parkkipaikkamaksu on lisäksi 25 zlotya/6,25€.

Sudenpesä on avoinna joka päivä klo 8.00 – 20.00.

Kohteen osoite: Wilczy Szaniec, Gierłoż 5, 11–400 Kętrzyn.

Sijainnin koordinaatit: 54,080278, 21,493611.

Matkalla Sudenpesään

Saavuimme Sudenpesään OKH-komentokeskuksesta Mamerkistä, joten hieman tiesimme jo mitä odottaa. Matkan varrella näimme myös Sudenpesän rakentajien rakennuksen joka löytyy 20 kilometrin päässä itse kohteesta. Viehättävät maalaismaisemat johdattelivat Sudenpesään.

Maisemia katsellessa käy mielessä, että on suorastaan epätodellista, että täällä olisi aikoinaan voinut tapahtua jotakin kauheaa. Sudenpesä tunnetaan kuitenkin paikkana jossa koko “natsikerma” viihtyi. Adolf Hitlerin lisäksi pesässä työskentelivät mm. Hermann Goring, Heinrich Himmler, Martin Bormann, Wilhelm Keitel, Joseph Goebbels, Dr. Fritz Todt ja Albert Speer. Täällä, puolalaisen metsän kätköissä siis syntyivät ne kaikkein julmimmat tuhoamissuunnitelmat sekä arjalaisideologian edistäminen käytännön tasolle asti.

Ennen Wilczy Szaniecille saapumista maalaismaisema katoaa ja metsäinen, mutta tiheä lehtipuumetsä korvaa aukkopaikat. Sudenpesälle saapuessa autosi pysäyttää vihreisiin työvaatteisiin pukeutunut henkilö. Olisin toivonut hieman arvokkaamman näköisiä univormuja, nykyiset muistuttavat lähinnä puutarhatyöntekijän vaatetusta. Henkilö laskee autossa olevat matkustajat ja hakee kuitin/vaihtorahat toimistosta matkustajille. Yleisilme on muutenkin hyvin metsäinen, tuntuu siltä kuin olisi tullut luonnonsuojelupuistoon kuin entiselle sotakohteelle.

Ensimmäiset viitteet kohteesta ja sen sotaisuudesta tulee infotaulujen luona. Tauluihin on merkitty kaikki 80 rakennusta sekä niiden merkitykset. Numero 13 on ehkä se alueen kuuluisin eli Hitlerin oma bunkkeri. Ennen sitä ja sen jälkeen on lähes yhtä valtavia möhkäleitä nähtävillä. Aloitamme kierroksen rakennuksen pihalta joka ennen palveli SS:n vartiotupana. Nykyisin rakennuksessa on puolalais-saksalainen oluttupa sekä wc-tilat suihkutiloineen alueella leiriytyville. Rakennuksen pihassa on ATM-automaatti sekä kaksi kolikkoautomaattia, joista voi itselleen kilauttaa matkamuistokolikon.

Kierros lähtee eteenpäin metsäistä polkua pitkin vanhaa Sperrkreis I-vyöhykettä myötäillen. Polun alkuun on tuotu pari puista susipatsasta.

Hitler oli varsin viehättynyt susista. Hitlerin lähipiiri kutsui häntä lempinimellä susi jo 1920-luvulla. Myöhemmin Hitler nimesi erilaisia päämajojaan susien mukaan kuten Wolfsschlucht (”Sudenrotko”) Belgiassa, Wehrwolf (”Ihmissusi”) Ukrainassa ja Wolfsschanze (“Sudenpesä”) Puolassa.

Alkupään rakennukset ovat varsin napakasti hävitettyjä. Näkyvillä on lähinnä kivijalkoja sekä yksittäisiä betonimöhkäleitä.

Muutaman sadan metrin päässä polulla on muistomerkkejä; yksi näistä on Operaatio Valkyyriaan osallistuneille upseereille ja toinen miinanraivaustöissä henkensä menettäneille puolalaisille sotilaille. Vieressä on rakennus jossa on matkamuistojen lisäksi nähtävillä elokuvia aiheesta.

Betoniset bunkkerit kasvattavat kokoaan mitä lähemmäksi etenemme rakennelmaa numero 13. Nähtävästi natseille on tullut kiire, koska rakennuksia on kyllä yritetty räjäyttää mutta ei täysin siinä onnistumatta. Varsinkin nämä isoimmat bunkkerit ovat hädin tuskin kolhuja saaneen näköisiä. Luonto on mukavasti ottanut bunkkerit syleilyynsä. Betonin pinnassa kasvaa kasvillisuutta, puiden juuret hukuttavat möhkäleet sisäänsä ja pensaat piilottavat ne varjoonsa. Alueella elää myös kissoja jotka vähät välittävät niin alueen menneisyydestä kuin turisteistakaan.

Aikoinaan Sudenpesä oli metsäinen mutta hoidettu alue. Rakennusten ympärille oli istutettu hedelmäpuita sekä kasvimaita. Nyt ei niistä näy jälkeäkään.

Merkittävää alueessa on, etteivät Liittoutuneet saaneet paikallistettua komentokeskusta koko sodan aikana. Sen verran hyvin alue oli naamioitu.

Bunkkeri nro 13

Bunkkeri numero 13 on hieman erityyppinen kuin muut, nimittäin se muistuttaa lähinnä laatikkoa. Isoa betonilaatikkoa. Bunkkerin lähistöllä on allas jolla turvattiin vedensaanti alueella. Yleisesti ottaen alueen bunkkerien seinät ja katot olivat 1,5 metristä – 8 metriin paksuisia.

Hitlerin bunkkerin seinät olivat 5 metrin paksuisia ja katto 8 metriä. Siinä olisi saanut aikamoinen ammus olla, että tämän läpi olisi mennyt. Bunkkeri oli jaettu kahteen osaan, toinen toimi työpaikkana, toisella puolella Hitler asui ja nukkui. Nro 13 oli täydellisesti varusteltu: päämajan varustuksiin kuului ilmastointi, lämmitys sekä täydellinen keittiö. Hitlerin bunkkeria vastapäätä toimi teehuone sekä ruokasali nimeltään Kasino, jossa Hitler päivittäin ruokaili.

Sisäänmenoaukot on osin tukittu ja seinään kiinnitetyssä kyltissä varoitetaan menemästä sisälle. Silti turistit ottavat kuvia kiipeämällä sen räjäytyksissä syntyneiden ulokkeiden päälle. Nro 13 ei ole millään tavoin miellyttävän näköinen rakennus. Henkilökohtaisesti ahdistaisi viettää tuolla muutamaa tuntia enempää, puhumattakaan 800 päivästä.

Näyttelyrakennukset

Kierros vie pitkin poikin aluetta. Rautatien vierestä löytyy kunnostettu rakennus jossa on esillä näyttely. Näyttelyssä on esillä mustavalkokuvia natsien elämästä Sudenpesässä.

Kuvissa mm. Nähdään Hitlerin Sudenpesään saapuminen, sisäkuvia bunkkereista sekä myös karmeita kuvia keskitysleireistä ja natsien uhreista. Alueen nykyinen tarkoitus kun ei ole hekumoida natsien teoilla vaan esitellä sotaa sen eri kanteilta, myös niitä kaikkein ikävimpiä asioita kuten suuria ruumiskasoja.

Näyttelyrakennuksen jälkeen seuraa toinen pienempi talo jossa kerrotaan Varsovan vastarintaliikkeestä. Näyttelyn pääpaino on Varsovan piirityksessä ja siinä kuinka vastarintaliike puolusti urhollisesti kaupunkia natsi-Saksan hyökkäyksiltä vuonna 1939.

Tämän näyttelyhallin edustalla on nähtävillä kalustoa millaisia oli puolalaisilla joukoilla käytössä.

Matka jatkuu pitkin polkuja, täältä pääsisi vielä kääntymään takaisin keskusalueelle mikäli jokin bunkkereista on jäänyt mietityttämään. Jatkamme kuitenkin eteenpäin ja tupsahdamme keskelle karavaanarialuetta.

Mielestäni tämä on sangen huvittavaa ja mielessä käy mitä kasvissyöjänä ja absolutistina tunnettu Hitler asiasta tuumaisi. Nimittäin nyt hänen hienon komentokeskuksensa alueella turistit käristelevät grillissä lihaa ja makkaroita, sekä juovat sankoin maljoin olutta ja vodkaa palan painikkeeksi. Kesäillan hämärässä, ihmiset nauttivat olemassa olostaan kansalaisuudesta riippumatta sekä nukkuvat yönsä Sudenpesässä ilman sen suurempia käskyjä tai uhkia.

Achtung!   

Varsinaiselta Sudenpesän alueelta jatkamme hetken matkaa tiiraillen vieläkin metsittyneemmässä kunnossa olevaan vyöhykkeeseen Sperrkreis II.

Täällä sijaitsee pahasti tuhoutuneita joukkojen rakennuksia sekä kuin vahingossa löydämme kasvillisuuden keskeltä pienen hautausmaan jonne on haudattu ainakin yksi sotilas. Keitä nämä muut haudatut ovat? Se jää hieman epäselväksi. Kaarramme betonista, natsien tekemää ja edelleen erittäin hyvässä kunnossa olevaa tietä metsän siimekseen, jonne pyyhältää myös kaksi turistijoukkoa kera sotilasajoneuvojen.

Hetken päästä joku onnekas pääsee testaamaan ajoneuvon päällä olevaa asetta käytännössä. Aseen äänet luovat hetkeksi illusion autenttisesta Sudenpesästä joka haihtuu yhtä nopeasti kuin ase vaimenee.

Sudenpesä on matkailunähtävyytenä hyvin organisoitu. Alueella on otettu huomioon turistien tarpeet ja siellä olevat kyltit ja opasteet ovat selkeitä ja hyvässä kunnossa. Kiertelyyn kuluu helposti aikaa parisen tuntia.

Wilczy Szaniecissä huomasi ettei kaiken tarvitse olla vakavaa, vaikka erittäin vakavasta asiasta onkin kyse. Opastetut ajoneuvokierrokset vetävät puoleensa niin historiasta kiinnostuneita kuin pieniä poikia ja miehiä jotka haluavat yhden tunnin ajan leikkiä sotakalustolla kuin Korkeajännitys-lehdessä konsanaan…

Tähän juttuun päättyyy meidän roadtrippimme Pohjois-Puolassa. Mikäli edelliset osat ovat sinulta vielä lukematta, näiden linkkien kautta löydät lisää lukemista: Malbork – maailman suurin punatiililinna, Marskin jalanjäljillä OKH-komentokeskuksessa, Stutthofin keskitysleiriPohjois-Puolan sotahistoriallisia kohteita sekä Gdanskin Merenkulkumuseo.

 

 

Missä piilee Rodoksen taika?

Rodoksen saari, Kreikka

Vuosikymmenestä toiseen Rodoksen saari ja kaupunki vetävät turisteja puoleensa. Otin selvää, mikä saa matkailijat palaamaan saarelle vuosi toisensa jälkeen? Seuraavana listattuna useita erinomaisia syitä, miksi matkustaa Rodokselle myös ensi vuonna.

Leuto sää hellii luita ja ytimiä

Sääolosuhteet ovat Rodoksella ihanteelliset. Kesäisin lämpömittari huitelee 30 asteen tienoilla päivisin, eikä öisinkään lämpötila juuri laske alle 25 asteen.

Saarella myös tuulee lempeästi joten tuskaisen kuumaa ei ole kuin ehkä suorassa auringonpaisteessa rannalla kärvistellessä. Talviaikaan lämpötila laskee päivisin noin 14 asteeseen ja öisin alle 10 asteen.

Kaikki tarvittava lähellä

Rodoksella kaikki tarvittava on kävelyetäisyydellä; niin kirkas meri puhtaine rantoineen, lukuisat ruokailupaikat sekä ostoskojut. Uuden kaupungin puolelta löytyy myös merkkiliikkeitä kuten Superdry, Adidas ja Mark & Spencer joten ostettavaa kyllä löytyy.

Vanhankaupungin sadat yrittäjät pitävät huolen siitä, että kotiin lähtee mm. edullisia oliiviöljypuutuotteita, erilaisia käsitöitä sekä halpoja nahkalaukkuja. Unohtamatta turistien iloksi myytävänä olevia Kreikka-aiheisia tuotteita.

Nauttiminen on edullista ja suorastaan pakollista

Oli sitten kyse syömisestä ja juomisesta tai molemmista, Rodoksella syöminen on edelleen edullista. Pikkunälkään Pita gyros lähtee mukaan 2,5€ ja puolen litran olut maksaa saman verran. Virvoitusjuomat alk. euron. Toki ravintoloissa ja heidän hinnoissaan on eroja. Mitä mielikuvituksellisimmat drinksut maksavat Happy hour-aikaan 4,5€.

Viime vuosina myös saaren majoitustarjontaan on tullut mielenkiintoisia ja uniikkeja yksilöllistä matkailijaa kiehtovia mahdollisuuksia.

Tarjolla on mm. pieniä muutaman huoneen kokoisia perheomisteisia boutique-hotelleja, majatalojen persoonallisiin huoneisiin ja hostellien makuusaleista viiden tähden luksushotellien bungaloweihin. Unohtamatta matkanjärjestäjien tarjoamia perinteisimpiä hotellivaihtoehtoja.

Saarella on paljon nähtävää

Mikäli matkailijaa kiinnostaa historia, on Rodos sitä pullollaan. Rodoksen Vanhakaupunki sekä Johanniittaritarien vuosien 1309-1523 aikana rakennuttamat paksut kivimuurit lisättiin kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1988.

Erityisesti kannattaa viipyillä Vanhankaupungin kapeilla kivikaduilla, tutustua keskiaikaisen kaupungin rakennusarkkitehtuuriin ja yksityiskohtiin sekä vierailla Suurmestarin palatsissa, joka alunperin rakennettiin byzanttilaiseksi linnoitukseksi. Kyseinen palatsi korjattiin 1930-luvulla diktaattori Benito Mussolini käskystä lähes entiseen loistoonsa. Palatsi oli aiemmin kokenut kovia ruutiräjähdyksen seurauksena.

Mikäli Rodoksen kaupungissa ei ole tarpeeksi katsottavaa on helppoa hypätä bussiin, vuokrata auto, skootteri, vesitaso tai osallistua mukaan veneretkille joita tarjoaa kesäaikaan kymmenet yrittäjät. Saaren ympärysmitta on 220 kilometriä joka helpottaa omia tutkimusretkiä huimasti.

Esimerkiksi 25 km päässä Rodoksen kaupungista sijaitsee Perhoslaakso jossa voi nähdä satoja ellei tuhansia perhosia lepäämässä laakson puissa ja pensaissa. Perhoslaaksoa halkova joki ja sen kivetyt polut saavat huokailemaan ihastuksesta.

55 km päässä Rodoksella sijaitsee pittoreski Lindos. Pieni noin 1000 asukkaan valkoinen kylä kutsuu matkailijoita luokseen kuvankauniilla maisemillaan sekä antiikin aikaisella akropoliksellaan. Mikä onkaan hienompi näky kuin 116 m korkeudella merenpinnasta kohoavat valkoiset pylväät turkoosia merta vasten?

Kutsuva, lämmin meri

Kesäaikaan meriveden lämpötila pysyttelee lähempänä 30 astetta joka on huikaisevan ihanaa meille Pohjolan asukeille. Suomalaisten lisäksi Rodos kutsuu myös ruotsalaisia, saksalaisia sekä englantilaisia matkaajia. Rodoksen rannat ovat pääosin karkeampia kivirantoja mutta hienohiekkaisia rantoja löytyy saaresta niin Lindokselta, Falirakista kuin Kalitheasta.

Merelle järjestetään erilaisia retkiä joissa pääsee uimaan ja sukeltamaan linnunmaidon lämpöisessä vedessä, syömään lounasta tai tiirailemaan delfiinejä. Vain taivas ja oma lompakko ovat retkissä rajana. Myös muut merelliset aktiviteetit kuten purjehtiminen ja saarihyppelyt liikuttavat aktiivista matkailijaa.

Ei siis ihme että Rodos pysyy vuosikymmenestä toiseen matkailijoiden suosikkikohteena. Lukuisat majoituskohteet, maistuva ruoka sekä ystävälliset ihmiset pitävät huolen siitä että Rodos on edelleen yksi suosituimmista turistikohteista Välimerellä.

 

Mahtava Malborkin linna – Maailman suurin punatiililinna

Malbork, Puola

Noin puolen tunnin automatkan päässä Gdanskista sijaitsee Malborkin linna. Linna on alun perin 1200-luvulla saksalaisen ritarikunnan rakennuttama goottilainen ristiritarilinna. Malborkin linna (saksaksi Marienburg) vihreine puistoalueineen onkin oiva päiväretkikohde Gdanskissa lomailevalle. Linnafaneina oli suorastaan pakko käydä katsomassa mistä linnasta on oikein kyse.

Malborkin linnan historiaa lyhyesti

Linnan rakennuttamisesta Nogatjoen ylle päätti Masovian ruhtinas Konrad joka kutsui saksalaisen ritarikunnan Pommeriin haastamaan pakanallisen, siihen asti lähes voittamattoman balttiheimon. Ristiritarit rakennuttivat ketjun linnoja parinkymmenen kilometrin välein, yhteensä noin 120, sillä vain niissä sai yöpyä. Lopulta Malbork oli pelätyn ritarikunnan päälinna.

Hieman myöhemmin lähes 300 vuoden ajan, linna palveli Puolan kuninkaita ollen yksi heidän virallisista asuinpaikoistaan.

Linnan alkuperä on 1200-luvulla mutta valtavasta rakennuksesta kun on kyse, on linnaa useaan otteeseen laajennettu. Myös erilaiset onnettomuudet kuten tulipalot ovat omalta osaltaan linnaa muovanneet.

Linnan suurmestareiden patsaita

Valitettavasti toinen maailmasota kohteli linnaa erittäin huonosti ja lähes 80 % linnasta tuhoutui. Onneksi 1950-luvulla päädyttiin tekemään päätös linnan entisöimisestä sen loistonsa aikoihin. Restaurointityö oli hankalaa ja kallista, se saatiin päätökseen vasta vuonna 2016.

Malborkin linna käsittää itse asiassa kolme linnaa: Ylä- keski- ja alalinnan. Koko linna on kooltaan 143 591 neliömetriä ja on näin ollen maailman suurin punatiililinna. Pelkästään ylälinnaan on käytetty 4,5 miljoonaa tiiltä.

Unescon maailmanperintölistaukseen linna lisättiin vuonna 1997.

Sisäänpääsyliput maksavat 39,50 zlotya/ 9,95€. Talviaikaan 1.10. – 30.4. pääsylipun hinta on 29,50 zlotya. Lisäksi on saatavilla erilaisia perhelippuja. Pääsylipun hintaan kuuluu audio-opas. Kielivaihtoehdot: saksaksi, italiaksi, espanjaksi, englanniksi sekä venäjäksi.

Katso aukioloajat tämän linkin takaa. Vuoden aikana on useita poikkeavia aukioloaikoja, esimerkiksi maanantaisin näyttelytilat ovat kiinni mutta linnan alueelle on vapaapääsy. Kesäaikaan linnanpihalla järjestetään valo- ja äänishow’ta.

Malborgin linnan torniin pääsee pienestä lisämaksusta kiipeämään. 5 zlotylla pääseet ihastelemaan tornin päältä avautuvia maisemia.

Linnassa on useita matkamuistomyymälöitä sekä juomapisteitä. Negatiivista palautetta antaisin vessojen koosta, naisten puolella on vain kolme pyttyä, joka ei todellakaan ole riittävä määrä pahimpaan turistiaikaan elokuussa.

Malborkin osoite: Malborkin linna, Starościńska 1, 82-200 Malbork.

Matkalla Malborkin linnaan   

Linnan ulkopuolelta löytyi hyvin maksullista parkkipaikkatilaa. Myöhemmin selvisi, että paikka jolla linnan parkkipaikka sijaitsee, on surullisen kuuluisa, nimittäin tämän parkkipaikan alta löytyi toisen maailmansodan jälkeen suuri joukkohauta, jossa oli 1800 saksalaisen siviilin jäänteet. Neuvostosotilaiden piiritettyä Malborkin kaupungin, he eivät säälineet ketään.

Linnan pihassa on lipunmyyntipiste, josta ostimme liput. Tosin mahdollista on ostaa liput myös suoraan linnan nettisivuilta, jos haluaa välttää mahdolliset ruuhkat. Nyt ruuhkaa ei ollut ja varsin nopeasti olimme ulkona kuuntelemassa ensimmäisiä opastuksia varsin humoristisesta kierroksesta.

Seuraavat kolme tuntia linna vie minua…

Linna on valtava, ja opastusta kuuntelemalla sen tutkiminen vie useamman tunnin. Aivan jokaista audio-oppaasta kuuluvaa tarinaa ja lisäkertomusta ei yksinkertaisesti jaksa kuunnella koska pitää jättää tilaa myös omalle unelmoinnille. 😉

Malborkin linnan päänähtävyydet ovat mahtavan linnan lisäksi suuri meripihkanäyttely, asekokoelma, ylälinnan Autuaan Neitsyt Marian kirkko sekä erilaiset goottilaiset salit joita linnassa on useita.

Linnaa ympäröivät leveät, nurmettuneet vallihaudat sekä kaksinkertaiset, paksut puolustusmuurit.

Opastetun matkan varrella tutustumme myös hieman maallisempiin asioihin kuten linnan vessoihin; linnan pääkokilla ja ritarien päälliköllä eli suurmestarilla oli omansa, muu joukko sai käydä linnantornissa joen yläpuolella hoitamassa tarpeensa. Pieni yksityiskohta; tuolloin ei tunnettu wc-paperia siinä muodossa kuin nykyisin tunnetaan, vaan pyyhkimiseen käytettiin kuivattuja kaalinlehtiä.

Alalinnan kätköissä

Aivan ensimmäiseksi vierailija tulee alalinnaan ja sen hienolle linnanpihalle. Sisäpihalla, puiden katveessa on aurinkotuoleja joissa raukeat vierailijat lepäävät.

Tässä vaiheessa ei meillä ollut vielä tietoa siitä, kuinka monta askelta joutuukaan linnan syövereissä ottamaan. Mutta tuntien jälkeen niitä oli otettuna enemmän kuin tarpeeksi!

Alalinnasta, toiselta nimeltään suurmestarin palatsin alueelta löytyy mm. asevarasto, kellovalimo, tallit, panimo, kesä- ja talvisalit ja Pyhän Laurentiuksen kappeli.

Pääsisäänkäynti alalinnan sisäpihalle.

Alalinnan vasemman puoleisessa kellarikerroksessa sijaitseva meripihkanäyttely on todella hieno. Näyttelyn alussa esitellään mm. meripihkan syntyhistoriaa ja tämän jälkeen voi tutkiskella luonnonmateriaalista tehtyjä mitä hienoimpia meripihkatöitä.

Unohtamatta pieniä meripihkanpalasia joiden sisään on jäänyt lehtiä, ötököitä sekä hiekkaa. Suosittelenkin jättämään Gdanskin meripihkamuseon väliin ja tulemaan tänne jo pelkästään näiden aarteiden vuoksi.

Kesäsali.

Alalinnan yläkerroksessa on laaja asenäyttely joka on jaettu osiin eri aikakauden aseiden mukaan. Esillä on hienoja miekkoja, erityisesti haarniskasali on näyttävä. Myös aasialaisten aseiden näyttelysalit kannattaa kiertää, vaikka tässä kohdin on mahdollista myös oikaista omin luvin reitiltä pois.

Tähän väliin voisi sanoa, että audio-opaskierros on tehty niin, että se lähes pakottaa kiertämään kaikki linnan herkut yhdellä kerralla. Pidemmän päälle se on hieman tylsää ja ymmärrän miksi ihmiset oikovat heti kun siihen tulee mahdollisuus. Opasreitti olisi hyvä tehdä niin, että se antaa kuulijan/katselijan itse valita, mikä osa linnasta kiinnostaa ja mikä ei. Lähes kolmen tunnin seikkailu linnassa ottaa suurimmankin linnafanin voimille…

Keskilinnan mielenkiintoiset salit ja yksityiskohdat

Keskilinnassa on mm. suuri ruokasali, suurmestarin palatsi, Pyhän Bartolomeuksen kappeli ja ritarien vanhainkoti.

Osumme paikalle muutaman opastetun ryhmän kanssa ja kuljemme heidän perässään pitkin poikin linnan ahtaita käytäviä. Äänekkään ryhmänoppaan ääni ylittää audio-oppaan äänen ja korvissa kaikuu sekametelisoppa jota linnan holvikaaret vielä tehostavat.

Saavumme suureen ruokasaliin jonka jälkeen luikahdamme omille teillemme.

Kannattaa kiinnittää huomiota linnan väreihin. Tuohon aikaan kun linna oli aktiivikäytössä, pystyttiin tuottamaan luonnon antimista vain viittä murrettua väriä joita sitten käytettiin niin sisustuksessa kuin vaatteissakin: musta, valkoinen, sininen, keltainen ja punainen. Näiden lisäksi käytössä oli sinipunainen joka oli vain eurooppalaisten kuninkaallisten käytössä. Värejä on hyödennetty säästelemättä niin linnan seinillä kuin laattalattioissakin.

Suurmestarin tilat ovat täynnä erilaisia yksityiskohtia. Holvikaaret ja ikkunoiden vieressä olevat kiviset seurusteluryhmät ovat mielikuvitusta kutkuttavia. Tässä osassa rakennusta oli myös ”keskusilmastointi”; alhaalla poltettiin valtavia takkoja joista nouseva lämmin ilma ohjattiin lattioihin tehdyistä koloista suurmestarin asuintiloihin sekä osaan suurista saleista.

Matkan varrella selviää myös ettei linnan suurmestari saanut olla koskaan, no ehkä siellä wc:ssä, yksin. Hänen untaankin vartioitiin ja hänen pienessä kammarissaan oli aina vähintään yksi henkilökohtainen vartija nukkumassa hänen vieressään. Tai no, näin asia on selitetty…

Alakerrassa pääsee tutustumaan sinetteihin sekä musteen ja sulkakynien valmistukseen. Näytillä on myös erilaisia potretteja linnassa vierailleista arvohenkilöistä kuten kuninkaista ja tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikuksesta.

Ylälinnalle kulku vie vallihaudan yli

Ylälinnassa on mm. kapitulisali, kirkko, asuintiloja, pääkeittiö, mylly sekä Autuaan Neitsyt Marian kirkko, jonka Pyhän Annan kappeliin suurmestarit haudattiin.

Ylälinna on huiman korkea rakennus. Linna on myös huomattavasti sokkeloisempi kuin ala- tai keskilinna ja huomaamme eksyvämme audio-oppaasta huolimatta. Usea käytävä on vain hartialeveyden, puhumattakaan korkeudesta joka on noin 165 cm. Ovat ihmiset olleet aikoinaan paljon pienempiä kuin nykyään.

Autuaan Neitsyt Marian kirkko

Autuaan Neitsyt Marian kirkko koki jo aikoinaan kovia kun tulipalo poltti kirkon puukaton. Nykyisin kirkko on hieman alkeellisesti restauroitu. Poissa ovat 1300-luvun valkoinen kalkkimaali sekä ritarien istuinpaikat. Kirkko on kuitenkin hyvin korkea ja siitä saa hieman vihiä siitä, miltä linnan ylpeys on joskus aikoinaan näyttänyt.

Ylälinnan vanhasta makuusalista löytyy nykyisin näyttely jossa esitellään luostareiden aarteita; erilaisista seinävaatteista patsaisiin ja alttaritauluihin.

Ruusutarha

Ruusutarhan lähestöllä on ritarien hautakiviä. Erikoinen hautakivi tuolla yhdellä ritarilla!

Ylälinnan kierros loppuu suurmestarin ruusupuutarhaan jossa hän esikuntineen vietti vapaa-aikaansa shakkia pelaten, trubaduureja kuunnelleen sekä ilveilijöitä seuraten.

Pihalla on myös mylly jossa pääsee tutustumaan muinaiseen myllyn toimintaan lähemmin. Myllyn puinen koneisto on siirretty läheisestä kylästä.

Audiokierros kuljettaa meidät lopulta takaisin alalinnan pihalle, siitä museokaupan kautta alas vankityrmiin ja ulos ”vapauteen”. Istahdamme saksalaistyylisiä makkaroita ja jättikolpakoita tarjoavan ravintolan puisille istuimille ja huoahdamme osin helpotuksesta, osin juuri kokemastamme huikeasta linnakierroksesta.

Kolme linnanosaa, kymmeniä kaariholvisaleja ja -käytäviä, hurjasti keskiaikaista historiaa ja taide-esineitä. Siitä on tehty ylväs Malborkin linna! Äärimmäisen hieno kokonaisuus jossa kannattaa vierailla, mutta huom. ajan kanssa!