Selaa kategoriaa

Eurooppa

a5

Siwrne dda!

Cardiff, Wales. Road trip, osa 3. 

a9

Englannin road tripillämme teimme mutkan myös Walesin puolelle Cardiffiin. Voit lukea kahdesta edellisestä osasta tästä: Bristol ja Bath. Saavuimme myöhään illalla Cardiffiin ja lyhyen ajokierroksen jälkeen emme oikein olleet vielä saaneet kaupungista tuntumaa, suuntaan eikä toiseen. Usean tuttavan olen kuullut kaupunkia kehuvan, joten annoimme kaupungille mahdollisuuden valloittaa meidät. Makoisien unien ja varsin kattavan aamiaisen jälkeen, luovutimme huoneemme pois ja läksimme haistelemaan Walesin tuulia.

d4

Cardiff esiintyi meille harmaana ja tihkusateisena. Aivan ensitöiksemme etsimme ostarin käsiimme, jotta voisimme täydentää sadevarustuksiamme sadetakeilla. Otimme suunnaksi opaskirjojen suositteleman St David´s Dewi Sant Cardiff-ostoskeskuksen, joka osoittautui aivan valtavaksi ostoskompleksiksi (ostarin sivut). Jos siis kaipaat sadesäällä puuhaa, tämä on oikea paikka siihen. Saimme varustustäydennykset tehtyä ja kävelimme ulos ihka uusien sadetakkiemme kanssa. Suunnaksi otimme kaupungin toisella laidalla sijaitsevan ja jo etukäteen linnakierroksen kohteeksi valitun Cardiffin linnan (linnan sivut). Nykyistä linnaa on alettu rakentamaan vanhan roomalaisen linnaleirin päälle jo noin 1000-luvulla. Hyvin vanhasta rakennuksesta on siis kyse.

deke1

Cardiffin linnan torni

Linnan porteista sisään ja ihmettelemään. Ensisilmäys jo kertoi, että linnasta ja alueesta on hienosti pidetty huolta. Porteista avautui näkymä vihreälle linnanpihalle ja pihan perällä, pienen kukkulan päällä töröttää The Norman Keep. Menemme ensimmäiseksi porteista oikealla olevan museokaupan tiskille ja ostaessamme liput, ilmoittaudumme mukaan House Toursille (Cardiff castle). Linnasta saa huomattavasti enemmän irti kun osallistuu opastetulle kierrokselle, hintakaan kun ei lompakkoa paina, vain 3£ sisäänpääsylipun lisäksi. Tarjolla on lukuisia muitakin opastettuja kierroksia aina kummituskierroksesta elokuvakierrokseen.

Oppaamme vei ryhmän läpi linnan myrskyisän historian, pureutui linnan merkkihenkilöiden elämään sekä kuljetti pitkin käytäviä ja pieniä sopukoita. Opas oli varsin asiansa osaava ja 50 minuuttia hujahti kuin siivillä. Suosittelen lämpimästi! Kierroksen jälkeen, tallustelemme linnan asuinhuoneistoissa vielä hetken, ennen linnan pihalla järjestettävää haukkanäytöstä.

Linnassa on äärimmäisen hienoja yksityiskohtia

Linnassa on äärimmäisen hienoja yksityiskohtia

Pihalla on häkeissä erilaisia pöllöjä ja haukkoja, joita pääsee katsomaan hyvinkin lähietäisyydeltä, tosin häkit ovat aivan liian pieniä hienoille siivekkäille ja se säälitti meitä kovasti.

Perinteisen haukkanäytöksen jälkeen, kiipesimme 50 kiviaskelmaa ylös The Norman Keepille (sivut). Tornista on varsin mukavat näkymät yli kaupungin. Alas päästyämme kiersimme ruohokentän ja mielikuvitus lähti laukkaamaan villisti ritariajan tiimellyksessä. Tähän ehkä vaikutti myös ruohokentälle kasattu sinivalkoinen ritariteltta. Oikeisiin ritareihin korskeine hevosineen ei valitettavasti linnan alueella törmätty. 😉

a6

The Norman Keep

Palasimme takaisin tähän päivään sekä siihen osaan linnaa, jossa oli tarjolla niin Cardiffin linnan historiaan, toiseen maailmansotaan sekä Brittien sotahistoriaan pureutuva näyttely. Näyttelyssä oli jokaisen mahdollista pukeutua uusvanhoihin sotaunivormuihin ja niin oli jälleen onnellinen, se meissä kaikissa asuva pieni sisäinen lapsi. Linna on tutustumisen arvoinen paikka. Myös linnan juhlasalia on mahdollista vuokrata yksityiskäyttöön, mikäli pätäkkää taskusta löytyy tarpeeksi…

d3

Jalkauduimme takaisin keskustaan. Kävimme syömässä ja kuljimme kävelykatua alas autolle. Sade oli loppunut ja uuden karheat sadetakkimme päätyivät (koko loppumatkan ajaksi) reppuihin. Niinhän se on, että silloin kun sinulla ei ole sadevarusteita – sataa ja sitten kun sellaiset on – ei sada.

Haimme automme, vilkaisimme sataman tarjonnan, Cardiff kun on aiemmin ollut kuuluisa hiilisatamastaan ja siirryimme tien päälle. Suuntana oli Caerphilly ja sen keskiaikainen Caerphillyn linna (linnan sivut). Kyseessä on mielikuvitusta (jälleen) hivelevä vallihaudoilla varusteltu kookas linna. Nykyisin linna toimii mm. tv- ja elokuvatuotannoissa ”kulisseina”, viimeksi BBC:lle tehdyn Merlin-sarjan tapahtumapaikkana.

c1

Caerphillyn linna

Caerphillyyn päästyämme, linna oli valitettavasti jo kiinni, joten muutaman valokuvan ottamisen sekä kylässä kiertelyn jälkeen, suuntasimme matkamme alas seuraavan kohteeseemme Exeteriin. Matkan varrella poikkesimme idylliseen rantakylään nimeltään Clevedon (Somerset), katsomassa Clevedon Pier:ä eli vanhaa laituria sekä oikomaan sääriämme. Nämä pienet ja hieman isommatkin englantilaiset kylät ja kaupungit ovat kaikille Brittidekkareita tv:stä seuraaville hyvin tutun oloisia. Ja koskaan ei voi tietää, milloin vaikkapa Hercule Poirot kävelykeppeineen ja pikkusikareineen ilmestyy nurkan takaa…

c3

Clevedon Pier

Exeteristä meillä ei ollut ennakko-odotuksia, paikka vain sopi mainiosti road trippimme pitstopiksi. Lisäksi paikan nimi jotenkin herättää mielikuvia Englantiin liittyvistä legendoista. Itse asiassa Exeteriä halkovan Exe-joen rannoilla oli asutusta jo ennen roomalaisia 50 jaa (Exeter). Eli ihan uudesta kaupungista ei ole kyse. Välittömästi hotellihuoneen lunastuksen jälkeen, lähdimme kierrokselle kaupungille.

b5

Osuimme kävelykadun päähän, jossa oli niin paikallisille kuin turisteillekin suunnattuja liikkeitä, kahviloita ja ravintoloita. Varsinkin söpöt lahjatavaraliikkeet tekivät vaikutuksen. Myynnissä oli mm. uusintapainoksia vanhoista 20-luvun rantaelämää mainostavista postikorteista, joissa ylpeän oloiset naiset kokovartalo uimapuvuissaan nauttivat elämästään sinivalkoisissa lepotuoleissaan, hovimestarin (Jeeves?) tarjoillessa neidoille kylmää juotavaa.

Exeter on ihana pieni kaupunki

Exeter on ihana pieni kaupunki

Kävelimme kaupungin kapeita katuja kunnes päädyimme Exeterin päänähtävyyden pihaan. Kyseessä on vajaa 900 vuotta vanha Exeterin katedraali (Exeter katedraali). Exeterissä on ollut uskonnollista toimintaa hyvin varhaisesta vaiheesta asti. Esim. Piispanistuin siirrettiin kaupunkiin jo 1050-luvulla ja ennen tätä kaupungissa oli ollut luostari. Katedraalissa on hienon goottilaisen sisäkaton lisäksi tarjolla museokauppa sekä pieni kahvila. Katedraalin ympäristö on myös ihana, vanhoja matalia taloja, jotka tarjoavat ravintola- ja kahvilapalveluita.

Exeterin katedraali

Exeterin katedraali ja Italialainen ryhmä leirikoulussa

Exeter oli varsin soma kaupunki, jonka kujilla voisi viettää aikaa hieman kauemminkin. Jos Cardiff jäi tunnelmansa puolesta hieman kylmäksi, Exeter taas sai sydämen väpättämään nopeammin. Näissä pienemmissä kaupungeissa on vielä niiden ”henki” jäljellä, eikä ajan hammas (tässä tapauksessa nykyaika) ole päässyt liikaa niitä muuttamaan. Ainakaan tällaisen nostalgiaan taipuvaisen matkailijan mielestä!

Yön jälkeen heitimme Exeterille haikeat hyvästit. Road tripin seuraavassa jaksossa pääset tutustumaan mm. The Donkey Sanctuary:n sekä aivan ihaniin, mennyttä maailmaa huokuviin merenrantakaupunkeihin!

b6

Matka jatkuu pitkin Devonin maaseutua

 

timppa 2

Elementary, my dear Watson!

Bristol, UK. Road trip, osa 2. 

Uutta puolta kaupungista

Uutta puolta kaupungista

Bathin ihanan kaupungin jäädessä taakse (Bathin juttu), oli vuorossa noin parinkymmenen minuutin matkan päässä oleva kaupunki nimeltään Bristol. Olimme ”budjetoineet” kaupungille vuorokauden verran aikaa, mutta osa ajasta meni aamuisen Bathin ihasteluun ja käytännössä olimme myöhään iltapäivällä Bristolissa (opas). Bristol on hieman  nuorempi kaupunki kuin Bath, joten ihan samanlaista ahaa-elämystä se ei aiheuttanut. Kokoluokaltaan Bristol on Englannin 6. suurin ja Ison Britannian 8. suurin.

Melbourneen menijöitä?

Melbourneen menijöitä?

Hotellin etsintä, matkalaukut huoneeseen ja saman tien jalkaisin tutkimusmatkalle kaupunkiin. Kaupungin jakaa Bristolin kanava ja kaupungin nimeä kantava satama, josta löysimme ensimmäisen kohteemmekin Brunelin suunnittelema s/s Great Britainin (opas). Kyse on 1843 vesille lasketusta purjealuksesta, joka nykyisin toimii niin museona kuin juhlatilanakin. Eikä mikä tahansa laiva, nimittäin kyseinen paatti toimi myöhemmin esimerkkinä moderneille aluksille. Meidän visiitti jäi laivalla lyhyeksi, koska kello oli niin paljon, ettei sisään enää ketään päästetty. No, toiseen kertaan sitten!

Lotus lammas

Lotus lammas

Jatkoimme taivallusta noin 100 metriä ja kukas se nurkan takaa kurkistikaan kuin Late Lammas. Olimme sattumalta ajautuneet Aardman Animationsin studion pihaan, jossa Lotus-niminen ”Late” tilapäisesti asusteli. Studiosta tuli vahtimestari ulos, joka kertoi meille ja paikalle tulleelle toiselle lapsiperheelle, että kyse on hyväntekeväisyystempauksesta ja 70 erilaista Latea on ympäri kaupunkia. Vuoden 2015 lopulla Late Lampaat myytäisiin hyväntekeväisyyshuutokaupassa. Rahat olisivat menossa lastensairaalalle. Hän myös vinkkasi, että olisi olemassa erilaisia Late-kävelyreittejä, karttoja saisi kaupungin turistitoimistosta.

The bridge

The Clifton Suspension bridge

Valitettavasti vettä alkoi pirskotella, joten haimme auton ja läksimme pörräämään kaupungille. Olimme lukeneet silloista ja puutarhoista, joten niitä kohti. Ensimmäisenä vastaan tuli 1864 avattu The Clifton Suspension bridge (opas). Silta joka ylittää niin Avon joen kuin syvän Avon laaksonkin. Hieno riippusilta. Ajoimme hieman ahdasta siltaa pitkin ja käännyimme vasemmalle ylös puistoon Clifton Observatorylle (opas). Puistosta oli mahtavat näköalat alas joelle. Puisto on myös paikallisten suosittu piknik- ja lenkkialue.

Hetken maisemia ihailtuamme ja puiston opaskylttejä tutkittuamme, jatkoimme matkaa takaisin kaupunkiin.

Avon joki ja laakso

Avon joki ja laakso

Pyörähdimme Watershedissä olevan turistitoimiston kautta, jossa kerrottiin Late-karttojen olleen niin suosittuja, että tällä hetkellä kartat olivat tilapäisesti loppu. Turistitoimiston ikkunassa oli söpöä, söpömpi Timppa, meilläkin Suomessa TV2:ssa aikoinaan pyörinyt sarja, myös Aardman Animationsin tuotantoa. Turistitoimistossa perheen pienimmät olisivat voineet katsella animaatiota nurkkaan rakennetussa Late Lammas nurkkauksessa. Lapset saivat päähänsä myös Late-kruunun, puhumattakaan Late krääsänmyynnistä, joten siinä kaupungissa ainakin osataan tuotteistaminen. 😉

Sade yltyi sellaiseksi, että päätimme mennä vällyjen väliin hotelliin ja jatkaa tutkiskelua aamulla ennen matkan jatkumista. Muuten, Bristolissa sataa keskimäärin yhtä paljon kuin koko maassa, mutta on yksi maan aurinkoisimmista kaupungeista. Se näkyy puistojen vehreytenä ja erilaisina eksoottisina kukkina, joita esim. Avon laaksossa kasvaa.

Hatun tekijän hattu...

Hatun tekijän hattu…

Aamulla suuntasimme keskustaan, josta bongasimme mitä taitavimmin koristeltuja ja maalattuja Late Lampaita kuin myös vanhan luostarin rauniot. Sekä Saint Nicholas Marketin eli vanhan katetun kauppa-alueen, jossa oli myynnissä kaikenlaista lähinnä turisteille suunnattua tavaraa sekä snackkojuja. Kaupungissa on myös neljä muuta kauppa-aluetta. Mielenkiintoiseksi St. Nicholas Marketin alueen teki vanhat rakennukset sekä niissä roikkuvat hienot myyntikyltit. Tässä osassa kaupunkia historia oli todella läsnä satunnaista kulkijaa.

ovi

Paljon jäi kaupungista näkemättä. Tarjolla olisi ollut mm. Akvaario sekä palkittu Bristolin eläintarha, Blaisen linna, Clifton observatory luola, jne. Kaupunki sopii mainiosti niin aikuisten pidennetyn viikonlopun- kuin lapsiperheenkohteeksi. Tekeminen ei heti lopu kesken.

Bristol mainostaa itseään kaupungiksi jossa on positiivista pöhinää ja tämän allekirjoitan minäkin. Katukuvassa on paljon nuoria ihmisiä, iltaelämä on vilkasta ja kuvataanpa siellä Benedict Cumberbatchin tähdittämää uutta Sherlock Holmesiakin.

Tästä matka jatkui Walesiin, pysy mukana! :)

 

 

IMG_2076

Euron risteily

Euron risteily, Viro

Remontoitua laivaa

Remontoitua laivaa

Voisiko vuoden ensimmäisen päivän paremmin aloittaa kuin lähtemällä reissuun? Näin me ajattelimme, kun selasimme marraskuun lopussa Black Friday-hintatarjouksia. Tartuimme Eckerö Linen euron hintaiseen risteilytarjoukseen Tallinnaan. Matka-aika vajaa vuosi sitten remontoidulla m/s Finlandialla 2,5h meni haipakkaa lähes tyhjässä laivassa. Viihdeantia edustivat trubaduuripari sekä taikuri Keke Pulliainen, joka otti koko perheen show’lla porukan omaksi. Pääsipä yksi seurueestammekin esitykseen mukaan.

IMG_2064

Tallinna: Onhan siellä tullut käytyä vuosien aikana jo kymmeniä kertoja, mutta joka kerta huomaa kaupungissa jotain uutta. Tällä kertaa ihmetystä aiheutti se, kuinka satama-alueen Merekeskus (niin se kaksikerroksinen, poikittain oleva tiilitalo) on purettu ja tilalle on tullut hulppeita kerrostaloja. Vuosia onkin tyrmistyttänyt satama-alueen hämärä kunto. Kuin estradipaikka, meille mereltä tuleville kulkijoille, on ollut niin ankeassa kondiksessa. Siellä pimeydessä on myös niitä lähes aseettomia ryöstöjä kerrottu tapahtuvan, kun ”puolikuntoiset” turistit iltaisin laivoihinsa könyävät. Tulevaisuudessa nämä tapahtumat ovat toivottavasti vain osa Tallinnan sataman osin surullista historiaa.

......

Paksun Margareetan torni

Mukaamme tuli tyttären bestis, joka on useita kertoja mennyt Viron läpi autolla sukulaisten luo Latviaan, mutta ei ole koskaan pysähtynyt Tallinnaan. Saimme siis pyöriä pitkin poikin Tallinnaan lähes 7h ajan, kuin olisimme siellä aivan ensimmäistä kertaa. Aivan helppoa se ei ole, aivoilla kun tuntuu olevan taipumus suunnata aina niille tutuille poluille ja ajatusten uudelleen koodaamisesta, aivot ei tunnu pitävän ollenkaan. No, nyt siis läksimme satamasta oikealle eikä vasemmalle, kuten normaalisti olisimme tehneet. Kävelimme Rannamäe teen rantaportista sisään Pikk:lle. Olimme etukäteen ajatelleet mennä Kiek in de Kök:n tykkitorniin ja siellä Bastionien maanalaisiin tunneleihin. Netin mukaan museo olisi auki vaikka olikin pyhäpäivä.

Ohitimme Paksun Margareetan tornin, jossa olisi ollut näyttely Viron viikinkien ajasta (Näyttelyn info). Ovi oli houkuttelevasti raollaan. Jatkoimme kuitenkin vuodenaikaan nähden mukavan lämpimässä, mutta harmaassa säässä kävelyä. Pysähdyimme kaakaolle ja leivoksille Tallinnan vanhimpaan, yli 150 vuotta vanhaan Maiasmokk-kahvilaan (Kahvila).

Ikkunan

Ikkunan ikkunakoriste

Ikkunoissa on ihania vanhanaikaisia vempeleitä: höyryjuna joka kuljettaa kahvilan tarjoamia herkkuja sekä lusikoista ja kupeista tehty maisemapyörä. Tämä on ihana kahvila, tosin palvelu on aika hidasta, mutta silloin kun ei ole kiire, voi istua alas punaisille plyysipäällysteisille penkeille ja maistella suussa sulavia herkkuja ja vain katsella muita kanssa-istujia. Nytkin läsnä oli useita eri kansalaisuuksia puheista päätellen.

Hetken hengähdettyämme ja veren sokeritason ollessa korkeimmillaan, jatkoimme matkaamme Vanhankaupungin läpi Piek jalk:lle, tässä vaiheessa teinit osoittivat kapinanmerkkejä: ”Miksi me vaan kävellään”, ”Me halutaan shoppaileen”. Myötäiltiin muureja Neitsitornille asti, jossa hyvin karheaääninen trubaduuri lauloi hieman pelottavan kuuloisesti rakkauslauluja viroksi. Puistossa olisi ollut mahdollista kokeilla jousiampumista oikeilla nuolilla ja jousilla, mutta välimatka tauluun oli vajaa 10 metriä, joten siitä olisi voinut osua tauluun vaikka heittämällä.

IMG_2068

Saavuimme Kiek in de Kök:n, jonka ovessa oli lappu, jossa kerrottiin paikan olevan kiinni 1-2.1. Kökköä meille aikuisille, jippii, teineille. Astelimme Rûûtlia alas Harjulle ja ohitimme mm. tekojääradan, jossa muutama lapsi nytkähdellen luisteli. Tässä vaiheessa päivää muita kulkijoita oli vähän ja kun pääsimme Raatihuoneen torille (Raatihuone) ja siellä vielä 7.1.2017 asti oleville joulumarkkinoille, saimme hyvin rauhassa tutkia tarjontaa. Ja sitähän sitten oli: paljon villaisia käsitöitä sukista viittoihin, hehkuviiniä, karkkeja, juustoja ja koristeena kakun päällä koristeltu joulukuusi. Joulukuusi on pystytetty torille jo vuodesta 1441 eli ihan uudesta perinteestä ei ole kyse. Tallinnan joulutorista lähti muuten vuosittainen joulutoriperinteemmekin käyntiin. Tori on mukava paikka päivisin, mutta iltaisin suorastaan maaginen.

Glögiä ja hehkuviiniä tarjolla

Glögiä ja hehkuviiniä tarjolla

Päästimme teinit valloilleen ja menimme Viru Keskukseen ja Kaubamajaan ostoksille. Vielä hinnat ovat hieman Suomea halvemmat, mutta eivät varmaan enää kauaa. Todella huikeaa on ollut nähdä Viron nousu vuodesta 1991 tähän päivään. Ehkäpä joskus teen turinan ensimmäisestä Viron matkastani vuodelta 1992, silloin oli kaikki todellakin toisin kuin nyt. Siinä ostellessa alkoi nälkä kurnia ja teinitkin alkoivat väsyä jatkuvaan kävelyyn. Haimme hetken ruokapaikkaa, koska ravintolat olivat todella täynnä.

Gulassia hiivaleivällä

Gulassia hiivaleivässä

Päädyimme lopulta saksalaistyyliseen Beer Houseen, jossa olen joskus aiemmin rymyryhmän kanssa vieraillut (ravintolan sivut). Paikka oli tupaten täysi, eivätkä jonot sen parin tunnin aikana pienemmäksi muuttuneet. Söimme pikantteja lammasmakkaroita sekä naudanliha-gulassia hiivaleivän sisässä. Ns. gulassikeitot tulivat pöytään lähes heti, mutta makkaraa sai odotella melkein tunnin. Sama juttu oli muiden pöytien kanssa, ruokaa tuotiin sitä mukaan kuin se valmistui, eikä suinkaan pöydittäin. Beer House on nimensä mukaisesti myös panimo, joten lukuisia mallastuotteita olisi ollut tarjolla, mutta tällä kertaa pysyimme virvoitusjuomissa.

IMG_2099

Joulutorin perinteinen joulukuusi

Ruokailun aikana oli tullut pimeää. Ja ruokailupaikkamme on vain kivenheiton päässä Joulutorista, sinne siis nauttimaan viimeisistä jouluisista fiiliksistä ja torin lämpimästä ilmapiiristä. Nyt joulutori oli täynnä ihmisiä, erityisesti venäläisiä joulunviettäjiä sekä ruotsalaisia. Myös aasialaisia oli läsnä kiitettävästi. Taivalsimme satamaan päin tunnelmallisten jouluvalojen kehystämiä Vanhankaupungin kujia pitkin. Iso huokaus, sitä tunnetta kun ei tähän saa kirjailtua, mikä päässä sillä hetkellä pyöri!

Ennen m/s Finlandialle menoa, kävimme myös perinteisillä ruokaostoksilla Norde Centrumin Rimillä. Myös tämä ostoskeskus oli ison muutoksen kourissa. Liikekiinteistö oli täysin muuttunut, auki oli vain Rimi.

Joulutori

Joulutori

Takaisin tullessa laiva oli aivan täynnä Uuden vuoden juhlijoista ja varsin väsyneen oloista sakkia makaili laivan käytävillä, kun tuoleille ei enää mahtunut. Valitettavasti taikuri veti lähes samoilla spiikeillä (vitseillä) varustetun show’n kuin aamulla, joten se puolituntinen ei enää naurattanut. Lisäksi laivan ilmastointi oli todella viileällä, matkustajat istuivat penkeillään kylmissään ulkovaatteet päällä.

Euron risteilyksi, oli reissu varsin mukava irtiotto arkeen. Myös teinit tykkäsivät… 😉

 

IMG_9528

Madrid: El Clasico

IMG_9486

Madrid, Espanja

Vuonna 2012 osuimme Madridiin juuri kun pelattiin El Clasicoa eli Champions liigan semifinaalin jalkapallopeliä Real Madrid vastaan FC Barcelona. En ole koskaan mikään jalkapallohullu ollut, mutta jalkapallohuuma oli, jos ei käsin kosketeltavaa niin ainakin silmämääräisesti aistittavissa. Madridissa kun olimme, oli koko kaupunki liekeissä ”omien poikiensa” vuoksi. Lähes kaikki fanit olivat pukeutuneet pelipaitoihin, eikä jäänyt epäselväksi, ketkä kaksi jalkapallojättiläistä kohtasi ottelussa, nimittäin Ronaldo vs. Messi. Hulinaa ja meteliä oli, minne vain meni, sekä isoja kaljapulloja ja papatteja. Kun pelin aika tuli, areenalle valuvat ihmiset pysäyttivät liikenteen pääväylillä, koska eivät mahtuneet jalkakäytäville kulkemaan. Oli siinä Pohjoisen tytöillä ihmettelemistä.

Fanipaidat olivat edustettuina katukuvassa.

Fanipaidat olivat edustettuina katukuvassa.

Kun peli alkoi, niin pahin meteli kuului stadionilta ja itse kaupunki rauhoittui hieman. Olikin hyvä aika kävellä lämpimässä kesäillassa ja tutustua jalkaisin Madridin ydinkeskustaan. Ensimmäiseksi vastaan tuli Plaza de Espana. Koska Espanjan kesä oli huhtikuussa vasta aluillaan, oli puistoalue vielä vihreä ja hyvinvoiva. Seuraavaksi huomio kiinnittyi alueen lukuisiin hylättyihin rakennuksiin. 2012 Espanja koki suuren pankkikriisin, joka näkyi yritysten konkursseina ja hylättyinä liikehuoneistoina. Hotellimme lähellä oli mm. iso rakennuskompleksi, joka oli vielä hetken aikaa sitten ollut loistohotelli. Nyt alakerran ikkunat oli naulattu umpeen ja talo oli varsin surullinen näky katukuvassa. Kaduilla istui myös paikallisen näköisiä ihmisiä, kerjäämässä ohikulkijoilta kolikoita ja syötävää pahvikylttien kera.

Herkkukauppa

Herkkukauppa

Tiemme vei meidät ohi Madridin kuninkaallisen palatsin, jossa hevosvaunut odottivat kyyditettäviä. Varsin näyttävän näköinen rakennus (Opas palatsiin). Palatsilta koukkasimme hiukan kaupunkiin päin ja pian vastaan tulikin Plaza Mayor kivan näköinen, vanhojen lohenpunaisten talojen ympäröimä keskiaikainen aukio (Opas Plaza Mayorille). Täältä löysimme lisää äänekkäitä jalkapallofaneja, jotka olivat miehittäneet kaikki terassit ja ravintolat, joissa jokin television tapainen sattui löytymään. Hetken miljöötä ihailtuamme, jatkoimme matkaa Puerta del Solille, ehkä kaupungin tunnetuimmalle aukiolle. Aukio kuhisi elämää: katusoittajia, ”eläviä patsaita”, ilmapallokauppiaita sekä paikallisten herkkujen myyjiä sekä niin paikallisia kuin turistejakin nauttimassa yleisesti ilmapiiristä. Läheltä aukiota löysimme myös vanhan kauppahallin, josta saimme hiukan murua rinnan alle nimittäin tapasta. Istumapaikkoja ei täälläkään ollut, mutta ruokaa jos jonkinlaista. Myyntipisteissä oli erillisiä juuston-, kalan, lihan-, viinin- ja jälkiruokien myyjiä. Mukaan sai evästä ottaa, mutta enemmistö söi herkkuja paikan päällä muutaman euron hintaan.

Tapasta

Tapasta

Kun masut oli ruokittu, kävelimme pimenevää kaupunkia hotellia kohti, tehden seuraavan päivän sotasuunnitelmia. Yöllä heräilimme massiivisiin hätäajoneuvojen pillien sointiin ja aikamoiseen älämölöön, vaikka hotellimme ei aivan ydinkeskustassa ollutkaan. Aamulla kävi ilmi, ettei Madridilaisten tsemppaus ollut Real Madridille riittänyt ja joukkue oli hävinnyt ottelun Barcelonalle numeroin 2-0. Pettymys oli sitten purkaantunut mm. roskiksien poltteluna, pahoinpitelyinä ja vimmaisella tuhoamisella. Siinä epätoivon vimmassa, puistojen kukat olivat saaneet kyytiä…

Häviämisen tuska purkaantui ympäristöön.

Häviämisen tuska purkaantui ympäristöön.

Aamiaisen jälkeen etsimme lähimmän Hop On, Hop Off-bussipysäkin ja jatkoimme tutkimusmatkaa kaupungilla, nyt kumipyörien päällä. Varsin miellyttävä tapa liikkua isossakin kaupungissa. Päivän kaupunkia ihmeteltyämme ja viimeisen kierroksen tehtyämme, hyppäsimme pois Parque del Oesteen puistoalueella, jonka sisällä on muinaisegyptiläinen Templo de Debod-temppeli. Useita historiallisia kohteita oli 60-luvulla Egyptissä jäämässä Assuanin padon alle ja Unescon pyynnöstä mm. Espanjalaiset auttoivat niiden pelastamisesta. Avusta kiitollisina, Egypti lahjoitti Templo de Debod-temppelin Espanjalle. Niin temppeli kuin alue, jonne temppeli on uudelleen rakennettu, on yksinkertaisuudessaan todella vaikuttava näky (Opas Templo de Debodille).

Madridista on yleisestikin sanottava, että kaupungin alueella on paljon eri aikakausien patsaita, katutaidetta ja taidemuseoita kuten Museo del Prado (Museo-opas), joten kaupunki on erityisesti niin urheilun- kuin taiteenystävänkin mieleen. Lapsia unohtamatta, kaupungissa on iso eläintarha, jossa asustaa niin pandoja kuin muitakin eksoottisia elämiä delfiineistä muurahaiskarhuihin. Osan eläintarhan asukkien kanssa on mahdollista ikuistaa itsensä valokuviin, erityisinä kuvaushetkinä.

Eläintarhan asukki

Eläintarhan asukki

Kuvaushetkiä järjestetään mm. haukkojen, apinoiden ja käärmeiden kanssa (Eläintarhan sivut). Ajat löytyvät mm. häkkien infotauluista.  Varsin mukava paikka ja hyvin hoidetun oloinen eläintarha myös meille muille lapsenmielisille.

Puistossa ikuistettiin hääpareja.

Puistossa ikuistettiin hääpareja.

Tutustumisen arvoinen paikka on myös Parque de el Retiro (Opas Parque del Retiroon). Suurta 125 hehtaarin puistoa mainostetaan Madridin vihreinä keuhkoina, jonka keskellä on Alfonso XII:n monumenttipatsas. Patsaan edustalla on tekolampi, jossa voi soutaa pienillä veneillä. Espanjan aurinko on huhtikuussakin jo polttava, joten puut, joita puistossa on muuten 15 000 kappaletta, antavat suojaa kulkijalle. Pitkän Suomessa vietetyn talven jälkeen on mukava vain istua ulkona ja seurata madridilaista elämää.

Jos jalkapallopeli oli El Clasico niin samaa voi sanoa, myös kaupungista. Madridissa on hyvin paljon jäljellä vanhaa Espanjaa. Ydinkeskusta on käveltävissä ja levähdyspaikkoja kuin varjopaikkojakin löytyy lukuisista puistoista ja ravintoloista. Ruokaa löytyy jokaiselle ja on edullisempaa kuin Suomessa. Madridilaiset tuntuvat elävän kadulla ja heitä on mukava seurata hellehatun ja aurinkolasien suojasta. Kulttuuri on läsnä jokapäiväisessä elämässä, niin kuin sen aina pitäisikin olla.

IMG_9475

Puerta del Solin ”karhut”

PS. Jalkapallon Champions liigan finaalissa kohtasivat lopulta (yllätys, yllätys) Real Madrid ja FC Barcelona. Toisin kuin semifinaalissa, Real Madrid voitti mestaruuden 2-1. Mahtoi tuolloin Madridissa olla mieletön hulina… 😉