Browsing Category

Eurajoki

Uraani halkeaa – Olkiluodon ydinvoimala, Eurajoki

Olkiluodon vierailukeskus, Eurajoki

Vietimme taannoin erittäin mielenkiintoisen iltapäivän ydinfysiikan parissa, vierailimme nimittäin Olkiluodon vierailukeskuksessa. Taustaksi on kerrottava, että vierailin ensimmäisen kerran Olkiluodossa parikymmentä vuotta sitten joulupyhinä, kun sukulaisissa oli saatu tarpeeksi kinkkua ja silavaa vatsan seutuville, ja levottomat jalat suorastaan vaativat päästä baanalle.

Ajelimme umpimähkäisesti Rauman ympäristössä, päätyen Eurajoen ydinvoimalan alueelle. Alueella oli vierailukeskus, jonka ovet olivat auki. Joulunpyhinä? Nuoremmille lukijoille tiedoksi, että ”ennen vanhaan” ei joulu- ja tapaninpäivänä ollut mikään paikka auki, vähiten nähtävyydet ja kaupat.

talvi

OL1, OL2 ja OL3-rakennukset. Lähde: ”TVO”.

No Olkiluodossa sitä oltiin ja mietittiin, että joskus on tultava uudestaan, erityisesti silloin kun meillä on lapsia. Monta kiveä on koskessa liikkunut ennen kuin tuli se aika, jolloin palasimme takaisin. Myös vierailukeskus on siirretty eri paikkaan kuin missä se sijaitsi parikymmentä vuotta sitten, sen aikainen talo kun oli lähes kiinni ydinvoimalan tuotantorakennuksissa.

d2

Olkiluodon vierailukeskus

Nykyinen vierailukeskus on sijoitettu mukavasti merenrantaan, luonnonsuojelualueen viereen. Onpa vierailukeskuksessa Olkiluodon Voimaa luonnosta-havaintopolkukin, jolla pääsee kesäisin tutustumaan infotaulujen muodossa mm. Selkämeren kansallispuistoon, alueen metsiin sekä tuulivoimaan ja kalliokairauksiin.

c19

Havaintopolun varrella on miellyttäviä maisemia ja infotauluja tarjolla

Tänne siis päädyimme viettämään keväistä iltapäivää mieheni ja kahden teinin kanssa. Olimme etukäteen varanneet pienelle ryhmällemme opastetun vierailun, jotta saisimme paikasta kaiken irti mitä vain oli saatavissa. Vierailukeskuksessa meitä vastassa oli varsin mukava opas nimeltään Mika Tanhuanpää, jonka seurassa vietimme ydinvoimalan alueella lähes 4,5h.

Aluksi aulavartija tarkasti ryhmän jokaisen osallistujan henkilötiedot, jotka oli pitänyt toimittaa keskukseen jo kaksi viikkoa etukäteen. Saimme kaulaamme kulkunauhat, jotta jokainen vastaantulija tietää keitä olemme ja millä asialla. Kaulanauhat saimme lopuksi pitää muistona vierailustamme.

Tunnistautumisen jälkeen vuorossa oli pientä kahvittelua ja tutustumista hulppeitten merimaisemien ympäröimänä. Tosin teinit olisivat halunneet skipata kaiken tämän ja syöksyä suoraan Sähköä Uraanista-tiedenäyttelyyn, joka näytti mielenkiintoiselta seikkailumaalta. Vuorossa oli kuitenkin, meidän kohdalla, lähes 1,5h auditoriosessio, jossa tehtiin meille ydinfysiikkaa tutuksi.

c1

Yksityiskohtaista esittelyä mm. valvomosimulaattorista

Session aluksi Mika esitteli TVO-yhtiön, tiesitkö muuten että ydinvoimalassa työskentelee yli 800 henkilöä sekä aliurakoitsijoita ja satoja Olkiluoto 3-tuotantolaitoksen rakentajia? Se on paljon se, jos ajattelee minkä kokoisessa kunnassa ydinvoimala sijaitsee. Eurajoesta voit lukea lisää tästä.

Auditorioesittelyssä kävimme läpi voimalan historian ja rakennukset, jonka jälkeen olikin vuorossa ehkä hankalin osuus eli ydinfuusioitumisprosessi. Tässä vaiheessa teinit putosivat kelkasta täysin ja taisi puhelimen somemaailma kiinnostaa enemmän kuin itse esitys. Me vanhemmat tenttasimme opasta sitten tämänkin edestä, ja täytyy sanoa, että Mika-oppaalla oli prosessit hallussa. Hän vastaili meidän ”tyhmiin kysymyksiin” hyvin selkokielisesti ja huumorintajuisesti, ja lopulta uraanin halkeamisprosessi selkisi meillekin. Tosin sitä en tähän kirjoita, voitte jokainen käydä vierailukeskuksessa ottamassa asiasta selvää!

d4

Primääripiirin huuhtelua. Lähde: ”TVO”.

d5

Olkiluoto 1:n reaktorihalli. Lähde: ”TVO”.

uimaallas_2

OL2:n reaktori, polttoaineen siirto.  Lähde: ”TVO”.

Opimme valtavasti uusia asioita sekä meidän ennakko-odotuksia ammuttiin oikein urakalla alas kuten: elokuvissa esitettävät ydinkäsittelykohtaukset ovat täyttä fuulaa, tosielämässä työntekijät käsittelevät niin polttoainesauvoja kuin uraanitablettejakin varsin arkisissa vaatteissa ja käsin, korkeintaan muovihanskat kädessä. Ei siksi, että pelkäisivät säteilyä, vaan siksi, ettei materiaaleihin joutuisi ylimääräisiä hiukkasia, rasvaa tai pölyä. Myöskään työpäivän jälkeen eivät työntekijät riisu valtavaa turvavaatetusta pois ja lähde puhdistussuihkujen jälkeen kotiin, kuten eräissä agenttitarinoissa. Höh, tylsää mutta niin todellista.

Auditoriosession lopuksi katsoimme lyhyen videon fissiosta eli uraaniatomin halkeamisesta ja olimme valmiita seikkailulle ydinvoimalan alueelle.

c14

Opas hyppäsi meidän autoomme ja vartija seurasi omalla autolla perässä, ydinvoimalan alueelle kun ulkopuoliset eivät ilman vartijaa pääse. Meidän vartija oli hyvin leppoisa kaveri! Ajoimme alueella, Mikan selostaessa ja esitellessä mm. OL1- ja OL2-rakennuksia. OL3-rakennus eli Olkiluodon laitosyksikköhän on edelleen kesken, mutta nyt on päästy jo sisämaalausten kimppuun, joten valmistuminen on lähempänä kuin koskaan.

ol3_3

Olkiluoto 3. Lähde: ”TVO”.

Oli muuten varsin jännä fiilis ajella ja kuunnella ns. henkilökohtaista selostusta. Alueen sisäpuolella ei saa kuvata, joten pystyin keskittymään täysin opastukseen. Kävimme vilkaisemassa vanhan vierailukeskuksen sijaintia, ja se todellakin on lähes kiinni vanhemmissa laitosyksiköissä. Ymmärrän hyvin, miksi siirros uuteen rakennukseen on tehty, jos ajatellaan missä maailmantilanteessa valitettavasti nyt eletään.

Kaarroimme keski- ja matala-aktiivisen jätteen loppusijoitusrakennuksen eli VLJ-luolan luo. Meidät varusteltiin kypärillä ja matka alas 60 metrin syvyyteen saattoi alkaa. Täällä oli jälleen mahdollista kuvata näkemäämme. Kävelimme Olkiluodon kallioperään louhittua liuskaa alas syvemmälle Eurajoen maaperään. Tämä kallio on muuten 2 miljardia vuotta vanhaa.

Opas kertoi kävelyn aikana luolastoon liittyviä faktoja ja tarinoita, kuten että Rauman pyöräilijät käyvät talvikuukausina pyöräilemässä liuskaa ylös ja alas, täällä kun on aina sama ”säätila” ja tasainen alusta polkea. Kun ulkona raivoaa syysmyrsky, luolasto on tasaisen viileä. Voin vain kuvitella, että loppuvaiheessa treenejä jalat mahtavat olla aika hapoilla.

d1

Matkalla alas luolastoon

Alaskulkevan luiskan tai paremminkin tien varrella on opastauluja joista voi lukea lisäinformaatiota esim. alueen kivistä ja luonnosta. Onpa siellä pieni kivinäyttelykin, tosin näyttelyn kivet ovat valtavia. Alas päästyämme, oli vuorossa loppusijoitusluolaan tutustuminen. Yksi ryhmästä (tietenkin toinen teineistä) sai henkilökohtaisen säteilymittarin itselleen, josta voi katsoa saamaansa säteilyannostusta. Yleensä mittarin näyttämä tulos on pyöreä nolla. Tarkkoina oltiin myös siitä, ettei suussa ole mitään ylimääräistä. Ohjeiksi lisäksi saatiin, että jäteluolassa ei saa syödä mitään (esim. omia nameja) eikä kaivaa nenää. Säteilylle alttiimpia paikkoja kun ovat ihmisen sisäelimet.

Astuimme pienen mittauspisteen kautta luolaan, joka on kaikkea muuta kuin jännittävä. Keskikohdalla on pieni nosturi, jolla tynnyreihin varastoidut jätteet, pakattuina betonilaatikoihin lasketaan 35 metrin syvyyteen. Kyse on siis matala- ja keskiaktiivista jätettä sisältävistä tynnyreistä.

c2

Keskiaktiivisen jätteen säilytyspuoli

c10

c12

Nosturi, jolla siirretään betonilaatikoita siiloon

IMG_2772

Säteilyannoksen mittaus menossa

Luolan toisella puolella säilytetään matala-aktiivisia jätteitä ja toisella puolella keskiaktiivisia. Matala-aktiivisia ovat
mm. huolto- ja siivousjätteitä kuten suojavarusteet, muovit ja palokankaat. Keski-aktiivista jätettä ovat prosessiveden puhdistusmassat. Käytännössä massa kuivataan ja kiinteytetään bitumilla, ennen siiloon laskua.

Säteilymittari ei liikahtanutkaan, lisäksi oppaalla oli oma, jossa ei myöskään merkittävää liikehdintää tuntunut tapahtuvan. Pienen informatiivisen session jälkeen jatkoimme matkaa, tosin meidän saama säteilyannos mitattiin ensin. Jokainen astui ison vaa´an näköiseen härveliin, työnsi kädet koneen uumeniin ja laite mittasi säteilypitoisuuden. Mitään ei löytynyt ja hyvä niin.

Opas kertoikin, että hänen aikanaan laitteet ovat piipanneet vain kolme kertaa: kaksi kertaa vierailijoiden vanhan kellon vuoksi sekä yhden japanilaisen turistin kohdalla, jolla oli radioaktiivisista kivistä tehty kaula- ja rannekoru. Pöydällä oli lisäksi vanha geigermittari, josta erityisesti teinit innostuivat…

c13

”Tarkempi” säteilymittaussessio menossa… 😉

Käytyämme jäteluolassa oli seuraavaksi vuorossa ONKALO-näyttely, jossa käytiin läpi ydinpolttoaineen loppusijoitusta. Täällä niin lapset kuin aikuiset pääsevät leikin varjolla tutustumaan loppusijoitusprosessiin. Jokaisen on mahdollista mm. testata kuinka ydinpolttoaineen loppusijoituksessa tarvittava savi saadaan tiivistymään tiukaksi paketiksi. Onpa mahdollista esittää toivomuskin heittämällä yhteen onkaloon kolikko. Tosin, joku oli toivonut niin paljon, että kypäräkin oli päästä onkaloon lentänyt. Ei sentään koko vierailija! 😉

IMG_2779

ONKALO-näyttely

c4

c3

Tässä tiivistetään savea.

Tutkimisen ja testausten jälkeen poistuimme näyttelystä pois, ja samalla ajattelin että nyt sitten päästään kiipeämään liuska takaisin ylös, mutta ei, ylös menimme hissillä. Tosin teinit sanoivat, että olisivat nopeammin olleet portaita pitkin perillä… Uskoo ken haluaa, aikuisia kun hissien vieressä olevien avoritilärappusten testaus ei kiehtonut ollenkaan, ei niin ollenkaan.

c15

”Säteilevät vierailijat”

c5

Tässä valvomossa työskentelee nosturinkuljettaja

Kypärien palautus, pieni vilkaisu huoneeseen jossa nosturinkuljettaja operoi betonisia jätelasteja ”peliohjaimilla” ja takaisin autoon. Nosturinkuljettajan huoneessa oli muuten lapsivieraille varattu tosi pieni kypärä, joka aiheutti koollaan erityistä hilpeyttä.

Ajoimme saatettuina takaisin vierailukeskukseen. Nyt oli vuorossa Sähköä Uraanista- tiedenäyttely, jonne teinimme olisivat heti aluksi halunneet mennä. Tiedepuistomaiseen tyyliin vierailijan on mahdollista esimerkiksi testata, kuinka paljon tarvitaan sähköä erilaisten kodinlaitteiden käynnistymiseen. Testaus suoritetaan polkemalla polkupyörää, ja ei muuten ihan helpolla viimeiset kodinkoneet käynnistyneet! Löytyypä näyttelystä Einsteinkin, en olisi uskonut, että hänen loppusijoituspaikkansa löytyy Eurajoelta.

c6

c9

c16

Jaksaa, jaksaa!

Päivä oli ollut varsin antoisa mutta myös raskas, koska uutta tietoa tuli lähes taukoamatta yli neljän tunnin ajan. Myös nälkä alkoi pikkuhiljaa hiipiä puseroon. Oli aika hyvästellä oppaamme ja pienen rantasession jälkeen, täällä on muuten myös geokätköpaikka, kiipesimme autoon ja hurautimme Raumalle.

Tässä yhteydessä lähetän isot kiitokset oppaallemme Mika Tanhuanpäälle, joka jaksoi kärsivällisesti opastaa meitä ja huvivili-teinejämme, siinä on mies paikallaan!

Ryhmävierailu sopii lähinnä isommille lapsille sekä aikuisille. Ryhmäopastus on maksuton. Olkiluodon vierailukeskuksen Sähköä Uraanista-näyttely sopii myös perheen pienimmille ja on myös maksuton. Etukäteisilmoittautumista tiedenäyttelyyn ei tarvita.

Kesäaikaan vierailukeskus on auki klo 10–20, talvisina arkipäivinä klo 10–18 ja viikonloppuna klo 12–18. Ja vielä, Olkiluodon vierailukeskus on edelleen auki 365 päivää vuodessa!

Turina on toteutettu yhteistyössä TVO:n kanssa.

Eurajoki ja Liinmaan linna

Eurajoki, Suomi

Usein sitä näkee vain muiden maiden hienoudet ja pyrkii tietoisesti käyttämään kaikki säästämänsä rahat sellaisten matkojen tavoitteluun, jotka vievät mahdollisimman kauas. Kuitenkin meidän armas kotimaamme, tarjoaa kaikenlaisia ykkösluokan nähtävyyksiä, joihin mieli pinkeenä juoksisi muulla reissatessa, täällä niiden saadessa lähinnä hymähtävän ajatuksen.

b1

Sain päähäni lähteä viikonlopuksi Eurajoelle. Mukaan roudasin mieheni sekä teinimme. Mieheni suku asuu Raumalla, joten jonkinlaisia siteitä on tuolle alueelle, mutta Eurajoki on ollut lähinnä paikka, jonka ohi painetaan Poriin päin mentäessä. Nyt tutustuin etukäteen Eurajoen matkailunähtävyyksiin kuin ulkomaille olisimme konsanaan menossa. Otinpa oikein yhteyttä Eurajoen kunnan matkailuinfoon, kysyäkseni, minne kannattaisi mennä maaliskuisena viikonloppuna. Ja kuten jokaisesta hyvästä matkailuinfosta, myös Eurajoelta vastattiin sähköpostiini nopeasti.

IMG_2780

Olkiluodossa puristettiin savea

Koska kunta on pieni, on nähtävyyksiä talvella vähänlaisesti auki, moni suomalainen kunta kun on parhaimmillaan juuri Suomen suvessa. Joitakin vinkkejä kuitenkin heiltä sain. Vierailun arvoinen olisi Olkiluodon ydinvoimalan vierailukeskus, jossa lopulta vietimmekin viikonlopun aikana lähes neljä tuntia. Tästä vierailusta voit lukea tästä.

IMG_2779

Olkiluodon ydinvoimalan Onkalo-näyttely

Toinen erityisen maininnan arvoinen paikka on Vuojoen kartano, jonka pyhäpöytää (lounasta, ei pöytää) päätimme lähteä maistelemaan keväisen maaliskuun kunniaksi. Infosta suositeltiin myös käymään Pinkjärven alueella, joka on suosittu ”minikansallispuisto”. Paikka sopii luonnosta ja retkeilystä kiinnostuneille ihmisille. Tästä alueesta löytyy enemmän informaatiota tästä linkistä.

16

Vuojoen kartano

Löytyypä Eurajoen vesitornistakin jotain erikoista, nimittäin 40-metrinen Fougault´in heiluri, lajissaan ensimmäinen Suomessa. Heiluri osoittaa maapallon pyörimisen ja se on nimetty fyysikko Leon Fougault´in mukaan. Suomeen on Eurajoen heilurin jälkeen tullut kolme muutakin heiluria, jotka löytyvät Tiedekeskus Heurekasta, Kuusamon vesitornista sekä Turun yliopiston fysiikan laitokselta. Olemme heiluria ihmetelleet Heurekassa, joten Eurajoen nähtävyys jäi nyt näkemättä. Vaikka toisaalta, olisi voinut olla vinkeää käydä vuonna 1985 rakennetussa vesitornissa!

Omissa tutkimuksissa selvisi, että kesällä kannattaisi ehdottomasti käydä purjehtimassa Kaljaasi Ihanalla. Ihana on perinteisiä laivanrakennusperinteitä kunnioittaen tehty purjealus ja se on tehty kokonaan puusta. Neitsytmatkansa Ihana teki vuonna 2011. Laiva on Luvian Laitakarin satamassa.

IMG_2792

Merenlahtea

Eurajoki pähkinänkuoressa: Eurajoki on perustettu vuonna 1869. Kunta sijaitsee Satakunnassa valtatie 8:n varrella, 15 kilometriä Raumalta ja 35 km Porista. Asukkaita vuoden 2017 Luvian kanssa tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen, Eurajoella on noin 9300 henkilöä. Alueen suurin työllistäjä on Olkiluodon ydinvoimalaitos.

Olimme sunnuntaina aikaisin liikenteessä, joten meille jäi rutkasti aikaa ajella pitkin Eurajokea, ennen Vuojoen kartanolle menemistä. Läksimme ajamaan osana Pohjanlahden rantatienä tunnettua Linnamaan tietä pitkin. Ohitimme Vuojoen kartanon ja jatkoimme matkaamme peltojen lävitse pieneen Linnamaan kylään asti kunnes oikealla luki valkoinen teksti ruskealla pohjalla: Liinmaan linna.

IMG_2807

Mikäs tämä tämmöinen linna on? Emme ole aiemmin tällaisesta kuullutkaan. No ei kun käännös oikealle ja katsomaan. Menimme noin 1,4 km verran kapeaa tietä pihojen läpi ja Väkkärälahden pohjukasta merenrannan lomitse sisälle kuusimetsän siimekseen. Täällä oli opaskyltti jossa kerrottiin, että 1300-luvulla täällä on todellakin ollut linna. Tämä oli suuri yllätys, nimittäin koulussa en muista tällaista meille opetetun.

IMG_2805

Entistä linnan aluetta

Mitä Liinmaan linnasta sitten tiedetään? Liinmaan linna oli todellinen keskiaikalinna, sillä oli kaksinkertainen valli ja niiden välissä vallihauta. Se oli varmuudella käytössä 1300-1400-lukujen vaihteessa. Vuoden 2004 tehtyjen maa- ja radiohiilinäytteiden mukaan, linna on saattanut olla toiminnassa jo 1200-luvulla. Tutkimuksissa selvisi myös, että linna oli kokenut kaksi rajua tulipaloa sen rakentamisen jälkeen. Alueelta on löytynyt arkeologisissa kaivauksissa mm. luisia pelinoppia, gotlantilainen kolikko, lasi- ja saviastioiden palasia sekä eläinten palaneita luita.

b3

Vallihaudan törmä on selvästi näkyvillä

Linna oli tehty puusta, ja sillä oli ”huono maine” aikalaisten keskuudessa. Linnasta on jäänyt elämään vuodelta 1730 tallennettua kansanperinnettä: ”Ei silloin hyvin eletty, Cuin oli Linna Lijnamaisa, Cuisti Cumolan kedolla. Silloin leipä lehmän maxoi, Murun mullinen vasicka, Carpion härkä Culosarvi.” Tarinoiden mukaan Liinmaan linnassa olisi majaillut myös merirosvoja, kerrotaanpa siellä näkyneen virvatulia ja onpa erään tarinan mukaan linnanalueelle kätketty aarrekin. Ilmankos siellä on kaivauksia tehty. 😉

IMG_2801

Linnanmäki

Linna sijaitsi saaressa Eurajoen ja Lapinjoen suulla. Linna tunnettiin myös sen saksalaisesta nimestä Vreghdenborg, jonka sen kerrotaan saaneen linnan rakennuttaneelta aateliselta ja palkkasoturipäälliköltä Didrich Vereggreltä.

Satakunnassa sijainneista linnoista on valitettavasti hyvin vähän tietoa jäljellä, itse asiassa vain kaksi asiakirjaa, joista toisessa mainitaan Liinmaan linna suorasti, ja toisessa välillisesti Vreghdenborgin linnana.

Viimeinen niitti linnalle tuli vuonna 1398 kuningatar Margareetalta, jonka käskystä kaikki tarpeettomat linnat hävitettiin. Kerrotaan, että linna tuhoutui valtaisassa tulipalossa 1400-luvun alussa.

Myös linnan lopusta on jäänyt 1880-luvulla tallennettu tarina elämään: tarinan mukaan Liinmaan viimeinen linnanherra upotti poikansa tiililastissa olleen laivan ja kaamean erehdyksen huomatessaan, keräsi linnan aarteet kasaan ja poistui linnan kellariin aarteiden kera suremaan kuollutta poikaansa. Eikä häntä sen koommin enää nähty.

IMG_2804

Siellä se meri hieman pilkistää…

Kuten arvata saattaa, linnasta ei ole oikein enää mitään jäljellä. Juuri ja juuri maastosta erottuu suorakaiteen muotoinen linnanpiha kooltaan noin 42 m x 30 m, muutaman rakennuksen kellarikuoppa, vallirakennelman ”jämiä” sekä vallihauta. Jälkimmäisestä ei voi erehtyä. Nykyisin linna ei sijaitse saarella, vaan meri on vetäytynyt huomattavasti Ruotsiin päin sitten keskiajan (lähes 300 metriä)!

Linnan raunioalue on kuitenkin varsin mukava pikku kohde ja näppärästi autotien päässä. Kesällä raunioalue voisi toimia oikein mukavana retki- ja piknik-paikkana. Meidän teinitkin tykkäsivät!

IMG_2803

Muinaisjäännöksiä?

Liinmaan linnan perustuksilla kävellessä aika hujahti eteenpäin sen verran nopeaa, että oli aika mennä syömään kartanolle. Kengät ja auto olivat pikkuretkestämme metsän siimekseen kovin rapaisia, mutta me matkustajat olimme hyvin tyytyväisiä uudesta löydöksestämme. Meidän kartanovierailusta voit lukea tästä.

Kannattaa siis lähteä pienelle seikkailulle myös kotimaassa, koskaan ei tiedä mitä kivaa nurkan takaa voi löytää, kunhan on mieli vapaana uusille ajatuksille ja kokemuksille, kuten ulkomailla ollessa. Esimerkiksi Eurajoki pääsi yllättämään meidän positiivisesti matkailutarjonnallaan, joka olikin yllättävän mielenkiintoista ja monipuolista.

Oletko kuullut Liinmaan linnasta? Tai muista hieman vähemmän tunnetuista Suomen linnoista?