Browsing Category

Etelä-Savo

Aitoja makuja – Rapion Myllystä

Rapion Mylly, Juva

Rapionkosken varrelta, Juvalta löytyy Suomen vanhimpiin kuuluva mylly, joka on yhtäjaksoisesti palvellut teollisuuslaitoksena aina tähän päivään asti.

Rapion Mylly tunnetaan tinkimättömästä laadustaan, ja sillä onkin pitkät perinteet suomalaisessa myllytuotannossa.

Kävimme tutustumassa luonnonkauniissa maisemassa sijaitsevaan Myllyn Puotiin ja -kahvilaan Paatelan kylässä. Vietimme samalla ihanan iltapäivän Rapion Myllyn toisen omistajan, Pia Härkösen kanssa syntyjä syviä jutellen.

Rapion Mylly lyhyesti

Rapion Myllyn on rakentanut Karl Fredrik Hammarein. Mylly on ollut toiminnassa vuodesta 1812. Nykyisin myllyä pyörittää jo neljännessä polvessa Härkösen mylläriperhe.

Mylly on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi kohteeksi.

Rapion Myllyn valikoimasta löytyy yli kaksikymmentä lisäaineetonta tuotetta. Rapion Myllyn tuotantosarjat pyritään pitämään pieninä, jotta asiakas saa varmasti tuoreita raaka-aineksia omiin leipomuksiinsa sekä puuroihin ja velleihin käytettäväksi.

Myllyn tuotteita löytyy osasta Etelä-Savon kauppoja, tilaamalla suoraan Rapion Myllystä sähköpostitse sekä kesäisin heidän Myllynpuodista.

Rapion Myllyn osoite: Rapiontie 148, 51930 Paatela, Juva.

Tänään

Rapion Mylly sijaitsee perinteisesti pienen kosken partaalla, josta nykyinenkin mylly saa osin käyttövoimansa. Ensisilmäyksellä luonto on aivan käsin kosketeltavan lähellä satunnaista kulkijaa. Kosken päällä olevalle pienelle sillalle on katettu kahvittelupiste, jonka istuinryhmillä voi kuunnella rentouttavaa veden solinaa kahvikupillisen kera. Tai syöttää aikamoisen kokoisia kaloja, jotka nousevat koskeen, liekö myllyn herkkujen perässä? Vonkaleet ovat kuulemma myllyn lemmikkejä! 🙂

Sateen sattuessa voi Myllyn herkkuja nauttia myös 40-paikkaisen kahvilan sisätiloissa. Myllyn kahvilaan on mahdollista varata sopimuksen mukaan myös isommalle porukalle kahvitus.

Pihalta löytyy myös ulkorakennus, jonka seinään aikoinaan myllyyn tulleet ajurit kiinnittivät hevosensa jyvien jauhamisen ajaksi. Onpa seinään jättänyt jokin polle omat ”purukalustolla” luodun merkkinsäkin… Mukava yksityiskohta menneiltä ajoilta.

Myllykahvila ja Puoti  

Myllyn kahvilaan astuessa hajureseptorit bongaavat ilmasta ihania tuoksuja. Täältä löydätkin myllyn entiseen valta-akselihuoneeseen avatun kahvilan, jossa myydään omista jauhoista leivottuja kakkuja ja suolaisia piirakoita sekä muita makoisia herkkuja. Tuotteiden raaka-aineina käytetään myllyssä jauhettua täysjyväviljaa sekä luonnosta saatuja marjoja eri muodoissa. Ihanaa lähiruokaa, ja kuulkaas sen kyllä mausta huomaa!

Kannattaa vilkaista lähemmin kahvilan seinältä löytyviä, myllyn historiasta kertovia kuvia sekä kahvilan takaseinää, joka on alkuperäinen. Jos seinät osaisivat puhua, olisi näillä hirsillä taatusti monta tarinaa kerrottavana. Kahvilan seinustalta löytyy myös lähialueen muiden pientuottajien valikoimaa hilloista nekkuihin.

Omistaja Pia Härkösen kanssa jutellessa selviää, että Myllyn jauhot tulevat lähialueen viljantuottajilta. Myllyllä on tinkimätön tarkastusprosessi viljan laadun suhteen. Jokainen viljaerä tutkitaan, myös samana päivänä tuotujen eri peltolohkojen osalta. Vilja tutkitaan niin aistinvaraisesti kuin erilaisin laboratoriokokein. Tarkastusprosessi kosteus-, sakoluku, hehtolitrapaino- ja rikkapitoisuusmäärityksineen kuulostaa tällaisen ei-asiasta tietävän mielestä varsinaiselta avaruustieteeltä, sen verran tarkkaa hommaa tarkastus on. Tämä on kuitenkin ainoa keino pitää jauhot aina tasalaatuisina. Pia on hyvin ylpeä niin Myllystä kuin heidän tuotteistaan, eikä suotta!

Myllypuoti on talven aikana saanut uuden ilmeen. Tämä kuva on viime kesältä.

Pia kertoo myös, että myllyllä toimitaan kaikin tavoin kestävän kehityksen periaatteilla, esimerkiksi pakatut tuotteet kuljetetaan uusiolaatikoissa, kaurasta saatava kuoriaines käytetään lämmittämisen polttoaineena sekä pölyjauho, jota viljan jauhatuksesta tulee, syötetään oman kylän karjalle.

Tutustuminen Myllyn Puotiin

Myllypuodista löytyy Rapion Myllyn omia ehdottomasti tuoreita tuotteita. Myynnissä on erilaisia ja erikokoisia jauhopusseja kuten kakku-, ruis- ja lettujauhoja. Myös erilaisia ryynejä ja helmiä on tarjolla sekä tietenkin Rapion Myllyn myyntihitiksi noussutta tuotetta, nimittäin höyryttämätöntä kaurahiutaletta.

Myllyn omia tuotteita.

Myllyn kaurahiutaleista tehty puuro auttaa muodostamaan limakalvon myös herkkävatsaisimpien syöjien vatsaan ja näin puuroa nauttivat voivat entistä paremmin!

Rauhaa ja puhdasta luontoa

On aivan ihanaa istua kivellä ja katsoa vieressä kimaltelevaa Rapiojokea. Täällä unohtaa hetkeksi kaiken maailman kiireet ja sekamelskan, mitä nykymaailma meille valitettavasti jatkuvasti tuottaa.

Lähitulevaisuudessa rantaa ehostetaan, joten rauhoittava kävelyretki onnistuu Rapionkosken ympäristössä myös ihan kahvittelun lomassa. Pienen happihyppelyn jälkeen onkin mukava jatkaa matkaa eteenpäin.

Suosittelenkin pysähtymään Etelä-Savossa vieraillessa Juvalla, sekä nauttimaan Rapion Myllyn herkkuja solisevan kosken partaalla!

Ajo-ohjeet

Juvalta myllylle on noin 15 kilometriä. Myllylle päästäkseen käänny Juva – Savonlinnantieltä nro 14 Rapiontielle, aja noin 1.6 kilometrin matkan mukavaa maalaistietä myllyn pihalle asti.

Rapion Myllykahvila on avoinna 9.6.2018 – 12.8.2018 klo 11.00 – 18.00. Puoti on avoinna 9.6. – 12.8.2018 joka päivä klo 9.00 – 18.00.

*Blogijuttu on tehty yhteistyössä Rapion Myllyn kanssa.

Lusto – Yllättävän hyvä museo metsästä!

Lusto, Suomen Metsämuseo, Punkaharju

Viime kesänä ajelimme pitkästä aikaa läpi Punkaharjun kansallismaisemien. Voisinpa sanoa, ettei sellaista suomalaista löydy jonka sydäntä maisemat eivät helähdyttäisi. Sen verran upeita harjun päältä levittäytyvät sinivalkoiset maisemat ovat!

Aurinkoisen kesäpäivän lomassa tavoitimme Punkaharjun entisen asemarakennuksen sekä aseman vieressä toimivan Luston, joka on valtakunnallinen metsäalan erikoismuseo ja tietokeskus. Ja koska meitä kiehtovat erikoiset paikat ja museot, oli sitten käytävä myös tämä museo katsomassa.

Lusto lyhyesti

Suomen metsämuseo on perustettu vuonna 1994. Museo käsittelee metsää ihmisen näkökulmasta, onhan meillä pitkä yhteinen historia takanamme kuten myös toivottavasti yhtä pitkä tulevaisuus edessä.

Ajomies-patsas löytyy museon edustalta.

Lustossa pääsee tutkiskelemaan metsää moni erin tavoin; erilaisten näyttelyiden, kokoelmien, tapahtumien, teemapäivien ja työnäytösten avulla. Museosta löytyy oma Lasten Lusto-osasto, joka saa niin lapset kuin lapsenmielisetkin valtaansa. Tarjolla on mm. pienoismalleja, simulaattoreita sekä kaikenlaista puuhaa perheen pienimmille.

Museossa on kattava museokauppa sekä museoravintola Nila, joka muuten tarjoaa herkullista lohikeittoa!

Metsämuseo on avoinna ympäri vuoden: 1.1. – 30.4. ja 1.10 – 31.12. tiistaista sunnuntaihin klo 10.00 – 17.00. Toukokuussa ja syyskuussa päivittäin klo 10.00 – 17.00. Kesäkuukausina päivittäin klo 10.00 – 19.00.

Pääsyliput museoon: aikuiset 10€, lapset (4 – 15v.) 5€ ja perhelippu 25€.

Osoite: Lustontie 1, 58450 Punkaharju.

Kohteessa

Metsämuseo on mistä muustakaan kuin puusta tehty. Museon sisäänkäynti on samalla ylväs, mutta kuitenkin hyvin rakennuspaikalleen sopiva. Rakennusta kehystävät punertavat hongat.

Ensimmäisenä emme kuitenkaan menneet museoon sisälle vaan kiersimme ulkopuolella olevat taidokkaat moottorisahoilla tehdyt puuveistokset. Puunveistokilpailuun osallistuneet pienemmät työt olivat museon sisäpihalla ja alempaa parkkipaikalta löytyi mahtavia veistoksia, joiden tekeminen on vaatinut niin tarkkuutta kuin kärsivällisyyttä. Todella hienoja! Itse ihastuin ehkä hieman kolkkoonkin puuveistokseen josta tuli mieleen Budapestista löytyvä Anonyymi patsas. Puuveistokset ovat myös myynnissä, mutta onneksi auto oli jo tupaten täynnä matkatavaraa, niin sinne ei mahtunut veistosta mukaan…

Sisällä rakennuksessa pääsee vilkuilemaan museon tulevaan antia sillan päältä. Rakennuksessa on avaruutta ja tilaa hengittää. Tästä on perinteinen museorakennus kaukana.

Ennen lipputiskiä vierailija ohittaa myös varsin kattavalla valikoimalla varustetun museokaupan josta varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Kolotti sitten namihammasta, tarvitset viemisiä kesälomavierailulle tai magneettia jääkaappisi oveen.

Päänäyttelyt

Itse museo on mielenkiintoinen, tarjoten paljon nähtävää monenikäisille ja -kokoisille kävijöille. Koneaika- näyttely vie erityisesti tekniikasta kiinnostuneet henkilöt mukanaan. Näyttelyssä on esillä suurten mm. metsäkoneiden kokoelma ja moottorisahatorni jossa on 120 erilasta moottorisahaa. Unohtamatta simulaattoreita jossa pääsee testaamaan omat metsäkoneenkuljettajan taidot. Täältä ei meinaa miestä saada lähtemään pois…

Moottorisahatorni. Kuva: Timo Kilpeläinen/Lusto.

Lasten Lusto taas vetää niin tytöt kuin pojatkin puoleensa, ja täällä on oma osastonsa kosketeltaviin ja kokeiltaviin esineisiin. Leikkiminen on tässä osiossa museota sallittu, löytyy niin Karhunpesää kuin Lasten puuta, niin ja niitä simulaattoreita.

Lasten Lustossa pääsee kokeilemaan mm. moottorisahoja. Kuva: Timo Kilpeläinen/Lusto.

Suomalaiset metsät-näyttelyssä pääsee mm. kurkistamaan pontikkapannujen ja viinankeiton historiaan. Metsä on toiminut piilopaikkana myös korpikuusenkyyneltä keittäville. Näyttelyn tiimellyksessä pääsee myös omiin lapsuusmuistoihin käsiksi, nimittäin esillä on soputeltta, joka ei todellakaan täytä enää nykyisiä retkeilystandardeja… Sateisina öinä kun koko perhe kastui kosteuden tiivistyessä teltan sisäpinnalle.

Punkaharju postikorteissa näyttelyn antia. Kuva: I. K. Inha.

Punkaharju postikorteissa- ja Vanha Savotta-näyttelyt vievät tällaisen historiasta hurahtaneen mukanaan. Liekö vanhat Suomi-filmit tehneet tehtävänsä, mutta savottakämpät ja ihmistarinat kiehtovat kovasti. Ja kyllä, silloin työ on ollut raskasta puuhaa, jossa ei voimia ole säästelty.

Erikoisnäyttelyt

Lasten Lustosta löytyy taiteilija Sanna Vatasen erikoisnäyttely, Virkatut moottorisahat. Tämä näyttely on esillä myös tämän kesän ajan aina 31.10.2018 asti. Vaikka moottorisahat ovat virkattuja, ne näyttävät hätkähdyttävän aidoilta. Moottorisahat ovat myös sympaattisia, moni metsätöissä ollut mies kun on antanut ”työkumppanilleen” nimen jotka nyt koristavat virkattuja sahoja. Mukana on mm. Husse, Dolmari ja Sulhaspoika.

Virkattu moottorisaha, Husse. Kuva: Sami Repo.

Erikoisnäyttelyiden joukossa on myös ITE puusta näyttely joka on esillä 6.1.2019 asti. Näyttelyssä 17 eteläsavolaista itseoppinutta taiteilijaa esittelee puutaidettaan.

Mesikämmen-näyttelyn satoa. Kuva: Eija Matikainen.

Tämän vuoden näyttelyistä on pakko mainita Eija Matikaisen Mesikämmen-näyttely. Luston aulaa koristaa 20 kappaletta karhuista otettuja ihania kuvia elokuun loppuun asti. Jos liikut Luston kulmilla, käy ihmeessä ihastelemassa, Luston aulaan kun on ilmainen sisäänpääsy.

Eikä tässä vielä kaikki, parhaiten museon anti selviää käymällä Lustossa. Meidät museo ainakin yllätti positiivisesti annillaan. Lopulta kiersimme museon takapihan jossa elokuisessa auringonpaisteessa tutkailimme vanhoja metsätöihin liittyviä koneita sekä työnäytöksissä valmistuneita rakennuksia.  Suomen Metsämuseossa vierailu on kesälomapuuhaa parhaimmillaan!

Fancy a cup of tea?

Wehmaan kartano, Juva

Juvalta Etelä-Savon sydämestä löytyy Suomen teenjuojien sekä englantilaisen teekulttuurin paratiisi TeaHouse of Wehmais.

Otimme selvää mitä Wehmaan kartanon kyljessä oleva teehuone voi tarjota satunnaiselle matkailijalle.

Wehmaan kartano ja teehuone lyhyesti

Wehmaan kartanon juuret ulottuvat jo 1500-luvulle. Nimensä kartanon kerrotaan saaneen vuonna 1541 rakennuksessa asuneilta Antti ja Pekka Vehmosta eli Vehmoisesta. Heidän asuinpaikkansa kun oli Vehmaspelto.

Vehmasta peltoa on kartanolla edelleen ja onpa vuonna 1924 uusitussa navetassa vielä lypsykarjaakin sadan pään verran, joiden koneellista lypsytapahtumaa on jokaisen vierailijan mahdollista seurata navetan avoimista ovista. Tila on siirtynyt käyttämään luomutuotannon menetelmiä.

Kartano oli aikoinaan yksi Ruotsin kuninkaan ratsutiloista, ja onkin pysynyt saman suvun omistuksessa yli 200 vuotta. Ratsutilan ajat ovat kuitenkin ohi, eikä tilalla ole enää hevosia.

Kartanon vanhassa tallissa on toiminut vuodesta 2010 kartanontyttären Anna Grotenfelt-Paunosen vetämänä ihastuttava TeaHouse of Wehmais sekä keväällä avattu puoti Wehmais Deli & Deco.

Tänään

Käännymme Kuopiontieltä (nro 5) ns. ABC:n risteyksestä rampista ylös. Matka jatkuukin tällä kertaa vasemmalle, Pieksämäentielle (nro 459). Risteyksestä on hyvät opaskyltit noin parin kilometrin päässä sijaitsevalle teehuoneelle.

Ajamme pitkin maalaismaisemaa kunnes tienviitta osoittaa vasemmalle mahtavan koivukujan siimekseen. Vanhojen kartanoiden pihapiirit ovat kutkuttavia juuri näiden puukujien, lukuisten rakennusten ja historiaa tihkuvien miljöönsä vuoksi. Kyllä jälleen sydämessä läikehtii. Huoh!

Jätämme auton suuren kivinavetan kulmille ja jatkamme matkaa kävellen. Vasemmalle jää suuri punamultainen väentupa. Navetasta kuuluu ääniä, ja koska keskimmäinen ovi on auki, onhan se mentävä kurkkaamaan mitä siellä oikein tapahtuu. Ruskea lehmä on juuri siirtymässä lypsyrobotin palveltavaksi. Ihmisiä ei näy mailla eikä halmeilla, mutta lehmärouvat jonottavat maltillisesti ”koneeseen” menoa.

Seuraamme koko operaation yhden lehmän osalta, kuinka kone tunnistaa lehmän sen kaulassa olevasta pannasta, paikallistaa lehmät utareet, pesee vetimet sekä asettaa lypsimet paikalleen. Lehmä vaikuttaa silmin nähden tyytyväiseltä, ja seuraava ammu odottaa jo innokkaasti vuoroaan.

Oven vieressä olevasta opastaulusta voidaan lukea, että lehmät käyvät lypsyllä monta kertaa päivässä. Tämä on ehdottomasti nähtävä, meidän teinikin innostui silmin nähden lypsytapahtuman seuraamisesta.

Siirrymme pihan toiselle puolelle, jossa idyllisen näköinen TeaHouse of Wehmais sijaitsee. Kuunliljojen kehystämällä pienellä puuterassilla odottaa kutsuvasti istumaryhmä.

Oven avatessa vastaan tulvahtaa lämpö ja aromikkaan teen tuoksu. Välittömästi minut valtaa lämmin tunne, joka vain kasvaa sitä mukaan mitä syvemmälle teehuoneeseen tai paremminkin taloon kuljemme. Huoneet ovat aivan ihania! Tuntuu kuin olisin oven avattuani astunut aivan toiseen maailmaan, menneeseen Brittein saarten loistoaikaan. Täällä Jane Austinkin tuntisi olonsa kotoisaksi.

Pääsalissa ystävälliset tarjoilijattaret ottavat meidät hymyssä suin vastaan. Minun pitää nipistää itseäni, olenko ihan oikeasti Suomessa ja vieläpä Savossa? Mitä kaikkea salaisuuksia kotimaa pitääkään sisällään!

Kierrämme teehuoneiston herttaiset huoneet, suurimman vaikutuksen minuun tekee ns. miehille suunnattu huone, jossa on perin englantilaiset hevostapetit seinällä sekä muhkeat istuimet. Sisustus sopii valtavan hyvin entiseen talliin.

Kannattaa vilkaista myös ”naistenhuonetta”, se on tilava, kukkakuvioinen ja teehuoneen kahvilan tyyliin erittäin sopiva tila.

Wehmais Deli & Deco-puoti

Vilkaisemme uutuuttaan hohtavaa Wehmais Deli & Decoa. Täältä löytyy aivan hurmaavia, ajatuksella putiikkiin valittuja sisustusesineitä, kuten lampaantaljoja, keramiikkaa ja sisustustekstiilejä. Lisäksi tarjolla on lähialueen tuottajien luomuherkkuja kuten juustoa, saaristoleipää ja kalaa, joista muuten loihditaan teehuoneen herkkuja! Myynnissä on tietenkin myös teetä sekä erilaisia teetarvikkeita kuten värikkäitä teekannuja.

Suurien purkkien sisältöä tuoksutellessa lähtee hajumatkalle jonnekin erittäin kauas. Tässä vaiheessa minua pitää hieman pidellä, mitä jos ensin nyt maistettaisiin jotain teetä, ennen kuin mukaan lähtee kymmenittäin teepussukoita.

Kokous- ja juhlatila

Putiikin keskellä on mielenkiintoiset vihreät kierreportaat ylös, ja sinnehän on päästävä (luvalla tietenkin) käymään. Ylhäältä löytyy tallin ylisille rakennettu tilava kokous- ja juhlatila.

Tallin yliset.

Sisustus on yrittäjä Annan käsialaa. Talli on samanaikaisesti tyylikkään englantilainen sekä skandinaavisen raikas. Pöydät on suunniteltu varta vasten tilaan sopivaksi. Juhlahuonetta voi vuokrata niin juhliin kuin teemaisteluhetkiin.

Maistelutuokio

Seuraa päivän paras hetki, nimittäin onhan se maisteltava teehuoneen herkkuja kun tänne kerta tulimme. Istumme pyöreään pöytää numero 7. Ruusutapetit ovat ihanat, huomaan ehdottavani perheelle tv-huoneemme tapettien vaihtoa, samalla kun meille tuodaan pöytään tee-menu. Teen valinta osoittautuukin vaikeammiksi kuin uskoisi. Teelaatuja on nimittäin tarjolla kymmenittäin.

Listalla on selostus jokaisesta tarjolla olevasta teelaadusta, ja vyyhtiä aletaankin purkaa tarjoilijan kera. Ottaisinko mustaa, vihreää vai valkoista teetä, hmm. Päädyn ottamaan shamppanjalla, mansikalla ja kermalla maustettua mustaa Studio 54-teetä, joka on teehuoneen suosituin teelaatu. Mieheni valitsi talon omaa jääteetä ja tytär mansikan, mangon, vadelman ja appelsiinin paloilla maustettua Lady in Red-Rooibos-teetä.

Teen haudutus on mittari-tarkkaa puuhaa.

Teehuoneen erikoisuutena on, että asiakas voi seurata tiskillä kuinka tilaamasi tuote valmistuu. Valmis tuote tulee höyryävän kuumana pöytään teekannuissa, joista riittää juotavaa useampaankin kuppiin. Teekupit osoittautuvat kotimaista tuotantoa olevaksi sarjaksi.

Viehättäviä teekuppeja on myynnissä myös putiikissa.

Jäätee tarjoillaan lasista. Valitsemme menulta nautiskelijan Afternoon Tea:n, onhan se hyvin legendaarinen englantilainen kattaus. Kaikki teehuoneessa tarjottavien leivonnaisten raaka-aineet tulevat lähialueelta. Todellista lähiruokaa siis! Teehuoneessa onkin kaksi keittiötä, joissa valmistellaan asiakkaiden annoksia sekä leivotaan mm. skonsseja. Toiseen keittiöön pääseet kurkistamaan putiikin puolen ikkunoista.

Siemailemme teetämme, ja huomaan Studio 54-teen olevan todella hyvää, itse asiassa parasta näistä kolmesta teehetkeemme tilatusta teelaadusta.

Seuraamme sivusilmällä teehuoneeseen saapuvia muita asiakkaita, jotka yksi toisensa jälkeen ihastelevat poikkeuksellisesti ääneen huoneiden sisustusta. Sana ihana, toistuu lähes jokaisen vierailijan huulilla. 🙂

Pian pöytäämme tuodaan kolmikerroksinen herkkuvati, joka saa silmämme ymmyrkäisiksi. Tarjoilija opastaa herkkujen kanssa. Alatasolta löytyy kolmioleipiä kolmella eri täytteillä, keskikerroksesta löytyy talon oman reseptin mukaan valmistettuja uunituoreita vaniljaskonsseja sekä päällimmäisestä kerroksesta pikkuleivonnaisia. Mukana seuraa skonsseihin laitettavaa mansikkahilloa sekä kermavaahtoa.

Henkilökunnan mukaan tarkkaa järjestystä herkkulautasen syömiseen ei ole, joten aloitamme nautiskelun alatasosta. Tyttären ehdottomaksi suosikiksi nousee tuorejuustolla täytetty vaalealeipäkolmio, itse pidän saaristolaisleivästä tehdystä kolmiosta, jonka välissä on kylmäsavulohta. Tässä vaiheessa en ollutkaan vielä maistanut skonsseja. Ne ovat lämpimiä, sormissa murenevia herkkuja. Skonssien kanssa on tarkoitus on syödä mansikkahilloa ja kermavaahtoa, mutta eivät nämä oikeastaan kaipaa niitä seurakseen.

Kolmioleivät.

Skonssi mansikkahillolla.

Pienet makeat.

Ylätasolle päästyämme vuorossa on pieniä suklaisia ja sitruunaisia leivoksia sekä kermaista pannacottaa. Maistelemme kaikkea, vaikka housujen vyötäröt alkavatkin käydä varsin pinkeiksi. Afternoon Tea-menu käykin varsin täyttävästä myöhäisestä lounaasta.

Tapahtumat

Wehmaan kartanolla järjestetään erilaisia tapahtumia. Jos Juvalle päin ajelee, kannattaa ehdottomasti käydä Maista Luomu-tapahtumassa. Luvassa on mm. Luomusadonkorjuumarkkinat, Iltamat tallin ylisillä, Luomuvasikan nimeäminen, Traktorisafaria kartanon ympärillä sekä lapsille piirustuskilpailua. Katso tarkemmat tiedot tämän linkin takaa.

Kaiken kaikkiaan käynti TeaHouse of Wehmaisissa on ainutlaatuista. Suomesta et vastaavaa löydä!

Kannattaa varata vierailuun mukavasti aikaa; hyvällä säällä on mahdollista juoda kupposet teetä myös teehuoneen pihapuutarhassa, unohtamatta kierrosta putiikissa sekä navetan ovilla.

Tervetuloa teelle TeaHouse of Wehmaisiin!

Ja mitä bloggaaja ostikaan putiikista mukaansa? Ison pussillisen aromikasta Studio 54-teetä sekä Skonssi valmistaikinapussi. Näitä skonsseja opetellaan muuten tekemään kotonakin!

Blogijuttu on tehty yhteistyössä TeaHouse of Wehmais:n kanssa.

 

 

 

 

 

Kuuletko Kerimaan kutsun?

Kerimaan Lomakeskus, Kerimäki

Viime viikolla fiilistelin meidän heinäkuista käyntiä Kerimaan Lomakeskuksessa ja lupailin palaavani asiaan mytologian sekä lomakylän palveluiden osalta myöhemmin. Ja nyt on se myöhemmin. Jos et ehtinyt lukea ensimmäistä kirjoitustani Kerimaasta niin katsopa se tämän linkin takaa.

”Piirros: Olga Volkova”

Kerimaan muinainen mytologia

Kerimaalla on hyvin mielenkiintoinen menneisyys. Kerrotaan, että Kerimaa eli paikka, jolla nykyinen lomakeskus ja Kerigolf sijaitsevat, olisivat osa mystistä Kerilandiaa. Kerilandian sisälle olisi kertomusten mukaan jäänyt Kalevalasta tuttu maantieteellinen alue, eli koko Fennoskandia, Baltia sekä Venäjän Siperiasta länteen kuuluvat alueet. Kerilandia taasen olisi kattanut sisäänsä lähes koko maapallon. Totta tai ei, joitakin asioita ei voi ohittaa, Kerilandia on aiemmin tunnettu nimellä Kalevala, Kaleva ja Kalevalan kankaat.  Löytyypä lähempää Kerimäkeä myös Louhi-niminen paikka.

”Piirros: Olga Volkova”

Vanhojen uskomusten mukaan Kerilandiassa asustivat kääpiöt ja jättiläiset. Kerrotaan jättiläisten raivostuneet ihmispoloihin, jotka ravinnon toivossa matkasivat aina vain ylemmäs pohjoiseen. Rupesivatpa jättiläiset sitten heittelemään kiviä, jotta saisivat tunkeilijat karkotettua. Ei tehonnut, mutta tällainen tarina löytyy Kalevalasta, jossa mainitaan Väinämöisen viereen tupsahtaneen valtavan kiven. Tämä järkäle löytyy Kerimaan Lomakeskuksen alueelta.

”Piirros: Olga Volkova”

Kerimaan Lomakeskuksesta löytyy myös luontopolku nimeltään Rakkaudenpolku. Polun tarina menee jotakuinkin näin. Väinämöisen Saamu-poika halusi itselleen kiihkeästi morsiamen. Häntä kovasti neuvottiin vaimon valinnassa, mutta ohjeet eivät miellyttäneet Saamua. Lopulta isoäiti Ilmatar kehotti pojanpoikaansa kiertämään Kerimaan suuren järkäleen viikon jokaisena päivänä, kolme kertaa molempiin suuntiin. Lauantaina Saamu meni väentupaan nuorten hyppelöihin ja löysi tienoon kauneimman neidon, tulevan morsiamensa Päivikin, jonka kanssa hääjuhlia juhlittiinkin myöhemmin viikon ajan. Häämatka aloitettiin käymällä Kerimaan järkäleellä.

”Piirros: Olga Volkova”

Erään mielenkiintoisen tarinan mukaan, Väinämöinen olisi itse asiassa Joulupukki. Hän tarvitsi touhuihinsa mukaan apulaisia, mutta sopivia ei sitten meinannut löytyä mistään. Eläimet kun eivät pysty leluja tekemään tai kovin raskaita asioita kuljettamaan. Muistipa Joulupukki, että nuoruuden maisemissa Kalevalan syntymailla Kerilandiassa niitä kääpiöitä ja muita otuksia olisi metsän siimeksessä ja kallionkoloissa. Niinpä hän meni, etsi oudot otukset käsiinsä ja pestasi heidät apulaisikseen. Loppu on historiaa… Ketkäs ne joululahjat paketoikaan joulupukin pajassa ja piileksii varjoissa? 😉

Jos alkoivat Kerilandian tarinat kiehtoa, voit lukea niitä lisää täältä. Voit myös tilata sähköisen Kerimaa Mytologia-ekirjan Elisa Kirjasta.

Viitta Lemmenpolulle.

Seuraavaksi käyn kanssasi läpi lomakeskuksen tarjoamia monipuolisia palveluita sekä aktiviteetteja.

Vastaanottorakennus

Kerimaan Lomakeskuksen vastaanotto on paikan ehdoton sydän, siellä ihanat naisimmeiset hoitavat sinut oikeaan paikkaan lomakeskuksen alueella sekä neuvovat sinua lähialueen nähtävyyksien pariin.

Vastaanottorakennuksesta löytyy myös ravintola, jossa aamuisin tarjoillaan varsin kattavaa aamiaista.

Täältä löytyy myös iso juhlasali, joka on pilkottavissa paljeovilla kolmeen osaan niin haluttaessa. On sinulla sitten aihetta perhejuhliin, hirvipeijaisiin tai yrityksen vetäytymispäiviin, kaikki onnistuvat täällä.

Ravintolassa on 190 asiakaspaikkaa ja kesäisin juhliin voidaan valjastaa myös iso terassi jolle saadaan 80 asiakaspaikkaa lisää. Talossa on A-oikeudet. Kokoussalissa on kaikki nykyaikana tarvittavat varusteet, videotykistä langattomaan Internet-yhteyteen.

Kannantakainen.

Terassi on mainio paikka syödä lounasta tai ottaa kylmät juomat, samalla kun tiirailet Kannantakaisen näkymiä. On kuulemma hyvin kalarikas järvi.

Luhtihotellit

Kerimaan Lomakeskuksessa on kolme luhtihotellia, joissa on nykyaikaisia huoneistoja 2-4 hengelle. Huoneistoissa on 1-2 huonetta, joten on tilaa hengähtää. Jokaisessa 24 huoneistoissa on terassi tai parveke sekä minikeittiö ja sauna.

Luhtihotelli A ja terassi.

Luhtihotelli B.

Luhtihotelli C.

Lomamökit

Lomakeskuksella on yhteensä 23 mökkiä, joten jokaiselle varmasti löytyy juuri se oikea! Pienempiin mökkeihin mahtuu kaksi ja suurimpiin peräti 12 henkilöä. Mökit ja isommat huvilat ovat sijoittuneet mukavasti ympäri lomakylää. Jos kiinnostaa golfaus, on Kerigolf kävelymatkan päässä kuten laaja golfkenttäkin.

Jos olet enemmän vesiaktiviteeteista nauttiva matkailija, on rantasaunojen lähistölle mahdollisuus majoittua. Kaiken kaikkiaan jokainen aktiviteetti on lähellä jokaista mökkiä.

Rantasaunat

Lomakeskuksesta löytyy useita saunoja, joita voi vuokrata. Rannasta löytyy pieni rantasauna paljulla, mukavasti tilaa 5-12 henkilölle. Suuressa rantasaunassa on tilaa jo 15–25 henkilölle. Sauna on tyylikäs ja täällä onnistuu pienempien juhlien järjestäminen.

Pieni rantasauna paljulla.

Suuri rantasauna on tilava.

Sisustuksessa on käytetty Kerimaan mytologiaan liittyviä Kalevala-aiheisia tauluja.

Iso ulkoporeallas.

Saunan varustuksiin kuuluu karaoke-laitteet sekä iso ulkoporeallas. Rannasta löytyy lisäksi savusauna sekä Selipaatti-niminen lauttasauna. Voit elokuista iltaa viettää rannassa olevalla rantaterassilta ja katsoa auringon nousemista Sylkynjärven takaa.

Seesteinen Sylkynjärvi.

Myös tämä järvi on kalarikas. Seuraaviksi pääsemmekin tutustumaan lomakeskuksen aktiviteettiosastoon, joka on hyvin kattava.

Lomakeskuksen aktiviteetit

Oletko intohimoinen kalastaja tai sellaiseksi haluava? Mitä jos kokeilisit kalaonneasi Kannantakaisessa. Järvi on lähes kuuden hehtaarin kokoinen, ja siellä on normaalin kalakannan lisäksi istutettuja lajeja kuten nieriää, taimenta ja siikaa. Voisi olla aika kiva yllätys ongen päässä tuollainen mötkäle? Saunarannassa on veneitä, joita voi lainata.

Mikä luonto kiinnostaa, on kalastuksen lisäksi tarjolla useita luontopolkuja. Kävimme testaamassa Huosion luontopolun. Lue juttu tästä linkistä.

Laavu.

Rantasaunojen lähistöltä löytyy matkailijoiden vapaasti käytettäviksi tarkoitetut laavu, tulipaikka sekä vastaanottorakennuksen takaa grillikatos.

Perheen pienempiä ei ole unohdettu.

Minigolf-rata.

Myös erilaisia pihapelejä on lomakeskuksessa jokaiselle tarjolla, kiinnostaa sitten minigolf, petanque, mölkky, pihashakki tai katusähly. Tai jos olet enemmän pyöräilijätyyppiä, lainaa koko perheelle pyörät vastaanotosta. Lapsille on tarjolla myös potkulautoja ja keinuja. Sateisena päivänä voit pelata lautapelejä tai laulaa karaokea ravintolassa.

Talvisin hiihtomaastot ovat lähellä tai mikäpä jos menisit luistelemaan? Ryhmille Kerimaan talvinen erikoislaji on golf-pilkki.

Kerimaan Lomakeskuksen vieressä on kaksi hyvin aktiivista toimijaa. Hevostoiminta Töltin taika tarjoaa issikkaretkiä myös lomakeskuksen vieraille. Miten olisi yllätyssynttärit perheen pienimmälle? Lisätietoa saat tästä linkistä.

Juuri ennen ukkoskuuroa…

Kerigolf tarjoaa hieman varttuneemmalle väelle suunnattua toimintaa. Näillä golfväylillä pääset testaamaan todellisen luontosi, pystytkö kiertämään 18-reikäisen golfradan hermostumatta. Golfkenttä kun on perinteisestä kentästä poikkeava, kentässä on selkeitä korkeuseroja ja kapeitä väyliä.

Pelikausi kestää toukokuusta lokakuun alkuun. Ja vaikka et olisikaan kovin tuttu lajin harrastaja, Kerigolfin golf-koulussa pääset harjaannuttamaan pelitaitojasi ihan ässäksi asti. Siinä olisi kesän jälkeen kavereille kertomista! Lisätietoja löydät tästä linkistä.

Tervetuloa koko perheen voimin Kerimaan Lomakeskukseen!

Miltä kuulostaa? Olisiko aika ottaa ja lähteä viettämään ihania elokuun iltoja Kerimaan Lomakeskuksessa?

Blogijuttu on toteutettu yhteistyössä Kerimaan Lomakeskuksen kanssa. Kaikki artikkelissa esiintyvät piirrokset ovat Olga Volkovan käsialaa.

Jättiläisten jalanjäljissä Kerimaan kankahilla

Kerimaan Lomakeskus, Kerimäki

Tiesitkö, että aikoinaan Kerimaa on ollut jättiläisten ja kääpiöiden temmellyskenttä? No en tiennyt minäkään ennen kuin tuli tilaisuus tutustua tarkemmin Kerimaan mytologiaan. Ja mikäs se on parempi tapa tutustua asioihin kuin suunnata heinäkuisena viikonloppuna auton nokka kohti Etelä-Savoa ja Kerimäkeä.

Kerimaan Lomakeskus lyhyesti

Kerimaa on pieni 100 hehtaarin alue Savonlinnan kaupungin lähettyvillä. Näillä hehtaareilla sijaitsee nykyisin Kerimaan vapaa-ajankeskus, loma-asuntoalue sekä Kerigolf Oy:n uniikki 18-reiän golfkenttä.

Kerrotaan, että aikoinaan Kerimaa on ollut muinaisvaltakunta ja Kalevalaakin laajempi kokonaisuus. Keri tarkoittaa kääpiötä ja ennen ihmisiä, Kerimaalla asustelikin niin kääpiöitä kuin jättiläisiä. Uskoo ken haluaa! Mutta jos haluat tutustua tarkemmin Kerimaan mytologiaan, vilkaisepa näitä nettisivuja niin varmasti hämmästyt! 😉

Kerimaan Lomakeskuksen viereltä löytyy nähtävyyksiä niin läheisestä Savonlinnan kaupungista kuin Kerimäeltäkin, Olavinlinnasta maailman suurimpaan puukirkkoon Kerimäellä. Myös Punkaharju erilaisine luontokohteineen ja Lusto-museoineen on todella lähellä.

Tänään

Osuimme Etelä-Savoon vuodenaikaan, jolloin kaikki hotelli- ja mökkikapasiteetti on varmasti käytössä, nimittäin Savonlinnan Oopperajuhlien aikaan. Saimme silti päämme päälle yöksi mökin, josta olimme kovin iloisia. Savonlinna suorastaan pursusi ihmisiä lämpimässä kesäillassa, kun kaupungin lävitse hurauttelimme. On mukava nähdä iloisia ilmeitä ja naurua, pitkän harmaan talven ja kevään jälkeen.

Kerimaan Lomakeskus sijaitsee ihanteellisen lähellä Savonlinnaa, vain 15 kilometriä kesän rientoihin. Täällä teimme myös kauppaostokset ennen mökille ajoa.

Ajoimme tietä numero 14, kunnes käännyimme Kerimäelle menevälle 71-tielle. Tämä tie on varsin idyllinen, kimaltelevaa vettä näkyy molemmin puolin, rehevien lehtipuiden kehystäessä teitä. Pian näkyikin Kerimaan Lomakeskuksen kyltti, pieni jännitys nousee pintaan. Mihin oikein olemme menossa?

Kerimaantietä ajelimme eteenpäin vajaa 1.5 kilometriä ja yhtäkkiä tien laidassa oli kyltti, joka varoittaa oikealta lentävistä golfpalloista. Ja kun katsoo vasemmalle puolelle, siellä on todellakin hyvin hoidettu golfväylä. Ihan oikeasti, täällä metsän keskellä!

Ajelimme tien lähes loppuun asti, josta löytyy hirsinen Kerimaan Lomakeskuksen vastaanotto. Pihassa on kutsuvasti minigolfrata, ja sinne teinin mukaan olisi heti mentävä. Astelemme kuitenkin vastaanottoon ensin, jossa meidät otti vastaan iloisesti savoa vääntävä naishenkilö. Saimme mökkimme avaimen kera kartan, jonne ajoreittimme oli piirretty. Mukaan lähti myös lomakeskuksen esitteitä, pitäähän nyt tutustua kaikkiin palveluihin mitä lomakeskus lomailijoilleen pystyy tarjoamaan. Näistä palveluista, aktiviteeteista ja Kerimaan mytologiasta tulee piakkoin oma blogikirjoituksensa, joten pysy mukana.

Ajoimme metsämansikoiden reunustamaan hiekkatietä mökille. Tien varrella oli muutama muukin uudehko mökki sekä runsaasti kasvustoa. Oikealla puolella oli toinen golfväylä, jossa innokkaat golffarit puttailivat menemään. Kerimaalla kun on 18-reikäinen golfrata, jonka erikoisuus ovat suuret korkeuserot. Yleensähän golfkentät sijaitsevat tasaisilla pelloilla.

Mökit 25 ja 26 ovat ulkopuoleltaan lähes identtisiä.

Meidän mökkimme oli pieni ihanuus numero 25. Ulkopuolelta täysin uuden veroinen, vaikka rakennusvuosi näyttääkin olleen 2012. Mökki on sisustettu hyvällä maulla naisten silmiä hiveleväksi; hieman violettia, harmaata ja valkoista. Kuin sisustuslehdestä konsanaan!

Mökki on raikkaasti sisustettu.

Keittiöstä löytyy kaikki tarvittava.

Mökki on layoutiltaan suoranainen tilaihme. Alhaalla on tilava tupakeittiö jääkaapilla, hellalla ja juoksevalla vedellä. Makuuhuone parisängyllä sekä wc, josta löytyy suihkutila. Yläkerrassa on parvi jonne mahtuu täysikokoinen parisänky, ja silti jää tilaa oleiluun. Teini valloittikin yläkerran välittömästi.

Romanttinen makuukammari.

Yläkerrassa nukutaan hyvin.

Mökki sijaitsee kukkulan päällä, josta on mukavat vihreät maisemat ympäri pihaa. Ainoa puute, joka muuten niin A-luokkaisessa mökissä on se, ettei siitä löydy omaa saunaa. Rannasta löytyy muutamakin rantasauna, savusauna mukaan lukien, joita voi vuokrata tai Selipaatti-niminen lauttasauna, jos haluaa kokeilla jotain todella erikoista. Saunojen yhteydessä on palju ja poreamme. Saunat sijaitsevat hiekkarannan välittömässä läheisyydessä, joten jos haluaa pulahtaa kirkkaaseen Sylkynjärveen, sekin onnistuu mainiosti.

Pieni rantasauna.

Hiekkarannalta löytyy myös rantatuolit.

Suuren rantasaunan terassialuetta.

Me kuitenkin päätimme lähteä pitkän automatkan jälkeen oikomaan jalkojamme lomakeskuksen luontopolulle. Valitsimme useammasta luontopolkuvaihtoehdosta Huosion luontopolun, joka on maastoon merkitty. Polun päässä meitä odottaisi laavu ja tulipaikka mäntykankaan keskellä. Kävelyä olisi luvassa yhteensä viiden kilometrin verran. Mutta mihinkäs meillä oli kiire, ei niin mihinkään.

Polku on merkitty maastoon.

Pikku-luhtihotellin (C).

Ohitimme pari golfväylää sekä Pikku-luhtihotellin (C), ja kävelimme pitkin hiekkaista metsäautotietä. Välillä Tihviinpolun varressa oli kylttejä, osa selkeästi teksteistä päätellen tarkoitettu rippikoululeiriläisille, joita lomakeskuksessa myös leiriytyy. Luontopolulla oli kovin hiljaista, linnutkaan eivät sirkuta enää samalla tavalla kuin ennen juhannusta. Muuten niin harmaa päivä taittui aurinkoista iltaa kohden, ja oli oikein ilo tehdä pitkä happihyppely maastossa.

Saavuimme suoria honkia kasvavalle osuudelle. Metsässä risteili polkuja ja ponnistimme itsemme harjun päälle. Täältä oli niin suomalaiset näkymät kuin olla ja voi. Onneksi aamun sade oli kesyttänyt hyttysetkin ja saavuimme laavulle ilman iniseviä lisäjoukkoja. Todella rauhoittava paikka. Vieressä tumma suolampi kimalteli illan auringossa, iho oli kävelystä lämmin ja mukana kulkenut juoma ihanan kylmää. Istuimme kaikessa rauhassa, ilman turhia puheita ja aistimme suomalaista kesää parhaimmillaan. Tällä kertaa emme jääneet tulipisteelle grillailemaan, koska olimme Savonlinnassa syöneet. Mutta laavu oli ihanaa haapahirttä, ja mikäs tuossa olisi kesäyönä nukkuessakin!

Kävelimme takaisin mökille, loppumatkasta väsy alkoi tehdä tuloaan, varsinkin teinin mielestä ja viimeiset sata metriä olivat todellinen voimainponnistus (koko perheelle). Mutta kyllä ne voimat palasivat kun sai laitettua telkun päälle ja pientä iltapalaa napaan.

Itse testasin suihkun, jonka vedenpaine oli yllättävän hyvä mökkisuihkuksi. Tosin ei tämä kylpyhuone miltään perusmökiltä vaikuta, hienoa ruskeaa laattaa lattiassa ja iso lavuaari.

Raitis ilma ja pitkä ajomatka väsyttivät matkalaiset lopulta niin että sammahdimme jo ennen kello kymmentä vuoteisiimme. Yöllä näin unta jättiläisistä, jotka viskelivät kiviä läheiseen Kannantakaisen-järveen, mistähän sekin uni tuli? 😉

Mukavana bonuksena oli, ettei Kerimaan Lomakeskuksen mökeissä tarvitse miettiä aamupalahommia laisinkaan, sen kun painelet päärakennukseen aamiaiselle klo 8.00 – 10.00 välisenä aikana pientä lisämaksua vastaan.

Ravintolasali on hetken päästä aivan tupaten täynnä.

Tarjolla oli jos jonkinmoista purtavaa, rapeasta pekonista, puuroon ja useampaan leipälaatuun. On kattavampi aamupalapöytä kuin useimmissa hotelleissa, joka oli varsin miellyttävä yllätys.

Tietysti voit myös ladata mökin jääkaapin täyteen herkkuja, joita voi napsia yökkäreissä muiden lomailijoiden katseitten uloittumattomissa…

Kannantakaiselle on mukavat näkymät.

Ainoa negatiivinen asia vierailussa oli se, että jouduimme jatkamaan matkaamme, olisihan täällä viihtynyt vaikka koko viikonlopun!

Blogikirjoitus on tehty yhteistyössä Kerimaan Lomakeskuksen kanssa.