Browsing Category

Etelä-Pohjanmaa

Jylhä Napuen taistelun muistomerkki

Napuen kylä, Isokyrö

Isonkyrön laitamilta löytyy muistomerkki, joka on omistettu yli 300 vuotta sitten käydylle veriselle Napuen taistelulle.

Ajoimme muistomerkin suurelle parkkipaikalle happihyppelylle ja samalla lähdimme viereiseen metsikköön tutkimusretkelle. Emme aiemmin ole tällaisesta taistelusta kuulleetkaan, joten olihan se otettava asiasta selvää.

Napuen taistelu lyhyesti

Napuen viereisessä kylässä Laurolan kylässä 19.2.1714 käyty suurtaistelu oli viimeinen Suuren Pohjan sodan kenttätaistelu, joka käytiin Suomessa. Vanhoissa asiakirjoissa taistelu tunnetaan nimellä Slaget vid Storkyro eli Kyrön tappelus. Taistelussa venäläiset taistelivat ruhtinas Galitzinin johdolla Ruotsi-Suomi karoliinijoukkoja ja pohjalaisia nostoväkenä toimineita talonpoikia vastaan. Karoliinisotilaita ja talonpoikia johti kenraali Armfelt.

Venäläiset voittivat pari tuntia kestäneen taistelun valtavalla miesylivoimallaan. Venäläisiä joukkoja oli 11 000 miestä, altavastaajana Ruotsi-Suomen joukot, joita oli 5 500 miestä. Taistelussa kaatui noin 1500 venäläistä sotilasta sekä 3000 suomalaista, mukana vajaat 1000 köykäisesti varusteltua talonpoikaa. Taistelun jälkeen venäläiset ryöstivät, polttivat ja raiskasivat lähitienoon kylät ja siellä eläneet asukkaat. Venäläisjoukot olivat saaneet ohjeet tuhota laajoja alueita Pohjanmaalla. Napuen taistelusta katsotaan alkaneen vaikea isonvihan aikakausi.

Lisää Napuen taistelusta voit lukea tämän linkin takaa.

Kuvataiteilija Matti Björklund-Visantin suunnittelema Napuen muistomerkki paljastettiin Napuen kylässä vuonna 1920.

Muistomerkille johtava kävelytie on hyvin hoidettu.

Tänään

Muistomerkille vie suurien puiden kehystämä kuusikuja, joka on raskaalla metallisilmukkakettingillä aidattu. Napuen muistomerkki on varsin massiivinen, sanoisinko tietyllä tavalla myös hyvin suomalainen kohde. Ennen varsinaiselle muistomerkin portaille astelemista, on vastassa tykkivartio, joista toinen on venäläinen ja toinen ruotsalainen tykki. Molemmilla taisteluosapuolilla kun oli taistelussa 10 tykkiä käytössään.

Jyhkeät kiviportaat.

Muistomerkkiä vartioivat kaksi lähes samanlaista tykkiä.

Hieno muistomerkki.

Muistomerkin ympärillä on jyhkeä kivimuuri, joka on taidokkaasti tehty. Muistomerkki itsessään on valtava kivijärkäle, jonka keskellä on Suomen leijonavaakuna kivilaatalla. Järkäleen ympärillä on hyvinvoivia saniaisia. Oikealla puolella on kiviaidassa lisäksi kivilaatta, jossa muistellaan Pohjanmaan lakeuksilla kuolleita talonpoikia.

Muistomerkin takana on varsin tiheä metsikkö, josta löytyy myös muinaismuistoalue.

Napue on muuten yksi Isostakyröstä löytyvän Kyrön Distillery Companyn Gini-tuotteen nimi. Yritys löytyy ”kivenheiton” päästä muistomerkiltä.

Muistomerkki ja varsinkin sen ympäristö on kiva piipahduskohde, vaikka ei kaukainen sotahistoria kiinnostaisikaan.

Kiinnostavatko muistomerkit sinua?

 

 

 

Kotimaista kossua Koskenkorvasta

Trahteeri, Koskenkorva

Ilmajoelta Koskenkorvan kylästä löytyy Koskenkorva museo, jota pitää Koskenkorva-niminen perhe. Sattumaako? En usko. Pääsimme vierailemaan kiireisenä heinäkuun päivänä todella ystävällisen isäntäperheen luona Koskenkorvassa.

Seuraavana pääset mukaani tutustumaan Pitopalvelu Koskenkorvan Trahteeriin sekä Koskenkorva museoon.

Koskenkorvan Trahteeri ja museo lyhyesti

Koskenkorvan tila ja talo sijaitsevat aivan Altia Koskenkorvan tehtaan ”pihapiirissä”.

Vuodesta 1997 alkaen Trahteeri on tarjonnut pohjalaista pitopalvelua parhaimmillaan. Trahteeri on tullut kuuluisaksi hyvästä ja maukkaasta ruoastaan sekä saunamaailmastaan. Sijaitseepa tilalla suora hana viereiselle viinatehtaallekin…

Pitopalvelun lisäksi tarjolla on aittamajoitusta, kokouspalveluita sekä Koskenkorva museo, joka on ainutlaatuinen kokonaisuus ”kossun” menneistä vuosista.

Tänään

Saavumme suuren keltaisen maalaistalon pihapiiriin. Läsnä on myös linja-autollinen Sokko-treffivieraita, jotka ovat tulleet lounaalle Trahteeriin. Sokkotreffit ovat alueen uusin keksintö, jossa halukkaat kulttuurinnälkäiset ihmiset ilmoittautuvat päivän kestävälle retkelle mukaan, tietämättä minne heidät oikein viedään. Tosi hyvä idea!

Saamme oppaaksemme Sari Koskenkorvan, joka on tilan emännän mukaan ”ihmeellisen ihana miniä”.

Saunat

Sari kuljettaa meidät ensi tilan perälle, josta koko toiminta sai alkunsa, nimittäin heidän saunoistaan. Ulkosauna-alueelta pellon laidalta löytyy Aitokiuas- ja savusauna. Löytyypä täältä myös iso palju eli varipata sekä pieneen rakennukseen rakennettu kylmäpalju eli luxusavanto, joka täytetään tarvittaessa kylmällä vedellä. Saunoista pääsee mukavasti vilvoittelemaan rypsipellon viereen.

Tilalla harrastetaan sekasaunomista ja sitä varten tila on kehittänyt saunatrikoot eli erilliset saunomisasut. Asut ovat isännän suunnittelemat ja paikallisen ompelijan tekemät. Naisten kokoja on neljä, joten jokaisen muodoille löytyy omansa. Ja näitä trikoita voi ostaa myös tuliaisiksi, esimerkiksi seuraavan tasavuosipäivän sankarille lahjaksi.

Naisten saunatrikoot.

Aitat

Pohjalaiseen tyylin pihan toiselta puolelta löytyy punamultamaalilla maalattu iso aittarakennus. Täältä löytyy varsin tilavia huoneita erikokoisille seurueille. Jo nimiltään aittahuoneet ovat ihania, vai mitä sanot: Könni, Kuhna, Väentupa sekä Hiiri ja Laari. Yön hintakaan ei kukkaroa kauheasti kurmuuta, hinnat alkaen 40€/hlö/yö. Hintaan kuuluu kattava aamiaisbrunssi, petivaatteet ja pyyhkeet, vierailu Koskenkorva museossa sekä aamupäiväsauna.

Pihapiiristä löytyy myös trampoliini pienemmille vieraille.

Aitan kulmalta löytyy verkkohäkki, jossa värikäs kukko paimentaa muutamaa kanaansa ylpeänä.

Ruokailutilat

Tutustumme ulkorakennuksessa oleviin ruokailutiloihin. Piharakennuksesta löytyy entinen talli, jossa on nykyisin varsin mukavan oloinen lämmitetty Kestikievari sekä katettu ruokailutila pihalta. Myös oma pieni baari löytyy tilalta.

Kestikievari on vanhassa tallissa. Jokainen pöytäryhmä on nimetty tilalla olleiden hevosten mukaan.

Kestikievarissa juomme kupposet kahvia sekä saamme maistaa kuohkeaa talon pullaa samalla kun Päivi-emäntä kertoo meille Trahteerin herkuista. Miltä kuulostaisi seuraavat antimet: viinaan hukkuneet kalat, ”homehtunut” juuresloota ja kohmettunut kaakku?

Ruokapuolella panostetaan laatuun ja hyväksi havaittuihin, maistuviin perinneruokiin. Tarjottava liha on aina suomalaista. Makujen kanssa ”ei pelleillä”, tilalla tarjotaan meheviä kasviksia, oikeaa perunamuusia, läskisoosia, lihapullia, jne. Nam!

Koskenkorva museo

Ruokailutilojen esittelyn jälkeen liitymme Martti-isännän seuraan museon puolelle. Siinä on kuulkaas mies, jolta eivät tarinat lopu kesken! Isännän intohimon kohde on juurikin tämä museo.

Museossa on esillä kolme näyttelyä: Viina ja Suomi, Koskenkorvan viinatehdas sekä Könnit. Jälkimmäinen näyttely kertoo kuuluisasta kellotekijäsuvusta, jonka sukuhaaraan isäntäkin kuuluu.

Koskenkorva museo.

Museossa on jos jonkinmoista vitriiniä, infotaulua, pulloa ja vempainta, joiden tarkempaan tutkimiseen menisi varmasti koko päivä. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa kuin muutaman esineen läpikäymiseen isännän kanssa.

Meille esiteltiin suuri viinapönttö, jonka oli tehnyt kukas muukaan kuin Könnit. Isännän mukaan, suvulla olisi ollut osaamista vaikka mihin, mutta he keskittyivät rakentamaan kelloja. Museosta löytyy myös baaritiski, jolta täysi-ikäiset voivat ostaa maistiaispaukkuja erilaisista kossumauista.

Museossa on myös pieni matkamuistomyymälä, josta voit ostaa mukaasi lähes kaikkea muuta paitsi pulloja.

Sisäsaunat ja saunatrikoot

Museosta pääsemme sisäkautta varsinaiselle kylpyläpuolelle, josta löytyy niin infrapuna- kuin viihdesaunakin. Viihdesaunasta löytyy mm. televisio sekä tähtitaivasvalaistus.

Kylpylästä löytyy myös kahdenistuttavia ammeita, esimerkiksi naisten omiin hemmotteluiltoihin. Mahdollisuus on nauttia intialaisesta päähieronnasta, luomu-yrttikylvyistä tai ulkoisista viinahoidoista.

Vaikka Trahteerilla harrastetaan säädyllistä sekasaunomista talon omissa Saunatrikoissa, molemmille sukupuolille on omat pukeutumis- ja suihkutilat tarjolla.

Viinahana

Läheltä kylpylätilaa löytyy isolla munalukolla lukittu kaappi, joka aukaistaan vain hetkeksi valokuvan ottamista varten. Kaapista löytyy mikäs muukaan kuin hana, emännän mukaan suoraan viereiselle viinatehtaalle. Saunatilaisuuksiin kuuluu hallittu vierailu kaapilla Martti-isännän kanssa.

Koskenkorvan Trahteeri on käymisen arvoinen paikka, mikäli Pohjanmaalla liikuskelet. Seinäjoki on 25 kilometrin päässä ja Kurikka 10 kilometrin päässä. Tai mitä jos varaat seurueellesi ihka oman tilaisuuden Trahteerissa!

Trahteeri on avoinna ryhmille tilauksesta. Koskenkorva museo on avoinna 5.8. asti klo 10.00 – 18.00. Muina aikoina museo on avoinna tilauksesta.

Odotuksen aikaa Ähtärin eläinpuistossa

Ähtäri Zoo, Ähtäri

Kesäaktiviteetteihimme kuuluu joka vuotuinen käynti Ähtärin eläinpuistossa. Niin myös tänä vuonna teimme, tosin päivää oli hieman mietittävä tarkemmin, koska nuo kesäsäät ovat olleet tänä vuonna erityisen ailahtelevia. Onneksi sopiva heinäkuinen ilta tuli eteen, ja suuntasimme ystäväperheen kanssa katsomaan eläintarhan ihmeitä.

Meillä on tapana mennä eläintarhaan juuri ennen sulkemisaikaa, nimittäin Ähtärin eläinpuisto on siitä jännä paikka, että sinne saa jäädä sulkemisajan jälkeen tallustelemaan ja vaikka laavulle grillaamaan makkaraa. Iltaisin eläimet ovat yleensä aktiivisimmillaan sekä muita puistovierailijoita on alueella hyvin rajallisesti.

Ähtärin eläinpuisto lyhyesti

Vuonna 2013 Ähtäri Zoo täytti 40 vuotta, puisto onkin Suomen vanhin luonnonmukainen eläinpuisto. Ähtärin eläinpuisto syntyi aikoinaan kunnanjohtaja Väinö Jaakkolan aloitteesta.

Aluksi Ähtärin eläinpuiston piti olla hirvitarha, mutta jo aika pian hirvien lisäksi tarhaan saapui susia ja ilveksiä. Nykyisin puistossa on noin 60 eläinlajia, ja nähtävillä on lähinnä pohjoisen havumetsävyöhykkeen lajeja.

Joulukuussa 2017 eläintarhaan saapuu Kiinasta pandapariskunta, joka on jo aiheuttanut aikamoista kohua kotimaassamme. Mikäli kaikki asiat loksahtelevat kohdilleen, pandat ovat eläinten ystävien ihmetysten kohteena jo alkuvuodesta 2018.

Tänään

Ensimmäinen suuri muutos edellisiin käynteihin verrattuna, on sisäänkäynnin viereen rakenteilla oleva pandatalo. Rakennustyöt ovat kovassa vauhdissa, ja rakennuksen tukirakenteet onkin jo saatu pystyyn. Lipunmyynti on siirtynyt Flow park-kiipeilypuiston alapuolelle. Täällä tulee eteen seuraava muutos, nimittäin pääsylippujen hinnat ovat kokeneet huomattavan muutoksen. Lippujen hinnat ovat selkeästi nousseet, varaudutaanko tällä jo pandojen tuloon?

Lipunmyyjä kertoi, että osa eläimistä on muuttanut puiston sisällä paikasta toiseen, ja ohjeisti ottamaan kartan mukaan jotta omat suosikit löytyvät. Ja sitten matkaan. Eläintarhan reitti kulkee 60 hehtaarin alueella, kolmen kilometrin verran. Matkan varrelle osuu laavu, useita makkaranpaistopaikkoja sekä puolivälissä Kaakkolammin kahvila, joka on auki klo 19.00 asti. Myös tupakointipaikat ovat erikseen merkittyjä, täällä ei voi tuprutella missä sattuu.

Pääsylippukioskin vierestä löytyy täysin uusittu kotieläinpiha. Tänne on ostettava yhdistelmälippu, jos rapsuteltavat kotieläimet kiinnostavat. On myös huomioitava, että kotieläinpiha sulkeutuu klo 18.00, joten tänne ei voi jäädä sulkemisajan jälkeen. Tällä kertaa jätimme kotieläimet katsomatta.

Eläinaitausten infotaulut on uusittu. Kuvat ovat upeita!

Reitti on siistissä kunnossa.

Viime kertaisen vierailumme jälkeen, on eläintarhan aluetta selkeästi siistitty. Tarhan polkuja on ehostettu, aitoja uusittu kuten myös eläinten aitausten vierellä olevia opastauluja on muutettu selkeämpään suuntaan.

Edellisen vuoden ahma kuva…

Ähtärissä eläimillä on isot aitaukset, joka on hyvä asia eläimille, mutta joskus kehnompi juttu meille katselijoille. Esim. ahma oli niin piilossa, vain korvat värähtivät heinän seassa.

Lumileopardit köllöttelivät vieretysten ylätasanteella. Heidän uniaan eivät katselijat paljoa hetkauttaneet. Alkupäässä reittiä on näytillä myös erilaisia peuroja ja kauriita.

Laavu on tilava.

Tällä kertaa emme jääneet laavulle, mutta tässä vaiheessa reittiä siihen olisi ollut mahdollisuus. Tätä mahdollisuutta suosittelen lämpimästi. Mikään ei voita retkeä, jolla voi grillata puutikun päässä olevaa kyrsää hehkuvan kuumassa hiilloksessa.

Rakkautta! <3

Ensimmäiset meidän perheen kestosuosikit eli saukot köllöttelivät pesässään. Pariskunta makaili söpösti vierekkäin, päät toisissaan kiinni. Saukot eivät petä koskaan, talvisin ne laskevat mäkeä lumessa, kesäisin uiskentelevat lelujensa perässä lammikossaan tai nukkuvat.

Katettu polku vie pienen lammen rannalle.

Kuuletko erämaan kutsun?

Tässä välissä on mahdollista jälleen grillailla kaasugrilleillä ja samalla ottaa pieni pituushyppykilpailu perheen kera. Hyppäätkö kuin hirvi vai kuin kettu?

Visentit makasivat suuressa hiekkakasassa, näytti olevan karvanlähtöaika meneillään. Vastapäätä visenttien aitausta on porojen aitaus.

Visentit hietsussa.

Viime vuoden nasut.

Hajuista huolimatta villisian porsaat ovat varsin lystikäs näky. Näitä raidallisia kavereita tulee seurattua pidempäänkin. Nasujen ruokahalu näyttää olevan ehtymätön.

Pöllölaakso joka olisi ollut seuraavana vuorossa, on remontin alla, joten sinne ei ollut tällä kertaa pääsyä.

Meidän perheen jokavuotinen perinne on ottaa kuvat ilveksinä.

Ilveksien aitauksen tunnistaa myös hajusta. Tällä kertaa eläimet olivat hyvin levottomia, liekö ruokailuaika tulossa. Tämä aitaus oli myös ensimmäinen aitaus, jonka verkkoa oli vahvistettu niin, etteivät pienetkään sormet pääse siitä läpi.

Muistissa on helmikuinen tapahtuma, jossa pienempi asiakas kävi ”tervehtimässä” susia lähietäisyydeltä. Tämän tapauksen myötä turvatoimia tarhassa on selkeästi kiristetty. Nyt on vain hieman hankala ottaa petoeläimistä kuvia kun verkot ovat niin tiheitä ja korkealla, ettei kamera enää kohdista tarkennusta kuin itse verkkoon. Toimisiko läpinäkyvä korkea pleksi paremmin?

Majavat ovat myös meidän suosikkeja. Pesässä lötkötteli yksinäinen kaveri aivan lasin vieressä. Kumma ettei eläimiä haittaa valot, jotka saa päälle pesään vierailijan puoleisesta katkaisijasta. Lähietäisyydeltä katsottuna majavan turkki on todella tiheä ja häntyli todella mielenkiintoisen oloinen.

Korppien raakkuminen kuului jo kauas, heillekin oli jo iltapöperöt tulleet, ja oksissa roikkui erilaista apetta. Nämä aitauksiin tuodut ruoat eivät välttämättä ole kaikkein herkimpien silmille soveltuvaa katsottavaa. Eläinten aitauksista löytyy niin kokonaisia kanoja, pieniä tipun poikasia, hiiriä ja kaloja, kuolleena kuitenkin. Toisaalta onhan eläinten syötävä ja kun eivät itse pysty ruokaansa metsästämään, homma hoidetaan näin.

Metsäkanalintujen jälkeen istahdamme jätskille kahvilaan joka on juuri sulkemassa ovensa. Olemme heidän viimeiset asiakkaansa. Jätskin syönnin lomassa voi seurata vesilintuja joita pienellä lammella on aika paljon. Jännää on, vaikka kahvilan katollakin pesii tiiroja, eivät ne ole niin munkkihimoisia kuin vastaavat Helsingin Kauppatorin rannassa ovat. Näyttää siltä, ettei tiiroja voisi vähempää meidän eväät kiinnostaa.

Hirvetkin lepäilivät.

Uloimmainen grillikatos.

Aivan ulommaisena eläintarhassa on hirviaitaus, jossa jälleen suuret eläimet ovat piiloutuneet heinikon suojaan. Muutama korvapari seurailee menoamme. Täällä on myös suuri grillikatos, jossa voi viettää aikaa myös hieman sateisemmalla säällä. Grillikatos on täydellisesti varustettu, sinun ei tarvitse kuin tuoda grillattavat mukanasi paikan päälle.

Mäyräkolmikolla oli meno päällä.

Uni maistuu.

Höyhenpallero.

Näätäeläinaitauksen yhteyteen oli tuotu myös tunturipöllöjä, nähtävästi pöllötalon remontin ajaksi näytille. Harmaa höyhenpallero ihmetteli niin ihmisiä kuin juuri tuotua ruokaakin. Emo ei niinkään ihmetellyt vaan oli valmiina iskemään, mikäli olisimme lähemmäksi tulleet. Aika julman näköiset silmät noilla pöllöillä, paitsi höyhenpallerolla.

Näätäeläimet makoilivat hyvän aterian jälkeen pesissään. Mäyrät olivat huvittavia, hillerit veikeitä ja näätä, joka aiemmin on ollut koko ajan menossa, nukkui syvää unta.

Pääsimme surullisen kuuluisan susiaitauksen luokse. Aitauksesta erotimme kaksi sutta. Missä loput ovat, vai onko niitä enää? Aitauksessa lentelivät ryöstöpuuhissa olevat villikorpit, jotka koettivat napsia sudilta jääneitä herkkupaloja suihinsa. Tämä aitaus, jos mikä, on nyt todella hyvin eristetty hyvin tiheillä verkoilla, lisäaitauksella ja pleksimuovilla. Saman jutun on kokenut myös karhujen aitaus, josta kuului aivan mieletön pauke.

Emokarhu kolmen pentunsa kanssa odottivat murkinaa. Emo paukutti teräsovea ja kaikki neljä huusivat matalaa huutoa. Aitauksen takana oli punainen pakettiauto, jossa nähtävästi valmisteltiin karhujen ruokaa tarjoilukuntoon. Pentujen nimet ovat muuten Kasper, Jesper ja Joonatan.

Yksi pennuista opetteli samaa kahden jalan seisontatekniikkaa, sekä koitti myös paukutella ja raapia ovea emon mallin mukaan. Odotimme aitauksen vieressä niin kauan, että teräsluukku lopulta nousi ylös. Näky oli hellyttävä, emo päästi kaikki kolme pentua ensin sisälle, ennen kuin itse syöksyi perässä, vaikka varmasti oli hänkin nälkäinen.

Karhujen jälkeen on vuorossa suuri aitaus jossa käyskentelee valkohäntäkauriita. Tarhassa oli useita valkopilkullisia bambeja, ruskeasilmäisiä ihanuuksia, jotka pitkien koikkelijalkojensa kanssa koettivat juoksennella emojensa perässä eteenpäin.

Viimeisinä mutta ei kuitenkaan vähäisimpinä, on puiston perällä ketut sekä pikkupandat. Ketut makailivat puiden takana piilossa, ja vasta kun oikein haki, löysi ketun tuijottamassa arasti takaisin. Pikkupandat taasen olivat löytäneet aitiopaikan kuusesta, molemmat nukkuivat kerällä puunoksilla.

Kettuaitauksen vierestä nousi jyrkkä mäki ylös, uuden pandala-rakennuksen jäädessä oikealle. Olisiko käyntisuunta ensi vuonna muuttumassa? Mäki tähän suuntaan voi olla aika hankala vanhemmille ihmisille, lastenrattaita tai pyörätuolia työntäville eläintarhavierailijoille.

Saa nähdä, millaisen yleisöryntäyksen eläintarha kokee ensi vuonna kun näytillä on uusia ihmeellisiä otuksia aina Kiinasta asti. Ja entä sitten, jos pandapariskunta vielä saisi lutuisia mustavalkoisia pentuja?

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Olimme jälleen varsin tyytyväisiä retkeemme. Paljon tuli nähtyä ja koettua yhdessä ystävien kanssa. Harvoin sitä pääsee livenä näkemään, kuinka karhut huutavat ruokaa tai saukot lähes syleilevät toisiaan. Hienoa on saada olla puistossa sulkemisajan jälkeen!

Millaisia kokemuksia sinulla on eläintarhoista?

 

 

 

 

 

Nyt otti Ritolat

Ville Ritolan mitalit, Peräseinäjoki

Pohjanmaalla ajellessa vastaan tulee useita opaskylttejä, jotka informoivat milloin mistäkin nähtävyydestä tai museosta. Meidän eteemme tulla tupsahti taannoin Peräseinäjoen läpi matkustaessa viitta, joka ilmoitti Ville Ritolan mitaleiden löytyvän vasemmalta puolelta. Olihan ne käytävä katsomassa.

Finnish-American Athletic Clubin juoksijoita. Ritola löytyy kuvasta rinnassaan numero 31. Kuva: Urheilumuseo.

Ville Ritola pähkinänkuoressa

Viljo ”Ville” Ritola oli yksi Suomen menestyneimmästä kestävyysjuoksijasta. Ville saavutti uransa aikana paljon, hän esimerkiksi juoksi vuoden 1924 Pariisin olympialaisissa peräti kuusi olympiamitalia. Ritola oli yksi kolmesta ”Lentävästä suomalaisesta”. Kotoisin Ritola oli Peräseinäjoelta.

Tänään

Ja täällä me nyt olimme. Nykyisin Peräseinäjoki on osa Seinäjokea. Kaarsimme Terästalo-nimisen rakennuksen eteen jonka kätköistä pitäisi löytyä myös kuuluisat mitalit. Koska on heinäkuu, hallintorakennus oli siistijää lukuun ottamatta lähes tyhjä. Kyseltäessä mitaleista, siistijä vinkkasi kädellä ylös ja jatkoi työtänsä. Great!

Ritolan elämä on esitelty tauluissa tietyn ajanjaksojen mukaan.

Raput ylös ja sieltähän mitalit löytyivät. Käytävässä oli pahvitauluja, joissa esiteltiin Ritolan elämää alusta loppuun asti. Pahvitaulujen jälkeen löytyi avaruussukkulan näköinen vitriini, jonka sisällä oli itse mitalit. Vieressä oli matka-arkku sekä näköispatsas Ritolan päästä. Mitalien selvitykset löytyivät viereisestä pylväästä, johon oli printattu pari A4:sta.

Mitalivitriini.

Osa Ritolan mitaleista.

Matka-arkku.

Vaikka näyttelyn toteutus ei ole paras mahdollinen, Ritola itsessään on ollut hyvin kiinnostava persoona. Hän syntyi perheensä 14. lapseksi. Perheessä oli lopulta 20 lasta, joista tosin osa kuoli jo aivan pienenä. Lapset juoksivat neljän kilometrin matkan kouluun, ja tästäkö sitten jäänyt Ritolalle tarve juosta?

Entiset kilpakumppanit Paavo Nurmi ja Ville Ritola. Kuva: Urheilumuseo.

Ritola on ollut eläessään hyvin ristiriitainen persoona, luuvitonen on ollut käytössä usein ja kun hän on oikein kunnolla suutahtanut, silloin on muutettu Amerikkaan asti. Kunnon pohjalainen siis!

Ritola itse. Kuva: Peräseinäjoki.

Kukaan ei kuitenkaan voi väheksyä hänen urheilusaavutuksiaan, olisipa Yhdysvallat halunnut hänet edustamaan maataan Amsterdamin olympialaisissa vuonna 1928, mutta Ritola osallistui olympialaisiin Suomen lipun alla. Hän voitti kultaa 5000 metrillä ja hopeaa 10 000 metrillä. Hänen päävastustajansa oli Paavo Nurmi, jonka mitalisaalis oli juuri päinvastainen. Tällä reissulla Ritola loukkasi myös nilkkansa, johon ansiokas ura lopulta päättyi.

Ville Ritolan patsas.

Ehkä olet kuullutkin sanonnan ”ottaa ritolat?” Kyseinen sanonta liittyy todelliseen tapahtumaan, kun Ritola otti valtavan loppukirin 120 metriä ennen maaliviivaa aivan Paavo Nurmen nenän edestä Pariisin olympialaisten 5000 metrillä.

Kannatti pysähtyä, taas olen hieman ”viisaampi”, urheilu kun ei ole tämän blogistin ominta aluetta. Peräseinäjoelta, sopivasti urheilukentän vierestä löytyy myös Ville Ritolan patsas vuodelta 1978, sisäliikuntahalli nimeltään Ritolahalli sekä Kuortaneelta Kunto-Ritola, joka on vuotuinen juoksutapahtuma. Peräseinäjoella osataan ainakin iloita oman pojan menestyksestä!

 

Ylellisiä tuotteita Lennolilta

Suomen Parhaimmat tehtaanmyymälät

Lennol Oy, Jalasjärvi

Suomessa on useita tehtaanmyymälöitä, joissa on varsinkin kesäisin aivan pakko pysähtyä. Tämä juttusarja kertoo ihan niistä parhaimmista myymälöistä, jotka ovat joko edullisia sekä laadukkaita tai tarjoavat aivan vastustamattomia Suomessa tehtyjä huipputuotteita.

Ensimmäisenä juttusarjassa esitellään Jalasjärveltä, nykyisestä Kurikasta löytyvä Lennolin tehtaanmyymälä.

Lennol Oy pähkinänkuoressa

Lennol Oy on vuonna 1967 perustettu perheyritys. Nimensä Lennol sai kahdelta perustajaltaan, Lenniltä sekä hän yhtiöpartneriltaan Olavilta. Lennol valmistaa laadukkaita kodintekstiilejä sekä kauniita, suorastaan ylellisiä sisutustuotteita. Valikoimaan kuuluu myös huonekalujen pehmusteosia, tyynyjä, peittoja sekä lampunvarjostimia. Lennol panostaa suomalaiseen designiin ja mallistossa onkin mukana mm. Kaisi Koivumäen ja Jukka Rintalan suunnittelemia kuoseja ja tuotteita.

INNO-keksintö.

Lennolin tuotteet ovat myös ekologisia. Yritys onkin palkittu innovatiivisille yrityksille jaettavilla INNOSUOMI-palkinnolla. Lennol sai palkinnon vuonna 2009 kehitettyään uuden tavan valmistaa PET-muovipulloista huonekalujen pehmusteita sekä Pouta-petivaatteita. Yrityksen tuotteisiin on mahdollista törmätä tänä vuonna esimerkiksi Habitare- ja Mikkelin asuntomessuilla.

Yritys täyttää tänä vuonna jo 50 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi syksyn ja talven malliston kuosit kertovat tarinoita. Kaisi Koivumäen Lupa uneksia-mallisto, on koristeellinen, herkkä ja rohkea. Pääväreinä mallistossa on mm. tummansinistä ja valkoista, Suomen 100-juhlavuoden kunniaksi. Samassa yhteydessä Lennolin logo ja ilme vaihtuvat astetta kevyemmäksi.

Lennol kesälomalaisen silmin

Yksi minun kesälomani mukavimmista shoppailuhetkistä liittyy tehtaanmyymälöissä käymiseen. Ja näillä retkillä tuleekin usein hankittua niin tulevien merkkipäivien kuin joulun lahjat. Kesäloman ensimmäisinä päivinä, jolloin sattui vielä satamaan oikein kunnolla, suuntasimme auton nokan mökiltä Jalasjärvelle ja Lennolin myymälään. Myymälä löytyy osoitteesta Rantatie 22, Kolmostien varresta. Lennolilla on kesän ajan Pop Up myymälät myös Virroilla VMT Shopping Centerissä sekä Ikaalisissa Kauppakeskus Kompissa. Lennolin tehdas sijaitsee vain kivenheiton päässä tehtaanmyymälästä.

Kaarsimme vaalean tehtaanmyymälän pihaan. Et voi olla näkemättä heidän kylttejään tieltä. Sisään astuessa myymälä suorastaan pursuaa ihania sisutustuotteita. Myyjättäret ottivat meidät hymyillen vastaan. Heistä toinen, Maija nimeltään, kertoi meille tämän vuoden uutuuksista, kierrättäen kaupassa höpsähtänyttä blogistia ympäriinsä. Tällaisessa paikassa on vaikea pitää käsiään erossa tuotteista, voisin tunnustella jokaista tuotetta erikseen. Oi kuinka pehmeä, oi kuinka sileä ja miltä tämän kanssa tuntuisi nukahtaa päiväunille… Niin siis näin kesälomalla ollessa. 😉

Tyynyistä löytyy jokaiseen sisutukseen.

Mutta takaisin kierrokseemme… Tämän vuoden uutuuksia ovat mm. Värikkäät Kesäheinä-tuotteet, jotka olisi oiva valinta itse kunkin kesämökeille tai lahjaksi tuttavan mökille! Uutuuksia ovat myös Maini Hamam-pyyhkeet, jotka ovat hyvin imukykyisiä ja ihania iholla. Pyyhkeet olisivat varsin näppäriä erityisesti reissuolosuhteissa.

Titi- ja Tau-nalle seikkailevat mm. pyyhkeissä.

Ja tyynyissä.

Uusia tuotteita ovat myös Ti-Ti Nalle -tuoteperheen tuotteet, josta löytyy niin pussilakanoita, tyynynliinaa, aluslakanaa ja pyyhettä perheen pienimmille palleroille. Esillä olevat tuotteet sulattavat myös mukaan tulleen hieman äreän teinimme sydämen. ”Katso äiti, Tau on päässyt tyynyyn. Se on sukeltanut sen läpi ”. Ai niin, tästä minä en saanut kirjoittaa… Valikoimaa on siis paljon, ja erilaisia kuoseja on hyvin runsaasti! Piditpä sitten printtikuvioista, kuninkaallisesta loisteesta tai hieman pelkistetymmästä talonpoikaistyylistä.

Lennolin tehtaanmyymälässä on tarjolla myös paljon sisutus- ja huonekalukankaita. Myös vanupusseja ja kankaanpaloja löytyy niin askarteluun sekä kotiompelijoille tuunattavaksi. Myymälän perältä löytyvät Lennolin kuuluisaksi tehneet tuotteet eli päiväpeitot. Päiväpeittoja on kymmeniä erilaisia malleja. Jos et täältä omaasi löydä, no sitten et sellaista tarvitse. Tosin osa Lennolin pussilakanoista on niin sieviä, etten niitä haluaisikaan peittää päiväksi. Käyvät jo itsestään sisustuselementteinä.

Kesää hehkuva Unelma-koristetyyny.

Lilja-päiväpeite.

Ihanan valoisa Suvi-koristetyyny.

Takahuoneen puolella on valtava määrä sisustustyynyjä ja torkkupeittoja. Täältä löytyy myös pari esimerkkivuodetta, joiden peittojen alle voisin aivan välittömästi sukeltaa. Sormet vaivihkaa hiplaavat ohimennessä pussilakanan pintaa. Voi kuinka pehmeä ja samalla paksu pussilakana onkaan. Kesän kuosit ovat niin ihanan vaaleat. Mitäs jos vaihtaisikin makuuhuoneen sisustuksen petrolinsiniseksi, pinkiksi ja limenvihreäksi?

Kylieltä löytyy myös oma mallisto vuodevaatteita.

Upeita Kylie at Home-tyynyjä.

Takahuoneen puolella on lisäksi yksi erikoisuus joka on mainittava, nimittäin vuodevaatemallisto, jonka on suunnitellut australialainen Kylie Minoguen eli lähes kaikkien tuntema laulajatar ”Kylli-täti”. Hänen tuotteensa ovat jos mahdollista, niin vieläkin ylellisempiä, suorastaan intiimiä luksusta iholle. Lennolilla on Suomen suurin Kylie at Home-valikoima, joten jos kiinnostaa hempeät mutta harmoniset vuodevaatteet, jotka on koristeltu välkkyvillä strasseilla tai vaikkapa helmillä ja satiininauhoilla, tule Lennolin myymälään tai tutustu tuotteisiin heidän verkkokaupassaan.

Nukkuukohan Kylie tällaisessa vuoteessa?

Hohtoa ei näistä vuodevaatteista jää puuttumaan.

Tehtaanmyymälässä kun olemme, on täällä paljon myös erikoistarjouksia. Tarjolla on tietenkin erilaisia poistoeriä, mallikappaleita sekä yksinomaan täällä tehtaanmyymälässä myytäviä tuotteita.

Tuotteissa on huomioitu myös perheen pienimmät.

Täältä voi tehdä löytöjä!

Myymälässä on myytävänä myös erilaisia sisustustuotteita.

Tiesitkö muuten, että Lennolin Jalasjärven myymälässä annetaan sisustus- ja designapua suorastaan kädestä pitäen? Mikäli olet stailaamassa kokonaisen huoneen tai vaikka vaan huonekalun uuteen kuosiin, tule myymälään tapettipalasen tai maalinäytteen kanssa ja avuliaat myyjättäret kyllä auttavat sinua. Täyden palvelun konseptiin kuuluu myös ompelupalvelu, jonka luvataan olevan nopea. Voit esimerkiksi Pohjanmaalle tullessasi ostaa ja jättää kankaat ommeltavaksi. Takaisin tullessasi valmiit tuotteet odottavat sinua. Myös postitus onnistuu, mikäli löydätkin verkkokaupasta jonkin ihanaisen tuotteen, jota tarvitsee hieman fiksausta ennen kotiisi esille laittoa. Palveluun kuuluvat myös iloiset hymyt ja täyden kympin palveluasenne, nämä tulevat sinulle varmasti kaupan päälle!

Tällä kertaa mukaan lähti aivan ihana Anette-päiväpeitto, joka on suorastaan ylellinen sekä Swarovskin kristalleilla koristeltu Isabella-sisustustyynynpäällinen. Mietintää jäivät Kesäheinä-pussilakanat, josko sittenkin hakisi ne siivittämään lempeitä kesäöitä mökillä. Muuten, Isabella-tyynynpäällinen voi olla pian sinun. Pysy mukana ja seuraa ohjeita!

Mielestäni vuodevaatteiden ja sisustustuotteiden ostoon kuuluu aina kankaiden hypistely ja tuotteiden vertailu toisiinsa. Omat kädet ja hipaisu poskella kertoo minulle, onko tämä se tuote joka kotiin lähtee. Lennolin tuotteissa tuntuu harkittu pehmeys sekä näkyy vuosikymmenten aikana omaksuttu laatu, joten seuraavan kerran ajomatkallasi kun näet Lennolin myymäläkyltin, käänny yrityksen myymälöihin tai jos et jaksa sinne asti odottaa, mitäpä jos tilaat laatutuotteita suoraan Lennolin nettikaupasta.

Blogijuttu on toteutettu yhteistyössä Lennol Oy:n kanssa.