Browsing Category

Etelä-Karjala

Matkan varrella: Taavetin linnoitus

Taavetin linnoitus, Luumäki

Matkalla iloiseen Itä-Suomeen tai säteilevään Savoon, on mahdollista tehdä useita pysähdyksiä kotimaan mielenkiintoisissa historiallisissa kohteissa. Yksi tällainen aina avoinna oleva sekä pääsymaksuton kohde on Taavetin linnoitus. 

Taavetin linnoituksen historia lyhyesti

Taavetin linnoitusta alettiin rakentaa venäläisten toimesta kahdessa vaiheessa 1770-luvulla (1. rakennusvaihe 1773–1781 ja 2. vaihe 1791–1796). Linnoitus on mainio esimerkki bastionilinnoituksista. Taavetti sekä Lappeenranta ja Hamina ovat Suomen ainoat kaupungit, jotka noudattavat eurooppalaisia linnoituskaupunkien malleja sekä ovat olleet ympäröityinä bastioneilla.

Neljän tien risteyksessä oleva Marttilan kylä (nykyinen Taavetin taajama) katsottiin strategisesti tärkeäksi paikaksi linnoittaa. Täällä kohtasivat Hämeenlinnasta Viipuriin johtava Ylinen Viipurintie sekä Haminasta sisämaahan johtava tie. Linnoitus nimettiin keisarinna Katariina II:n käskystä pyhimys David Tessalonikalaisen mukaan Taavetiksi.

Itse linnoituksen toiminta-aika jäi hyvin lyhyeksi ja se lakkautettiin heti Suomen sodan jälkeen vuonna 1809.

Luumäen kunta osti valtiolta linnoitusalueen rakennuksineen vuonna 1922. Tätä ennen linnoitus toimi mm. kesäisin Mikkelin tarkka-ampujapataljoonaan kuuluvan reservikomppanian ampumaratana.

Sisälinnoitusta ja pohjoislaidan bastioneja on restauroitu Museoviraston toimesta useaan otteeseen 1980-luvulta alkaen. Mikäli haluat lukea lisää, tämän linkin takaa löytyvät Museoviraston sivut kohteesta.

Nykyisin Taavetin linnoituksessa on mahdollista mm. frisbeegolfata, lenkkeillä sekä osallistua erilaisiin yleisötapahtumiin mukaan. Taavetin linnoitus on myös osa vuonna 2017 avattua ja noin 10 kilometrin pituista Itsenäisyydentietä, joka kokoaa yhteen Suomen historiaan vaikuttaneita merkittäviä tapahtumia Luumäeltä. 

Osoite: Taavetin linnoitus, Linnalantie 29, 54500 Luumäki.

Taavetin linnoituksessa

Linnoitukselle on hyvin helppo tulla, siitä pitävät huolta suuret opasteet joita löytyy niin VT6:lta kuin Hamina- Savitaipale-tieltä. Parkkipaikka on nykyisen nuorisokeskuksen pihassa, mutta hyvin tilaa löytyy ainakin näin kesäaikaan.

Linnoituksen ympäristöön on tehty opastekierros nimeltään Historiaa vallien varjossa. Kierros alkaa pienen punaisen ”mummonmökin” vierestä, joka on Mikkelin tarkka-ampujapataljoonaanan peruja.  Opasteisiin on hyvin selkeästi kiteytetty kaikki olennainen mitä matkailijan on hyvä tietää kustakin reitin pysähtymispaikasta. Opastekierroksen aikana tulee linnoituksen lisäksi tutuksi mm. linnoitus- ja kotiseutumuseo, punainen tupa ja kunnantalo sekä erilaiset muistomerkit.

Reitti kulkee mukavasti pitkin linnoituksen raunioita ja tällaisena heinäkuisena hellepäivänä on varsin mukava käyskennellä vanhojen honkien katveessa. Linnoituksen valloittaneet niittykasvit on niitetty ja linnoituksen päällä on mukava kävellä ja kurkkia. Miten mainio paikka tämä olisi linna- ja merirosvoleikkeihin! Tai vaikkapa piknik-evästelyyn?

Keskeltä linnoitusta löytyy nykyaikaisia humputuksia, nimittäin katettu lava katsomoineen. Täällä järjestetään mm. Vallijamit sekä elokuiset Marttilan kylän markkinat. Myös opastuskierroksia on kesäisin linnoituksessa tarjolla.

Tänään lava on kuitenkin tyhjä. Linnoitus on rakenteeltaan lähes ympyrän muotoinen ja harmittikin ettei ollut mukana mitään ”vekotinta” jolla olisi voinut yläilmoista ottaa linnoituksesta kuvaa.

Taavetin linnoituksen muurit on tehty lohkokivistä ja vankkojen muurien suojassa ovat olleet puiset rakennukset, joita ei valitettavasti ole enää yhtään jäljellä. Ne huutokaupattiin vuonna 1829 turhien kuluerien välttämiseksi. Muurista kuitenkin löytyy hieno tiilimuurattu holvikaari jota pitkin pääsee etenemään uloimmalle linnoituksen kehälle. Opastaulun mukaan linnoituksessa on aikoinaan ollut myös vallihauta, kuin linnoissa konsanaan. Nyt vallihaudat ovat enää muisto vain.

Koska linnoitus on kooltaan vain noin 650 x 800 metriä, on se nopeasti kierretty. Notkistuneiden jäsenten lisäksi saimme aimo annoksen yleissivistävää paikallishistoriaa sekä mainion vinkin kiertää kaikki Luumäen Itsenäisyydentien kohteet kesäloman aikana.

ITE-taidetta Koitsanlahdesta

Parikkalan Patsaspuisto, Koitsanlahti

Kuutostien (611) levähdysalueella, lähellä Suomen ja Venäjän rajavyöhykettä on opastaulu, joka kehottaa vierailemaan viereisessä patsaspuistossa. Olihan se puisto käytävä tihkusateesta huolimatta katsomassa kun niille suunnille satuttiin ajamaan.

Parikkalan Patsaspuisto lyhyesti

Parikkalan Patsaspuiston perustajana toimi paperimiehenä elämäntyönsä tehnyt ITE-taiteilija Veijo Rönkkönen. Rönkkönen oli kouluttautumaton taiteilija (ITE= itse tehty elämä). Rönkkösen ensimmäinen betonista valettu teos oli vuonna 1961 nimeltään Irvikuvainen mies.

Ensimmäisen teoksen jälkeen betonisia taideteoksia syntyi oikein urakalla, viimeisenä vuotenaan vuonna 2010 taiteilija teki vielä 15 patsasta. Viidenkymmenen vuoden aikana patsaita syntyi niin monta, että tarvittiin kokonainen puisto niiden esittelemiseen. Patsaspuistossa on yhteensä noin 560 teosta.

Opetusministeriö palkitsi Rönkkösen Suomi-palkinnolla vuonna 2007. Parikkalan patsaspuisto valittiin seuraavana vuonna, vuoden 2008 kotimaiseksi matkailukohteeksi.

Rönkkösen yllättävän kuoleman jälkeen, patsaspuisto pääsi hieman ränsistymään, kunnes teollisuusneuvos Reino Uusitalo osti puiston vuonna 2011.

Tänä päivänä puisto on taas voimissaan ja kuuluu Parikkalan kunnan Top 3 nähtävyyksiin.

Tänään

Osuimme siis paikan päälle sattumalta, kuten niin moni muukin Itä-Suomen kävijä. Aivan ensimmäisenä portilla tuli vastaan infotaulu jossa kerrottiin, että puistossa on menossa kansainvälisen kuvausryhmän muotikuvaukset, joten puisto ei kaikilta osin ole vierailijoille avoinna. Ja tämäkös herätti uteliaisuutta vielä entisestään!

Maksettuamme kannatusmaksun lippaaseen (suositus 2 – 5€/hlö), astelimme mahtavien betonikiehkuroiden läpi itse puistoon. Vastassa oli ensimmäisenä Joogatarha, jossa on 256 moni-ilmeistä ja erilaisissa jooga-asennoissa olevaa ihmisteosta. Teokset ovat mielenkiintoisia, erityisesti nyt kun vihreät sammaleet ovat alkaneet peittää vanhimpien joogaajien selkiä ja muita vartalon osia.

Puistossa kulkee betonilaatoin päällystettyjä polkuja. Laattoihin on painettu yksilöllisiä käden ja jalan kuvia pienillä kivillä kehystettyinä. Kiva idea, mutta hieman on sateisella säällä vaikea kävellä liukkaiden laattojen päällä. Puistossa liikkuminen suoritetaankin omalla vastuulla.

Putiikki.

Puistossa on moni-ilmeisiä ihmisteoksia, ja joillakin näyttää olevan jopa hampaat! Mistä lie tuollaisen määrän tekohampaita on saatu kasaan?

Polku vie hirsimökille, joka osoittautuu Putiikiksi. Putiikissa myydään lähinnä kesäaikaan yksilöllisiä patsaspuistotuotteita, mm. Itse väritetty elämä-värityskirjaa. Tarkasta Putiikin aukioloajat tästä linkistä. Rönkkönen tykkäsi maalata rakennusten seinät eri väreillä, niin myös Putiikin.

Patsaspuiston entisen sisäänkäynnin ympärillä on kymmeniä patsaita.

Putiikin takaa löytyy viehättävä Onnellisten laakso-niminen puisto-osuus, jossa erilaiset kukat kuten oranssit tiikerinliljat sekä punaisena hehkuva palavarakkaus, kukkivat täyttä päätä. Myös perhoset näyttävät löytäneen tänne. Onnellisten laaksossa olevat teokset ovat värikkäitä, mutta omalla tavallaan hieman pelottaviakin. En haluaisi tulla tänne yömyöhään…

Laaksosta pääsee Salaiseen puutarhaan. Puutarha on aivan rautatien vieressä, josta pyyhältävät ohi Helsinkiin ja Joensuuhun menevät junat. Myös rajavyöhyke on ihan siinä radan takana.

Kukkiva puutarha.

Onnellisten laakson vastakkaisella puolella on iso kameli ja strutseja, joten pelkkiä ihmisiä teokset eivät kuvaa. Kamelia vastapäätä istuu Väinämöinen kera kanteleensa.

Oma suosikki!

Keskeltä patsaspuistoa löytyy kaksi rakennusta, joista toisessa on Veijo Rönkkönen-näyttely ja toisessa Ihmekammari-näyttely. Valitettavasti kuvausryhmä on ”majoittunut” tielle niin, ettei kumpaankaan näyttelyyn ole menemistä. On kuulkaas mielenkiintoinen muotikuvaus meneillään…

Jos teokset kiinnostavat, voit vaikka lunastaa itsellesi nimikkopatsaan kahdeksi vuodeksi. Patsaiden vieressä olevista kylteistä selviää, että erityisesti paikalliset yritykset ovat lunastaneet patsaita itselleen. Mesenaattitoiminnasta voit lukea lisää tästä.

Parikkalan Patsaspuisto osoittautuikin varsin positiiviseksi yllätykseksi. Patsaat ovat omalla tavallaan karun hienoja, varsinkin nyt kun luonto on alkanut muokkaamaan niistä oman näköisiään.

Patsaspuisto on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen, hieman tulee mieleen Meksikosta asti löytyvä Cancun Underwater Museum sekä Lanzaroten vedenalainen patsaspuisto, sillä erotuksella, että Rönkkösen patsaat löytyvät puistosta, suhteellisen pieneltä puistoalueelta.

Parikkalan Patsaspuisto on aina auki, joten syysiltaisin voi patsaista löytää aivan uusia puolia kuin näin kesäaikaan. Ja, entäs talvella sitten?