Browsing Category

Espanja

Lomalla vihdoinkin – Rauhallinen Lanzaroten saari

Lanzarote on kiva pieni kohde perheen yhteisiin ranta- ja vesileikkeihin. Rauhallinen saari tarjoaa mahtavat puitteet rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. Vietimme hiihtolomamme muutama vuosi sitten Lanzaroten auringon alla. Tässä jutussa tutustutaan saaren tarjoamiin mahdollisuuksiin hieman paremmin.

Lanzarote lyhyesti

Lanzarote on yksi pienimmistä Kanariansaariin kuuluvista saarista. Pinta-alaa saarella on 807 neliökilometriä ja asukkaita noin 142 000 verran. Saaren pääkaupungissa Arrecifessa asuu lähes puolet saaren asukkaista.

Saari nousi merestä noin 19 miljoonaa vuotta sitten. Saaren luonto on hyvin karua ja tulivuorten rytmittämää. Lanzarotelle saa rakentaa vain matalia ja valkoiseksi kalkittuja taloja. Toisenlaisten rakennusten rakentamiseen tarvitaan poikkeuslupa.

Saari tunnetaan Puerto del Carmenista, noin 10 000 asukkaan aurinkoisesta lomakaupungista, jossa hiekkarantoja hyväilevä merivesi on harvoin alle 18 astetta ja ilman lämpötila talvellakin parinkymmenen asteen luokkaan.

Omasta kokemuksesta voi sanoa, että helmikuussa päiväsaikaan tarkenee kyllä kesävaatteilla, mutta illaksi kannattaa ottaa mukaan pitkähihaisia vaatteita. Auringon laskiessa saapuu viileys.

Saaren nähtävyyksiin kuuluu Timanfayan kansallispuisto sekä saaren oman ”pojan”, taiteilija Cesar Manriquen Jameos del Agua kulttuurikeskus.

Kohteessa

Suosittelen vuokraamaan auton koko loman ajaksi. Näin pääsee tutkimaan saarta helpommin ja yksityiskohtaisemmmin kuin suurten matkanjärjestäjien retkillä. Olimme vuokranneet auton niin, että otimme sen saapuessa ja palautimme Arrecifen kansainväliselle lentokentälle lähtiessä. Näin lentokenttäkuljetuksetkin hoituvat näppärästi.

Auton hankkiminen vaikuttaa tietenkin myös majapaikan valintaan, on hyvä että hotellilla on tarpeeksi iso parkkipaikka, joka on myös mieluiten ilmainen. Joissakin maissa on lisäksi etua siitä, että parkkipaikka on vartioitu. Tällaista tarvetta ei kuitenkaan Lanzarotella ole.

Majapaikkanamme toimi Costa Sal, joka tarjoaa villoja ja sviittejä noin neljän kilometrin päässä Puerto del Carmenin keskustasta. Kaksiossamme oli hieman kulahtaneet puiset huonekalut, mutta varsin hyvä huoneiston lay out isolla keittiöllä ja olohuoneella. Ainoa moite koskee huoneiston lämminvesivaraajaa, se oli tilavuudeltaan niin pieni, että vesi loppui kesken jo yhden henkilön pikasuihkun aikana.

Costa Sal:n sisäpiha on varsin mainio, kaksi suurta uima-allasaluetta eri puolilla pihaa sekä välkehtivä meri aivan vieressä. Merivesi oli tosin helmikuussa meidän hipiälle vielä hieman liian kylmää joten uiminen suoritettiin lämmitetyssä uima-altaassa.

Puerto del Carmenin kaupunki jakaantuu kahteen osaan, kuusi kilometriä pitkän hiekkarannan kehystäessä kaupunkia mereltä päin. Uudessa osassa on melkoinen ostos- ja ravintolakatu, josta jokainen taatusti löytää itselleen palan painiketta. Ja illan tulleen alueen klubit ja yökerhot kutsuvat kansaa juhlimaan. Vanhan kalastajakylän perinnettä jatkaa kaupungin satama jolta pääsee halutessaan erilaisille meriretkille mukaan.

Lapsiperheille kohde on mainio, täällä on kaikki mitä voi kaivata lomaviikkonsa viettoon; matala, hienohiekkainen ranta, ravintoloiden halvat lastenannokset sekä kivoja pieniä seikkailukohteita. Sekä tietenkin perheen omaa laatuaikaa!  Hieman isommille lapsille ja lapsenmielisille on kaupungin laitamilla tarjolla mm. cartingrata.

Ilman vuokra-autoakin pärjää, pääkaupunkiin kulkee paikallisbusseja tiuhaan ja taksikyyti verottaa kukkaroa vain noin 11 euron verran. Välimatkaa Puerto del Carmenilla ja Arrecifella on 20 km. Myös saarihyppelyt onnistuvat, Playa Blancasta lähtee Fuerteventuralle lauttoja päivittäin. Menolipun hinta on 26 euroa (vuoden 2017 hinta).

Timanfayan kansallispuistoa

Näkymä Jameos del Agua kulttuurikeskuksen keinotekoiselle altaalle.

Retkikohteita koko saaren lisäksi on koruton Timanfayan kansallispuisto sekä hyvin erikoinen Jameos del Agua, joka on yhdistelmä tulivuorimuseota, harvinaisten valkoisten rapujen kotia sekä idyllistä tekoallasta. Jos kiinnostaa, niin käy lukemassa meidän vierailuistamme kyseisissä matkakohteissa näiden linkkien kautta Timanfayan kansallispuisto ja Jameos del Agua lisää.

Saaren pienissä kylissä on vilkasta markkinatoimintaa tarjolla, joten matkailija voi ostaa hyödyllisiä matkamuistoja mukaansa kotiin paikallisilta käsityöläisiltä.

Arrecifen ulkopuoleiselta teollisuusalueelta Barco Telamosta löytyy ruosteinen rahtilaiva joka on ikuistettu useampaan Internetistä löytyvään valokuvaan. Rannalla juokseva kalastajan herttainen turre, on hellyttävä.

Vuodesta 1852 alkaen Lanzaroten pääkaupunkina toimineen Arrecifen kapeilla kujilla kannattaa käydä ostoksilla. Kaupunki on pieni, joten hurjan isoja ostoskeskuksia et täältä löydä. Saari ja saaren kaupungit sopivatkin matkustajille jotka eivät kaipaa suuren kaupungin humua.

Kaupungin rannasta löytyy myös Castillo de San Gabriel-linnoitus sekä museo. Rantabulevardilla on kiva kävellä merituulen muokatessa kampausta uusiksi.

Lanzarote on varsin mukava kohde viikon kestävään lomaan ja varsin mainio paikka aloittaa saarihyppely Kanariansaarten välillä. Vaya con dios!

Karun upea Timanfayan kansallispuisto

Lanzaroten lounaisosasta löytyy vuonna 1974 perustettu Timanfayan kansallispuisto. Tämä karu, omalla tavallaan upea kansallispuisto kerää vuosittain luokseen 1,5 miljoonaa matkailijaa. Muutama vuosi sitten kävimme vierailemassa Unescon biosfäärialueiden verkostoon kuuluvassa kansallispuistossa.

Timanfayan kansallispuisto lyhyesti

Timanfayan alue muodostui kahdesta tulivuorenpurkauksesta. Ensimmäinen purkaus tapahtui vuosina 1730 – 1736. Tällöin muodostui 100 tulivuoren keskittymä The Montañas del Fuego (Fire Mountains). Toinen purkaus tapahtui vuonna 1824, jonka ansiosta alueelle muodostui kolme uutta tulivuorenhuippua lisää; Tao, Tingüatón ja El Chinero.

Kansallispuisto on kooltaan 5107 hehtaaria. Timanfayan kansallispuisto on lähestulkoon pelkkää mustan punaista hiekkaa ja laavakiveä. Vihreyttä saa hakemalla hakea. Alue on koti lähes 200 eläinlajille, joista nisäkäslajeja on vain kuusi.

Kansallispuiston sisäänpääsy maksaa 9€/aikuisilta ja 4.50€/ 7 – 12v. lapsilta (vuoden 2017 hinnat). Pääsylippujen hintaan kuuluu opastettu linja-autoretki kansallispuiston alueella.

Timanfayan kansallispuisto on avoinna joka päivä klo 10.00 – 18.00.

Kohteessa  

Huristelimme vuokra-autollamme rannikon pienestä turistikaupungista Puerto del Carmenista kansallispuistoa kohti. Saari on hyvin karu verrattuna muihin Kanariansaariin; lähinnä hiekkaa, laavakiveä ja merta.

Teimme ensimmäisen pysähdyksen Salinas de Janubiossa, joka tunnetaan suola-altaistaan. Tulivuorenpurkauksien jälkimainingeissa syntyneet altaat ovat luonnon omaa käsityötä.

Suolatehdas perustettiin alueelle vuonna 1895. Alkujaan viisi tuulimyllyä pumppasi vettä altaisiin, kunnes sähköpumput korvasivat myllyt. Hektisinä vuosinaan suolatehdas tuotti 10 000 tonnia merisuolaa kaupalliseen käyttöön. Suolaa todellakin tarvittiin, nimittäin Lanzarotella oli hyvin kalaiset vedet ja saaliin säilyttämiseen tarvittiin – niin, suolaa.

Nykyisin kohde on enemmänkin matkailunähtävyys. Joka tapauksessa suola-altaista nostetaan vieläkin noin 2000 tonnia suolaa näytösluonteisesti. Laadun kehutaan olevan mainio, ja suolatehtaan suolaa myydäänkin sormisuolaksi. Suola-altaiden ympäristöstä voi löytää erikoisia kiviä, uimista altaiden viereisessä meressä ei suositella aallokon ja vaarallisten pyörteiden vuoksi. Salinas de Janubio on avoinna klo 10.00 – 17.00.

Jatkoimme matkaamme rannikkoa myötäilevää LZ-703 tietä pitkin. Los Hervideroksessa pysähdyimme ottamaan hetkeksi maisemakuvia. Kontrasti on melkoinen; sininen meri jonka valkeat, kylläkin laiskat aallot nuolevat rantaa, jossa tulivuortenpurkausten eri kerrostumat antautuvat aallokon nuoltavaksi. Ja kuinka meri on jo kaivertanut maaperään omia uomiaan. Jylhää!

Jylhät ovat myös maisemat, mitä lähemmäksi pääsemme kansallispuistoa, sitä erikoisemmaksi kuumaisema muuttuu. Hiekkaosuus häviää ja tilalla on mustaa laavakenttää, tulivuorten huippujen näkyessä punaisena taustalla. Siellä täällä on pieni vihreä osuus jossa kitukasvuiset kasvit kärvistelevät. Laavan kulkusuunta on selkeästi nähtävillä. Uudehko asfaltti peittää varsin kapeaa mutta tasaista rantatietä. Näillä kulmilla on hienoa ajella.

Saavuttuamme kansallispuiston alueelle, ensimmäisenä vastassa on perinteistä kameliratsastusta. Ja kyllä, tällä kertaa tytär myös pääsi kamelin kyytiin. Parisenkymmentä kamelia odotteli asiakkaita punamustan hiekan päällä. Kamelikyyditys on Espanjan kauneimmaksi kyläksi valitun Yaizan kaupunginvaltuuston tuottamaa.

Siellä täällä aluetta lukee No Pasar, eli kansallispuiston alueella ei ole omaehtoista kulkua. Vaeltamaan ei kahta merkattua reittiä (Vulcano ja Termesana) lukuun ottamatta pääse, ja silloinkin on suositeltavaa ottaa opas mukaan. Syynä moiseen on, että siellä täällä kansallispuistoa maanpinnan lämpötila on 100 asteista!

Myöskään sisemmälle kansallispuistoon ei omalla autolla pääse. On aika astua bussin kyytiin jolla tehdään noin tunnin kestävä yhteisretki oppaan johdolla hyvin kapealla Lunar Route-tiellä. Pääsemme katsomaan hyvin läheltä, tosin linja-auton sisältä, kivettynyttä laavavirtaa ja kraatereita. Valitettavasti emme pääse bussista välillä ulos, joten linja-autosta otettuihin kuviin tallentuu omia kuvajaisia.

Opas kertoo alueen muodostumisesta, kasvillisuudesta ja eläimistä. Kuulemme myös paikallisen papin kirjoittaman päiväkirjakertomuksen tulivuoren purkauksesta. Pappi oli nähnyt purkauksen omin silmin sekä taltioinut tuntemuksensa kirjojen ja kansien väliin.

Opastettu retki loppuu sinne mistä alkoikin eli Islet of Hilario vierailukeskukseen. Täältä löytyy matkamuistomyymälä sekä ympyränmuotoinen El Diablo-ravintola jossa voi maistella tulivuoren lämmössä kypsennettyjä kanarialaisia ruokia. Nimittäin tulivuori, jonka päällä vierailukeskus sijaitsee, on hyvinkin elävä.

Tästä matkailijat saavat puisto-oppailta esimerkin kun maa-aukkoon työnnetään pieni tukku kuivaa heinää, sen hetken päästä leimahtaessa täyteen liekkiin. Voi vain kuvitella millainen voima jalkojemme alla juuri nyt piilee… Mutta kyllä tuollainen maaperä olisi hyödyllinen vaikkapa mökillä, juhannusmakkarat kivenkoloon ja olisi hetkessä valmista. 😉

Puisto-opas näyttää myös toisen tempun; hän kaataa maahan työnnettyyn metallilieriöön puolilitraa vettä ja kohta tulikuuma vesisuihku (mini-geysir) pulppuaa ryminällä maaperästä kohti taivasta. Matkailijat ovat haltioissaan, me muiden mukana! Harmi ettei itse voi kokeilla vastaavaa temppua, taitaisi olla liian vaarallista… Oppaan mukaan lämpötila muutaman metrin syvyydessä on jo 400 astetta ja 13 metrin syvyydessä 600 astetta. Huh.

Näytöksen jälkeen käymme maistelemassa tulivuoressa grillattua kanaa ja makkaraa. Ja kyllä, hinnat ovat sen mukaiset, mutta kuinka moni on maistanut tulivuoressa paistettua makkaraa? Niinpä! Joskus on raotettava kukkaron nyörejä, jotta voi kokea hieman jotain ylimääräistä.

Ravintolarakennus on muuten lanzarotelaisen taiteilijan César Manrique suunnittelema. Voit lukea hänen toisesta luomuksestaan Los Jameos del Aguasta täältä.

Poistuessamme tien varrelle jää Mancha Blancan vierailukeskus, jossa olisi päässyt usean huoneen voimin tutkiskelemaan tulivuorten toimintaa sekä alueelta löytyneitä mineraaleja. Keskuksesta voit myös pestata ryhmällesi oppaan vaelluksen ajaksi, varaus on tehtävä 48h ennen aiottua aktiviteettiä.

Meidän matka jatkui vatsat pinkeinä kohti Puerto del Carmenia sekä silloista majapaikkaamme. Käynti Timanfayan kansallispuistossa oli mukavan erilainen kokemus!

Ilmainen vinkki: kansallispuistoon kannattaa tulla pilveettömänä päivänä juuri auringon laskiessa, sillä silloin luonnon kultaisen, punaisen ja mustan hehku on erityisen hienoa nähtävää!

Los Jameos del Agua – Lanzarote

Kanariansaarilta tarkemmin ottaen Lanzaroten pohjoiskärjestä Haríasta löytyy taiteilija César Manriquen suunnittelema Los Jameos del Agua. Kulttuurinähtävyys joka on yhdistelmä tulivuoriin keskittyvää museota, osin maanalaista järveä jossa asustavat harvinaiset valkoiset luolaravut sekä keinotekoista allasta ja sen ympärille kasvavaa puutarhaa.

Pääsimme käymään tässä Atlantin pieksemässä ja levottoman merenrannan vieressä sijaitsevassa matkailukohteessa joitakin vuosia sitten.

Los Jameos del Agua lyhyesti

Los Jameos del Agua on perustettu vuonna 1966. Kohde tunnetaan myös taide, kulttuuri ja matkailukeskuksena (osana CACT Lanzaroten nähtävyyksiä). Keskuksen perustanut Manrique (1919 – 1992) tuli tunnetuksi syntyperäisenä lanzarotelaisena veistäjänä ja maisemamaalarina. Hänelle luonto ja sen arvot olivat tärkeitä.

Los Jameos del Aguan lisäksi Manrique suunnitteli useita luontoa kunnioittavia tilataideteoksia ja rakennuksia kuten Monumento al Campesino (1968), El Diablo Restaurant (1970), Mirador del Río (1973), Museo Internacional de Arte Contemporáneo, MIAC (1976) ja Jardín de Cactus (1990).

Kulttuurikeskus on toiminut usean elokuvan ”elävänä kulissina”. Onpa kuuluisa Hollywood-näyttelijätär Rita Heyworthkin kuvaillut kulttuurikeskusta maailman kahdeksanneksi ihmeeksi.

Los Jameos del Agua on avoinna lokakuun alusta kesäkuun loppuun ma, ke, to ja pe klo 10.00 – 18.30 Tiistaisin ja lauantaisin klo 10.00 – 00.30. Heinäkuun alusta syyskuun loppuun ma, to ja pe klo 10.00 – 18.30. Ti, to ja la klo 00.30.

Pääsylippujen hinnat: 9,50€/aikuiset ja 4,75€/lapset (vuoden 2017 hinnat). Huom. Saat 20 % alennuksen jos saavut Los Jameos del Aguaan klo 15.00 jälkeen. Varaudu huippusesongin aikana jonoihin.

Osoite: Carretera de Orzola, 35500 Haría, Lanzarote (Canary Islands).

Kohteessa  

Los Jameos del Agua kuuluu mukaan useiden pakettimatkanjärjestäjien päiväretkikohteisiin. Kohteeseen on helppo tehdä myös oma retki, alle tarvitaan vain auto tai moottoripyörä.

Vuokrasimme auton lomamme ajaksi ja lähdimme tutustumaan tarkemmin Lanzaroten saareen. Tosin meillä ei ollut alkuperäisenä suuntana Los Jameos del Agua vaan saaren pohjoisin pääty ja pikkukaupunki nimeltään Orzola. Sattumalta osuimme saaren tämän päädyn päämatkailukohteeseen vieläpä niin, että nähtävyys oli helmikuussa avoinna.

Los Jameos del Aguaa rajoittaa idässä Atlantti ja muissa ilmansuunnissa aavikkoinen hiekka jossa siellä täällä mustat laavakivet rikkovat hiekan pinnan. Alue kuuluu osana ekologisesti herkkää Volcán ja Malpaís de La Corona kansallispuistoa.

Los Jameos del Agua on tullut tunnetuksi luolassa sijaitsevasta järvestään jossa asustavat sokeat, albiinoravut (Munidopsis Polimorpha), joita ei tavata missään muualla maailmassa. Tähän esihistorialliseen luolaan johtavatkin kapeat kiviportaat ylhäältä lipunmyyntipisteeltä.

Pieniä rapuja on luolassa olevan järven pohjassa valkoisenaan. Tummassa luolassa olevat kyltit kieltävät kolikoiden heittelyn järveen, ja täysin syystä! Ravut ovat hyvin herkkiä melulle, valolle ja myrkyille. Tosin kaikki turistit eivät näitä kieltotauluja noudata ja järveen uppoaa valitettavasti kolikko jos toinenkin. 🙁

Luola on yhteydessä Atlanttiin kuuden kilometrin pituisella tunnelillaan ja vuoroveden vaihtuessa, järveen tuleekin happirikasta, suolaista merivettä. Tunneli syntyi 4000 vuotta sitten kun Montaña La Corona tulivuori purkaantui.

Luolan vieressä on puisilla penkeillä ja pöydillä varustettu ravintola, jonne voi istahtaa ja ihmetellä järven viereistä tekokeidasta jonka taiteilija Manrique on maanpinnan alapuolelle suunnitellut.

Kontrasti osin maanalaisen luolan sekä taivaan alle rakenentun tekokeitaan välillä on melkoinen. Allas hohtaa turkoosia vettään ja aurinkoisena päivänä saattaisi tehdä mieli hypätä altaaseen… Vaikkakin altaan vierustalla uiminen on kielletty erilaisin kyltein. Tosin, mikäli olet Espanjan kuningas, nämä kieltotaulut eivät koske sinua! 😉

Altaan ympärillä on palmuja sekä erilaisia hyvinhoidettuja pensaita, jotenkin tulee mieleen, että paikka sopisi loistavasti esimerkiksi muotinäytöksen kulisseiksi. Myös lievää 70-luvun henkisyyttä on aistittavissa. Iltaisin ravintola tarjoaa á la carte aterioita sekä perinteisiä kansantanssiesityksiä. Erilaiset turistisivut kehuvat ravintolan tunnelmaa iltaisin, joten jos olet kulmilla, käy tutustumassa. Me jatkoimme matkaamme tulivuorimuseoon.

Tulivuoriin keskittyvässä interaktiivisessa “Casa de los Volcanes” museossa pääsee tutustumaan tulivuorten toimintaan lähemmin. Läsnä on tietoa niin maailman tulivuorista, näyttelyn pääpainon keskittyen Kanarian Saarten vulkaaniseen toimintaan. Vuodesta 1987 on näyttelyssä ollut läsnä myös muita tieteenaloja kuin vain tulivuoreen keskittyvää tutkimusta.

Kulttuurikeskuksesta löytyy myös maailman ainut auditorio joka on rakennettu tulivuoren luolaan hyödyntäen luolan omaa akustiikkaa. Tilaa luolassa on 550 henkilön verran. Valitettavasti auditoriossa oli meneillään yksityistilaisuus, joten emme päässeet testaamaan tilan akustiikkaan.

Los Jameos del Agua toimii edelleen aktiivisena kulttuurikeskuksena ja siellä järjestetään erilaisia Biennaaleja ja tapahtumia taiteen eri saroilta. Ravintolan lisäksi tarjolla on myös kahvila sekä kauppa matkamuistojen ostamiseen.

Los Jameos del Agua on hyvin erikoinen ja samalla vierailemisen arvoinen paikka. Taiteilijan näkemys kulttuurikeskuksesta on ilahduttavan erilainen ja onkin kokemus päästä katsomaan luolassa sijaitsevaa järveä rapuineen. Kuitenkin tekokeidas on omassa ”korniudessaan” viettelevin. Ja mikäli haluat perehtyä tulivuoriin tarkemmin, Los Jameos del Agua on se paikka!

Merirosvomeininkiä valasretkellä

Los Cristianos, Teneriffa osa 6.

Teneriffasarjamme viimeisessä postauksessa lähdemme valasretkelle.

Puerto de los Cristianoksen satamasta järjestetään useita kansainvälisiä valasretkiä useamman yrittäjän toimesta sekä erilaisilla aluksilla päivittäin, joten niin valinnan vapautta kuin tinkivaraakin on. Valasretkien kestot vaihtelevat 2-5h. Pidemmillä reissuilla pääsee myös mereen uimaan.

Los Cristianokselta lähtee myös isompia Armas-varustamon aluksia.

Ostimme liput Flipper Unon järjestämälle klo 11.30 lähtevälle kolmen tunnin retkelle, johon kuului myös kevyt lounas aluksessa. Veneemme osoittautui hienoksi 91 matkustajaa vetäväksi merirosvotyyliseksi purjeveneeksi, jota ohjattiin perinteisellä pyöreällä ruorilla. Myöhemmin tyttäremme pääsikin muiden lasten mukana ohjaamaan alusta hetkeksi aikaa.  Joka muuten on tuollaiselle pikku-neidille kova juttu.

Lippuja ostettaessa myyjä kertoi, että Teneriffan saaren edustalla asustelee suurehko pallopäävalasyhdyskunta, joka ei muiden valaiden tapaan vaella vaan pysyttelee saaren lähettyvillä. Eniten asiaan vaikuttaa alueen kalmarikanta, joka on suurta herkkua pallopäävalaille. Saaren edustalla on mahdollista nähdä myös delfiinejä, mutta kun on kyse villieläimistä, mitään takuita valaiden tai delfiinien näkemiseen ei annettu.

Lähdettyämme liikenteeseen, aluksen henkilökunta tarjoili lounaan välittömästi. Tarjolla oli isoja lihapullia ja lämpimiä vihanneksia, salaattia sekä patonkia. Juomavalikoimasta löytyi olutta, mehua ja virvoitusjuomia.

Lounaasta ylijääneet lihapullat heitettiin näytöksenomaisesti yksitellen merilokeille, jotka taitavasti nappasivat ne ilmasta käsin.

Syötyämme aloimme tähyillä merelle, samalla kun henkilökuntaan kuuluva mieshenkilö veti Stand up-numeron. Ohjelmanumero päättyi lapsille tehtyihin ilmapallokoiriin ja -kukkasiin. Tällä aluksella ei ainakaan tylsää hetkeä tullut…

Retkipäivä oli puolipilvinen, aurinkorasva oli käytössä koko ajan. Suosittelenkin ottamaan retkelle omat purtilot mukaan!

Hetken päästä kuului kannelta kapteenin huuto, vasemmalla! Mitä? Mikä on? Ja siellähän niitä oli, kaksi aikuista ja yksi poikanen, pallopäävalaat uiskentelivat noin 50 metrin päässä meistä. Lähemmäksi emme menneet, ja hyvinhän nuo laivan kannelta näkyivät.

Kaikki laivakunnat eivät tätä tosin noudattaneet, erityisesti pienet, ärsyttävät moottoriveneet pyörivät valaiden ympärillä solkenaan. Tuolloin valaat sukelsivat.

Puolisen tuntia ihmettelimme pienen valasparven uintia, kunnes kipparimme käänsi laivan takaisin satamaa kohti. Delfiineitä emme tällä retkellä nähneet. Silti tuokio merellä oli varsin mukava koko perheen kolme tuntinen. Suosittelen retkeä niin auringonottoa kuin purjehtimista rakastaville matkailijoille.

Tähän päättyy vaihderikas reissujuttusarjani Teneriffalta, kaiken kaikkiaan varsin mukavalta ja monipuoliselta lomasaarelta! Mikäli muut sarjan osat ovat sinulta vielä lukematta, voit tutustua juttuihin seuraavien linkkien avulla: Teneriffa, Loro Parque, Santa Cruzin karnevaalit, Teiden tulivuori ja kansallispuisto sekä Anagan luonnonpuisto ja vuoristo.

 

Teneriffan erikoinen pohjoiskärki

Anagan luonnonpuisto, Teneriffa osa 5.

Ihmeellisen Teiden kansallispuiston ja tulivuoren jälkeen matkasimme vuoristoisia teitä saaren pohjoiskärkeen, josta löytyy mm.  Anagan luonnonpuisto. Anaga tunnetaan sademetsistään, ja kyllä, sademetsiä löytyy myös Euroopan alueelta.

Anaga lyhyesti

Anagan alue kuuluu Kanarian saarten vanhimpiin alueisiin. Ikää näillä maisemilla on yli 7 miljoonan vuoden verran. Luonnonpuisto käsittää lähes 14 500 hehtaarin alueen Teneriffan saaresta.

Anaga tunnetaan biosfäärialueena, joka tarkoittaa ihmisen ja luonnon tasapainoista suhdetta. Käytännössä esimerkiksi puiden hakkuita luonnonsuojelualueella ei tehdä. Alueella tavataan monenmoisia liskoja, lintuja, ötököitä sekä varsinkin kasveja. Anagalissa on Euroopan vanhin metsä Las Mercedes, ja täällä voi törmätä miehen korkuisiin saniaisiin.

Erikoisen luonnon lisäksi alueelta löytää 26 pikkuruista kylää sekä niiden 2000 asukasta. Cruz del Carmenin kylästä löytyy vierailijakeskus, josta voi saada tietoa mm. vaellusreiteistä sekä luonnonpuiston nähtävyyksistä.

Vuonna 2015 Anaga lisättiin Unescon biosfäärialueiden listalle.

Tänään

Etäisyyttä Teideltä Anagalle on vajaan 70 kilometrin verran, mutta koska vuoristotiet ovat kapeita, matka-aikaa kului lähes parin tunnin verran. Toisaalta, lomalla ei koskaan saisi olla niin kiire, etteikö välillä voisi pysähtyä ihailemaan maisemia!

Ja maisemia kyllä riittää! Kiharaisella tiellä ohitamme lähes läpipääsemättömistä laakeripuumetsistä, vehreisiin lehtoihin sekä jyrkkiin rotkoihin. Siellä täällä näkyy teräviä vuoripiikkejä, tie kun myötäilee Montenas de Anaga-vuoristoa.

Vuoristossa kun ollaan, on täällä viileämpää kuin alhaalla rannikolla sekä myös kosteampaa, joten kannattaa varata mukaan hyvät kävelykengät sekä kosteutta kestävät vaatteet.

Alueella kulkee haastavia patikkapolkuja, ja näkyypä tiellä myös hurjaa vauhtia ajavia pyöräilijöitä.

Kaiken kaikkiaan Anagan alue on mykistävä, ja on mukavaa, että alue saanut olla koskematon. Mieleen tulee, tällaistako Euroopan alueella on joskus muinoin ollut? Ja hieman vilkkaammalla mielikuvituksella varustettu, voi vain odottaa koska jokin dinosaurus pomppaa kasvillisuudesta eteen. 😉

Serpentiinitie ja korkeuserot laittavat pään hieman pyörälle ja laskeudumme vuoristosta alas San Andrés-rantakaupunkiin. Täällä on mahdollista huuhtoa ajomatkan rasitukset mereen tai kävellä hienohiekkaisella rannalla paikallisten joukossa. Kaupungista sotilasalueen viereltä löytyy myös muutamia ravintoloita, joissa voi nauttia mm. tuoretta meriaiheista lounasta.

Ajomatka hotellille kulki sutjakkaasti TF-1 rantatietä pitkin.

Jos Teneriffalle suuntaa, kannattaa osallistua mukaan matkanjärjestäjien retkille tai käydä omatoimisesti Teiden kansallispuistossa sekä Anagan luonnonpuistossa. Noin sadan kilometrin matkalla kokee luonnon monimuotoisuuden aivan käytännössä sekä näkee kuinka punamustat laavamaisemat muuttuvat vihreiksi rinteiksi ja elämää kuhiseviksi metsiksi.

Seuraavassa sekä samalla viimeisessä Teneriffa-aiheisessa postauksessa on vuorossa retki, jossa osallistutaan mukaan valasretkelle.