Kaikki viesti käyttäjältä

Reissaaja1

IMG_1655

Holmenkollen, Oslo

Oslo, Norja. Osa 2.

Ensimmäisenä päivänä Oslossa keskityimme kävelemään pitkin kaupungin harmaita katuja. Toisena päivänä aktivoimme ostamamme 24h Oslo Passit ja aloimme ottaa urakalla kaupunkia haltuun. Päätimme hypätä metroon ja hurauttaa ”aina” Holmenkollenille asti. Johan kaupungin ydinkeskusta tulikin jo nähtyä. 😉

IMG_1661

Holmenkollen on kaupunginosa Oslossa. Suomalaisille paikka on tullut tutuksi, Holmenkollenilla järjestettyjen talvikilpailujen yhteydessä. Toimipa urheilualue vuoden 1952 talviolympialaisissa osasuorituspaikkanakin.

IMG_1660

Metro Oslon keskusta Holmenkollenille tulee noin 20-30 minuutissa. Vaikka ei urheilusta olisikaan kiinnostunut, on mielenkiintoista nähdä paikallisia asuinalueita ja varsin sympaattisia taloja matkan varrelta. Holmenkollenilta on hyvällä säällä, mukavat näkymät aina merelle asti. Onhan Holmenkollenin korkein kohta 371 metriä merenpinnan yläpuolella. IMG_0809

Yllättävää oli, että pari vaunullista muitakin turisteja oli päättänyt vierailla Holmenkollenilla juuri samana päivänä kuin mekin. Asemalta nousimmekin jonomuodostelmassa mäkeä ylös, kunkin fyysisen kunnon mukaan.

IMG_1658

Holmenkollen ei ole pelkästään vireä kilpailualue, vaan se tarjoaa lähes jokaiselle jotakin (jos siis jaksaa nousta mäen ylös puuskuttamatta).

IMG_1638

Maastot tarjoavat ulkoilumahdollisuuksia niin lenkkeilystä hiihtämiseen, kuin kiipeilystä pyöräilyyn. Holmenkollenilla on kylpylä, lukuisia kahviloita ja ravintoloita sekä hotelleja, jos haluaa jäädä alueelle pidemmäksikin aikaa nautiskelemaan Norjan tarjoamista antimista.

IMG_1639

Meidän vierailu ei tulisi kestämään niin kauaa. Otimme suunnaksi uuden hyppyrimäen. Vanha hyppyrimäki, jossa myös suomalaiset urheilijat aikoinaan mainetta niittivät, purettiin muutama vuosi sitten pois. Uusi mäkihyppypaikka rakennettiin MM-kilpailuihin vuonna 2011.

IMG_1652

Osa hyppyrimäen ansioluettelosta

Vanhassa hyppyrimäessä pidettiin ensimmäiset mäkihyppykilpailut vuonna 1892. Silloin voittaja luikautti peräti 21,5 metrin hypyn (enemmän kuin minä koskaan).  Uudessa mäessä hyppääjät hyppäävät 140 metriä tai enemmän, tosin mäkihyppytekniikkakin on niistä ajoista muuttunut kovasti.

IMG_1646

Hyppylava on 60 metriä maanpinnan yläpuolella. Hyppäisitkö sinä tästä alas?

Meille sattui mieletön säkä, nimittäin samaan hissiin tuli vanhempi seurue, jotka olivat osin suomalaisia. Siinä ei vielä tietenkään ole mitään erityistä, mutta heidän norjalainen isäntänsä oli entinen kilpatason hiihtäjä ja hän kertoikin hyvin auliisti tarinoita menneiltä vuosilta. Pian myös selvisi, että seurueessa oleva suomalainen mies on entinen mäkihyppääjä ja turina sekä muistelut sen kuin jatkuivat. Olisimme voineet kuunnella heitä tuntitolkulla. Varsinkin kun jutut olivat hersyvällä huumorilla kehystettyjä. Terkkuja! :)

IMG_1649

Jätimme kuitenkin hauskan seurueen yhdessä muistelemaan menneitä ja yritimme katseella ottaa tuntumaa valtavan sumun läpi alla olevaan maahan. Ja Ei kyllä aivan ensimmäiseksi tullut mieleen hypätä alas, ei suksilla eikä varsinkaan ilman.

IMG_1647

Hernerokkasumu

Näkymättömiä maisemia ”ihailtuamme”, laskeuduimme alas ja vierailimme alakerran Hiihtomuseossa. Museo on keskittynyt esittelemään 4000 vanhaa hiihtohistoriaa, aina puusuksista lumilautoihin asti. Holmenkollenin hiihtomuseo on vanhin laatuaan. Museosta löytyy myös kahvila, hyppysimulaattori sekä kattava matkamuistokauppa. Matkamme puusuksenmuotoinen jääkaappimagneetti ostettiin täältä. Tämä museo kuuluu Oslo Passin kohteisiin ja on auki 365 päivää vuodessa.

IMG_1653

Uuteen mäkeen käytettiin 100 tonnia terästä.

Holmenkollenilta lähdimme metrolla takaisin kaupunkiin ja tutustumaan museotarjontaan.

Kuinka monta museota voikaan päivässä käydä? Se selviää seuraavassa turinassa.

 

IMG_1619

Päivä Oslossa kävellen

Oslo, Norja. Osa 1. 

Tunnistatko itsesi: lähdet merta edemmäs matkalle, mutta jokin lähimaa jää sen kustannuksella käymättä. Minulla tämä ”musta piste” oli kauan Norja. Selkeää syytä ei tähän oikein ollut. Onneksi tuli Norwegian ja lentoyhtiön erittäin halvat lentotarjoukset, joten tämäkin asia saatiin korjattua.

IMG_1635

Kävimme vuoden 2014 syyslomalla viettämässä pitkän viikonlopun Oslossa. Olimme varanneet hotellin aivan ydinkeskustasta, tällä reissulla kun ei ollut tarkoitus road trippailla. Saatuamme huoneemme First Hotel Milleniumista, huone oli aivan jääkylmä ja syyksi löytyi ikkuna, joka ei mennyt kunnolla kiinni. Huoneen vaihto oli edessä, tosin seuraava huonekaan ei ollut ok, koska siellä oli poltettu tupakkaa ja vasta kolmas huone oli siinä kunnossa, että siinä suostuimme asumaan. Emme ole nirsoja, mutta jos maksamme huoneesta vajaa 150€/yöstä (ja tämä oli ns. halpa hotelli), kyllä silloin odotamme huoneen olevan edes peruskunnossa.

Episodin jälkeen, jätimme matkatavarat huoneeseen säilöön ja lähdimme tutustumaan itse kaupunkiin.

Mistään lämpimästä ajanjaksosta ei ollut lokakuun puolivälissä kyse. Oslossa oli harmaata ja sumuista, onneksi ei kuitenkaan satanut. Ostimme rautatieasemalta (Oslo S) 24h Oslo Passin, jolla pääsisi yli 30 kaupungin eri museoon ja nähtävyyteen sekä matkustamaan paikallisliikenteessä ”ilmaiseksi”. Kortin hinta on riippuvainen passin voimassaoloajasta. Esim. 48h maksaa aikuisilta noin 67€ ja lapsilta 33€ (2017 hinnat). Tänään ei olisi kuitenkaan korttien aktivoinnin aika, vaan teimme totuttuun tyyliin kunnon kävelylenkin pitkin poikin Oslon katuja.

IMG_1636

Norjan parlamenttitalo

Kävimme Karl Johans gate-ostoskadulla, todeten ettei meidän täältä kannata ostaa oikein mitään. Hinnat ovat sen verran topakat.

Kuninkaan linna

Kuninkaanlinna

Pyörähdimme lehdettömien puistojen läpi ja kävelimme uusklassista tyylisuuntaa edustavan kuninkaanlinnan ohitse. Linna otettiin virallisesti käyttöön vuonna 1849. Tällä hetkellä linna toimii kuningas Haraldin ja kuningatar Sonjan aktiivikäytössä. Kuninkaanlinnaan on mahdollista tutustua kesäisin opastetuilla kiertokäynneillä. Liput kannattaa varata hyvissä ajoin netistä. Lippujen hinnat 135 NOK/aikuiset ja lapset 105 NOK (vuoden 2016 hinnat).

IMG_1612

Kansallisteatteri

Koukkasimme Kansallisteatterin ohi, Oslon kaupungintalon pihaan. Kaupungintalon luona ihastelimme talon seinässä olevaa kelloa. Talo on avoinna yleisölle. Kaupunkilaisille suunnattujen palveluiden lisäksi, kaupungintalossa on taidenäyttelyitä sekä -studioita. Tässä talossa muuten pidetään seremonia, jossa jaetaan Nobelin rauhanpalkinto.

IMG_1615

Oslon kaupungintalo

Rådhusplassenilla, kaupungintalon takana ihmettelimme erilaisia patsaita. Oslon kaupungissa on patsaita esillä yllättävän paljon. Ja onhan Oslon ulkopuolella Vigelandin puisto, joka paremmin patsaspuistona tunnetaan. Puistossa on 212 Gustav Vigelandin tekemää patsasta. Tällä kertaa emme sinne lähteneet, vaikka olemmekin kuulleet sitä kehuttavan.

Satamassa huomasimme mäen päällä näkyvän Akershusin linnaa. Linnaan vierailu olisi luvassa seuraavina päivinä, mutta jo kovasti linnafania (siis minua) alkoi ajatus linnasta kutkuttaa.

IMG_1622

IMG_0800

IMG_1623

Satamassa näkyi vilaus Akershusin linna

Välillä poikkesimme syömässä ja totesimme, ettei Oslo ole ihan budjettimatkailijan paikka ruoankaan suhteen. Onneksi ylihintaisen hotellihuoneemme hintaan kuului runsas aamiaispuffee.

IMG_0805

Rautatieaseman ”nälkäinen” tiikeri. Aasialaiset turistit kiipesivät patsaan selkään kuvaamista varten.

Oslon kaupunkikuvasta löytyy niin vanhaa kuin yllättävän nuortakin rakennusta. Ehkä suurin yllätys minulle olikin, ydinkeskustan tietynlainen modernisuus. Vaikka vanhasta kuningaskunnasta onkin kyse, ei kaupungissa ole jääty ”tuleen makaamaan” vaan kadut ovat muuttuneet vuosikymmenien mukana. Onko se sitten pelkästään hyvä juttu, siihen en nyt ota kantaa. Laajoja uudistustöitä tehtiin erityisesti oopperatalon luona. Mielestäni kaupungin modernein rakennus onkin vuonna 2008 valmistunut Oslon oopperatalo, joka näyttää nousevan ylös merestä. Illalla kävimme oopperatalon vinokatolla kävelemässä ja ottamassa ”Oslo by night”-kuvia jo pimeyden laskettua.
IMG_0802

IMG_0801

IMG_0803

Tästä matkamme jatkui hyvin nukutun yön jälkeen Holmenkollenille. Mitä sieltä löytyikään?

IMG_9853

Budapest – Kahvia ja kulttuuria

Budapest, Unkari. Osa 2.

Junamatka Szentendrestä Budapestiin kului kuin siivillä. Kannattaa lukea idyllisestä päivämatkakohteestamme tästä.

Ilta oli vielä nuori, joten päätimme jäädä tutkimaan kaupunkia. Juna-asemalta lähdimme nousemaan ylös Budan linnavuorelle (Castle District). Alue näyttää olevan lähellä, mutta kävelymatkaa tuli yllättävän paljon, varsinkin kun alue sijaitsee vuoren päällä.

IMG_9851

Budan linna-aluetta

Tarkoituksena ei ollut käydä linnassa vaan tutkailla Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvaa kaupunginosaa ja fiilistellä ilmapiiriä illan hämärtyessä. Linnan kupeessa olevasta minibasaarista, ryhmämme löysi mm. edullisia jääkaappimagneetteja.

IMG_9856

Matiaksen kirkko iltavalaistuksessa

Kävelimme pimenevässä illassa ja kylmyys alkoi hitaasti hiipiä selkänikamiin asti. Sattumalta aivan Matiaksen kirkon luona, pienellä sivukadulla (Táncsics Mihály u. 12) oli idyllinen kahvila, jonka ikkunoista heijastui pehmeää valoa. Kahvila näytti varsin lämpimältä tukikohdalta hetken istuskeluun. Sattumalta astuimme sisään useilla nettipalstoilla yhdeksi Budapestin parhaimmista kahviloista mainittuun Walzer Café Semiramiseen. Rakennus, jossa kahvila sijaitsee, on 700 vuotta vanha. Paikka on erilaisten kahvien paratiisi. Valinnan vaikeus on aikamoinen, kuten myös leivonnaisten kanssa. Leivokset ovat herkullisia ja halpoja! Muheva pala täyssuklaakakkua ja kaakao maksoi 3,5€. Ei paha! Myös drinksuja on kahvilassa tarjolla. Lämmin suositus! IMG_9855

Herkut syötyämme, oli aika jatkaa matkaa. Kävelimme Matiaksen kirkon ohi Fisherman´s Bastionille eli Kalastajanlinnakkeelle. Täällä romantikon sydän alkoi jälleen pamppailla kovemmin. Uusgoottilaista tyyliä edustava linnake oli valaistu ihanasti. Taustametelinä kuului muutaman paikalla olevan turistin Nikonin vimmainen napsutus, kun he napsivat kuvia niin näköaloista kuin holvikaarin varustetusta linnakkeesta.

Minulla mielikuvitus lähti lentoon, ja kuvittelin kuinka Sissi (Itävalta-Unkarin keisarinna) olisi täällä näitä samoja näköaloja ihmetellyt, tosin ei samassa valaistuksessa kuitenkaan. Linnakkeella on myös Halaszbastya-niminen, parempitasoinen (lue: kallis) ravintola, joten jos haluaa viettää iltaa kunnon näköalojen parissa tai vaikka kosinta mielessä, tämä on se paikka.

Seuraavana päivänä Gellértin kylpylässä vietetyn aamun jälkeen, otimme suunnaksi kaupungin toisella puolella olevan Budapestin kaupungin puutarha-alueen. Matka sujui näppärästi metrolla. Jäimme pois Hõsök tere-metropysäkillä. Kyse ei ole pelkästään kaupungin puutarhasta vaan alueesta, jolla on tarjolla kaikenlaista jokaiselle tallustelijalle. Täällä on mm. Budapest Zoo ja Kasvitieteellinen puutarha, Széchenyin kylpylä, TaidehalliVajdahunyadin linna sekä Anonymos patsas.

IMG_9893

Tarkoituksenamme oli kuljeskella, katsella ja nauttia keväästä, jos sää olisi ollut huonompi, olisimme varmasti nauttineet kulttuurista sisätiloissa. Nyt kuljimme Vajdahunyadin linnan ohi ja lueskelimme opaskirjasta linnaan liittyvää triviaa. Kivan näköinen paikka!

IMG_9897

Vajdahunyadin linnan torni

Kuljimme Anonymos patsaalle. Patsas on samaan aikaan jännittävä, mutta myös pelottava. Patsaan pää ja varsinkin kasvot, jotka ovat hupun sisällä, saa aikaa katsojassa erilaisia reaktioita.

IMG_9887

Anonymos patsas

Miklós Ligetin tekemä patsas on kunnianosoitus nimettömälle tarinankertojalle, joka kirjoitti ”The Notary of the most glorious King Béla” kertomuksen keskiaikaisesta Unkarista. Patsaan kynää on kovasti hiplailtu, tosin hiplailun merkitys ei meille tullut selväksi, mutta pitihän sitä käydä koskettamassa.

IMG_9890

Anonymos patsaan hiplailtu kynä

Tässä vaiheessa porukkamme hajosi: yksi henkilö seurueestamme lähti Kasvitieteelliseen puutarhaan, pari henkilöä lähti tekemään tuliaisostoksia hieman kauempana Budapestin keskustasta olevalle ostoskeskukselle ja loput lähtivät kävelemään hotellille päin, vaikka matkaa olikin lähes 7 kilometriä. Kuuluin tähän jälkimmäiseen ryhmään.

On mielenkiintoista tutkia kadunkulmia ilman tarkkaa päämäärää, silloin voi törmätä asioihin, joihin ei odottanutkaan törmäävän. Olimme päässeet noin puoleen väliin matkaa kun eteemme tuli loistokas New York Cafe. Kahvilaa tituleerataan maailman kauneimmaksi kahvilaksi.

IMG_9903

Pramea New York Cafe

Jos eilinen Walzer Café Semiramis oli pieni ja halpa, oli tämä iso ja kallis ja ennen kaikkea hulppea, suuren maailman tyyliin. Leivonnaiset olivat pieniä, mutta sieviä. Tarjoilijat olivat pukeutuneet mustavalkoisiin, perinteisiin vaatteisiin, kahvilassa oli oma hovimestari, jne. Kahvi ja leivos, noin 10€. Mutta kannattaa ehdottomasti käydä sisällä katsomassa kahvilaa, niin jos virkapukuinen portieeri päästää sisälle! 😉

IMG_9905

Kahvilan loistoa

Jatkoimme kävelyä läpi Budapestin kerrostaloalueen, huomaten, että olimmekin palanneet kaksi kilometriä takaisin päin. Tätäkin voi sattua, kun päämäärättömästi kävelee! 😉

Huomasimme olevamme aukiolla, jossa on Pyhän Tapanin kirkko. Kyse on Budapestin suurimmasta kirkosta. Kirkko on saanut nimensä Unkarin ensimmäisen kuninkaan Tapani I:n mukaan.

IMG_9914

Pyhän Tapanin kirkko

No mikäpä siinä, sisälle vain. Kirkko oli hmm… kirkko, mutta se mikä meihin teki oudon vaikutuksen, oli kappelissa säilytettävä pyhäinjäännös eli Pyhän Tapanin oikea käsi. Käsi on Unkarin katolisen kirkon arvokkain pyhäinjäännös. Jotta tämä ei olisi tarpeeksi outoa, on kirkossa myös toinen pyhäinjäännös, nimittäin Pyhän Tapanin vaimon, kuningatar Gisellan sormiluu. Tulee mieleen, että on varsin irvokasta pistää ruumis palasiksi heti hautajaisten jälkeen… Tosin uskonnon nimiin, tapahtuu maailmassa kaikkea muutakin outoa!

IMG_9924

Vitriinissä säilytetään pyhäinjäännöstä

Näissä aatoksissa kävelimme metropysäkille ja kuljimme vaihdolla Fõvám tér-pysäkille. Voitte uskoa, että jalat olivat aika painavat kun kuljimme Vapauden sillan yli Gellértin kylpylän suuntaan. Onneksi allasosaston lämpimät altaat odottivat kivistäviä lihaksia…

Seuraavana päivänä oli matkan tylsin vaihe käsillä, huoneen luovutus ja kotimatkalle lähtö, mutta sitä ennen nautiskelimme vielä ulkoaltaan tarjoamasta jumalaisesta rentoutushetkestä.

Oletko sinä eksynyt matkoillasi? Ja mitä sitten tapahtui?

c13

Doverin kallioilla

Kentin kreivikunta, UK. Road trip, osa 7. 

pöytä

Heräsimme aurinkoiseen aamuun Eastbournessa. Kävimme hotellin aamupalalla, joka oli koko road tripin legendaarisin: aito ruusu posliinivaasissa, tarjoilija tarjoili pöytään mustaa teetä sekä valmiiksi paahdettuja paahtoleipiä, pöydässä oli ihanan pieniä hillopurkkeja odottamassa herkuttelijaansa, jne. Ja varsinkin ne näkymät hotellin aamiaishuoneesta, suoraan tien toisella puolella olevaan merenrantaan, olivat varsin silmiä hivelevät. :)

Valitettavasti samalla oli kyse road tripimme viimeisestä päivästä. Illalla olisi lento Suomeen ja paluu arkeen. Mutta ei sitä jaksanut vielä miettiä, vaan tavaroiden pakkauksen ja huoneen luovutuksen jälkeen, läksimme katsastamaan jalan Eastbournea sekä merenrantaa.

Hiljaista oli, muutamaa eläkeläisulkoilijaa lukuun ottamatta. Poissa olivat eilen illalla marssimusiikkia soittanut orkesteri sekä rannalla istuneet kielikoululaiset. Olimme vain me ja lempeä aamuaurinko, hiljaisen merenrannalla. Istuskelimme auringossa ja ahmimme näkymää muistojen syövereihin, tytär heitti ”leipiä” rannassa, lokitkin olivat aivan hiljaa.

c1

Aurinkoa ja sielunhoitoa

c2

Hiljainen Eastbourne

Aika oli nousta ja lähteä, edessä olisi yli kahden tunnin ajomatka Doverin valkoisille kallioille Kentin kreivikuntaan. Kyse on noin 106 metrin korkeuteen kohoavista liitukivikalliosta, jotka sijaitsevat Englannin kanaalin äärellä. Sanotaan, että kirkkaalla säällä kallioilta näkyy Ranskaan asti. Onhan tämä välimatka vain noin 33,7 kilometriä. Kallioita on Doverin kaupungin molemmilla puolilla, mutta me ajoimme itä-puolella oleville kallioille.

c3

Doverin satama-alue

Mikäli olet Doverin kallioille vuokra-autolla menossa, voit turistisesonkina varautua jonottamiseen. Kesti aikansa kunnes pääsimme kapeaa tietä perille asti. Kallion harjanteelta löytyy niin maksullinen parkkipaikka (henkilöauto 3,5£) kuin The Visitor Centre on Langdon Cliffs -vierailukeskus. Nykyaikaisen vierailukeskuksen palveluita on mm. turistikauppa sekä kahvila, josta saa myös kevyitä lounasannoksia.

Turistikaupan tuotteet ovat enimmäkseen luontoystävällisiä kuten uusiopaperisia muistikirjoja, syötäviä lahjoja (hilloja, keksejä, karkkia), saippuaa, Doverin kiveä, pehmoeläimiä joilla voit tukea WWF:n toimintaa, jne. Tosin aika kovilla myyntihinnoilla. Yhdistelmärakennuksesta löytyvät myös wc-tilat, joten ei tarvitse luontoa rasittaa kävelyä enempää. Lisäksi vierailukeskuksesta on mahdollista buukata itselleen opas kallioille, mikäli haluaa tietää enemmän alueen historiasta ja monipuolisesta luonnosta. Doverin kallioille ei ole sisäänpääsymaksua.

c5

Näymät ovat mahtavat!

Kalliolle pääsee vain jalkaisin ja kallioiden päällä kulkeekin hyvin kapeita polkuja. Jos on ruuhkaa, ohittelu saattaa olla hieman hankalaa, toisella puolella kun on lähes äkkisuorat kalliot, eikä alueella ole kokomatkalta kaiteita. Näkymät ovat kuitenkin aivan huikaisevat! Kannattaa ottaa pieni riski ohittelujen kanssa ja kulkea noin 2,4 kilometrin matka parhaimmille näköalapaikoille.

c4

Aivan välttämätöntä ei kuitenkaan ole poluille lähteä, myös vierailukeskuksen edestä ovat hienot näkymät kanaaliin, josta kesäisin matkustaja-alukset lähtevät Ranskaan hyvinkin tiheillä aikatauluilla.

IMG_3681

Toisen maailman sodan aikaan kallioon kaiverrettiin tunneleita, koska kalliot ovat strategisesti merkittävällä paikalla, lähimpänä Manner-Eurooppaa. Olipa maan alla Winston Churchillilla sotilaallinen päämajakin. Näihin tunneleihin on mahdollista tutustua maksullisen kiertokäynnin aikana.

Englannissa kun ollaan, ovat kalliot innoittaneet taiteilijoitakin. Kerrotaan, että Jane Austin usein vieraili alueella veljensä kanssa ja aloitti täällä vierailunsa jälkeen vuonna 1796 kirjoittamaan kuuluisinta kirjaansa – Ylpeys ja Ennakkoluulo.

c6

Aivan kallioiden päällä on valkoinen South Foreland Lighthouse. Majakka on maailman ensimmäinen sähköistetty majakka. Kun vuonna 1859 majakka sai sähkövalon torniinsa, Knottin suku, joka oli lähes koko majakan olemassa olon ajan sukupolvesta toiseen majakan parissa työskennellyt, joutui siirtymään muihin tehtäviin.

Majakan sisäänpääsy on aikuisilta 6 puntaa, lapsilta 3£. Majakassa on Mrs Knotts teehuone, pieni myymälä sekä mahdollisuus opastettuihin kierroksiin.

c12

South Foreland Lighthouse

c11

Reippailtuamme kallioilla ja ihasteltuamme näkymiä, jätimme Doverin taaksemme.
Suuntasimme syömään myöhäistä lounasta Canterburyyn, jonne Doverista on vajaan tunnin matka.

Kyse on jälleen ihanasta ja vanhasta kaupungista. Kuuluisan kaupungista tekee katedraali, Canterburyn arkkipiispa, arkeologiset kaivaukset sekä Canterburyn tarinat.

1300-luvulla Geoffrey Chaucerin kirjoitti runomuotoisia tarinoita, joissa kerrottiin pyhiinvaeltajien matkasta Canterburyyn, pyhimys Thomas Becketin haudalle. Kuuluisan tarinoista tekee se, ettei kirjoittaja koskaan kirjoittanut tarinoita loppuun asti eli emme tiedä, pääsivätkö pyhiinvaeltajat Canterburyyn vai ei. Mikäli sinua kiinnostavat nämä vanhat tarinat, voi tutustua nykyenglanniksi käännettyyn kokoelmaan tästä.

Takaisin Canterburyyn  ja tähän päivään, etsimme aika kauan parkkipaikkaa, koska kaupunki on varsin suosittu turistien keskuudessa kesäkuukausina. Eikä ollenkaan suotta. Arkeologisia kaivauksia ja vanhan kaupungin idylliä tuli vastaan heti parkkipaikan läheisyydessä.

tori

Vilinää Canterburyssä

Kaupunki oli aivan ihanan hurmaava, jälleen alkoi harmittaa ajan vähyys, illaksi kun olisi vielä ehdittävä kotiinkin. Kävelimme kapeilla kaduilla, aistimme vanhaa kaupunkia kovaäänisten jenkkituristien kanssa sekä kuljimme talojen reunustamalle pienelle aukiolle, jossa vanhan portin vaakunamaalaukset sädehtivät kilpaa auringonvalon kanssa.

portti 2

Tässä vaiheessa muistimme Canterburyyn pysähtymisen syyn eli nälän. Hetken haettuamme, löysimme myyntikärryt, joissa myytiin ”talon” omalla reseptillä maustettuja hampurilaisia sekä hotdogeja, itse tehdyin sämpylöin. Oli muuten elämäni isoin ja mehevin hamppari, vaikka ostimmekin vaunun kaikkein pienimmät hampurilaiset. Täytteet hamppariin sai jokainen itse valita kärryn liitteenä olevasta kylmäaltaasta. Hampurilaispihvi itsessään oli jotain niin maukasta, että harvemmin sellaiseen törmää. Viininpunainen myyntikärry löytyy kesäisin kävelykadulta.

Näin olimme päässeet Englannin road trippimme päätökseen, vatsa ja sielu ravittuina. Seuraavat tunnit kuluivat ajamalla takaisin Gatwickille, palauttamalla vuokra-auto sekä lentämällä takaisin Suomeen.

Road tripit voivat olla rankkoja, mutta myös erittäin antoisia, kuten tämä Englannin reissu oli. Näimme paljon kuten Stonehengen, Bristolin ja Isle of Portlandin, ihastuimme Bathiin ja Brightoniin sekä koimme valtavasti hienoja asioita kuten The Donkey Sanctuaryn sekä Doverin kalliot.

Kiitos matkaseurastasi Englannin mutkaisilla teillä!

IMG_9848

Keväinen Budapest ja pittoreski Szentendre

Budapest, Unkari. Osa 1.

Muutama vuosi sitten, teimme naiskollegoitteni kanssa kylpyläreissun Budapestiin. Kyseinen matka oli ollut kauan meidän to do-listalla.  Ajankohdaksi valikoitui maaliskuun alku ja matka lennettiin edullisesti Norwegianilla.  Jotta reissuun saatiin nostalgista, menneen maailman kylpylähohdetta, hotelliksi buukattiin Tonavajoen varrella sijaitseva Gellértin kylpylä.

IMG_9850

Näkymiä Gellértin vuorelta alas joelle

Pieni historiapläjäys itse kylpylästä: Gellértin kylpylä avasi ovensa kylpyläkansalle jo vuonna 1918. Kylpylä sijaitsee Gellértin vuoren kupeessa. Kylpylä ei ehkä ole kaupungin fiinein, mutta sitäkin historiallisempi Art Nouveau-tyylisine rakennuksineen, marmoripylväineen sekä värikkäine mosaiikkeineen. Puhumattakaan mineraalipitoisesta vedestä, joka mahdollistaa Budapestin kylpylöiden toiminnan. Maan alla pulppuaa 118 luonnonlähdettä, jotka tuottavat päivittäin 70 miljoona litraa 21-78 asteista vettä. Tästä osansa saavat myös kaupungin kylpylät.

Gellértin kylpylän tarjontaan kuulu yhteensä 10 allasta. Seitsemän sisällä olevaa luonnonvesiallasta ovat lämpötilaltaan 19-40 asteisia. Kylpylän keskellä hienojen puitteiden ympäröimänä on iso 27 asteinen uima-allas. Ulkona on kaksi allasta sekä muutama viilentymisallas. Kylpylästä löytyy tietenkin myös saunoja.

Lisämaksusta on tarjolla myös erilaisia terapiapalveluita. Voit nautiskella kylpylässä mm. seuraavista hoitopalveluista: perinteisestä-, aromaterapia- ja thaihieronnasta, kauneus- ja kampaamopalveluista, mutahoidoista sekä yksityiskylvyistä. Liput kylpylään ja hoitoihin on mahdollista ostaa netin kautta. Huom. Suositusikäraja kylpylän allasosaston käyttäjäksi on 14 vuotta.

Kylpylän uima-allas. ”Budapest Spas cPlc.”

Hotellihuoneidemme hintaan kuului vapaa kylpylänkäyttö. Ja kyllä sitä sitten pitkän viikonloppuloman aikana käytettiinkin, paitsi ensimmäisenä iltana, koska kylpylä oli auki ma-su 6-20 ja me saavuimme hotelliin hieman ennen Spa-alueen sulkemisaikaa.

Seuraavana aamuna oli herätyskello oikein soittamassa, jotta pääsimme korkkaamaan kylpylän ennen aamupalaa. Huoneista löytyvä kylpytakki päälle ja menoksi. Tapasimme ryhmämme hissien edessä ja matka alakertaan saattoi alkaa. Tullessamme alas ystävällinen neiti antoi lokerikon elektronisen avaimen ja kyseli uimalakin perään. Siis mitä? Viimeksi kun kylpylässä kävin, ei mitään lakkeja kaivattu. Nyt se oli pakollinen. Ja sen sai ostaa tältä neidiltä tietenkin hotellin hinnoilla. Onneksi värin sai sentään valita. Ostin huoneen piikkiin punaisen lakin.

Thermal pool. ”Budapest Spas cPlc.”

Hotellihuoneen avain säilytyslokerikkoon ja suihkun kautta allasosastolle. Seuraava muutos oli edessä, nimittäin 10 vuotta sitten kun kylpylässä viimeksi vierailin, kylpylässä oli vielä erilliset naisten ja miesten puolet. Vuonna 2013 puolista luovuttiin ja tästä lähtien on ollut kaikilla vapaapääsy koko kylpylän alueelle. Vaikka olimme aikaisin liikkeellä, unkarilaiset miehet olivat meitäkin aikaisempia ja altaissa lillui jo kymmenen karvaista miestä turisemassa keskenään.

Ja mikäs oli turistessa, yhdessä salin altaista kun oli 38 asteista ja toisessa 40 asteista, ihanan lämpöistä vettä. Kyltit kehoittivat olemaan vedessä korkeintaan 5 minuuttia, mahdollisten terveysvaikutusten vuoksi (korkea verenpaine), mutta siitä altaissa istuvat mieshenkilöt eivät tuntuneet välittävän. Vaihdoimme altaista toiseen tummien silmien seuratessa toimintaamme. Nyt ymmärrän miksi kylpylässä on aiemmin ollut omat puolensa molemmille sukupuolille.

Map of Gellért Thermal Baths

Kylpylän kartta. ”Budapest Spas cPlc.”

Aikamme mineraalipitoisia vesihöyryjä hengitettyämme, siirryimme isoon altaaseen, jonne siis pitää laittaa uimalakki päähän. Näissä kuumissa altaissa se ei ollut välttämätöntä, joten olo oli hieman huijatun oloinen. Suuri uima-allas on kyllä hieno puitteiltaan, mutta tuntuu aivan mielettömän kylmältä (27 astetta), verrattuna linnunmaidon lämpöisiin kuumavesialtaisiin, joissa olimme juuri istuneet. Tästä hieman tyrmistyneinä lähdimme etsimään reittiä ulkoaltaille, jotka tuntuivat olevan jonkin matkan päässä muista kylpylän altaista.

Kesällä allasalue on idyllinen. ”Budapest Spas cPlc.”

Harhailimme pitkin käytäviä, kokeilimme ovia, lopulta yrityksen ja erehdyksen kautta löysimme ulos johtavan oven. Suurin ulkoaltaista (500 m2, aalto-allas) ei ole talvisin käytössä. Allas oli vedetön ja sen pohjalla oli ruskeita puiden lehtiä. Alueen reunassa oleva pienempi, metrin syvyinen allas (94m2) oli käytössä.

Ja missä käytössä…. Tästä tuli koko lomamme kohokohta: istuimme aamuisin 36 asteisessa, höyryävässä lämpöaltaassa, haistelimme Budapestin kevättä, kuuntelimme lintujen kevätlauluja, katsoimme auringon ensi säteitä sekä paransimme maailmaa. Aivan ihanan rentouttavaa, vain kuohuviinilasilliset puuttuivat! Altaasta ei olisi halunnut lähteä millään pois, ei ollenkaan.  <3

Valitettavasti aamupalatarjoilu ei kestänyt koko päivää, joten oli peseydyttävä, raahauduttava yläkerran hotellihuoneisiin pukeutumaan sekä iho kosteana palattava sivistyksen pariin ruokailemaan.

Aamupala oli monipuolinen, näkymät aamiaishuoneen ikkunoista Tonavalle loistavat. Samaa ei voi sanoa meille annetuista hotellihuoneista: huoneet olivat vetoiset, ehkä 70-luvulla viimeksi remontoidut ja tupakan kyllästämät (no smoking room). Näköalat huoneista olivat sisäpihalle, jossa joka aamu kävi roska-auto tyhjentämässä roska-astiat kukonlaulun aikaan. Toisaalta, olimme varanneet hotellista huoneemme lähinnä nukkumista ja vaatteiden vaihtoa silmällä pitäen. Sekä tietenkin sitä varten, että voimme kuljeskella pitkin poikin hotellin käytäviä kylpytakeissamme. 😉

IMG_9899

Kevät

Budapest oli tuttu matkailukaupunki lähes koko ryhmälle. Nyt yritimme löytää kaupungista asioita, joita kukaan ei olisi vielä nähnyt tai tehnyt. Emme siis tutkineet läpikotaisin Kauppahallia, emme käyneet Budapest Zoossa tai ihmetelty jokiristeilyllä Unkarin parlamenttitaloa. Mutta mitä sitten teimme?

Koska sattui olemaan äärimmäisen hieno keväinen sää, jolkuttelimme pitkin Gellért-vuoren rinteitä, olihan se aivan hotellin vieressä. Samalla matkalla kävimme katsomassa myös pienen Luolakirkon (Sziklatemplom) sekä näköaloja niin Tonava kaunoiselle kuin kaupunkiin asti.

IMG_9849

Olimme etukäteen bonganneet netistä tiedon, että noin tunnin matkan päässä Budapestistä, olisi pittoreski, taiteilijoiden suosima kaupunki nimeltään Szentendre. Sinne siis. HÉV-juna oli meille kaikkein kätevin vaihtoehto, koska se menisi suoraan lähes kaupunkiin asti. Tosin asemalta olisi hieman kävelymatkaa itse keskustaan, mutta mikäpä olisi Unkarin keväässä kävellessä.

Szentendrestä pähkinänkuoressa: Szentendre on pieni kaupunki Pestin läänissä. Kyse on erittäin vanhasta kaupungista, jonka nimi mainitaan jo Rooman valtakunnan aikaisissa kirjoissa. Kaupungissa asuu noin 25000 ihmistä. Kaupunki sijaitsee Tonavan rannalla sekä on kuuluisa niin kyläidyllistä kuin taiteilijoistaan. Szentendressä on pinta-alaan nähden useita museoita, joten jos sellaiset kiinnostavat, on paikka kuin tehty sinua varten.

IMG_9860

Ihania yksityiskohtia

H5 juna lähtee  Szentendreen Budapestin Batthyány tér asemalta. Junia kulkee säännöllisesti 10-30 minuutin välein, joten junaan ei tarvitse hötkyillä. Hintakaan ei päätä huimaan: yhden suunnan hinnaksi tuli 310 Ft eli noin 1,10€ (vuoden 2017 hinta).

Junamatka meni loistavasti matkasta höpistessä ja ikkunoista ohi vilisevää Unkaria ihmetellessä. Juna ohitti mm. arkeologisen kaivausalueen. Jäimme Szentendren asemalla pois, joka oli samalla junan päätepysäkki ja lähdimme kävelemään parisen kilometriä kaupungin ydinkeskustaan. Asemalla olisi ollut myös taksikyytejä tarjolla, mikäli kävelymatka ei olisi napannut.

Matkan varrelle jäi nykyaikaisia palveluita tarjoavia (rumia) rakennuksia kuten parturi, leipomo, kukkakauppa, kännykkäliike. Saapumisesta idylliseen keskustaan ei voinut erehtyä, koska vastaan käveli ryhmä aasialaisia, nuoria naisia kamerat kaulassaan.

Aivan ensimmäisenä oli päiväkahvien aika ja istuimme alas lämmintunnelmaiseen marsipaanikahvilaan. Mitä ikinä oletkin ollut vailla marsipaanista, tästä kahvilamyymälästä niitä löytyi. Ja huom. käsintehtyinä!

IMG_9873

Kahvien jälkeen oli aika tutustua itse keskustaan. Kävelimme pitkin nupulakivikatuja, poikkesimme pieniin käsityöliikkeisiin ja suunnistimme katuja ristiin rastiin Szentendressä. Kaupungissa on paljon pieniä kirkkoja, peräti yhdeksän kappaletta.

IMG_9861

Lisäksi kaksikerroksisia, värikkäitä taloja sekä kapeita katuja, joiden varrelta voi löytää niin pienen ravintolan, gallerian kuin käsityöläisen ateljeen. Tosin käsityöläiset tietävät töidensä arvon, joten kovin halvalla sieltä ei maalaus tai veistos lähde matkailijan mukaan.

IMG_9871

Perinteiset pitsiliinat olivat halvempia sekä käsityönä tehdyt huivit, saippuat sekä tuoksupussit. Näkymät Tonavalle olivat varsin mallikkaat. Saatoimme vain kuvitella, miltä täällä näyttäisi kesällä, kun puut viheriöisivät ja puutarhaistutukset olisivat täydessä loistossaan. Tosin Unkarin turistisivuilla varoitellaan vierailusta kesäiseen Szentendreen, sillä silloin siellä ovat kaikki muutkin! 😉

Keväinen Tonava

Keväinen Tonava

Szentendre on varsin kiva päivämatkakohde ja ennen kaikkea, todella helpon ja halvan yhteyden päässä Budapestista.

Tästä matka jatkui takaisin Budapestiin, lue siis myös osa 2.

Oletko käynyt Szentendressä? Teitkö löytöjä?