All Posts By

Reissaaja1

Kun sydämessä pauhaa blues – Puistoblues!

Puistoblues, Järvenpää

*Blogijuttu tehty yhteistyössä Puistobluesin kanssa

Yksi vanhimmista yhtäjaksoisesti toimineista kevyen musiikin festareista levittää jälleen tänä kesänä sulosäveliä ympärilleen keräten luokseen vannoituneita musadiggareita. Kyse on tietenkin Järvenpäässä järjestettävästä Puistobluesista. Tänä vuonna Järvenpää sykkii bluesille juhannuksen jälkeisellä viikolla 27.6. – 1.7.2018.

Kuva: Olli Mikkonen.

Festivaalin historiaan mahtuu mielenkiintoisia esiintyjiä ja tarinoita, omat bluesmuistot vievät vuodelle 2010 jolloin amerikkalaiset partasuut ZZ Topin hahmossa villitsivät Vanhankylänniemen. Aurinkoinen päivä sekä keinuva musiikki keräsivät tuolloin kovasti kansaa bändiä ihmettelemään.

Puistoblues 2018

Puistoblues on ollut ja tulee olemaan vahvasti koko perheen festari, näin myös tänäkin vuonna kun Järvenpään kävelykadun valtaa blues ja sen mukanaan tuomat oheistapahtumat kuten Kakarablues, jossa esiintyy keskiviikkona 27.6. Höpinätötterö, torstaina 28.6. Kikattava kakkiainen (voiko näin ihania nimiä olla millään bändillä?) ja perjantaina 29.6. junnumielisten jytäpoppoo Mörriganes naurattaa ja leikittää enemmän kuin sata rusakkoa ja miljuuna volttia yhteensä. 🙂 Unohtamatta pääkonsertin yhteydessä toimivaa ja perheen pienimmille suunnattua kitaranrakennuspajaa sekä pomppulinnaa.

Kuva: Puistoblues ry.

Blueskatu tarjoaa myös hieman vanhemmille diggareille ohjelmaa josta mainittakoon keskiviikon Keski-Uusimaa-lavalla klo 15.30 esiintyvä The Wyman Family. Jos tämä rockbändi ei saa jalkaa liikkumaan, niin ei sitten mikään. Tänä vuonna Eikan Olutpubi on blueseissa mukana, joten jos jammaus jää kadulta päälle, voi iltaa jatkaa hyvien bändien tahdissa pubissa iltamyöhään.

Kuva: Olli Mikkonen.

Bluesin rytmejä on mahdollista tunnustella myös keskiviikkona klo 19.00 Rantapuiston Blueskirkossa tv:stä tutun Kristiina Braskin tahdissa.

Kuva: Puistoblues ry.

Puistoblues huipentuu lauantaiseen pääkonserttiin ja Puistopiknikiin Vanhankylänniemeen 30.6, jossa esiintyy mm. Euroopan paras blueskitaristi Erja Lyytinen sekä koko show’n päättävä John Hiatt & The Goners. John Hiattin Puistobluesin festivaalivierailu kuuluu osana hänen 30-vuotisjuhlakiertueeseen ja uskon, että keikasta kuin illasta tulee monella tapaa ikimuistoinen!

Perinteet vahvasti mukana!

Kuuleman mukaan Puistoblues ja eritysesti festivaaleihin liittyvä talkoolaisuus, on suorastaan elämäntapa osalle järvenpääläisistä, vieläpä monessa sukupolvessa. Pyysinkin todellisilta bluesdiggareilta vinkkejä festarinautinnon maksimoimiseen niin ensikertalaista kuin konkariblueskävijää silmällä pitäen. Ja kyllä niitä vinkkejä tulikin!

Kuva: Jari Kivelä.

Vastaajaksi valikoitui Erja Mähönen jota voi hyvällä syyllä kutsua ”Puistoblueskonkari-ladyksi”, hän nimittäin on osallistunut blueseihin jo 25 kertaa! Ja vinkkaa Puistobluesista asiantuntevasti seuraavaa.

Vinkit Puistobluesiin osallistuvalle ensikertalaiselle:
  1. lähde ajoissa paikalle, saat valita mieluisan filttipaikan
  2. panosta eväisiin, ne ovat toooooooosi tärkeitä
  3. tutustu tarkkaan eväistä annettuihin ohjeisiin, niitä tosiaan pitää noudattaa ja kassit syynätään portilla tarkkaan
  4. ota pikkukiikari mukaan, on kiva katsella esiintyjien ilmeitä
  5. jos olet herkkäkorvainen, ota omat korvatulpat mukaan, lapsille kunnon Peltorit
  6. retki-istuin/köllöttelypatja/tyynyjä mukaan oman filtin lisäksi, pehva siinä puutuu makaillessa, josset jaksa rokata
  7. varaudu sateeseen; muovilla tai pikkupressulla saat kaikki tavaratkin suojaan
  8. paikkakuntalaisen paras kulkuväline on fillari, fillariparkki on toimiva ja edullinen
  9. non-stop-bussi toimii myös hyvin, lähdön hetkellä varaudu venttailuun, matkustajia on paljon
  10. tulet yllättymään, kuinka nopeasti menee ”8 tunnin työpäivä” bluespiknikillä!

Kuva: Olli Mikkonen.

Vinkit jo vuosikausia käyneelle vieraalle:
  1. pinnistele muistia – mitä viime vuonna piti ottaa mukaan, muttet muistanut
  2. muutoin pätee samat ohjeet kuin ensikertalaiselle
  3. vanhoista Puistoblues-paidoista voi tehdä/teetättää piknik-filtin

Tule siis mukaan Järvenpään bluessykkeeseen ja ala luoda omia Puistobluesmuistoja hyvässä seurassa sekä tunnelmallisen, suoraan sydämeen pulppuavan musiikin tahdissa!

*Artikkelikuva: Olli Mikkonen.

Fredrika Wetterhoffin jalanjäljillä

Suomen ensimmäisiä naisasianaisia – Fredrika Wetterhoffin jäljillä

Wetterhoffin rakennus, Hämeenlinna

*Blogijuttu tehty kaupallisessa yhteistyössä Wetterhoff-säätiön kanssa

Hämeenlinnan ydinkeskustassa seisoo ylväänä suuri kivitalo, jolla on mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan. Rakennus ilmentää olemassa olollaan yhden voimakkaan naisen tahdonvoimaa ja isänmaallista aatetta parhaimmillaan.  Tästä rakennuksesta Fredrikan alkujaan vähävaraiset ”tytöt” valmistuivat ottamaan maailman vastaan käsityöalan huippuammattilaisina.

Kävimme tutustumassa Fredrika Wetterhoffin elämään sekä hänen kattavaan elämäntyöhönsä Wetterhoffin talossa Hämeenlinnassa.

Fredrika Wetterhoff lyhyesti

Fredrika syntyi vuonna 1844 säätyläisperheeseen. Fredrikan äiti Sofia om. Stjernvall ja isä, laamanni Georg Wetterhoff uskoivat opiskelun yleissivistävään vaikutukseen ja kaikki perheen lapset, tytöt mukaan lukien, saivat koulutuksen joka ei tuolloin ollut aivan itsestään selvä asia.

Fredrika eli aikana jolloin erityisesti ylemmän luokan naisten elämä oli hyvin säänneltyä. Naisten silloinen elämä pyöri kyökin, salongin ja lastenkamarin välillä.  Fredrika oli kuitenkin jo nuorena hyvin voimakastahtoinen ja eteenpäin pyrkivä sekä kielitaitoinen nainen. Hän toimi mm. kotiopettajana Kuljun kartanossa, kunnes lähti opiskelemaan Pariisiin. Ollessaan Tukholmassa opiskelemassa hän tuli tietoiseksi naisasialiikkeestä sekä työläisten kehnoista elinolosuhteista.

Suomeen palattuaan hän koetti aluksi auttaa Hämeenlinnan naisvankeja, todeten ettei jo syntyneille vahingoille ole paljon tehtävissä. On aloitettava nuorista, vielä viattomista ”taimista” ja näin ollen hän aloitti työkoulun kahdeksan oppilaan kera. Tilat kävivät kuitenkin nopeasti ahtaaksi ja hän vuokrasi vuonna 1890 Hämeenlinnasta nykyisen Wetterhoffina tunnetun rakennuksen. Myöhemmin vuonna 1893 Fredrika osti koko rakennuksen itselleen. Näin sai alkunsa köyhille nuorille naisille suunnattu työkoulu, jonka muisto ja opetusmenetelmät elävät yhä useissa Hämeenlinnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksissa.

Fredrika kuoli vuonna 1905 perheettömänä. Hän testamenttasi omaisuutensa työkoululle, ja koulun hallinto järjestettiin uudelle pohjalle jälkisäädöksen määräämällä tavalla. Samalla perustettiin Fredrika Wetterhoff-säätiö.

Nykyisin Wetterhoffin talossa toimii Wetterhoff-säätiön lisäksi moninaisia luovia taitajia. Talosta on mahdollista vuokrata työ- ja kokoustiloja, alakerrasta löytyy jo 110 vuotta samalla paikalla toiminut uniikki kivijalkamyymälä Wetterhoff sekä Café Hoffi, joka myy lounaan lisäksi jo kuuluisaksi tulleita lauantaibrunsseja.

Inkalan kartano.

Fredrika Wetterhoffin elämään on mahdollista tutustua tarkemmin myös opastetulla päiväretkellä. Kierrokseen kuuluu käynti viehättävässä Inkalan kartanossa, jossa Fredrika vietti nuoruutensa sekä kierros Wetterhoffin talossa, joka toimi Fredrikan elämäntyön näyttämönä. Retken aikana pääsee mukaan erilaisiin työpajoihin, joissa valmistuneet tuotteet saa viedä kotiin muistoksi. Lisätietoja retkestä löytyy Wetterhoffin sivuilta.

Talossa järjestetään myös paljon erilaisia työpajoja sekä tapahtumia, joiden aikataulut löytyvät tästä kalenterista.

Historiallinen Wetterhoffin talo on avoinna maanantaista perjantaihin klo 10.00 – 17.00. Lauantaisin talo on avoinna klo 10.00 – 15.00 (heinäkuussa myymälä on suljettu lauantaisin).

Wetterhoffin talo: Wetterhoffinkatu 4, 13100 Hämeenlinna.

Hämeenlinnan sydämessä

Wetterhoffin talo on varsin näyttävä rakennus. Wetterhoffin säätiölle kuuluva rakennus on nykyisin huomattavasti pienempi kuin parhaimpina päivinään, mutta osaan hyvin kuvitella, miltä köyhästä tyttörukasta on voinut tuntua kun taloon on jalallaan astunut. Talon lisäksi koululla tai paremminkin Fredrikalla oli suuri puutarha, josta koulu sai ainekset tytöille tarjottaviin lounaisiin.

Kouluun oppilaiksi valitut eivät suinkaan tulleet kouluun lepäämään laakereillaan, vaan koulussa vallitsi tiukka kuri ja järjestys. Ompelu- ja kudontatöiden lisäksi tytöille opetettiin geometrista piirustusta sekä seurustelutaitoja. Useasta Fredrikan tytöstä kasvoikin opettaja, joiden kerrotaan opettaneen Wetterhoffista saatuja tietoja ja taitoja aina Euroopassa ja Venäjällä asti.

Tänään astelemme sisälle kivijalkamyymälään, oven avatessa vastaan tulee laadukkaita ryijymalleja sekä erilaisten lankojen iloiset rivistöt. Myymälässä on myynnissä jos jonkinmoista kerää, niin Wetterhoffin Suomessa värjättyjä lankoja kuten silkkivillaista Silviaa, Sivillaa ja Sofiaa kuin myös muita lankamerkkejä. Joukossa on myös mm. kameli- ja alpakkalankaa. Käsityömyymälän puolelta löytyy myös suuri ja raskas kirjoituspöytä, jolla on mielenkiintoinen tarina kerrottavana.

Veljenpojan tilaama kirjoituspöytä.

Fredrikan Onni-veli menehtyi vuonna 1892 vain 56-vuotiaana, jolloin Fredrika otti luokseen asumaan Onnin kaksi lasta Fritzin ja Hannan. Fredrikalla oli suuret suunnitelmat Fritzin varalle, ja hän suunnitteli veljenpoikansa jatkavan koulunsa rehtorina hänen jälkeensä. Fritz saikin tilaisuutensa, mutta valitettavasti osoittautui varsin huikentelevaksi nuoreksi mieheksi. Ensi töikseen hän tilasi puusepältä suuren rehtorinpöydän sekä siihen sopivat tuolit. Fredrika säästäväisenä ihmisenä oli kauhuissaan, ja Fritz sai väistyä. Tästä ajasta muistoina ovat edelleen kallis pöytä ja tuolit jotka kertovat omaa inhimillistä tarinaansa menneisyydestä.

Fritzin kerrotaan myös riiailleen koulun nuoria naisia yhdessä luonaan 1890-luvulla asuneen ystävänsä Eino Leinon kanssa. Leinon tarinoista onkin jäänyt elämään eräs koulun tyttöjä kuvaava lausahdus: ”Wetterhoffin tyttöset ne on kuin tulitikkuset, ne syttyvät ja sammuvat ja hetken hehkuvat”.

Käsityömyymälän vieressä on pieni korttimyymälä jossa myydään hämeenlinnalaisen Korttien talon kortteja, joiden joukossa on mm. Martta Wendelin herkät postikortit. Naapurihuoneessa on lisäksi myynnissä myös Annie Sloan kalkkimaaleja.

Tässä vaiheessa kannattaa laskea katse lattiaan, nimittäin lattia on alkuperäinen ja muodostuu Kupittaan saven tiililaatoista. Lattia on varsin hieno yksityiskohta joka onneksi on saanut jäädä meidän kaikkien ihailtavaksi.

Kivijalan puolella on oikea sisustajan ”karkkikauppa”. Pöydät notkuvat erilaisia kodin tekstiilejä ja muuta pientavaraa. Fredrikan aatemaailma on läsnä edelleen, täällä myydään kehitysmaiden naisten tekemiä tuotteita joiden tuotoilla tuetaan maailman vähävaraisia naisia ja heidän perheitään.

Hyllyistä löytyy edelleen myös Wetterhoffin perinteikästä puuvillakirjailua edustavaa tulppaani-kuvioista liinavaatetta, jonka tosin nykyisin kutoo Lapuan Kankurit. Aikoinaan jokaisen oppilaan piti koulussa ollessaan tehdä vastaava, varsin hankala kukkakuvio.

Fredrika kummittelee

Alakerrassa jokainen nurkkaus muistuttaa Fredrikasta. Onpa seinällä hänen kuvansakin. Hänen silmänsä ovat lempeät mutta suu määrätietoisen tiukka. Selkeästi nainen jolle ei ”ryttyilty”.

Henkilökunnan mukaan, Fredrika valvoo heitä tiukasti, eikä edelleenkään anna epäkorrektille käytökselle tilaa. Esimerkkinä kahvitilaisuus, jonka jälkeen käytetyt kertakäyttökupit ja servietit olivat jääneet pöydälle hieman liian pitkäksi aikaa esille. Kaikkien läsnäolijoiden nähden, pöytäliinan nurkasta oli ”näkymätön käsi” ottanut kiinni ja kylmänrauhallisesti vetänyt liinan tavaroineen alas lattialle. Mitään järkevää selitystä paikalla olijat eivät tilanteelle keksineet.

Fredrika matkusti paljon. Taulun alla hänen matka-arkkunsa.

Myös raskas lukittu kirjakaappi, joka oli siirretty kahvilan puolelle ja tyhjennetty Fredrikan kirjoista, koki öisin outoja oven availuja peräti seitsemän kertaa, ennen kuin osa kirjoista palautettiin takaisin kaappiin ja tilanne rauhoittui. Fredrikaa pitää talossa edelleen jöötä!

Fredrikan muisto elää Wetterhoffin talossa

Wetterhoffin yläkerrasta löytyy mielenkiintoinen yksityiskohta, nimittäin Fredrikan tuotteita oli mukana myös Suomen paviljongissa vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä. Yksi esillä olleista kankaista palkittiin pronssimitalilla sen edistyksellisen kankaankudonnan ansioista. Vanha Pariisin maailmannäyttelyssä annettu diplomi löytyi vuosikymmeniä myöhemmin rakennuksen vintiltä ja pala voittokangasta palautui taloon erään kutojan sukulaisen myötä. Nyt molemmat ovat nähtävillä kehyksissä rakennuksen ylimmässä kerroksessa.

Talo huokuu historiaa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Rakennuksen kerroksissa on myös käsityöläisten tiloja ja pajoja, joita muuten voi vilkaista, mikäli työpajojen ovet ovat avoinna. Käsityöoppilaitoksista valmistuvien on myös mahdollista hakea rakennukseen stipendiä vuodeksi. Näin valmistuvan on mahdollista aloittaa uusi yritys helpommin muiden luovien ihmisten ja erityisesti Wetterhoffin yhteyksien kautta.

Rakennuksen seinillä on kehyksissä ja vitriineissä mm. ryijymalleja lankoineen.

On mainiota, että Fredrikan muisto on jäänyt elämään suureen rakennukseen ja sen paksujen seinien sisälle sekä välillisesti myös sieltä valmistuneisiin käsityöalan ammattilaisiin. Fredrika ei koskaan perustanut perhettä ja sadat työkoulusta ja myöhemmin oppilaitoksesta valmistuneet nuoret naiset olivatkin hänen tyttäriään muutaman kasvattilapsen lisäksi. Jos ajattelee kuinka monta ihmiskohtaloa Fredrika tiukalla, mutta jämärällä toiminnallaan kaduilta pelasti sekä antoi tytöille uuden elämän suunnan, ovat Fredrikan ansiot varsin huomattavat!

Suosittelen pysähtymään kulttuuria tihkuvaan Hämeenlinnaan, kuuntelemaan Wetterhoffin talon tarinoita sekä tutustumaan yhteen aikakautensa naisasianaisen mahtavaan elämäntarinaan Wetterhoffin talossa.

 

 

 

Aito ja alkuperäinen – Tampereen Vohvelikahvila

Tampereen Vohvelikahvila, Tampere 

*Blogijuttu on tehty yhteistyössä Tampereen Vohvelikahvilan kanssa

Ulkomaisten bloggaajien sivustoilla on viime aikoina vilahdellut useammin kuin kerran viittauksia Tampereen Vohvelikahvilaan. Unohtamatta blogeissa tai sosiaalisessa mediassa julkaistuja kuvia, kahvilan herkullisista vohveliannoksista. Olihan se lähdettävä koko perheen voimin Tampereelle Vohvelikahvilaan ottamaan selvää tästä herkullisesta kohteesta. Tervetuloa mukaan maistelumatkalle Manseen!

Tampereen Vohvelikahvila lyhyesti

Tampereen Vohvelikahvila sijaitsee Tampereen ydinkeskustassa lyhyellä Ojakadulla, kivenheiton päässä Tammerkoskesta sekä Pikku kakkosen leikkipuistosta.

Rakennus, jossa vohvelikahvila sijaitsee, on pikkuruinen kivitalo joka on rakennettu vuonna 1926. Alkujaan talo on palvellut kahden auton autotallina ja onpa rakennuksessa ollut nähtävästi myös jonkilaista autonhuoltoa tarjolla, koska perustuksista löytyi remontin yhteydessä rasvamonttu.

Tampereen Vohvelikahvila on Tampereen ensimmäinen laatuaan ja se on perustettu vuonna 1992. Nykyinen omistaja Jaana Hanttu on emännöinyt kahvilaa vuodesta 1998 alkaen. Vohveleita on paistettu ”salaisella reseptillä” kahvilan alkuajoista lähtien. Vohvelikahvilassa pyritään ottamaan kaikki allergeenit huomioon. Myös vegevohvelit onnistuvat, ja tämä onkin tuonut kahvilaan valveutuneita asiakkaita ulkomaita myöten.

Tampereen Vohvelikahvilan omaa tuotantoa olevat Mansikka- ja Omenalimonadit.

Makeiden ja suolaisten vohveleiden lisäksi kahvilasta saa mm. jäätelöannoksia sekä erikoiskahveja. Juomalista on varsin kattava.

Vohvelikahvilasta saa 10 % alennuksen opiskelijakortilla.

Kahvila on avoinna: arkisin klo 10.00 – 20.00, lauantaisin klo 10.00 – 19.00 ja sunnuntaisin klo 11.00 – 19.00.

Vohvelikahvilan osoite: Tampereen Vohvelikahvila, Ojakatu 2, Tampere.

Kohteessa

Helteinen sää saattelee meidät todella lyhyelle Ojakadulle. Täytyy myöntää, että vaikka olenkin Tampereella asunut vuoteen 1997 asti, vohvelikahvila on minulle täysin uppo-outo ilmestys. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä herkkusuiden on käytävä vohvelikahvilan anti testaamassa. Kahvila on idyllinen pieni talo keskellä katua. Sen ylle kaareutuu vehreä vaahtera joka antaa suojaa paahteelta kahvilan ulkopuolella istuville kahvittelijoille.

Ojakatu on lyhyt.

Astumme sisälle hieman hämärään kahvilaan. Jos talo on pikkuruinen, on kahvila sisältäkin pieni ja suorastaan intiimi. Auringon paiste on houkutellut herkuttelijat ulos joten saamme blogeissa mainitun ja varsin suositun sohvanurkkauksen itsellemme.

 

Kahvilan omistaja Hanttu häärää tiskin takana pirtsakoiden neitosten, Jutta Häkkilän ja Rosa Salon kanssa. Tilaa ei ole suunnattoman paljon ja kun tiskin taakse vielä ahtautuu mieheni kuvaamaan annosten valmistumista, näyttää tiskin taus kuin sillit olisivat purkissa. Hanttu kertoo, ettei tilanne ole suinkaan ainutlaatuinen, yleensä kiirepäivinä tiskin takana työskentelee kolmesta neljään henkilöä kerrallaan, pylly pyllyä vasten.

Näppärästi Jutta valmistaa tilaamamme vohveliannokset. Tyttäreni valitsi yllättävän pitkältä ruokalistalta yhden kahvilan suosituimmista annoksista, lämminsavulohivohvelin. Mieheni valitsi lakuvohveli ja itse valitsi listan ulkopuolelta sesongin mukaisen mansikkavohvelin. Kolmen vohvelin valmistamiseen menee aikaa korkeintaan kymmenen minuuttia, joten nämä jos mitkä ovat pikaruokaa.

Mansikkaunelma.

Pöytään tuodut annokset ovat sykähdyttäviä, aineksissa ei nimittäin ole säästelty. Mansikkaisessa vohveliunelmassa rapean vohvelin päällä on vaniljajäätelöä, roima annos kermaa sekä mansikoita, joiden päälle on lirutettu kinuskiraitoja.

Lakuvohveli.

Lakuvohveliannoksessa on vohvelin päällä lakritsajäätelöä, kermavaahtoa, lakritsakastiketta sekä strösseleitä. Suolaisessa savukala-annoksessa on vohveli jonka päällä on lämminsavulohta, kermaviiliraejuustokastiketta, tilliä sekä sitruunaviipale. Juomaksi valitsimme kuuman päivän johdosta Tampereen Vohvelikahvilan omaa tuotantoa olevat Mansikka- ja Omenalimonadit.

Savulohivohveli.

Jo mainitun lämminsavulohivohvelin lisäksi vohvelikahvilan myydyimpiä annoksia ovat makea ja suolainen vuohenjuustovohveli sekä kasvisvohveli. Citylehden äänestyksessä muuten valittiin Tampereen Vohvelikahvilan jäätelövohveli kahdesti Tampereen parhaimmaksi!

Vohveleita saa myös sesongin mukaan ohi listan, tarjolla on tuolloin mm. mansikkaa, raparperia, mustikka, omenaa ja suppilovahveroa lisukkeina Tampereen pelloilta ja lähimetsistä. Varsinaisesta lähiruoasta on siis kyse!

Nauti välittömästi!

Vohvelit ovat todella hyvä vaihtoehto esimerkiksi pikkunälkään tai lounaaksi. Hanttu kertoo, että edellisellä viikolla vohvelikahvilassa oli käynyt japanilainen nuori mies, joka annoksen saatuaan oli kuvannut sitä sosiaaliseen mediaan ainakin 50 eri kulmasta, jolloin kahvilan henkilökunnan oli pitänyt kehottaa nuorta miestä syömään annoksensa, vohvelin maku nimittäin kärsii, mikäli sen annetaan odottaa… Vinkki! Tämän kahvilan kohdalla kannattaa jättää annoskuvien ottamiset vähemmälle ja keskittyä yksinkertaisesti nauttimaan annoksestaan välittömästi sekä hyvällä ruokahalulla. Nam!

Paahtopaistivohveli.

Tampereen Vohvelikahvila on todellakin paikka josta ei poistuta myrtsinä, siitä pitää huolen niin näkö- ja makuaisteja hellivät vohveliannokset kuin myös mutkaton henkilökunta joilla läikehtii alati hymynvire suupielissä. Tervetuloa Tampereen parhaaseen Vohvelikahvilaan!

Aitoja makuja – Rapion Myllystä

Rapion Mylly, Juva

Rapionkosken varrelta, Juvalta löytyy Suomen vanhimpiin kuuluva mylly, joka on yhtäjaksoisesti palvellut teollisuuslaitoksena aina tähän päivään asti.

Rapion Mylly tunnetaan tinkimättömästä laadustaan, ja sillä onkin pitkät perinteet suomalaisessa myllytuotannossa.

Kävimme tutustumassa luonnonkauniissa maisemassa sijaitsevaan Myllyn Puotiin ja -kahvilaan Paatelan kylässä. Vietimme samalla ihanan iltapäivän Rapion Myllyn toisen omistajan, Pia Härkösen kanssa syntyjä syviä jutellen.

Rapion Mylly lyhyesti

Rapion Myllyn on rakentanut Karl Fredrik Hammarein. Mylly on ollut toiminnassa vuodesta 1812. Nykyisin myllyä pyörittää jo neljännessä polvessa Härkösen mylläriperhe.

Mylly on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi kohteeksi.

Rapion Myllyn valikoimasta löytyy yli kaksikymmentä lisäaineetonta tuotetta. Rapion Myllyn tuotantosarjat pyritään pitämään pieninä, jotta asiakas saa varmasti tuoreita raaka-aineksia omiin leipomuksiinsa sekä puuroihin ja velleihin käytettäväksi.

Myllyn tuotteita löytyy osasta Etelä-Savon kauppoja, tilaamalla suoraan Rapion Myllystä sähköpostitse sekä kesäisin heidän Myllynpuodista.

Rapion Myllyn osoite: Rapiontie 148, 51930 Paatela, Juva.

Tänään

Rapion Mylly sijaitsee perinteisesti pienen kosken partaalla, josta nykyinenkin mylly saa osin käyttövoimansa. Ensisilmäyksellä luonto on aivan käsin kosketeltavan lähellä satunnaista kulkijaa. Kosken päällä olevalle pienelle sillalle on katettu kahvittelupiste, jonka istuinryhmillä voi kuunnella rentouttavaa veden solinaa kahvikupillisen kera. Tai syöttää aikamoisen kokoisia kaloja, jotka nousevat koskeen, liekö myllyn herkkujen perässä? Vonkaleet ovat kuulemma myllyn lemmikkejä! 🙂

Sateen sattuessa voi Myllyn herkkuja nauttia myös 40-paikkaisen kahvilan sisätiloissa. Myllyn kahvilaan on mahdollista varata sopimuksen mukaan myös isommalle porukalle kahvitus.

Pihalta löytyy myös ulkorakennus, jonka seinään aikoinaan myllyyn tulleet ajurit kiinnittivät hevosensa jyvien jauhamisen ajaksi. Onpa seinään jättänyt jokin polle omat ”purukalustolla” luodun merkkinsäkin… Mukava yksityiskohta menneiltä ajoilta.

Myllykahvila ja Puoti  

Myllyn kahvilaan astuessa hajureseptorit bongaavat ilmasta ihania tuoksuja. Täältä löydätkin myllyn entiseen valta-akselihuoneeseen avatun kahvilan, jossa myydään omista jauhoista leivottuja kakkuja ja suolaisia piirakoita sekä muita makoisia herkkuja. Tuotteiden raaka-aineina käytetään myllyssä jauhettua täysjyväviljaa sekä luonnosta saatuja marjoja eri muodoissa. Ihanaa lähiruokaa, ja kuulkaas sen kyllä mausta huomaa!

Kannattaa vilkaista lähemmin kahvilan seinältä löytyviä, myllyn historiasta kertovia kuvia sekä kahvilan takaseinää, joka on alkuperäinen. Jos seinät osaisivat puhua, olisi näillä hirsillä taatusti monta tarinaa kerrottavana. Kahvilan seinustalta löytyy myös lähialueen muiden pientuottajien valikoimaa hilloista nekkuihin.

Omistaja Pia Härkösen kanssa jutellessa selviää, että Myllyn jauhot tulevat lähialueen viljantuottajilta. Myllyllä on tinkimätön tarkastusprosessi viljan laadun suhteen. Jokainen viljaerä tutkitaan, myös samana päivänä tuotujen eri peltolohkojen osalta. Vilja tutkitaan niin aistinvaraisesti kuin erilaisin laboratoriokokein. Tarkastusprosessi kosteus-, sakoluku, hehtolitrapaino- ja rikkapitoisuusmäärityksineen kuulostaa tällaisen ei-asiasta tietävän mielestä varsinaiselta avaruustieteeltä, sen verran tarkkaa hommaa tarkastus on. Tämä on kuitenkin ainoa keino pitää jauhot aina tasalaatuisina. Pia on hyvin ylpeä niin Myllystä kuin heidän tuotteistaan, eikä suotta!

Myllypuoti on talven aikana saanut uuden ilmeen. Tämä kuva on viime kesältä.

Pia kertoo myös, että myllyllä toimitaan kaikin tavoin kestävän kehityksen periaatteilla, esimerkiksi pakatut tuotteet kuljetetaan uusiolaatikoissa, kaurasta saatava kuoriaines käytetään lämmittämisen polttoaineena sekä pölyjauho, jota viljan jauhatuksesta tulee, syötetään oman kylän karjalle.

Tutustuminen Myllyn Puotiin

Myllypuodista löytyy Rapion Myllyn omia ehdottomasti tuoreita tuotteita. Myynnissä on erilaisia ja erikokoisia jauhopusseja kuten kakku-, ruis- ja lettujauhoja. Myös erilaisia ryynejä ja helmiä on tarjolla sekä tietenkin Rapion Myllyn myyntihitiksi noussutta tuotetta, nimittäin höyryttämätöntä kaurahiutaletta.

Myllyn omia tuotteita.

Myllyn kaurahiutaleista tehty puuro auttaa muodostamaan limakalvon myös herkkävatsaisimpien syöjien vatsaan ja näin puuroa nauttivat voivat entistä paremmin!

Rauhaa ja puhdasta luontoa

On aivan ihanaa istua kivellä ja katsoa vieressä kimaltelevaa Rapiojokea. Täällä unohtaa hetkeksi kaiken maailman kiireet ja sekamelskan, mitä nykymaailma meille valitettavasti jatkuvasti tuottaa.

Lähitulevaisuudessa rantaa ehostetaan, joten rauhoittava kävelyretki onnistuu Rapionkosken ympäristössä myös ihan kahvittelun lomassa. Pienen happihyppelyn jälkeen onkin mukava jatkaa matkaa eteenpäin.

Suosittelenkin pysähtymään Etelä-Savossa vieraillessa Juvalla, sekä nauttimaan Rapion Myllyn herkkuja solisevan kosken partaalla!

Ajo-ohjeet

Juvalta myllylle on noin 15 kilometriä. Myllylle päästäkseen käänny Juva – Savonlinnantieltä nro 14 Rapiontielle, aja noin 1.6 kilometrin matkan mukavaa maalaistietä myllyn pihalle asti.

Rapion Myllykahvila on avoinna 9.6.2018 – 12.8.2018 klo 11.00 – 18.00. Puoti on avoinna 9.6. – 12.8.2018 joka päivä klo 9.00 – 18.00.

*Blogijuttu on tehty yhteistyössä Rapion Myllyn kanssa.

Suomen ensimmäinen grocerant – Ravintola Sesonki

Ravintola Gastro Bar Sesonki, Järvenpää 

*Blogijuttu on tehty yhteistyössä Ravintola Gastro Bar Sesongin kanssa

Koko kevään ajan on täällä Järvenpäässä puhuttu K-Citymarketin yhteyteen avattavasta Ravintola Sesongista. Nyt kun maailmallakin tunnustusta saaneen huippukokin Matti Jämsenin ravintola on ollut avoinna vapusta asti eli noin kuukauden ajan, oli meidän aika käydä katsomassa mistä ihmeestä Järvenpään turuilla ja toreilla on oikein kohistu.

Ravintola Sesonki on helppo löytää. Ravintola sijaitsee todellakin samassa rakennuksessa kuin Citymarket. Kaupalla ja ravintolalla on paljon muutakin yhteistä kuin vain yhteinen tila, nimittäin kauppa toimii ravintolan kylmävarastona! Tästä lisänimi grocerant. Ja kun varastotilat eivät vie hukkatilaa, ei ravintolaan tarvita niin paljon kylmätilaa. Myös lounasmenuun kaupan tarjonta vaikuttaa yllättävän paljon, esimerkkinä kauppias saattaa soittaa ravintolaan, jos kaupan puolelle on jäämässä vaikkapa kirjolohta yli tarpeiden. Mainio tapa minimoida ruoka-ainehävikkiä.

Ensi silmäyksellä 57-paikkainen ravintola on sisutettu varsin hillityillä väreillä, harmaata ja jadenvihreää, ripauksella glamouria. Mikäli käyt ennen ruokailua pesemässä kätesi, törmäät unisex-toilettitiloissa Kullervo-riikinkukkoon sekä suurenmaailman tyyliin varustettuun wc-tilaan jossa pääsee kuivaamaan kätensä oikeisiin pyyhkeisiin sekä suihkauttamaan vaikkapa hiuslakkaa karkaaville kiehkuroillesi. Tarjolla on myös mm. topsypuikkoja ja hammastikkuja. Vain hovimestari James puuttuu… 😉

Pöytiin on katettu kristallisia vesilaseja, pellavaisia serviettejä sekä viinilaseja. Kaikesta näkee, että nyt ollaan lähempänä fine dining-ravintolaa kuin perus ketjuravintolaa. Kuitenkin ilmapiiri on vapautunut ja Sesongin tarjoilijat ovat iloisia ja hyvin sanavalmiita. Illan aikana myös huomataan, että ruoan ja juomien suhteen he ovat myös erittäin ammattitaitoisia.

Lasi cavaa, ehkäpä?

Lämpimän perjantai-illan kunniaksi aloitamme illan lasillisella cavaa. Luomukuohuviini on sopivan kuivaa mutta hedelmäistä.

Keittiömestarin tervehdys.

Ensimmäisenä pöytään tuodaan keittiömestarin tervehdys joka on kuin kukkalaatikko pienessä ruukussa. Makumatka alkaa retiiseillä ja parsalla jotka on upotettu mallasmuruun. Samalla pöytään tuodaan kahdenlaista leipää sekä voita tryffelisuolalla.

Varsinainen ruokailumme käsittää Sesongin viiden ruokalajin maistelumenuun suositelluilla juomilla. Emmekä suinkaan ole ravintolassa yksin, pöydät ovat jokaista paikkaa myöten täynnä. Iloinen puheen sekamelska sekoittuu auringon säteisiin jotka lankeavat suurista ikkunoista sisälle. Kuulemme tarjoilijaltamme, samalla kun hän kaataa laseihimme raikasta ja kevyttä valkoviiniä, että ikkunoihin on tulossa lähiaikoina verhot koska kaikki eivät auringosta ja sen valosta nauti ruokaillessaan.

Koko illan maistelumenu

Osa maistelumenun valikoimasta vaihtuu muutaman viikon välein. Maistelumenun saa myös kasvis- tai vegaaniversiona. Tänään ensimmäisenä ruokalajina on marinoitua parsaa, savustetuilla pekoninpaloilla sekä hollandaisekastikkeella.

Marinoitua parsaa, savustetuilla pekoninpaloilla sekä hollandaisekastikkeella.

Tuotu annos on kaunista katsottavaa ja hivelee makuaistin lisäksi myös esteettistä silmää. Varovasti leikkaan palasen vihreästä sekä valkoisesta parsasta ja uitan niitä kastikkeessa. Suussa sävähtää aromimyrsky joka päättyy kepeää sitruunaiseen, makeaan makuun. Annos on varsin onnistunut ja valkoinen tankoparsa, joka ei normaalisti kuulu minun suosikkeihin, on suorastaan jumalaista.

Grillattua perunarieskaa, mummon avomaankurkkua ja punasipulia.

Seuraavana pöytään tuodaan tammista, vahvaa valkoviiniä joka on minun makunystyröille hieman liian voimakasta. Syy tuhtiin viinivalintaan selviää kun pöytään tuodaan annokset jossa on grillattua perunarieskaa, mummon avomaankurkkua ja punasipulia. Rieskan päällä on aimo annos laardia.

Creme fraichea, hauen mätiä ruohosipulilla sekä tillillä höystettynä.

Annoksen lisäksi pöytään tuodaan pieni kulhollinen creme fraichea, hauen mätiä ruohosipulilla sekä tillillä höystettynä. Rieska, joka on muuten ravintolan resepteillä tehty, mutta Fazerin leipoma, on minulle hieman liian iso. Toisaalta hauenmätiannos on yllättävän hyvää ja kevyttä. Ja mummon avomaankurkku namia! Saisikohan tätä dogibackiin mukaan?

Pöytään tuotujen ruokalajien välissä kuluu sopivasti aikaa, ei liian paljon mutta ei liian vähänkään. Maistelumenu sopii mainiosti ystävien illanvieton oheistapahtumaksi, jonka parissa voi mainiosti vaihtaa kuulumiset kuten naapuripöydässä tapahtui. Riemukkaan naisseurueen pöydästä ei naurua ja kikatusta puuttunut.

Ruskistetussa voissa haudutettua varhaisperunaa, herneitä sekä savustettua ranskankermaa.

Pöytämme alkoi käydä ahtaaksi kaikille juomalaseille mitä pöytään on tuotu, eikä loppua näkynyt. Tietysti olisi auttanut asiaa, jos niitä olisi samassa tahdissa myös juonut… 😉 Seuraavan ruoan juomaksi valikoitui mäntsäläläisen pienolutpanimon Panimokiisken tuote Vastaranta, joka on kauniin kullan keltaista suodattamatonta savulageria. Palanpainikkeeksi pöytäämme tuodaan jälleen kaunis annos, joka käsittää ruskistetussa voissa haudutettua varhaisperunaa, herneitä sekä savustettua ranskankermaa. Ranskankermasta on tehty annoksen päälle ”katto” joka ravintolan lämmöstä sulaa annoksen päälle. Ranskankerman alta löytyy pikkuruisia perunoita, herneitä sekä jännittävä kananmunankeltuaisesta tehty pisara joka mukavasti täydentää annosta.

Tässä vaiheessa vatsa alkaa jo ilmoitella, että alkaa olla täysi. Suurin syyllinen tähän on pöytään tuotu herkullinen mallasleipä, jota on tullut maisteltua hieman liikaakin. Leipää kun saa pyydettäessä lisää, mikäli pikkunälkä edelleen vaivaa ruokailijaa.

Grillattua karitsanniskaa, lisukkeina purjoa ja valkonaurista, mehevällä kermakastikkeella.

Samalla pöytään tuodaan vahvaa lähes luumumaista punaviiniä, joten on aika pääruoan. Annos osoittautuu grillatuksi karitsanniskaksi, lisukkeina purjoa ja valkonaurista sekä ehkä maailman parasta kermakastiketta. Kastikkeen lisukkeina on pippurinsiemeniä sekä mustaherukoita. Ravintolassa on muuten tapana, että kastikkeet tulevat pöytään keittiömestareiden saattelemina, näin jokainen ruokailija pääsee vaihtamaan sanasen tai toisenkin itse ruoan tekijän kanssa. Kastikkeita saa pyydettäessä myös lisää.

Vaikka vatsa onkin jo varsin pinkeä, karitsa on aivan mielettömän maukasta. Lihan säikeet suorastaan irtoavat toisistaan, ja kaukana on pääsiäisen villalta maistuva patukka. Karitsa on ehdottomasti koko illan bravuuri!

Mansikkalientä ja shamppanjajäädykettä.

Hykertelemme onnellisina pöydässämme kun eteemme tuodaan pieni jälkiruokamaistiainen keittiöstä. Pienessä kulhossa on mansikkalientä ja shamppanjajäädykettä. Annos raikastaa mukavasti makunystyrät varsinaista jälkiruokaa varten, joka on porkkanakakkua, appelsiinia sekä kardemummaa pienellä jäätelönokareella. Kyytipojaksi pöytään tuodaan vielä unkarilaista Tokaji-jälkiruokaviiniä.

Porkkanakakkua, appelsiinia sekä kardemummaa pienellä jäätelönokareella.

Jälkiruoka-annos on sekä kaunis että kekseliäs kuten jokainen annos ennen tätä. Pienet kuivatut porkkanan ”kukat” koristavat lautasta sekä antavat suutuntumaa annokseen.

Lähtisivätkö keittiömestarit meidän mukaan?

Vaikka ilta on nuori, huomaamme istuneemme Sesonki Gastro Barissa kolme tuntia. Muut ravintolavieraat ovat illan aikana vaihtunut toisiin sekä lopulta lähteneet pois omille teilleen, ja olemme henkilökunnan kanssa ravintolassa kaksin. Mikä mainio paikka mennä juttelemaan keittiömestareiden kanssa. Väsyneet, mutta onnelliset keittiömestarit Lasse Lindström sekä Miikkael Linnakangas ovat iloisesti yllättyneitä siitä kuinka järvenpääläiset asiakkaat ovat ottaneet ravintolan sekä lähiruoan vastaan.

Sesongin keittiömestarit Lasse Lindström sekä Miikkael Linnakangas.

Ravintolan jokainen annos on käsityötä ja suurella sydämellä tehty, mitään puolivalmisteita ei ravintolassa käytetä. Raaka-aineet käydään hakemassa puisilla kärryillä Citymarketin puolelta, joten jokainen ruoka on tehty samoista aineksista kuin mitä järvenpääläisiin koteihinkin ostetaan. Tässä vaiheessa yritin vinkata, että keittiömestarit voisivat tulla myös meille niitä kokkaamaan…  Aivan tähän he eivät lähteneet,  mutta lähitulevaisuudessa jokaisen on mahdollista saada vinkkejä omaan ruoanlaittoonsa, nimittäin Citymarketin lihatiski uudistuu ja remontin jälkeen, ravintolan keittiömestarit ovat lihatiskin demokeittiössä antamassa vinkkejä hyvään ruoanlaittoon.

Tätä odotellessa… Lämmin ilta on vaihtunut viileäksi kevätyöksi kun sukelsimme vatsat täysinä toukokuun hämärään. Enää en ihmettele miksi ravintolasta kohistiin etukäteen niin paljon, Sesonkiin kannattaa tulla ehdottomasti myös kauempaakin!

Ravintola on avoinna

Ravintola Sesongissa tarjotaan lounasta tiistaista torstaihin klo 11.00 – 14.00. Lounaan hinta 7,50 – 14,50€.

Kolme Sesongin keittiön valitsemaa ruokalajia 41€. Koko maistelumenu 55€.

Brunssia tarjolla sunnuntaisin klo 12.00 – 18.00. Hinta 32€.

Ravintola on avoinna: Maanantaisin suljettu. Tiistaista torstaihin klo 11.00 – 14.00 / 16.00 – 22.00. Perjantaisin klo 11.00 – 14.00 / 16.00 – 23.00. Lauantaisin 12.00 – 23.00 ja sunnuntaisin 12.00 – 18.00.

Ravintolan Gastro Bar Sesongin osoite: Helsingintie 41, 04410 Järvenpää.