All Posts By

Reissaaja1

Merirosvomeininkiä valasretkellä

Los Cristianos, Teneriffa osa 6.

Teneriffasarjamme viimeisessä postauksessa lähdemme valasretkelle.

Puerto de los Cristianoksen satamasta järjestetään useita kansainvälisiä valasretkiä useamman yrittäjän toimesta sekä erilaisilla aluksilla päivittäin, joten niin valinnan vapautta kuin tinkivaraakin on. Valasretkien kestot vaihtelevat 2-5h. Pidemmillä reissuilla pääsee myös mereen uimaan.

Los Cristianokselta lähtee myös isompia Armas-varustamon aluksia.

Ostimme liput Flipper Unon järjestämälle klo 11.30 lähtevälle kolmen tunnin retkelle, johon kuului myös kevyt lounas aluksessa. Veneemme osoittautui hienoksi 91 matkustajaa vetäväksi merirosvotyyliseksi purjeveneeksi, jota ohjattiin perinteisellä pyöreällä ruorilla. Myöhemmin tyttäremme pääsikin muiden lasten mukana ohjaamaan alusta hetkeksi aikaa.  Joka muuten on tuollaiselle pikku-neidille kova juttu.

Lippuja ostettaessa myyjä kertoi, että Teneriffan saaren edustalla asustelee suurehko pallopäävalasyhdyskunta, joka ei muiden valaiden tapaan vaella vaan pysyttelee saaren lähettyvillä. Eniten asiaan vaikuttaa alueen kalmarikanta, joka on suurta herkkua pallopäävalaille. Saaren edustalla on mahdollista nähdä myös delfiinejä, mutta kun on kyse villieläimistä, mitään takuita valaiden tai delfiinien näkemiseen ei annettu.

Lähdettyämme liikenteeseen, aluksen henkilökunta tarjoili lounaan välittömästi. Tarjolla oli isoja lihapullia ja lämpimiä vihanneksia, salaattia sekä patonkia. Juomavalikoimasta löytyi olutta, mehua ja virvoitusjuomia.

Lounaasta ylijääneet lihapullat heitettiin näytöksenomaisesti yksitellen merilokeille, jotka taitavasti nappasivat ne ilmasta käsin.

Syötyämme aloimme tähyillä merelle, samalla kun henkilökuntaan kuuluva mieshenkilö veti Stand up-numeron. Ohjelmanumero päättyi lapsille tehtyihin ilmapallokoiriin ja -kukkasiin. Tällä aluksella ei ainakaan tylsää hetkeä tullut…

Retkipäivä oli puolipilvinen, aurinkorasva oli käytössä koko ajan. Suosittelenkin ottamaan retkelle omat purtilot mukaan!

Hetken päästä kuului kannelta kapteenin huuto, vasemmalla! Mitä? Mikä on? Ja siellähän niitä oli, kaksi aikuista ja yksi poikanen, pallopäävalaat uiskentelivat noin 50 metrin päässä meistä. Lähemmäksi emme menneet, ja hyvinhän nuo laivan kannelta näkyivät.

Kaikki laivakunnat eivät tätä tosin noudattaneet, erityisesti pienet, ärsyttävät moottoriveneet pyörivät valaiden ympärillä solkenaan. Tuolloin valaat sukelsivat.

Puolisen tuntia ihmettelimme pienen valasparven uintia, kunnes kipparimme käänsi laivan takaisin satamaa kohti. Delfiineitä emme tällä retkellä nähneet. Silti tuokio merellä oli varsin mukava koko perheen kolme tuntinen. Suosittelen retkeä niin auringonottoa kuin purjehtimista rakastaville matkailijoille.

Tähän päättyy vaihderikas reissujuttusarjani Teneriffalta, kaiken kaikkiaan varsin mukavalta ja monipuoliselta lomasaarelta! Mikäli muut sarjan osat ovat sinulta vielä lukematta, voit tutustua juttuihin seuraavien linkkien avulla: Teneriffa, Loro Parque, Santa Cruzin karnevaalit, Teiden tulivuori ja kansallispuisto sekä Anagan luonnonpuisto ja vuoristo.

 

Muurla – Sisustus- ja keittiödesignin taivas

Muurla, Salo

Suomalaisten tehtaanmyymälöiden juttusarjassa on esittelyvuorossa Salosta löytyvä Muurla. Kävimme haistelemassa syksyn sisustustrendejä Muurlan tuhannan neliön kivijalkamyymälässä.

Muurla lyhyesti

Muurla tunnetaan myös aiemmalta nimeltään Muurlan lasina. Silloinen Muurlan lasitehdas perustettiin vuonna 1974 Valtatie nro 110 varteen. Aluksi yritys tarjosi kahvilapalveluiden ohessa mm. lasipuhallusnäytöksiä erikoistuen lasi- ja puhallettaviin designesineisiin.

Vuonna 2010 yrityksen pääosakkaiksi astuivat sisarukset Kasper ja Julia Uoti, aloittaen yrityksen nuorennusleikkauksen sekä laajentamalla tuotevalikoimaa niin emaliesineisiin kuin laadukkaisiin sisustus- ja keittiötuotteisiin.

Yrityksen kotimaisuusaste on kova, tuotteet suunnitellaan sekä osin valmistetaan Suomessa, tietenkin suomalaisista raaka-aineista.

Yrityksessä toimii kolme pääsuunnittelijaa: Jonna Närhi, Kata Nowak-Kiminki sekä Noora Eerikäinen. Lisäksi tuotteiden suunnittelua tehdään yhteistyössä mielenkiintoisten, julkisuudestakin tuttujen henkilöiden kuten Ristomatti Ratian ja Vappu Pimiän kanssa. Unohtamatta Tommy Tabermanin herkkiä runoja, jotka edelleen koristavat oman tuotemerkkinsä alla lasien ja maljakoiden pintoja.

Yhtiön tuotannosta menee tällä hetkellä vientiin peräti yli 50 % tuotteista. Uusia aluevaltauksia on tehty mm. Kiinassa, jossa on varsin innostuttu Muurlan emalituotteista.

Muurlan lisenssituotteissa seikkailevat niin Muumit, Peppi Pitkätossu kuin Eemelikin.

Tänään

Muurlaan on edelleen helppo tulla, Turku – Helsinki moottoritieltä (E18) on oikein hyvä liittymä kivijalkamyymälän pihaan. Pihalta on oikein mukavat maalaisnäkymät niin entiselle laskettelurinteelle kuin viljavalle, kellertävälle pellolle, joka odottaa viljan puimista. Täällä on miellyttävä pitää kahvituokio ennen matkan jatkumista.

Jos olet käynyt Muurlassa viimeksi 2000-luvun alussa, on muutos entiseen aivan huikaiseva. Julia Uoti, toinen pääosakkeenomistajista kertookin, että kivijalkamyymälään on tehty tämän vuosituhannen puolella kaksi isoa remonttia. Niin kahvila-ravintolaa kuin myymälätilaa on suurennettu sekä modifioitu vastaamaan tämän päivän vaatimuksia. Samalla vanha lasinpuhallustila on saanut väistyä. 1000 neliöinen myymälä henkiikin nykyaikaista otetta, puhumattakaan vallan ihanista heräteostoksista!

Nälkäisenä ei kannata shoppailla, joten kannattaa kokeilla kahvila-ravintolan lounasta, joka tarjoillaan arkisin klo 11.00 – 14.00 ja viikonloppuisin klo 11.00 – 15.00. Tai jos haluat hemmotella itseäsi, mitäpä jos kokeilisit À la carte-listalta löytyviä herkullisia annoksia? Puhumattakaan kahvilan makeista ja suolaisista leivonnaisista, jotka ovat muuten paikan päällä leivottuja.

Herkkujen jälkeen jaksaakin sitten tutkiskella esteettisen näköisiä myyntipöytiä sekä tuotteita, joita on niin ilo katsoa kuin kosketella. Miten olisi Muumimukit tuliaisiksi ystäväperheelle tai tyylikäs O-kaadin ihan vain itselle?

Julia Uoti kertoo, että tuotevalikoimaa ollaan edelleen lisäämässä mm. Muurlan omien kodintekstiilien muodossa. Ja mikäpä olisikaan ihanampaa kuin snyggailla syksyn pimeydessä lämpimään vilttiin kietoutuneena, juoda kuumaa kaakaota emalikupista sekä kuulostella hiljaisuutta värikkäiden kynttilöiden valossa?

Emaliperheessä on mukava uutuus, nimittäin Vappu Pimiä on saanut vapauden suunnitella Muurlalle herkän, mutta tätä päivää huokuvan emaliastiaston. Vappu keittiössä-malliston värit miellyttävät kovasti silmää. Beige, sininen ja ruskea sointuvat varmasti lähes jokaisen astiastoon mukaan. Puhumattakaan siitä, että emaliesineet kestävät konepesun! Malliston kuviointi on peräisin Helsingin Jugend-talojen koristeista, joita Vappu ihailee juoksulenkeillään. Emaliastiastoja voi täydentää saman sarjan juomalaseilla sekä erilaisilla puutuotteilla kuten tarjottimilla. Tuotesarja on mainio ja samalla huokea lahjaidea esimerkiksi omaan asuntoon muuttavalle opiskelijalle.

Yksi ehdottomista suosikeistani on Elsa Beskowin satukirjoista poimitut hahmot. Kukapa ei muistaisi Täti Ruskeaa, Täti Vihreää ja Täti Sinipunaista? Jos sadut olivat suloisia, niin ovat kyllä lasit ja mukitkin. Beskowin ihanuuksien viereltä löytyy Peppi Pitkätossu- ja Eemeli-tuoteperheet. Iso huokaus, kyllä on hellyttäviä kuvia. Tässä muuten mainio idea kummilapsien joululahjoiksi.

Mikäli ystäväpiiristä ei löydy pieniä lapsia, suosittelen tutustumaan Kultakauden Klassikot-sarjaan. Tuotesarja on kehitelty yhteistyössä Turun taidemuseon kanssa Suomen 100-juhlavuoden kunniaksi. Sarjan pöytäkynttilöihin, servetteihin sekä koivuviiluisiin tarjottimiin on painettu suomalaisten kultakauden taitelijoiden teoksia, kuten Akseli Gallen-Kallelan Pariisin bulevardi (1885) ja Sammon puolustus (1896) sekä Viktor Westerholmin Lehmiä Koivumetsässä (1886).

Muurlan kivijalkamyymälä vastaa vaativammankin shoppailijan haasteisiin, ja jotta ostokokemus olisi täydellinen, myymälästä on mahdollista tehdä myös hyvin edullisia löytöjä. Myymälän takaosassa on tarjolla niin 2-laatuisia esineitä kuin myynnistä jo poistettuja mallistoja.

Muurlan tuhannen neliön myymälä sekä kahvila ovat avoinna maanantaista lauantaihin klo 10.00 – 18.00. Sunnuntaisin myymälä on avoinna klo 11.00 – 18.00.

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Muurla Design Marketing Oy:n kanssa.

 

 

Pala pohjalaista tinkimättömyyttä – Härmän Ratilla

Härmän Rati, Järvenpää

Punainen komia tupa, vieressä tuleentuva keltainen kaurapelto sekä aitauksessa ryhdikkäitä ratsastajia korskeine hevosineen… Ensimmäisenä mieleen tulee eittämättä Pohjanmaan lakeudet. Mutta nyt ollaankin Järvenpäässä, Keski-Uudellamaalla.

Tule mukaan tutustumaan Härmän Ratiin!

Härmän Rati lyhyesti

Vuonna 2012 kurikkalaiset isännät Juha Ollila ja Janne Hautaluoma perustivat Härmän Ratin. Pääkaupunkiseutu kutsui Ollilaa opiskelun ja työn vuoksi. Tämän myötä pytinki päätettiin rakentaa Järvenpäähän, Tuusulanjärven perinnemaisemaan. Jotta ravintola henkisi pohjalaisuutta parhaimmillaan, päätettiin tuoda Alahärmästä lähes 100 vuotta vanha kaksfooninkinen koulurakennus Keski-Uudellemaalle. Ollila purki ja kasasi vanhan talon hirret osana rakennusmestarin opintojaan.

Tänä päivänä ryhdikäs Härmän Rati tarjoaa modernia majatalomajoitusta yläkerran perinteisissä huoneissa, luomuruokaa ja juhlapalveluita alakerran viihtyisässä salissa sekä ryhmille sauna- ja kokoustiloja.

Tänään 

Härmän Rati ottaa meidät hyvin pohjalaisittain vastaan. Jo pihassa on pölkky jossa kehotetaan jättämään puukot tähän. Suupielet nousevat väkisin pystyyn!

Sisällä käy aikamoinen tohina, koska olemme tulleet Ratille lounasaikaan. Härmän Rati on keskittynyt tarjoamaan tuoretta luomuruokaa parhaimmillaan. Isäntä Ollilan mukaan kaikki ruoat tehdään alusta alkaen käsin, eikä kompromisseja tehdä, koska ruoan mausta ei tingitä.

Käy pöytään!

Myös hunaja tulee hyvin läheltä.

Härmän Ratin kotimaisen ja lähiruoan käyttöaste on todella korkea. Tällä hetkellä raaka-aineista luomua on 96 % ja tavoitteena täysi 100 %! Haastavaksi ruoanlaiton tekee mm. luokitukset, koska esimerkiksi villinä kasvanutta silakkaa ei luomuksi luokitella. Ollila kertoo, että tehdyissä ruoissa pyritään kotimaisiin makuihin pienillä twisteillä. Tarjolla on mm. ruisleipää jossa on mustaherukkasiirappia mukana. Lounastelijat kehuvatkin leivän taivaisiin! 🙂

Lounaspöydän antimet ovat varsin runsaat, tarjolla on useampia salaatteja ja muita lisukkeita, keitto, 2-3 lämmintä ruokaa, joista aina yksi on vegaaninen sekä kahvia ja kakkua. Lounasta tarjoillaan arkisin klo 10.30 – 15.00.

Iltaisin ja viikonloppuisin tarjolla on tilauksesta Ratin juhlabuffet. Härmän Ratilla on A-oikeudet.

Yksi yläkerran makuuhuoneista. Kuva: Härmän Rati.

Huoneissa on vanhoja, tyyliin sopivia huonekaluja.

Hirsiseinät ovat kosketeltavissa.

Isäntä kierrättää meitä varsin avarassa rakennuksessa. Yläkerrassa on tarjolla kahdeksan kahden hengen huonetta. Huoneissa lähes 100-vuotiset hirsiseinät on jätetty ihailtavaksi, sisutuksessa on käytetty hyväksi vanhoja koulumaisia elementtejä kuten opetustauluja. Huoneiden lattioita peittävät räsymatot kuten Pohjanmaalla on tapana olla. Yläkertaan pääsee hissillä, ja kaksi huoneista on lisäksi rakennettu esteettömiksi.

Alakerran salissa on lounaan lisäksi mahdollista järjestää noin 85-95 hengen juhlia. Idyllistä salia on mahdollista somistaa ja koristella esimerkiksi häitä varten parin haluamalla tavalla. Vanhassa kansakoulussa kun ollaan, seinillä ja uuninpankon päällä on paljon rekvisiittaa pulpetista maapalloon sekä opetustauluihin.

Aukusti Salo – Rudolf Koivu: Pupu-Jussin viisaus.

Baarin yläpuolella onkin kymmenen aitoa Rudolf Koivun piirtämään opetustaulua. Ovat hyvin herttaisia! Ratilla on myös iso katettu terassi, jossa voi käydä viilentymässä kesken juhlien.

Saunarakennus täydentää pihapiiriä.

Pihalta löytyy erillinen saunarakennus, jossa voi rauhassa neuvotella ja pitää vaikka kehityspäiviä. Intiimiin saunatupaan voidaan varustaa kokoustilat noin 16 henkilölle, tila tarjoaa mahdollisuuden myös pienempien juhlien viettoon.

Saunatila jatkaa kouluteemaa.

Härmän Ratin sauna. Kuva: Härmän Rati.

Saunaan mahtuu 10 kylpijää kerrallaan, joten ihan pienestä saunasta ei ole kyse. Saunarakennuksesta pääsee suoraan ulos vilvoittelemaan ja ihastelemaan Vanhankylänniemeä.

Jos haluat tulla maistamaan herkullista luomuruokaa pohjalaisella twistillä, Härmän Rati on sinun paikkasi. Syrämmellisesti tervetuloa!

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Härmän Ratin kanssa.

 

 

Historian havinaa ja lämpöisiä villasukkia Villa Cooperissa

Villa Cooper, Järvenpää

Vanhan puiston laitamilta, Järvenpään keskustan tuntumasta löytyy historiallinen Villa Cooper, joka aiemmin myös Villa Enckelinä tunnettiin.

Kävimme kylässä lämminhenkisessä Villa Cooperissa.

Villa Cooper lyhyesti

Villa Cooper rakennettiin alun perin Tuusulanjärven rantaan vuonna 1904. Huvilan on suunnitellut Lars Sonck, jonka kynästä on myös sisarhuvila Ainola lähtöisin. Molempia huviloita rakennettiin samanaikaisesti ja huviloista onkin löydettävissä paljon yhtäläisyyksiä. Alkuperäisen nimensä huvila sai rakennuttajiltaan Sigrid ja Gösta Enckeliltä. Enckelit myivät kartanon Järvenpään kartanolle Suomen itsenäistymisen aikoihin.

Vuonna 1918 huvilan omistaja, Järvenpään kartanon Bjarne Westermarck siirsi huvilan nykyiselle paikalleen Myllytielle. Huvila toimi kartanon työntekijöiden ruokalana sekä asuntolana.

1930-luvulla huvila siirtyi mattotehtailija Edward ja Agneta Cooperin omistukseen. Tällöin myös huvilan nimi vaihtui Villa Cooperiksi uusien omistajiensa myötä. Cooperien testamenttilahjoituksena huvila siirtyi Järvenpään kaupungille vuonna 1973. Tosin Agneta asui huvilassa elinikäisen käyttöoikeuden myötä vielä vuoteen 2004 asti.

Vuodesta 2008 Järvenpään Käsintekijät ry. on pitänyt myyntinäyttelyä huvilassa sekä esitellyt rakennusta vierailijoille. Agneta Cooperin kerrotaan olleen varsin innokas käsityönharrastaja, joten uusi ”asukas” on varsin mukava lisä huvilan historian ketjussa.

Villa Cooper on avoinna keskiviikosta perjantaihin klo 12.00 – 18.00 ja viikonloppuisin klo 10.00 – 16.00.

Tänään

Astelemme Villa Cooperin rauhalliseen pihaan. Heti ensimmäisenä vastassa on Cooperin pariskunnan rakennuttama uima-allas joka on muutettu japanilaistyyliseksi puutarhaksi. Vieressä isojen kuusien lomassa on huvimaja, joka suorastaan odottaa, että joku tulisi istumaan ja kuuntelemaan lintusten laulua.

Villa Cooperilla on iso pihapiiri, josta on vieläkin aistittavissa Cooperin pariskunnan rakkaus puutarhanhoitoon. Onneksi huvilalle lohkottu ala on sen verran suuri, että ruskea hirsihuvila suorastaan häviää suurien puiden siimekseen omaan rauhaansa. Hyvä näin! Cooperin perhe hoiti omaa puutarhaansa, joka onkin näinä päivinä jokaisen vierailijan käytettävissä esimerkiksi pienen eväsretken muodossa.

Huvilan viereiselle tontille tehtiin äskettäin suuri parkkipaikka, joten Villa Cooperille on mahdollista tulla niin henkilö- kuin myös linja-autoilla.

Astelemme vanhoista pariovista sisälle taloon. Vanhan talon lämpö tulvahtaa viileille poskille. Tunnemme olomme välittömästi tervetulleeksi. Vastassa meitä on Järvenpään Käsintekijät ry:n Tarja Hukkanen, joka on suostunut opastamaan meitä tarinoiden kera huvilan huoneissa ja sopukoissa.

Jätämme jalkineet eteiseen ja astelemme suureen mutta kodikkaaseen saliin. Tarja kertoo, että lähes kaikki salin kalusteet ovat Cooperin aikaisia. Agneta Cooper oli testamentissaan tarkasti määrännyt säilyttämään irtaimiston talossa. Onneksi näin, nimittäin muuten kalusto saattaisi olla tiellä tietämättömillä.

Huvilassa vieraillessa kannattaa suunnata katse myös lattiaan, huoneissa on entisten omistajien, Cooperin mattotehtaan alkuperäisiä mattoja.

Siellä täällä salia on mitä suloisimpia käsitöitä esillä. Messinkisessä kattokruunussa roikkuu pehmoisia munia, vanhan piirongin päältä löytyy keraamisia vateja ja rahin päältä veikeitä nalleja jotka suorastaan odottavat uutta ystävää!

Salista löytyy myös kaappi, jossa on Elämä on limee-näyttely esillä. Kyseisessä kaapissa on esillä joko yksittäisen käsintekijän oma näyttely tai käsintekijöiden yhteinen kokonaisuus, joka määräytyy vaikkapa värin tai muodon mukaan.

Coopereiden työhuone ja museonurkkaus.

Salin vierestä löytyy Cooperin pariskunnan entinen työhuone, jossa on myös ensimmäinen Järvenpään museopalveluiden kokoooma museonurkkaus. Seinältä löytyy niin Stalinin, Elisabeth II:n kuin Mannerheimin raameissa roikkuvia kuvia. Kyseiset kuvat ovat Edward Cooperin kutomia kuvia.

Tilassa on mm. suuri työpöytä, radio sekä muuta ajankuvaan kuuluvaa rekvisiittaa.

Ruokasali ja tarjoiluhuone ovat täynnä pehmeitä tuotteita.

Jatkamme matkaa ruokasaliin ja tarjoiluhuoneeseen. Katse nauliutuu välittömästi ihaniin keppihevosiin, jotka ovat hyvin taidokkaasti tehty. Huonetta kiertää erilaisten pehmoisten käsitöiden kirjo. Täältä löytyy myös toinen museonurkkaus. Sohvan takana olevalle seinälle on koottu Cooperin taideteoksista kokonaisuus. Suuremman huomion saavat kuitenkin Toipumiskaverit.

Toipumiskaverit ovat valmiina auttamaan, tule hakemaan omasi!

Sohvalle on koottu käsintehtyjä, ja ajatuksella tehtyjä höpönassuja, pehmoisia otuksia jotka haluaisivat tulla lohduttamaan ketä tahansa joka kaipaa ystävää. Ja aivan ilmaiseksi! Kyse on Briteistä lähteneestä hyväntekeväisyyskampanjasta, jonka tarkoituksena on tuoda sairastuneelle, yksinäiselle tai tukea tarvitsevalle läheiselle turvaa ja tukea.

Villa Cooperin keittiö on hyvin yksinkertainen.

Uusi räsymatto ehkäpä?

Ruokasalista luonnollisesti siirrymme yksinkertaiseen keittiöön. Täällä on komero, josta löytyy Järvenpään museopalveluiden viimeinen museonurkkaus. Komerosta löytyy kaikenlaista keittiötarviketta vuosikymmenien ajalta. Tuntuu siltä kuin tarkastelisi mummolan ihmeellistä kaappia. Osa välineistä on aivan uppo-outoja nykyihmiselle.

Keittiökomero on täynnä ihmeellisiä keittiövälineitä.

Vanhalla puuliedellä on keramiikkaa esillä.

Saunatuotteita.

Keittiöstä löytyy lisää kivoja käsitöitä sekä kaapillinen saunaan tarkoitettuja tarvikkeita. Erityisesti tervantuoksuiset narutyöt ovat ihania, eikä pellavaisissa saunatyynyissäkään mitään vikaa ole! 🙂

Ainon huoneesta löytyy sukkataivas!

Seuraavasta tilasta, joka toimi aikaisemmin Cooperin palvelijattaren Ainon huoneena, löytyy valtaisa valikoima erinäköisiä ja erikokoisia villasukkia ja  -tuotteita. Huone suorastaan huokuu pehmeää lämpöä! Jos ei täältä sopivia sukkia löydy, niin sellaisia ei sitten ole olemassakaan. 😉

Yläkertaan emme valitettavasti pääse kurkistamaan, koska sitä ei vielä ole remontoitu. Yläkerrassa sijaitsee kaksi makuuhuonetta.

Kierroksemme Villa Cooperissa alkaa olla lopuillaan. Järvenpään Käsintekijät toivottavat jokaisen tervetulleeksi katsomaan kulttuurihistoriallisesti merkittävää rakennusta! Samalla muistuttaen, että vaikka kyseessä on vanha huvila, museo tämä rakennus ei ole.

Rakennuksen uusi elämä jatkaa historiaa eteenpäin käsitöiden ja erilaisten tapahtumien muodossa. 14.10. on tulossa Käsintekijöiden Villapäivä, jolloin on luvassa mielenkiintoisia työnäytöksiä mm. kehräystä, neulomista ja nauhojen kudontaa. Villa Cooperin salin täyttää myös neulemuotinäytös.

Samalla voi osallistua Suomi 100-yleisöäänestykseen ja valita oman suosikkinsa käsintekijöiden tekemistä lahjoista satavuotiaalle Suomelle. Ja ostaa pehmoisia lahjoja vaikka pukinkonttiin…

Blogijuttu on tehty yhteistyössä Järvenpään Käsintekijät ry:n kanssa.         

Teneriffan erikoinen pohjoiskärki

Anagan luonnonpuisto, Teneriffa osa 5.

Ihmeellisen Teiden kansallispuiston ja tulivuoren jälkeen matkasimme vuoristoisia teitä saaren pohjoiskärkeen, josta löytyy mm.  Anagan luonnonpuisto. Anaga tunnetaan sademetsistään, ja kyllä, sademetsiä löytyy myös Euroopan alueelta.

Anaga lyhyesti

Anagan alue kuuluu Kanarian saarten vanhimpiin alueisiin. Ikää näillä maisemilla on yli 7 miljoonan vuoden verran. Luonnonpuisto käsittää lähes 14 500 hehtaarin alueen Teneriffan saaresta.

Anaga tunnetaan biosfäärialueena, joka tarkoittaa ihmisen ja luonnon tasapainoista suhdetta. Käytännössä esimerkiksi puiden hakkuita luonnonsuojelualueella ei tehdä. Alueella tavataan monenmoisia liskoja, lintuja, ötököitä sekä varsinkin kasveja. Anagalissa on Euroopan vanhin metsä Las Mercedes, ja täällä voi törmätä miehen korkuisiin saniaisiin.

Erikoisen luonnon lisäksi alueelta löytää 26 pikkuruista kylää sekä niiden 2000 asukasta. Cruz del Carmenin kylästä löytyy vierailijakeskus, josta voi saada tietoa mm. vaellusreiteistä sekä luonnonpuiston nähtävyyksistä.

Vuonna 2015 Anaga lisättiin Unescon biosfäärialueiden listalle.

Tänään

Etäisyyttä Teideltä Anagalle on vajaan 70 kilometrin verran, mutta koska vuoristotiet ovat kapeita, matka-aikaa kului lähes parin tunnin verran. Toisaalta, lomalla ei koskaan saisi olla niin kiire, etteikö välillä voisi pysähtyä ihailemaan maisemia!

Ja maisemia kyllä riittää! Kiharaisella tiellä ohitamme lähes läpipääsemättömistä laakeripuumetsistä, vehreisiin lehtoihin sekä jyrkkiin rotkoihin. Siellä täällä näkyy teräviä vuoripiikkejä, tie kun myötäilee Montenas de Anaga-vuoristoa.

Vuoristossa kun ollaan, on täällä viileämpää kuin alhaalla rannikolla sekä myös kosteampaa, joten kannattaa varata mukaan hyvät kävelykengät sekä kosteutta kestävät vaatteet.

Alueella kulkee haastavia patikkapolkuja, ja näkyypä tiellä myös hurjaa vauhtia ajavia pyöräilijöitä.

Kaiken kaikkiaan Anagan alue on mykistävä, ja on mukavaa, että alue saanut olla koskematon. Mieleen tulee, tällaistako Euroopan alueella on joskus muinoin ollut? Ja hieman vilkkaammalla mielikuvituksella varustettu, voi vain odottaa koska jokin dinosaurus pomppaa kasvillisuudesta eteen. 😉

Serpentiinitie ja korkeuserot laittavat pään hieman pyörälle ja laskeudumme vuoristosta alas San Andrés-rantakaupunkiin. Täällä on mahdollista huuhtoa ajomatkan rasitukset mereen tai kävellä hienohiekkaisella rannalla paikallisten joukossa. Kaupungista sotilasalueen viereltä löytyy myös muutamia ravintoloita, joissa voi nauttia mm. tuoretta meriaiheista lounasta.

Ajomatka hotellille kulki sutjakkaasti TF-1 rantatietä pitkin.

Jos Teneriffalle suuntaa, kannattaa osallistua mukaan matkanjärjestäjien retkille tai käydä omatoimisesti Teiden kansallispuistossa sekä Anagan luonnonpuistossa. Noin sadan kilometrin matkalla kokee luonnon monimuotoisuuden aivan käytännössä sekä näkee kuinka punamustat laavamaisemat muuttuvat vihreiksi rinteiksi ja elämää kuhiseviksi metsiksi.

Seuraavassa sekä samalla viimeisessä Teneriffa-aiheisessa postauksessa on vuorossa retki, jossa osallistutaan mukaan valasretkelle.