Kaikki viesti käyttäjältä

Reissaaja1

IMG_2505

El Reyn Iguaanit

Cancún, Meksiko

Cancún: valkoinen puuteriranta, turkoosi meri ja huiman laaja hotellialue. Mitä muuta se tarjoaa uusia kokemuksia janoavalle matkailijalle?

Ehdottomasti yhdeksi vierailukohteeksi kannattaa valita hotellialueen tuntumassa oleva El Rey-niminen arkeologinen alue (Blvd. Kukulcan Km. 19). El Reylle on hyvin helppo matkustaa R2 paikallisbussilla. Busseissa on vakiohinta, ja minne sitten oletkin menossa, maksaa reissu aina 10.50 pesoa eli noin 0.50€. Tämä onkin helpoin ja nopein tapa liikkua alueella. Huom! Paikallisbusseissa käy vain käteinen raha.

IMG_2475

El Rey pähkinänkuoressa: El Reyssä on kyse Mayakaupungin raunioista. Kaupunki oli merkittävässä roolissa mayojen kauppareitillä, johon kuuluivat myös mm. Tankah, Tulum ja Xaman Ha eli nykyinen Playa del Carmen. Tuolloin El Rey tunnettiin nimellä Kin Ich Ahau Bonil.

Mayojen vaihtokaupan välineinä toimivat esimerkiksi merisuola, hunaja ja sulat. Vaihtokaupan lisäksi kaupunki toimi hautapaikkana sekä astrologisen tiedon koulutusalueena. Kaupunki on ollut voimissaan vuosina 1250–1630 jKr. IMG_2480

Kaupungin nimestä liikkuu kaksi erilaista tarinaa. Yhden tarinan mukaan El Rey:n kaupunki sai nimensä kun espanjalaiset valloittajat löysivät alueelta ruumiin, jonka otaksuivat kuuluneen Maya-kuninkaalle. Toisena tarinana kerrotaan espanjalaisten löytäneen kivisen patsaan, joka esitti Maya-kuningasta, ja tästä patsaasta kaupunki sai nimensä. Kuningasta esittävä kiviveistoksen pää löytyy Cancúnin Maya-museosta.

Joka tapauksessa El Rey tarkoittaa espanjaksi kuningasta. Vuonna 1923 tutkijat Raymonf Merwin ja Samuel Lothrop löysivätkin todisteita siitä, että kaupungilla oli kuin olikin yhteyksiä Itzamna-heimoyhteisöön, jonka jäsenet hallitsivat aikoinaan niin Chichén Itzáa kuin Edznáa.

IMG_2492

Käytännössä alue on noin 520 metriä kertaa 70 metriä kokoinen kenttä, jolla on erilaisia aika matalia kiviröykkiöitä. Osasta saa hyvän kuvan siitä minkä muotoinen rakennus on ollut kyseessä, osassa on vain kivijalka jäljellä. Kiipeämistä raunioille ei suositella.

IMG_2498

2

Alue on auki joka päivä klo 8-17 ja sisäänpääsymaksu on 50 pesoa eli noin 2.50€. Lapset pääsevät alueelle ilmaiseksi. Ja huom. Vain käteinen raha käy!

Palveluja saat alueelta hakemalla hakea, nimittäin alueella on vain pieni eväskatos, yksi auringossa kulunut opaskartta sekä vessarakennus. Lipputiski, joka on lähinnä vain pöytä ja tuoli, löytyy tämän rakennuksen lipan alta.

IMG_2484

6

Itse raunioalue on nopeasti kierretty mutta se ei olekaan syy siihen miksi alueelle kannattaa piipahtaa. El Reylle kannattaa ehdottomasti mennä alueen kymmenien Iguaanien vuoksi. Ja näitä liskoja on paljon! Ensimmäiset ”ovat vastassa” jo lippupöydän luona.

IMG_2493

Rakennuksen oikealta puolelta aukeaa nurmikenttä, jolla on rauniorakennuksia, kiviä sekä niillä auringossa lepääviä liskoja.

IMG_5591

5

10

Liskot eivät hyökkäile kohti, joten sellainenkin henkilö joka ei niin tykkää matelijoista, pääsee rauhassa tutustumaan otuksiin muutaman metrin päästä. Lähinnä Iguaanit makailevat auringossa ja haistelevat ilmaa. Mikäli menet liian lähelle, ne luikahtavat nopeasti kivien väliin tekemiinsä pesäkoloihin.

IMG_2497

Alue on myös muutaman sadan metrin päässä Nichupté-lahden poukamasta, jossa villit krokotiilit elävät. El Rey onkin kauempaa eristetty verkoilla hieman epätoivottujen matelijoiden poissa pitämiseksi.

Raunioalueella on myös mahdollista tutustua alueen kasvustoon lähietäisyydellä. Valitettavasti kasveja ja puita ei ole sen kummemmin merkitty. Meille tuttuja kasveja olivat erilaiset palmupuut.

9

Alueelta poistuessamme vanha mies tuli valokuva-albuminsa kanssa luoksemme. Hän halusi kertoa, että Cancúnin kaupungissa on paljon suurempi arkeologinen alue nimeltään El Meco. Tämä olisi löydetty vasta 70-luvulla ja olisi huomattavasti paremmassa kunnossa kuin El Rey. Sinne pääsisi R1 bussilla. Kiitimme tiedosta ja koetimmekin seuraavana päivänä käydä raunioilla. Valitettavasti se oli paremmin ajateltu kuin tehty. Nimittäin jäädessämme R1:n bussista Cancúnin kaupungissa pois, ei niin bussikuski kuin paikallisetkaan ollut raunioista kuulleetkaan. Jonkin aikaa ympäri pyörittyämme, vierailu historiallisella alueella vaihtui shoppailuretkeksi.

Riippuen matelijainnostuksestasi, El Reyn alue on parissa tunnissa kierretty. Sopii koko perheelle pieneksi päiväkohteeksi helppouden ja edullisuuden vuoksi. Ja harvoinhan Suomessa pääsee Iguaania tuijottamaan lähes silmästä silmään!

Pidätkö matelijoista?

 

IMG_2789

Uraani halkeaa – Olkiluodon ydinvoimala, Eurajoki

Olkiluodon vierailukeskus, Eurajoki

Vietimme taannoin erittäin mielenkiintoisen iltapäivän ydinfysiikan parissa, vierailimme nimittäin Olkiluodon vierailukeskuksessa. Taustaksi on kerrottava, että vierailin ensimmäisen kerran Olkiluodossa parikymmentä vuotta sitten joulupyhinä, kun sukulaisissa oli saatu tarpeeksi kinkkua ja silavaa vatsan seutuville, ja levottomat jalat suorastaan vaativat päästä baanalle.

Ajelimme umpimähkäisesti Rauman ympäristössä, päätyen Eurajoen ydinvoimalan alueelle. Alueella oli vierailukeskus, jonka ovet olivat auki. Joulunpyhinä? Nuoremmille lukijoille tiedoksi, että ”ennen vanhaan” ei joulu- ja tapaninpäivänä ollut mikään paikka auki, vähiten nähtävyydet ja kaupat.

talvi

OL1, OL2 ja OL3-rakennukset. Lähde: ”TVO”.

No Olkiluodossa sitä oltiin ja mietittiin, että joskus on tultava uudestaan, erityisesti silloin kun meillä on lapsia. Monta kiveä on koskessa liikkunut ennen kuin tuli se aika, jolloin palasimme takaisin. Myös vierailukeskus on siirretty eri paikkaan kuin missä se sijaitsi parikymmentä vuotta sitten, sen aikainen talo kun oli lähes kiinni ydinvoimalan tuotantorakennuksissa.

d2

Olkiluodon vierailukeskus

Nykyinen vierailukeskus on sijoitettu mukavasti merenrantaan, luonnonsuojelualueen viereen. Onpa vierailukeskuksessa Olkiluodon Voimaa luonnosta-havaintopolkukin, jolla pääsee kesäisin tutustumaan infotaulujen muodossa mm. Selkämeren kansallispuistoon, alueen metsiin sekä tuulivoimaan ja kalliokairauksiin.

c19

Havaintopolun varrella on miellyttäviä maisemia ja infotauluja tarjolla

Tänne siis päädyimme viettämään keväistä iltapäivää mieheni ja kahden teinin kanssa. Olimme etukäteen varanneet pienelle ryhmällemme opastetun vierailun, jotta saisimme paikasta kaiken irti mitä vain oli saatavissa. Vierailukeskuksessa meitä vastassa oli varsin mukava opas nimeltään Mika Tanhuanpää, jonka seurassa vietimme ydinvoimalan alueella lähes 4,5h.

Aluksi aulavartija tarkasti ryhmän jokaisen osallistujan henkilötiedot, jotka oli pitänyt toimittaa keskukseen jo kaksi viikkoa etukäteen. Saimme kaulaamme kulkunauhat, jotta jokainen vastaantulija tietää keitä olemme ja millä asialla. Kaulanauhat saimme lopuksi pitää muistona vierailustamme.

Tunnistautumisen jälkeen vuorossa oli pientä kahvittelua ja tutustumista hulppeitten merimaisemien ympäröimänä. Tosin teinit olisivat halunneet skipata kaiken tämän ja syöksyä suoraan Sähköä Uraanista-tiedenäyttelyyn, joka näytti mielenkiintoiselta seikkailumaalta. Vuorossa oli kuitenkin, meidän kohdalla, lähes 1,5h auditoriosessio, jossa tehtiin meille ydinfysiikkaa tutuksi.

c1

Yksityiskohtaista esittelyä mm. valvomosimulaattorista

Session aluksi Mika esitteli TVO-yhtiön, tiesitkö muuten että ydinvoimalassa työskentelee yli 800 henkilöä sekä aliurakoitsijoita ja satoja Olkiluoto 3-tuotantolaitoksen rakentajia? Se on paljon se, jos ajattelee minkä kokoisessa kunnassa ydinvoimala sijaitsee. Eurajoesta voit lukea lisää tästä.

Auditorioesittelyssä kävimme läpi voimalan historian ja rakennukset, jonka jälkeen olikin vuorossa ehkä hankalin osuus eli ydinfuusioitumisprosessi. Tässä vaiheessa teinit putosivat kelkasta täysin ja taisi puhelimen somemaailma kiinnostaa enemmän kuin itse esitys. Me vanhemmat tenttasimme opasta sitten tämänkin edestä, ja täytyy sanoa, että Mika-oppaalla oli prosessit hallussa. Hän vastaili meidän ”tyhmiin kysymyksiin” hyvin selkokielisesti ja huumorintajuisesti, ja lopulta uraanin halkeamisprosessi selkisi meillekin. Tosin sitä en tähän kirjoita, voitte jokainen käydä vierailukeskuksessa ottamassa asiasta selvää!

d4

Primääripiirin huuhtelua. Lähde: ”TVO”.

d5

Olkiluoto 1:n reaktorihalli. Lähde: ”TVO”.

uimaallas_2

OL2:n reaktori, polttoaineen siirto.  Lähde: ”TVO”.

Opimme valtavasti uusia asioita sekä meidän ennakko-odotuksia ammuttiin oikein urakalla alas kuten: elokuvissa esitettävät ydinkäsittelykohtaukset ovat täyttä fuulaa, tosielämässä työntekijät käsittelevät niin polttoainesauvoja kuin uraanitablettejakin varsin arkisissa vaatteissa ja käsin, korkeintaan muovihanskat kädessä. Ei siksi, että pelkäisivät säteilyä, vaan siksi, ettei materiaaleihin joutuisi ylimääräisiä hiukkasia, rasvaa tai pölyä. Myöskään työpäivän jälkeen eivät työntekijät riisu valtavaa turvavaatetusta pois ja lähde puhdistussuihkujen jälkeen kotiin, kuten eräissä agenttitarinoissa. Höh, tylsää mutta niin todellista.

Auditoriosession lopuksi katsoimme lyhyen videon fissiosta eli uraaniatomin halkeamisesta ja olimme valmiita seikkailulle ydinvoimalan alueelle.

c14

Opas hyppäsi meidän autoomme ja vartija seurasi omalla autolla perässä, ydinvoimalan alueelle kun ulkopuoliset eivät ilman vartijaa pääse. Meidän vartija oli hyvin leppoisa kaveri! Ajoimme alueella, Mikan selostaessa ja esitellessä mm. OL1- ja OL2-rakennuksia. OL3-rakennus eli Olkiluodon laitosyksikköhän on edelleen kesken, mutta nyt on päästy jo sisämaalausten kimppuun, joten valmistuminen on lähempänä kuin koskaan.

ol3_3

Olkiluoto 3. Lähde: ”TVO”.

Oli muuten varsin jännä fiilis ajella ja kuunnella ns. henkilökohtaista selostusta. Alueen sisäpuolella ei saa kuvata, joten pystyin keskittymään täysin opastukseen. Kävimme vilkaisemassa vanhan vierailukeskuksen sijaintia, ja se todellakin on lähes kiinni vanhemmissa laitosyksiköissä. Ymmärrän hyvin, miksi siirros uuteen rakennukseen on tehty, jos ajatellaan missä maailmantilanteessa valitettavasti nyt eletään.

Kaarroimme keski- ja matala-aktiivisen jätteen loppusijoitusrakennuksen eli VLJ-luolan luo. Meidät varusteltiin kypärillä ja matka alas 60 metrin syvyyteen saattoi alkaa. Täällä oli jälleen mahdollista kuvata näkemäämme. Kävelimme Olkiluodon kallioperään louhittua liuskaa alas syvemmälle Eurajoen maaperään. Tämä kallio on muuten 2 miljardia vuotta vanhaa.

Opas kertoi kävelyn aikana luolastoon liittyviä faktoja ja tarinoita, kuten että Rauman pyöräilijät käyvät talvikuukausina pyöräilemässä liuskaa ylös ja alas, täällä kun on aina sama ”säätila” ja tasainen alusta polkea. Kun ulkona raivoaa syysmyrsky, luolasto on tasaisen viileä. Voin vain kuvitella, että loppuvaiheessa treenejä jalat mahtavat olla aika hapoilla.

d1

Matkalla alas luolastoon

Alaskulkevan luiskan tai paremminkin tien varrella on opastauluja joista voi lukea lisäinformaatiota esim. alueen kivistä ja luonnosta. Onpa siellä pieni kivinäyttelykin, tosin näyttelyn kivet ovat valtavia. Alas päästyämme, oli vuorossa loppusijoitusluolaan tutustuminen. Yksi ryhmästä (tietenkin toinen teineistä) sai henkilökohtaisen säteilymittarin itselleen, josta voi katsoa saamaansa säteilyannostusta. Yleensä mittarin näyttämä tulos on pyöreä nolla. Tarkkoina oltiin myös siitä, ettei suussa ole mitään ylimääräistä. Ohjeiksi lisäksi saatiin, että jäteluolassa ei saa syödä mitään (esim. omia nameja) eikä kaivaa nenää. Säteilylle alttiimpia paikkoja kun ovat ihmisen sisäelimet.

Astuimme pienen mittauspisteen kautta luolaan, joka on kaikkea muuta kuin jännittävä. Keskikohdalla on pieni nosturi, jolla tynnyreihin varastoidut jätteet, pakattuina betonilaatikoihin lasketaan 35 metrin syvyyteen. Kyse on siis matala- ja keskiaktiivista jätettä sisältävistä tynnyreistä.

c2

Keskiaktiivisen jätteen säilytyspuoli

c10

c12

Nosturi, jolla siirretään betonilaatikoita siiloon

IMG_2772

Säteilyannoksen mittaus menossa

Luolan toisella puolella säilytetään matala-aktiivisia jätteitä ja toisella puolella keskiaktiivisia. Matala-aktiivisia ovat
mm. huolto- ja siivousjätteitä kuten suojavarusteet, muovit ja palokankaat. Keski-aktiivista jätettä ovat prosessiveden puhdistusmassat. Käytännössä massa kuivataan ja kiinteytetään bitumilla, ennen siiloon laskua.

Säteilymittari ei liikahtanutkaan, lisäksi oppaalla oli oma, jossa ei myöskään merkittävää liikehdintää tuntunut tapahtuvan. Pienen informatiivisen session jälkeen jatkoimme matkaa, tosin meidän saama säteilyannos mitattiin ensin. Jokainen astui ison vaa´an näköiseen härveliin, työnsi kädet koneen uumeniin ja laite mittasi säteilypitoisuuden. Mitään ei löytynyt ja hyvä niin.

Opas kertoikin, että hänen aikanaan laitteet ovat piipanneet vain kolme kertaa: kaksi kertaa vierailijoiden vanhan kellon vuoksi sekä yhden japanilaisen turistin kohdalla, jolla oli radioaktiivisista kivistä tehty kaula- ja rannekoru. Pöydällä oli lisäksi vanha geigermittari, josta erityisesti teinit innostuivat…

c13

”Tarkempi” säteilymittaussessio menossa… ;)

Käytyämme jäteluolassa oli seuraavaksi vuorossa ONKALO-näyttely, jossa käytiin läpi ydinpolttoaineen loppusijoitusta. Täällä niin lapset kuin aikuiset pääsevät leikin varjolla tutustumaan loppusijoitusprosessiin. Jokaisen on mahdollista mm. testata kuinka ydinpolttoaineen loppusijoituksessa tarvittava savi saadaan tiivistymään tiukaksi paketiksi. Onpa mahdollista esittää toivomuskin heittämällä yhteen onkaloon kolikko. Tosin, joku oli toivonut niin paljon, että kypäräkin oli päästä onkaloon lentänyt. Ei sentään koko vierailija! 😉

IMG_2779

ONKALO-näyttely

c4

c3

Tässä tiivistetään savea.

Tutkimisen ja testausten jälkeen poistuimme näyttelystä pois, ja samalla ajattelin että nyt sitten päästään kiipeämään liuska takaisin ylös, mutta ei, ylös menimme hissillä. Tosin teinit sanoivat, että olisivat nopeammin olleet portaita pitkin perillä… Uskoo ken haluaa, aikuisia kun hissien vieressä olevien avoritilärappusten testaus ei kiehtonut ollenkaan, ei niin ollenkaan.

c15

”Säteilevät vierailijat”

c5

Tässä valvomossa työskentelee nosturinkuljettaja

Kypärien palautus, pieni vilkaisu huoneeseen jossa nosturinkuljettaja operoi betonisia jätelasteja ”peliohjaimilla” ja takaisin autoon. Nosturinkuljettajan huoneessa oli muuten lapsivieraille varattu tosi pieni kypärä, joka aiheutti koollaan erityistä hilpeyttä.

Ajoimme saatettuina takaisin vierailukeskukseen. Nyt oli vuorossa Sähköä Uraanista- tiedenäyttely, jonne teinimme olisivat heti aluksi halunneet mennä. Tiedepuistomaiseen tyyliin vierailijan on mahdollista esimerkiksi testata, kuinka paljon tarvitaan sähköä erilaisten kodinlaitteiden käynnistymiseen. Testaus suoritetaan polkemalla polkupyörää, ja ei muuten ihan helpolla viimeiset kodinkoneet käynnistyneet! Löytyypä näyttelystä Einsteinkin, en olisi uskonut, että hänen loppusijoituspaikkansa löytyy Eurajoelta.

c6

c9

c16

Jaksaa, jaksaa!

Päivä oli ollut varsin antoisa mutta myös raskas, koska uutta tietoa tuli lähes taukoamatta yli neljän tunnin ajan. Myös nälkä alkoi pikkuhiljaa hiipiä puseroon. Oli aika hyvästellä oppaamme ja pienen rantasession jälkeen, täällä on muuten myös geoblokkauspaikka, kiipesimme autoon ja hurautimme Raumalle.

Tässä yhteydessä lähetän isot kiitokset oppaallemme Mika Tanhuanpäälle, joka jaksoi kärsivällisesti opastaa meitä ja huvivili-teinejämme, siinä on mies paikallaan!

Ryhmävierailu sopii lähinnä isommille lapsille sekä aikuisille. Ryhmäopastus on maksuton. Olkiluodon vierailukeskuksen Sähköä Uraanista-näyttely sopii myös perheen pienimmille ja on myös maksuton. Etukäteisilmoittautumista tiedenäyttelyyn ei tarvita.

Kesäaikaan vierailukeskus on auki klo 10–20, talvisina arkipäivinä klo 10–18 ja viikonloppuna klo 12–18. Ja vielä, Olkiluodon vierailukeskus on edelleen auki 365 päivää vuodessa!

Turina on toteutettu yhteistyössä TVO:n kanssa.

leffaliput

Leffalippuarvonta kevään kunniaksi

b1

Kevään ja alkavan kesäajan kunniaksi pieni leffalippuarvonta! Osallistuminen on helppoa, kommentoi jonkin postaukseni alle mikä on sinun unelmamatkakohteesi ja miksi.

Voittaja arvotaan sunnuntaina 2.4. kaikkien kommentoijien kesken. Voittaja saa kaksi Finnkinon leffalippua postitse kotiin. Onnea arvontaan! :)

b2

Eurajoki ja Liinmaan linna

Eurajoki, Suomi

Usein sitä näkee vain muiden maiden hienoudet ja pyrkii tietoisesti käyttämään kaikki säästämänsä rahat sellaisten matkojen tavoitteluun, jotka vievät mahdollisimman kauas. Kuitenkin meidän armas kotimaamme, tarjoaa kaikenlaisia ykkösluokan nähtävyyksiä, joihin mieli pinkeenä juoksisi muulla reissatessa, täällä niiden saadessa lähinnä hymähtävän ajatuksen.

b1

Sain päähäni lähteä viikonlopuksi Eurajoelle. Mukaan roudasin mieheni sekä teinimme. Mieheni suku asuu Raumalla, joten jonkinlaisia siteitä on tuolle alueelle, mutta Eurajoki on ollut lähinnä paikka, jonka ohi painetaan Poriin päin mentäessä. Nyt tutustuin etukäteen Eurajoen matkailunähtävyyksiin kuin ulkomaille olisimme konsanaan menossa. Otinpa oikein yhteyttä Eurajoen kunnan matkailuinfoon, kysyäkseni, minne kannattaisi mennä maaliskuisena viikonloppuna. Ja kuten jokaisesta hyvästä matkailuinfosta, myös Eurajoelta vastattiin sähköpostiini nopeasti.

IMG_2780

Olkiluodossa puristettiin savea

Koska kunta on pieni, on nähtävyyksiä talvella vähänlaisesti auki, moni suomalainen kunta kun on parhaimmillaan juuri Suomen suvessa. Joitakin vinkkejä kuitenkin heiltä sain. Vierailun arvoinen olisi Olkiluodon ydinvoimalan vierailukeskus, jossa lopulta vietimmekin viikonlopun aikana lähes neljä tuntia. Tästä vierailusta voit lukea tästä.

IMG_2779

Olkiluodon ydinvoimalan Onkalo-näyttely

Toinen erityisen maininnan arvoinen paikka on Vuojoen kartano, jonka pyhäpöytää (lounasta, ei pöytää) päätimme lähteä maistelemaan keväisen maaliskuun kunniaksi. Infosta suositeltiin myös käymään Pinkjärven alueella, joka on suosittu ”minikansallispuisto”. Paikka sopii luonnosta ja retkeilystä kiinnostuneille ihmisille. Tästä alueesta löytyy enemmän informaatiota tästä linkistä.

16

Vuojoen kartano

Löytyypä Eurajoen vesitornistakin jotain erikoista, nimittäin 40-metrinen Fougault´in heiluri, lajissaan ensimmäinen Suomessa. Heiluri osoittaa maapallon pyörimisen ja se on nimetty fyysikko Leon Fougault´in mukaan. Suomeen on Eurajoen heilurin jälkeen tullut kolme muutakin heiluria, jotka löytyvät Tiedekeskus Heurekasta, Kuusamon vesitornista sekä Turun yliopiston fysiikan laitokselta. Olemme heiluria ihmetelleet Heurekassa, joten Eurajoen nähtävyys jäi nyt näkemättä. Vaikka toisaalta, olisi voinut olla vinkeää käydä vuonna 1985 rakennetussa vesitornissa!

Omissa tutkimuksissa selvisi, että kesällä kannattaisi ehdottomasti käydä purjehtimassa Kaljaasi Ihanalla. Ihana on perinteisiä laivanrakennusperinteitä kunnioittaen tehty purjealus ja se on tehty kokonaan puusta. Neitsytmatkansa Ihana teki vuonna 2011. Laiva on Luvian Laitakarin satamassa.

IMG_2792

Merenlahtea

Eurajoki pähkinänkuoressa: Eurajoki on perustettu vuonna 1869. Kunta sijaitsee Satakunnassa valtatie 8:n varrella, 15 kilometriä Raumalta ja 35 km Porista. Asukkaita vuoden 2017 Luvian kanssa tapahtuneen kuntaliitoksen jälkeen, Eurajoella on noin 9300 henkilöä. Alueen suurin työllistäjä on Olkiluodon ydinvoimalaitos.

Olimme sunnuntaina aikaisin liikenteessä, joten meille jäi rutkasti aikaa ajella pitkin Eurajokea, ennen Vuojoen kartanolle menemistä. Läksimme ajamaan osana Pohjanlahden rantatienä tunnettua Linnamaan tietä pitkin. Ohitimme Vuojoen kartanon ja jatkoimme matkaamme peltojen lävitse pieneen Linnamaan kylään asti kunnes oikealla luki valkoinen teksti ruskealla pohjalla: Liinmaan linna.

IMG_2807

Mikäs tämä tämmöinen linna on? Emme ole aiemmin tällaisesta kuullutkaan. No ei kun käännös oikealle ja katsomaan. Menimme noin 1,4 km verran kapeaa tietä pihojen läpi ja Väkkärälahden pohjukasta merenrannan lomitse sisälle kuusimetsän siimekseen. Täällä oli opaskyltti jossa kerrottiin, että 1300-luvulla täällä on todellakin ollut linna. Tämä oli suuri yllätys, nimittäin koulussa en muista tällaista meille opetetun.

IMG_2805

Entistä linnan aluetta

Mitä Liinmaan linnasta sitten tiedetään? Liinmaan linna oli todellinen keskiaikalinna, sillä oli kaksinkertainen valli ja niiden välissä vallihauta. Se oli varmuudella käytössä 1300-1400-lukujen vaihteessa. Vuoden 2004 tehtyjen maa- ja radiohiilinäytteiden mukaan, linna on saattanut olla toiminnassa jo 1200-luvulla. Tutkimuksissa selvisi myös, että linna oli kokenut kaksi rajua tulipaloa sen rakentamisen jälkeen. Alueelta on löytynyt arkeologisissa kaivauksissa mm. luisia pelinoppia, gotlantilainen kolikko, lasi- ja saviastioiden palasia sekä eläinten palaneita luita.

b3

Vallihaudan törmä on selvästi näkyvillä

Linna oli tehty puusta, ja sillä oli ”huono maine” aikalaisten keskuudessa. Linnasta on jäänyt elämään vuodelta 1730 tallennettua kansanperinnettä: ”Ei silloin hyvin eletty, Cuin oli Linna Lijnamaisa, Cuisti Cumolan kedolla. Silloin leipä lehmän maxoi, Murun mullinen vasicka, Carpion härkä Culosarvi.” Tarinoiden mukaan Liinmaan linnassa olisi majaillut myös merirosvoja, kerrotaanpa siellä näkyneen virvatulia ja onpa erään tarinan mukaan linnanalueelle kätketty aarrekin. Ilmankos siellä on kaivauksia tehty. 😉

IMG_2801

Linnanmäki

Linna sijaitsi saaressa Eurajoen ja Lapinjoen suulla. Linna tunnettiin myös sen saksalaisesta nimestä Vreghdenborg, jonka sen kerrotaan saaneen linnan rakennuttaneelta aateliselta ja palkkasoturipäälliköltä Didrich Vereggreltä.

Satakunnassa sijainneista linnoista on valitettavasti hyvin vähän tietoa jäljellä, itse asiassa vain kaksi asiakirjaa, joista toisessa mainitaan Liinmaan linna suorasti, ja toisessa välillisesti Vreghdenborgin linnana.

Viimeinen niitti linnalle tuli vuonna 1398 kuningatar Margareetalta, jonka käskystä kaikki tarpeettomat linnat hävitettiin. Kerrotaan, että linna tuhoutui valtaisassa tulipalossa 1400-luvun alussa.

Myös linnan lopusta on jäänyt 1880-luvulla tallennettu tarina elämään: tarinan mukaan Liinmaan viimeinen linnanherra upotti poikansa tiililastissa olleen laivan ja kaamean erehdyksen huomatessaan, keräsi linnan aarteet kasaan ja poistui linnan kellariin aarteiden kera suremaan kuollutta poikaansa. Eikä häntä sen koommin enää nähty.

IMG_2804

Siellä se meri hieman pilkistää…

Kuten arvata saattaa, linnasta ei ole oikein enää mitään jäljellä. Juuri ja juuri maastosta erottuu suorakaiteen muotoinen linnanpiha kooltaan noin 42 m x 30 m, muutaman rakennuksen kellarikuoppa, vallirakennelman ”jämiä” sekä vallihauta. Jälkimmäisestä ei voi erehtyä. Nykyisin linna ei sijaitse saarella, vaan meri on vetäytynyt huomattavasti Ruotsiin päin sitten keskiajan (lähes 300 metriä)!

Linnan raunioalue on kuitenkin varsin mukava pikku kohde ja näppärästi autotien päässä. Kesällä raunioalue voisi toimia oikein mukavana retki- ja piknik-paikkana. Meidän teinitkin tykkäsivät!

IMG_2803

Muinaisjäännöksiä?

Liinmaan linnan perustuksilla kävellessä aika hujahti eteenpäin sen verran nopeaa, että oli aika mennä syömään kartanolle. Kengät ja auto olivat pikkuretkestämme metsän siimekseen kovin rapaisia, mutta me matkustajat olimme hyvin tyytyväisiä uudesta löydöksestämme. Meidän kartanovierailusta voit lukea tästä.

Kannattaa siis lähteä pienelle seikkailulle myös kotimaassa, koskaan ei tiedä mitä kivaa nurkan takaa voi löytää, kunhan on mieli vapaana uusille ajatuksille ja kokemuksille, kuten ulkomailla ollessa. Esimerkiksi Eurajoki pääsi yllättämään meidän positiivisesti matkailutarjonnallaan, joka olikin yllättävän mielenkiintoista ja monipuolista.

Oletko kuullut Liinmaan linnasta? Tai muista hieman vähemmän tunnetuista Suomen linnoista?

IMG_2812

Historian kuisketta Vuojoen kartanossa

Vuojoen kartano, Eurajoki

Noin neljä kilometriä E8-Porintieltä sekä 19 kilometriä Raumalta, on yksi Suomen mielenkiintoisimmista ja ehkä hieman unohduksissa olevista kulttuuriaarteista nimittäin Vuojoen kartano.

Ensimmäisen kerran kohtasin kartanon noin 15 vuotta sitten hieman kuin vahingossa, kun ajeltiin päämäärättömästi kesälomalla Raumalta pikkuteitä pohjoiseen ja maalaistien vasemmalla puolella näkyi yllättäen, mikäs muukaan kuin uljas kivikartano. Tuolloin emme valitettavasti päässeet ovea pidemmälle, koska kartanossa valmistauduttiin yksityisiin juhliin.

IMG_2851

Kartano joelta päin kuvattuna

Ne teistä jotka olette jo kauemmin seuranneet turinoitani, tiedätte että olen aivan vinksahtanut linnoihin ja kartanoihin, eikä tämä kartano ole suinkaan poikkeus asiassa. Meni kuitenkin lähes 15 vuotta ennen kuin pääsin kunnolla Vuojoen kartanoon tutustumaan. Tällä kertaa mukanani seurasivat kaksi teinityttöä sekä mieheni.

16

Kartanon etufasadi

Pieni tietopähkinä kartanosta: Vuojoen kartanossa on kolmikerroksinen päärakennus sekä kaksi samaan tyyliin rakennettua yksikerroksista siipirakennusta eli flyygeliä. Kartanolla on pitkä historia takanaan. Kartano mainitaan jo 1500-luvun kirjoissa, tosin nykyinen rakennus on rakennettu vuonna 1836. Suurimmillaan kartano oli Suomen toiseksi suurin. Alustalaisia kartanolla oli noin 200 henkeä, joista 100 oli lampuoteja ja torppareita. Lehmiä tilan navetoissa oli 250 yksilön verran. Lisäksi maata Vuojoen kartanolla oli 4000 hehtaaria sekä metsää 10 000 hehtaaria eli runsas kolmannes koko Eurajoen pitäjästä.

a2

Aikansa uranuurtaja. Mitä luulette, onko Björkenheimillä korvakoru korvassa?

Kartanon rakennussuunnitelmia olivat tekemässä italialainen arkkitehti Charles Bassi sekä P.J. Gylich. Lopullisen muodon rakennus eli Vuojoen linna sekä sen siipirakennukset saivat kenekäs muunkaan kuin C.L. Engelin kynästä. Engelin töitä ovat myös mm. Helsingin Senaatintorin ympäristö: Helsingin Tuomiokirkko, Helsingin Yliopiston päärakennus sekä Kansalliskirjasto. Lisäksi hän piirsi Turun ja Porin asemakaavat. Päärakennuksen molemmilla pääsivuilla olevat kellot ovat kuuluisan ilmajokelaisen kellomestari Könnin käsialaa.

Kartanon isännistä mainitaan mm. Suomen rikkaimpiin kuulunut ruukinpatruuna ja kapteeni Lars Magnus Björkenheim, jonka aikana kartano suorastaan kukoisti. Kartanossa otettiin ennakkoluulottamasti ensimmäisten joukossa käyttöön uusia työvälineitä ja -menetelmiä. 1800-luvulla erikoisuutena oli kokeilukasvihuone Orangeria, jossa kasvatettiin mm. ananaksia sekä persikoita. Olivat muuten aika eksoottisia hedelmiä sen hetkisessä Suomen suuriruhtinaskunnassa. Orangeria on nyt myös restauroitu. Ja jälleen rakennuksen lämmössä kasvavat söpöt ananakset, jatkumona historian ketjussa.

6

Orangeria kartanon puolelta katsottuna

Useiden eri vaiheiden jälkeen kartano siirtyi 1930-luvulla Eurajoen kunnalle, jolloin rakennus toimi mm. kunnan vanhainkotina. 2000-luvulle tultaessa tehtiin mielestäni varsin miellyttävä päätös ja kartano restauroitiin nykyiseen asuunsa, esimerkkinä Björkenheimin aikakausi. Kartano toimii nykyisin koulutus-, kokous- ja kulttuuritilana.

Esimerkiksi kartanon itäisessä flyygelissä (sivurakennuksessa) toimii Galleria Gylich, jossa paikalliset taiteilijat pääsevät esittelemään taidettaan. Vieraillessamme kartanossa oli galleriassa kuvataiteilija Mollu Heinon töitä esillä (-30.3.2017 asti).

15

Pittoreski vaunu- ja tallirakennus

Vierailumme ajankohdaksi sattui yksi alkukevään aurinkoisimmista päivistä. Kuten kartanoissa on tapana, myös Vuojoen kartano ottaa vierailijan vastaan lehtipuukujalla. Nykyinen koivukuja on uusittu alle kymmenen vuotta sitten, joten näin keväisin kuja ei aivan vielä pääse täysin oikeuksiinsa. Entinen nelikertainen puukujanne jouduttiin valitettavasti kaatamaan, koska osa puista oli ”tiensä päässä”.

IMG_2840

Keväinen piha kartanon portailta kuvattuna

Empiretyylisen kartanon piha on ylväs, suorastaan jylhä ja silti itse kartano ottaa hapuilevat vierailijat vastaan lähes avosylin. Jos saa oven avattua ensin, nimittäin ulko-oven ripa on sen verran korkealla, etteivät pienimmät vierailijat ilman avustusta ovea auki saa. Tosin ei ne pääse sisältä myöskään ulos karkaamaan, joka on varsin hyvä juttu se, onhan vapaana virtaava Eurajoki muutaman kymmenen metrin päässä kartanosta.

9

Muistona menneistä vuosisadoista

Kuulimme myöhemmin, että ovenripa on siksi niin korkealla kartanossa, koska rakennuksen on oltava symmetrinen. empiretyyliin rakennetussa talossa jokaisella rakennuksen osalla, on oma ”millintarkka” paikkansa. Tästä esimerkkinä toimivat myös empiretyylisten rakennusten julkisivujen valeikkunat.

3Pääsimme pienen ponnistelun jälkeen sisälle, olemme nimittäin sellaisia ”keskikokoisia”, joten hieman tiukkaa teki kurkotella korkealle. Vastassa oli aula josta pääsee niin kartanon putiikkiin, ylös portaita juhla- ja kokouskerrokseen sekä poikittain olevaan käytävään, jonka kautta kuljetaan mm. ravintola Wuojoen ruokasaliin. Kevään kunniaksi tulimme nauttimaan Vuojoen kartanon pyhäpöydästä. Lounaan hinta aikuisilta on 28€ ja lapsilta 12€. Alle 4v. ilmaiseksi. Lounas on tarjolla näin talviaikaan valitettavasti vain sunnuntaisin klo 12.00 – 15.00 asti.

Meidät otti vastaan todella mukava henkilökunta ja viihtyisät ruokailutilat. Lähes jokaisessa pöydässä oli oikeista kukista tehtyjä kukka-asetelmia, niin ja valkoinen pöytäliina. Vaikka ilmapiiri oli hieman herraskainen, se ei kuitenkaan ollut liian fiini ja koimme paikan hyvin kotoisaksi. Meidän lisäksi paikan päälle saapui kymmenkunta muuta seuruetta, jotka jo tullessaan vuolaasti odottivat pöydän antimia.

Ravintolan pyhäpöytä oli varsin kattava, erityisesti alkupalojen runsaus oli kiitettävää. Esiteinimme lähes tyhjensivät paloiteltujen vesimelonien kulhon, tosin keittiöstä tuotiin ruokaa heti lisää, sen loppuessa.

IMG_2813

Alkupalapöydän antimia

Mieheni oli erittäin tyytyväinen leipätarjontaan, varsinkin kun se oli tuoretta ja niin lämmintä, että voi suli leipäpalaselle. Koristeena oli Orangeriasta tuotu ananas. Itse olin varsin tyytyväinen erilaisiin kalaruokiin. Olisin voinut syödä pelkkiä alkupaloja! Erikoinen uusi tuttavuus oli kuhagallotine lakritsicremellä. Henkilökunnan edustaja kertoi, että keittiö pyrkii suosimaan paikallisia raaka-aineita ja niin länsisuomalaista ruokaperinnettä kuin uusia tuulahduksia maailmalta.

2

Teinit söivät lisäksi ranskalaisia, joten pienien toiveiden toteuttaminen onnistuu myös ohi ”listan”. Kuten näissä puffee-pöydissä tuppaa käymään, söimme aivan liikaa. Vaikka normaalisti jälkiruoat mahtuvatkin siihen ”toiseen vatsaan”, nyt meinasi Tyrnikerma-jäädykkeen kanssa käydä kalpaten. Erikoismaininta on näin teen ystävänä annettava ravintolan teevalikoimasta; tarjolla oli haudutettua-, pussi- sekä irtoteetä useina eri laatuina.

IMG_2816

Tyrnikerma-jäädyke, sil vous plait!

Kaiken kaikkiaan lounas oli hintansa arvoinen ja todella maukas. Teinitkin söivät niin paljon, että heidän mekkojensa vyöt pulpahtivat paineesta auki ja se on jo jotakin se. Normaalisti kun he ovat hyvin ronkeleita ruoan suhteen!

Raskaan syömisen jälkeen oli vuorossa omaan tahtiin suoritettu kiertokäynti kartanossa. Kävimme ensin tutustumassa Vuojoen kartanon historia-näyttelyyn, joka sijaitsee heti ruokasalin vieressä. Kuten näillä nykyteineillä on tapana, hirveän kauaa heitä ei jaksa vitriinissä oleva materiaali kiinnostaa ja hetken kuvia katseltuaan, suuntasivat yläkerran juhlatiloja tutkimaan.

IMG_2819

Kirjasto

IMG_2832

Sali kokousvarustuksessa

Ei uskoisi, että talo on toiminut aikaisemmin vanhustentalona, sen verran taitavasti restaurointi on suoritettu. Osassa juhlatiloja on lattioina leveää lautalankkua, kattolistat ovat mahtavan koristeellisia sekä huoneissa on hyvin kartanomaiseen tyyliin isoja kattokruunuja sekä tauluja, joissa on historian merkkihenkilöitä kullattuissa kehyksissä. Voisin hyvinkin kuvitella tänne hieman paremmat luokan juhlat, miljöö olisi ainakin varsin elegantti.

IMG_2827

Koska vanhassa rakennuksessa ollaan, on myös Vuojoen kartanossa kummituksia! Eikä vain yksi vaan useita levottomia sieluja. Saimme kuulla henkilökunnalta varmana tietona kuinka töihin tullessa tuolit ovat läjässä lattialla, vaikka lähtiessä kaikki tuolit olisivat olleet varsin mallikkaasti pöytien kupeessa. Niin hissit kuin ovien rivatkin liikkuvat itsestään ja ovatpa nämä kummitukset keksineet, kuinka vessa-aulassa saadaan valot päälle. Puhumattakaan keittiössä puuhailevasta naisesta sekä 200 vuotta vanhasta kuusikujanteesta, jossa kummittelee oikein urakalla.

Kuuluisin kartanon kummitustarina on samalla myös surullisin. Björkenheimin 6-vuotias Kaarin tytär putosi kartanon kolmannesta kerroksesta, kakkoskerroksen porrastasanteelle. Kaarin valitettavasti menehtyi, ja kerrotaan kivitasanteella selvästi näkyvän punaruskean tahran olevan todiste tästä onnettomuudesta. Portaikosta kerrotaan kuuluvan leikkivien lasten ääniä, vaikka lapsia ei olisi edes paikailla. Kaiken kaikkiaan kartanon kummitukset ovat kuulema aika vekkuleita, mutta harmittomia tapauksia! Siinä olisi paranormaalien ilmiöiden tutkijoille sarkaa tutkittavaksi, kuka tai paremminkin ketkä ovat kartanoon jääneet kummittelemaan…

Pääsimme kurkistamaan myös vuonna 2007 restauroituun Orangeriaan. Niin ruukinpatruuna Björkenheim ja hänen poikansa Axel kuin Orangerian suunnitellut Engel olivat kiinnostuneita puutarhanhoidosta sekä vieraiden lajien kasvattamisesta Pohjolan hankalissa elinolosuhteissa. Engel toi rakennusteknisiä ratkaisuja kasvihuoneena ja puutarhurin asuntona toimineeseen Orangeriaan oikein Pietarin hovista asti! Ihmekös, että ananakset ja persikat viihtyivät.

13

7

Vauva-ananas :)

8

Rakennus toimi lähes 40 vuoden ajan vanhainkodin mielisairasosastona, käydessämme talo tuntui rauhan tyyssijalta. Talossa on suuri kokoustila nimeltään Viikunahuone, saunaosasto pukuhuonetiloineen sekä vallan hieno lasikuisti, jossa pääsee eksoottisten kasvien ympäröimänä viilentymään tai nauttimaan pienempien juhlien muodossa laatuajasta, samalla kun lattiaan asti ulottuvista ikkunoita näkyy alati muuttuva maalaismaisema. Saunan lisäksi kartanolla on tarjolla hyvinvointiin liittyviä hemmotteluhoitoja.

Kasvihuonetilassa käydessä kannattaa erityisesti kiinnittää huomio lattiaan, se kun on tehty punaisista tiilistä.

10

Viikunahuone

IMG_2836

Orangerian lattia on hieno!

Meitä suositeltiin käymään myös lähes 200 vuotta vanhassa kuusimetsässä, niin juuri, siinä kummitusmetsässä. Tuntui siltä kuin olisimme tulleet osaksi Hannun ja Kertun satua. Itse asiassa ei ole kyse metsästä vaan vanhasta kuusikujanteesta, joka on saanut kasvaa kaikessa rauhassa Suomen muuttuessa puiden ympärillä. Tänne jos minne voisi hääkuvauksen tai elokuvakohtauksen kuvaukset sijoittaa, jos nimittäin olisi tarvetta moiseen. En ole Suomessa aiemmin vastaavaan törmännyt, omalla tavallaan hyvin eksoottinen paikka. Ja emme kyllä törmänneet yhteenkään levottomaan pehtooriin tai renkiin, kai tyttöjen elämäniloinen tirskunta ajoi kummitukset etäämmälle. 😉

IMG_2858

Mikäli haluat aistia kartanotunnelmaa hieman pidempään, sekin onnistuu, Vierastalo Wuojoki nimittäin tarjoaa majoitustiloja kartanon läntisessä flyygelirakennuksessa. Alun perin vuonna 1837 valmistunut talo palveli kartanoa konttori- ja asuintiloina. Mainittavaa on, että huoneissa on käytetty käsinpainettua tapettia, jonka mallina toimi päätalosta löytynyt tapetinpala.

Vuojoen kartanossa on mahdollista osallistua myös elämysopastuksille, joissa pureudutaan tarkemmin kartanon historiaan sekä samalla koko alueen menneisyyteen.

a1

Läntinen flyygelirakennus kuvassa vasemmalla

Keväiseen tapaan, piha oli vielä talviteloilla, mutta voin kuvitella kukkaloiston, kenkien alla narskuvat kivipolut ja lintujen sirpatuksen kartanon mailla. Olipa pihassa hevonenkin astellut kavioiden jäljistä päätellen. Ja niin minä kuin teinitkin humautettiin mielikuvituksen siivin 1800-luvulle patruunan pihalle tai ainakin osaksi Ansa Ikosen ja Tauno Palon tähdittämää Kulkurin valssi-elokuvaa…

IMG_2854

Kartanoromantiikkaa <3

Kaiken kaikkiaan Vuojoen kartano oli meidän kaikkien neljän mielestä hyvin viehättävä ja osin hyvin salaperäinenkin matkailukohde. Tällainen kartanoihin pimahtanut blogistikin, oli varsin sulaa vahaa kartanon vanhoissa saleissa kulkiessa. On onni, että tällaiset paikat pidetään hoidettuina, jotta sukupolvi toisensa jälkeen pääsee osaksi niitä samoja tunnelmia kuin ihmiset pari sataa vuotta sitten.

Suosittelen vilpittömästi vierailemaan Vuojoen kartanossa, mikäli olet esimerkiksi kesällä tutustumassa Rauman tienooseen. Vuojoen kartanolle kun hurauttaa Raumalta alle puolessa tunnissa! Ennen vierailua, kannattaa tarkistaa aikaoloajat esimerkiksi tästä.

Vuojoen kartanosta kirjoitettu turina on toteutettu yhteistyössä Hovisalesin kanssa.