Suomen kansallismaisemat: Aulanko

Aulanko, Hämeenlinna

Hämeen sydämessä sijaitsee Aulangon puistometsä, jolla on takanaan jo yli sadan vuoden historia. Nykyinen luonnonsuojelualue tarjoaa niin matkailijoille kuin paikallisille kulkijoille rauhaa ja vihreitä virikkeitä uskottaman monimuotoisella kokonaisuudellaan.

Mutta miten Aulanko sai alkunsa? Siitä kertoo tämänkertainen juttu.

Aulanko lyhyesti

Aulangon vuoren huipun kerrotaan olleen ensimmäisiä kohtia Suomen kamaralla, jotka tulivat esiin jääkauden jälkeen. Aulangon puistossa on esillä opastekylttejä, joista näkee missä kohdin on esimerkiksi Yoldianmeren rantaviiva ollut noin vuonna 8000 eaa sekä Ancylusjärven ranta vuodelta 6200 eaa ovat kulkeneet.

On totta, että Aulanko muovautui asuunsa jo jääkauden aikana, mutta mikä taho sai aikaan englantilaistyyppisen puutarhan, mahtavan 33-metrisen näköalatornin, Ruusupaviljongin, Onnellisuuden temppelin sekä graniittilinnan?

Vastaus kysymykseen on yksinkertainen, ja samalla moniulotteinen, nimittäin rakkaus! Suomalaisperäisen aatelisperheen vesa, eversti ja asetehtailija Hugo Standertskjöld oleskeli Venäjällä sekä Puolassa useaan otteeseen. Puolassa hänen kerrotaan rakastuneen palavasti puolalaiseen kreivittäreen, ja Suomeen päästyään Hugo alkoi kunnostaa vuonna 1883 ostamansa Karlbergin (suomeksi Aulanko) kartanon maita kreivittären arvolle sopivaksi. Maista muodostui vuosina 1883 – 1938 Aulangon puisto ja ennen näkemättömän hieno puutarha, mutta kreivitär jäi silti saamatta. Kertoman mukaan, kreivitär ei koskaan edes suostunut tulemaan Itämeren tälle puolelle, saati sitten Hämeenlinnaan puistoaan katsomaan. Vaikka tarinan loppu onkin poikamieheksi jääneen Hugon kannalta surullinen, on meille ”jälkipolville” jäänyt aivan mahtava perintö ulkoilumaastojen sekä huikeiden maisemien muodossa.

Aulangon luonnonsuojelualue kuuluu kokonaisuudessaan valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin. Nykyisin Aulangon alue on merkittävä osa vuonna 2001 perustettua Suomen ensimmäistä kansallista kaupunkipuistoa. Aulangon kartan voit tulostaa itsellesi täältä.

Aulangolla  

Hugo voisi olla hieman ihmeissään jos tulisi nykyistä Aulankoa katsomaan. Aulanko on nimittäin aika lailla muuttunut sitten viime vuosisadan vaihteen. Mukaan on tullut kartanohotellia ja kylpylää, tennis- ja golfkenttiä, ratsastuskoulua, kesäteatteria sekä kiipeilypuistoa.

Graniittilinna

Vanhat lehmukset kehystävät Hämeenlinnan keskustasta tulevaa kapeaa tietä. Ensin vastaan tulee graniittilinna, joka on varsin melkoinen näky. Suuria harmaita siirtokiviä on nostettu muodostamaan kolmitornisen linnan rauniot. Kun Aulangolle tulee ensimmäistä kertaa, tämä on aivan odottamaton ilmestys. Graniitti- eli rauniolinna on rakennettu vuonna 1887. Sen suunnitteli insinööri F. W. von Schultz. Aikaisemmin kun kasvillisuus ei ollut näin tiheää, täältä aukesi Vanajaveden ympäristöön hienot maisemat. Tänä päivänä graniittilinnan pihalla toimii kesäisin lasten ja nuorten Miniteatteri.

Graniittilinnaan liittyy mielenkiintoinen kulma historian lehdillä. Kun Hugolle tuli vieraita kartanolle vierailemaan, Hugo haetutti vieraansa Hämeenlinnan rautatieasemalta, Hämeenlinnan ensimmäisellä automobiililla ja kun vieraat olivat graniittilinnan kohdalla, ammuttiin linnan laella olleilla tykeillä tervetulolaukaukset. Se jos mikä on ollut aikamoinen tervetulotervehdys!

Vasemmalle jää nykyaikaisia humputuksia sekä nykyisen kartanohotellin alue. Vanha everstin rakennuttama renessanssityylinen kartano valitettavasti paloi jo vuonna 1928. Liekkien sanotaan olleen niin melkoiset, että näkyivät aina Hyvinkäälle asti. Uskoo ken tahtoo.

Aulangon luonnonpuisto

Aulanko Golfkentän tuntumasta tie kääntyy oikealle Rengastielle, joka vie sisemmälle Aulangon puistoon. Vaikka puisto on vain varjo siitä, miltä se Hugon aikana näytti, on se silti Suomen oloihin nähden varsin vaikuttava. Hugon kerrotaan tuoneen Suomeen lukuisia, harvinaisia lehti- ja havupuita, jotka eivät Suomen oloissa kestäneet. Hugo toi tiedettävästi Suomeen myös ensimmäiset lehti- ja pihtakuuset ja juurikin tänne Aulangolle. Puistossa oli myös useita kasvihuoneita joissa kasvoi eksoottisia hedelmäpuita. Tänä päivänä kasvihuoneita ei enää ole.

Puistossa olevat opasteet ovat hyväkuntoisia ja selkeitä.

Jäljellä on kuitenkin paljon katsottavaa, esimerkiksi Joutsenlampi sekä Metsälampi, jotka kaivettiin entisen hetteikön paikalle pienine tekosaarineen. On ollut kyllä melkoinen homma, kun ottaa huomioon, ettei nykyisen kaltaisia kaivinkoneita vielä tuolloin tunnettu.

Metsälampi ja Ruusupaviljonki

Metsälammen luona on edelleen viehättävä goottilaista tyyliä edustava Ruusulaakson paviljonki, joka tunnetaan myös Ruusutemppelinä. Paviljonki rakennettiin 1880-luvulla samoihin aikoihin kun Metsälampi valmistui entisen Linnasuon paikalle. Metsälammella oli myös aikaisemmin laituri josta pääsi romanttisesti soutelemaan lammelle. Myös lammen toisessa päässä sijaitsi toinen, pienempi paviljonki. Ruusupaviljongin nimi tuli siitä, että alueelle istutettiin jalopuiden lisäksi paljon ruusuja, jotka valitettavasti eivät pärjänneet Hämeenlinnan kasvukorkeudella. Nykyisin lammen ympäristössä on piknik-pöytiä joissa voi nautiskella eväistään ja katsella lammella uivia sorsia.

Ennen mahdollista autoon nousua, suosittelen katsomaan tietä ja sitä ympäröiviä korkeita saarnia, joista väistämättä tulee mieleen Keski-Euroopan tiet ja lehtipuumetsät.

Aulangonvuoren näköalatorni

Ruusupaviljongista on lyhyt matka Rengastietä pitkin Aulangonvuoren näköalatornille sekä sen parkkipaikalle. Tornille on lyhyt kävelymatka pitkin kallioista polkua. Aulangonvuoren päältä olevalta näköalatasanteelta lankeaa huikeat maisemat alas Aulangonjärvelle! En ihmettele miksi alueella vierailee vuosittain 400 000 ihmistä, tosin sekaan mahtuu vielä, sen verran suuresta puistoalueesta on kyse. Jo aikoinaan täällä sijaitsi näköalatasanne, tosin puinen sellainen. Nykyisen vuonna 1934 valmistuneen betonisen näköalatasanteen on suunnitellut Matti Välikangas.

Mattiin, tosin hänen kaimaansa liittyy myös kansantarina Aulangon prinssistä. 1400-luvulla Katumaanjärven rannalla asui ihanainen Elina-neito. Neitoon olivat iskeneet silmänsä ritari Iivari Klaunpoika sekä Maunu Kalpanen. Tällöin ritari yrittää päästä kepulikonstein eroon Maunusta, joutuen pahaksi onnekseen Elinan kanssa vangeiksi. Tällöin apuun saapuu Maunu sekä Mäskälän Matti ja Elina saadaan pelastettua. Paha sai palkkansa ja petollinen ritari syöstiin alas kuolemaan Aulangonvuorelta.

Aulangonvuoren laki on 150 metriä merenpinnan sekä 70 metriä Aulangonjärven yläpuolella.  Ennen kuin Aulangon 33-metriä korkea torni valmistui, paikalla sijaitsi vanha muinaislinnake. Arkkitehti Valdemar Aspelinin suunnittelema graniittinen torni valmistui vuonna 1907. Tornille vie ulkoportaat ulkotasanteelle, josta sisäportaat vievät astelijan ylös asti.

Maisemat Vanajaveden laaksoon ovat huikaisevat ja jokaisen portaan kiipeäminen on sen väärtti. Ylhäällä ympäristöä katsellessa ymmärtää miksi Aulanko on yksi kansallismaisemistamme. Kerrotaan Jean Sibeliuksen saaneen täällä sysäyksen Finlandian sävellystyöhön, enkä ihmettele yhtään miksi.

Näköalatorniin on vapaa pääsy. Torni on avoinna toukokuusta syyskuuhun klo 8.00 – 19.00.

Aulangon tornikahvila

Aulangon tornin vieressä sijaitsee pittoreski metsänvartijan talo jossa kesäisin toimii Aulangon tornikahvila. Täällä on mukava juoda sumpit maisemien katselun lomassa.

Näköalatasanteelta kulkee jyrkät portaat, jossa on peräti 322 askelta, alas rantaan. Täältä löytyy Karhuluola sekä Robert Stigellin suunnittelema veistos Karhut. Himourheilijat juoksevat portaat takaisin ylös, me muut voimme kiertää vuoren jompaakumpaa kylkeä pitkin hieman vähemmän hengästyen takaisin ylös.

Joutsenlampi

Mukava polku vie läpi metsän takaisin täydelle parkkipaikalle. Jatkamme matkaa kapeaa Rengastietä pitkin. Tie kiertää niin Metsälammen kuin Joutsenlammenkin. Tänään ei joutsenia näy, mutta kylläkin pieni lippakioski jossa luvataan myydä jäätelöä heti kesän tultua… Aikoinaan myös tällä vuonna 1885 rakennetulla tekolammella oli neliömäinen laituri jossa oli kiinni soutuveneitä. Niin lammelle kuin koko puistoon oli kaikilla ihmisillä lupa ja mahdollisuus tulla jo Hugon elinaikana. Voi sitä ihmettä kun ”rahvaat” pääsivät katsomaan mm. kahta eläintarhaa jotka puistossa olivat. Siellä on ihmetelty mm. peuroja, fasaaneja sekä riikinkukkoja, joita yleisesti oli vain kartanoiden yksityisissä puistoissa.

Kierros jatkuu suurien puiden lomassa. Puistossa on useita polkuja joita pitkin voi jalkaisin tutustua luonnon antiin. Talvisin alueelle on tehty myös hiihtolatuja.

Onnentemppeli ja kolikko

Saavumme pikkuruisen linnan viereen. Suuren kivikasan päällä kilpaa auringonvalon kanssa hehkuu punertava tiilistä rakennettu Aulangon Onnentemppeli. Onnentemppelin piti olla eversti Hugon ja hänen kreivittärensä onnen täydentymä, mutta toisin kävi. Hugon kerrotaan piilottaneen rakennuksen kivien sekaan kolikon, jonka löytäjä saisi koko Aulangon omakseen. Joko tämä on tarua tai kolikko on vieläkin löytäjäänsä vailla, ken tietää? Onnentemppelistä hurmioitui myös eräs Hämeenlinnan lyseon opiskelija, joka kirjoitti runon: Kell onni on, se onnen kätkeköön. Kyse oli tietenkin nuoresta Eino Leinosta.

Meidän matkamme yhdessä Suomen kansallismaisemassa alkaa olla lopuillaan. Aulanko on mielenkiintoinen luontokohde ripauksella historiaa sekä kotimaamme merkkihenkilöitä. Niistä ja kauniista puistomaisesta luonnonsuojelualueesta on viehättävä Aulanko tehty!

 

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Kati Suomalainen im Allgäu keskiviikko, kesäkuu 6, 2018 at 08:17

    Useasti Aulangolla käyneenä oli kiva lukea näitä tositarinoita. Kiitos tästä.

    • Reply Reissaaja1 keskiviikko, kesäkuu 6, 2018 at 10:16

      Kiitos Kati kommentistasi! Ja oikein mukavaa kesää!

    Leave a Reply