Angkorin arkeologinen temppelialue, osa 2.

Siem Reap, Kambodza

Aiemmin julkaistussa blogijutussa vierailimme ehkä kuuluisimmassa Angkorin temppelialueen temppeleistä – Angkor Watissa. Jos juttu on mennyt sinulta ohi, voit lukea sen tämän linkin takaa. Tässä osiossa käymme ihmettelemässä sekä Bayonin että Ta Prohm:n temppeleitä.

Lähde: Kambodzan turistisivut, Angkorin temppelialueen kartta.

Kohteessa

Varovainen Tuk Tuk-kuskimme käänsi kulkuneuvomme sisemmälle temppelialueelle. Ajelimme pitkin tasaista tietä viilentävän ilmavirran kutitellessa kehojamme. Ennen Bayonin temppeliä pysähdyimme eteläiselle portille, jossa massiiviset mutta tyytyväisen näköiset hahmot johdattavat kulkijan 50 metristä siltaa pitkin hyvin kapeasta portista sisään.

Eteläinen portti

Eteläinen portti onkin yksi viidestä muinaista Angkor Thomin aluetta vartioivista portista, joka on säilynyt hyvässä kunnossa näihin päiviin asti ja on siten yksi turistien kuvatuimmista paikoista. Portti on rakennettu 1100- ja 1200-luvun vaihteessa kuningas Jayavarman VII toimesta. Porttia ennen olevan sillan vasemmalla puolella olevat 54 patsasta edustavat jumalallisia vartijoita ”devas” ja oikealla puolella siltaa olevat 54 patsasta edustavat paholaisen jumalia ”asuras”.  Muutamalla hahmolla on selkeästi pää vaihdettu uuteen. Kuskimme kertookin, että muutama vuosikymmen sitten, temppelialueelta hävisi patsaita ja patsaiden osia erityisesti Thaimaahan. Vaurioita on pyritty korjaamaan kivijäljennöksillä. Myös Angkorin kansallismuseosta löytyy muutama ”pudonnut” pää.

Sillalla ja portilla on kymmeniä kuvaajia ja muutaman kuvan jälkeen jatkammekin matkaa Bayonille. Matkan varrella ihastelemme vehreää kasvustoa jota selkeästi joudutaan pitämään hieman kurissa. Lämpöä on lähes 34 astetta ja ilmankosteus 97 %, joten mikä tahansa verso kasvaa palmujen alla hyvin terhakkaasti. Siellä täällä on pieniä hedelmäpuita joiden alle ovat apinaryhmät keskittyneet maistelemaan maahan pudonneita kypsiä hedelmiä.

Bayon

Bayonin temppelialue näkyy jo kaukaa tieltä, jos Angkor Wat oli enemmän leveä kuin korkea, on Bayon enemmän korkea kuin leveä. Kuskimme pysäyttää meidän sisäänpääsyportille ja olemme muinaisen Khmerien kaupungin Angkor Thomin keskiössä. Temppeli on rakennettu noin 1200-luvulla kuningas Jayavarman VII toimesta, joka muuten piti itseään kuningas-jumalana. Bayon on tutkijoiden mukaan mystisin Angkorin arkeologisen temppelialueen temppeleistä. Tähän vaikuttaa 37 jäljellä olevaa tornia joissa valtavan kokoiset Lokeshvaran kasvot katsovat neljään eri ilmansuuntaan.

Temppeli ei ilmennä pelkästään khmeriläisiä vivahteita myös buddhismi on vahvasti läsnä temppelin arkkitehtuurissa, seinämaalauksissa ja kohokuvissa.

Bayon on enemmän minun makuuni. Temppelille johdattaa hiekkakivilaatoilla päällystetty tie. Temppeli tuntuu kasvavan kerroksissa lähemmäksi päästyämme. Temppelin keskiön alttarissa on kuninkaan patsas.

Jatkamme matkaa. Viimeisenä on vuorossa Ta Prohm:n temppeli. Kuitenkin matkan varrelle jää lukuisia pienempiä ja suurempia temppeleitä ja muita rakennuksia. Kuumuus tekee olon niin lötköksi, että ohitamme ne suosiolla, kuten myös moni muu Tuk Tuk:ssä tai busseissa matkustavista turisteista. Tässä vaiheessa on annettava propsit alueelle tulleille polkupyöräryhmille, kiertävät hiukset hulmuten temppeleitä sähköttömillä menopeleillään. Tuo vaatii jo kanttia!

Ta Prohm

Saavumme viimeiseen kohteeseemme Ta Prohm:n. Temppelialue on viidakon imaisema, ja alue ei näy tielle. Temppeli käsittää yhden hehtaarin kokoisen alueen. Pelkkiä muureja ja vallihautoja on noin 60 hehtaarin verran. Temppelialue rakennettiin vuosina 1177 – 1181. Tutkimusten mukaan aikoinaan temppelissä asui 12 640 ihmistä ja lähialueilla 79 365 ihmistä, jotka viljelivät ja kasvattivat ruokaa alueen koko väestölle. Aikoinaan temppeli tunnettiin Rajaviharana, kuninkaallisena luostarina.

Nykyisin Ta Prohm:n tunnetaan paremmin siellä kuvatuista elokuvistaan sekä puista jotka ovat ahmaisemassa kivirauniot alleen.

Alueelle mennään pölyistä mutta leveää kävelytietä pitkin. Matkan varrella orkesteri soittaa perinteistä khmeriläistä musiikkia, keräten kolehtia tuleville valloituksilleen. Temppelialue on hyvin matalaa, puut todellakin kasvavat kivien päällä ja niiden pitkät juuret ovat kietoutuneet ottamaan rauniot omakseen. Ta Prohm:ssa näkyy parhaiten menneet vuosisadat. Sen kerrotaan kärsineen eniten sodista, ja se millainen loistokkuus täällä on aikoinaan kohonnutkin, on nykyisin suttuinen muisto vain.

Temppeli on myös pieni verrattuna Angkor Watiin ja Bayoniin, ja tämä näkyy erityisesti kun lähestymme kohtaa missä pätkä Indiana Jones- elokuvaa on kuvattu. Pahin sumppu tulee eteen temppelin sisäpuolella paikassa jossa Angelina Jolien niukkapukeinen vartalo on nojaillut raunion kiviin. Erityisesti kiinalaiset ovat paikasta hurmioissaan, ja ottavat kuvia edestä ja takaa, niin kauan ettei sumpusta meinaa millään päästä ohi vaikka haluisikin. Kumpi sitten on tärkeämpää, vierailla satoja vuosia vanhoissa raunioissa vai otattaa itsestään kuva ”Hollywood-lavasteissa”? Niinpä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Kello on tanakasti jo iltapäivän puolella kun kiipeämme takaisin Tuk Tukin kyytiin. Olemme nälkäisiä ja väsyneitä, ja optio temppeleistä auringonlaskun aikaan saa nyt jäädä unholaan. Pyydämme kuljettajaamme viemään meidät vielä kuvaamaan apinoita, ja jouduimmekin ajelemaan aika kauan ennen kuin muutama vekkuli löytyi. Apinat kun painuvat kuumimpaan aikaan viidakon viileyteen, kuten ehkä myös meidän turistien pitäisi, näin jaksaisi illalla paremmin etsiä murkinaa. 😉

Kaiken kaikkiaan matka Angkorin temppeleille ja historiaan oli mielenkiintoinen. Arkeologinen alue on samalla todiste ihmisten vallanhaluisista ominaisuuksista, kuinka kuningas toisensa jälkeen on rakennuttanut aina vain hienomman temppelin itselleen ja lähisukulaisille, erityisesti äideilleen. Vierailu alueella on rankkaa, mutta hyvin tyydyttävää puuhaa. Ja mikäli historia ja rauniokaupungit yhtään kiinnostavat, suosittelen ostamaan useamman päivän passin temppelialueelle. Tuk Tuk-kuskien kanssa on mahdollista myös neuvotella mahdolliset käyntikohteet. Me valitsimme kolme suosituinta, mutta moni muu kohde saattaisi tarjota vieläpä isompia elämyksiä!

Angkorin arkeologinen temppelialue on avoinna: päivittäin klo 5.00 – 18.00.

Passien hinnat: 37$/päivä, 62$/kolme päivää ja viikon passi 72$.

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Merituuli sunnuntai, huhtikuu 8, 2018 at 11:07

    Hienoja kuvia olet saanut vangittua!
    Me vierailimme Angkorin temppeleillä heti vuodenvaihteen jälkeen. Pääsimme oppaan kanssa ihan ensimmäisinä sisään Ta Promh-temppeliin ja ehdimme olla siellä hyvän tovin ennen muita turisteja. Hetki oli ihan taianomainen kun ympärillä heräävä viidakko ääntelehti ja muuten oli ihan hiljaista.

    • Reply Reissaaja1 maanantai, huhtikuu 9, 2018 at 11:03

      Kiitos Merituuli kommentistasi!
      Voin vain kuvitella fiiliksen! Tuolta on tainnut kuulostaa viidakko myös silloin muinnoin?

  • Reply Sari sunnuntai, huhtikuu 8, 2018 at 18:08

    Hienoa lukea tästä temppelialueesta, sinne kun kovin haaveilen matkustavani jouluna. Melko kosteaa ja lämmintä näyttää olevan. Pitänee aamulla varhain aloittaa kulkeminen kun alud näyttää olevan auki jo klo 5. Riksakuskin kanssa vissiin pystyi tekemään päivädiilejä?

    • Reply Reissaaja1 maanantai, huhtikuu 9, 2018 at 11:07

      Kiitos Sari kommentistasi!
      Riksakuskin kanssa saa sovittua juuri sellaisen diilin kuin itse haluaa. Ja varmasti tuolloin aamuisin olisi helpompi liikkua kun ei olisi aivan niin kuuma.
      Toivottavasti matkasi toteutuu!

  • Reply Frida Ingrid sunnuntai, huhtikuu 8, 2018 at 21:53

    Voi sentään, temppeleille on tullut tuollaisia aitoja kuvausnurkkauksineen! Itse olin kolme vuotta sitten Angkorin temppeleitä katsomassa, ja silloin sai kulkea aivan vapaasti ihan missä lystäsi. Silloinkin tosin jo uumailtiin, että ei mene kauaa, kunnes temppelit ainakin osittain aidataan ja kaikkialla ei enää vapaasti pääse liikkumaan.

    Minunkin suosikkini oli silloin mm. Bayon! 🙂 Myös pari pienempää temppeliä jäi mieleen, nimet tosin eivät. Itse kiersimme tuolloin kaksi päivää, kolmatta en olisi enää jaksanut. Temppelirauniot alkoivat muistuttaa liikaa kivikasoja jo toisen päivän jälkeen, vaikka upeita olivatkin! 😀

    • Reply Reissaaja1 maanantai, huhtikuu 9, 2018 at 11:11

      Kiitos Frida kommentistasi sekä muistojesi jakamisesta!
      Niin, suosio tuo mukanaan lieveilmiöt ja lieveilmiöt erilaiset rajoitukset. Olisi ikävää, että rauniot raunioituisivat niin paljon tämän vuosisadan aikana, ettei
      jälkipolvilla olisi enää mitään ihasteltavaa. Bayon oli myös minusta temppeleistä vaikuttavin, vaikka merkittäviähän ne kaikki ovat.

  • Reply Anna | Muuttolintu.com lauantai, huhtikuu 14, 2018 at 08:52

    Huikea paikka, kävin itse viime vuonna. Iskin paikalle keskellä kuuminta lounasaikaa, ja temppeleillä oli vain muutama muu. Oli kyllä maaginen tunnelma. Ta Phromilla oli sen verran varjoakin, ettei kuumuuskaan niin haitannut. Rankkaa noilla temppeleillä kiertäminen kyllä siinä helteessä oli, itse en kolmea enempää jaksanut päivässä. Mielellään menisin joskus takaisin ja tutkisin lisää temppeleitä. Nämä kaksi oli ne omat suosikit, vaikka onhan se Angkor Watkin ihmeellinen.

    • Reply Reissaaja1 sunnuntai, huhtikuu 15, 2018 at 17:49

      Kiitos Anna kommentistasi!
      Rankkaa se kiertely on, mutta on se sen ”rääkin” arvoistakin.
      Ja kyllä, voisin myös mennä alueelle takaisin ja tutkiskella noita hieman vähemmän tunnettuja temppeleitä.

  • Reply Anni lauantai, huhtikuu 14, 2018 at 23:16

    Kuulostaa hienolta kokemukselta! Tuo historia noiden temppeleiden taustalla on uskomattoman mielenkiintoista 🙂 Oletko sattunut näkemään niistä kertovan dokkarin? Yksi sellainen tuli ainakin Yleltä viime vuonna. Ihan uskomattomia rakennelmia ovat rakentaneet niin kauan aikaa sitten! Ja ilmeisesti noihin temppeleiden ympäryksiin liittyivät jotkut mittavat kastelujärjestelmät, jos oikein muistan?
    Kaiken kaikkiaan, mielenkiintoinen postaus ja hienoja kuvia tuolta arvokkaalta alueelta!

    • Reply Reissaaja1 sunnuntai, huhtikuu 15, 2018 at 17:47

      Kiitos Anni kommentistasi!
      Valitettavasti tuo dokkari on mennyt ohi silmien, täytyypä tutkia asiaa, josko internetin ihmeellisestä maailmasta se löytyisi.
      On se aika hurjaa millaisia rakennelmia muinaiset ihmiset ovat saanet lähes käsipelillä aikaiseksi.

    Leave a Reply