Monthly Archives

huhtikuu 2018

Nuukuuren lähteillä – Laihian Nuukuurenmuseolla

Kotiseutu- ja Nuukuurenmuseo, Laihia 

Kesä on jo ihan nurkan takana, joten on kiva esitellä hieman vähemmän tunnettuja kotimaan kohteita. Yksi tällainen on Laihialta löytyvä Nuukuurenmuseo. Museo on keskittynyt esittelemään itseironisesti laihialaisten vitseissäkin mainittua kuuluisaa nuukuutta.

Laihian Kotiseutu- ja Nuukuurenmuseo lyhyesti

Kotiseutumuseo sijaitsee varsin viehättävässä miljöössä entisellä Rapilan tilalla. Museo toimii rakennuksessa joka on seissyt samoilla sijoillaan jo vuodesta 1827. Museo rakennuksesta tuli kuitenkin vasta 1970-luvulla.

Pihapiirissä on 16 rakennusta, joista vanhin on vilja-aitta vuodelta 1731. Erilaista esineistöä museolle kuuluu yli 5000 kappaleen verran. Suurin osa on 1700 – 1800-luvuilta.

Kuva: Visit Vaasa

Nuukuudelle on annettu yksi pihapiirissä olevista rakennuksista, nimittäin pikkuruinen mäkitupa, jolla kerrotaan olevan ikää lähes 300 vuotta. Siinä on nuukuutta kerrakseen…

Museo on avoinna: 15.6. – 14.8.2018, tiistaista lauantaihin klo 11.00 – 17.00, sunnuntaisin klo 12.00 – 16.00 ja maanantaisin museo on kiinni.

Alueella on lisäksi pieni kahvila.

Pääsyliput museoon: 4€. Alle 12-vuotiaat pääsevät museoon ilmaiseksi.

Osoite: Rudontie 234, Laihia.

Kohteessa

Kesälomamme kunniaksi ajattelimme poiketa matkalla Vaasaan jossain hieman oudommassa paikassa. Koska olimme tien päällä, google kännykästä avuksi ja mitä löysimmekään – Nuukuurenmuseon. Jo museon omilla nettisivuilla hirtehisesti suhtauduttiin koko asiaan, joten olihan se pysähdyttävä ja käytävä katsomassa mikä on venytetty euro.

Pääsylippujen hankkimisen jälkeen astelimme ensimmäiseksi alueen suurimpaan taloon eli Rapilaan. Alakerta näyttää siltä kuin sieltä olisi poistuttu hetkeksi heinätöihin ja isäntäväki palaa takaisin hetkenä minä hyvänsä. Tuvassa on sananmukaisesti aika pysähtynyt paikoilleen. Rapila oli aikoinaan vauras tila ja siitä on todisteena maalattuja seiniä sekä koristeltuja kukkakuvioita.

Museosta löytyy mm. erilaisia oltermanninsauvoja.

Isännän kammari on täynnä niin pieniä miehille kuuluneita esineitä kuin hevostavaroita paikkakunnan ylpeydestä Eri-Aaronista. Kyseinen ravihevonen niitti mainetta ravipiireissä. Päätyen siitoshevoseksi jonka suku jatkoi elämäänsä usean menestyksekkään jälkeläisen muodossa.

Viime kesänä alakerran väentuvassa oli esillä varsin värikäs näyttely 70–80-luvun vaatteista ja tavaroista, joista monen tunnisti omassa kodissa tai mummolassa olleeksi. Nyt joitain vaatteita ei kyllä laittaisi päälleen mistään hinnasta, vaikka ne kuinka retroa olisivatkin.

Yläkerrasta löytyy varsinainen taivas erilaisista kodin puuesineistä kiinnostuneille, sodanaikaisia muistoja tutkiville sekä romanttinen kulmakammari jossa voi ihastella perheen naisväen käsitöitä sekä erilaisia peilejä.

Piharakennukset ja laihialainen nuukuus

Lähinnä Rapilan päärakennusta on aittoja sekä vanha talli jossa on esillä erilaista hevosiin liittyvää esineistöä kuten rekiä.

Följyyn eli mukaamme saimme yllättäen kesäoppaan joka osoittautuu varsinaiseksi kultakaivokseksi mitä tulee juttujen määriin ja hauskuuteen. Hän kierrättää meitä piharakennuksissa kertoen niin Rapilan historiaa, museorakennuksien vaiheita unohtamatta laihialaisvitsejä. Käymme Sepän pajalla jonka mustat, tervalta tuoksuvat seinät kertovat omaa tarinaansa. Vilkaisemme vanhaa vilja-aittaa ja kuulemme juttuja laihialaisista.

Perimätiedon mukaan, laihialaiset eivät olisi olleet sen nuukempia kuin muutkaan suomalaiset. Laihialaiset saivat leimansa nälkävuosina eli 1866 – 67. Tuolloin Laihialla oli useita ”isoja taloja”, ja yhdessä talollisten kesken oli päätetty pitää kylä hengissä. Näin jokainen jakoi vähistäänkin. Sana kiiri kauemmaksi ja jalkaisin saapui kiertäviä kerjäläisiä apajille. Talolliset eivät kuitenkaan antaneet apetta kerjäläisille niin paljon kuin oman kylän huonompiosaisille ja tästä Laihia olisi saanut ”nuukuuren” tittelin kannettavakseen. Tosiasia kuitenkin on, ettei Laihialla kuollut nälkävuosina suhteessa yhtä paljon ihmisiä kuin muualla Suomessa, joten jotain hyvääkin tuossa nuukuudessa oli.

Miten laihialainen vaihtaa lampun? Minkä lampun?

Pieni retkemme päättyy pieneen töllitupaan jossa siis nykyisin toimii Nuukuurenmuseo. 1700-luvulla kirkonkylän laitamille rakennettu torppa edustaa juurikin kylän köyhimpien asumisoloja. Torpassa on asuttu 1980-luvulle asti!

Nuukuurenmuseo. Kuva: Visit Vaasa

Pikkuruisessa talossa on kaksi huonetta joiden seinät on vuorattu sanomalehdillä ja hirsien välit sammaleella. Tällaisessa torpassa saattoi elää kymmenhenkinen perhe. Tilaa on niin vähän, että täällä on nukuttu kuin sillit purkissa, tosin onpahan siskonpedissä lämmitetty toisiaan. Torpassa on vahva savun haju joka johtuu lämmittämisestä.

Nuukuurenmuseon tupa sisältä. Kuva: Visit Vaasa

Torpan pöydillä on esineitä, joiden joukossa mm. reikäkauha ja yksiviisarinen kello. Osa esineistä saa naurun karehtimaan vierailijan suupieliin, mutta ne saavat myös miettimään nykymenoa. Suurin opetus museokäynnistä onkin nimittäin se, että varsinkin nykyisen kerskakulutuksen aikana, meidän jokaisen tulisikin ottaa laihialaisista oppia. Ja miksikö?

Laihialaiset ovat osanneet kierrättää jo ennen kuin siitä tuli päivän trendi. Jo aikojen alusta laihialaiset ovat käyttäneet tavarat loppuun asti. Kun esimerkiksi puukko, joka oli elinkaarensa päässä lihaveitsenä, päätyi tunkion sijasta mattoveitseksi. Mitään ei heitetty pois kertakäyttöisenä. Joten vaikka laihialaisten sanotaankin olleen nuukia niin samalla myös äärimmäisen kekseliäitä!

Miksi laihialaiset ajavat tien vasenta laitaa? Ettei oma kaista kuluisi. 🙂

Ps. Lämmin kiitos Visit Vaasalle, joka antoi blogini käyttöön kuvia Nuukuurenmuseosta!

Tuusulanjärven merkittävät matkailukohteet

Tuusulanjärvi; Tuusula ja Järvenpää

Tuusulanjärven ympäristöstä löytyy kulttuurinnälkäiselle kosolti tutkittavaa. Olen onnekseni saanut asua Keski-Uudellamaalla viimeiset 10 vuotta. Kulttuuritarjonta osaa silti edelleen hämmästyttää minua.

Kun kesälomat alkavat olla jälleen näköpiirissä, ajattelin kirjoittaa yhteenvedon kotiseutuni kohteista, jotta mahdollisimman moni muukin matkaaja löytäisi vastustamattomat museot ja kulttuurikodit. Unohtamatta Tuusulanjärven viehättäviä kahviloita, joiden leivonnaiset sulavat suussa. Myös alueen mielenkiintoisimmat majoitusvaihtoehdot löytyvät lyhyesti jutun lopusta.

Museot ja kulttuurikodit

Ahola

Vårbackan huvila tunnetaan paremmin Aholana, ja kirjailija Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeltin kotina. Täällä Aho asui perheensä kera 1897 – 1911. Perheen muutosta Vårbackaan katsotaan alkaneen myös laajemman taiteilijayhteisön muodostuminen Tuusulanjärven maisemiin.

Ahola on avoinna 2.5. – 30.9.2018, tiistaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00.

Pääsylippujen hinnat: 7€/aikuiset, 4€/opiskelijat ja ilmainen sisäänpääsy alle 16v. lapsille.

Osoite: Sibeliuksenväylä 57, Järvenpää.

Ainola

Ainola on eittämättä Tuusulanjärven tunnetuin kohde, oli mittapuuna niin kotimaiset kuin ulkomaiset matkailijat. Ainolassa matkailija pääsee aikamatkalle Aino ja Jean ”Janne” Sibeliuksen elämään. Sibeliuksen kodissa pääsee tutustumaan myös perheen arkisempaan puoleen kuten saunaan, unohtamatta kuitenkaan kansallissäveltäjän huippuvuosia.

Ainola on avoinna 2.5. – 30.9.2018, tiistaista sunnuntaihin klo 10.00 – 17.00. Kohde on suljettuna maanantaisin sekä 22. – 23.6.2018.

Pääsylippujen hinnat: 10€/aikuiset ja 2€/lapset. Opastus sisältyy pääsymaksuun jos opastus on varattu etukäteen.

Osoite: Ainolankatu, Järvenpää.

Aleksis Kiven kuolinmökki

Tuusulan Rantatiellä on pieni Syvälahden torppa, joka aikoinaan kuului Aleksis Kiven veljelle Albert Stenvallille ja hänen perheelleen. Aleksis tuli veljensä luokse Lapinlahden sairaalan hoitojakson jälkeen maaliskuussa 1872 ja menehtyi uudenvuodenaattona samana vuonna. Pienessä torpassa pääsee kurkistamaan 1800-luvun lopun asuinoloihin sekä yhteen murhamysteeriin joka ei vieläkään ole täysin ratkennut.

Aleksis Kiven kuolinmökki on avoinna 2.5. – 31.8.2018 tiistaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00. 1.9. – 10.10. la–su klo 12.00 – 17.00.

Pääsyliput: Aikuiset/2 € ja lapset (12–18 v.) 1 €.

Osoite: Rantatie, Tuusula.

Erkkola

Taiteilijakoti Erkkola on yksi niistä Tuusulanjärven kohteista joka ei välttämättä ole matkailijalle kaikkein tunnetuin matkailunähtävyys. Erkkola on kuitenkin käymisen arvoinen paikka. Erkkolan rakennutti runoilija, toimittaja ja kunnallisneuvos J. H. Erkko, joka ehkä parhaiten tunnetaan sanoituksista lauluihin; Jouluaatto, Kansalaislaulu ja Hämäläistenlaulu. Erkkolassa on näinä päivinä vaihtuvia taidenäyttelyitä sekä erilaisia tapahtumia, unohtamatta hirsitaloa joka kuiskii kävijälle mennyttä aikaa.

Taiteilijakoti Erkkola on avoinna ympäri vuoden. 2.5. – 31.8.2018 tiistaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00. 1.9. – 16.12.2018 keskiviikosta sunnuntaihin klo 12.00 – 17.00. Yleisöopastukset sunnuntaisin klo 16.00.

Pääsylippujen hinnat: 5€/aikuiset ja 2€/lapset. Samalla lipulla pääsee tutustumaan kesäaikaan tien toisella puolella olevaan Aleksis Kiven kuolinmökkiin.

Osoite: Rantatie 25, Tuusula.

Halosenniemi

Aivan Tuusulanjärvenrannasta löytyy taiteilija Pekka Halosen ja hänen perheensä kotina sekä ateljeena toiminut Halosenniemi. Hirsinen rakennus on valloittava, järvelle avautuvat maisemat vain korostavat vaikutelmaa. Kohteessa on vuosittain vaihtuvia näyttelyitä sekä muuta oheisohjelmaa.

Halosenniemi on avoinna ympäri vuoden. Touko-elokuussa Halosenniemi on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00.

Pääsylippujen hinnat: 8€/aikuiset ja 2€/lapset (7-17-vuotiaat).

Osoite: Halosenniementie 4-6, Tuusula.

Järvenpään taidemuseo

Järvenpään taidemuseo löytyy Järvenpään keskustasta, kirjaston alakerrasta. Museossa esitellään vaihtuvin näyttelyin Tuusulanjärven taiteilijoiden tuotantoa sekä heidän elämäänsä. Tänä kesänä esittelyvuorossa on Björn ja Tilly Soldan.

Välähdyksiä Björn ja Tilly Soldanin tarinasta-näyttely on avoinna 1.3. – 31.8.2018, touko-syyskuussa tiistaista sunnuntaihin klo 11.00 – 18.00.

Pääsyliput: 7€/aikuiset, 4€/opiskelijat ja ilmainen sisäänpääsy alle 16v. lapsille.

Osoite: Kirjastokatu 8, Järvenpää.

Lottamuseo

Syvärannan Lottamuseo on erikoismuseo joka on keskittynyt esittelemään naisten työtä sodan melskeessä. Nimensä mukaisesti kokoelmissa pääpaino on Lotissa ja heidän uhrauksistaan isänmaamme hyväksi. Vakiokokoelman lisäksi esillä on vaihtuvia näyttelyitä.

Lottamuseon alakerrassa toimii yksi Tuusulanjärven mielenkiintoisimmista kahviloista, nimittäin Lottakanttiini josta saa ostettua lounaan lisäksi perinteisillä isoäitien resepteillä tehtyjä leivonnaisia.

Lottamuseo on avoinna touko-syyskuun välisenä aikana (ti-su) klo 9.00 – 18.00. Talvisin aukioloajat ovat tiistaista sunnuntaihin klo 10.00 – 17.00.

Sisäänpääsymaksut: 6 €/aikuiset ja lapset (7-18 v.) 1 €. Ryhmäopastuksia, työpajoja, draamaopastuksia sekä nukketeatteria on museosta tilattavissa etukäteen.

Osoite: Rantatie 39, Tuusula,

Suviranta

Tuusulanjärven kulttuurikarttaan saatiin tänä keväänä uusi mielenkiintoinen kohde, kun Järvenpään kaupunki osti Järnefeltien perikunnalta Suvirannan itselleen. Suviranta toimi aiemmin Eero ja Saimi Järnefeltin ateljeekotina. Opastetuilla kierroksilla pääsee tutustumaan talon ensimmäiseen kerrokseen sekä puutarhaan.

Opastettuja kierroksia tarjotaan toukokuusta syyskuuhun sunnuntaisin klo 11.00 (ennakkoilmoittautuminen). Pääsyliput: 8€/henkilö.

Opastukset ryhmille ennakkovarauksesta touko-syyskuussa ti, to, su klo 11-15, hinta 1-10 henkilöä 120 €, yli 11 henkilöä 120 € + 8 € / ylimenevä henkilö.

Osoite: Suvirannankatu, Järvenpää.

Kahvilat Vellikello ja Kallio-Kuninkala

Jo mainitun Lottakanttiinin lisäksi kannattaa pistäytyä vanhaan viljamakasiiniin rakennetussa Kesäkahvila Vellikellossa. Itse tehtyjen suolaisten ja makeiden herkkujen lisäksi kahvila tarjoaa kesäiltoihin sopivaa toimintaa kuten näyttelyitä sekä klassista musiikkia.

Kesäkahvila Vellikello aukeaa toukokuun lopussa ja on avoinna elokuun puoliväliin asti klo 12.00 – 18.00.

Osoite: Sibeliuksenväylä 53 , Järvenpää.

Vellikellon lisäksi kannattaa pistäytyä Kahvila Kallio-Kuninkalassa. Kartanomaisen miljöön ja Tuusulanjärvelle avautuvien näkymien lisäksi kahvila tarjoaa luomutuotteita. Kahvila on osa Sibelius-Akatemian Musiikkikeskusta, joten viereisistä pöydistä voi löytyä hyvinkin musikaalista väkeä.

Kallio-Kuninkala on avoinna kesäisin tiistaista sunnuntaihin klo 10.00 – 17.00.

Osoite: Ristinummentie 6, Järvenpää.

Ravintolat ja majoitus

Tuusulanjärven rannoilla on useita majoituskohteita, jotka tarjoavat matkailijalle hienoja ja erikoisia majoituspalveluita. Miksi ei siis jäädä yöksi tai pariksi?

Gustavelund

Gustavelund on todellinen hyppy designin pariin. Hotelli tarjoaa taiteen ja suomalaisen muotoilun lisäksi ravintolatoimintaa sekä majoitustiloja aivan Tuusulanjärven rannalla.

Majoitusten hinnat alkaen 120€/2h huone.

Osoite: Gustavelund, Kirkkotie 36, Tuusula.

Krapi

Krapi tarjoaa idyllisiä ravintola- ja majoituspalveluita sata vuotta vanhassa miljöössä. Krapi on yksi Tuusulan seitsemästä kantatilasta ja pihapiirissä onkin mukavasti niin mennyt kuin nykyisyys läsnä. Krapihovi tarjoaa puhtaista, kotimaisista raaka-aineista valmistettua ruokaa.

Majoitusten hinnat alkaen 148€/2h huone.

Osoite: Krapi, Rantatie 2, Tuusula.

Majatalo Onnela

Majatalo Onnela on tunnettu kuuluisista asukkaistaan kuten Eino Leinosta sekä huikeasta saunamaailmastaan. Onnela sijaitsee hieman piilossa niemen kärjessä, jossa voisi istua ja katsella Tuusulanjärveä loputtomasti saunassa käynnin lomassa. Saunojen lisäksi Onnela tarjoaa nykyaikaista majoitusta uusituissa huoneissa.

Majoitusten hinnat alkaen 95€/2h huone.

Osoite: Majatalo Onnela, Rantatie 34, Tuusula.

Vanhankylän Kartano

Vanhankylänniemessä sijaitsevalla Vanhakylän kartanolla on pitkät juuret Järvenpään ja Tuusulan historiassa. Nykyisin kartano tarjoaa ravintola- tapahtuma- ja majoituspalveluita. Kesäaikaan kartanon mailla on tarjolla niin mökkimajoitusta kuin matkailuvaunu- ja campingpaikkoja.

Majoitusten hinnat alkaen 50€/mökki.

Osoite: Vanhankylän kartano, Stålhanentie 4, Järvenpää.

Härmän Rati

Pohjanmaalta Keski-Uudellemaalle saapuneet Härmän Ratin isännät tarjoavat lounas- ja juhlapalveluiden lisäksi majoitusta Härmän Ratin yläkerrassa. Huoneet on sisustettu talon henkeen sopivaksi. Alakerran ravintola on palkittu luomuruoistaan.

Majoitusten hinnat alkaen 90€/2h huone.

Osoite: Härmän Rati, Vähäjärvenkatu 1a, Järvenpää.

Tuusulanjärvi

Tuusulanjärven rannalla on kulttuurikohteidensa lisäksi, kaksi hyvin aktiivista asumiskeskusta, Järvenpään kaupunki sekä Tuusulan kunta. Keskuksista löytyy kaikki matkailua tukevat palvelut.

Myös luonto on lähellä, Tuusulanjärven ympäri kulkee mm. turvallinen pyöräilyreitti. Noin 25 kilometrin rengasreitin varrelle sijoittuu mukavasti valtaosa alueen nähtävyyksistä. Kännykkään ladattava mobiilisovellus neuvoo pyöräilijää matkan varrella.

Pyöräilijä voi myös pysähtyä matkan varrella piknikille Sarvikalliolle, joka tunnettiin aikoinaan myös kultakauden taiteilijoiden retkeilykohteena.

Mitä siis vielä odotat? Tule sinäkin Tuusulanjärvelle!

*Linkkien takaa löytyy jokaisen matkailukohteen omat sivut sekä minun ”vierailuraporttini” eri matkailukohteista

 

 

 

  

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kivikievarin kertomaa – Ali-Ketolan tilalla

Ali-Ketola, Kokemäki

*Blogijuttu on tehty yhteistyössä Ali-Ketolan tilan kanssa.

Pääsiäisenä vietimme ihanan vuorokauden Ali-Ketolan tilalla Kokemäellä. Tila on meille jo entuudestaan tuttu koska olemme viettäneet Ali-Ketolan Matin talossa kahdet perhejuhlat vuosien varrella.

Nyt testausvuorossa oli herkällä kädellä remontoitu kivinavetta, jonka orsille on rakennettu hotellitasoisia majoitusvaihtoehtoja sekä alakertaan viehättävä, yli metrin paksujen seinien sisään kätkemä juhlatila.

 

Ali-Ketolan tila lyhyesti

Ali-Ketolan tilalla on pitkä historia takanaan. Nykyisin tilaa isännöivät Sirpa ja Olavi Ali-Ketola aikuisten lastensa kera. Peltojen viljelyn lisäksi tila tarjoaa varsinaisen aarreaitan maatilamatkailijoille sekä erilaisia juhla- ja kokoustiloja ikimuistoisia tapahtumia järjestäville tahoille.

Kuva: Ali-Ketolan tila.

Luonto on tilaa lähellä, vieressä virtaa Kokemäenjoki joka tarjoaa melonta-, kalastus- ja virkistysmahdollisuuksia niitä kaipaaville. Joen rannassa oleva savusauna tarjoaa Olavi-isännän tunteja kestäneen lämmittämisen jälkeen tuhdit löylyt joiden antia voi vilvoitella virkistävän joen partaalla.

Tilan kivinavetan valmistumisajankohtaa ei varmuudella tiedä kukaan. Tarinan mukaan rakennus olisi valmistunut samanaikaisesti Pori-Tampere rautatien kanssa 1800-luvun lopulla ja samojen työmiesten käsistä kuin ratakin. Ratamiehinä työskennelleitä kivimiehiä ei tarvittu jatkuvasti, joten hengen pitimiksi he tekivät myös muita töitä kuten suuria kivinavettoja. Alueella on useampikin jyhkeä kivinavetta jotka muistuttavat hyvin paljon toisiaan.

Vuonna 2014 tehdyn remontin jälkeen, tila on tarjonnut nykyaikaisia juhlatiloja sekä majoitusta tunnelmallisessa Kivikievarissa. Vanha kivinavetta tarjoaakin juhlatilaa noin 80 henkilölle. Ulkoa löytyy myös tanssipaviljonki, jossa voi kesäjuhlissa pyörähdellä orkesterin sointujen säestämänä.

Kivikievarin yläkerrasta löytyy majoitustilaa kahdeksan huoneen verran, jossa mahtuu useampikin perhe nukkumaan varsin tyylikkäissä huoneissa. Jokaisesta huoneesta löytyy oma wc sekä suihku. Kerroksesta löytyy myös yhteinen olohuone sekä sähkösauna.

Pihapiiristä löytyy lisäksi tilan vanha päärakennus Matin talo, jossa on mahdollista juhlia intiimissä mutta viehättävässä yli 100-vuotiaassa rakennuksessa. Tilaa Matin talossa on noin 60 henkilölle. Talo tarjoaa myös majoitusta noin 10 henkilölle.

Ali-Ketolan pihassa on kesäisin tarjolla perheen pienimmille lisäksi frisbee- että minigolfia. Myös polkupyöriä, kanootteja sekä soutuveneitä on majoittujien mahdollista lainata.

Osoite on: Ali-Ketolan tila, Ketolantie 182, 32800, Kokemäki.

Kohteessa

Kokemäen keskustasta ajelimme noin viiden kilometrin päähän Ali-Ketolan tilalle. Tie kulkee varsin viehättävässä maalaismaisemassa, yli joen sekä halkoen peltoja ja pihapiirejä. Varsinkin kesäisin tie on maaseutua parhaimmillaan.

Pääsiäisestä ja useammista juhlista huolimatta meidät otettiin erittäin lämpimästi vastaan Ali-Ketolan tilalla. Kivikievarin juhlasalissa juhlittiin metsäkoneenkuljettajaksi valmistuneen Valtterin juhlia ja Matin talossa oli meneillään 80-vuotiaan rouvan syntymäpäivät. Tilan erilliset juhlatilat mahdollistavat useammat juhlat samanaikaisesti, joka on yrittäjän kannalta varsin näppärää.

Majoituimme Kivikievarin yläkertaan. Jo majoittujien käytössä oleva yhteinen olohuone sai meidät huokailemaan ihastuksesta, tila on nimittäin sisustettu mainiosti, kohde huomioiden. Sisustus on yhdistelmä rustiikkia, ripauksella alppityylistä henkeä. Muhkeat nahkasohvat suorastaan kutsuvat uppomaan syvyyksiinsä. Mikäli yöpyjiä on vain muutama, tilassa tarjoillaan aamuisin myös aamupalaa.

Olohuoneesta pääsee majoittujien yhteisessä käytössä olevaan saunatilaan, jonka varausjärjestelmänä toimii liitutaulu. Kukin huone varaa taululta haluamansa sauna-ajan. Näin perheet tai ystävät pääsevät saunomaan yhdessä, ilman erillisiä miesten tai naisten saunavuoroaikoja, joka on varsin miellyttävää majoittujien kannalta katsottuna.

Saimme huoneeksemme erittäin rauhallisella värimaailmalla sisustetun huoneen josta lankesivat näkymät alas lumen peitossa olevalle talviselle pellolle. Käytävän toisen puolen huoneista aukeavat maisemat Kokemäenjoelle.

Koska olemme uteliaita, kävimme vilkaisemassa myös muita vapaina olevia huoneita. Suurimman vaikutuksen teki unikkotapetilla ja punaisilla elementeillä sisustettu huone. Mukavalta näytti myös huone josta löytyi taas trendikkääksi sisustuslehdissä mainittu kiikkustuoli. Huoneissa onkin miellyttäviä yksityiskohtia joihin on hyödynnetty tilan varastoista löytyneitä tarvikkeita kuten vanhaa harmaantunutta lautaa. Kukin huone on omanlaisensa ja yrittäjän mukaan sisustus on täysin omasta kynästä lähtöisin. Perheen tyttärellä on selkeästi värisilmää!

Kävimme myös herättelemässä muistojamme Matin talossa. Talo on täysin omanlaisensa kokonaisuus. Se vie vierailijan lähihistoriaa ja hieman vanhemman henkilön kauas omaan lapsuuteen asti. Matin talo onkin varsin suosittu juhlapaikka hieman iäkkäämpien juhlijoiden kesken. Ympäristö antaa virikkeitä muisteluihin ja muu juhlaväki mahdollisuuden kuunnella kertomuksia vuosikymmenten takaa, joka on varsin elämää rikastuttavaa antia.

Kivikievari hiljeni pikkuhiljaa iltaa kohden mentäessä ja pian olimme rakennuksessa aivan kahden. Mikä nautinto oli viritellä sauna lämpimäksi, kylpemisen jälkeen kääriytyä pehmeiden vuodevaatteiden väliin täyden kuun valaistessa talvista peltomaisemaa ja nukahtaa vallitsevaan täydelliseen hiljaisuuteen. Tämä jos mikä on todellista rauhoittumista – pääsiäisenä.

Heräsimme auringon kutitellessa nenän päätä. Rakennus oli edelleen aivan hiljainen vaikka tiesimmekin, että alakerrassa järjesteltiin jo pääsiäisbrunssia. Kömmimme alakertaan aamupalalle sekä juttelemaan Sirpa Ali-Ketolan kanssa yrittäjän arjesta ja kuulumisista.

Ali-Ketolan tila tarjoaa juhlapalveluita niin yksityisille kuin yrityksille. Tilan etuna on sijainti. Täällä jos missä saat mielesi pois arkisesta aherruksesta, ja silti Kokemäki on lähellä kaikkea. Porin, Tampereen ja Turun huvitukset ovat vain alle sadan kilometrin päässä.

Isäntäväki tarjoaa tilauksesta maittavaa, rehellistä ruokaa. Lähialueen tuottajien raaka-aineita käytetään ruokien valmistuksessa mahdollisimman paljon hyödyksi. Esimerkiksi kala tulee tutulta kalastajalta, joten se on varsinaista luomuruokaa. Läheisen Kivikylän palvaamon tuotteita on myös pitopöydässä aina tarjottavien ruokien joukossa. Tilan leipä on erikseen mainittava, yksistään leipää voisi syödä mielin määrin.

Osallistuimme mukaan pääsiäisbrunssille jossa kauppaansa tekivät mm. talon omat lihapullat, lukuisat salaatit sekä mehevä lohi. Unohtamatta Kivikylän makkaraa, ja niitä ihania leipäpalasia…

Suosittelen lämpimästi tutustumista Ali-Ketolan tilaan. Mikäli kaipaat juhlatilaa, paikkaa rauhoittumiselle, kosketusta läheiseen luontoon tai vain mukavia ihmisiä ympärillesi, tee vierailu Kokemäelle Ali-Ketolan tilalle!

 

Good luck – Viikonloppu Minskissä

Minsk, Valko-Venäjä

Yksi Euroopan maa joka on ollut kauan aikaa omalla Bucket listilläni, on Valko-Venäjä. Vihdoin tänä vuonna pääsimme halpojen lentojen turvin matkustamaan Valko-Venäjän pääkaupunkiin Minskiin. Tämän linkin takaa voit lukea maahanpääsyvaatimuksista ja rajamuodollisuuksista.

Maa tunnetaan yhdestä Euroopan viimeisistä diktaattoreista. Eri viestintävälineitä seuratessa saa kuvan, ettei maassa ole mitään hyvää. Ja juuri siksi oli matkustettava Minskiin ottamaan asiasta selvää.

Minsk lyhyesti

Minsk sai kaupunkioikeudet vuonna 1499. Ensimmäiset maininnat kaupungista löytyvät historiankirjoista 800-luvulta.

Valko-Venäjä on suurimman osan olemassa oloajastaan kuulunut Venäjälle. Myös liettualaiset ja puolalaiset miehittäjät ovat pitäneet maata ikeen alla.

Kaupunki kärsi pahoja vaurioita toisen maailmansodan aikana. Stalinin toteuttamista puhdistuksista kärsivät myös paikalliset asukkaat. Kaupungin ulkopuolelta löytyy Kurapatyn metsä jossa teloitettiin vuosina 1937 – 1941 kymmeniä ellei satoja tuhansia kaupunkilaisia.

13 kilometrin päässä Minskin kaupungista sijaitsi vuosina 1941 – 1942 myös natsi-Saksan Maly Trastsjanetsin tuhoamisleiri, jossa päivänsä päättivät niin neuvostoliittolaiset sotavangit kuin juutalaisetkin. Nykyisten arvioiden mukaan leirillä surmattiin 40 000 – 60 000 vankia. Leirille tuotiin vankeja junalla ympäri Eurooppaa.

Vuodesta 1994 maata on hallinnut rautaisin ottein presidentti Aleksandr Lukashenka.

Kohteessa

Matkaa lentokentältä Minskin kaupunkiin on 42 km. Taksimatka lentokentältä kaupunkiin maksaa noin 15€. Tiet ovat leveitä ja erittäin hyvässä kunnossa. Matkan varrelle jää erittäin suuri kumpumuistomerkki Mount of Glory. 70,6 metrin korkuinen Kunnian kukkula on omistettu venäläisille sotilaille jotka taistelivat toisessa maailmansodassa.

Puolet matkasta on hyvin suomalaisen näköistä maisemaa, peltoja ja metsiä. Metsäkaistaleiden yhteydessä varoitellaan peuroista sekä karhuista. Toinen puolikas on esikaupunkialuetta joka kasvaa Minskin kaupunkia kohden mennessä.

Esikaupunkialueella on nähtävillä betonisia ns. kerrostalokolhooseja, ja tässä vaiheessa matkaaja hieman hymähtää näkymille. Etukäteen erilaisissa yhteyksissä kun on kaupunkia esitelty paikkana, joka on lähes täysin rakennettu uudestaan. Toisen maailmansodan aikana kaupunki hävitettiin maan tasalle ja Stalinin aikaan kaupunki rakennettiin lähes murusista. Rakentaminen ei suinkaan jäänyt tähän, vaan kaupunkia on uudelleen rakennettu myös Stalinin sortovuosien jälkeen.

Uudelleenrakennus saakin kaupungissa aivan uusia sävyjä. Sodassa tuhotut rakennukset ovat sananmukaisesti rakennettu uudestaan. Aivan kuin Senaatintorilla sijaitsevia rakennuksia olisi kortteleittain rivissä. Kaupungin keskustan yleisilme onkin varsin viehättävä. Tietenkin muutama ”betonibunkkeri” ja pilvenpiirtäjä mahtuu sinne tänne, mutta suurimmalta osin rakennukset ovat isoja, klassisen kauniita ja vaaleita sävytykseltään. Menneiltä vuosilta muistuttavat rakennuksien seinissä olevat koristekuviot kuten tähdet sekä sirppi ja vasara.

Kaupungista löytyy myös viiden tähden hotelli Europe.

Kaupungin läpi kulkevat tiet ovat isoja, juuri sopivan kokoisia massiivisille panssariautoparaateille.  Silmiinpistävää on kuitenkin siisteys, missään ei näy pienintäkään roskaa. Kaupungilla kulkee pareittain siivousyksiköitä jotka keräävät mahdolliset natsat ja paperit, ennen kuin matkaaja kerkeää niitä edes havainnoimaan. Myös katuja pestään tehokkaasti tankkiautoilla.

Etukäteen on saanut myös lukea, ettei kaupungissa tapahdu taskuvarkauksia ja rikollisuus on harvinaista. Minskissä vietetyn viikonlopun aikana ei kertaakaan tullut sellainen olo, että olisi ollut jotenkin uhattuna saati huijattuna. Katukaupustelijoita tai kerjäläisiä ei näkynyt, mutta erilaisia vartijoita ja poliiseja sitäkin enemmän.

Erilaisia patsaita ja taideteoksia on kaupungissa joka paikassa. Myös puistoja ja puukujia on ihailtavan paljon. Valitettavasti käydessämme Minskissä, kevät oli myöhässä parisen viikkoa, joten emme päässeet todistamaan kaupungin vihreyttä tai mahdollista kukkaloistoa.

Ruokailu

Vanhassakaupungissa on varsin trendikkäitä ravintoloita joka sormelle. Ruokaravintoloiden hinnat ovat edullisia. Esimerkiksi Burger Kingin Double whopper-ateria maksoi 3,40€. Monikansalliset pikaruokapaikat ovat löytäneet tiensä jo Minskiinkin.

Valko-Venäjä tunnetaan Euroopan peruna-aittana. Uuniperunoita pekonilla ja metsäsienillä smetanakastikkeella.

Makkara, ribsi ja perunalettu valkokastikkeella.

Paikallinen perinneruoka viinilasillisen kera maksaa noin 6€, riippuen ravintolasta. Kahviloita on joka kadunkulmassa ja leivokset herkullisen muhevia. Leivosten hinta ilmoitetaan sadan gramman mukaan, joten jos otat leivoksen, hinta on luultavasti aivan eri kuin mitä hintalapussa lukee. Isompi kimpale on kalliimpi, pienempi halvempi. Tosin et mene konkurssiin vaikka suklaakakkua lähtisikin mukaan hieman aiottua enemmän…

Varsinaisia must see-nähtävyyksiä kaupungissa ei oikein ole. Tosin kaupungin ulkopuolelta löytyy muutamakin Unescon maailmanperintökohde. Kulttuurinnälkäisten kannattaa ehdottomasti suunnata askeleensa Minskin baletti- ja oopperateatteriin jossa esitetään niin klassikkobaletteja Pähkinänsärkijästä Joutsenlampeen kuin uudempia teoksia. Pääsylippujen hinnat alkaen 1,5€!

Minskiläiset

Minskiläiset ihmiset ovat todella ystävällisiä. Englantia pyritään käyttämään ja trendikkäimmissä paikoissa sitä puhutaan myös jo erittäin sujuvasti. Tietenkin venäjän kielen alkeiden ymmärtäminen ja kyyrillisten kirjainten tuntemus helpottaa asioimista sekä katujen löytymistä.

Paikalliset kahvilat ja ravintolat ovat erittäin länsimaalaisia.

Double Tree Hiltonin yläkerrasta löytyy shamppanjabaari.

Kun kyselimme noin parikymppisiltä skeittaajilta miltä on tuntunut kun maa on auennut ulkomaailmaan, he tuijottivat meitä kummaksuen. He ovat muistaneet maan aina tällaisena. Maana jonka televisioista näkee kymmeniä tv-kanavia, radiosta kuuluu länsimaalaista musiikkia, kadunnurkissa myydään länsimaalaisia vaatteita ketjukaupoissa, paikkana johon ulkomaalaiset turistit tulevat käymään jne. Jos samaa olisi viitsinyt kysyä hieman vanhemmalta minskiläiseltä, vastaus olisi saattanut olla eri. Taksikuljettajan mukaan kun jokainen minskiläinen on poliisi, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin… Politiikka on aihe, josta ei ehkä kannata ensimmäisenä alkaa keskustella paikallisten kanssa.

Kaiken kaikkiaan tykkäsimme kuitenkin kovasti kaupungista. Minsk on nuorekas 30 yliopistonsa ansioista, kaupunkilaiset ovat iloisia ja odottavia tulevaisuutensa suhteen sekä vierailu rajamuodollisuuksia lukuun ottamatta sujui miellyttävästi. Useamman kuin kerran asiakaspalvelutilanteissa sananvaihto päättyi lauseeseen ”Good Luck”. Tänne palataan kesällä uudestaan!

Pyhäjärviseutu tutuksi-arvonta

*Kilpailu on päättynyt. Lahjakortin voitti Stacy Siivonen. Onnea voittajalle!

Eura, Säkylä ja Yläne – Pyhäjärviseutu

Nyt kun kevät ja aurinko ovat vihdoin saavuttaneet kotimaan kamaran, on mukava laittaa kilpailua pystyyn.

Kilpailun palkintona on lahjakortti joka kattaa kahden henkilön yöpymisen Suomen pienimmässä hotellissa – Hotel Kauttuassa. Palkinnon arvo on 130€. Vierailustamme hotellissa voit lukea lisää tämän linkin takaa.

Yöpymisen yhteydessä on mahdollista tutustua omatoimisesti Pyhäjärviseudun kulttuuri- ja tapahtumatarjontaan. Hotel Kauttuan vierestä löytyy mm. Kauttuan Ruukinpuisto, josta voi bongata Alvar Aallon suunnittelemia kohteita kuten vuonna 1938 rakennetun terassitalon, unohtamatta upeaa ruukinpuistoa.

Tapahtumista maininnan arvoisia ovat mm. 5.5. järjestettävät Euran Viikinkipäivät sekä 16.6. Muinaisaikaan-tapahtuma. Eurassa esihistoria on vahvasti läsnä vielä tänä päivänäkin. Jokainen lienee kuullut kouluaikana tarinan Lallista; Pyhäjärviseudulla pääset ottamaan myös tästä legendasta selvää!

Lisäksi Pyhäjärviseudun erilaiset luontokohteet kutsuvat matkaajaa, lähellä ovat mm. Vaskijärven luonnonpuisto, Kurjenrahkan kansallispuisto sekä Kuhankuonon retkeilyreitistö.

Arvonta  

Arvontaan osallistuminen on helppoa; nimeä alle jokin Pyhäjärviseudun kohde jossa olet vieraillut tai haluaisit tulevana kesänä vierailla!

Kilpailuaika 30.4. asti. Voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan!