Monthly Archives

helmikuu 2018

Irlannin historian havinaa: Battle of Boynessa

Boynen taistelualue, Irlanti 

Noin viidenkymmenen kilometrin päässä Dublinin keskustasta Boyne-joen varrelta löytyy Boynen taistelualue. Lähdimme ottamaan selvää mistä kyseisessä nähtävyydessä on kyse.

Battle of Boyne lyhyesti

Battle of Boyne käytiin osana vilhelmiläissotaa Irlannissa vuonna 1690. Käytännössä katolilaiset kuninkaan Jaakko II:n (James II) johdolla ja protestantit kuninkaan Vilhelm Oranialaisen (William) johdolla taistelivat toisiaan vastaan. Protestantit voittivat Boylen taistelun.

Sotatantereella soti yhteensä 61 000 sotilasta, joista päivän aikana menehtyi noin 1 500 miestä. Irlannin maaperällä ei ole ennen tätä tai tämän taistelun jälkeen nähty yhtä noin isoa määrää sotilaita yhtäaikaisesti.

Entisellä taistelukentällä on nykyisin Battle of Boyne museokeskus hienoine puistoalueineen. Voit tutustua karttaa tästä Walkways Map. Joka vuosi 12.7. museokeskuksen alueella vietetään Boylen taistelun muistojuhlaa.

Battle of Boyne-alue kuuluu osana Irlannin perinnekohteisiin. Voit tämän linkin kautta tutustua myös muihin maan perintökohteisiin.

Museokeskus on avoinna vuoden ympäri; Toukokuusta syyskuuhun klo 9.00 – 17.00 ja lokakuusta huhtikuuhun klo 9.00 – 16.00.

Puistoalueelle, teehuoneelle sekä erilaisille kävelyreiteille on mahdollisuus mennä ilman veloitusta. Museokeskuksen pääsymaksu on 5€/aikuisilta, 3€/lapsilta sekä 13€/perhelippu.

Kohteessa

Tällä kertaa on sanottava, että emme tienneet yhtään, minkälaiseen kohteeseen olimme oikein menossa. Kohde oli merkattu karttaan suositeltavana nähtävyytenä ja koska meillä oli auto käytössä, halusimme käydä jossain kohteessa joka oli hieman Dublinin sykkeestä sivussa. Battle of Boynelle pääsee myös linja-autolla. Katso yhteydet tästä.

Päästymme moottoritieltä pienelle idyllisen kapealle tielle, nautimme Irlannin maalaismaisemista. Lähestyessä kohdetta saimme samalla todistaa pienehköjä lehtipuumetsiäkin koska läheinen joki piti huolen maan rehevyydestä.

Myöhemmin huomasin nähtävyyden infoista, että kohteeseen on märkinä kuukausina lähes mahdotonta mennä koska joki tulvii helposti yli äyräittensä. Nyt ei onneksi ollut niin märkää ja pääsimme ajamaan aina kohteeseen asti.

Ensin vastaamme tuli portti portinvartijan taloineen. Tästä kohdin kapea tie vei kohti kolmikerroksista kartanomaista Oldbridgen rakennusta kuin parhaimmissa englantilaisissa pukuepookeissa konsanaan. Aurinko vilkkui pilvien takaa ja tammikuinen ruoho sädehti auringossa vihreänä ja uutta elämää ennustavana.

Lähellä kivikartanoa on parkkipaikka johon voi jättää autonsa ilman veloitusta parkkiin. Vieressä on kartanon vanha tallirakennus jossa on mahdollista puuteroida nenänsä nykyaikaisessa, mutta kylmässä wc:ssä.

Tämän reissun aikana kyseiseen asiaan oli jo ehtinyt tottua, nimittäin todella monessa Pohjois-Irlannin ja Irlannin yleisessä toilettitilassa ei ole lämmitystä tai se on niin matalalla, ettei pytyllä viihdy yhtään hätäänsä kauempaa. En tiedä miksi näin on, mutta tulee meidän kylmän kesän huussikokemukset mieleen. Vierailupäivänäkin oli Boyne-joen varrella alle 10 astetta lämmintä ja saman verran wc-tiloissa, joten kovin viilpoista oli.

Päätimme jättää museorakennuksen väliin, vaikka hienot tykkireplikat kutsuivat avoinna olevalle rakennuksen ovelle. Rakennuksessa pääsee tutustumaan virtuaaliesityksenä Battle of Boyne-taisteluun sekä erilaisiin 1600-luvun aseihin ja pukuihin.

Oldbridgen kartano on muuten rakennettu vuonna 1740, joten myös talo on jo elämää nähnyt hyvällä tavalla. Kartanon rakennuttajan John Coddingtonin isä ja setä taistelivat kuningas Vilhelmin joukoissa upseereina.

Mikäli sinua kiinnostaa Irlannin  sotahistoria ja erityisesti tämä taistelu, käy ihmeessä tutustumassa taistelun yksityiskohtiin tämän linkin takaa.

Meitä kiinnosti enemmän hieno Viktorian aikainen sekä geometrisesti leikattu puutarha. Teehuoneesta voi katsella puutarhureja työssään kun he leikkaavat millimetritarkasti puita kuosiinsa. Paviljongin nurkalla ihana ruskearaidallinen kissa kaipasi hellyyttä auringon säteiden lämmittäessä hänen karheaa turkkiaan. Heti löysi sopivan rapsuttelu-uhrin…

Päärakennuksen edestä aukeaa ruohokenttä jota voi tuijotella kuin aavaa merenulappaa ikään. Kentän ympärillä kasvaa suuria vanhoja jalopuita. Kentällä viihdyttivät itseään kaksi nuorta miestä joiden koirulit juoksivat vapaana pallon perässä. Samaisen kentän vierustalla luki kylteissä, että koirat pitäisi pitää kytkettyinä…

Hieman vaikeaa on kuvitella tänne 61 000 sotilasta korskeine hevosineen, pärisevine rumpuineen ja tykkisavuineen. Ja mikä meteli täällä onkaan kuulunut!

Kävelyreiteillä oli yllättävän paljon liikennettä vaikka oli arkipäivä. Ja mikä näin suomalaiselle oli eriskummallista, vastaantulijat tervehtivät kohteliaasti toisiaan. Oli kyse nuoremmista lenkkeilijöistä tai tweedtakkiin pukeutuneista paremman väen vanhemmista ihmisistä.

Lyhyin kävelypolku on puolen kilometrin pituinen, pisimmän ollessa 3,6 km. Polkupyörillä tänne ei ole asiaa. Voin vain kuvitella miltä täällä näyttää hieman keväämmällä, kun puut ja pensaat ovat saaneet lehtensä ja maa on kukassa. Olisi varmasti varsin mainio paikka pienelle tai isommallekin eväsretkelle.

Jos siis haluat ottaa irtioton Dublinin kaupunkimaisesta ympäristöstä, tule Boyne-joen varrelle nauttimaan Irlannin ainutlaatuisesta ja hieman kuninkaallisesta luonnosta. Vakuutan, että tällaista et Suomesta löydä!

Bram Stokerin jalanjäljillä Trinity Collegen kirjastossa

Belfast, Irlanti

Ajelimme Belfastista vuorokaudeksi Irlannin puolelle Dubliniin. Kaupunki on tuttu jo useamman vuosikymmenen takaa, eikä jostain syystä kuulu omiin kaupunkisuosikkeihin. Mukana olleet teinit halusivat välttämättä hengailla kaupungin vilskeessä ”maalla” vietetyn viikon jälkeen. Tutustu juttuihin Pohjois-Irlannin rannikolla ja Belfast, oheisten linkkien takaa.

Päämääränä oli shoppailun lisäksi tutustua kahteen kohteeseen; Trinity Collegen kirjastoon sekä hieman Dublinin ulkopuolelta löytyvään Battle of the Boyneen eli Boynen taistelualueeseen.

Tässä postauksessa käymme tutustumassa Trinity College Libraryyn.

Trinity College Library lyhyesti

Trinity College on edelleen toiminnassa oleva yliopisto jonka historia on saanut alkunsa kuningatar Elizabethin aikaan vuonna 1592. Ainoa vanhoista rakennuksista, joka on tähän päivään asti säilynyt, on juurikin kirjasto joka on rakennettu vuosien 1712 – 1732 välisenä aikana.

Kirjaston pääsali on 65 metrin pituinen, ja oli alun perin kerrosta matalampi kuin nykyisin. Koostaan huolimatta vuoteen 1850 mennessä kirjastosali oli täynnä kirjoja. Syynä se, että tänne arkistoitiin kaikista Briteissä ja Irlannissa ilmestyneistä kirjoista kopiot. Nykyisin kirjastossa on Irlannin vanhimpia kirjoja 200 000 niteen verran.

Pääsalissa on veistäjä Peter Scheemakersin tekemiä 14 rintakuvia suurmiehistä, mukana Aristotelesta Ciceroon ja Boylesta Newtoniin. Hänen jälkeensä neljä muutakin veistäjää on päässyt ikuistamaan merkkihenkilöitä kuten kirjailija Jonathan Swiftin rintakuvan pitkään saliin.

Vuonna 1992 rakennus remontoitiin. Alakertaan saatiin aikaiseksi matkamuistokauppa sekä lippupiste.

Kirjasto on avoinna yleisölle seuraavasti: maanantaista perjantaihin 09.30 – 17.00. Lauantaisin lokakuusta toukokuuhun klo 12.00 – 16.30 ja sunnuntaisin kesäkuusta syyskuuhun klo 9.30 – 16.30.

Pääsyliput maksavat: 11 – 14€/aikuiset, 28€ perhelippu. Alle 12-vuotiaat pääsevät kirjastoon ilmaiseksi. Tarjolla myös opastettuja kierroksia.

Kohteessa

Trinity College löytyy kaupungin toisesta päästä läheltä Molly Malonesin patsasta Grafton Streetiltä. Kapeasta porttikongista valuu nuoria kampuksen alueelta ulos ja sisään. Sisäpiha on iso ja ylväs. Pihan perällä olevassa puutarhassa kasvaa muutama monta sataa vuotta vanha puu.

Kirjasto sopii muihin rakennuksiin mainiosti. Jos tulee alueelle Grafton Streetin portista, kirjasto löytyy oikealta puolelta pihan puolivälistä. Sisäänkäynnin ovi on uuden yliopiston puolelta.

Lipputiskin jälkeen luvassa on ensin tutustumistuokio Irlannin kansalliskirjaan The Book of Kellsiin. Kirja on kirjoitettu yli tuhat vuotta sitten, jolloin irlantilaisia oli alle puoli miljoonaa. Kirja on kirjoitettu munkkien vakaissa käsissä luostareiden rauhassa.

Kuka tahansa ei kirjaa pääse selailemaan, joten kirjan värikkäistä sivuista on otettu suuria jäljennöksiä valaistuille seinille. Myös muita vanhoja tekstejä on vitriineissä näytillä. Alakerran näyttelysaleissa ei valitettavasti saa valokuvata edes kännykällä, joten jos vuosisatoja vanha kirja kiinnostaa, vilkaise tietoa tämän linkin takaa.

Jatkamme matkaa yläkertaan ja kun pääsemme kirjaston ovelle, ei voi  sanoa muuta kuin, että kyllä on huikea paikka! Vaikka täällä ei Potter-elokuvia olekaan kuvattu, ei kirjastosta puutu kuin kelluvat kynttilät niin kuvauslokaatio olisi valmis. Pitkä kirjastosali on todellakin pitkä ja samalla myös korkea. Vanhoja kirjoja on joka paikassa. Rintakuvat kehystävät käytävää sujuvasti.

Tummaa hienoa puuta ja korkea katto laittavat miettimään menneitä sukupolvia jotka ovat täältä oppinsa hakeneet. Näiden joukossa ovat olleet mm. Oscar Wilde, Samuel Beckett ja Draculastaan kuuluisa Bram Stoker. Ilmassa haiskahtaa vanhojen kirjojen hieman tunkkainen haju. Käytävän päässä pääsee nojailemaan porraskaiteeseen joka johtaa takaisin alakertaan ja suoraan matkamuistomyymälään.

Matkamuistomyymälän hulinaa

Porraskaiteen vierestä löytyy myös Irlannin vanhin säilynyt harppu, joka on asetettu lasivitriiniin katsojien ihailtavaksi. Alakerran myymälästä voi halutessaan ostaa oman harpun mukaansa, ja nyt puhutaan pienestä soittimesta eikä henkilöstä. 😉

Valitettavasti kirjaston ylimpään kerrokseen ei pääse, käydessämme kirjastossa joku henkilökuntaan kuuluva konservoi parvella kirjoja jonkilaisen imurin kanssa (loputon urakka). Tämä hieman häiritsee muuten niin rauhallista, menneen maailman tunnelmaa. Kirjasto on kuitenkin erittäin näyttävä ja samalla mielestäni yksi Dublinin must see-kohteista. Trinity College Library on hieno, vanhalla rahalla rakennettu rakennus, joka saa mielikuvituksen siivet lentämään! Ja ennen kaikkea, kirjastossa vierailu ei vie suhteettoman paljon matkailijan arvokasta reissuaikaa.

Seuraavana ajelemme puistomaiselle Boynen taistelualueelle.     

Belfastin historiaa kaupungintalon näyttelysaleissa

Belfast, Iso-Britannia

Kiersimme Belfastin Titanic Quarterista löytyvät nähtävyydet ja jatkoimme seuraavana päivänä Belfastin tutkimista. Mikäli edellisen päivän seikkailumme ovat menneet ohitse, katsopa Titanic-aiheisia juttuja näiden linkkien takaa Titanic kuivatelakka ja pumpputalo sekä Titanic kokemuskeskus.

Belfastin nähtävyyksien sisäänpääsyliput ovat kalliita ja matkailija huomaakin puntaroivansa, onko jokin kohde käynnin arvoinen. Kaupungista löytyy myös ilmaisia kohteita joissa vierailla. Meidän kohteeksi valikoitui Belfastin kaunis kaupungintalo (Belfast City Hall), joka on rakennettu vuonna 1906.

Rakennuksen on suunnitellut Alfred Brumwell Thomas ja se edustaa barokkityyliä. Aikoinaan rakennuksen kustannukset olivat lähes 369 000 puntaa, joka vastaa nykyrahassa 128 miljoonaa puntaa eli noin 154 miljoonaa euroa. Ihan pienestä ja ”köyhästä” kivirakennuksesta ei siis ole kyse.

Kaupungintaloon pääsee tutustumaan arkisin klo 10.00 – 17.00 ja viikonloppuisin klo 10.00 – 16.00 ilman pääsymaksua. Voit myös osallistua mukaan opastetulle kiertokäynnille joita järjestetään kolme kertaa päivässä tai omin nenin vierailla alakerran näyttelytiloissa. Voit lainata 3,50£ korvakuulokkeet, jotka opastavat sinua eteenpäin korkeissa näyttelysaleissa.

Kaupungintalon alakerrassa on kahvila The Bobbin sekä ilmaiset wc:t. Mikäli olet matkassa kesäaikaan, kannattaa tutustua myös puutarhaan, jossa olevaan muistokiveykseen on kaiverrettuna kaikkien Titanic-turmassa menehtyneiden nimet. Piha-alueella on myös lukuisia muita patsaita ja muistolaattoja. Puutarha on avoinna ympäri vuoden klo 7.30 – 19.00.

Osoite: City Hall, Donegall Square, Belfast.

Kohteessa

Kuudessatoista näyttelyhuoneessa esitellään niin Belfastin kuin Pohjois-Irlannin historiaa erilaisin esinein, kyltein ja tiloin. Pääset tutustumaan alueen merkkihenkilöihin, laivanrakennukseen, teollisuuteen, yhdistysliikkeisiin, Pohjois-Irlannin julkkiksiin sekä myös surulliseen lähimenneisyyteen varsin kouriintuntuvalla tavalla.

Näyttelytilat on jaettu erilaisten teemojen mukaan:

Ensimmäisessä näyttelyosiossa keskitytään kaupunkiin, sen kasvamiseen ja johtamiseen.

Toisessa näyttelyosiossa esitellään kaupungin toimintaa.

Kolmannessa kuunnellaan kaupungin ääntä ja tutustutaan tarkemmin katuihin.

Neljännessä muistellaan ja kunnioitetaan menneitä kaupunkilaisia.

Viidennessä osiossa on vuorossa heijastuksia sekä syvempää elämän pohdiskelua.

Ja kuudennessa osiossa tutustutaan kaupungin julkimoihin ja menestykseen kautta aikojen.

Näyttelytiloissa selviää esimerkiksi, että kaupunginjohdossa on ollut naisia jo paljon aiemmin kuin meillä itäisemmässä Euroopassa. Ehkä koskettavin kaikista alueista on kuitenkin näyttelyhuone numero 15, jossa elämänmakuisten kertomuksien johdattamana pääsee tutustumaan Belfastin terroriaikaan ja pelkoon jota tuolloin jokainen kaupunkilainen tunsi.

R.M.S. Titanicista ei pääse kaupungintalossakaan eroon, nimittäin yhdessä näyttelyhuoneessa on esillä tietoa telakkatoiminnasta, pienoismalli aluksesta sekä petsattu suuri vaate-arkku joka jostakin tuntemattomasta syystä jäi pois Titanicilta ja siirtyi aikanaan kaupungintalolle näyttelyesineeksi.

Olihan kaupungintalon rakentamisen aikoihin pormestarina varakreivi William Pirrie joka oli myös johtajana Harland & Wolffin telakalla. Hän järjesti telakan työläisiä, erityisesti puuseppiä, töihin kaupungintalon rakennukselle. Osa seinäpaneeleista onkin hyvin samanlaisia kuin mitä aluksella oli. Kannattaa kiinnittää käytävillä huomio pihan puolen ikkunoihin, ne ovat taidokkaasti tehtyjä lyijylasitöitä.

Kaupungintalo sopii parhaiten aikuisille ja teini-ikäisille jotka jo osaavat lukea ja ymmärtävät englantia. Pienemmille lapsille useiden näyttelyhuoneiden kiertely saattaa muuttua ikävystyttäväksi. Vaikka et itse näyttelytiloihin menisikään, käy silti vilkaisemassa rakennuksen upea eteisaula. On todella näyttävä!

Belfastin jälkeen lähdimme kohti Dublinia ja siellä Trinity Collegen vanhaan Harry Potter-tyyliseen kirjastoon.

TITANIC: CQD CQD CQD SOS SOS CQD DE MGY

Belfast, Iso-Britannia

Pohjois-Irlannin postauksissa olemme seikkailleet jo ennen Belfastin nähtävyyksiä Giant´s Causewayllä, Pohjois-Irlannin rannikolla ja viimeksi Titanicin kuivatelakalla sekä pumpputalolla.

Tämän jutun aiheena on vierailla Titanic Quarterista löytyvässä mm. Titanic Experience-keskuksessa, joka valittiin vuonna 2016 maailman parhaimmaksi matkailunähtävyydeksi, sekä viimeisellä alkuperäisellä White Star Linen varustamon SS Nomadic-aluksella.

Titanic Experience-keskus on avoinna ympäri vuoden lukuun ottamatta joulunpyhiä 24 – 26.12. Kurkista aukioloajat tämän linkin takaa.

Pääsylippujen hinnat: 18£/aikuiset (21,65€), 8£/5 – 16-vuotiaat lapset (9,60€) ja 44£/perhelippu (53,00€). Samalla lipulla pääsee myös viereiselle SS Nomadic-alukselle.

Kohteessa  

Jo ulkoa Titanic Experience-keskus on näkemisen arvoinen; moderni rakennus joka muistuttaa neljään eri ilmasuuntaan suunnattuja laivojen keuloja jotka ovat yhdistettyinä keskeltä toisiinsa. Sisätilat jatkavat mielenkiintoista arkkitehtuuria, keskellä on suuri aula joka on avoinna kattoon asti. Lipunmyyntikopit löytyvät aulasta, kuten myös matkamuistokauppa, kahvila sekä Bistro 401-ravintola.

Näyttely alkaa liukuportaiden jälkeen yläkerrasta. Experience-keskus käsittää yhdeksän interaktiivista näyttelytilaa, joista löytyy niin huvipuistolaite erikoistehosteilla, pienoismalleja sekä perinteisiä opasteita.

Ensimmäinen näyttelyhalli on omistettu Belfastin historialle. Täällä selviää, että Titanicin rakentamisen aikoihin, kaupunki kasvoi hurjaa vauhtia ja oli edelläkävijä monella eri osa-alueella, joista laivanrakennus ei ollut vähäisin. Vuonna 1910 kaupungissa oli mm. maailman suurin pellavamylly, köysi- ja tupakkatehdas, lisäksi tehdas joka teki teekeittimiä, suurin teen valmistaja ja jakelija sekä tietenkin suurin yksittäinen telakka ja pumpputalo.

Näyttelyssä kerrotaan myös Pohjois-Irlannin silloisista olosuhteista, jotka mahdollistivat sen hetkisen maailman suurimpien risteilyaluksien rakentamisen. Jos olet katsonut Titanicin synnystä kertovan Verta ja terästä-sarjan televisiosta, on näyttelyteema sinulle tuttu juttu.

Näyttely etenee määrätietoisesti kohti laivanrakentajan arkea hyvin luovasti. Oma sijansa on työläisten palkoissa, terveydentiloissa ja perhesuhteissa. Selväksi tulevat telakan kovat olot, yksikään suuri risteilijä kun ei valmistunnut ilman ihmisuhrauksia. Rakennustyömailla ei tunnistettu turvallisuusriskejä ja vahinkoja sattui usein, myös muut terveysongelmat olivat enemmän kuin tavallisia. Suurin osa muttereiden kiinnittäjistä oli kuuroja, koska he altistuivat pitkän työpäivän aikana jatkuvalle melulle. Ja kun samasta perheestä kyseisessä työssä oli useita miespuoleisia jäseniä, henkilökohtaiset tragediat olivat melkoisia. Keskuksessa puhutaan siis asioista asioiden nimellä, kaunistelematta.

Hitaasti näyttelyssä päästää itse Titaniciin ja laivan vesillelaskuun. Pääset myös virtuaalisesti käymään vasta rakennetussa loistoristeilijässä. Esillä on myös erilaisia aluksessa käytettyjä materiaaleja sekä uudelleen rakennetut esimerkit kolmesta hyttiluokasta.

Matka jatkuu näyttelyssä hitaasti mutta varmasti kohti aluksen tuhoa. Ehkä suurimmat kylmät väreet kehossa saa aikaan Titanicilta pelastuneiden haastattelunauhat, jotka tarkoitusta varten rakennetussa kylmän kalseassa näyttelytilassa kaikuvat vierailijoiden korviin. Pelastuneiden jälkeen on luvassa myös muutaman sellaisen henkilön tarina, jotka eivät haaksirikosta selvinneet.

Matka jatkuu alakertaan jossa käydään Titanic-oikeudenkäynnissä, katsotaan pelastusvenettä joka on kopio alkuperäisistä veneistä, joita laivalla oli aivan liian vähän. Tarjolla on myös populaarikulttuurin tuottamaa kirjallisuutta ja elokuvia Titanicista.

Ehkä viimeisin näyttelyosio on myös hienoin, auditoriossa pääsee ensin katsomaan filmiä jossa sukelletaan uponneessa Titanicissa ja tämän jälkeen pääset virtuaalisesti vierailemaan laivan kannella, sekä kerrotaan millaista elämää laivan ympäristöön on uppoamisen jälkeen ilmestynyt. Pienen osaston verran on esillä myös sukellukseen käytettyä tekniikkaa.

Keskuksessa vierailuun kannattaa varata aikaa pari tuntia. Alkuosa näyttelyistä on aika raskas varsinkin perheen nuoremmille, koska tarjolla on kosolti englanninkielistä (kuulemma tylsää) tekstiä. Mutta loppuaan kohden keskuksen anti paranee, joten se on mainio kohde salamyhkäisestä Titanicista kiinnostuneille.

Näyttelyssä selviää myös tämän postauksen otsikko, Titanicilta lähetettiin CQD CQD CQD SOS SOS CQD DE MGY-hätämorsetus sen törmättyä jäävuoreen.

SS Nomadic

Titanic Experience-keskuksen vieressä, tien toisella puolella Hamiltonin kuivatelakalla on esillä SS Nomadic. Alus on restauroitu EU:n tuella vastaamaan vuoden 1911 ilmettä. Mistään loistoristeilijästä on kuitenkaan turha haaveilla, tämä alus nimittäin toimi apualuksena suuremmille risteilijöille jotka eivät mahtuneet mm. Ranskan Cherbourgin varsinaiseen satamaan. SS Nomadicilla siirrettiin niin rahtitavaraa kuin matkustajia suuremmille risteilijöille.

Myöhemmin alus toimi mm. yhdysvaltalaisten joukkojen kuljetusaluksena ensimmäisen maailmansodan aikana, yhteysaluksena yksityisen omistuksessa sekä ravintolana Pariisin Seine-joessa.

Hylättynä ja rapistuneena alus huutokaupattiin vuonna 2006, jolloin pohjoisirlantilaisen Belfast Industrial Heritage–yhdistyksen tuottaman varainkeruun ansiosta vanha alus saatiin ostettua takaisin Belfastiin. Alusta oltiin satamassa vastassa oikein ministeritason vieraiden kera, sen verran kova juttu oli saada viimeinen White Star Linen varustamon laiva takaisin ”kotiin”.

Laivan aukioloajat voit katsoa tämän linkin takaa.

Kohteessa   

SS Nomadic on siis viimeinen alkuperäinen White Star Linen varustamon alus joka ei ole uponnut tai romutettu. Laiva on nopeasti nähty, parasta antia on pari virtuaalista laivan henkilökuntaan kuuluvaa jäsentä jotka ihanalla ranskan aksentilla kertovat vierailijalle eli tässä tapauksessa matkustajalle, laivan juoruja ja muita oheistietoja.

SS Nomadicin arvovaltaisia matkustajia. Oikean puoleisessa kuvassa Elizabeth Taylor, miehensä Richard Burtonin kanssa.

Jos SS Nomadic kiinnostaa, kannattaa ottaa paikalla olevien oppaitten hihasta kiinni, niin saat täys´annoksen yksityiskohtaista tietoa.

Seuraavaksi teemme lyhyen vierailun Belfastin kaupungintalolla.

 

 

 

 

 

 

Titanic kuivatelakka ja pumpputalo

Belfast, Iso-Britannia 

Belfastissa Harland & Wolffin kuivatelakalla rakennettiin yli sata vuotta sitten, silloisen maailman suurimpia risteilijöitä, joiden joukossa kuuluisaksi tulleet HMHS Britannic, RMS Olympic ja RMS Titanic. Nykyisin tämä Titanic Quarterista löytyvä kuivatelakka ja pumpputalo ovat yksi kaupungin Titanic-aiheisista vetonauloista.

Titanic Quarterista löytyy kuivatelakan ja pumpputalon lisäksi mm. Titanic Experience-keskus, joka on valittu vuonna 2016 maailman parhaimmaksi matkailunähtävyydeksi, Titanic hotelli, Titanic näyttelyhalli sekä Titanic studiot.

Kävimme tutustumassa taannoisella Pohjois-Irlannin reissulla Titanic kuivatelakkaan ja pumpputaloon.

Titanic`s Dock & Pump-House on avoinna joka päivä, maanantaista perjantaisin klo 8.30 – 17.00 ja viikonloppuisin klo 10.00 – 17.00.

Kuivatelakalle ja pumpputaloon saa ostettua pääsyliput netistä tai Titanic experience-keskuksesta. Aikuisten liput maksavat 5,64€, 5 – 16-vuotiaiden lasten 3,95€ ja perhelippu (2 aik. + 2 lasta) 13,53€.

Kohteessa

Satama-alueella kun ollaan, se on aina hieman epämääräinen. Belfastin satama ei ole siinä poikkeus. Kovasti rakennushommia tehdään tulevaa kesää vasten. Suuri Kuninkaalliseen laivastoon kuuluva HMS Caroline kelluu vastapäätä pumpputaloa. Myös risteilijään pääsee tutustumaan erillistä pääsymaksua vastaan. Nyt meitä ei kiinnostanut Caroline, vaikka sekin on jo ansiokas vanha rouva palvelusiältään, kyseinen laiva otettiin käyttöön vuonna 1914 ja on Kuninkaallisen laivaston toiseksi vanhin palvelusluettelossa vielä oleva alus.

Punatiilisestä pumpputalosta löytyy nykyisin kahvila 1404, jossa viereisen Titanic studioiden henkilökunta näytti käyvän varsin edullisella lounaalla. Ties vaikka keneen lopputeksteistä tuttuun henkilöön tuossa kassajonossa törmäsi, nimittäin useammalla henkilöllä oli päällä työvaatteet, jotka paljastivat heidät crew:n kuuluvaksi.

Kävimme kassalla ilmoittautumassa ja kirjoitimme nimemme vieraskirjaan. Sisäänpääsy puolikkaaseen pumpputaloon tapahtuu kahvilan sisältä olevasta ovesta. Pumpputalo on maalattu sisältä turkoosinsiniseksi. Suuressa kaakeloidussa uima-altaan näköisessä syvennyksessä on edistyksellisiä höyrykoneita, joilla pystyttiin pumppaamaan vettä 1,5 tunnissa kuivatelakalle 26 miljoonaa gallonaa. Pumppujen teho vastaa nykyisin kahden uima-altaan täyttämistä minuutissa.

Victorian aikakauden arkkitehtuuria noudattavassa pumppuhuoneessa on teollisesta käytöstään huolimatta kaaria sekä parhaat aikansa nähneitä koristeita, toisin kuin monessa nykyisessä teollisuuslaitoksessa on.

Ulos päästyämme, merituuli nappaa heti vierailijan mukaansa, lisänä kasteleva tihkusade joka osoittaa voimansa kastelemalla vierailijan päästä kantapäähän. Emme silti anna periksi. Ensimmäisen kerran sain hajua tästä kuivatelakasta The Amazing Racen-ohjelmasta jaksosta 22, jossa parit juoksivat telakan rappusia ylös ja alas tarjottimiensa kera sekä ulisivat maitohapoista jaloissaan. Nyt kun täällä on ihan livenä, puistattaisi ajatuskin juosta märkiä portaita soppalautasten kanssa edestakaisin.

Allas on ympäröity kaksinkertaisella aidalla. Pituutta kuiva-altaalla on 259 metriä, syvyyttä noin 13 metriä sekä leveyttä 29 metriä. Altaan reunoilla ja pohjalla on opastauluja jotka havainnollistavat altaan kokoa. Tässä kyseisessä kuivatelakan altaassa ns. synnytettiin Titanic vuosina 1909 – 1912. Ja tältä kyseiseltä paikalta se myös lähetettiin niin ensimmäiselle kuin viimeisellekin matkalleen.

Opastekstit kertovat, että kuivatelakalla pääsee sukeltamaan sata vuotta ajassa taaksepäin, koska ympäristö on niin vähän muuttunut. Tosin aikoinaan täällä on ollut kaksi kuivatelakkaa vierekkäin joissa sisaralukset Titanic ja Olympic ovat rakentuneet rinnakkain.

Titanic-elokuvan ohjaajan James Cameronin kerrotaan sanoneen, että kuivatelakalla käyminen ja altaan portin näkeminen oli hänen mielestään parasta mitä Belfastissa vieraillessa voi nähdä.

Rappioromantiikkaa altaan rautaportissa

Camoronin mielenkiinnon kohteista en mene sanomaan, mutta selvää on, että altaan meren puoleinen portti on pahasti ruostunut ja sen puuosat vetelevät viimeisiään. Vahvistukseksi portin taakse on rakennettu nykyaikainen betoninen portti, joka hieman fuskaa meriveden painosta.

Titanic kuivatelakka pumpputalon kelloineen on nopeasti nähty. Jos haluaa syventyä historiallisiin taustoihin syvemmin, kannattaa buukata ryhmälle opas, joka kertoo laivanrakentajien arjesta, Titanicin synnystä ja Belfastin laivateollisuudesta enemmän.

Seuraavassa postauksessa käymme Titanic Experience-keskuksessa.