Monthly Archives

tammikuu 2018

Auschwitz – kärsimyksen näyttämö

Auschwitz-Birkenaun keskitys- ja tuhoamisleiri, Puola

Ihmismieli on mielenkiintoinen, pahuus kiinnostaa ja tämän olen huomannut myös niiden juttujen lukijamääristä, jotka aihetta ovat jotenkin sivunneet.

Aihe kiinnostaa ja ihmetyttää samanaikaisesti. Tapahtumia miettiessä helposti ahdistuu ja miettii, kuinka kyseisiä asioita on yleensäkään voinut tapahtua ja miksi. Ja kuinka lähellä tapahtumien aikakaudet oikeastaan vielä ovatkaan.

Joitakin vuosia sitten kävin vierailemassa natsi-Saksan julmimmassa ja sadistisimmassa ihmisoikeuksia polkeneessa keskitysleirissä, Auschwitzissa.

Auschwitz-Birkenau lyhyesti

Saksalaisten miehittäessä toisen maailmansodan aikana Puolan, tuli natseilla tarve leirin rakentamiselle. Sopivaksi paikaksi osoittautui Oswiecimin (saks. Auschwitz) liepeillä oleva vanha puolalaisten vuonna 1917 rakentama sesonkityöläisten siirtoleirin paikka.

Alueelle rakentui vuonna 1940 nopeassa tahdissa SS:n johtajan Heinrich Himmlerin käskystä Saksan järjestyksessään seitsemäs keskitysleiri, KL Auschwitz I-leiri. Leirille vietiin aluksi puolalaisia poliittisia vankeja, vastarinnan kannattajia, mustalaisia, homoseksuaaleja, rikollisia ja sotavankeja.

Koska ensimmäinen leiri osoittautui heti liian pieneksi, jo vuonna 1941 alettiin rakentaa KL Auschwitz II-leiriä, toiselta nimeltään KL Auschwitz-Birkenauta. Tämä leiri toimi varsinaisena tuhoamisleirinä ja tänne satojen tuhansien juutalaisten elämän pituinen matka päättyi.

Vuonna 1941 laajennettiin leiriä vielä KL Auschwitz III:lla, toiselta nimeltään Monowitz:na, joka toimi pakkotyöleirinä, välittäen ”henkilökuntaa” niin IG Farbenin nitriittikumitehtaalle kuin muunkin teollisuuden käyttöön.

Vuonna 1943 natsit keskittivät järjestelmällisen tuhoamisen pelkästään Auschwitziin ja leirille tuotiin satoja tuhansia vankeja muista leireistä. Natsien suorittama murhaaminen oli huipussaan 1944 jolloin leirille tuotiin vajaan 2,5 kuukauden aikana 438 000 henkilöä, joista 85% tapettiin välittömästi.

Puna-armeijan joukot vapauttivat leirin vangit vuonna 1945. Vankeja oli tässä vaiheessa hengissä 7 650 henkilöä. Nykyisten laskelmien mukaan leirillä surmattiin vähintään 1,1 miljoonaa ihmistä.

Auschwitz on toiminut vuodesta 1947 alkaen keskitysleirimuseona, jossa käy vuosittain lähes 2 miljoonaa vierailijaa. Unescon maailmanperintökohde Auschwitzista tuli vuonna 1979.

Museo on avoinna ympäri vuoden seitsemänä päivänä viikossa. Poikkeuksena seuraavat päivät 1.1, 25.12. sekä pääsiäissunnuntaina jolloin museo on kiinni. Aukioloajat kuukausittain (vuonna 2018):

7:30 – 14:00 joulukuu

7:30 – 15:00 tammikuu, marraskuu

7:30 – 16:00 helmikuu

7:30 – 17:00 maaliskuu, lokakuu

7:30 – 18:00 huhtikuu, toukokuu, syyskuu

7:30 – 19:00 kesäkuu, heinäkuu, elokuu.

Museoon suositellaan varaamaan aikaa 2-3h. Museoon ei ole varsinaista sisäänpääsymaksua, mutta hinta määräytyy mahdollisen opastusretken mukaan. Etukäteisvaraus vierailulle on lähes pakollinen, mikäli et sitten halua kokeilla onneasi ja jonottaa mahdollista peruutuspaikkaa.

Alueelle ei saa tuoda reppuja tai laukkuja, joiden mitat ylittävät 30x20x10cm, sisäänpääsyrakennuksessa on lokerikkoja jonne kassit ja reput voi säilöä museoalueella vierailun ajaksi.

Kohteessa

Olimme yöpyneet Krakovassa, josta matkaa pieneen Oswiecimin kylään on vajaa 70 kilometriä. Lähdimme liikenteeseen aikaisin. Maalaismaisemat vilisivät silmissä, eikä voinut välttyä ajatukselta, miltä leirille 40-luvulla pakolla viedyistä on mahtanut tuntua. Tosin, he eivät vielä tässä vaiheessa aavistaneet kohtaloaan.

Parkkeerasimme auton kylmän yön kuoruttamalle huurteiselle parkkipaikalle. Yhdelle ryhmämme jäsenistä jo tämä oli liikaa, hän jäi maanitteluista huolimatta yksin autoon istumaan, vaikka vieressä olisi ollut pieni mutta lämpimän näköinen kahvilarakennuskin.

KL Auschwitz I

Kävelimme museon sisäänkäyntirakennukseen, jossa jouduimme kulkemaan metallinpaljastimien läpi. Käydessämme Auschwitzissa, tuolloin ei vielä ollut käytössä nykyistä etukäteisbuukkausjärjestelmää, vaan kuka tahansa pystyi kävelemään alueelle, mikäli tilaa oli. Huippusesongin ulkopuolella ei kuitenkaan suurempaa tungosta kylmälle leirille ole, joten pääsimme nopeasti sisälle KL Auschwitz I-leiriin.

Ensimmäinen leiri koostuu lähinnä punatiilisistä, kaksi ja puolikerroksisista hyvinhoidetuista rakennuksista. Rakennuksissa numero: 4, 5, 6, 7 ja 11 kannattaa vierailla. Näihin taloihin on koottu tiloja, jotka ilmentävät monella eri tavalla keskitysleirivankien oloja.

Ensimmäiseen rakennukseen johon päädyimme, seinillä oli mustavalkoisia kuvia leirin vangeista. Kolkoissa kuvissa esiintyvien ihmisten katseet olivat tyhjiä, etsiviä, ihmetteleviä. Tässä vaiheessa käytävältä kuului sydäntä särkevää itkua, kun muutama läsnä oleva henkilö löysi kuvien joukosta etsimänsä. Tämä oli se viimeinen herätys siihen mitä oli luvassa, nyt ei enää ollut kyse taruista ja jännittävistä käänteistä vaan surullisista ihmiskohtaloista, joiden elämän liekki sammutettiin julmasti aivan liian aikaisin.

Rakennuksiin on lavastettu olosuhteita joissa KL Auschwitz I-leirin vangit elivät. Vielä tässä vaiheessa vankien olot olivat ”melko kohtuulliset”, paksuseinäiset rakennukset pitivät tuulen ja sateen loitolla sekä lattioilla oli paksu olkikerros, jossa pystyi nukkumaan. Olosuhteet nimittäin kävivät sitä kurjimmiksi mitä kauemmin keskitysleiri pyöri.

Pala takertuu kurkkuun viimeistään siinä vaiheessa kun pääsee rakennukseen jossa suuren ikkunan taakse on koottu valtava määrä kenkiä, myös niitä pienen pieniä. Vieressä on myös mm. matkalaukkujen ja korien vitriini, huone jossa on mukaan otettuja joka kodin tarvikkeita vadeista laseihin ja patoihin sekä pikkuisia lastentarvikkeita sisältävä huone. Esillä on myös vankien hiuksia, joita lähetettiin leiriltä tavarajunalasteittain huopien ja langan tekemiseen sotateollisuuden tarpeisiin.

Rakennusten välissä on kapea kenttä jossa kenttäoikeus jakoi aamuisin tuomioita, niitä lopullisia. Täällä olevalle seinälle ammuttiin alkuaikoina varsinkin poliittisia- ja sotavankeja. Opasteista löytyy varsin mielenkiintoinen tieto siitä miksi keskitysleiriltä ei juurikaan paettu, vaikka alkuajan poliittisille vangeille se olisi ollut vielä  mahdollistakin. Nimittäin jos vangin huomattiin karanneen, natsit hakivat vangin tilalle hänen lähiperheestään sukulaisen. Kuinka moni haluaisi puolisonsa, äitinsä tai isänsä joutuvan leirille sijaiskärsijäksi? Niinpä.

Tosin kaikkia tämäkään ei pidellyt ja kerrotaankin, että heinäkuussa 1940 Auschwitzistä paennut ja leirin historian ensimmäinen karannut vanki oli puolalainen kengäntekijä Tadeusz Wiejowski. Paon huomattuaan saksalaiset rankaisivat kollektiivisesti niin keskitysleirivankeja kuin Oswiecimin kylää vangin paosta. Leirin siviilityöntekijät olivat nimittäin auttaneet Wiejowskia paossa. Kauaa ei Wiejowski kuitenkaan päässyt nauttimaan vapaudestaan koska vuoden päästä hänet jälleen pidätettiin ja vietiin Jaslon vankileirille jossa hänet myös teloitettiin.

Vilkaisemme nopeasti I-alueen kaasukammion ja krematorion. Sisäpuolella olevan ryhmän opas kertoo yksityiskohtaisesti, kuinka Zyklon B:n syaanivetykaasulla tapettiin bunkkeriin tuotuja uhreja. Tässä kammiossa testattiin 600 venäläisellä sotavangilla ihmiskokein kaasun tehoa, ennen järjestelmälliseen juutalaisten tuhoamiseen ryhtymistä. Oppaan sanat käyvät takaraivoon: ”joskus vangeilta meni 20 minuuttia ennen kuin he tukehtuivat kuoliaaksi”.

KL Auschwitz II

KL Auschwitz-Birkenau on hieman kauempana ensimmäisestä leiristä. Tänne johtaa rautatie jonka päädyssä punatiilinen Auschwitz-Birkenaun sisäänkäyntirakennus odottaa. Täältä käsin ei ole nähtävissä mitä portti pitää sisällään.

Portin läpi päästyäsi olet ratapihalla, jossa junan tuomille vangeille tehtiin karsinta. Radan vieressä seisovasta mustavalokuvasta on nähtävissä kuinka ärhäkän oloiset saksanpaimenkoirat ohjasivat ihmisiä vartioineen ”oikeisiin” jonoihin. Juuri tässä kohdin tuhannet perheet hajosivat lopullisesti; lapset erotettiin vanhemmistaan, vanhukset sysättiin itkujen kera eteenpäin. Kohtalosi oli sinetöity yhdellä viittauksella jonoon; työkykyinen, työkyvytön ja SS-upseeri Josef Mengelen sairaiden kokeiden uhrit. Kaasukammio ei odottanut aivan kaikkia, mikäli junan tuomina oli alle 200 henkilöä, ihmiset surmattiin ampumalla viiden ryhmissä heitä niskaan.

Nyt ratatie on tyhjä ja voinkin nähdä hajonneiden puuparakkien tiiliset lämmityspiiput niin pitkälle kuin silmät kantavat, samalla tajuten kuinka valtavasta alueesta onkaan kyse. Kentällä pyyhkii pyörteinen kylmä tuuli kera isojen vesipisaroiden jotka saavat vierailijan kiertämään kätensä itsensä ympärille luonnostaan. Mikäs se on talvivaatteissa tässä palellessa, vangeilla oli ohuet, karheat riekaleet vaatteinaan ja ruokana lähinnä homeisen leivän kera haaleaa vesikeittoa jossa perunankuoret etsivät toisiaan.

Läheltä rata-aluetta löytyy Josef Mengelen ”lääkäriasema”. Opastusteksteistä löytyy hirvittäviä tarinoita kaksoskokeista sekä ”tieteellisistä mittauksista” myrkkyjen ja ravinnonpuutteen vaikutuksista ihmiskehoon.

Kentän perältä löytyy tuhoamisalue jolla II-leirin kaasukammiot ja krematoriot sijaitsivat. Saksalaiset sulkivat kaasukammiot vuonna 1944 sekä purkivat niin kammiot kuin krematoriot muutamaa lukuun ottamatta. Jäljelle jäänyt krematorio I, muutettiin ilmatorjuntabunkkeriksi.

SS räjäytti polttouunit II ja III:n 20.1. sekä viimeisen polttouunin 25.1, venäläisten saapuessa keskitysleirille 27.1.1945. Saksalaiset jatkoivat asiakirjojen ja todisteiden tuhoamista vimmaisesti loppuun asti.

On mahdotonta kuvitella kaikkea sitä pelkoa, itkua, nälkää ja kärsimystä joita keskitysleirillä on koettu. Kentällä palellessa Auschwitzissa tehdyt kauheudet hiipivät pikku hiljaa tajuntaan, laittaen vierailijan kovin hiljaiseksi, kuten myös koko meidän seurueelle kävi.

Nuku rauhassa puoli tuntia pidempään

Tallinna, Viro

*Blogijuttu toteutettu osin yhteistyössä Eckerö Linen kanssa

Tämän vuoden alusta alkaen ainoa Suomen lipun alla Tallinnaan liikennöivä matkustajalaiva M/s Finlandia siirsi päivän ensimmäisen lähdön lähtemään Länsiterminaalista klo 9.00.

Pääsimme menneenä loppiaisena hyödyntämään puolen tunnin aikahaarukkaa, kun ostimme Black Friday-tarjouspäivänä jo toisen kerran peräkkäin euron maksavat risteilyt Tallinnaan. Voit halutessasi lukea viime vuoden reissustamme tästä.

Kuva: Eckerö Line.

Toisin kuin edellisenä vuonna, innokkaat matkustajat olivat löytäneet halvat risteilyt ja uutuuttaan hohtava Länsiterminaali oli hyvin täynnä. Ovien avauduttua alkoikin varsinainen rynnistys laivaan, M/s Finlandian tilojen täytyttyä nopeasti matkustajista.

Saimme paikat Bar Nosturista, jossa The Sense Band:n duo viritteli jo soittimiaan. Paluumatkalla olisi luvassa koko bändin keikka, nyt saimme ”tyytyä” varsin mukavaääniseen laulajaan sekä kitaristiin, jotka täyttivät yleisön biisitoivomuksia runsaan kahden tunnin matkan aikana. Laivalla esiintyykin joka ilta Suomen artistikermaa esimerkiksi ihastuttavasta Irinasta Laura Voutilaiseen sekä Elastisesta kuumaan Pete Parkkoseen. Laivan keikkakalenteria pääset vilkaisemaan tästä.

Lasten ja lastenmielisten iloksi Bar Nosturissa esiintyi duon ollessa kahvitauolla myös taikuri Keke Pulliainen. Valitettavasti show oli lähes identtinen edellisen vuoden show’n kanssa, joten keskityimme tutkimaan terminaalista ottamaamme The Baltic Guide-lehteä ja suunnittelemaan päiväämme Tallinnassa. Paluumatkalle lähtisimme vasta klo 18.30, joten aikaa 100 vuotta täyttävän Viron tutkimiseen olisi kerrankin oikein mukavasti.

Maihin päästyämme päädyimme vierailemaan KGB:n pahamaineisessa tutkintavankilassa. Ja kyllä, vankila ei ole pienten lasten vierailukohde, mutta reissussa oleville teineillemme tekee hyvää nähdä myös toisenlaisia ihmiskohtaloita. Voit lukea vierailustamme tämän linkin takaa.

Karun ja ajatuksia herättelevän KGB:n tutkintavankilan jälkeen suuntasimme kulkumme Vanhaankaupunkiin ja Pikk-kadulla sijaitsevaan suosikkikahvilaamme Maiasmokk:n. Kahvilan lämmin tunnelma välittyy jo ovea avatessa. Suosittelen maistamaan lihapirukasta, hinta vain 1,2€ sekä herkullisia leivoksia, jotka vievät kielen mennessään.

Valitettavasti joka kerta kahvilassa vieraillessa huomaamme jälleen hintojen nousseen, erityisesti juomien osalta. Mutta kerrankos sitä! Kahvilan toisesta päästä löytyy marsipaanipaja, jossa työntekijä maalaa marsipaanimassasta possuja ja muita suloisia koristeita kahvilakävijöiden iloksi ja mukaan ostettavaksi.

Glögin lämmittäminä suuntasimme vesisateesta huolimatta Raatihuoneen aukion joulumarkkinoille, jossa kaikuu eri kielien suloinen sekamelska. Vaikka joulu on ohi, tulee aukiolla hyvin jouluinen olo. Siitä pitävät huolen torilla kuuluvat jouluiset sävelmät, suuri koristeltu joulukuusi sekä jouluiset hajukiehkurat, joita ruokakojuista pärskähtelevät ilmaan markkinakansan riemuksi.

Torin jälkeen haemme perinteiset hajukynttilät Olde Hansan puodista, mukaan lähtee niin tervainen viettelys kuin kanelikynttilä. Poudissa olisi kaikkea kivaa tarjolla, mutta tyydymme kynttilöihimme.

Toinen kohde jonka olimme etukäteen matkaamme varten bonganneet, oli Design- ja arkkitehtuurigallerian PiparkoogiMaania. Olin lukenut näyttelystä jo usean vuosien ajan, mutta tällä kertaa pääsimme myös paikan päälle ihastelemaan piparista tehtyjä taideteoksia. Ehdottomasti iso suositus, jos olet Tallinnassa käymässä joulu-/tammikuun alun aikana. Voit lukea käynnistämme PiparkoogiMaaniassa tästä.

Ruokailu on Tallinnassa aina yhtä hankalaa, ei siksi etteikö sopivia ruokailupaikkoja olisi vaan siksi, että niitä on hieman liikaakin ja jokaisella vain yksi vatsa, johon syödä! Joka vuosi kaupunkiin tulee uusia, hienoja ravintoloita, jotka ahnaasti kaipaavat myös suomalaisten euroja pysyäkseen pystyssä. Valintamme oli teinien pyynnöstä Best pizza-ravintola, joka mainosti all you can eat-buffeeta juomineen vain 9,90€.

Ravintolakokemus ei ollut mikään mieletön makumatka, mutta tulipa kupu ravittua. Paikan pizzat olivat kyllä hyviä, mutta kylmiä. Salaattiaineksia oli kymmeniä, mutta hieman liian kauan tarjoilupöydän altaissa lojuneita.

Loppuajan reissusta käytimme teinityttöjen mieliharrastukseen eli shoppailuun, olivathan joulun alennusmyynnit jo kaupungissa alkaneet.

Lopulta sateessa kastuneina ja matkasta ryytyneinä, astelimme kantamusten kanssa A-terminaaliin ja laivaan, jossa meitä odotti tavoista poiketen A-luokan hytti. Oi mikä ihana pieni ylellisyys arjen keskelle!

Koko porukka hyytyi alta aikayksikön ja puolet porukastamme kävi syvissä vesissä eli nukkui 2,5h merimatkan takaisin Helsinkiin, herätän virkistyneenä laivan terminaaliin saapuessa. Matka kävi todellisena irtiottona ja ennen kaikkea, oli kokonaisuudessaan hyvin edullinen retki!

M/s Finlandian uudet aikataulut:

M/s FINLANDIA 2.1.2018 ALKAEN
HELSINKI TALLINNA  TALLINNA  HELSINKI
MA-LA 06.00 08.15
JOKA PÄIVÄ 09.00 11.15 12.00 14.15
JOKA PÄIVÄ 15.15 17.30 18.30 21.00
SU-PE 21.40 23.50

Matka-aika 2 h 15 min
(klo 18.30 Tallinnasta 2 h 30 min).

Aina ei siis tarvitse lähteä kauas, jotta tulisi matkavietti tyydytettyä! Kannattaa tarttua Eckerö Linen Matka 2018-messutarjouksiin, niin taidan tehdä minäkin.

Lomalla vihdoinkin – Rauhallinen Lanzaroten saari

Lanzarote on kiva pieni kohde perheen yhteisiin ranta- ja vesileikkeihin. Rauhallinen saari tarjoaa mahtavat puitteet rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. Vietimme hiihtolomamme muutama vuosi sitten Lanzaroten auringon alla. Tässä jutussa tutustutaan saaren tarjoamiin mahdollisuuksiin hieman paremmin.

Lanzarote lyhyesti

Lanzarote on yksi pienimmistä Kanariansaariin kuuluvista saarista. Pinta-alaa saarella on 807 neliökilometriä ja asukkaita noin 142 000 verran. Saaren pääkaupungissa Arrecifessa asuu lähes puolet saaren asukkaista.

Saari nousi merestä noin 19 miljoonaa vuotta sitten. Saaren luonto on hyvin karua ja tulivuorten rytmittämää. Lanzarotelle saa rakentaa vain matalia ja valkoiseksi kalkittuja taloja. Toisenlaisten rakennusten rakentamiseen tarvitaan poikkeuslupa.

Saari tunnetaan Puerto del Carmenista, noin 10 000 asukkaan aurinkoisesta lomakaupungista, jossa hiekkarantoja hyväilevä merivesi on harvoin alle 18 astetta ja ilman lämpötila talvellakin parinkymmenen asteen luokkaan.

Omasta kokemuksesta voi sanoa, että helmikuussa päiväsaikaan tarkenee kyllä kesävaatteilla, mutta illaksi kannattaa ottaa mukaan pitkähihaisia vaatteita. Auringon laskiessa saapuu viileys.

Saaren nähtävyyksiin kuuluu Timanfayan kansallispuisto sekä saaren oman ”pojan”, taiteilija Cesar Manriquen Jameos del Agua kulttuurikeskus.

Kohteessa

Suosittelen vuokraamaan auton koko loman ajaksi. Näin pääsee tutkimaan saarta helpommin ja yksityiskohtaisemmmin kuin suurten matkanjärjestäjien retkillä. Olimme vuokranneet auton niin, että otimme sen saapuessa ja palautimme Arrecifen kansainväliselle lentokentälle lähtiessä. Näin lentokenttäkuljetuksetkin hoituvat näppärästi.

Auton hankkiminen vaikuttaa tietenkin myös majapaikan valintaan, on hyvä että hotellilla on tarpeeksi iso parkkipaikka, joka on myös mieluiten ilmainen. Joissakin maissa on lisäksi etua siitä, että parkkipaikka on vartioitu. Tällaista tarvetta ei kuitenkaan Lanzarotella ole.

Majapaikkanamme toimi Costa Sal, joka tarjoaa villoja ja sviittejä noin neljän kilometrin päässä Puerto del Carmenin keskustasta. Kaksiossamme oli hieman kulahtaneet puiset huonekalut, mutta varsin hyvä huoneiston lay out isolla keittiöllä ja olohuoneella. Ainoa moite koskee huoneiston lämminvesivaraajaa, se oli tilavuudeltaan niin pieni, että vesi loppui kesken jo yhden henkilön pikasuihkun aikana.

Costa Sal:n sisäpiha on varsin mainio, kaksi suurta uima-allasaluetta eri puolilla pihaa sekä välkehtivä meri aivan vieressä. Merivesi oli tosin helmikuussa meidän hipiälle vielä hieman liian kylmää joten uiminen suoritettiin lämmitetyssä uima-altaassa.

Puerto del Carmenin kaupunki jakaantuu kahteen osaan, kuusi kilometriä pitkän hiekkarannan kehystäessä kaupunkia mereltä päin. Uudessa osassa on melkoinen ostos- ja ravintolakatu, josta jokainen taatusti löytää itselleen palan painiketta. Ja illan tulleen alueen klubit ja yökerhot kutsuvat kansaa juhlimaan. Vanhan kalastajakylän perinnettä jatkaa kaupungin satama jolta pääsee halutessaan erilaisille meriretkille mukaan.

Lapsiperheille kohde on mainio, täällä on kaikki mitä voi kaivata lomaviikkonsa viettoon; matala, hienohiekkainen ranta, ravintoloiden halvat lastenannokset sekä kivoja pieniä seikkailukohteita. Sekä tietenkin perheen omaa laatuaikaa!  Hieman isommille lapsille ja lapsenmielisille on kaupungin laitamilla tarjolla mm. cartingrata.

Ilman vuokra-autoakin pärjää, pääkaupunkiin kulkee paikallisbusseja tiuhaan ja taksikyyti verottaa kukkaroa vain noin 11 euron verran. Välimatkaa Puerto del Carmenilla ja Arrecifella on 20 km. Myös saarihyppelyt onnistuvat, Playa Blancasta lähtee Fuerteventuralle lauttoja päivittäin. Menolipun hinta on 26 euroa (vuoden 2017 hinta).

Timanfayan kansallispuistoa

Näkymä Jameos del Agua kulttuurikeskuksen keinotekoiselle altaalle.

Retkikohteita koko saaren lisäksi on koruton Timanfayan kansallispuisto sekä hyvin erikoinen Jameos del Agua, joka on yhdistelmä tulivuorimuseota, harvinaisten valkoisten rapujen kotia sekä idyllistä tekoallasta. Jos kiinnostaa, niin käy lukemassa meidän vierailuistamme kyseisissä matkakohteissa näiden linkkien kautta Timanfayan kansallispuisto ja Jameos del Agua lisää.

Saaren pienissä kylissä on vilkasta markkinatoimintaa tarjolla, joten matkailija voi ostaa hyödyllisiä matkamuistoja mukaansa kotiin paikallisilta käsityöläisiltä.

Arrecifen ulkopuoleiselta teollisuusalueelta Barco Telamosta löytyy ruosteinen rahtilaiva joka on ikuistettu useampaan Internetistä löytyvään valokuvaan. Rannalla juokseva kalastajan herttainen turre, on hellyttävä.

Vuodesta 1852 alkaen Lanzaroten pääkaupunkina toimineen Arrecifen kapeilla kujilla kannattaa käydä ostoksilla. Kaupunki on pieni, joten hurjan isoja ostoskeskuksia et täältä löydä. Saari ja saaren kaupungit sopivatkin matkustajille jotka eivät kaipaa suuren kaupungin humua.

Kaupungin rannasta löytyy myös Castillo de San Gabriel-linnoitus sekä museo. Rantabulevardilla on kiva kävellä merituulen muokatessa kampausta uusiksi.

Lanzarote on varsin mukava kohde viikon kestävään lomaan ja varsin mainio paikka aloittaa saarihyppely Kanariansaarten välillä. Vaya con dios!

Lisäarvonta: kaksi lippua Matka2018 messuille!

*Kilpailu on päättynyt. Voittajaksi nousi Laura Kara. Onnea ja mukavia messuhetkiä!

Woaah! Lisäarvonnassa palkintoina kaksi lippua Matka2018 messuille!

Sain haltuuni lisää matkamessuille oikeuttavia sähköisiä pääsylippuja. Mikäli mielit mukaan messujen hulinaa mutta sinulla ei vielä ole lippuja, kerro alle tämän vuoden matkasuunnitelmistasi ja olet askeleen lähempänä messuovea!

Kilpailu päättyy keskiviikkona 17.1.

Arvonnassa palkintoina on kaksi sähköistä pääsylippua Matkamessuille. Yhden lipun hinta on 18€ ja liput oikeuttavat kertakäyntiin messuilla.

Matkamessut ovat avoinna yleisölle Helsingin Messukeskuksessa: Perjantaina 19.1.2018 klo 10.00 – 20.00, lauantaina 20.1.2018 klo 10.00 – 18.00 ja sunnuntaina 21.1.2018 klo 10.00 – 18.00.

Tämän linkin takaa voit lukea jo aiemman kilpailun yhteydessä mainittuja messutärppejä.  Onnea arvontaan!

Piparia, piparia PiparkoogiMaaniassa

Tallinna, Viro

Vuodesta 2006 lähtien on Tallinnan Vanhankaupungin Design- ja arkkitehtuurigalleriassa päässyt ihastelemaan hieman erilaisia piparkakkuluomuksia PiparkoogiMaania-tapahtuman yhteydessä.

Joka vuosi tapahtumaan osallistuu lähes 100 taiteilijaa, designeria ja arkkitehtiä, joiden käsissä 300kg piparkakkutaikinaa muuttuu valaistuiksi linnoiksi, pienen pieniksi yksityiskohdiksi tai vaikkapa vaatteiksi. Vain mielikuvitus on rajana!

Teokset ovat todella loistokkaita ja minä, jolla on leivonnan suhteen peukalo keskellä kämmentä, voi vain ihmetellä miten piparitaikina taipuu tuollaiseen!

Joka vuosi taideteoksille on päätetty etukäteen teema, vuonna 2017 teemana oli Vana Tallinn eli Tallinnan Vanhakaupunki.

5 euron lisämaksulla lapsilla on mahdollisuus osallistua mukaan työpajaan jossa taiteillaan omanlaisia piparkakkuja. Myös valmiita herkkuja on myynnissä niille jotka eivät ehdi tai halua askarrella pipareita.

Yleisö pääsee näyttelyn aikana äänestämään teoksien joukosta oman suosikkinsa. Vuoden 2017 suosikiksi valittiin 671 äänellä Bernt Notken ”Surmatants”-pipariteos. Oma suosikki Notsu eli possu omena- ja porkkanapedillä, sijoittui äänestyksessä kolmanneksi.

Galleria on avoinna joulukuun alusta loppiaiseen. Kannattaa seurata PiparkoogiMaania-facebook sivuja vuoden 2018 näyttelyn avajaisista.

Sisäänpääsyliput näyttelyyn maksavat aikuisilta 2 euroa, lapsilta sekä eläkeläisiltä euron.

Design- ja arkkitehtuurigalleria löytyy osoitteesta Pärnu maantee 6, Tallinna.

Kävimme loppiaisena ihastelemassa luomuksia, ohessa parhaat palat gallerian tarjonnasta kuvien muodossa.