Monthly Archives

lokakuu 2017

Näppärät käytännön vinkit Kuwaitin viisumin hankkimiseen

Kuinka hankkia Kuwaitin turistiviisumi?

Suomi ja suomalaiset kuuluvat niiden 52 maan joukkoon, jotka tarvitsevat Kuwaitiin matkustaessa maahantuloviisumin.

Viisumia kannattaa hakea sähköisesti e-Visana.

Mikäli turistiviisumia ei ole tullut syystä tai toisesta haettua, ei hätää, viisumin saa maahan tullessa myös hieman mutkien kautta, kunhan oma passisi on voimassa seuraavat kuusi kuukautta sekä sinulla on lentolippu Kuwaitista eteenpäin.

Kuwaitin myöntämä turistiviisumi on voimassa kuukauden kerrallaan ja antaa mahdollisuuden viettää maassa kolme kuukautta. Viisumia tarvitaan niin maahan pääsemiseen kuin Kuwaitissa majoittumiseen.

Tämä postaus ja sen käytännön ohjeet on tehty helpottamaan maahan saapuvaa reissaajaa, oman epäselvän Kuwaitiin matkustamisen innoittamana.

Ota kuitenkin huomioon, että maiden viisumisäädökset muuttuvat jatkuvasti. Nämä ohjeet olivat voimassa 2017 vuoden lopussa.

Käytännön ohjeet, kuinka selvitä voittajana Kuwaitin lentokentältä:

  • 2. kerroksessa käänny vasemmalle ja jatka noin parikymmentä metriä vasemmalle 2. Portin luokse. Jos ohitit tupakkapaikan, kuljit viisumipisteen ohi.

  • Mene pleksiovista sisälle. Ensimmäisenä on vuorossa ständi jolla on noin A5:n kokoisia maahantulokortteja.

  • Täytä maahantulokortti. Jokaisen maahantulijan on täytettävä omansa.
  • Ota vuoronumero virkailijalle.
  • Seuraavana on vuorossa kopiokone, ota passin etuaukeamalta (nimisivulta) kopio (ilmainen).

  • Seuraavaksi nosta automaatista Kuwaitin dinaareita, jos sinulla ei niitä sattumoisin ole mukana. Pienin automaatista saatava summa on 11 KD:tä (n. 33€)
  • Osta nostamillasi rahoilla automaatista maahantulotarra. 1 kpl/hlö. Yhden tarran hinta on 3 Kuwaitin dinaaria (n. 9€/2017). Turistiviisumin hinta on sama kuin tarran hinta eli n. 9€!
  • Jää odottamaan vuoroasi virkailijalle. Varaa aikaa, saattaa mennä pitkäänkin!
  • Numeron tullessa astele tiskille ja anna passi, maahantulokaavake, kopio passin etusivulta sekä tarra virkailijalle.
  • Virkailija saattaa kysyä jotakin, lähinnä matkan kestoon ja majoittumiseen liittyvää. Perheenpäältä sekä jokaiselta yksittäiseltä matkailijalla otetaan sormenjäljet molemmasta etusormesta.
  • Kun virkailija antaa passin ja leimatun A4:n kokoisen viisumipäätöksen mukaasi, siirry seuraavalle tiskille.
  • Seuraava virkailija kysyy mistä tulet ja mitä kautta tulit. Samalla leimaten viisumitulosteen toistamiseen sekä passisi.
  • Sinut saatetaan ohjata vielä valokuvaustiskille, mutta se otetaanko sinusta kuva vai ei, jäi hieman epäselväksi. Meidät valokuvaajat ohjasivat takaisin passijonoon, ilman kuvan ottamista.

  • Tämän jälkeen olet viisumisi ansainnut! Jatka matkaasi passin ja upouuden turistiviisumin kera alakertaan passintarkastukseen.
  • Viisumia vilkaistaan passintarkastuksessa kahteen kertaan ennen ulos pääsyä.
  • Ennen ulko-ovia on vielä tullin läpivalaisupiste, jossa tarkastetaan laukut ja reput epätoivottujen asioiden vuoksi. Huom. Virkailijat eivät ole kiinnostuneita läppäreistä tai kännyköistä, joten niitä ei tarvitse ottaa repusta ulos.

Toivottavasti näistä ohjeista on sinulle apua Kuwaitin matkan ensimetreillä!

Tervetuloa Kuwaitiin! 🙂

Unescon maailmanperintökohde: Kesäpalatsi

Peking, Kiina osa 6.

Pekingissä vietetyn puutarhapäivän jälkeen suuntasimme kulkumme 15 kilometrin päässä olevalle keisareiden lomailupaikaan Kesäpalatsiin.

Mikäli sarjan edelliset osat ovat vielä lukematta, voit tutustua vierailuihimme Jingshan puistoon ja Beihain puistoon oheisten linkkien kautta.

Kesäpalatsi lyhyesti

Palatsialueella on sotaisa ja vivahteikas historia takanaan. Aluetta on rakennettu ja tuhottu vuoronperään.

Kesäpalatsi ja puutarha-alueen ensimmäinen palatsi rakennettiin vuonna 1700-luvulla Jin-dynatsian aikaan. Qing-dynatsian aikana palatsialue rakennettiin uudestaan. Toisen oopiumsodan aikoihin, Brittien ja Ranskan joukot tuhosivat alueen vuonna 1860, jotta leskikeisarinna Cixi voi uudelleen rakentaa palatsialueen jälleen vuonna 1880.  Viimeinen rakennusvaihe kesti vain vuoden ja maksoi kiinalaisten rahoja peräti 30 miljoonaa hopeataaleria.

Vuonna 1900 bokserikapinalliset tuhosivat alueen jälleen ja vuonna 1903 Cixi rakennutti Palatsialueen uudestaan. Tällöin palatsialue nimettiin Yihe Yuan eli Kesäpalatsi. Viimeisen keisarin jälkeen vuonna 1924 Kesäpalatsista tehtiin puistoalue.

Kesäpalatsi käsittää 294 hehtaarin alueen, josta kolme neljäsosaa on vettä.

Vuonna 1998 Kesäpalatsialue valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon.

Pääsyliput ja sisäänpääsy: huhtikuusta lokakuuhun klo 6.30 – 18.00, 30 yuania eli 4.20€ (2017 hinta) ja marraskuusta maaliskuuhun klo 07.00 – 17.00, 20 yuania eli 2.80€.

Myynnissä myös yksittäis- ja yhdistelmälippuja 60/50 yuania, joilla pääsee sisään mm. Buddhan tuoksun torniin, Dehe puutarhaan, Suzhou kauppakadulle ja Danning halliin. Sisäänpääsy on ilmainen alle 120 cm lapsille sekä yli 70-vuotiaille aikuisille.

Tänään  

Saavuimme metrolla numerolla 4 Kesäpalatsin pysäkille. Jouduimme hetken hakemaan sisääntuloporttia, ennen kuin löysimme itäisen palatsin portin. Jostakin syystä liikkeellä oli paljon aasialaisia, ja jo portilla oli ruuhkaa. Päätimme, että kun tänne asti olimme tulleet, jonotamme kyllä sisälle asti.

Kaksi pronssista leijonaa vartio ensimmäistä hallia.

Valtava alue on jaettu kolmeen osaan: Keisarilliset palatsit, Pitkän iän kukkula sekä Kunming-järvi. Lisäksi alueelta löytyy Harmonisten tarkoitusten puutarha sekä Marmorilaiva. Ensimmäinen halli on vastassa heti porttien jälkeen, kuten myös tiheä taloverkosto. Vaikka et ostaisikaan yhdistelmä- tai yksittäisiä lippuja eri kohteisiin, moneen palatsiin ja halliin pääsee kurkistamaan ilman lippujakin.

Kesäpalatsinalue on niin suuri, että väkisinkin jää osa paikoista kiertämättä. Parasta alueessa onkin vanhojen rakennusten, keisarillisen arkkitehtuurin ja hienon puutarhan näkeminen. Myös tekojärvi kaloineen on kiva lisä, kyllä täällä huomaa, miksi keisarit seurueineen ovat alueella viihtyneet. Järvellä on mahdollista kulkea pienellä laivalla paikasta toiseen.

Kulkureitti etenee järven vierustaa, joka on ankea paikka kun väkeä on paljon. Jonossa etenemme varsin pitkähkön matkan. Matkan varrelle osuu myös rappusia, joten saa olla hieman tarkkana etenemisen kanssa. Päästyäsi Buddhan tuoksun tornin puolelle, tilaa tulee enemmän kävellä. Tällä puolen on katettu kulkukäytävä, mutta voit kulkea myös rannassa tai syvemmällä alueella. Torni sijaitsee pienellä kukkulalla.

Kesäpalatsin alueella on aika vähän vessoja ja jonkin verran ruokaravintoloita. Paikallisilla näyttääkin olevan omat piknik-eväät järjestään mukana.

Koska olemme matkassa keväällä, ilmassa väreilee kirsikankukkien vieno tuoksu, ja hempeän vaaleanpunaiset kukkaset koristavat puutarhaa. Kesäpalatsi on ihana, vaikkakin aikaa vievä paikka. Tänne kannattaa lähteä viikolla kun paikalliset ovat töissä, jolloin liikenteessä on lähinnä bussiretkeläisiä ja turisteja.

Ehkä erikoisin ilmestys mikä puistosta löytyy, on suuri Marmorilaiva. Myös laivan tarina on hieman erikoinen. Keisarinna Cixi pelkäsi vettä, mutta oli sitä mieltä, että Kunming-järvelle on saatava laiva. Mitäpä muutakaan tuli mieleen rakentaa kuin Marmorilaiva järveen?

Laivan toisessa kerroksessa oli suuri peili, johon katsomalla näytti siltä, että laiva olisi kulkenut. Marmorilaiva on 96 metriä pitkä. Laivaan käytetyt varat oli tarkoitettu käytettäväksi Kiinan uuden laivaston rakentamiseen. No, nyt niillä rahoilla saatiin yksi laiva…

Aiemmin samalla paikalla sijaitsi vuonna 1755 Qianlong nimisen keisarin rakennuttama puinen laiva, joka paloi ranskalaisjoukkojen sytyttämänä vuonna 1860.

Meidän vierailu oli vähitellen ohi ja poistuimme pohjoisen Tuyi portin kautta. Aikaa tutustumiseen meni parisen tuntia, mutta moni rakennus jäi näkemättä ja tarina kuulematta. Virallisen ohjeistuksen mukaan Kesäpalatsi vie noin 3h, mutta kannattaa varata koko päivä. Näin saa Kesäpalatsista kaiken tarvittavan irti.

Seuraavana päivänä vuorossa Pekingin ykkösnähtävyys, nimittäin Kiinan muuri.

Pekingin Valkoinen Dagoda

Beihai puisto, Peking osa 5.

Puistokierroksemme Pekingissä jatkui Jinghsan puiston jälkeen kuuluisaan Beihain puistoon. Voit lukea Jinghsan puistosta lisää tästä.

Beihai puisto lyhyesti

Beihai puisto on yksi vanhimmista, suurimmista ja parhaiten säilyneistä Pekingin keisarillisista puistoista.

Puiston syntyyn kerrotaan liittyvän tarina: Olipa kerran kolme maagista vuorta nimeltään Penglai, Yingzhou ja Fangzhang. Vuorien jumalilla oli taikayrttiä joka antoi ihmisille ikuisen elämän.

Tähän tarinaan uskoivat useat keisarit ja aluetta alettiin kartoittaa ikuista elämää haluavan keisarin Qin Shihuangin toimesta noin vuonna 200 eKr. Keisareita tuli ja meni, ja lopulta alueesta tehtiin puisto vuonna 900 osana Kiellettyä kaupunkia.

Puiston pinta-ala on 70 hehtaaria ja sen pinta-alasta on yli puolet vettä. Puiston keskiössä on Jade kukan saari, jolla sijaitsee kauas näkyvä Dagoda. Beihai puisto avattiin yleisölle vuonna 1928.

Puistossa oleva Valkoinen Dagoda rakennettiin tiibetiläiseen tyyliin viidennen Dalai-laman vierailun kunniaksi vuonna 1651. Aiemmin samalla paikalla sijaitsi Kuun palatsi, jossa Kublai Khan vastaanotti Marco Polon. Dagoda on kaksi kertaa tuhoutunut maanjäristyksissä ja molemmilla kerroilla restauroitu entiseen asuunsa. Kokoa Valkoisella Dagodalla on 36 metriä.

Puiston sisäänpääsymaksu on huhtikuusta lokakuuhun 10 yuania eli 1,40€ (2017 hinta), ja marraskuusta maaliskuuhun 5 yuania, 0,70€.

Puisto on avoinna kesäaikaan klo 6.30 – 21.00 ja talviaikaan klo 6.30 – 20.00.

Tänään

Beihai puiston sisääntulo on aivan erilainen kuin Jinghsan puiston. Viehättävä vesialue on heti vastassa. Kesäisin Beihai-järvi on vaaleanpunaisten lumpeiden valloittama. Nyt lumpeiden vihreät lehdet kelluvat vedessä.

Järvelle on mahdollista vuokrata pieni laiva kuljettajineen, joka vie sinut ihailemaan Jade kukan saarta vedestä käsin. Tämä on näppärä tapa päästä myös järven pohjoisrannalle, jossa sijaitsee osa palatsialueesta. Tarjolla on myös soutuveneitä, omaehtoiseen souteluun. Puistoon kannattaa varata parisen tuntia tallusteluaikaa.

Silta vie yli Beihai-järven. Jade kukan saaren rannalla kuljet kiinalaisen portin alitse. Valkoinen Dagoda näkyy koko alueelle. Puistossa on useita perinteisiä paviljonkeja, mutta juuri tänään paviljonkeihin on sellainen ryysis, että jätämme ne suosiolla väliin.

Puistossa paikalliset kirjoittavat suurilla sudeilla kirjaimia laattoihin sekä juttelevat ja pelaavat pienissä ryhmissä. Aasialaiset matkustajaryhmät kulkevat alueella eteenpäin oppaansa kera.

Lähdemme kiipeämään ylös dagodalle pientä polkua pitkin. Ylöspäästyämme Dagodalla oli remontti menossa joten harmiksemme ei sisäänpääsyä ollut. Näkymät alas järvelle ovat kuitenkin kiipeämisen väärtti.

Laskeuduimme alas dagodan idänpuoleiselta sivulta ohittaen pari pienempää perinteistä rakennusta.

Sillan ja itäisen portin kautta pääset paikalliselle markkinakadulle, jossa myytävänä on erityisesti kenkiä sekä paikallisia, hieman outojakin herkkuja. Hinnat ovat kuitenkin erittäin edulliset, joten täällä kannattaakin maistaa myös erikoisempia nameja.

Menemme pieneen lounasravintolaan, jossa lisäksemme ei muita ”länkkäreitä” näy. Englanninkielisiä ruokalistoja ei löydy, mutta otamme kuvien perusteella ateriamme. Ja emme kadu. Ruoka on yksinkertaista mutta maukasta, kuten vain Aasiassa voi olla. Ruokailun ohessa kertaamme juuri nähtyjä hienoja puistoja sekä päivän varrella syntyneitä uusia kokemuksia.

Seuraavana päivänä lähdemme tutustumaan keisareiden Kesäpalatsin alueeseen.

 

Viehättävä Jingshan puisto

Peking, Kiina osa 4.

Kolmannen varsinaisen päivän vietimme Pekingissä kävelemällä Kielletyn kaupungin vieressä sijaitsevaan Jingshan puistoon. Opaskirjojen mukaan puistosta avautuisi hienot näkymät itse Pekingiin kuin Kiellettyyn kaupunkiin. Puisto onkin merkitty yhdeksi Pekingin ”must see”-kohteista.

Jingshan puisto lyhyesti

Puiston historia vie aina 1270-luvulle, jolloin Jingshan puisto toimi keisarillisena yksityispuutarhana, osana Kiellettyä kaupunkia. Puisto avattiin osin yleisölle vuonna 1928, ja loput osat puutarhasta avautuivat yleisölle vuonna 1949.

Keisarit viettivät aikaansa puistossa rukoillen, palvoen menneitä sukupolvia sekä kasvattaen mm. hedelmäpuita. Eräs keisareista, keisari Chongzhen nimeltään päätti myös päivänsä puistossa, hirttämällä itsensä puuhun. Hirttopaikka on merkitty pronssilaatalla.

Puutarha on suuruudeltaan 230 000 neliömetriä, joten katsottavaa riittää. Puiston Jingshan mäki on Pekingin korkein kohta.

Pioniruusuja puistossa kerrotaan olevan peräti 20 000. Myös kukkapurkeissa olevia kasveja on hurjasti. Puistosta löytyy useiden hurmaavien kukkien ja puiden lisäksi mm. hieno Taivaan temppeli sekä viisi keisarillista paviljonkia.

Pääsyliput puistoalueelle maksavat vaatimattomat 2 yuania eli n. 0,30€ (2017 hinta). Lipun hintaan eivät kuulu mahdolliset näyttelymaksut.

Puisto on avoinna: huhtikuusta lokakuuhun klo 06.00 – 21.00 ja marraskuusta maaliskuuhun klo 06.30 – 20.00.

Tänään

Puistoon päästyämme, lähdimme kipumaan epätasaista ja jyrkkää polkua ylös kukkulalle (ei todellakaan sovi huonojalkaisille). Polulla oli hiukan vaikea väistää ylhäältä tulijoita, ja tossut lipsuivat kivialustalla. Kiipeäminen kävi todellakin kuntoilusta. Ylhäälle pääsee myös portaita pitkin, mutta eihän se olisi ollut yhtä jännittävää!

Peking.

Beihai-puiston dagoda siintää edessäpäin.

Olipa ylhäältä mäeltä näkymätkin sitten sen mukaisia. Täältä pääset näkemään Pekingin 360 asteen kulmasta. Ja jos sattuu olemaan vähemmän pakokaasuja ilmassa, kukkulalta näkyvyys on kilometrejä.

Pieni paikallinen ”keisarinna” kuvaussessiossa.

Koska markkinahumua ja turistikliseitä et pääse Pekingissäkään pakoon, ylhäällä lapset pääsevät pukeutumaan keisarillisiin asuihin. Näin myös meidän tytär halusi tehdä. Hommassa ei kauaa nokka tuhissut, tyttö oli puettu alta aikayksikön ja asetettu ”keisarilliseen tuoliin” istumaan.

Meidän oma keisarinna.

Lisämaksusta sai lapsen vierelle kaksi hovineitoa. Valokuvan hinta ilman hovineitoja oli noin 5€, joka on aikamoinen maksu kun vertaa muuhun Kiinassa tarjolla oleviin turistihoukutuksiin. Tosin vierailusta jäi tyttärelle mukava muisto valokuvan muodossa.

Kukkulalta on hyvät näkymät Kiellettyyn kaupunkiin. Tosin smoke häiritsee kuvaamista.

Koska puisto on listattu yhdeksi mielenkiintoisista Pekingin nähtävyyksistä, et pääse täälläkään ihmisiä pakoon. Mutta koska puistoalue on suuri, yhteentörmäyksiä ei mäkikiipeilyn lisäksi tule. Puistossa on penkkejä joilla voi hengähtää, kojuja joista voi ostaa niin jääkaappimagneetteja kuin pullotettua juomista. Ja jos sisimmässäsi asuu hortonomi, Jingshan puisto on ehdoton paikka jossa vierailla.

Seuraavaksi siirryimme läheiseen Beihai-puistoon, joka on kuuluisa valkoisesta dagodastaan.

Pekingin valtava eläintarha

Peking, Kiina osa 3.

Seuraavana vuorossa bloggaajapiireissä hieman herkkä aihe, nimittäin eläintarhat. Ymmärrän eettisen puolen keskusteluista, mutta usein ainoa paikka jossa ihminen, puhumattakaan pienestä lapsesta voi eksoottisia eläimiä nähdä, ovat juuri nämä parjatut eläintarhat. Kaikilla ei ole varaa tai mahdollisuutta matkustaa  kaukomaille tai safarille ihastelemaan eläimiä ihan livenä.

Myös usea laji on eläintarhojen avulla saatu elvytettyä ja näin estettyä lajien sukupuuttoon kuoleminen. Esimerkiksi lusikkasirri, joka on äärimmäisen uhanalainen lintulaji Siperian kaukoidästä, on saatu tarhattua Iso-Britannian Slimbridge Wetland Centeriin (WWT Slimbrigde). Ja toivottavasti tulevaisuudessa uudet yksilöt pääsevät vahvistamaan harvalukuiseksi käynyttä luonnonvaraista joukkoa.

Eläintarhojakin on erilaisia, hyvin hoidettuja ja niin, vähemmän hoidettuja. Pekingin tarha kuuluu keskivertokastiin. Osa eläinten aitauksista on isoja ja varsin hyvin hoidettuja, osa varsinkin lintujen häkeistä, on naurettavan pieniä.

Beijing Zoo lyhyesti

Pekingin eläintarha on perustettu vuonna 1906, Qing dynastian aikaan ja on yksi vanhimmista eläintarhoista Kiinassa.

Eläintarhalla on pinta-alaa 90 hehtaaria, joista lampia ja lähteitä on 5,6 hehtaarin verran. Eläintarhassa on lähes 5000 eläintä.

Eläintarha tunnetaan harvinaisista eläimistä kuten jätti- ja punapandoista, Siperian tiikereistä, lumileopardeista sekä Kiinan alligaattoreista.

Vuonna 1999 eläintarhaan avattiin akvaario, joka on Kiinan suurimpia.

Smokea ilmassa ja paljon!

Tänään

Eläintarhapäiväksi osui Pekingiin karmea smokepäivä, näkyvyys oli vain muutaman kymmenen metriä. Hassua miten samalla aurinko voi kuitenkin niin kirkkaasti paistaa. Harmaa saastepilvi tuntui niin kurkussa kuin nenäonteloissakin, eikä mitenkään mukavasti. Onneksi päivän mittaan pilvi hieman hälveni.

Eläintarhaa pidettiin kunnossa.

Eläintarhaan johtaa kolme sisäänpääsyporttia. Ensisilmäyksellä eläintarha on yhdistelmä suurta puutarhaa sekä eläinten aitauksia. Kirsikkapuut olivat täydessä kukassa, ja paikalliset taltioivat itseään sekä perheitään yhteiskuviin puiden kanssa. Näytti jopa siltä, että useampaa seuruetta kiinnostivat kirsikkapuut enemmän kuin eläimet.

Alueen läpi solisee NanChang joki, jolla järjestetään myös jokiajeluita. Liput risteilylle saa ostettua sisäänpääsylipun yhteydessä.

NanChang joki.

Eläintarhassa on valtaisasti Afrikan eläimiä kuten myös Kiinasta löytyviä otuksia. Heti pääsisäänkäynnin yhteydessä on pandatalo, jossa köllivät mustavalkoiset nallekarhut.

Silmiinpistävän outoja olivat kiinalaisten tottumukset, he nimittäin heittelivät omia eväitään otuksille. Voi vain kuvitella kuinka eläinten vatsat erilaisiin eväisiin reagoivat.

Eväistä puheen olleen, alueella on mukavasti erilaisia ravintoloita niin kiinalaisista länsimaisiin herkkuihin. Myös vessoja on alueella varsin mukavasti.

Karhunpennut telmii.

Eläintarhan pääsylippujen hinnat ovat edulliset. Pelkkä sisäänpääsy maksaa 15 yeniä eli 2.10€ (vuoden 2017 hinta). Jos haluat nähdä pandatalon, hinta on 20 juania eli 2.80€. Mikäli näiden lisäksi haluat pienelle risteilylle, yhteishinta on 40 juania eli 5.50€.

Sisäänpääsylipun, pandatalon sekä akvaariolipun hinta pompahtaakin jo 130 juaniin eli noin 18€.

Harvinainen lumiapina.

Eläintarha on avoinna huhtikuusta lokakuuhun klo 07.30 – 18.00 ja marraskuusta maaliskuuhun klo 07.30 – 17.00. Akvaario on avoinna 09.00 – 17.30. Eläintarhan intersivut ovat vain kiinaksi.

Jos haluaa viettää päivän poissa Pekingin melusta ja hälystä, eläintarha on siihen yksi vaihtoehto. Eläimiä on paljon ja pääsyliput ovat erittäin halvat. Tarhan puistoalueissa silmä lepää!