Vesileikkiä Loro Parquessa

Teneriffa, Espanja osa 2.

Päätimme viettää Teneriffan lomamme ensimmäisen päivän tien päällä, kohteena saaren pohjois-osassa sijaitseva Loro Parque-eläinpuisto. Mikäli matkamme ensimmäinen osa on sinulta jäänyt lukematta, voit halutessasi lukea sen tämän linkin takaa.

Aamu-uinnin jälkeen lähdimme liikenteeseen pitkin Teneriffan saaren länsireunaa. Matkaa olisi noin 70 kilometrin verran sekä matka-aikaa noin tunti ja 15 minuuttia.

Loro Parque lyhyesti

Loro Parque perustettiin Puerto de la Cruziin vuonna 1972. Perustajana toimi saksalaissyntyinen Wolfgang Kiessling.

Aluksi puisto erikoistui erilaisiin papukaijoihin, nykyisin eläintarhassa on kattava otanta erilaisia nisäkkäitä, merieläimiä, lintuja kuin liskojakin. Kiesslingin ”kokoelmissa” on papukaijoja edelleen yli 3000 kappaletta, 300 eri lajia. 700 näistä on puistossa läsnä.

Puisto on mukana huimassa 18 kasvatusohjelmassa, joiden tarkoituksena on palauttaa harvinaiset papukaijat takaisin luontoon. Lisää ohjelmista voit lukea esimerkiksi näiden papukaijalajien pelastusprojektien sivuilta: The Spix´s Macaw Recovery Project, the Blue-throated Macaw ja the Red-browed Amazon.

Puistossa on perustamisen jälkeen käynyt yli 19 miljoonaa vierailijaa, ja Tripadvisorissa puisto onkin rankannut vuonna 2015 maailman toiseksi parhaaksi sekä Euroopan parhaimmaksi eläinpuistoksi.

Kiesslingin perhe omistaa myös Siam Park-vesipuiston, joka sijaitsee saaren eteläosassa.

Tänään

Ajoimme rantaa myötäilevää tietä pitkin, pysähtyen vain pari kertaa ottamaan kuvia saaren ainutlaatuisesta luonnosta. Vaikka emme olleetkaan vielä Teidellä, joka on siis saaren korkein kohta ja vanha tulivuori, jo siellä täällä näimme otantaa kuumaisemasta.

Pysähdyimme hetkeksi Icod de los Vinosin kylään katsomaan saaren vanhinta tuhatvuotista traakkipuuta. Tosin uusimpien tutkimusten mukaan valtava puu olisikin ”vain” 600 vuotta vanha.

600-vuotta vanha traakkipuu.

Saaren traakkipuihin liittyy myös tarina. Aiemmin Kanariansaarilla asui vanha berberikansa nimeltään guanchiet. Heille traakkipuu oli pyhä. Tuosta ajanjaksosta on kuitenkin hyvin vähän jäänyt jälkipolville tietoa, joten esimerkiksi miksi puu oli pyhä, ei ole jäänyt merkintöjä.

Guanchiet, joiden kerrotaan olleen sinisilmäisiä, vaaleita ja pitkiä, kerrotaan tulleen saarille Afrikasta. Viimeisenä heidät saatiin ”poistettua” espanjalaisten toimesta juuri täältä, kivikkoiselta Teneriffalta vuoden 1496 vaiheilla. Guanchien kieli, historia ja perimätieto hävisivät samalla olemasta. Surullista!

Matkamme jatkui kohti Loro Parqueta. Puiston lähettyville päästyämme, huomasimme, että autosta on tulossa suuri ongelma. Nimittäin puistolle varatut parkkipaikka-alueet olivat jo täpösen täynnä. Lopulta mieheni jätti minut ja ipanan eläinpuiston portille ja lähti itse auton kera etsimään parkkipaikkaa hieman kauempaa.

Joskus käy säkä, niin kuin tällä kerralla ja läheiseltä parkkipaikalta poistui auto, juuri kun mieheni pyörähti paikalle. Ja pääsimme koko perhe puistoon samalla ”seisomalla”.

Sisäänpääsylippujen hinnat ovat vuonna 2017: aikuiset 35€ ja lapset 24€. Myös erilaisia yhdistelmä- ja opasretkilippuja on saatavilla.

Loro Parque on puistona valtava alue. Eläinpuistossa on mm. kaksi akvaariota, pingviinipuisto, lasten leikkipuisto, posliinipapukaijojen museo sekä orkideapuisto.

Päivän aikana seurasimme gorillojen elämää, valkoisen leijonan käyskentelyä, veikeitä pingviinejä sekä erilaisia merieläinten näytöksiä. Merileijonat olivat söpöjä vaikka kastelivatkin eturivissä istujat läpimäriksi. Delfiinit hyppivät renkaiden perässä ja suuressa altaassa ui kuusi miekkavalasta, joista osa oli mukana päivän esityksessä.

Alueena puisto on kaunis, paljon kukkia ja viherkasveja. Loro Parque on pääsylippujen hinnoista huolimatta ehdottomasti päivän arvoinen vierailukohde varsinkin perheen pienemmille.

Illaksi ajoimme takaisin hotellille. Seuraavana päivänä olisi vuorossa vierailu eksoottisilla Santa Cruzin karnevaaleilla!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Anna | Tämä matka -blogi tiistai, syyskuu 5, 2017 at 08:48

    ”Delfiinit hyppivät renkaiden perässä ja suuressa altaassa ui kuusi miekkavalasta, joista osa oli mukana päivän esityksessä.”

    Tämä mitä nyt kirjoitan, ei ole henkilökohtainen hyökkäys sinua vastaan. Tämä on kannanotto tietämättömyyttä vastaan.

    Japanin kaakkoisrannikolla Taijin edustalla delfiinit ajetaan ulkomereltä poukamaan, jossa niitä pidetään useita päiviä vangittuina. Lauma jaetaan verkkojen avulla pienempiin ryhmiin. Teurastettavaksi valitut eläimet lopetetaan katkaisemalla niiden selkäranka rannalla. Parhaimmat delfiineistä lähetetään vesipuistoihin ja akvaarioihin eri puolille maailmaa. Delfiinin lihalla ei ole rahallista merkitystä.

    Ilman delfinaarioiden jatkuvaa tarvetta uusille delfiineille Japanissa tapahtuva delfinien joukkolahtaus loppuisi kannattamattomana välittömästi. Kannattamalla (siis vierailemalla ym.) delfinaarioita kannatat delfiinien teurastusta.

    Laivan aalloissa hyppiminen ei onnistu nuorelta delfiiniltä luonnostaan. Eläimen on opittava taito vanhempien rohkaisemana, kuten pieni lapsi oppii pukemaan tai ajamaan pyörällä vanhempien kannustamana ja ohjaamana.

    Yksi tärkeimmistä asioista mitä vanhempana voin opettaa lapsilleni, on luonnon ja eläimien suojelu sekä kunnioitus. Delfiini ei kuulu kaakelialtaaseen, vaan uimaan vapaana maailman merissä.

    Delfinaariot perustelevat usein toimintaansa sillä tuella jonka ne antavat luonnonsuojelulle. Valaiden tarkkailuun, tutkimukseen ja luonnonsuojeluun ei kuitenkaan tarvita delfinaarioita. Eikä kiintymyksen näyttäminen edellytä pienessä altaassa kärsivän delfiinin paijausta.

  • Leave a Reply