Monthly Archives

kesäkuu 2017

Virtain parasta ruokaa Baarpuurin terassilta

Rantaterassi Baarpuuri, Virrat

Onko kesälomasuunnitelmissa pistäytyä Virroilla joko autolla tai veneellä? Jos vastasit kyllä, otapa suunnaksi Virtain laivaranta ja siellä ravintola Baarpuurin terassi! Löydät täältä, et pelkästään ihanaa yrittäjää Päivi Grönroosia, vaan myös Virtain pisimmän ja eittämättä myös parhaimman ruokalistan.

Saimme mahdollisuuden istuskella teekupillisen ajan kiireisen yrittäjä Grönroosin kanssa aurinkoisella terassilla.

Virtain laivarantaa.

Rantaterassi Baarpuuri pähkinänkuoressa

Rantaterassi on jo lähes Virtain ikoni, erityisesti veneilijöiden keskuudessa. Jo vuosikymmenten ajan laivarannassa on ollut jonkinlainen rakennus, jonka yhteydessä veneilijät ovat päässeet suorittamaan erilaisia huoltotoimenpiteitä.

Huoltorakennus kasvoi vuosien varrella kahvila-ravintolaksi, ja lopulta nimettiin Baarpuuriksi saaden A-oikeudet.

Baarpuuri tänään

Nauravainen Päivi oli aiemmin töissä S/S Tarjanteella ja kun mahdollisuus tuli eteen, hän osti Baarpuurin edellisen yrittäjän siirtyessä eläkkeelle. Ja tässä sitä nyt ollaan, jälleen kesätöissä! Baarpuuri on avoinna kesäkauden ajan vapusta elokuun loppuun asti. Lisäksi syyskuussa on tarjolla vielä muutama tapahtumailta.

Erilaiset yritys- ja yksityisjuhlat onnistuvat joko katetulla terassilla tai saunatuvassa, tosin talvella Baarpuuri nukkuu talviunta.

Baarpuuri tarjoaa veneilijöille seuraavia palveluita:

suihkut ja edullinen saunavuoro

mahdollisuus pesu- ja kuivakoneen käyttöön

astioiden pesupaikka

wifi

polkupyöriä lähialueen tutkimiseen

mahdollisuus septitankkityhjennykseen

tankkauspiste

kierrätyspisteet

Vierasvenepaikka maksaa 8€/vuorokausi. Laivaranta kuuluu Roope-satamien ketjuun.

Virtain yleinen uimaranta on aivan vieressä.

Mitä kesä olisi ilman jäätelöä?

Perheen pienempien jätskinsyöntialue.

Mitä ravintola sitten tarjoaa meille ei-veneellisille?

Vaikka mitä!

Vieressä on Virtain yleinen uima-ranta, josta voit kipaista Baarpuurin jätskikioskille hakemaan pallojäätelöä, voit varata tennisvuorot tai lainata Rantaterassilta petanque-kuulat ja viskellä niitä Rantapuistossa. Rantaterassilla on paljon erilaisia ohjelmailtoja, useampiin kuuluu teema kuten Italia-, Ukraina- ja merirosvoilta. Tällöin niin musiikki kuin ruoka on teeman mukaista.

Kesän esiintyjäkattausta.

Rantaterassilla on myös varsinaisia tähtiesiintyjiä tarjolla. Heinäkuussa on luvassa mm. 5.7. Perinteinen Läskisoosi-ilta (tämä jos mikä on tähti), 14.7. selloheviä soittaa Apocalyptica sekä 15.7. luvassa on Rantapuistopluus, jota tähdittää mm. Marzi Nyman & Friends ja SF Blues, ruorissa mm. Dave Lindholm, Heikki Silvennoinen ja Pepe Ahlqvist.

Rantaterassin Takkahuone on vuokrattavissa pieniin tilaisuuksiin.

No, entäs se ruoka sitten?

Ruoka on otsikon mukaisesti Virtain parasta. On otettava huomioon, että vierailufiilikseemme vaikutti kovasti myös sen hetkinen säätila, aurinko porotti pilvilauttojen välistä taivaalta, terassilla soitti ikivihreitä taitava hanuristi ja ihmiset olivat iloisella tuulella alkavan kesän ja lomien vuoksi.

Tilasimme kolme erilaista annosta; tytär otti Vuohenjuustosalaatin extra-kananrinnalla, mieheni tilasi Rannan burgerin ja minä tilasin Terassin lohta, tunnelma kun oli kuin merenrannalla konsanaan.

Rannan burgeri.

Terassin lohta.

Tilauksia odotellessa kahdessa viereisessä pöydässä juhlittiin pyöreitä vuosia perhepiirissä. Hanuristin vetämänä lähes koko terassi kailotti hyvää syntymäpäivää-laulun molemmille päivänsankareille. Aika meni kuin siivillä miellyttävän tunnelman vallitessa sekä katsellessa kimmeltävää Kalettomanlahtea ja pieniä veneitä, jotka lipuivat laivarantaan.

Pöytään tuodut ruoka-annokset olivat isoja ja täyttäviä. Herkkua joka puraisun verran! Tänne tullaan uudestaan, tule sinäkin! 🙂

PS. Rantaterassi on koiraystävällinen paikka, joten nelijalkaiset ystävämme ovat terassille tervetulleita. Naapurista lähtevät myös S/S Tarjanteen risteilyt. Luepa meidän juhannusristeilystämme tästä linkistä.

Blogijuttu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Virtain kaupungin kanssa.

 

 

 

 

 

 

Aikamatkalla Gustavelundissa

Hotelli Gustavelund, Tuusula

Jos olet lukenut blogiani aiemmin, tiedätkin jo, että olen täysin hurahtanut vanhoihin taloihin ja rakennuksiin. Mitä enemmän historiaa sekä erilaisia käänteitä tilojen ja niiden asukkaiden menneisyydestä löytyy, sitä höpsähtäneempi olen vierailukohteisiin ollut.

Sain mahdollisuuden tutustua Tuusulanjärven rannalta löytyvään hotelli Gustavelundiin, joka on jotain ihan muuta kuin mitä olen aiemmin päässyt tutkimaan.

Vierailun myötä palasimme ajassa takaisin, mutta emme suinkaan satoja vuosia vaan mukavasti 60- ja 70-luvun vaihteeseen. Tästä aikamatkastamme pääset lukemaan nyt tässä turinassa.

Gustavelund pähkinänkuoressa

Vaikka osa nykyisestä hotellirakennuksesta onkin rakennettu vuonna 1965 Maalaiskuntien liiton toimesta, on tilalla historiaa aina 1500-luvulle asti. Vertailuna voidaan todeta, että samoihin aikoihin rakennettiin Helsinki-nimistä kaupunkia Vantaanjoen suulle.

Tilalla on ollut kaksikin kartanomaista rakennusta. Ensimmäinen  toimi hienona ratsutilana kontra-amiraali Adolf Dankvardin ja hänen vaimonsa Gustavan omistuksessa 1700-luvulla. Kerrotaan Engelin olleen rakennuksen piirroksen takana. Valitettavasti kartano paloi lämmitystouhuissa maan tasalle.

Paikalle rakennettiin uusi empire-tyylinen kartano joka toimi useassa kartanomiljööseen sijoittuvassa SF-elokuvassa kulisseina. Kerrotaan mm. Eeva Kaarina Volasen astelleen talon pihalla kartanonrouvan roolissa.

1900-luvulla silloinen omistaja Karl Edvard Jonsson sai kartanon kukoistamaan, ja kartano toimikin ylellisten hedelmien ja vihannesten toimittajana Helsingin hienostoravintoloihin kuten Kämpiin, Kaivohuoneelle ja Fenniaan.

Hotellitoiminta alkoi rakennuksessa jo 1930-luvulla Viola ja Rafael Sederholmin toimesta. Tällöin helsinkiläiset saapuivat sankoin joukoin Tuusulanjärven rantaan päivisin ulkoilemaan ja iltaisin juhlimaan.

Maalaisliitto otti tilan haltuunsa vuonna 1956, rakennuttaen tilalle nykyisen rakennuksen, ja nimeten sen Kunnallisopistoksi. Tällöin talon ovet ns. suljettiin, eikä se toiminut enää kaiken kansan hotellina. Tältä ajalta on säilynyt osa alkuperäisistä huonekaluista, jotka ovat mm. Alvar Aallon käsialaa. Vuodesta 2015 hotellin ovat omistaneet yrittäjät Pia ja Antti Ropponen. Hotellin ovet on jälleen auenneet kaikille Tuusulanjärven vierailijoille.

Tänään

Astelimme koivukujaa Gustavelundin pihaan. Pihalla on pieniä kivoja yksityiskohtia, Järvenpään taideseuran ja KuumArtin Äärellä-ympäristötaidenäyttely, joka ulottuu maasta puihin 26.8.2017 asti. Sisäänkäynnistä tulee mieleen iso konferenssihotelli kuten myös hotellin aulastakin. Aula on aivan valtava ja samanaikaisesti hyvin moderni. Meidät otetaan ystävällisesti hotellin vastaanotossa vastaan. Omistaja Pia Ropponen on ystävällisesti suostunut kierrättämään meitä hotellin alueella.

Hotellissa on useita muhkeita aulatilaryhmiä.

Pääaulassa on mahdollista pitää mm. taidenäyttelyitä ja messuja.

Käymme ensin läpi tilan huiman historian, joka ainakin minulle tuli täytenä yllätyksenä. Tuusulanjärven tiloilla ja rakennuksilla, niillä kaikilla näyttää olevan huiman pitkä historia takanaan.

Gustavelund on suosittu erilaisten perhejuhlien kuten häiden ja syntymäpäivien pitopaikkana sekä erilaisten niin pienien kuin isompienkin yritysten vetäytymis- ja Tykytoimintapaikkana, koska tässä rakennuksessa on yksinkertaisesti tilaa! Kerrankin paikka, joka on suunniteltu ottamaan vastaan erikokoisia seurueita.

Hotellista löytyy erilaisia kokoustiloja.

Hotellin auditorio.

Kierrämme alakerran erilaisia kabinetti-, sauna- ja juhlatiloja. Vaikka puitteet ovat modernit, ovat tilat muunneltavissa tapahtuman ilmeen mukaisesti. Myös erikokoisia huoneita on pienistä suuriin, joten useampi kuin yksi tilaisuus onnistutaan pitämään samanaikaisesti.

Retro Gustava club.

Mitä pidemmälle kuljemme, sitä enemmän mieleeni tulee, että milloin törmäämme johonkin aikansa merkkihenkilöön kuten Kekkosen haamuun. Omalla tavallaan, hotellin sisustus on aivan mielettömän hieno! Kuin niittinä arkun päälle on, kun astelemme hämärään Gustava clubiin. Klubi on saanut nimensä kontra-aminaarin vaimon Gustavan mukaan. Muutenkin hotellin tiloja on pyritty nimeämään edellisten omistajien mukaan, joka on mielestäni kiva kunnianosoitus menneille polville.

Mutta takaisin Gustava clubille… Astumme ajassa taaksepäin 70-luvun ruotsinlaivalle. Peilipallot katossa, klubissa odottavat Kukkapuron aidot karusellituolit sekä pöydät istujaansa. Wou! Ihme ettei televisio- ja elokuvatuotantoryhmät ole tätä aarretta löytäneet. Fiilis on aivan mieletön. Korvissa alkaa soida heti Abban parhaat, ja tekisi mieli tehdä muutama tanssimuuvi sini-punaisissa värivaloissa… Tässä ravintolassa on muuten säilynyt suurin yhtenäinen Kukkapuron suunnittelema karusellituoliryhmä. Näitä settejä kun vielä pari vuosikymmentä sitten heitettiin roskalavalle aivan surutta.

Valitettavasti emme ole tulleet Gustavelundiin tanssimaan, vaan jatkamme eteenpäin hotellin saunaosastolle. Saunaosasto on menossa remonttiin ja näillä näkymin loppukesästä hotellivieraat pääsevät uusittuihin löylyihin. Suihkuosaston poreallas on jo nyt varsin kutsuva. Saunatilan vieressä on viihtyisä saunakabinetti, jossa erikoisuutena on panoraamaikkuna Tuusulanjärvelle. Tosin näkymä on suunniteltu niin, että ensin sinun on istuttava alas, ennen kuin näkymä aukeaa ja pääsee oikeuksiinsa.

Sisäpuutarha.

Hotellirakennukseen päästyämme, eteemme ilmestyy jotakin mitä en ole Suomessa ikinä aiemmin nähnyt, nimittäin suuri uniikki sisäpuutarha. Ja millainen! Tila on sisustukseltaan yhtä moderni valkoisine tuoleineen kuin muutkin hotellin tilat, mutta aulassa on viherkasveja sekä oikea Kanarian taatelipalmu, joka on tuotu hotellirakennuksen puutarhaan pienenä taimena 1980-luvulla.

Tilaan mahtuu 120 vierasta. Sisäpuutarha näyttää siltä kuin olisimme siirtyneet muotilehden sivuille tai ulkomaisen hienostohotellin aulaan. En meinannut uskoa silmiäni.

Standard single huone /Queen size sängyllä.

Suite on 30 neliön kokoinen. Kylpyhuoneesta löytyy mm. kaksi lavuaaria. Huoneessa on myös Nespresso-kahvinkeitin ja kaksi taulutelevisiota.

Kierrämme katsomassa harmonisesti sisustettuja hotellihuoneita sekä leikkitilaa. Kaikissa hotellihuoneissa on laadukkaat Unikulman sängyt sekä ilmainen wifi.

Hotellilla on yhteistyökumppanina Relahierojat, jotka tarjoavat erilaisia hierontahoitoja. Myös pieni kuntosali löytyy alakerrasta, joka on erityisesti aasialaisten hotellivieraiden suosiossa.

Merkille pantavaa on niin sisustuksen kuin taiteen määrä. Erityisesti sisustuksessa on suomalaisia merkkituotteita Alvar Aallosta Yrjö Kukkapuroon. Designia ei ole vain yhden tuolin, vaan kokonaisten huoneiden sisustuksen verran. Voisinpa sanoa, että Gustavelundissa olisi ainesta varsinaiseksi suomalaiseksi huippuboutique-hotelliksi. En ole tainnut koskaan nähdä näin montaa suomalaista design-huonekalua yhdellä kertaa. Olen edelleen varsin häikäistynyt.

Kartanoajasta muistuttavat vanha huvimaja sekä erikoisen muotoinen kukkavaasi.

Häikäistyä voi myös hotellin rannassa, josta on mielettömän hienot näkymät Tuusulanjärvelle. Hotellivierailla on mahdollisuus vuokrata niin pyöriä, kajakkeja, kickbikeja kuin kävelysauvoja hotellista. Myös erilaisia pihapelejä on saatavilla, kuten mölkkyä ja krokettia. Oma frisbeegolfratakin löytyy hotellin alueelta. Yhteistyökumppanin aurinkolautta M/S Venny odottaa rannassa järvelle lähtijöitä.

Aurinkolautta M/S Venny.

Hotellilla on myös oma tenniskenttä, onhan verkkopalloa pelattu tilalla jo sadan vuoden ajan. Mailat ja pallot on mahdollista vuokrata hotellinvastaanotosta.

Näkymiä Kyöstinrannan terassilta Tuusulanjärvelle

Pihassa on hotellille kuuluva Kyöstinranta-niminen rantarakennus, joka soveltuu niin pienempiin perhejuhliin kuin yritysten palavereihin. Myös täältä löytyvät Yrjö Kukkapuron suunnittelemat nahkaverhoillut tuolit. Alakerrasta löytyy myös 15 henkilön sauna, josta voi pulahtaa suoraan Tuusulanjärveen.

Hotellissa on varsin tyylikäs Àla carte ravintola, jossa tarjoillaan niin lounasta kuin hotellivieraiden aamiainen. Tuleekin mieleen, että Gustavelund olisi mielettömän hieno paikka ”tyttöporukalle” laatuajan viettoon. Päivisin kulttuuria läheisissä taiteilijakodeissa ja museoissa, hieman urheilua väliin ja illalla saunan lämpöä, hierontaa sekä hyvää illallista maailman parhaassa seurassa. Unohtamatta Tuusulanjärven pehmeää loppukesän iltaa, jolloin ”maailmanparannus” on ikimuistoista. Kuka lähtee mukaan? 🙂

Blogikirjoitus on tehty yhteistyössä hotelli Gustavelundin kanssa.

Soljuvan lempeitä aaltoja – S/S Tarjanteella

Runoilijan tie, Virrat

Tekisikö mieli kesäloman kunniaksi tehdä jotain erityistä? Seilata vaikka pitkin Suomen upeita järviä, mutta ei ole omaa paattia jolla toteuttaa risteily? Miten olisi suorastaan historian havinaa vilisevä laivamatka läpi mahtavien Näsijärven järvimaisemien Runoilijan tiellä?

Pääsimme mukaan viettämään Juhannusristeilyä Virtain päästä lähtevällä S/S Tarjanteella.

Huomasimme olevamme omanlaisella aikamatkalla; pystyimme mielikuvituksin siivin näkemään miltä Runoilijan tie on näyttänyt 100 vuotta sitten ja kuinka aikalaiset ovat tuolloin matkustaneet.

S/S Tarjanne pähkinänkuoressa

S/S Tarjanne on rakennetettu vuonna 1908. Ensi vuonna höyrylaiva täyttää ansiokkaat 110 vuotta, ja on muuten viimeinen ja vanhin pitkän linjan käytössä oleva matkustajalaiva. Aluksesta on pidetty hyvää huolta, ja laiva onkin lähes autenttinen kuva siitä, miltä laiva näytti jo aikoinaan. Esimerkiksi yläkerran ravintola on nykyisin vuoden 1916 Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemassa asussa. Nykyaikaisia parannuksia toki löytyy mm. konehuoneesta, jossa 2MW Trippeli-höyrykone toimii kevyellä polttoöljyllä puiden sijaan. Myös laivan runko on uusittu vuosina 2007 – 2008.

Laivaan mahtuu 115 matkustajaa sekä miehistö. Alus kuuluu Museoviraston perinnelaivarekisteriin. Nykyisin höyrylaiva kuuluu Suomen Hopealinja Oy:n laivastoon.

S/S Tarjanne matkustaa Runoilijan tietä kutsuttua reittiä Tampereelta Ruoveden kautta Virroille ja takaisin. Alusta on mahdollista myös vuokrata yksityistilaisuuksiin kuten yritysten vetäytymisiin sekä yksityisten perhejuhlien viettopaikaksi. Myös erilaiset risteilyt Virroilla ja Ruovedellä ovat kesällä ohjelmassa.

Taa jäänyt on kauneus Tampereen,

päämääränä on valkama Virtain.

Ui helisten mainingit hiljalleen,

Näsin, Koljon, Ruoveden Tarjanteen

kuin lyöminä kultaisten pirtain.

Heikki Asunta ja Einari Vuorela: Laulu Runoilijan tielle

Juhannuksen kunniaksi Virtain puolen laivalaituri sekä höyrylaivarouva oli koristeltu nuorilla koivuilla. Kapteeni Sami Salmi otti matkustajat vastaan S/S Tarjanteen kannelta käsin. Miehistön jäsenet ohjasivat matkustajat alakerran messiin (ravintolaan) lippujen tarkastukseen.

Hieman epävakaista juhannussäätä oli yllättävän moni risteilijä lähtenyt uhmaamaan. Nopean gallupin mukaan risteilylle oli lähdössä niin virtolaisia kuin kesäasukkaita sekä heidän vieraitaan. Myös Pohjanmaan puolelta sekä Ylöjärveltä oli tultu varta vasten Virroille osallistuakseen juhannusristeilylle mukaan.

Kapteeni Sami Salmi.

Henkilökuntaan kuuluvan kyyppari Minna Schroderuksen mukaan alakerta oli aiemmin tarkoitettu 2. luokan matkustajille eli rahvaalle ja yläkerta 1. luokan eli paremmille matkustajille. Aikoinaan 1. luokan matkustajat myös vietiin ylös erillistä ramppia pitkin. Nykyisin koko laiva on kaikkien matkustajien käytössä.

Salonki.

Yläkerran ravintola.

Alakerran ravintola.

Otimme mukavat ulkopaikat laivan kyljestä, mukana oli meidän lisäksi arvioilta noin 70 risteilymatkustajaa. Laivan koneet käyntiin ja höyrypillin vihellys, joka oli niin kova, että melkein putosimme säikähdyksestä penkeiltämme. Matka Kalettomanlahdesta saattoi alkaa!

Runoilijan tie kulkee Virroilta etelään läpi kapean Toltaansalmen. Verrattuna sadan vuoden takaisiin näkymiin, silmiin pistävä ero on varmasti lukuisat kesämökit ja -huvilat, joita Näsijärven vesistöön kuuluvan Vaskiveden rannoille on rakennettu.

Lähes jokaisella mökillä oli juhannuksen vuoksi havaittavissa toimintaa, mutta kyllä höyrylaivan näkeminen tikkataulukisat voittaa, sen verran vauhdikkaasti lomailijat tulivat rantaan vilkuttamaan. Olo oli kuin kuninkaallisella, vilkuttamisen määrä oli hermeettinen.

Laivan vierustaa ajeli milloin vesiskootteri, milloin moottorivene, mutta täytyy sanoa, että juuri sillä hetkellä en olisi vaihtanut paikkaa heidän kanssa, en sitten millään hinnalla.

Näsijärvi tai tuttavallisesti Nässy, oli tyyni. Suuret pilvet lipuivat taivaalla ja tuuli oli minimaalinen.  Oli oikein ihana risteilykeli. Lisää kesäistä tunnelmaa toi mukana seurannut haitarinsoittaja, joka taidokkaasti soitti suomalaisia ikivihreitä sävelmiä kuten Säkkijärven polkkaa.

Juhannusspesiaali, herkkulautanen.

Aikamme maisemia ihasteltuamme siirryimme yläkerran A-oikeuksilla varustettuun ravintolaan. Vuorossa olisi herkutteluosuus laivan erikoisuuden parissa, joka näin juhannuksena oli juhannuslautanen. Kokki Eija Murto kävi pöydissä kertomassa vuodenaikaan sopivasta kalavoittoisen herkkulautasen sisällöstä. Halukkaille oli kyytipoikana myös lipstikkashotti.

Juhannuslautanen:

Nygrenin sinappisilakkaa

Smetanasilliä (NAM!)

Mattilan Naudansavu entrecotea

Savulohta

Lipstikkatsatsikia

Sienisalaattia

Ohrataboleeta

Uusia perunoita voisulalla ja tilillä

Nokkosfocacciaa voilla

Puolukkavinegrettiä ja syötäviä luonnonkukkia.

Ruoka oli todella herkullista ja täyttävää, sekä sopi äärimmäisen hyvin juhannusristeilyn teemaan mukaan. Keittiö jossa Murto kokkailee, on muuten minimaalisen pieni. Ei onnistuisi minulla kokkailut siellä.

Myös laivan konehuone on todella pieni. Pääsimme tutustumaan konehuoneen salaisuuksiin konemestari Lauri Elon luotsaamana. Laskeuduimme kapeat tikkaat alas konehuoneeseen. Konehuoneessa oli aivan mielettömän kuuma. Nykyisin laiva toimii kevyellä polttoöljyllä, mutta aiemmin alhaalla laivan uumenissa työskenteli kolme henkilöä, lappaen halkoja masiinaan.

Konemestari Lauri Elo ja aikansa kännykkä.

Elo kertoi, että höyrylaivalla työskentely on ollut hänen haaveammattinsa pienestä pitäen. Elo on S/S Tarjanteella kolmatta kesää, eikä vaihtaisi kuumuudesta huolimatta työtään mihinkään. Onneksi alhaalla ei tarvitse olla koko aikaa vaan voi välillä käydä vilvoittelemassa kannella, toisin oli kollegoilla ennen dieselkattilaa.

Kaikilla laivan matkustajilla on muuten mahdollisuus vierailla konehuoneessa, tosin kaksi vierailijaa kerrallaan. Kannattaa tarttua laivan henkilökunnan hihasta kiinni ja kysyä visiittiä.

Laivan henkilökunta tuntuu olevan varsin yhteen hitsautuneita. He viettävät laivassa koko kesän. Varmasti Runoilijan tien maisemat tulevat silloin hyvin tutuiksi. Silti vuosi vuoden jälkeen he tulevat ”kesätöihin” S/S Tarjanteelle. Miehistön yhteishenki on aistittavissa, he ovat kuin yhtä pientä perhettä.

S/S Tarjanteen pehmeässä kyydissä on mahdollista myös nukkua. Aamiainen kuuluu hyttien hintaan mukaan. Pääsimmekin tutustumaan laivan majoitustiloihin kyyppari Schroderuksen esittelemänä, tarjolla on kaksi kahden hengen, yksi yhden hengen ja yksi neljän hengen hyttiä. Hytit ovat pieniä ja pelkistettyjä, mutta samalla varsin söpöjä. Kyllä näiden sinivalkoraitaisten lakanoiden välissä varmasti uni tulisi.

Ruumaan on tehty muutama hytti.

Lainasimme laivan ravintolasta Juhani Valannon S/S Tarjanteen juhlavuonna kirjoittaman Matka menneisyyteen-kirjan, joka kertoi 100-vuotiaan hyörylaivan menneisyydestä. Kirja oli varsin mielenkiintoinen. Sivuilla oli paljon laivasta kertovia tarinoita sekä mustavalkoisia kuvia. Laivan historia kun on monella tavalla nivoutunut yhteen nykyisen 100-vuotiaan kotimaamme kanssa.

Mennyttä aikaa muistelen

niin mielelläni vielä;

niin moni armas tähtönen

minulle viittaa sieltä.

Ken mua seuraa retkelle

nyt Näsijärven rantaan?

J. L. Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat.

Laivassa ovat matkustaneet useat Torisevan rotkojärville matkanneet kulta-ajan taiteilijat Akseli Gallen-Kallelasta Hugo Simbergiin ja Oskar Merikannosta Lauri Viitaan. Tästä linkistä voit lukea Torisevan rotkojärvistä lisää. Olihan laiva aiemmin nopein reitti Tampereelta Virtain suuntaan.

Laivassa on kuljetettu niin matkustajia, lapsia kesäsiirtoloihin, kotieläimiä lehmistä lampaisiin sekä muuta rahtia. Uusimmista kunniavieraista kirjassa mainitaan Urho Kekkonen. Laiva on toiminut myös tykillä varustettuna sota-aluksena. S/S Tarjanne osallistui myös surulliseen kuuluisaan H/L Kurun laivan pelastusoperaatioon vuonna 1929.

Takaisin tähän päivään ja juhannusristeilyymme. Ruokailun jälkeen palasimme vatsat pinkeänä ihailemaan maisemia. Kapteenin Salmen luo komentosillalle oli varsin usealla matkustajalla asiaa, ja onnekkaimmat pikkuihmiset saivatkin mahdollisuuden ohjata laivaa hetken aikaa kapteenin valvovan silmän alla. Myös höyrypillin vihellys oli suosittua puuhaa, tosin vain tarpeesta. Itse hätkähdin joka kerta pillin ääntä, ääni kun tuli korkealta ja kovaa.

Höyrylaivarouvan kyyti oli tasaista ja pehmeää, ja pilliä lukuun ottamatta myös varsin hiljaista. Voisin kuvitella istuvani aurinkokannella matkalla Virroilta Tampereelle ja nauttia Suomen kesästä, auringon valossa kimmeltävästä järvenselästä sekä ohikiitävistä maisemista sen runsaan kahdeksan tunnin ajan, jonka S/S Tarjanne puskee eteenpäin Näsijärven aalloilla.

Kirsikkana kakun päälle, ilma selkeni risteilyn loppua kohden. Alkumatkan ajan taivas oli harmaa ja suorastaan synkkä, mutta paluumatkalla saimme osaksemme ihanan juhannusillan auringon.

Harmiksemme kahden tunnin risteily vilahti ohi kuin hujauksessa ja rantauduimme takaisin Virtain laituriin. Viereisen Baarpuurin rantaravintolan terassilta kuului kutsuva rock`n roll, ja voitkin lukea myöhemmin lisää vierailustamme sieltä.

Juhannusristeily höyrylaivalla oli aivan ihana kokemus! 🙂

Mikäli iski risteilykuume S/S Tarjanteella, katso seuraavat lähdöt Hopealinjojen sivuilta.

Jos kaipaat hieman esimakua höyrylaivamatkasta, kurkistapa tästä Ylen Elävän arkiston linkkiä, josta löytyy oikea aarre vuodelta 1945.

Blogikirjoitus on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Virtain kaupungin sekä Hopealinjojen kanssa.

Puuhalomaa Nuorisokeskus Marttisessa

Nuorisokeskus Marttinen, Virrat

Pyörähdimme tutustumassa Nuorisokeskus Marttiseen, joka nimestään huolimatta on avoinna myös meille muille ”nuorekkaille henkilöille”.

Totta on, että valtaosa asiakkaista on nuoria, jotka tulevat Marttiseen viettämään rippileirejä ja leirikouluja, mutta tilaa on myös meille muille.

Nuorisokeskus Marttisen päätalo.

Marttinen pähkinänkuoressa

Nuorisokeskus Marttinen löytyy Marttisen saaresta, Järvisuomen tien varresta. Marttinen on perustettu vuonna 1993 ja omistaja on Virtain kaupunki. Nuorisotoimen lisäksi Marttinen on suosittu juhla- ja kokouspaikka. Marttisella pidetään myös yritysten virkistys- ja tykypäiviä sekä mm. koiraleirejä. Virtain keskustasta Marttisen saarelle on nelisen kilometriä.

Seurakseni sain Marttisen kokous- ja juhlapalveluvastaavan Pirjo Ilvespakan, jonka seurassa vietin mukavan iltapäivän Marttisen palveluihin tutustuen. Kierros aloitettiin Marttisen päätalon ravintolasta, jossa tarjottiin juuri leiriläisille lounasta. Pirjo kertoi, että aterioilla pyritään tarjoamaan luomutuotteita. Ravintolan kokilla on oma maatila, jonka tuotoksia keittiö pääsee hyödyntämään päivittäisissä ruoka-annoksissa.

Vanha Pappila.

Juhlatalon eteisaula on viehättävä.

Tarjanne-sali luokkavarustuksessa.

Matka jatkui pihamaalle ja Marttisen juhlataloon – Vanhaan Pappilaan. Pappila on ihanan idyllinen talo, joka on rakennettu vuonna 1892. Samaan aikaan rakennettiin myös väentupa, navetta ja talli. Pappilan saleissa on jäljellä vanhoja kaakeliuuneja, jotka ovat aikoinaan maksaneet pienen omaisuuden. Pappilan kattohuovat tilattiin Helsingistä, vaikka ne olivatkin Tampereen tehtaan parasta laatua kaksi kertaa kalliimpia.

Vanha Pappila on suosittu juhlapaikka. Täällä on mahdollista järjestää juhlat 150 henkilölle.

Törnqvistin kerrotaan kummittelevan Vanhassa Pappilassa.

Pappilan suunnitteli Onni Törnqvist (myöh. Tarjanne), jonka isä Carl Gustav Törnqvist ”sattui” tuolloin olemaan kappalaisena Virroilla. Virtolaiset äänestivät kirkkoherraksi kuitenkin toisen ehdokkaan Abel Nyholmin ja Törnqvist jäi ”nuolemaan” näppejään. Tästä sydämistyneenä Törnqvistin kerrotaan sanoneen, että jos ei elävänä niin sitten kuolleena. Kerrotaankin, että Törnqvist kummittelee pappilassa.

Pappila oli jo pääsemässä huonoon kuntoon kunnes kunnanisän heräsivät 1980-luvulla ja päättivät Museoviraston opastuksella remontoida talon. Onneksi!

Kiersimme Pirjon kanssa pihapiirin taloja. Osassa oli juuri menossa nuorien leiritunteja, joten sisälle asti emme menneet. Mainittava on, että pihapiiri on ihanan kodikas. Kukkiva omenapuu keskellä pihaa, ryhdikkäitä punaisia hirsitaloja pihan ympärillä sekä siellä täällä värikkäitä riippumattoja puissa odottamassa pihapeleissä uupuneita matkaajia.

Yksi pieni punainen rakennus erottui erityisesti pihan perältä. Kyseessä on Pappilan vanha hirsisauna, joka oli taannoin päässyt huonoon kuntoon. Talo tyhjennettiin vuosikausia varastoiduista romuista, ja remontoitiin 50-paikkaiseksi kappeliksi. Marttisella onnistuu siis myös hääparien vihkimistilaisuudet tai kastejuhlat. Juhlatalo on kätevästi pihan toisella päässä, vain muutaman sadan metrin päässä kappelista.

Vanhasta hirsisaunasta tuli suloinen kappeli.

Pappilan pihapiiristä lähtee myös Marttisen luontopolku, josta voit lukea lisää linkin takaa.

Suuntasimme alarantaan, jonka varrella kävimme katsomassa Marttisen Nuorisohotellin ryhmämajoitushuoneita. Huoneisiin mahtuu kuusi henkilöä, jokaisessa huoneessa on oma kylpyhuone. Jokaisessa talossa on myös yhteistilaa, tupakeittiön muodossa. Huoneet sopivat mainiosti perheille sekä ryhmille.

Marttisen Nuorisohotellin talo.

Rannassa sijaitsee myös juhannuksena avattu Vihta-sauna. Vierailupäivänä rakennuspuolen työt olivat loppusilauksia vaille valmiit. Vihta-saunassa on omat puolensa niin miehille kuin naisille. Keskellä on yhteistila, josta voi nauttia Vuolteen maisemista. Sauna kun sijaitsee rannassa ihannepaikalla.

Vihta-sauna.

Näissä maisemissa silmä lepää. 🙂

Saunalta päästyämme tien laidassa pilkahteli Marttisen kiipeilyalue, joka näytti varsin massiiviselta. Minua ei tuonne torniin saataisi, mutta Marttisella kyse onkin itsensä voittamisesta ja omien rajojen löytämisestä.

Marttisen kiipeilyalue hurjapäille.

Marttisen saaren toisella puolella on majoitusvaihtoehtoina Lomasaaren hirsihuviloita. Kussakin 11 huvilassa on petipaikat 6-8 henkilölle. Jokaisesta huvilasta on näkymät Tarjannevedelle.

Lomasaaresta löytyy myös pienempi sauna saunatupineen, ja tietenkin aivan järven rannalla. Lisäksi käytettävissä on kota ja grillikatos. Huviloihin ovat myös koirakaverit tervetulleita!

Antintalo soveltuu esimerkiksi illanvietto- ja kokoustilaksi.

Lomasaaren hirsihuviloita.

Lomasaaren saunan takkahuone.

Ja sauna.

Rantanäkymät ovat rauhoittavat.

Rannalla on kajakkeja ja soutuveneitä, jotka ovat vuokrattavissa. Talvisin rannassa on tarjolla myös avantouintimahdollisuus. Marttiselta ei tekeminen muutenkaan kesken lopu. Mahdollisuus on vuokrata/lainata mm. lautapelejä, polkupyöriä, jousipyssyjä, kiikareita, kävelysauvoja, jne.

Jos mukana on perheen pienempiä, Marttisen alueelta löytyy leikkipuistoja sekä päätalosta lasten leikkinurkkaus. Kesän 2017 ajan, on viereisessä 4H-rakennuksien pihassa vielä hevosia rapsuteltavana. Hieman vanhemmille on vieressä Perinnekylä, jossa voi nautiskella kunnon kulttuuricocktailin historiallisia rakennuksia tutkimalla.

Jos olet ryhmämatkalla tai suunnittelet vetäytymistä, valittavanasi on erilaisia aktiivipaketteja resiina-ajelusta Torisevan kiipeilyyn ja kirkkovenesoudusta pelastuspukukelluntaan. Ryhmän koko minimissään on 10 henkilöä.

Marttisen saaressa on pienellä alueella kaikki mitä matkailija voi kaivata lomallaan. Sopivasti luontoa, hurjasti tekemistä sekä mainiot ravintolat. Mitä enempää voisi majoituspaikaltaan toivoa!

Blogijuttu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Virtain kaupungin kanssa.

Ulos luontoon – Marttisen luontopolku

Marttisen saaren luontopolku, Virrat

Oletko Etelä-Suomesta ja kesämatkalla Pohjanmaalle?  Suosittelen tekemään pienen happihyppelyn Marttisen saaren luontopolulla noin neljä kilometriä Virtain keskustasta.

Luontopolku on valmistunut vuonna 2006 ja on vajaan kahden kilometrin pituinen. Polku sopii koko perheelle. Nuorisokeskus Marttisen vastaanotosta saat mukaasi luontopolun kartan sekä tehtäväpapereita, joiden parissa perheen pienimmiltäkin polun kiertäminen sujuu vallan mukavasti. Polun varrella on 12 opastaulua, jossa esitellään luontoa ja kulttuuria. Lisäksi laitetaan pienet harmaat aivosolut töihin, miettimällä vastauksia erilaisiin kysymyksiin.

Luontopolku alkaa Marttisen vanhan pappilan takaa. Aivan ensimmäisenä on vastassa vanha kuusimetsä. Puissa kurkistelevat vilkkaat oravanpoikaset emon naksutellessa varoituksia polulla käveleville retkeilijöille.

Ensimmäinen varsinainen opastaulu löytyy kenttälinnoitusalueelta. Tänne pääset myös autolla, mikäli et halua tetsailla metsässä.

Entisöity kenttälinnoitusalue on rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikoihin vuosina 1916 – 1917. Venäläiset värväsivät ensin paikallisia vapaaehtoisiin vallitöihin. Kun työmiehiä ei ollut riittämiin, pakotettiin kunnat hankkimaan työvoimaa pakkotyövelvollisuussäädöksellä.

Vallityömaalla oli kyllä hyvä palkka, mutta kerrotaan, että työt sujuivat silti kovin hitaasti. Työmiehet jopa rakensivat varoitusjärjestelmän, joka ilmoitti kun upseeri tai työjohtaja oli tulossa seuraamaan työn tekemistä. Työmiehiä kun kiinnosti huomattavasti enemmän kortin peluu ja marjastaminen. Vallityöt loppuivat vallankumouksen puhjettua Venäjällä.

Maastossa on jäljellä miehistökorsu, juoksuhautoja sekä katoksen alla oleva tykki. Kohde kiinnostanee varmasti niin poikia kuin miehiäkin.

Polku jatkuu pienen kalastusmajan vierustaa tielle ja takaisin metsään. Pysähdymme hetkeksi ihastelemaan kesäistä Herraskoskea ja sen ympärillä olevia maalaismaisemia.

Koskelle on mahdollista hankkia kalastuslupia sekä vuokrata alkeellinen kalastusmaja yöksi, jos hieman pidempiaikainen kalastusreissu alueelle  kiinnostaa.

Jatkamme pellonvierustaa takaisin metsään. Luontopolkua myötäilee pitkospuut, keväisin on varmasti polulla kosteampaa. Metsässä on valtavan isoja ja vanhoja puita.

Metsätaipaleen jälkeen kiipeämme uudehkoon lintutorniin, josta aukeaa miellyttävät maisemat Vuolteelle. Lintutornin vieressä on mahdollisuus istahtaa alas ja vaikkapa tunnistaa Marttisen saaren yleisimpiä lintuja opastaulusta käsin.

Nuorisokeskus Marttisen uuden Vihta-saunan vuoksi vanha luontopolku on nyt katkaistu. Paras ratkaisu on kiertää hieman ylempää Virtain Perinnekylän kautta savusaunalle. Kiertopolku vie Nuorisokeskuksen Marttisen huiman kiipeilyalueen läpi. Pakkastalvina, alueen 12 metriä korkea kiipeilyseinä jäädytetään jääkiipeilyseinäksi! Huh!

Nuorisokeskus Marttisen kiipeilyalue.

Kuljemme kiertopolkua pitkin Perinnekylän maalaisraitille. Samalla kuin vahingossa pääsemme tutustumaan Perinnekylän vanhoihin aittoihin ja muihin pittoreskeihin rakennuksiin.

Perinnekylän raitti.

Hevoset ovat Perinnekylän aitauksissa viimeistä kesää.

Savusaunalle päästyämme, luontopolku tarjoaa mahdollisuuden myös kulttuurin kokemiseen peräti kolmen eri museon muodossa. Kesäaikaisin on mahdollisuus vierailla Metsäkämppämuseossa, Kanavamuseossa ja Rajalahden talomuseossa.

Tai voi toki viivähtää hetkisen kanavan varrella nauttien Virtain kesäisistä maisemista ja tuoksuista, ennen automatkan jatkumista kohti määränpäätä.

Onko Marttisen saari sinulle tuttu paikka?