Itä-Uudenmaan luontokohteita: Askolan Hiidenkirnut

Hiidenkirnut, Askola

Aurinkoisen sunnuntaipäivän ratoksi lähdimme ajelulle kohteena Askolan Hiidenkirnut. Sukulaisperhe vieraili muutama vuosi sitten kirnuilla ja kovasti kehuivat luonnon muovaamaa ainutlaatuista nähtävyyttä.

Joten olihan se aika meidänkin jo kokea!

Hiidenkirnut pähkinänkuoressa: Hiidenkirnut löytyvät Korttian kylästä, Kirnukallion kyljestä Askolasta. Kyse on 20 kuopasta eli hiidenkirnusta, jotka jääkauden päättyessä urautuivat kallion kylkeen. Teorian mukaan sulamisvedet toivat mukanaan jauhinkiven ja muuta kiviainesta, jotka kavitaation ja veden pyörimisen voimasta pyörittivät kallioon kyseiset kuopat.

Askolan hiidenkirnut löytyivät, kun paikallinen isäntä Soini Järvelä oli 1950-luvulla metsässä poikansa kanssa. He kipusivat ylös Kirnukalliota ja Soinin ottaessa tukea männystä, se lähtikin irti juurineen päivineen. Alta paljastui hiidenkirnu.

Kerrotaan, että kirnut olisivat olleet paikallisten tiedossa jo aiemmin, mutta tarvetta niiden ”paljastamiseksi” ei juurikaan ollut.

Kyseessä on Suomen laajin kirnuesiintymä. Alue avattiin yleisölle vuonna 1965.

Päästäksemme hiidenkirnuille, ajoimme läpi hyvin alavien peltomaisemien sekä satunnaisten metsäpalstojen. Siellä täällä oli somia pieniä, lähinnä punaisiksi maalattuja taloja, joiden pelloilla kävi kova vilske, koska kevätpuuhat olivat juuri meneillään.

Hiidenkirnut löytyvät parhaiten navigaattorin avulla. Osoite on Hiidenkirnujentie 720, Askola. Lähemmäksi päästyämme, ruskeat tieviitat opastivat kulkijaa.

Hiidenkirnujen parkkipaikka on heti tien vieressä, tästä on 500 metriä kävelymatkaa itse hiidenkirnuille. Matka kulki pitkin polkua, jonka alkuosaan oli tuotu pientä sepeliä. Polku ja itse asiassa koko retki ei sovi ihmisille, joilla on kulkemiseen liittyviä ongelmia. Myöskään lastenrattailla tai pyörätuolilla ei valitettavasti ole mahdollisuutta kirnualueelle mennä.

Ensimmäinen pysähdys tuli Hiidenkivi-nimisen järkäleen luona. Kyse on kivestä, joka kovasti näyttää hmm. Hiideltä? Kivi on joka tapauksessa alueen symboli ja koristaa Askolan hiidenkivialueen tunnusta.

Hiidenkivi.

Matka jatkui kallion päällä kulkevaa polkua pitkin, välillä nousimme puista tehtyjä rappusia ylös ja polkua eteenpäin. Noin puolivälissä olisi ollut mahdollisuus tehdä lisälenkki sinisillä nauhoilla merkatun, 300 metriä pitkän maisemapolun kautta. Jätimme polun tallustelun paluumatkalle.

Saavuimme Kirnukallion päälle, jossa on keräyslipas pääsymaksuja varten. Hinnat eivät päätä huimaa: 4€/perhe, 2€/aikuiset ja 1€/lapset. Pääsylipputulot käytetään alueen ylläpitoon, joten hyvään tarkoitukseen menee.

Pääsymaksulipas löytyy Kirnukallion päältä. Varaa käteistä mukaan!

Aikamme kallion päältä Porvoonjokiseutua ihasteltuamme, aloimme laskeutua kapeita puuportaita pitkin alas. Portaiden vieressä kulki matala vaijeriaita, joka olisi varmasti tullut käyttöön liukkaammalla kelillä. Viikonlopun ajan oli onneksi ollut todella kuivaa, joten kaiteita ja lisätukea ei tarvittu.

Ensimmäiset hiidenkirnut tulivat vastaan puolivälissä portaita. Kyseessä olivat pienet Tonttu- ja Päärynä-kirnut. Vieressä oli myös Onnenkirnu, jonne jokainen voi ylimääräisen kolikkonsa onnenkantamoisen toiveessa heittää, nämäkin lantit kun menevät alueen kunnossapitoon.

Pikkuinen Tonttu-kirnu.

Jokainen paristakymmenestä sileästä kirnusta on nimetty selkeillä kylteillä. Osa hiidenkirnuista on nimetty muotonsa mukaan kuten Päärynä, Nojatuoli, Riisipata, Kuppi ja Kattila. Jotkut kirnuista ovat saaneet nimensä vanhoista perinnetarinoista kuten Tonttu, Hiisi, Vuorenhaltia ja Menninkäisen pesä.

Onpa pari hiidenkirnua saanut nimensä myös paikallisen kirjailijan Johannes Linnakosken tuotannon mukaan kuten Koskenlaskija ja Tulipunakukka. Myös muutama yritys, jotka olivat mukana tukemassa hiidenkivialueen alkutaipaletta, ovat saaneet omat nimikkokirnut: Vakka, Jäävaurio sekä Kohiseva. Näiden lisäksi alueelta löytyvät kirnut: Luiskahdus, Kolmoset, Professori Okko, Professori Akai, Mylly, Kukkaro sekä Jättiläisen kuhnepytty.

Jättiläisen kuhnepytty.

Jättiläisen kuhnepytty eli Hiiden kylpyastia on alueen hiidenkirnuista isoin ja koko maailman neljänneksi suurin. Strategiset mitat kirnulla ovat seuraavat: 10,3 metriä syvä sekä 4,2 metriä leveä. Kirnussa ovat ruostuneet rappuset, mutta en suosittele niiden käyttämistä.

Koska hetkeen ei ollut satanut, kirnuissa oli vähänlaisesti vettä. Muutamassa oli vielä auringon osin sulattamaa jäätä kellumassa kirnun pohjalla.

Nähtävyys on omalla tavallaan mielenkiintoinen ja alue on hoidetun oloinen. Kirnut ovat metsäolosuhteisiin mukavasti nimettyjä, ja paikkana Hiidenkirnualue on vallan mahtava; jylhine korkeuseroineen, vihreine sammalmättäineen sekä sopivan haastavan maastonsa vuoksi.

Tämä luonnon muovaama nähtävyys on aina auki, tosin talvisin ei ole kunnossapitoa. Kirnuille on mahdollista tulla Porvoonjokea pitkin myös veneellä tai kanootilla. Kanooteille on pienen matkan päässä kirnuilta rantautumispaikka tarjolla.

Seesteinen maisema. Porvoonjoki virtaa tyynenä.

Kuhnepytyn vieressä on retkeilijöille tarjolla puiset penkit istahtamiseen sekä mikä oli vallan mahtavaa, roskalaatikko, käytettyjä eväspapereita varten. Roskalaatikoita on myös parkkipaikan yhteydessä, joten emmehän heitä roskia luontoon!

Kirnukalliolla on korkeuseroja.

Loppukevät on hyvä aika käydä kirnuilla, koska kuuleman mukaan kirnuihin jäämä vesi, houkuttelee erityisesti hyttysiä. Kesällä toukat kuoriutuvat ja nauttivat ateriansa, mistä muualtakaan kuin paikan päälle tulleista retkeilijöistä.

Hyttysten paratiisi?

Nojatuoli-kirnu.

Paluumatkalla teimme lisälenkin, joka vei luikertavalle maisemapolulle, jonne jokaisen hiidenkirnuilla käyvän kannattaa ehdottomasti mennä. Näkymät ovat juuri sellaiset kuin kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallelan maalauksissa: matalia mäntyjä, harmaita keloja, paljasta kalliota, ronskeja kivijärkäleitä, villiintynyttä jäkälämätästä, verhomaisen naavan roikkuessa puista. Näkymät kohti Porvoonjokilaaksoa ovat todella hienot. Ei ihme, että täältä avautuva näkymä on yksi valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista!

Suosittelen hiidenkirnuja jännittäväksi retkeilykohteeksi perheille, joissa on hieman isompia lapsia. Aivan taaperoille paikka ei sovi, hankalien polkujen sekä korkeuserojensa vuoksi. Ja ulkomaalaisille vieraille, paikka on varmasti mielenkiintoinen, varsin erilainen luontokohde.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

13 Comments

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, toukokuu 14, 2017 at 16:38

    Joo, sitä paitsi alueella on runsas tipusto, sekä itse kirnuilla että Porvoonjoen pelloilla, jotka tuppaavat tulvimaan keväisin. Silloin, kun on kunnon tulvat, pelloilla on joutsenia, hanhia ja kahlaajia.

    • Reply Reissaaja1 sunnuntai, toukokuu 14, 2017 at 18:38

      Kovasti alueella tiput visersivät. Isompia lintuja ei pelloilla tällä kertaa näkynyt.

  • Reply sari/ matkalla lähelle tai kauas maanantai, toukokuu 15, 2017 at 21:15

    Mielenkiintoisia luonnonihmeitä! Aika iso on tuo jättiläisen kuhnepytty! Mikäköhän on ollut se juttu, että juuri yhteen paikkaan on kirnuja syntynyt ja toiseen ei! Kiitos tarkasta ohjeistuksesta!

    • Reply Reissaaja1 maanantai, toukokuu 15, 2017 at 21:51

      Kiitos Sari!
      Niin en tarkasti tiedä, miksi johonkin on jää/sulamisvesi jämähtänyt pidemmäksi aikaa ja samalla synnyttänyt kyseisiä onkaloita.
      Tosin ymmärsin, että onkaloiden syntyminen on vienyt satoja vuosia, joten luonnonvoimat ovat pidemmän aikaa Askolassa jyllänneet.

  • Reply Laura / Kaiken maailman matkoja perjantai, toukokuu 19, 2017 at 22:57

    Oi, toi vois kyllä olla hyvä päiväretkikohde, oliko tuolla nuotiopaikkaa ollenkaan? Ja heh, täytyy sanoa, että näin perjantaina työviikosta väsähtäneenä vähän ehkä naurahdin ääneen noille kirnujen nimille! Kauanko teillä meni koko reissuun aikaa?

    • Reply Reissaaja1 lauantai, toukokuu 20, 2017 at 18:22

      Kiitos Laura! Joen varressa, jonkin matkan päässä on yleinen grillipaikka sekä lähde josta saa puhdasta vettä.
      Olisiko meillä mennyt retkeemme noin 1,5h. Nopeammin tai hitaammminkin kierroksen olisi voinut tehdä. Meitä suosi se, ettei Hiidenkirnuilla ollut kuin muutama muu ihminen, joten mitään ”ryysistä” ei ollut ja saimme reippailla aivan omaa tahtiimme.

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta lauantai, toukokuu 20, 2017 at 09:54

    Hei kiva pieni retkikohde! Pyörin paljon Porvoossa, joten eihän täältä olisi pitkääkään matka tänne. Tykkään metsäretkistä, mutta parhainta on, jos on joku juuri tällainen määränpää, jota kohden suunnata. 🙂

    • Reply Reissaaja1 lauantai, toukokuu 20, 2017 at 18:18

      Kiitos Meri! Juuri niin, tämä on varsin näppärä retkikohde. Ei vie tuhottomasti aikaa, mutta on myös jotain oikeasti nähtävää.

  • Reply Heidi / Fiiliksiä & hetkiä lauantai, toukokuu 20, 2017 at 22:46

    Tämä täytyy ottaa listalle seuraavan kerran Porvoon suunnalla ollessani, kiitos. Olisi juuri sopiva pieni retki, mahdutettavissa monenlaiseen aikatauluun 🙂

    • Reply Reissaaja1 sunnuntai, toukokuu 21, 2017 at 10:59

      Juuri näin, on näppärä retkikohde, eikä vie tuhottomasti aikaakaan. Jännä kohde!

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 sunnuntai, toukokuu 21, 2017 at 16:35

    Heh, 7 vuotta asuin Porvoossa ja ainakin puolet tuosta ajasta olin näistä jopa tietoinen – eikä silti tullut käytyä. Ehkä tämäkin tulee joskus sellaiseksi kohteeksi, että kun on tarpeeksi kauan ollut Porvoosta poissa, niin tuonnekin tulee sitten mentyä. 😉

    • Reply Reissaaja1 sunnuntai, toukokuu 21, 2017 at 16:45

      Niihän se on, myös lähelle on joskus todella pitkä matka! 🙂

  • Reply Ministeri Lintilän aivonyrjähdys - Kotimaanmatkailua ei arvosteta? - TÄMÄ MATKA perjantai, toukokuu 11, 2018 at 19:30

    […] Itä-Uudenmaan luontokohteita: Askolan Hiidenkirnut […]

  • Leave a Reply