Euron risteily

Euron risteily, Viro

Remontoitua laivaa

Remontoitua laivaa

Voisiko vuoden ensimmäisen päivän paremmin aloittaa kuin lähtemällä reissuun? Näin me ajattelimme, kun selasimme marraskuun lopussa Black Friday-hintatarjouksia. Tartuimme Eckerö Linen euron hintaiseen risteilytarjoukseen Tallinnaan. Matka-aika vajaa vuosi sitten remontoidulla m/s Finlandialla 2,5h meni haipakkaa lähes tyhjässä laivassa. Viihdeantia edustivat trubaduuripari sekä taikuri Keke Pulliainen, joka otti koko perheen show’lla porukan omaksi. Pääsipä yksi seurueestammekin esitykseen mukaan.

IMG_2064

Tallinna: Onhan siellä tullut käytyä vuosien aikana jo kymmeniä kertoja, mutta joka kerta huomaa kaupungissa jotain uutta. Tällä kertaa ihmetystä aiheutti se, kuinka satama-alueen Merekeskus (niin se kaksikerroksinen, poikittain oleva tiilitalo) on purettu ja tilalle on tullut hulppeita kerrostaloja. Vuosia onkin tyrmistyttänyt satama-alueen hämärä kunto. Kuin estradipaikka, meille mereltä tuleville kulkijoille, on ollut niin ankeassa kondiksessa. Siellä pimeydessä on myös niitä lähes aseettomia ryöstöjä kerrottu tapahtuvan, kun ”puolikuntoiset” turistit iltaisin laivoihinsa könyävät. Tulevaisuudessa nämä tapahtumat ovat toivottavasti vain osa Tallinnan sataman osin surullista historiaa.

Mukaamme tuli tyttären bestis, joka on useita kertoja mennyt Viron läpi autolla sukulaisten luo Latviaan, mutta ei ole koskaan pysähtynyt Tallinnaan. Saimme siis pyöriä pitkin poikin Tallinnaan lähes 7h ajan, kuin olisimme siellä aivan ensimmäistä kertaa. Aivan helppoa se ei ole, aivoilla kun tuntuu olevan taipumus suunnata aina niille tutuille poluille ja ajatusten uudelleen koodaamisesta, aivot ei tunnu pitävän ollenkaan. No, nyt siis läksimme satamasta oikealle eikä vasemmalle, kuten normaalisti olisimme tehneet. Kävelimme Rannamäe teen rantaportista sisään Pikk:lle. Olimme etukäteen ajatelleet mennä Kiek in de Kök:n tykkitorniin ja siellä Bastionien maanalaisiin tunneleihin. Netin mukaan museo olisi auki vaikka olikin pyhäpäivä.

......

Paksun Margareetan torni

Ohitimme Paksun Margareetan tornin, jossa olisi ollut näyttely Viron viikinkien ajasta (Näyttelyn info). Ovi oli houkuttelevasti raollaan. Jatkoimme kuitenkin vuodenaikaan nähden mukavan lämpimässä, mutta harmaassa säässä kävelyä. Pysähdyimme kaakaolle ja leivoksille Tallinnan vanhimpaan, yli 150 vuotta vanhaan Maiasmokk-kahvilaan (Kahvila).

Ikkunan

Ikkunan ikkunakoriste

Ikkunoissa on ihania vanhanaikaisia vempeleitä: höyryjuna joka kuljettaa kahvilan tarjoamia herkkuja sekä lusikoista ja kupeista tehty maisemapyörä. Tämä on ihana kahvila, tosin palvelu on aika hidasta, mutta silloin kun ei ole kiire, voi istua alas punaisille plyysipäällysteisille penkeille ja maistella suussa sulavia herkkuja ja vain katsella muita kanssa-istujia. Nytkin läsnä oli useita eri kansalaisuuksia puheista päätellen.

Hetken hengähdettyämme ja veren sokeritason ollessa korkeimmillaan, jatkoimme matkaamme Vanhankaupungin läpi Piek jalk:lle, tässä vaiheessa teinit osoittivat kapinanmerkkejä: ”Miksi me vaan kävellään”, ”Me halutaan shoppaileen”. Myötäiltiin muureja Neitsitornille asti, jossa hyvin karheaääninen trubaduuri lauloi hieman pelottavan kuuloisesti rakkauslauluja viroksi. Puistossa olisi ollut mahdollista kokeilla jousiampumista oikeilla nuolilla ja jousilla, mutta välimatka tauluun oli vajaa 10 metriä, joten siitä olisi voinut osua tauluun vaikka heittämällä.

IMG_2068

Saavuimme Kiek in de Kök:n, jonka ovessa oli lappu, jossa kerrottiin paikan olevan kiinni 1-2.1. Kökköä meille aikuisille, jippii, teineille. Astelimme Rûûtlia alas Harjulle ja ohitimme mm. tekojääradan, jossa muutama lapsi nytkähdellen luisteli. Tässä vaiheessa päivää muita kulkijoita oli vähän ja kun pääsimme Raatihuoneen torille (Raatihuone) ja siellä vielä 7.1.2017 asti oleville joulumarkkinoille, saimme hyvin rauhassa tutkia tarjontaa. Ja sitähän sitten oli: paljon villaisia käsitöitä sukista viittoihin, hehkuviiniä, karkkeja, juustoja ja koristeena kakun päällä koristeltu joulukuusi. Joulukuusi on pystytetty torille jo vuodesta 1441 eli ihan uudesta perinteestä ei ole kyse. Tallinnan joulutorista lähti muuten vuosittainen joulutoriperinteemmekin käyntiin. Tori on mukava paikka päivisin, mutta iltaisin suorastaan maaginen.

 

Glögiä ja hehkuviiniä tarjolla

Glögiä ja hehkuviiniä tarjolla

Päästimme teinit valloilleen ja menimme Viru Keskukseen ja Kaubamajaan ostoksille. Vielä hinnat ovat hieman Suomea halvemmat, mutta eivät varmaan enää kauaa. Todella huikeaa on ollut nähdä Viron nousu vuodesta 1991 tähän päivään. Ehkäpä joskus teen turinan ensimmäisestä Viron matkastani vuodelta 1992, silloin oli kaikki todellakin toisin kuin nyt. Siinä ostellessa alkoi nälkä kurnia ja teinitkin alkoivat väsyä jatkuvaan kävelyyn. Haimme hetken ruokapaikkaa, koska ravintolat olivat todella täynnä.

Gulassia hiivaleivällä

Gulassia hiivaleivässä

Päädyimme lopulta saksalaistyyliseen Beer Houseen, jossa olen joskus aiemmin rymyryhmän kanssa vieraillut (ravintolan sivut). Paikka oli tupaten täysi, eivätkä jonot sen parin tunnin aikana pienemmäksi muuttuneet. Söimme pikantteja lammasmakkaroita sekä naudanliha-gulassia hiivaleivän sisässä. Ns. gulassikeitot tulivat pöytään lähes heti, mutta makkaraa sai odotella melkein tunnin. Sama juttu oli muiden pöytien kanssa, ruokaa tuotiin sitä mukaan kuin se valmistui, eikä suinkaan pöydittäin. Beer House on nimensä mukaisesti myös panimo, joten lukuisia mallastuotteita olisi ollut tarjolla, mutta tällä kertaa pysyimme virvoitusjuomissa.

IMG_2099

Joulutorin perinteinen joulukuusi

Ruokailun aikana oli tullut pimeää. Ja ruokailupaikkamme on vain kivenheiton päässä Joulutorista, sinne siis nauttimaan viimeisistä jouluisista fiiliksistä ja torin lämpimästä ilmapiiristä. Nyt joulutori oli täynnä ihmisiä, erityisesti venäläisiä joulunviettäjiä sekä ruotsalaisia. Myös aasialaisia oli läsnä kiitettävästi. Taivalsimme satamaan päin tunnelmallisten jouluvalojen kehystämiä Vanhankaupungin kujia pitkin. Iso huokaus, sitä tunnetta kun ei tähän saa kirjailtua, mikä päässä sillä hetkellä pyöri!

Ennen m/s Finlandialle menoa, kävimme myös perinteisillä ruokaostoksilla Norde Centrumin Rimillä. Myös tämä ostoskeskus oli ison muutoksen kourissa. Liikekiinteistö oli täysin muuttunut, auki oli vain Rimi.

Takaisin tullessa laiva oli aivan täynnä Uuden vuoden juhlijoista ja varsin väsyneen oloista sakkia makaili laivan käytävillä, kun tuoleille ei enää mahtunut. Valitettavasti taikuri veti lähes samoilla spiikeillä (vitseillä) varustetun show’n kuin aamulla, joten se puolituntinen ei enää naurattanut. Lisäksi laivan ilmastointi oli todella viileällä, matkustajat istuivat penkeillään kylmissään ulkovaatteet päällä.

Euron risteilyksi, oli reissu varsin mukava irtiotto arkeen. Myös teinit tykkäsivät… 😉

Joulutori

Joulutori

 

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply ananas2go maanantai, tammikuu 2, 2017 at 23:00

    Olisipa mukava lukea tuollainen retrospektiivinen reissukooste Tallinnasta vuosikymmenien ajalta. Kävin viimeksi marraskuussa ja huomasin myös remontit. Kiva tietää, että se Rimi on kumminkin auki – tykkään mennä ruokakauppaan Tallinnassa käydessäni.

    Pikk-kadulla aivan alkupäässä (tai loppu- muutta siis heti kun menee sisään tuosta mistä te) on aika suloinen Eesti Lastenkirjanduse Keskus, mihin kannattaa aikuisenkin poiketa.

  • Reply KCP tiistai, tammikuu 3, 2017 at 22:14

    Kivoja nuo tarjousristeilyt kun seutulippu maksaa enemmän kuin laivamatka 🙂 Virossa on tullut käytyä, muta vinkit ja tuoreet kokemukset on aina kiinnostavia

    • Reply reissaaja1 keskiviikko, tammikuu 4, 2017 at 12:44

      Kiitos kommentistasi! Olen samaa mieltä kannassasi siitä, että seutulippu + entiset vyöhykeliput ovat suhteessa tosi kalliita.
      Jos vertaa näihin tarjousristeilyihin tai Onnibussin hintoihin. Niille kun voi päästä tosi kauas, eikä vaan Vantaalle.

    Leave a Reply