Monthly Archives

joulukuu 2016

England, my darling!

Road trip, UK. Osa.1.kopit

Tällä kertaa turinan aiheena on Britannia. Kesällä 2015 saimme vihdoin viimein aikaiseksi lähteä Britteihin road tripille. Tästä oli puhuttu vuosia, mutta aina jokin toinen kohde tai vain superhalvat lennot, kiilasivat edelle. Tällä kertaa niin lennot kuin punnan kurssi vastasivat meidän huutoomme ja lähdimme perheen kanssa saarivaltion eteläkärkeä valloittamaan.

Lensimme Gatwickiin Norwegianilla. Lentokentällä ostimme hieman juomista mukaan sekä tekemässä etukäteen varatun auton vuokrausasiat kuntoon. Ja sitten liikenteeseen… Mieli oli vapaa, kevyt ja täynnä odotuksia, kuten loman alussa tapaa olla.  Vasemman puoleinen liikenne tuntuu joka kerta yhtä oudolta, mutta kun viikon on autoa ajellut, (mieheni) sanoo että se on itse asiassa helpompaa kuin meillä päin ajeleminen.

Road tripillä ;)

Road tripillä 😉

Olimme tehneet kunnon reissusuunnitelmat tälle matkalle, mutta silti otimme vielä viime hetkellä, erään tuttuni FB-päivityksestä idean suunnitelmiimme ja ajoimme aivan ensiksi Jane Austen´s talomuseoon Hampshireen (Jane Austens museo). Museo sijaitsee idyllisessä pikkukylässä, jossa on kaksikerroksisia vanhoja kivitaloja. Museo tai paremminkin sanottuna ihana cottage sijaitsee kadun kulmassa pienen puiston vieressä. Itse museoon tullaan kadulta pienen puuportin kautta avopihalle, josta pääsee niin taloon, matkamuistokauppaan sekä pieneen varsin hoidetun oloiseen hyötypuutarhaan. Muutama vanhemman oloinen turisti istui isojen puiden alle tuoduilla, aikakaudelle sopivilla metallituoleilla ja ihailivat värikästä kukkaloistoa ja kukkien tuoksullaan houkuttelemia perhosia puutarhassa.

Jane Austen´s house

Jane Austen´s house

Kävimme ensin pienessä myymälässä, josta myös liput ostetaan ja kukas se heti ovella olikaan vastassa kuin Mr. Darcy. Siinä nuori pahvinen Colin Firth seisoi ”täydessä mitassaan” toivottamassa kaikki Ladyt lämpimästi tervetulleeksi taloon. Ja vaikka en aivan mieletön Ylpeys ja Ennakkoluulo-fani olekaan (elokuvat olen kyllä ”sivusilmällä” katsonut), niin kyllä sydän hieman otti ylimääräisiä pomppuja ohikävellessä… 😉 Kauppa oli tupaten täynnä Austenin kirjoihin ja varsinkin niistä tehtyihin elokuviin liittyvää tavaraa. Ihania uusvanhoja sulkakyniä, viuhkoja, muistikirjoja ja kaikenlaista krääsää niin pienemmille kuin isommillekin faneille.

Itse talomuseo on sisustettu niin autenttisin oloisilla huonekaluilla kuin olla ja voi, osa on toki alkuperäisiäkin. Alakerran vitriineissä on Janen kirjeitä, käsikirjoituksia, kirjoja sekä vanhoja vaatteita. Yläkertaan johtaa puiset, natisevat portaat. Siellä on mm. Janen kalustettu makuuhuone. Talossa astellessa palaa historian siivillä takaisin 1800-luvun alkuun, kun Jane äitinsä ja siskonsa kera asui talossa.

Puuhakeittiö

Puuhakeittiö

Alakerrassa on keittiö, jossa saa vapaasti leikkiä roolileikkejä. Tilaan oli tuotu vanhanaikaisia hattuja, essuja, koreja ja hameita vapaasti kokeiltavaksi. Pöydän ääressä voi pussittaa kuivattuja laventelinkukansiemeniä tai kirjoittaa sulkakynällä paperiin viestejä, nämä voi viedä kotiin vaikka tuliaisiksi pientä lahjoitusta vastaan. Austenin talo sopii mainioksi pikkukohteeksi niin faneille kuin vanhanajan englantilaisesta elämästä kiinnostuneille. Pääsylipun hintakin museoon oli vain 8£.

Jatkoimme automatkaa, pysähtyen matkan varrella, pienen kylän majataloon lounaalle. Ruokalistalla oli mm. Kidneypieta, Fish ´n chipsejä, uuniperunaa ja pihviä. Hyvin englantilaisia eväitä siis. Ruoka maistui ja oli noin Suomen lounaan hintaista.

IMG_1890

Uuniperuna lisukkeiden kera

Siitä olikin sitten mukavaa ajaa kylläisenä meidän matkan pääkohteeseen, nimittäin Stonehengelle (Stonehenge). Valitettavasti kivipaaseille oli menossa moni muukin innokas matkaaja, joten jonotimme Stonehengen ohittavalla tiellä yli tunnin, ennen kuin pääsimme kääntymään monumentille vievälle tielle. Parkkipaikkoja oli järjestetty osin pelloille, koska kaikki autot eivät mahtuneet nähtävyyden parkkipaikka-alueelle.

Sisäänkäynnin luona on uudehko rakennus, jonne on sijoitettu niin turistiroinaa täynnä oleva matkamuistomyymälä, ylihintainen ravintola, vessoja sekä pieni Stonehengen historiaan liittyvä museo. Ja jos tiellä ja parkkipaikalla oli immeisiä, niin täällä niitä kootusti vasta olikin. Tähän kannattaa varautua, jos esimerkiksi on tarve ”puuteroida nenää”…

Me ja Stonehenge

Stonehengellä

Monumentille on mahdollista kävellä tai mennä hintaan kuuluvalla bussikuljetuksella. Matkaa on noin kilometrin verran. Pelloille on tehty myös patikointipolkuja, joten jos haluaa viettää isomminkin aikaa alueella, niin näkemistä kyllä riittää. Bussia odotellessa kävimme katsomassa museon tarjontaa ja kun bussi tuli, ahtauduimme täpötäyteen bussiin, onneksi matka-aika ei ollut pitkä. Kuuma ja ahdasta kyllä ehti olemaan. Bussit jättävät turistit sadan metrin päähän kohteesta, josta oli varsin helppo kävellä monumentille. Muutama vuosi sitten monumentin luokse oli päässyt ajamaan vielä omalla autolla. Voi vain kuvitella sitä ruuhkan määrää kapealla maalaistiellä.

Stonehenge on suosittu nähtävyys

Stonehenge on suosittu nähtävyys

Onhan se sanottava, että kovin erikoinen nähtävyys on kyseessä. Erikokoisia kivipaasia on kevyesti aidatulla alueella, tasaisen ruohokentän ympäröimänä. Kiviä ei ole mahdollista mennä koskettelemaan, mutta ympyrä on mahdollista kiertää, joten jokainen kivipaasi varmasti näkyy. Kovasti mietitytti näiden kivien tarkoitus, oliko kyse uhrialttarista, kellosta/kalenterista, temppelistä vai mistä, se taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. Kannattaa käydä vilkaisemassa tätä Unescon maailmanperintökohdetta, jos on tuolla päin ajelemassa.

Kun asia jota on kauan odottanut, toteutuu, ei kokemus aina ole ihan se mitä on odottanut. Niin kävi tämän maailmankuulun kivimonumentin kanssa. Puhetta autossa riitti ja onneksi suurimmat jonot olivat hälventyneet. Suuntasimme auton nokan kohti Bath:a (turistisivut), jonne oli varattu hotellihuone ensimmäiseksi yöksi. Bathista olimme etukäteen lukeneet, että se on vanha roomalaisten perustama kaupunki ja siellä olisi jäljellä sen aikaista vanhaa kaupunkia ja esim. kylpylä. Joskus sitä saa kuitenkin enemmän kuin mitä odottaa, näin kävi Bathin kohdalla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ei niinkään koko kaupunkia, vaan erityisesti vanhaa kaupunkia kohtaan.

The Royal Crescent

The Royal Crescent

Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, harvinaista Briteissä, kaupunki oli kaunis ja olo edelleen kevyt. Ensimmäisenä kävimme katsomassa 1700-luvun puolivälin jälkeen rakennettua, Brittidekkareissakin tiuhaan esiintynyttä The Royal Crescentiä (Royal_Crescent). Kyse on puolikaaren muotoon rakennetusta, valtavasta kivitalosta. Crescentissä on myös hotelli, joten jos haluaa kokea yöpymisen iloa vanhassa paremman väen talossa, sekin onnistuu.

Mutta se mikä sai lopulta huokailemaan ihastuksesta, oli Bath:n vanha, roomalainen kylpylä (Roman baths). Siinä se oli, aivan odottamaton ihanuus. Sopivassa suhteessa historiaa ja tätä päivää. Näyttelyt olivat hienosti toteutettuja. Sisäpihalta löytynyt mineraaliallas sekä näkymät sieltä, olivat huikaisevia.

Vanha roomalainen kylpylä

Vanha roomalainen kylpylä

Nykyisessä museossa on mahdollista myös maistaa 46 eri mineraalia sisältävää lämmintä vettä. Veden uskotaan parantavan kaiken maailman kolotukset. Pahalta se ainakin maistui… Ja haisi. Rikkiä kun oli mukana. Kesäisin museo on myös ilta-aikaan auki, jolloin valot pääsevät oikeuksiinsa. Iso suositus!! Mikäli vanhat kylpylät eivät iske, kaupungista löytyy kyllä myös uusia kylpylöitä, joihin pääsee pulikoimaan samassa mineraalivedessä kuin muinaiset roomalaiset aikoinaan.

Kylpylän jälkeen kiersimme pitkin Bathin katuja ja löysimme mm. puiston, jossa paikalliset makailivat vilttiensä päällä, torvisoittokunnan soittaessa vanhoja 20-luvun viisuja auringossa paistatteleville kuulijoilleen.  Puistoon oli muuten sisäänpääsymaksu!!! Joten jäimme katsomaan ja kuuntelemaan antia puistoa ympäröiville muureille.

puisto

Vierestä löytyi joki, jonka yli kulki vuonna 1767 rakennettu romanttinen Bulteney bridge-kivisilta (Pulteney bridge). Kävely Bathissa oli kuin olisi lennellyt pitkin historiallista dokumenttia, tosin opaskirjan kanssa. Joskus unelma ei ole se mitä haluaa, vaan se mitä ei tiennyt haluavansa. Mutta siinä onkin matkustamisen ihanuus, koskaan ei tiedä mitä nurkan takaa löytää! 🙂

Road tripin kakkososa tulossa… Stay in tune!

Burney bridge-silta

Bulteney bridge-kivisilta

Lucky you, It`s a strike!

Montréal, Kanada

Aiemmin tuli kirjoiteltua blogi (Matkalla Zagrebiin) siitä, kuinka Lufthansa hoiti lumimyrskyn jälkeen meidät hienosti matkaan. Tämän kertainen turina kertoo siitä kerrasta, kun homma ei sitten mennytkään niin putkeen. Ajankohta oli joulukuu 2016, jolloin olimme rymyryhmämme kanssa suuren rapakon takana Montréalissa (Montrealin juttu). Samaan aikaan Euroopassa Luffen lentäjät uhkasivat yhtiötä lakolla ja niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi, että myös lakkoon menivät. Tämä sekoitti ei pelkästään Euroopan lentoliikennettä, vaan myös kaiken Münchenistä ja Frankfurtista lähtevän kaukoliikenteen. IMG_1611

Seurasimme tilanteen kehittymistä Kanadan maalla, hotellissa suomalaisia iltapäivälehtiä netissä selaten. Lähtömme Montrealista oli torstaina… Ja lentäjien lakko alkoi keskiviikkona. Aluksi oli epätietoisuutta siitä, mitkä kaikki kaukolennot lennetään ja hetken aikaa näytti siltä, että meidän lento lähtisikin. Kunnes huom. jälleen, iltapäivälehtiin tuli tieto, että kaikki lennot on peruttu myös torstailta. Lufthansalta ei ole tähän päivään mennessä infoa asiasta tullut, tosin ei sitä enää kaivatakaan. Olemme tietoisia pykälistä kuten siitä, että matkustaja on itse vastuussa lentonsa statuksen selvittämisestä, mutta aiemmin edellä mainittu yhtiö on tiedottanut vallan mainiosti kaikista lentoon liittyvistä ongelmista. Oli kyse sitten myöhästymisistä tai peruutuksista.

Siellä sitä sitten epäuskoisina kökötettiin Montréalin keskustassa ja Eurooppa tuntui olevan todella kaukana. Lufthansan sivuilta löytyi tieto, että soita asiakaspalveluun. Ryhmän kriisimiitinki kasaan ja soittelemaan Saksan, Suomen ja Kanadan Lufthansan asiakaspisteisiin. Saksan puhelu meni heti vastaajaan ja vastaajaviestissä ohjeistettiin menemään nettiin, josta taas ohjattiin soittamaan. TÄH? Suomen ja Kanadan asiakaspalvelupisteet eivät vastanneet ollenkaan. Jotakin oli siis tehtävä: ensin etsimme kaupungilta Lufthansan toimistoa, jota emme pitkän hakemisen jälkeen löytäneet. Oliko sitten muuttanut tai hävinnyt koko kaupungista, kun eivät edes vastanneet puhelimeen.

Tyhjä Lufthansan tiski..

Tyhjä Lufthansan tiski…

Ja eikun lentokentälle… 474-lentokenttäbusseista ei voi ostaa lippua, vaan lippu on etukäteen ostettava kaupungilla olevista automaateista. Siinä sitten levottomina haettiin automaattia, joista lähin löytyi rautatieaseman metrotunnelista. Seuraavaksi odottelemaan appelsiininhajuiselle linja-autopysäkille. Lasinen pysäkki jonka ympärille oli kieputettu appelsiinitarraa, todellakin tuoksui appelsiinilta, koska ihmisten tullessa sisään, katossa oleva automaatti päästeli tujauksen aromeja ilmoille. Sinänsä skitsoa kun ympärillä oli läjä päin uutta lunta.

Bussi tuli ja tunnin ajon jälkeen jäimme lentokentälle. Astelimme infoon kysymään Lufthansan tiskin sijaintia, josta kerrottiin kyllä tiskin numero, mutta samaan syssyyn se ettei sinne tule ketään tänään ja huomenna, kun lennot eivät lähde lakon vuoksi. MITÄÄÄÄÄ? Asiakaspalvelua siis ”parhaimmillaan”. Infon henkilö kertoi, että ehkä voitte saada apua Swiss:n tiskiltä, joka aukeaa parin tunnin päästä. Kuuluuhan Swiss nykyään Lufthansan yhtiöihin. Kaksi tuntia… Tuli mieleen kysyä Air Canadan tiskiä, koska he ovat samassa Alliancessa kuin Lufthansa. Astelimme hämillämme kumppanin tiskille.

Tiskillä oli hieman vanhempi rouva töissä ja hän kuunteli tarinaamme myötätuntoisena. Hän katseli lippujamme ja totesi, ettei meidän ongelma varsinaisesti heille kuulu. Olimmeko sitten niin epätoivoisen näköisiä vai mitä, hän lupasi katsoa, mitä asialle olisi tehtävissä. Hän soitti puhelun ensin Lufthansalle, mutta myöskään hänelle ei vastattu, vaikka hänellä oli sentään sisäinen numero. Toinen puhelu meni Air Canadan matkavarauksiin. Siinä hän keskusteli henkilön kanssa ranskaksi. Meillä pyöri lähinnä silmät päässä. Ranska kun ei kuulu meidän sanavarastoon. Sana sieltä, toinen täältä. Tuokion puhelimessa juteltuaan, hän alkoi näppäillä tietokonetta ja tässä välissä hän kertoi meille, että he saisivat meidät lähtemään torstaina Müncheniin asti. Sopisiko tämä? Meille oli kaikki vaihtoehdot varsin ok, pääasia oli päästä lähtemään ja mieluiten takaisin Eurooppaan. Tosin huvittuneina eläteltiin toiveita, lennoista esim. Hawajin ja Pekingin kautta Suomeen… Ainoa huvitus, on vilkas mielikuvitus. 😉

Siinä hän sitten naputteli konettaan ja meidät buukattiin Montréalista lähtevään Air Canadan lennolle Torontoon ja Torontosta edelleen Müncheniin. Perjantain Helsingin lentoa ei ollut vielä tuolloin peruttu, joten se sai jäädä. Olimme enemmän kuin tyytyväisiä tästä käänteestä ja juhlimme tuuriamme Burger Kingin ylihintaisella aterialla lentokentällä.

Torstai, lähtöpäivämme aukeni aurinkoisena. Tartuin tablettiin ja selaisin iltapäivälehdet, siellähän se sitten jälleen oli, myös kaikki Luffen perjantain lennot oli peruttu. Miitinkiä kahvikuppien ääressä ja pakkaamisen jälkeen päätimme suunnata suoraan kentälle, vaikka kaupungilla olisi ollut vielä pari tuntia väljää aikaa, ennen Toronton koneen lähtöä. Kävelimme bussista suoraan Air Canadan tiskille, jossa olikin tällä kertaa jono. Esimiesasemassa oleva henkilö kävi jonossa olevien lippuja läpi ja varsin töykeästi osoitti lentoaseman yleisöpuhelinta Lufthansan liput omaaville. Näin aluksi kävi meillekin, mutta kun kuuli, että jo edellisenä päivänä meidät oli ”siirretty” heille, hän totesi: ”No menkää tiskille, niin katsotaan mitä on tehtävissä.” Ei tosin luvannut mitään kun meillä on ”väärän” lentoyhtiön lentoliput.

Tiskillä oli töissä jälleen hieman vanhempi rouvahenkilö. Hänkin oli hyvin myötätuntoinen, mutta alkoi ihmetellen kysellä, kuka liput oikein vaihtoi ja miksi jne. Hän selitti, ettei tapaus kuulu heille, koska meillä on tai oli Luffen alkuperäiset liput. Katsoimme häntä saapasjalkakissan ymmyrkäisellä katseella ja hän heltyi, jonka seurauksena alkoi lähes 1,5h puhelinrumba, jonka aikana meitä pyöritettiin virtuaalisesti ympäri Eurooppaa. Rouva sanoi, ettei hän ole ikinä tehnyt tällaisia lippumuutoksia, mutta hän haluaa oppia, joten kyllä teidät Suomeen saadaan. Kyseli myös puhelun välissä, onko meillä jokin välttämätön tarve mennä Saksaan… No, eipä ollut. Siinä sitä sitten seurattiin ihmeissämme ranskankielistä keskustelua rouvan ja Air Canadan Helpdeskin välissä. Takanamme jono muotoutui hyvin pitkäksi ja kaikki Lufthansan lipuilla matkustavat matkustajat, esimies käskytti edelleen tylysti puhelimeen. Luffelta kun olisi lähtenyt torstai-iltana kaksi konetta Saksaan: Mûncheniin ja Frankfürtiin. Käytännössä molempien koneiden matkustajat harhailivat kentällä eri pisteissä apua hakien.

Puheissa vilisi Pariisi, Kööpenhamina, Oslo, Amsterdam… Mutta aina kun rouva alkoi tehdä varsinaisia varauksia, lennot hävisivät näytöltä, koska muutama kymmenentuhatta muutakin matkustajaa buukattiin uudelleen samaan aikaan ympäri Eurooppaa. Lopulta rouva huokaisi helpottuneena ja kertoi, että hän sai meidät juuri buukattua Lontooseen ja sieltä Helsinkiin. JEEEEE! Kiiiitoooss! Merci! Thank you! Ja kaikki muut kiitokset, kaikilla kielillä jotka siinä hetkessä mieleemme tulivat. Aivan superihana asikaspalveluhenkilö!

Olisimme ostaneet rouvalle ison kasan ruusuja jos lentokentällä olisi ollut kukkakauppa. Saimme sellaista asiakaspalvelua ja sympatiaa osaksemme, ettemme ole ikinä saaneet. Emmekä olleet ainoita, nimittäin meidän viereisellä tiskillä oli kuuden hemmon ryhmä, jolle kävi sama säkä, heidät lennätettiin Eurooppaan Halifaxin kautta. Olivat alun perin olleet menossa Frankfürtiin Lufthansan lipuilla. Laittaisiko lottokupongin vetämään?

IMG_1632

Lento Britteihin lähti vain 1h alkuperäistä lentoa myöhemmin. Air Canada vei meidät turvallisesti hieman vanhemman miehistön kera Lontooseen, jossa selkisi sitten SE viimeinen yllätys. Air Canadan täti oli nimittäin buukannut meidät British Airwaysille, joka ei edes kuulu heidän Allianceen. Meitä ei asia sinänsä haitannut, mutta mietittiin, minkälaisen laskun Lufthansa matkastamme tulee aikanaan saamaan…

PS. Lähetimme myöhemmin Air Canadalle ja erityisesti näille kahdelle ihanalle asiakaspalvelijarouvalle lämpimän kiitosviestin avunannosta, varsin kiperässä tilanteessamme. Tosin hieman ylimalkaisen ja hämärän, emmehän halunneet aiheuttaa heille mitään ylimääräisiä ongelmia!

Voita lippupaketti Matka2017-messuille!

Kilpailu on päättynyt! Arvontaonnea oli nimimerkillä KCP.

Paljon onnea! 🙂

 

Jee! Himomatkaajan turinoiden ensimmäinen blogikilpailu:Matkalogo

Voita liput itsellesi ja kaverillesi Matka2017-messuille! Matkamessut pidetään Helsingin Messukeskuksessa 20. – 22.1.2017 ja liput oikeuttavat kertakäyntiin messuilla.

Jätä naseva kommentti sähköpostitietoineen johonkin http://www.rantapallo.fi/himomatkustaja/ -blogin turinoista. Yhden lipun arvo on 18€. Kilpailuaika on 29.12.- 5.1. Lippupaketin arvonta suoritetaan 6.1. Voittajaan ollaan henkilökohtaisesti yhteydessä. Paljon onnea arvontaan! 🙂

 

Montréal

Montréal, Kanada

Iltaista kaupunkinäkymää pilvenpiirtäjineen

Iltaista kaupunkinäkymää pilvenpiirtäjineen

Tänä syksynä oli jälleen hypättävä Luffen siiville ja suunnaksi tuli Pohjois-Amerikka. Tarkemmin sanottuna Montréal. Ja miksikö? Noh, heinäkuussa tarjolla olleet lentotarjoukset olivat sitä luokkaa, yht.  285€/hlö meno-paluu, jotta olihan se taas kaivettava matkalaukku naftaliinista ja suunnattava nokka kohti Kanadaa. Tosin Vancouverin ja Seattlen matkasta (Vancouver ja Seattle) oli aikaa kulunut runsas kolme viikkoa, mutta kyllä sitä jaksaa lennellä, kun on hyvä syy… Eikö?

Montréalin turistisivut (http://www.tourisme-montreal.org/) eivät tarjonneet kaupungista kovin ihmeellisiä nähtävyyksiä, mutta joskus isoin nähtävyys onkin itse kaupunki. Niin myös Montréalin kohdalta on sanottava. Montréal-Trudeau lentokentältä kaupunkiin pääsee kätevimmin nro 474-lentokenttäbussilla (muistuttaa lähiliikenteen bussia), mutta matka-aika on noin tunti ja bussissa ei ollut mitään infoa siitä, mikä pysäkki on milloinkin kyseessä. Ja varsinkin pimeässä myöskään aistinvaraiset havainnot eivät toimi. Pääsimme kuin pääsimme kaupunkiin asti.

Montréal on kuuluisa monen kilometrin pituisesta tunneliverkostostaan eli maanalaisista ostoskeskuksista sekä tunneleista, jotka yhdistävät shopping mall:t toisiinsa. Myös metroverkosto on kattava, mutta silloin ei valitettavasti näe ympärilleen. Viikon aikana verkostot tulivat kuitenkin hyvin tutuiksi, sää kun Montréalin alueella on hyvin vaihteleva. Saimme viikon aikana osaksemme kaikista Suomen vuodenajoista ja lähtiessämme talvi oli tullut myös Montréaliin. Juteltuamme paikallisen kanssa hän kertoi, että joskus talvella Kanadassa voi pakkasta olla -40 astetta ja taasen kesällä saman verran plussaa, joten lämpötilaerot ovat vieläkin isommat kuin Suomessa.

Paraatin yleisöä

Paraatin yleisöä

Pääsimme seuraamaan kaupungin joulunavausta edeltävään hyväntekeväisyysparaatia. Tämä oli Jenkkimeininkiä ”parhaimmillaan”. Paikalla oli aivan älytön määrä ihmisiä ja varmasti kaikki seudun lapset. Suurin osa lapsiperheistä oli tullut paikalle jo hyvin varhain vilttien, retkituolien ja piknikkorien kera. Paraatissa oli mukana erilaisia ajoneuvoja, ilmapalloja, soittokunta, käveleviä pehmoeläimiä ja mansikkana kakun päällä -joulupukki. Tosin hän oli jonkinlainen keraaminen patsas.

IMG_1433

Montréalin Notre dame-kirkko

Montréal on helposti käveltävissä ja näin myös me teimme: kävelimme Chinatowniin, jonka hienot portit olivat remontissa ja alas vanhaan satamaan (Opas), jonne myös eurooppalaiset siirtolaiset ovat aikoinaan tulleet. Satamassa on mm. erilaisia viihdepalveluita kuten akvaario, elokuvateatteri, rusettiluistelukaukalo. Lisäksi siellä olisi ollut vanha rahtilaiva, josta on tehty pohjoismainen SaunaSpa-alus.  Aluksella olisi ollut tarjolla erilaisia hoitoja sekä suomalainen saunan.

Valuimme hitaasti iltapäiväauringossa rantaviivaa pitkin vanhaan kaupunkiin. Vanhasta kaupungista löytyy kivoja kapeita kujia, vanhoja romanttisia taloja sekä tietenkin aukio, jossa on vanhan kaupungin päänähtävyys, Montréalin Notre dame-kirkko (Opas).

En tiedä teistä, mutta meidän matkoilla kävellään aina ja paljon. Se on paras tapa ottaa kaupunkia haltuun ja samalla eteen voi tulla myös jotain sellaista, mistä ei vielä aamulla ollut tietoakaan. Tämä ei tietenkään päde Jenkeissä, joissa on kaupunkeja, joita ei todellakaan ole suunniteltu käveltäviksi. Kävely aiheuttaa illalla yleensä sen, että porukat ja erityisesti meidän jalat ovat rättiväsyneitä, mutta myös onnellisia (ei jalat ;)) päivän aikana sattuneista tapahtumista ja jaetuista kokemuksista.

Elisabeth Taylor-barbie

Elisabeth Taylor-barbie

Seuraavana päivänä hotellin tarjoaman aamiaisen jälkeen (croissant ja kahvia), satuimme kävelemään Barbie Expo-kyltin ohi ja koska ei ollut sen ihmeempiä suunnitelmia päivälle, niin sisälle vain. Ja kyllä oli nukkeja jos jonkinlaisia. Siinä pääsi huokaus jos toinenkin, vaikka emme enää ihan Barbie leikki-ikäisiä ollakaan. Suurin osa nukeista oli keräilynukkeja, joten hintaakin taisi olla nukeilla pienen omaisuuden verran.

IMG_1490

Ihana James Tissotin maalaus October

Tällä välin ulkona oli alkanut sataa, joten laitoimme monoa toisen eteen ja menimme sadetta pakoon Montreal Museum of Fine Arts:n (Linkki museon sivuille). Museon perusnäyttelyt ovat ilmaisia, mutta erikoisnäyttelystä, joka joulukuussa 2016 olisi ollut Robert Mapplethornen näyttely, lipunhinta olisi ollut 20 Kanadan taalaa. Menimme ihmettelemään perusnäyttelyitä, jotka olivat vallan upea. Useita maalauksia mm. Picassolta, Rembrandtilta, Matisselta ja Monet’lta. Jos vertaa Ateneumin tarjontaan, tämä oli jotain potenssiin sata.

Suurimman vaikutuksen meihin teki Napoleonille omistettu osio, jossa oli esillä mm. Napoleonin kuolinnaamio, kenkä, yöpaita ja SE kuuluisa musta hattu. Matkaseurueessa tämä aiheutti huvittunutta mietintää, miten nämä esineet ovat yleensäkään Montréaliin päätyneet ja missä ihmeessä on se toinen kenkä? Perusnäyttelyt on laitettu esille useisiin taloihin ja kerroksiin aihealueiden mukaan, joten näyttelyt ovat selkeitä ja helposti läpikäytäviä. Esimerkkinä pohjoismaisesta muotoilusta, Design-osastolta löytyi suomalaista Alvar Aaltoa sekä Tapio Wirkkalaa. Kannattaa varata aikaa museossa kiertelyyn, vaikka ei ihan kauhea taiteen ystävä olisikaan. Mukavaa oli se, että museossa sai valokuvata, tosin ilman salamaa.

IMG_1607

Montréalin Olympiapuisto

Toinen suositeltava paikka, jossa Montréalissa kannattaa vierailla ja jonne on hyvin helppo metrolla huristaa, on 40 vuotta tänä vuonna täyttänyt Olympiapuisto (Linkki). Nykyisin Olympiapuisto ja -stadion toimii lähes samassa käytössä kuin Suomen vastaava, keikka- ja urheiluharjoituspaikkana. Tosin nyt stadionin torni oli remontissa, kuten Suomenkin oma, joten emme päässeet kiipeämään ja katsomaan tornista avautuvia näkymiä.

Hintataso Kanadassa on korkea. Ruokailut ravintoloissa ovat kalliita, puhumattakaan drinksuista. Kannattaa käydä syömässä tuhdisti lounasaikaan tai Happyhour-aikana. Ostoskeskusten yhteydessä on ruokailualueita, joista saa noin 10 taalan hintaisia aterioita myös iltaisin. Tämä on halpaa ja useassa ruokapisteessä ateria tehdään avokeittiössä silmiesi edessä, joten ruoka on takuulla tuoretta. Tosin ateriointi tapahtuu kertakäyttöaterimilla ja kaikki tarjottimella oleva, tarjotinta lukuun ottamatta, menee roskiksiin. Klubitoiminta kaupungissa on virkeää. Tosin liput ovat paljon kalliimpia kuin Suomessa. Harmittavaa oli, että lähtöpäivänä paikallisella klubilla olisi esiintynyt Cob eli suomalainen Children of Bodom, mutta siinä vaiheessa olimme jo Atlantin yllä tai niin ainakin luulimme. Paluumatkasta voit lukea tästä.

IMG_1445

Iltapäivän himmenevää valoa

Suurena yllätyksenä matkan aikana tuli montréalaisten kielitaito, nimittäin pääkieli Quebecin ”läänissä” on ranska eikä suinkaan englanti. Ja henkilöstä riippuen, englantia ei osattu ollenkaan. Ja nyt en puhu ns. osaamisesta, vaan muutamassa kaupassa tuli todellinen tenkkapoo nuorien myyjien kanssa, kun yhteistä kieltä ei tuntunut löytyvän. Samaan aikaan on mainittava, että montréalaiset ovat hyvin ystävällisiä. Esimerkkinä: jos joku vahingossa metrosta tullessa osui meihin, välittömästi kuuluu ”Pardon”. Montréalaisissa on muutenkin hyvin paljon samaa kuin mitä meissä suomalaisissa, he haluavat sekä antavat omaa tilaa ihmisille. Eli aivan viereen ei tulla, paitsi jos tilanne on täysin mahdoton, ja silloinkin pyydetään lähestymistä kohteliaasti anteeksi.

IMG_1443

Näkymiä vanhasta satamasta

Reissu Montréaliin oli kovin outo, nimittäin matkustat tuntitolkulla Euroopasta… ”Eurooppaan”. Kaupunki ja kaupunkilaiset toimivat kuin Euroopassa. Itse asiassa he ovat enemmän ranskalaisia kuin ranskalaiset ovat. Ja juuri sen takia, kaupungissa on helppoa ja turvallista olla, mutta toisaalta pidemmän päälle hieman tylsää. Meidän matkamme kesti vajaan viikon ja onneksemme pääsimme käymään Quebecissä (Quebec), muuten matkan anti isossa kaupungissa olisi voinut jäädä aika ohkaiseksi. Paitsi jos tykkäisi jääkiekosta…

Madrid: El Clasico

 

Madrid, Espanja

Vuonna 2012 osuimme Madridiin juuri kun pelattiin El Clasicoa eli Champions liigan semifinaalin jalkapallopeliä Real Madrid vastaan FC Barcelona. En ole koskaan mikään jalkapallohullu ollut, mutta jalkapallohuuma oli, jos ei käsin kosketeltavaa niin ainakin silmämääräisesti aistittavissa. Madridissa kun olimme, oli koko kaupunki liekeissä ”omien poikiensa” vuoksi.

IMG_9486

Lähes kaikki fanit olivat pukeutuneet pelipaitoihin, eikä jäänyt epäselväksi, ketkä kaksi jalkapallojättiläistä kohtasi ottelussa, nimittäin Ronaldo vs. Messi. Hulinaa ja meteliä oli, minne vain meni, sekä isoja kaljapulloja ja papatteja. Kun pelin aika tuli, areenalle valuvat ihmiset pysäyttivät liikenteen pääväylillä, koska eivät mahtuneet jalkakäytäville kulkemaan. Oli siinä Pohjoisen tytöillä ihmettelemistä.

Fanipaidat olivat edustettuina katukuvassa.

Fanipaidat olivat edustettuina katukuvassa.

Kun peli alkoi, niin pahin meteli kuului stadionilta ja itse kaupunki rauhoittui hieman. Olikin hyvä aika kävellä lämpimässä kesäillassa ja tutustua jalkaisin Madridin ydinkeskustaan. Ensimmäiseksi vastaan tuli Plaza de Espana. Koska Espanjan kesä oli huhtikuussa vasta aluillaan, oli puistoalue vielä vihreä ja hyvinvoiva. Seuraavaksi huomio kiinnittyi alueen lukuisiin hylättyihin rakennuksiin. 2012 Espanja koki suuren pankkikriisin, joka näkyi yritysten konkursseina ja hylättyinä liikehuoneistoina. Hotellimme lähellä oli mm. iso rakennuskompleksi, joka oli vielä hetken aikaa sitten ollut loistohotelli. Nyt alakerran ikkunat oli naulattu umpeen ja talo oli varsin surullinen näky katukuvassa. Kaduilla istui myös paikallisen näköisiä ihmisiä, kerjäämässä ohikulkijoilta kolikoita ja syötävää pahvikylttien kera.

Herkkukauppa

Herkkukauppa

Tiemme vei meidät ohi Madridin kuninkaallisen palatsin, jossa hevosvaunut odottivat kyyditettäviä. Varsin näyttävän näköinen rakennus (Opas palatsiin). Palatsilta koukkasimme hiukan kaupunkiin päin ja pian vastaan tulikin Plaza Mayor kivan näköinen, vanhojen lohenpunaisten talojen ympäröimä keskiaikainen aukio (Opas Plaza Mayorille). Täältä löysimme lisää äänekkäitä jalkapallofaneja, jotka olivat miehittäneet kaikki terassit ja ravintolat, joissa jokin television tapainen sattui löytymään. Hetken miljöötä ihailtuamme, jatkoimme matkaa Puerta del Solille, ehkä kaupungin tunnetuimmalle aukiolle. Aukio kuhisi elämää: katusoittajia, ”eläviä patsaita”, ilmapallokauppiaita sekä paikallisten herkkujen myyjiä sekä niin paikallisia kuin turistejakin nauttimassa yleisesti ilmapiiristä. Läheltä aukiota löysimme myös vanhan kauppahallin, josta saimme hiukan murua rinnan alle nimittäin tapasta. Istumapaikkoja ei täälläkään ollut, mutta ruokaa jos jonkinlaista. Myyntipisteissä oli erillisiä juuston-, kalan, lihan-, viinin- ja jälkiruokien myyjiä. Mukaan sai evästä ottaa, mutta enemmistö söi herkkuja paikan päällä muutaman euron hintaan.

Tapasta

Tapasta

Kun masut oli ruokittu, kävelimme pimenevää kaupunkia hotellia kohti, tehden seuraavan päivän sotasuunnitelmia. Yöllä heräilimme massiivisiin hätäajoneuvojen pillien sointiin ja aikamoiseen älämölöön, vaikka hotellimme ei aivan ydinkeskustassa ollutkaan. Aamulla kävi ilmi, ettei Madridilaisten tsemppaus ollut Real Madridille riittänyt ja joukkue oli hävinnyt ottelun Barcelonalle numeroin 2-0. Pettymys oli sitten purkaantunut mm. roskiksien poltteluna, pahoinpitelyinä ja vimmaisella tuhoamisella. Siinä epätoivon vimmassa, puistojen kukat olivat saaneet kyytiä…

Häviämisen tuska purkaantui ympäristöön.

Häviämisen tuska purkaantui ympäristöön.

Aamiaisen jälkeen etsimme lähimmän Hop On, Hop Off-bussipysäkin ja jatkoimme tutkimusmatkaa kaupungilla, nyt kumipyörien päällä. Varsin miellyttävä tapa liikkua isossakin kaupungissa. Päivän kaupunkia ihmeteltyämme ja viimeisen kierroksen tehtyämme, hyppäsimme pois Parque del Oesteen puistoalueella, jonka sisällä on muinaisegyptiläinen Templo de Debod-temppeli. Useita historiallisia kohteita oli 60-luvulla Egyptissä jäämässä Assuanin padon alle ja Unescon pyynnöstä mm. Espanjalaiset auttoivat niiden pelastamisesta. Avusta kiitollisina, Egypti lahjoitti Templo de Debod-temppelin Espanjalle. Niin temppeli kuin alue, jonne temppeli on uudelleen rakennettu, on yksinkertaisuudessaan todella vaikuttava näky (Opas Templo de Debodille).

Madridista on yleisestikin sanottava, että kaupungin alueella on paljon eri aikakausien patsaita, katutaidetta ja taidemuseoita kuten Museo del Prado (Museo-opas), joten kaupunki on erityisesti niin urheilun- kuin taiteenystävänkin mieleen. Lapsia unohtamatta, kaupungissa on iso eläintarha, jossa asustaa niin pandoja kuin muitakin eksoottisia elämiä delfiineistä muurahaiskarhuihin. Osan eläintarhan asukkien kanssa on mahdollista ikuistaa itsensä valokuviin, erityisinä kuvaushetkinä.

Eläintarhan asukki

Eläintarhan asukki

Kuvaushetkiä järjestetään mm. haukkojen, apinoiden ja käärmeiden kanssa (Eläintarhan sivut). Ajat löytyvät mm. häkkien infotauluista.  Varsin mukava paikka ja hyvin hoidetun oloinen eläintarha myös meille muille lapsenmielisille.

Tutustumisen arvoinen paikka on myös Parque de el Retiro (Opas Parque del Retiroon). Suurta 125 hehtaarin puistoa mainostetaan Madridin vihreinä keuhkoina, jonka keskellä on Alfonso XII:n monumenttipatsas. Patsaan edustalla on tekolampi, jossa voi soutaa pienillä veneillä. Espanjan aurinko on huhtikuussakin jo polttava, joten puut, joita puistossa on muuten 15 000 kappaletta, antavat suojaa kulkijalle. Pitkän Suomessa vietetyn talven jälkeen on mukava vain istua ulkona ja seurata madridilaista elämää.

Puistossa ikuistettiin hääpareja.

Puistossa ikuistettiin hääpareja.

Jos jalkapallopeli oli El Clasico niin samaa voi sanoa, myös kaupungista. Madridissa on hyvin paljon jäljellä vanhaa Espanjaa. Ydinkeskusta on käveltävissä ja levähdyspaikkoja kuin varjopaikkojakin löytyy lukuisista puistoista ja ravintoloista. Ruokaa löytyy jokaiselle ja on edullisempaa kuin Suomessa. Madridilaiset tuntuvat elävän kadulla ja heitä on mukava seurata hellehatun ja aurinkolasien suojasta. Kulttuuri on läsnä jokapäiväisessä elämässä, niin kuin sen aina pitäisikin olla.

IMG_9475

Puerta del Solin ”karhut”

PS. Jalkapallon Champions liigan finaalissa kohtasivat lopulta (yllätys, yllätys) Real Madrid ja FC Barcelona. Toisin kuin semifinaalissa, Real Madrid voitti mestaruuden 2-1. Mahtoi tuolloin Madridissa olla mieletön hulina… 😉