I figured, now that I am back home and I’m using our super-speedy appropriatedly named WiFi (“Gringos”), I should upload some of the videos I managed to film. …before finding out my camera had broken after one crazy Kuta night… You should see the last video I had filmed with it at 1:30am (or not…).
Sorry guys for this is in Finnish …but I think you’ll still get the feel of it! (:
This one is from Balangan Beach – an introduction to our humble little home – Mansis beach shack I so fell in love with. I came back to Balangan twice and stayed there each time :) By far the best accommodation of my whole “backpacking carreer” !
I love the simplicity of life and how ascetic everything was in the beach shack. And although no luxuries were present* – except for one electric socket and lamp in each room – they were not slightly missed. All I wanted was to eat Mansis Mie Goreng Special (which was the best of Bali), sleep in the most comfortable bed in the world and walked barefoot. The best thing about the beach shack was falling asleep and waking up to the sound of the waves every morning and night.
I can’t even describe the sensation of the sound. It’s gotta be one of the best things in the world. You just feel so relaxed. Every morning I would wake up around 5 am (to the sound of the waves), tip toe across the wooden floor to our sea view and just sit quietly and stare at the motion. And be totally mesmerized and hypnozed over the sound.
It’s probably one of the things I miss the most in Bali (along the crazy traffic – yeah I know, weird!).
“I can’t even describe the sensation of the sound. It’s gotta be one of the best things in the world.” No kyllä, komppaus tähän! Oiskohan tää jopa mun ensimmäinen kommentti tänne…:)
Harmittaa, ettei tullu nauhotettua sitä ääntä..! Takuu varma keino nukahta HETI :)
Olin alunperin kirjoittamassa tätä Emman blogiin vastaten kommenttiisi “miten Nana voi olla niin iloinen Suomesta”, mutta ajattelin että miksipä en kirjoittaisi sitä tänne.
Ja tiedoksesi, olen kyllä käynyt täällä blogissasi aiemmin, luin jonkun verran juttujasi, eikä ne oikein napannut.
Tässä siis se varsinainen kommentti:
Ehkä sinäkin Sandra olisit, jos asuisit joskus parikin vuotta putkeen ulkomailla, mielellään jossain päin Afrikkaa, Etelä-Amerikkaa tai Aasiaa, käymättä välissä Suomessa.
Sinun blogistasi huomaa naiiviuden ja “jihuuuu ihanaa reissata ja paskaa olla Alepan kassalla”-tyyli ei oikein pure…Helppohan se on reissata kun ei tarvi tehdä töitä kohdemaassa, saatika oppia paikallisten tavoille. Kokeile joskus seuraavaa: oot reissussa, olet tutustunut kivoihin tyyppeihin. Sun rahat loppuu, mutta tässä vaiheessa älä lähdekään takaisin Suomeen, vaan hanki työpaikka vaikka sieltä Egyptistä (jossa esim. olisit sillä hetkellä). Pikkuhiljaa reissututtusi lähtevät uusia seikkailuja tai kotimaitansa kohti, ja huomaatkin pian olevasi varsin yksin, tienaavasi 50€/kk, ja teet 15h päiviä töissä.
Ehkä itsekin alat pian arvostamaan Suomea ja sitä miten hyvin meillä on täällä asiat (ja miten mukava siinä Alepan kassalla olikaan olla).
En tarkoita olla ilkeä, mua vaan ärsyttää ihan SUUNNATTOMASTI tuollaset wannabe-reissarit jotka oikeasti kokee esim. Balin jonakin paratiisina. Bali saattaa olla paratiisi matkaajalle, mutta ei välttämättä paikalliselle. Ehkä ärsyynnyn tälläisistä ihmisistä, koska olin itse joskus samanlainen. Tosin muutin käsitystäni varsin nopeasti työskennellessäni ns. kehitysmaassa pari vuotta normaalina työntekijänä. Ja sillä erolla että minä jopa pidin S-Marketin kassalla olosta kerätessäni rahaa reissuihin.
Ekä sä huomaat joku päivä että elämä ei ole pelkkää reppureissaamista ja pakettimatkailijoiden mollaamista.