“Buon giorno! Mi chiamo Maija, sono finlandese”, näin opettaa siskoltani lainaama italiankielen kuuntelu cd. Yritän iskostaa mieleeni ennen K12 alkua muutaman sanan italiaa, vaikka toivon, että soveltamalla espanjaa ja saksaa selviydyn kesästä. Toivon myös että vaalean pehkoni ja silmäripsien räpsyttelyn ansiosta italialaiset antavat kielitaidottomuuteni anteeksi, edes osittain.
K12 työkomennukseni käy siis Italiaan, maahan, josta opasurani alusta lähtien olen haaveillut, ja josta poistuin edellisen kerran vuonna 2010 tuhat kokemusta rikkaampana, ja mm. yksi lompakko, yksi kamera ja yksi matkapuhelin köyhempänä. Varsinainen rikospaikka on Emilia-Romagnan maakunassa Riminissä, joka tunnetaan persikoistaan (näin kertoi kesällä 2010 junassa tapaamani parmalaismies), ja johon myös hain toistamiseen, mutta tämän sijaan minulle suotiin kesä ah! niin ihanassa Italiassa ei Riminissä vaan Garda-järvellä! WAU! Purjelautailukesä siis edessä.
Pakkaan elämästäni 60 kiloa kolmeen ja puoleen matkalaukkuun lähteäkseni kohti Lago di Gardaa Pohjois-Italiassa. Tarina kertoo, että mm. viulu on saanut muotonsa tästä vuoristojen reunustamasta kuvankauniista tarunhohtoisten linnojen, kulttuuritapahtumien ja lukuisten urheilutapahtumien näyttämöstä. Tosiasiassa Italian suurin järvi muistuttaa enemmänkin banjoa kuin viulua. Soitin kuin soitin.
Kokoa Lago di Gardalla on noin 370 km² ja pituutta pohjoisesta etelään 51,6 km. Järvi sijaitsee lähellä Veronan kaupunkia, joka on tullut tunnetuksi mm. Shakespieren niin ällöttävän romanttisesta tarinasta Romeo ja Julia. Täytyy kesän aikana etsiä se parveke.
Seuraava kotini on noin 3000 asukkaan pieni Malcesinen kaupunki järven puolivälissä itärannalla. Malcesine on kuvista päätellen juuri sellainen kuvan kaunis kylä, josta ei saa otettua huonoa kuvaa. Tunnen myös sellaisia ihmisiä ja vihaankin heitä, sillä se on epäreilua.
Pakattuani laukkuni, mietin vieläkin, olenko pakannut kaikken tarpeellisen vai aivan turhan mukaan. En osaa yhtään ajatella, millaisia vaatteita seuraavan kolmen kuukauden aikana tarvitsen ja monetko kengät ovat liikaa tai liian vähän. Tällä hetkellä järvellä on hyvin kanarialainen sää, joten sopeudun siihen varmasti nopeasti, päivällä n. 20+ ja illalla n.16-20 astetta.
Olen viimeisen kuukauden viettänyt T11 kauden jälkeen pääasiassa Seinäjoella vanhempieni luona, tosin välillä piipahdin Leenan kanssa Pekingissä. (Loisto reissu!) Vaikka äiti on kovasti yrittänyt minua täällä syöttää, eihän ole onnistunut nostamaan painoani. (Katsotaan onnistuuko Italia. Aion kyllä laittaa hanttiin.)
Täytyy todeta, että huhti-toukokuu on ehkä paskin kuukausi olla Suomessa kesälomalla, näinpä en malta odottaakaan pääsyä saappaan varteen, eikä yhtään harmita lähteä. Tosin on ollut mukavaa, että olen saanut kolme viikkoa nukkua niin pitkään kuin on huvittanut ja tavata ystäviäni jopa kahdesti. Kuukauden verran tuijotettuani tv:tä ja kudottuani itselleni pipon, kynsikkäät ja neuletakin odotan niiiiiiiiiiiin paljon pääsyä työnsarkaan kiinni, vaikka edessä on pitkät työpäivät ilman aikaa syömiseen tai vessassa käyntiin. Kuitenkin minulla on sellainen olo, että tästä tulee kaikkien aikojen kesä!
Näinpä, here we go again ja Lago di Garda here I come! (Ihania kliseisiä lausahduksia.) Suomi arrivederci! (En osaa sanoa tuota muuten sen paremmin kuin Bratt Pittkään elokuvassa Inglorious Basterds…) No kokeile itse!
Visiting the People´s Rebublic of China and it´s capital city Beijing was the farest I´ve ever travelled so far and also maybe the best vacation abroad ever. The city has population of 13,5 million according to Finnair but according to our guide Jessie the population is 22 million only in Beijing. There is over 4 million cars in the city which makes the air grey and the general smell of the air´s smokey. Despite of the greyines the city was clean and green.
With my friend Leena we decided to unite our “forces” together and travel somewhere far in spring 2012. After winter season I had one month off from work and tax refund money to spend so I asked Leena if she could get one week off from work for traveling too. And she did.
Leena asked me where I wanted to travel and my answer was somewhere far, maybe Tokyo or New York, I saw quite advantageous offers on Finnair´s website. After this it took about one day or less that we had booked our flights to Beijing (550€/person), the Peoples Rebublic of China, which was Leenas suggestion. Two days after she had found us hotel aswell, the Jade Hotel close to the Forbidden City (9€/night).
The visa was also easy to get. I arrivel to Helsinki from Canarias on 10th of April and on 11th I visited the Embassy in Kulosaari. The visite took about 5 minutes. They only checked out that I had a new picture for the visa, flight tickets, hotel booked and the visa application and they announced the visa would be ready on Monday, so two days before the departure, that was enough. Finally Leena picked up my visa on Moday and paid 60€ for it.
So the two blonds hit the road and met at the Helsinki-Vantaa airport on Wednesday 18th April 2012. Leena presented her Lonely Planet book (The Book) which was our guide during the trip. Actually I didn´t read too much about the city beforehand just something from internet but Leena had done her homework, and I also felt so relaxed cause I didn´t have to arrange anything or plan or study, Leena did it for me. The guide had Leena and Lonely Planet as her guides. However the Book was full of markings with different colors meaning different things. That´s my Leena. Ofcourse I had checked out places I wanted to visit but there´s no studying like studying Leena does…
At the airport time flew when two friends were catching up and soon we realized we needed to hurry up to the gate. On our way we had our own mission imbossible moment in passport control where the new bio passports were checked out by a macine. First the passport were scanned and next a camera moved up and down infront of me. Cool!
We arrived to Beijing on 19th April 2012. I couldn´t sleep at all in the plane so I was tired as hell and actually it was 7 am. in China when it was only 2 am. in Finland. We took a taxi from the airport to our hotel. The air smelled like something was burning and the sky was grey. At the airport there were lot of drivers who wanted to take us to the hotel with different kind of prices but the Book had told us not to take those black market taxies since they were charging way too much money. Finally we got into a taxi who had a meter and the cost was only 150 RMB (20€).
We arrived to our hotel feeling after explosion but luckily we got our room immediately though normally the rooms are given after 2 pm. Leena had wished a room from upper floors for us but soon we discovered our room was on a first floor and there wasn´t a window in our room. Great, but well if you pay 9€/night what do you expect. However since the hotel and room description said room with a view of the city working as tour guide I asked for room change but unfortunately the hotel was fully booked, so they said. We had to stay in this room but we figured out that we wouldn´t spend that much time at the hotel anyways…
THE FIRST IMPRESSION
On our first day after a nap we got familiar with the area close to our hotel. The city seemed really clean and modern though there we lot of sloppy houses in hutong areas and sick and old people beging for money. People were staring at us. We bumb into a food market which was one of those things we wanted to see and try besides rickshaw ride, learning to eat with chopsticks, karaoke, taiji etc. We had something delicious from the market and realised we were being filmed all the time. People came to ask us “picture, picture” and we thought we were suppose to take pictures from them but NO! they wanted to take pics with us. I didn´t think two blonds in a city like Beijing would be something new.
We walked to a huge shopping street, Wanfujing Dajie, where we entered a hutong area closed by. The Hutong was full of food stalls and souvenier stalls. The smell was unbelievable, I cannot really describe it. Maybe something between contaminated meat, vegetables, noodels and sweat. However the experience was great and beers we drank were good chinese beers Tsingtaos, it was a terrible mistake to visit the area on a first day because after that we smelled so bad and the smell remained in our minds quite long that it took many days before we could bumb into a place like that again and even eat chinese food… bad, bad, bad idea. Do not do the same mistake if you travel there.
THE EVER LASTING EXCURSION
We bought an excursion to the Great Wall from our hotel´s reception on Thursday evening. There were lot of to choose from and finally we bought tickets to Mutianyu. The excursion costed 320 RMB (40€) icluding lunch and visits at the Great Wall and Ming Tombs. Already on Friday 20th April we woke up in the morning and started getting ready for conquering the Great Wall. The pick up was at 7.30 am. but our giggling tour guide called us from the lobby at 7.00 am. can we come already then. Well there´s no way that was possible cause we had just taken showers and getting ready for the day. We had to look nice in a pictures taken on wall. Vain, yes.
Our expedition was 2 Finns (us), 2 Mexican guys and 2 Danish girls, guide and a driver. Working as a tour guide myself I couldn´t help not paying attention how the giggling girl was doing her job. In the beginning of the excursions she announced her and the driver´s tips will be 15-20% of the price of the ticket each. I was rolling my eyes yet thinking maybe this was normal here.
The guide took us to the Ming Tombs at first where most of the emperors of Ming dynasty were barried. Sadly we only visited one tomb since they all looked the same and weren´t worth to explore said the guide Jessie. Pardon? I thought…
Our second stop was a Jade factory where we saw how Jade is processed and we had an opportunity for shopping aswell, and we did. The third stop was finally the Great Wall.
We drove a long way from the Jade factory to the village where the part of the Wall, Mutianyu approximately 90 km from Beijing, is located. We were so hungry already since we didn´t have any breakfast because the guide had rushed us in the morning so when we saw Subway sign we didn´t have to think about picking up some food there twice. I am little ashamed.
We took a cable ride (80 RMB) up with Leena when the other four climbed. It would have been great to climb to the Wall too but we decided to save some time ´cause we had only two hours to spend there. It was a horror ride. I have never ever been scared to high places but after I sat down an old ski lift I was shaking. Well we made it alive and started walking on a Wall. I still don´t get it I did it. I walked on a Great Wall of China! Unfortunately it was a bit misty day. Therefore we couldn´t see as far as we had wished but there were horror stairs (horror stairs are bumby and sharp) and great views anyways. And we did it! The lunch was normal chinese food, not much to tell about it.
Ok, so already now we all were quite tired and we were ready for a foot massage which the guide promised to us but no, next stop was a silk factory and shopping. Oh no… The other ones were always waiting for us when we did shopping. After this we were thinking ok now we will have the foot massage but no, a tea factory after which a pearl factory and eventually we didn´t get the foot massage at all since the pearl factory was our last stop.
The guide didn´t tell much of the places we visited or the country and the culture during the day and actually besides the the Great Wall and the Ming Tombs the day included lot of selling. I felt we were forced to buy things and when we didn´t we were mistreated. We didn´t give the guide 15% tip or the driver but only 60 RMBs (7,5€) together which I think was quite a lot for nothing. Well this might have been an insult towards her but as her colleague I think she could have done better job than she did. Besides she made us walk 100m to our hotel in a pooring rain ´cause eventhough the bus was going to the same direction passing our hotel by she thought we were wasting our time in a dry and warm bus. I would never ever do that to my client no matter how big of an ass the client is.
SALUD
Well we took a nap and got ready for a night. The Book told us there is nice hutong area full with bars quite close to our hotel so we headed there in the evening already for the sencond time. We told about the place to the Mexicans and surprise, surprise we saw them at the bar called Salud. Quite nice bar, good music, locals and westerns mixed and pretty cheap drinks. We stayed out until 6 am. and it was clear after the ever lasting excursion and a night out we wouldn´t be getting up early. So we slept late and woke up next to a guy called hangover.
TEMPLE OF HEAVEN PARK
After crawling out of the dark room with no daylight we decided to take a look to places called Pearl market and Silk market because I was blaming myself for not buying a pearl ring for myself with 280 RMB (35€!!!!!), such an idiot, from the pearl factory we visited a day before. We didn´t made it to the Pearl market ´cause we came out from the subway, which we used for the first time aswell, and let me say the Beijing subway lines are easy, next to the Temple of Heaven Park and decided to go in. The ticket was 15 RMB per person.
As we entered the park we realized we didn´t plan to go here but how much we would have missed if we didn´t. The park was full of locals singing karaoke and opera at the long corridors, dancing, sightseeing like us, jogging, playing cards and there was such a harmonic atmosphere that made me feel really relaxed. Besides the park was beautiful itself. Huge temples, beautiful flowers, trees, paintings etc. but the best thing was to see the locals gathered together.
We walked out of the park the same way we entered the park from the east side. People were dancing together practising some choreography. Then we saw the Pearl market which was a huge building. Unfortunately the store was already closed since it was already 8 pm. but we were offered a rickshaw ride to a Silk Street. We were told the price will be 30 and we agreed to take the ride, after all that was on our do to list. The man took us close to a high building which was called Silk Street. Then suddenly when we were paiying the 30 RMB he announced he wanted 30 Euros. We told him that we don´t have any Euros, we aren´t in Europe! Then he demanded us to pay 300 RMB for the ride but I told Leena that won´t ever happen. We discussed about the price with the man maybe for 20 minutes until we agreed to pay 120 RMB for the ride (15€, the subway ticket was 2 RMB 0,25 €). I was annoyed by the fact I was tricked. I know better than that…
Well eventually we made it to the Silk Street and realized we will need many hours to finish shopping there and it was close to the closing time. But it was good that we visited there cause we found out we always have to agree with the price and try persuate the seller to sell the product a lot cheaper than the first quotation is.
CLUBING
Amazed by the Temple of Heaven Park we didn´t expect anything else from the Saturday night out but huge, modern clubs and modern times Beijing nightlife with style. We took a taxi with 60 RMB dealed price to Workers´Stadium North Gate were two clubs Mix and Vics are located. The Book recommeded these and let me say, the Book knew. We entered the Mix which was quite similar to clubs in any city in the world; many differents sections, little different music in each section and all the people dancing their asses off! The fare was 50 RMB in including cloakroom. Our bags had to go through X-ray before we were let in. We met people from Thailand, China ofcourse, Spain, Italy, France etc. during the night and had time of our lifes. Thanks guys for the best night out ever!
On Monday evening we went out to the hutong area we visited before again and we met some French guys who invited us to go with them to the Vics club. As a party animals we agreed to go but actually I was disapointed by the small size of the club comparing it into Mix and the music wasn´t as good eighter.
FORBIDDEN CITY
We woke up with the same dude the hangover again next to us on Sunday morning but got up early enough to visit the Forbidden City. Again I was amazed by the size of the place. We walked from our hotel to the south gate what took about 20 minutes and crushed into the middle of a chinese group who all ofcourse wanted to take pictures with us. It´s good I have practiced my “guide smile”.
We walked throught the front gate with picture of Mao Zetong on it and the first hall and bought tickets with 60 RMB per person from the left corner in front of the Meridian gate. We also bought maps of the area and guide books with only 10 RMB. After a gate and a hall was an other gate and hall greater than the previous one. The emperors have had too much time and money… but that´s just my opinion. However I cannot deny the fact that the Forbidden city is one of the most magnificent structures I´ve ever seen and overshadows the European castles and monuments.
We came out from the Palace Museum throught the north gate but we wanted also to see the Tian´ anmen square, the Square of Heavenly Peace, the propaganda square as I call it, too. We started walking the east side of the Forbidden City. On a half way we saw the road going straight forward and turning left and we made decicion to to go left, walk closer to the wall on the Forbidden city, which was a mistake. Well we saw a beautiful park, Chinese people fishing etc. but it was a dead end. We had to walk through the hall in front of the Meridian gate from east to west and walk next to the wall to the north before we had a change to go south again or turn back and do mirrorwise the same. It was already dark when we finally made it to the square so we took a subway to the Silk Street we already visited earlyer. We visited the square finally on Monday but for me there was nothing special, for me it´s a propaganda square.
SILK STREET
The Silk Street is like a flea market of almost real products where you have to try to get the product you want to buy as cheap as possible. The price is what you agree with the seller and let me say there is lot of air in the prices. Leena bought fake Juicy leisurewear with 120 RMB when the first quotation of the seller was 899 RMB. Leenas answer to 899RMB was 50 RMB and without Leena doing such a risky offer we wouldn´t have know how much air there was in the prices. In this case 779RMB almost 100€. Shopping at the Silk Street is exhausting, so we decided to return there one more time, which happened on Tuesday.
THE SUMMER PALACE
The Summer Palace was one of those places where you kill you feet and blow your mind. We walked to the Tian ´anmen East station and took a line 4 subway to the park. There were always good signs in the subways station where to go out but when we were out there wasn´t any signs on road sides at all so we had to ask the locals where to go. There´s also always people who speak quite good English offering their services as a tour guide in front of each sightseeing but we just ignored them since we had the Book and we bought a map of the area which explaned also the buildings and their meanings.
The all-inclusive ticket was 60 RMB per person, including acces into the Suzhou Street, the Buddha temple area, Wenchang gallery and the park. Here we were again seightseeing and being a seightseeing. Again many pictures of us were taken.
The Summer Palace area was one of those gardens/ parks which size and significance you just don´t get eventhought you´ve visited it and seen it but next to the Kunming lake you miss one of the most beautiful places in Beijing and in the world if you don´t go there.
Tuesday was a shopping day for us when we went to the Silk Street again. This time I did some shopping as well. I bought a real chinese bag, buahahahahahahahaaa, a real chinese bag, but it´s a good one and good looking. The first quotation was over 1000 RMB and I paid 170 RMB. The seller said she sold the bag for me with the purchasing price but one fact is that they never sell the product with the purchasing price or under. So you shouldn´t feel ever quilty no matter what the seller says what kind of a trouble she or he is because of you, it´s not true. However you shouldn´t make the seller angry, ever. I also bought silk for myself and mum, one thing you need to know about buying silk is that real silk burns like human hair, it becomes ash right away and smells the same as burning human hair when polyester burns like match and smells like melting plastic. Finally we left the Silk Street with two new bags, new shoes, silks and souveniers etc. with us.
LAMA TEMPLE, BELL AND DRUM TOWER AND FINDING THE ENTRANCE OF THE UNDERGROUNG CITY
On our last day we visited Lama Temple which is a Buddhist temple and two towers. On that day Beijing looked like the city always looks like in the pictures: the sun is shining and there´s a blue sky. This day was a chill out day for us when we did the final sightseeings. Climbing the towers was a good excercise and there were great view over the city but the best thing was having lunch on a roof of a bar called Drum and Bell between the two towers. We also created a little Amazing race mission for our selves: finding the entrance of the undergroung city: mission complited.
Afterwards I have to say Beijing was everything I expected: crowded, modern day and the past side by side, good bars, suspicious looking food, giggling girls and friendly people. What made me surprised was the small amount of western people. However, the locals knew how to take the money away from a tourist when they saw one so the traveller has to be careful not be tricked with the prices.
We joined in one excursion and that was enough. Chinese people acted always hasty to me and were hurrying all the time as the palaces were going to be destroyed any minute and when there was a line somewhere they couldn´t wait their turn but pushed others away and they were always in places too early. Walking around the city and getting to know the places by our selves with our own schedule and the Book was more enjoyable for us and the city is safe for doing that. We were never scared walking on streets or taking subways allthough the locals were staring at us and once I was even pulled my hair by one girl because she wanted to touch my blond hair. We counted with Leena that we are at leats in 500 pictures taken by the Chinese people; one took approximately three picture with one camera and there were tens on people taking pictures every day. So 500 pictures later I am back in Finland and looking forward to run into a picture of myself taken by a Chinese some day in the future.
Perjantaina tartuin autonrattiin tietoisesti etsien sellaisia maisemia, joita en ole vielä Fuerteventuralla nähnyt ja koluten aiemmin tutustumattomiani nähtävyyksiä. No täytyy myöntää, että kovin monia varsinaisia nähtävyyksiä tässä erämaassa ei ole, mutta käteen jäi paljon unohtumattomia maisemakuvia. Suunnittelin jonkin verran ajoreittiäni etukäteen läpi kylien, joissa olin pitkään halunnut käydä kuten Gran Tarajal ja Playitas, Tindaya ja La Oliva.
Löysin toimiston kaapeista vanhan Bon Jovin levyn ja ”It’s my lifen” huutaessa auton kaiuttimista ajoin ensimmäisenä Jandiasta vanhaa Puerto del Rosarion tietä pitkin näköalapaikalle, josta avautuu huikeat näkymät Sotavennon rannalle. Laguuneista ei ollut nyt tietoakaan, sillä vesi oli hyvin korkealla, mutta turkoosin sinisessä vedessä silmä lepäsi. Jatkoin matkaa liittyen uudelle päätielle kohti Gran Tarajalia ensin Costa Calman läpi ja myöhemmin ohittaen Tarajalejon. Matkalla katselin sen minkä ajoltani ehdin merelle avautuvia maisemia ja La Lajitan kohdalla pohdin kuinka upealta meri näyttikään auringonsäteiden tanssiessa meren pinnalla sinisen pilvettömän taivaan alla. Fiilis oli aivan uskomaton.
Ajoin Gran Tarajaliin, joka on saaren toiseksi suuren kaupunki, koska en ollut koskaan aiemmin vieraillut siellä. Osa matkasta taittui Guardian Civilin eli poliisiauton perässä sydän tykyttäen, että en vaan tekisi mitään rikettä. Lopulta Gran Tarajalissa omani ja poliisiauton tiet erkanivat ja ajoin suoraan kaupungin satamaan, mikä tunnetaan ”tomaattisatamana”, sillä saarelta vientiin lähtevät tomaatit kaikki lähtevät tämän kaupungin satamasta.
Tein pienen kierroksen kaupungissa sataman lisäksi ja pysäköin autoni aivan sataman tuntumaan rantabulevardin alkupäähän. Olisin mieluusti mennyt istuskelemaan, johonkin rantakahvilaan leche y lechelle, mutta vielä oli pitkä päivä edessä joten muutaman valokuvanoton jälkeen jatkoin matkaani. Päätin, että joskus ajan Gran Tarajaliin ihan tarkoituksella viettämään siellä aikaa, sillä kaupungissa oli mielenkiintoisen näköisiä pikku putiikkeja ja se rantabulevardi.
Playitas
Suuntasin autoni kohden Playitaksen loma-aluetta, jonka etukäteen tiesin olevan sport resort. Usein saarikierros-retkellä ja lentokenttäkuljetuksen aikana olen nähnyt kilpapyöräilijöitä harjoittelemassa muun liikenteen joukossa tietäen, että he ovat joko tulossa tai menossa Playitakseen. Ja olihan se Playitas juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin: iso viheriö golffaajille ja tienposket täynnä toinen toistaan timmimpiä urheilijoita. En kehdannut nousta autosta, vaikka en missään älyttömän huonossa kunnossa olekaan.
Silmänruokaa täällä riitti, mutta tännekään en viitsinyt jäädä kahvittelemaan, vaan jatkoin Playitaksen pohjoispuolella olevalle Faro de la Entalladalle eli yhdelle Fuerteventuran lukuisista majakoista. Sinne suuntaan, kun olin menossa, vierailin lyhyesti myös varsinaisessa pienessä Playitaksen kalastajakylässä, jonka talojen valkoiset seinät ja siniset ovet ikään kuin Santorinilla piirtyivät verkkokalvoilleni. Ne toivat lämpimiä muistoja mieleen viime kesästä ja matkastani Santorinille.
Tie kävi kokoajan yhä pienemmäksi ja pienemmäksi ja hetken meinasi jo usko loppua, mutta vihdoin hyvin kapeaa vuorenrinteeseen hakattua asfalttitietä pitkin päädyin majakalle. Vuorenhuipulta oli uskomattomat maisemat merelle ja sisämaahan. Majakka on nykyään ihan täysin automatisoitu, joten ovia ei ollut mitään mieltä mennä kolkuttelemaan, mutta tyydyin ihastelemaan majakkaa ja maisemia pihalta käsin. Kovinkaan ruuhkainen ei tämä näköalapaikka ollut, sillä sain ihan yksikseni tuulen tuivertaessa käyskennellä majakan pihalla ja lähtiessäni pois, minua ajoi vain yksi auto vastaan. Harmi, että sinne ei voisi ajaa bussilla.
Faro de la Entallada
Hyppäsin taas autonrattiin ja hurauttelin seuraavaksi päätietä pitkin Pozo Negroon, joka oli hyvin vaatimaton, hiljainen ja lähes kuollut kylä mukulakivirantoineen. Pozo Negroon päätieltä erkanevan tien varrella kuitenkin on arkeologisia kaivauksia ja paljon alkukanarioiden ”Majorerojen” asuintalojen raunioita. Näistä alkuasukeista on säilynyt meidän päiviin saakka kovin vähän tietoa, sillä niin kuin tunnetusti muuallakin, espanjalaiset tekivät täällä Kanariallakin hyvin tehokasta työtä hävittääkseen alkuperäiskulttuurit. Joka tapauksessa, hyvin kiinnostuneena karautin sangen hyväkuntoista hiekkatietä pitkin keskelle malpais-aluetta, joka on siis kiviröykkiökasa-alue, joka on syntynyt tulivuorenpurkausten yhteydessä. Varsinainen museo tuolla alueella oli suljettu ja luukulla oli tiedote remonttitöistä, mutta asumusten keskelle pääsi ihan veloituksetta kävelemään merkittyä polkua pitkin. Riemukseni huomasin, että kivimajat tarjoavat edelleen joillekin asukkaille suojan, nimittäin vuohille. Yhtään vuohta en varsinaisesti majoissa nähnyt, mutta sen verran paljon oli kakkaa majoissa, joten asukkaat olivat varmasti pidempiaikaisia eivätkä vain lomailemassa.
Toiset eivät näe näissä kivikasoissa mitään ja toiset kuten minä taas sain vähän enemmän faktatietoa työtäni varten siitä elämästä, mitä Fuerteventuralla elettiin, silloin kun saaren nimi oli vielä Herbanaria ja se oli jaettu kahteen valtakuntaa, Jandiaan ja Maxorataan. Sain myös taas kiksit siitä ajatuksesta, että näitä samoja kiviä ovat muutkin päällistelleet useita satoja vuosia sitten. Harmi vaan, että tännekään ei pääse bussilla.
Tässä vaiheessa nälkä alkoi kurnia vatsassa ja päätin karauttaa Caleta de Fusteen Mäkkäriin. Kyllä Mäkkäriin. Siitä huolimatta, että tiedän saarella olevan loistavia ravintoloita tapas-ruokineen mitä pittoreskeimmissa rantakylissä hakeuduin nopean roskaruoan pariin. En halunnut kuluttaa elämän kannalta välttämättömän ruokailun takia tänä päivänä paljoa aikaa, vaan 20 minuutissa ateria oli tungettu suun kautta mahaan ja taas nieltiin asfalttia.
Palasin hieman samaa päätietä takaisin päin kohti etelää ja noin viiden minuutin ajomatkan päästä käännyin sisämaan suuntaan Antiguaan, jossa vierailin tuulimylly-museossa. No varsinaisesti en vieraillut museon sisällä, mutta sen verran selvitin ESPANJAKSI, että museossa voi tutustua tuulimyllyn toimintaan, eli ohranjyvien jauhamiseen jauhoksi eli gofioksi ja ihastella ja ostella kanarialaisia käsitöitä.
Matka jatkui Valle de Santa Inezin läpi kohti Aguas Verdesiä. Olin katsonut kartasta, että vain muutama tie vie saaren keskiosissa länsirannikolle veden tuntumaan. Harmikseni huomasin ajettuani muuuuuuutkaista tietä, että asfaltti loppui juuri h-hetkellä eli hieman ennen rantaa, eli tännekään ei pääse bussilla. Höh. Myöhemmin kuuliin, että paikan tarina on hyvin samanlainen kuin monen muun melkein täysiin kasaan kuihtuneen alkutekijöillä olleen loma-alueen; alueesta suunniteltiin luksuslomakohdetta, mutta rahat loppuivat kesken tai rakennusluvat eivät olleet kunnossa. Mielestäni olisi ihana lomailla paikassa, jonka nimi on Aguas Verdes, vihreät vedet. Nimi kuulostaa niin runolliselta.
Palasin takaisin Valle de Santa Ineziin päin ja jatkoin matkaa ohi Miguel Unamunon patsaan Tindayan kylään, joka sijaitsee pohjoisosassa saarta saman nimisen vuoren juurella. Tarinat kertovat tuon vuoren olleen saaren alkuasukkaille pyhä paikka ja siellä on suoritettu uhrimenoja ja myös muumioita on löydetty vuorelta. Juuri niin, muumioita. Kerrotaan, että Egyptin sivilisaatioiden ja Etelä-Amerikan alkuasukkaiden lisäksi nämä alkukanarioit olivat ainoita, jotka muumioivat vainajansa.
Etsin kovasti pääsyä vuorelle, mutta tarkistaessani papereistani, pettymyksekseni luin vuoren olevan luonnonsuojelualuetta, ja että sinne ei pääse mitenkään. No ymmärrettäväähän tämä on. Se tavallaan tässä saaressa onkin niin hienoa, että tällaisia paikkoja ei ole muutettu turistinähtävyyksiksi , vaikka potentiaalia olisikin, vaan menneet sielut saavat rauhassa vaeltaa vuorillaan.
Poistuessani Tindayan kylästä matkani katkesi hetkeksi, sillä usea kymmenpäinen ellei satapäinen vuohilauma ylitti tien sievässä jonossa paimen koiransa kanssa vahtien, ettei kukaan poistu jonosta ja lähde jolkottelemaan tietä pitkin kylään tai suuremmalle tielle. Vuohet kulkivat niin sievässä jonossa, että esikoululaiset saisivat kerrassaan ottaa niistä mallia. Kukaan ei kulkenut pareittain, vaikka silloin tällöin joku otti pienen spurtin, mutta palasi käskemättä takaisin jonoon. Fiksuja nämä ”Cabra Majorerat”.
Seuraavaksi vuohten päästyä tien yli ajoin La Olivan kylään, jossa piipahdin 1800-luvulla Kynttiläneitsyelle pyhitetyssä kirkossa ja Kenraalien talossa. Kirkossa jo oven suussa kuului laulantaa, ja ajattelin hetken pääseväni katselemaan kirkonmenoja, mutta kovaäänisistä sitä musiikkia vain soitettiin. Oven suussa olisi voinut eurolla saada valot kirkkoon, mutta tyydyin katselemaan kirkon veistoksia ja alttaria Kynttiläneitsyen ja Neitsyt Marian veistoksineen ikkunoista kajoavassa valossa.
Kenraalien talo oli sinällään mielenkiintoinen vierailukohde, että vaikka itse rakennus ei herätä kovinkaan paljon tunteita, on siinä 365 ikkunaa. Yksi vuoden jokaiselle päivälle. Talon sisällä oli maalauksia ja kuvia aikoinaan talossa eläneestä suvusta ja muista rakennuksista kuten kirkoista Fuerteventuralla. Talon pihalla oli vanhoja raunioituneita talon sivurakennuksia, joissa palvelusväki mm. on asustellut. Taas tuli nähtyä jotain uutta.
Päivä oli aika pitkä, ajelin pitkin saarta 6,5 tuntia, mutta päivä antoi juuri sen, mitä lähdinkin etsimään, uusia maisemia ja kokemuksia. La Olivasta matka jatkui Corralejoon, jossa oli luvassa kollegani syntymäpäiväjuhlat ja lauantaina oli paluu arkeen ja Jandiaan.
Niin vielä kertaalleen onnea syntymäpäiväsankarille, sillä varsinainen juhlapäivä on tänään.
Sellainen olisi se ”Discovering Fuerteventura” tällä kertaa. Harmi, että en löytänyt uusia vierailukohteita saarikierrokselle, paitsi ehkä La Olivan kirkon. Vielä jäi kuitenkin käymättä laavaluolilla, mutta jotainhan aina pitää jättää seuraavaan kertaan.
Kun 1,5 vuotta sitten pakkasin tavarani ja otin suunnaksi Kanarian saaret ajatellin, että joo rysään mennään. Nyt toista talvea Kanarialla viettäen ymmärrän kuinka väärässä olin kun pidin kaikkia saaria samanlaisina massaturismin polkemina lomatehtaina.
No valmismatkathan suuntautuvat kohteisiin, jossa on matkailijoille tarkoitettuja palveluita, se on sanomattakin selvää, mutta se mikä ongelmani alkujaan oli se, että en nähnyt saaria turisteilta. Jo ensimmäisen talven aikana matkustin neljälle saarelle: Gran Canarialle, joka oli myös ensimmäinen kotisaareni, Teneriffalle, Lanzarotelle ja Fuerteventuralle, joka on kotisaareni nyt. Hyvin nopeasti huomasin, kuinka erilaisia kaikki saaret ovatkaan, kaikilla on hyvin erilainen luonne kuin myös niiden lomakohteilla.
Aloitetaan Gran Canariasta. No Playa del Ingels vastasi juuri odotuksiani. Tämä oli juuri sellainen kuin olin ajatellutkian saarten loma-alueen olevankin: turisteille tarkuitettuja palveluita, sisäänheittäjiä ja basaarikauppiaita. Inglesissä oli kuitenkin myös hyvää. Onnekseni sain asua San Fernandon paikallisasutusalueella, jossa oli lukuisia puhtaasti paikallisia tapasraviontoloita hyvällä hinta-laatusuhteella sekä ruokakaupassa järkevät hinnat. Lisäksi turismi oli poikinut myös paikallisille paljon palveluita kuten nettikahviloita oli paljon ja mitä ikinä kaupasta tarvitsikaan sen löysi ikään kuin Suomesta. Myös Playa del Inglesin iltaelämä yllätti positiivisesti, kun oma naama tuli kaduilla tutuksi, eivätkä sisäänheittäjät enää kiusanneet, vaan antoivat mennä menojaan. Edelleenkään en ole juonut missään muualla niin hyviä Mojitoja kuin Corner-baarissa Kasbahin ostoskeskuksessa. Ja ranta. 6 km dyynejä Inglesistä Melonerasiin, jossa kaikki loisto hotellit sijaitsevat, tosin sangen huvittava näky oli saksalaiset miesturistit nudismin suurena sanansaattajana lyllertämässä punaisina hiekalla. Löysin myös Maspalomasista alueelta itselleni paikallisen pienen Töölönlahden, jossa lenkkeillä. Lisäksi Inglesissä oli paljon muita harrastusmahdollisuuksia keilailusta kuntosaliin ja tennikseen. No sitten pääsin Las Palmasiin, joka on muutakin kuin Irwinin laulu. Canterasin pitkällä rannalla ihailin surffareiden taidonnäytteitä, Las Arenas ostoskeskukseen kulutin palkkani ja Vegetan kaupunginosassa ihailin vanhoja rakennuksia. Saarikierroksella puolestaan saari vasta aukesi minulle. Taitoin matkaa palmulaaksoista Kanariantammimetsiin, ylös alas vuoristossa ja sain nähdä kuinka monipuolinen ja kaunis saari Gran Canaria itseasiassa onkin. Gran Canaria oli itseasiassa oikein hyvä paikka aloittaa tämä opasura, hidas sopeutuminen elämään muualla kuin Suomessa.
Kävin talvella 2011 alku vuodesta tapaamassa ystävääni Puerto de la Cruzissa Teneriffalla. Kanarian sisäiset lennot on aika halpoja ja meno-paluulippu irtosi n. 90 €. En ollut ollenkaan osannut pakata tuolle kahden päivän reissulle. Cruzissa oli nimittäin ky-ly-mä. Tai ainakin minä palelin. Jokatapauksessa Puerto de la Cruz yllätti minut kauneudellaan, ja paikallisella tunnelmallaan. Kävelin pitkin kaupungin katuja, kävin arkeologisessa museossa ihailemassa alkukanarioiden vaaseja ja työkaluja, vierailin kartanon puutarhassa, jossa hämmästelin 600 vuotta vanhaa traakkipuuta, söin hyvin, katselin kaunista tyrskyävää merta ja juhlin. Cruzissa oli yllättävän hyvä paikallinen iltaelämä, vaikka kaupunki on muutoin ehkä iltaelämän suhteen pieni. Kävin muutamassa paikallisten baarissa ystäväni kanssa ja aamuun saakkahan siinä meni. Nyt Puerto de la Cruzin muistan vihreänä ja tunnelmallisena paikkana.
Lanzarotella vierailin ensimmäisen kerran, kun siirryin Gran Canarialta Fuerteventuralle Corralejoon töihin. En muuten lapsena uskonut, että sen niminen paikka voi olla olemassa kuin Lanzarote, kun ystäväni matkusti sinne perheineen. Sittemmin olen vieraillut muutamaan otteeseen saarella.
No Lanzarotesta tekee hyvin omaperäisen käsinkosketeltavat tulivuorimaisemat. Sitä on vaikea kuvailla kuinka pysähdyttävät maisemat Timanfayan tulivuorikansallispuistossa ovat, ja kuinka hiljaiseksi meren pauhunta tyrskykallioilla tekee pienen ihmisen. Lanzarotella yksi niistä saarista Kanarialla, jossa tajuaa luontoäidin voimat. Muutoin maisemaltaan Lanzarote on kuin Fuerteventura, tosin kaikki talot ovat valkeita. Maassa ei juuri kasva mikään, ja lähes täysin hedelmätöntä maata on vaikea viljellä, paitsi että La Gerian viininviljelysalueella on keksitty sangen näppärät konstit viljellä viiniköynnöstä. Bahia vai Playa, en ikinä saa selvyyttä, Blanca, joka sijaitsee Corralejoa vastapäätä Lanzaroten etelärannikolla, jää minulle aina hieman kylmäksi ja etäiseksi, mutta Puerto del Carmen, puolituntia satamasta itään päin ajettaessa sijaitseva loma-alue, sai täyden 10 vieraillessani siellä kuluvana talvena. Carmenissa on sopivasti paikallista elämään ja matkailijoita. Alue on kaunis ja siellä on sangen monipuolinen iltaelämä, joka on parhaimmillaan Varaderossa paikallisten ollessa liikekannalla. Carmenissa on mukava kävellä kaduilla ja pysähtyä tekemään ostoksia ja pimeän tultua ihastella etäällä näkyviä Corralejon valoja.
Ja Fuerteventura. Ennen Fuerteventura oli ollut minulle vain pääpalkinto Nikke Lingnelin juontamassa tv-visailussa ja saapuessani tähän hiekkaerämaahan, minulla oli juuri sama ajatus kuin kaikilla muilla: eikö täällä kasva mikään? Nyttemmin minun on vaikea pukea sanoiksi, millaisen vaikutuksen tämä saari on minuun tehnyt. Täällä tunnen sellaista rauhaa, jota en ehkä koskaan aiemmin ole tuntenut. Täällä jokapäiväiset Suomessa tottumani palvelut ovat vielä ehkä lapsen kengissä ja niiden puute iskee vasten kasvoja joskus rankastikin, mutta toisaalta eläminen on hyvin kepeää. Täällä olen oppinut elämään ilman televisiota, tosin läppäriltähän voi katsella kaikenlaista, mutta vapaa-aikani kulutan ulkona tai ajellessa pitkin saarta, ja en tarvitse elämääni samalla tavalla materiaa kuin aiemmin. Fuerteventura tunnetaan aina puhaltavasta tuulesta ja puhtaista hiekkarannoistaan. Tästä syystä itsekin vapaa-aikaani kulutan aalloilla ratsastaen, ainakin yrittäen. Asun nyt Jandiassa etelärannikolla, mutta Corralejo pohjoisrannikolla tuntuu edelleen kodilta. Corralejossa ei ole kaupungin edustalla sellaista upeaa rantaa kuin täällä Jandiassa eikä sääkään ole aina niin aurinkoinen kuin etelässä, mutta Corralejossa on sopivasti molempia matkailijoita ja paikallisia, ostosmahdollisuudet ovat ihan hyvät ja pääkaupunkiin, jossa ne parhaat ostosmahdollisuudet vasta ovatkin, on lyhyt matka. Satamassa on tunnelmallisia tapas- ja kalaravintoloita ja syvemmällä kaupungin ytimessä on loistavia pihviravintoloita ja minuun vetoavaa livemusiikkia on joka ilta tarjolla. Corralejon iltaelämä on myös hieman vilkkaampaa keskittyen lähinnä Atlantico-ostoskeskukseen kuin Jandiassa, jossa iltaelämä keskittyy Cosmo-ostoskeskukseen. Jandiassa ei ole niinkään kunnollisia kauppoja shoppailua varten, mutta Morro Jablen paikaillisasutusalueella on tunnelmallisia ravintoloita veden tuntumassa. Lisäksi Jandian ranta on kerta kaikkiaan kaunis ja sitä reunustaa muutaman kilometrin pituinen rantabulevardi, joka on mainio iltakävelyyn tai lenkkeilyyn. Ranta itse asiassa kuuluu saaren pisimpään rantaan Sotaventoon, joka on n.20 km pitkä, ja jolle muodostuu kuun kierron mukaan laguuneja hiekalle. Jandia on ennen kaikkea saksalaisten matkailijoiden suosiossa ja matkustajien keski-ikä on 50+. Mikäli tämä ei häiritse, Jandia on käymisen arvoinen paikka. Plussana Jandialle ovat erilaiset patikointireitit, joista yksi kulkee koko saaren korkeimmalle huipulle Pico de Zarzalle, jonka valloitimme isäni kanssa yhdessä kuluvana talvena. Isä oli pakannut Tropicalit mukaan ja ah! huipulle päästyämme kuinka ihanalta tuo tölkin sihahdus kuulostikaan.
No mutta oli miten oli, asuin Corralejossa tai Jandiassa, Fuerteventura on ehdoton suosikkini Kanarian saarista toistaiseksi. Tulevaisuudessa tarkoitus on vierailla myös Teneriffan eteläosissa, La Palmalla, La Gomeralla ja El Hierrollakin, kun sen eteläpuolella vihdoin tulivuoren purkaus loppuu. Soisin jokaisen epälijän käyvän vähintään kahdella saarella saadakseen laajemman näkökulman niin väärin ymmärrettyihin Kanarian saariin.
Kausi alkaa olla tämän talven osalta ehtoo puolella ja hiljalleen minuun iskee paniikki: joko täältä pitää lähteä pois? Mitä jos jäisin tänne kesäksi surffaamaan? Olisiko täällä koti? Uudet seikkailut odottavat aina jossain muualla ja innolla odotan mihin seuraavaksi matka jatkuu. Mutta nyt lopetan näihin tunnelmiin ja lähden vapun viettoon rannalle. Adios amigos!
No kokeile itse!
However the Book was full of markings with different colors meaning different things. That´s my Leena. Ofcourse I had checked out places I wanted to visit but there´s no studying like studying Leena does…
We walked to a huge shopping street, Wanfujing Dajie, where we entered a hutong area closed by. The Hutong was full of food stalls and souvenier stalls. The smell was unbelievable, I cannot really describe it. Maybe something between contaminated meat, vegetables, noodels and sweat. However the experience was great and beers we drank were good chinese beers Tsingtaos, it was a terrible mistake to visit the area on a first day because after that we smelled so bad and the smell remained in our minds quite long that it took many days before we could bumb into a place like that again and even eat chinese food… bad, bad, bad idea. Do not do the same mistake if you travel there.
http://www.youtube.com/watch?v=mEsnb3kUDAw&feature=sh