Olen nyt päässyt turvallisesti perille:)

Lähdin siis Giin kanssa 21. päivä Londrinasta lempparibussilla kohti São Pauloa. Matka kesti 8 tuntia ja nukuin puolet siitä. Mentiin Silvian luo yötä ja lähdettii seuraavana aamuna taksilla lentokentälle. Siitä alkoikin lentourakka São Paulo- Madrid- Helsinki- Oulu.

Ekalla lennolla oli noin 2/3 paikoista vapaana ja sainkin nukuttua oikein leveästi ollessani ainoa rivilläni. Lennot sujui muutenkin ihan kivasti ottaen huomioon, että vietin yks ja puoli vuorokautta koneissa/kentillä. Lentojen jälkeen oli vielä reilun parin tunnin mittainen automatka.

Nyt on selvitty järkyttävästä pää-/niska-/hartiajumista ja aivotkin on alkanu heräileen.

Matkatavaraa oli yhden käsilaukun verran liikaa, mutta eipä siitä kukaan valittanut. Hyvin siis sain tavarat mahtumaan, vaikka tilanne näytti lievästi sanottuna toivottomalta.

Hyvästit piti hoitaa reippaalla aikataululla, koska olimme yllätyksellisesti myöhässä aikataulusta. En siis ehtinyt pahemmin miettimään koko lähtöä ja se sujuikin yllättävän helposti.

Jos nyt jaksais hetken nauttia Suomesta, ennen kun alan suunnittelemaan uutta reissua;D

• Tweettaa
• 

Terveisiä Sao Paulon karnevaalimelun keskeltä! Tänään alkoi hidas ja pitkä matka kohti kotia. Matkan kulusta kerron myöhemmin lisää, sillä nyt laitan muutaman kuvan eilisistä karnevaalijuhlista.

Juhlittiin enimmäkseen omalla porukalla, mutta käytiin välissä Giin kanssa sambaklubilla kuuntelemassa bändiä ja tanssimassa.

Yöunia tuli nukuttua huimat kolme tuntia, mutta hauskaa oli!

Kirjoittelen, kun pääsen perille!:)

Tänään vietin päivän kummitädin perheen luona ja illalla sukulaiset tulivat istumaan iltaa. Nyt on sanottu monelle aivan ihanalle ihmiselle heipat, mutta vaikeimmat hyvästit on vielä edessä. Tuntuu hullulta, että on enää yksi kokonainen päivä Londrinassa (ja tavarat ei ole edelleenkään oppineet kävelemään itse laukkuun..)!

Hello!

Aamu alkoi parin tunnin tarpomisella keskellä metsää ötököiden seassa. Tarkoitus oli bongata apinoita, mutta banaaneista ja epämääräisistä apinahuudoista huolimatta sain tyytyä niiden äänten kuunteluun. Metsässä pitäisi 800 apinaa, enkä nähnyt ainuttakaan!

Londriinan perustanut britti, jonka mukaan kaupungin nimi “Pikku-Lontoo” on myös syntynyt.

Apinoiden leikkikenttä…

Saatiin fiksu idea kiikkua yhden “tornin” huipulle ja tultiin sieltä myös ihan kivaa vauhtia alas, kun se alkoi heilumaan.

Ei jäänyt epäselväksi, että pääsy on todellakin tuonne paikkaan kielletty:D

Tämän kävelyreitin päästä alkoi metsäalue.

Löydettiin myös vesiputous!

Ihan turha reissu ei kuitenkan ollut, sillä järven rannalla oli jonkin sortin ISOJA majavan näköisiä otuksia (nimestä ei tietoakaan)..

Vauvaotus!!

Suoraan metsässä tarpomisen jälkeen menin yksin ostoskeskukselle hankkimaan loput haluamistani jutuista. Osasin jopa kysyä hintaa, kokoja, pankkikorttin kelvollisuutta ja sovituskoppia portugaliksi, en tietenkään hyvällä kielitaidolla, mutta teinpä asiani selväksi. Ja tilasin muuten mehutkin listasta valitsemilla hedelmillä portugalia käyttäen!

Otettiin lounas kaupungista mukaan ja kun muut söi autossa, minä päätin syödä salaattini vasta perille päästyä. Noh… oven aukaistua se lensi pitkin lattiaa.

Illalla lähdettiin vielä syömään kaupunkiin thaimaalaiseen ravintolaan ja tilattiin neljän hengen ruoat, joihin kuului sekä alkupala, pääruoka että jälkiruoka. Ruoat sisälsi pieniä erilaisia annoksia ja niistä olikin helppo valkata omat suosikit. Sanoin ravintolaan mentäessä, että en tykkää currysta ja lähes jokainen ruoka sisälsi sitä (jopa jälkiruoan jäätelöt).

Ruokien saamisessa kesti niin kauan ja kaikki oli muutenkin väsyneitä, että tultiin suoraan ravintolasta takaisin talolle. Bändi, jota oli tänään tarkoitus kuunnella jäi siis välistä. Nyt alan nukkumaan väsymystä pois, koska aamulla on aikainen herätys. Maanantaina sitten vähän reippaampi karnevaalifiilis ja teeman mukainen pukeutuminen!

Hola!

Heräsin aamulla jo puoli seitsemältä, että ehdin kaupunkiin Inkun matkaan. Aamu alkoi tunnin venyttelyllä ja ihanalla appelsiini-, omena-, papaija-, mansikkamehulla. Asioiden hoitamisen lisäksi kierreltiin kaupungilla shoppailemassa.

Puolelta päivin kävin nukkumassa tunnin verran “kotona” ja sitten pitikin taas lähteä. Inkulla oli pedikyyri-, manikyyri ja kampaamoaika eräässä salongissa ja päätin itsekkin leikkauttaa kuivat latvat pois. Koska fiksuna päätin säästää tänne tullessa tilaa matkalaukusta jättämällä hopeashampoon Suomeen, on tukka HIEMAN keltainen. Sain pitkästä aikaa kunnon hopeashampoot päähän ja väri muuttui heti paljon siedettävämmäksi.

Sain tänään kahden kuukauden odotuksen jälkeen Iberialta vastauksen valitukseeni, jonka tein lentojen peruuntumisen takia. Vastauksessa käskettiin ottaa yhteyttä lentoyhtiöön, jolla lensin ja toivottiin, että luotan vielä Iberiaan. Voi kun olisinkin lentänyt jollain muulla yhtiöllä kuin Iberialla!! Noh, lähetin toisen valituksen nettisivujen kautta (sähköpostiosoitetta ei ilmeisesti ole??) ja luultavasti saan odottaa siihenkin vastausta seuraavat pari kuukautta. Hirvittää jo valmiiksi ensi viikon lennot Iberialla Suomeen..

Nyt jännitän paria sähköpostia, jotka tänään sain, mutta kerron niistä vasta kun saan vastaukset! Niin ja puhelin on edelleen rikki enkä korjauta sitä täällä, koska saan samalla rahalla uuden (eli pääsen taas leikkimään mekaanikkoa).