oli aika pakata laukut ja lähteä pienelle Kiina tourille. Kolmen viikkon reissu olisi tiedossa, jonka jälkeen vietettäisiin kuukauden päivät Shanghaissa. Ihan ekaksi meidän täytyi kuitenkin poiketa Hong Kongiin “visa runille” (Seija- ja Kristiina-tädille tiedoksi… visa run tarkoittaa sitä, että saan mun tapauksessa viettää Kiinassa max 30 pvä kerrallaan, jonka jälkeen pitää poistua maasta. Riittää, että käy kääntymässä rajan toisella puolella ja saa tarvittavat leimat passiinsa.)

Lentokentältä hypättiin kaksikerrosbussiin nro. A11, hinta 40HKD ( bussikuskeilla ei muuten ole vaihtorahaa, että kannattaa varata tasaraha), joka ajoi meidät suoraan Hong Kongin saarelle. Hong Kongista minulla oli jäänyt vähän huonomaku suuhun muutaman vuoden takaisesta reissusta. Muuten reissu oli kyllä loistava, mutta meidän majoitus ei ollut mistään parhaimmasta päästä ja suoraan sanottuna ehkä vähän ärsytti lähteä kyseiseen kaupunkiin.

Viime reissulla majoittauduimme mantereen puolella rakennuksessa, jossa oli monta pientä hostellia… no se meidän pienen hostellin pienen pieni huone osoittautui oikein kunnon torakkapesäksi. Heräsin mm. yöllä siihen, että torakka päätti tiputtautua mun tyynylle, voitte kuvitella minkälaisen paniikki kohtauksen sain aikaan… ja sinä yönä ei enään nukuttu,  tai minään muunakaan yönä. Joten en suosittele, kiertäkää kaukaa se hostellikompleksi.

Sampalle ilmotin heti, että mihinkään torakkaluolaan ei olla sitten menossa, joten varattiin hieman parempi hotelli (Empire Hotel n.150e/ 3 yötä, Wan Chain alueelta) Hong Kong saaren puolelta. Hieman kulahtaneet huoneet ja erittäin hidas nettiyhteys, mutta torakan torakkaa ei näkynyt, mikä oli todella ISO plussa.

Muutamassa päivässä ei paljon kerkiä,  Hong Kongista löytyy niin paljon nähtävää mm. Disneyland, Victoria Peak, kaikkine pienet sokkeloiset kadut välkkyvine neonvaloineen, unohtamatta hyvää ruokaa ja hyviä ostosmahdollisuuksia. Hintatasoltaa Hong Kong ei ole mitenkään älyttömän kallis, mutta kuitenkin huomattavasti kalliimpi kuin Manner-Kiina, mihin ollaan totuttu.

Ja kun meillä ei muka ollut vielä tarpeeks tavaraa mitä vetää perässään, niin eihän me ostoksilta säästytty… ostoskassiin eksy yhdet kiipeilykengät ja rullaluistimet, (joten ainakin herran viihtyvyys Shanghaissa on nyt siis turvattu) itselle ostin Samsung- merkkisen pienikokoisen “järjestelmäkameran”, mihin oon ollut tosi tyytyväinen, vaikka se taidettiin jossain TM:n testissä haukkua täysin… no jos voi jollain lohduttautua, niin tulipahan muutaman satasen halvelmaksi kuin Suomesta ostettaessa. Että kai sillä voi sitten ainakin harjotella niiden kuvien ottamista.

Oltiin suunniteltu myös pientä rannalla loikoilua, mutta säiden herrat oli meidän kanssa erimieltä. Joten se jäi nyt sitten tekemättä.

Matka jatkuu… seuraavaksi pikainen pysähdys Shanghaissa ja sieltä junalla Hangzhouhun.

PS. en tiedä mikä  valtion “supervisor” täällä meidän Pekingin alueella asuu ja blokkaa nettisivuja… ennen niin vaivattomasti pääsi ensi yrittämällä aamulehden, rantapallon, pankin ja monelle muulle sivustolle, niin nykyään se vaatii viikon yrittämisen ja super teräshermot.

PS2. En tiedä minne bittiavaruuteen mun Honkkarin kuvat on kadonnut, mutta niitä vaan ei löydy mistään. Joten saatte nauttia googlen tarjoamista superpienistä kuvista.

niinhän siinä sitten kävi blogille samanlailla,  kun kaikille niille mun nuoruuden päiväkirjoillekkin…

… ne oli tyhjää täynnä. Äitiä on varmaan harmittanut (ja veljeä vielä enemmän) ettei ole päässyt lukeen mitään mun “supersalaisia” juttuja.

Nyt lupaan ryhdistäytyä, sillä paljon tapahtunut ja kuvamateriaaliakin on kertynyt älyttömästi.

Onko mahdollista että Kiinasta löytäis jostain salmiakkia??

K Y L L Ä on, onneks täältä löytyy noita ruotsalaisia huonekalujätin liikkeitä. Sinne meidän matka eilen suuntasi, koska salmiakin himo alko oleen jo aikamoinen. Kierrettiin koko Ikea läpi (Samppa kiros koko kierroksen ajan, että eikö sinne karkkiosastolle pääse tosiaan muuta kun kiertämällä tän koko kaupan läpi… EI, ei pääse vakuuttelin) oishan se nyt ollu tyhmää mennä suoraan vaan siihen “karkki-/ruokaosastolle”.

MUTTA mutta missä ne salmiakit on? meinas itku tulla kun niitä “Suolasilli” pusseja ei näkynyt missään… autokarkit löyty, suklaat löyty, sienet löyty, snörenit löyty… kaikki muut löyty paitsi ne mitä varten sinne oikeestaan edes tultiin.

Ommomomomomomom... I ♥ IKEA

kuvassa siis meidän molempien karkit! ei pelkästään mun.

Huh, sillit oli siinä kassalla tyrkyllä, ja nyt on sillejä pussi jos toinenkin (harmi vaan että salmiakki valikoima on hyvinkin suppea, mutta pahimpaan himoon se helpottaa). Samppa on jo näköjään tuhonnut suurimman osan karkeistaan, mulla on vielä kaikki pussit visusti kiinni. Turha muuten tulla kinuaan mun karkkeja sitten kun on omat loppu.

Siinä kun kierrettiin pulju läpi, niin osu silmiin Lack-pöytä… minkäs hintanen se siellä Suomessa onkaan? Meinaan täällä se maksaa kokonaiset 39 yuania, eli n. 4,15 € melko edullista sanoisinko.

ja Äiti ei hätää, ne muut tuotteet oli aika samoissa hinnoissa kun Suomessa, joten ei, en ole lähettämässä kontillista tavaraa täältä!

Changshulaisia perus kaduntallaajia: pientä, nuorta sekä vanhempaa sukupolvea.

Kuvat saa klikattua isommiksi!

Nuorimmat pelottavan totisia (suurinosa), hymyjä ei paljon irronnut… vasta kun oman kuvan näki kamerasta, niin sitten jo vähän hymyilytti. Vanhempi sukupolvi vastaavasti kovin nauravaisia ja hymyileviä.