Hevimatkaajatar tositoimissa
Hevimatkaajatar tositoimissa

Far Far Away
Where no man has ever gone
Far Far Away
Heavy Metal Savior
Far Far Away
I will solve the mystery
And I will rewrite history
Stories of my journey will be told
Far Far Away

- Battle Beast

Hevipelastajaksi eivät rahkeet riitä, Olkaamme siis matkaajia.

Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
Heviä historiaa Matkakertomukset

Toisen maailmansodan bunkkereissa: Churchillin kotoisa kammio

By on tiistai, syyskuu 26, 2017

Churchill War Rooms ihastuttaa runsailla yksityiskohdillaan.

Kirjoitin viimeksi Bomban karjalaiskylään pystytetystä siviiliuhrien muistomerkistä. Se ei suinkaan ole ainoa toiseen maailmansotaan liittyvä paikka, jossa olen viime aikoina vieraillut. Kaksi varsin erilaista käymääni bunkkeria toivat myös sodan aikaisia tapahtumia nykypäivään. Toinen vaikutti rumuudellaaan, raakuudellaan ja voimallaan, toinen taas pisti miettimään henkilökulttia sekä sodan johtamisen hankaluutta. Aloitetaan savolaisen loogisesti jälkimmäisestä.

Olin hiljattain Lontoossa työmatkalla, ja jäin sen jälkeen kaupunkiin viikonlopuksi viettämään vähän omaa aikaa. Historiasta innostuneelle kaupunki on kyllä oikea aarreaitta, ja kävin monessa kiinnostavassa kohteessa. Yksi niistä oli Churchill War Rooms, ministeriörakennuksen alla kulkeva bunkkeriverkosto josta Winston Churchill johti Britannian hallitusta ja sotatoimia Lontoon pommitusten aikana.

 

Aidonkokoiset ja aikakauden asuihin puetut nuket havainnollistavat elämää brittibunkkereissa.

Sodasta ja bunkkereista tulee ainakin minulle ensimmäisenä mieleen mainio saksalaiselokuva Perikato, jossa kerrotaan Berliinin valtiopäiväkanslian alaisiin bunkkereihin sulkeutuneen Hitlerin viimeisistä päivistä. Elämä bunkkereissa on ahdasta ja kaoottista, ja kaikki romahtaa ympärillä.

Ennakkoon pohdin, tuntuisivatko Churchillin bunkkerit samanlaisilta. Eivät aivan, tosin yleisö pääsee vain bunkkeriverkoston ylemmälle tasolle. Siellä olivat Churchillin ja muiden johtohenkilöiden tilat, kokoushuoneet ja konttorit. Alemmassa asemassa olevat nukkuivat tämän tason alapuolelle kaivetuilla käytävillä, ja saivat kärsiä niin ahtaudesta, kosteudesta kuin rotistakin. Tämä kerrottiin audio-oppassa ja opaskylteissä, noihin käytäviin pääsi kurkistamaan vain oviluukusta. Churchillin kerroksessakaan ei ollut kovin väljää, mutta selvästi silti mukavampaa.

Winston Churchillin makuuhuoneessa oli kapoinen sänky. Nurkan muhkea sohvaryhmä oli varmasti mukavampi paikka.

Yleisölle on esillä kokoushuoneiden lisäksi myös konekirjoittajien tila ja karttahuone, jossa seurattiin sodan etenemistä. Bunkkeriverkosto on sokkeloinen, ja siellä majailleiden huoneita ei ole koolla pilattu. Esimerkiksi Churchillin vaimon Clementinen kammari on varsin vaatimaton niin kooltaan kuin varusteiltaankin. Herralla itsellään oli suurempi makuuhuone, ja se vielä sijaitsi eri käytävällä. Sodan melskeissä ei ilmeisesti haluttu viettää parisuhdeaikaa.

Rouva Churchillin kammari sijaitse kaukana puolison huoneesta.

Minua viehätti paikassa sen ajanmukainen kalustus ja varusteet. Huonekalut olivat tyylipuhtaita, kirjoituskoneet, jyhkeät mustat puhelimet sekä kellastuvat paperipinkat henkivät aikakauden tunnelmaa. Huoneissa oli myös oikean kokoisia mallinukkeja aikakauden vaatteissa: sotilaita, sihteereitä ja ministereitä.

 

Tästä tilasta hoidettiin BBC:n radiolähetyksiä.

Paikassa puolestaan häiritsi sen näkyvä henkilökultti: osa bunkkerista oli pyhitetty Churchillin elämää ja saavutuksia esittelevälle näyttelylle. Se ei minua pahemmin kiinnostanut, joten luikin nopeasti sen lävitse jatkaakseni kierrosta bunkkerikäytävillä. Tästäkös näyttelyn nuori opas järkyttyi: ”What? Aren’t you gonna watch the exhibition???”

Olin ilmeisesti tehnyt majesteettirikoksen. Tai ainakin pääministerisellaisen. Selitin pikaisesti haluavani käydä ensin kahvilla, ja poika tyyntyi. Neuvoi jopa mistä kahvilan löytää ja toivotti tervetulleeksi näyttelyyn sitten myöhemmin. En mennyt.

Bunkkerin keittiössä laitettiin ruoka sen asukkaille.

Vaikka Churchillin tukikohta onkin ahdas ja maan alla, oli siinä silti tiettyä kodikkuutta. Liekö syynä Clementinen huoneen kukkakankaat vaiko Winstonin oman makuuhuoneen peribrittiläinen kalustus? Sotaa ei johdettu ylellisissä oloissa, mutta ei murjussakaan. Brittien johtaja asui suhteellisen mukavasti mutta pröystäilemättä.

Churchill-kultti tai ainakin sentapainen oli hyvin esillä myös matkamuistomyymälässä, josta olisi voinut ostaa matkaansa niin Winston-julisteita, mukeja kuin T-paitojakin. Niitä enemmän minua kiinnostivat sodanaikaisten propaganda- ja neuvontajulisteiden kopiot, joita myytiin niin julisteina kuin postikortteinakin. Herttaisesta ja hurmaavasta retrohengestään huolimatta nuokin jäivät ostamatta. Oli helppo pysyä lujana, koska olin jo ylittänyt budjettini Westminster Abbeyn myymälässä! Niin, vaikka olenkin kiinnostunut historiasta yleensä, on keskiaika minusta silti se aikakausista kiinnostavin – myös silloin, kun aiheeseen liittyvästä krääsästä on kyse.

Matkamuistomyymälässä oli tarjolla monenlaista ostettavaa. Olin vähällä ostaa kortteja, joiden kuva-aiheina oli sodanaikaisia propaganda- ja valistusjulisteita.

Bunkkerin huoneisiin ei pääse, vaan niitä pitää ihmetellä lasin läpi.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
TAGS
RELATED POSTS

LEAVE A COMMENT