Hevimatkaajatar tositoimissa
Hevimatkaajatar tositoimissa

Far Far Away
Where no man has ever gone
Far Far Away
Heavy Metal Savior
Far Far Away
I will solve the mystery
And I will rewrite history
Stories of my journey will be told
Far Far Away

- Battle Beast

Hevipelastajaksi eivät rahkeet riitä, Olkaamme siis matkaajia.

Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
festarit Yleinen

Katse menneen kesän festareihin – 6 huippuhetkeä

By on tiistai, elokuu 29, 2017

Etukäteen jännitti: millainen mahtaa olla Dingon come back -kunto?

Elokuu alkaa vedellä viimeisiään, joten on hyvä hetki muistella päättyvän kesän festarihetkiä. Meille kesä -17 tiesi rokin räimettä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Festareita kävimme nyt kolmet, ja tässä niiden kärkikokemuksia.

Haluatko istua leppoisasti vai riekkua lavan edessä? Molemmat onnistuvat.

1. Melkeinpä täydellinen festarialue

Kesäkuussa hevimatkaajat reissasivat Tšekkiin nauttimaan kolmeksi päiväksi Metalfest Open Air -festareista. Plzenissä järjestetty tapahtuma kiinnosti ennakolta mainion esiintyjäjoukon ansiosta: tarjolla oli reippaasti meitä kiinnostavia bändejä, painotus perinteisessä ynnä power- ja folkmetalissa sekä sinfonisessa metalissa. Juuri niitä lajeja, jotka taloudessammekin soivat useimmiten. Hyvän line upin lisäksi Metalfest tarjosi lähes täydellisen festariympäristön. Tapahtuma järjestettiin lyhyen ratikkamatkan päässä kaupungin keskustasta, ja esiintymislava oli pystetytty suureen amfiteatteriin. Lavan edessä oli tilaa bailaajille, amfiteatterin penkeillä taas riitti istuimia rauhallisemman menon ystäville. Takana oli vielä nurmikenttiä, joilla pystyi loikoilemaan – ja niiltäkin näki lavalle mainiosti. Huonoja paikkoja ei oikeastaan ollut! Tästä suuret kiitokset ja täydet pisteet.

Olihan se Dingo yhä vaan ihana!

2. Dingon paluu

15. kertaa järjestetty Kuopio Rockcock tarjosi meille paitsi turhauttavan VIP-lippukokemuksen myös mahdollisuuden nähdä lapsuuteni suosikkiyhtye Dingo pitkästä aikaa legendaarisimmassa kokoonpanossaan. Etukäteen hieman jännitti, mitä keikasta tulee. Onhan yhtyeen ja Neumannin historiaan mahtunut monenlaisia, surkuhupaisiakin käänteitä. Pelot olivat turhia. Bändi soitti tiukasti yhteen, ja Nipan äänessä oli yhä sitä entistä taikaa. Enkä ollut ainoa, joka osasi kaikki vanhat hitit ulkoa. Harvoin kuulee yhtä harrasta yhteislaulua!Miinusta oikeastaan vain siitä, että setissä oli mukana kaksi biisiä ensimmäisen come backin ajoilta 90-luvun alusta. Vaikka Elämäni sankari ja Perjantai hittejä olivatkin, eivät minusta siihen varsinaiseen kulta-aikojen kaanoniin kuuluu. Olisin tiputtanut molemmat pois, ja ujuttanut niiden tilalle keikkasettiin Nimeni on Dingon sekä ainakin yhden biisin Pyhä klaani -levyltä.

Ihana Emma sopii mainiosti Sirenian keulakuvaksi.

3. Pitkän linjan suosikkien näkeminen

Norjalainen Sirenia on kuulunut lempiyhtyeisiini vuosikaudet tyylitempoiluistaan ja miehistönvaihdoksistaan huolimatta. Sirenian nykyinen laulusolisti, ranskalaine oopperalaulaja Emma Zoldan on jo järjestyksessä viides! Pidän Emman sensuellista äänestä ja yhtyeen viimeisin levy Dim Days of Dolor oli kovasti mieleeni. Siksi olikin huimaa nähdä bändi ensimmäistä kertaa elävänä Metalfestissä.

Herra Hevimatkaajalle vastaava pitkän linjan suosikki oli niin ikään samoilla festareilla ensi kertaa näkemämme Orden Ogan. Pääsimme jopa todistamaan tuoreen Gunman-sinkun ensiesitystä. Metalfestin jälkeen herrat ovat julkaisseet uuden levyn, joka on muuten melkoisen mainio.

Noora Louhimo määrää tahdin!

4. Tuskan kuningatar

Oli tietenkin Battle Beastin ikienerginen Noora Louhimo. Tuska-keikan suurin miinuspuoli oli sen lyhyt kesto. Kyllä tätä herkkua olisi kuunnellut kauemminkin – ja päälavalla. Alkuiltapäivä on vähän tylsä esiintymisaika, mutta ainakin tämä jengi saa kansan hereille ja liikkeelle.

Battle Beastin valoissa riitti väriä.

5. Sonatan klassikkosetti

Sonata Arctica kuuluu niin ikään suuriin suosikkeihin, ja varsinkin alkupään tuotanto on minulle rakasta. Siksi olinkin hyvin ilahtunut, kun Sonatan Tuskan-keikka keskittyi juhlavuosiaan viettäneelle festarille sopivasti alkuvuosien hitteihin. Tuoreimmalta levyltä kuultiin vain Closer To An Animal ja Life. Saman nostalgiasetin yhtye soitti myös Kuopio Rockcockissa, ja ilmeisesti se on soinut kesän muillakin festarikeikoilla. Hyvä niin, kyllähän nyt esimerkiksi Black Sheep, Full Moon ja Tallulah saavat yleisön mukaansa. Kun nyt vielä soittaisivat joskus sen San Sebastianinkin!

 

Udo Dirkschneider uppoaa yhä vaan!

6. Udon ylä-äänet

Udo Dirkschneider näytti Tuskassa, ettei menevän keikkaan tarvita erikoistehosteita tai mahtavaa lavashowta. Pitkän linjan ammattilaisella rupeaa jo olemaan ikää, mutta se ei äänessä kyllä kuulu. Klassisiin Accept-kappaleisiin keskittynyt keikka Helsingin Suvilahdessa oli rautaa.

Mitäpä muuta kesän festareista voisi sanoa? Sen, että menkää ihmiset ihmeessä testaamaan tuo Metalfest Open Air! Leppoisa ympäristö, kylmää ja edullista olutta, mukavia ihmisiä – mutta yllättävän vähän kansainvälisiä kävijöitä. Muita suomalaisia emme bonganneet, eikä pohjoismaisiakaan kieliä yleisössä kuulunut. Pääasiassa siellä soi tšekki (ja todennäköisesti myös slovakki), saksaakin kuulu aika paljon. Ehkä tätä kuulumman Masters of Rockin pikkuveljeksikin siteerattua kaupunkifestivaalia ei ole vielä löydetty?

Turmion Kätilöt toivat Kuopiossa lavalle vieraakseen Tarotin jäsenet, ja kuultiin koskettava kunnianosoitus Tarotin edesmenneelle rumpalille.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
TAGS
RELATED POSTS

LEAVE A COMMENT