Hevimatkaajatar tositoimissa
Hevimatkaajatar tositoimissa

Far Far Away
Where no man has ever gone
Far Far Away
Heavy Metal Savior
Far Far Away
I will solve the mystery
And I will rewrite history
Stories of my journey will be told
Far Far Away

- Battle Beast

Hevipelastajaksi eivät rahkeet riitä, Olkaamme siis matkaajia.

Subscribe by Email

Completely spam free, opt out any time.

Email address
festarit

Kannattaako festareille ostaa VIP-lippu? Tapaus Kuopio Rockcock

By on perjantai, elokuu 4, 2017

Kuopio Rockcockin vippipassi toi mukanaan murhetta ja mukavuutta,

Blogi on elänyt melkoista hiljaiseloa, tai hautomisvaihetta. Välillä mietin jo haudata koko projektin mutta päätinpä avata sanaisen arkkuni asiasta, joka on pohdituttanut paljon. Kyseessä kun oli kuitenkin kohtuukokoinen summa rahaa eikä lopputulos ollut toivottu. Jos olisin kirjoittanut tämän heti tuoreeltaan viime perjantaina, olisi luvassa katkera purkaus ja raivokasta vuodatusta. Seuraavan päivän onnistuneemmat kokemukset sekä kulunut aika tosin lievittivät pahinta suuttumusta. Mutta silti vastaukseni on, että ei aina.

Kuopio Rockcock on festari, jota ei pääkaupunkiseudulla kovin hyvin tunneta – paitsi Savosta kotoisin olevien joukossa. Kävimme siellä nyt toista kertaa, ja valinta ihmetytti monia. Miksi sinne, miksei tunnetumpiin? Ilosaarirock, Ruisrock ja Provinssi jo tunnetaan, mutta Rockcock ei välttämättä soita kelloa. Turhaan: tänä vuonna jo 15. kertaa järjestetty tapahtuma keräsi Kuopion keskustan tuntumaan huimat 22 000 kävijää, joten kokoluokka ei ole mitätön. Pääesiintyjäkaartikin oli nimekäs: perjantaina hevilegenda Megadeth, lauanaina Suomen tämän hetken ykkönen eli Haloo Helsinki. Kumpanakin päivänä myös runsas kaarti muita kotimaisia isoja nimiä eri genreistä.

Mutta siis se VIP-lippu. En ole aiemmin vippejä ostanut, ja nytkin mietitytti. Mutta viime vuonna huomasimme, että VIP-alueella näytti olevan miellyttävän väljää. Olutta jonottaessa tuntui myös hivenen katkeralta huomata vippien baaritiskin olemattomat jonot. VIP-lippuun kuului myös ateria, ja vaihtoehto paistetuille muikuille tai makkaraperunoille kiinnosti. Hyviähän nuo toki ovat, mutta ei vain aina jaksa. Lisäksi Rockcokcin VIP-alue on kivan kokoinen ja katettu, ja siellä on istuskelutilaa. Mikä on tällaiselle keski-ikäiselle laiskanpulkskealle festarvieraalle plussa.

Koska Kuopiorockissa oli tarkoitus viettää kaksi päivää, päädyin sitten maksamaan ekstraa ja upgreidaamaan lippumme. Varsinkin kun olin kuullut miten sellaisen kanssa suurinpiirtein kävellään jonojen ohi sisään alueelle. Meidän suosikkibändimme Battle Beast kun esiintyi perjantaina iltapäivällä festarin avaajana.

Väinölänniemen festarialueen portit aukesivat perjantaina kello 14 ja Battle Beastin showtime oli kello 14.30. Tiukan tuntuisen aikataulun vuoksi järjestin meille hotelliin aikaisen sisäänkirjautumisen ja jätimme laukut sinne jo yhdeltä. Hyvin menee! Suuntasimme sieltä suoraan kotin rokkikenttää ja uskoimme olevamme hyvissä ajoissa. Olin etukäteen selvittänyt, voiko liput vaihtaa jossain jo valmiiksi. Tavalliset olisi voinut, vippejä palveli oma pisteensä festariporteilla. Asia oli hoidettava siellä, joten päätimme kipittää jonoon ajoissa ja olimmes siellä hieman puoli kahden jälkeen. Mitenkä kävi?

Ennen porttia aukeamista kaikki näytti hyvältä. Tavallisen lipun haltijoita jonotti pitkä liuta jonossa, jonka ohi saimme kipittää. Mutta kun portit aukesivat kävi ilmi, että vipit saivat jäädä seisomaan. Se lipunvaihtopiste ei yksinkertaisesti vetänyt, ja meitä oli paljon. Todella paljon. Siinähän sitten seisoimme…. Järjestäjät olivat joko aliarvioineet Battle Beastin suosion tai sitten pisteessä oli aivan liian vähän henkilökuntaa. Tai molemmat.

Jono seisoi, kello tikitti. Edessä ja takanamme seisovat harmittelivat, jääkö Battle Beast nyt näkemättä? Osa hermostui, jotkut jopa raivosivat, osa repi asiasta huumoria. Kyllähän nyt musiikki jonoon kantautuu järven selkää pitkin. Aiempina vuosina VIP-paketin ostaneet ihmettelivät, mikä nyt mätti? Ennen vipit olivat kuulemma kulkeneet toista kautta, ongelmitta.

Bändin jo aloitellessa olimme yhä jonossa, ja saimme rannekkeemme ekan biisin soidessa. VIP-pakettiin kuuluvat drinkkiliputkaan eivät jaksaneet ilahduttaa, kun huomasimme että edessä on vielä toinen megajono: tällä kertaa turvatarkastuksessa. Vipeille piti olla omansa, mutta siellä oli vain yksi henkilö – ja meitä oli paljon!

Kuopio Rockcock järjestettiin jo viidettätoista kertaa. Juhlavuoteen kuului oma juhlaolutkin.

Aloitusbiisi Straight To The Heart vaihtui Bringer of Painiin ja Familiar Helliin. Jonotimme yhä turvatarkastukseen, kunnes sinne saatiin lisää väkeä. Juuri minun kohdallani vuoroon pamahti tarkastajatar, joka oli myös virkaintoisin koskaan näkemäni. Ei riittänyt, että hän taputteli kropan ja avasi kaikki taskut vaatteistani ja repustani – daami poksautteli mukana olleesta buranaliuskasta yhden napin esille nähdäkseen mitä siellä on ja kaiveli eväänä olleen pähkinäpussin sisällön läpi.

Tonkimisen, taputtelin, pähkinöiden roskiin dumppaamisen ja turhautuneen puoli-itkun jälkeen pääsimme näkemään Battle Beastin keikan kolme viimeistä biisiä. Jonossa upposi tunti. Olimme maksaneet yli satasen ekstraa siitä, ettei meillä ollut mahdollisuutta päästä näkemään lempiyhtyettämme kunnolla.

Tällä perusteella voisi siis sanoa, että älä ikinä osta VIP-lippua. Mutta megapettymyksen jälkeen paketti toki toi muassaan oikeaa esktramukavaa: vippiteltassa oli oikeasti tilaa istuskella ja ruoan sai syödä pöydän ääressä. Drinkkilipulla sai hyvää tsekkiolutta. Vippialueelta pystyi tosin katselemaan vain päälavan esityksiä, muut piti katsella toisaalla – ja omat kuuluivat Puistolavalla esiintyneen Dingon tapaan suurelta osin niihin.

Vanhana Dingo-fanina arvostin sitä, että sain pitkästä aikaa nähdän bändin legendaarisen kokoonpanon yhdessä lavalla.

Plussaa tulee myös hauskoista lisäekstroista, joita vipeille tarjottiin: halutessaan vippiteltassa olisi saanut ammattikampaajan tekemän pikakampauksen, kynsien lakkauksen tai manikyyrin. Vipeille oli omat vessat, joihin ei ollut pahemmin jonoja ja jotka olivat siistejä vielä lauantai-iltana. Alueelta näki hyvin päälavan konsertit, ja lisäksi vipeille oli omaa ekstaohjelmaa. Esimerkiksi paikallinen improryhmä Wappaat Tyylit räppäsi oikeasti mainiosti festariyleisön heittämistä aiheista.

Toisena festaripäivänä, lauantaina, pääsimme sisään suurinpiirtein kävellen. Natsimainen turvatarkastajakin oli vaihtunut lupsakkaasti veistelevään savolaiseen viäräeleukaan, jonko tehokkaan tarkastuksen jälkeen ei jäänyt nöyryytetty olo. Vippeys ei tuntunyt enää niin hölmöltä, vaikka omat suosikit yhä sattuivatkin muille kuin päälavalle.

Eli mitä jäi käteen? Kannattiko VIP-paketin hankkiminen? Kyllä, jos kaipaat lisämukavuutta, haluaat istuskella ja syödä leppoisammin. Itse asiassa ruokailumahdollisuus ja drinkkiliput tasasivat hintaeroa niin paljon, ettei paketti edes ollut kovin paljoa kalliimpi kuin tavalliset liput ja eväät + nesteet muuten ostettuin olisivat olllet.

Mutta jos ehdottomasti haluat nähdä päivän ensimmäisen yhtyeen, en suosittele. Vaikka homma olisi aiemmin pelannut kuinka hyvin, voi matkaan tulla aina mutkia – sen tämä ja ennenkin vippeilleiden kanssajonottajien tyrmistys osoitti. Eli siis jos lemppari on ensimmäisenä, on fiksuinta hommata lippu, jonka rannekkeeksi vaihtaminen onnistuu etukäteen. Ja silloinkin on ehkä syytä tulla jonoon mieluusti jo aamutuimaa eväitten kanssa (tosin pähkinäpusseja ei kannata silloinkaan avata).

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
TAGS
RELATED POSTS

LEAVE A COMMENT