Mitä odottaa kuukauden rahtialusmatkalta?

 

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, laivamatka Belgiasta Uruguayhun on varattu ja paatin pitäisi seilata joulukuun ensimmäisenä Antwerpenistä. Mutta mitä tällaiselta merimatkalta voi odottaa? Minkälaisia palveluita laivalla on? Mitä siellä syödään? Mitä siellä tehdään? Onko kovinkin yleistä, että matkustajia menehtyy matkan aikana tylsyyteen?

En ole ikinä matkustanut rahtilaivalla, joten en osaa henkilökohtaisesti vielä vastata näihin kysymyksiin. Mutta eipä hätää, sillä elämmehän nykyaikaa ja internetistä löytyy vaikka mitä, kuten useampia blogeja, joissa matkan kokeneet kertovat untuvikoille mitä odottaa. Seuraavassa kaksi löytämääni sellaista.

Tucks’ Travels in a Truck – Overlanding adventures in an Iveco Daily 4×4 -blogi kertoo maastokuorma-auton laivaamisesta Saksasta Uruguayhun. Hyvin seikkaperäinen selostus, mitä matkalta odottaa ja mitä tehdä missäkin vaiheessa. Artikkeli on sangen tekstipainotteinen, eikä sisällä montaa kuvaa. Linkki laiva-artikkeliin:

Sail with your truck: Germany-Uruguay

S & M Boilerworks – Sustainable Unaccountability -blogin kaksi Suzukeillaan maailmaa kiertävää moottoripyöräilijää matkustivat saman setin toisin päin, Etelä-Amerikasta Eurooppaan. Tästä postauksesta löytyy jokunen kuvakin, jopa sapuskoista ja laivan kuntosalistakin. Linkki:

Crossing the Atlantic by cargo freighter – how to and common questions

Kuten jo artikkelien otsikoista voi päätellä, tämän linjan merimatkoja Atlantin yli suosivat lähinnä oman ajopelinsä kanssa matkustavat seikkailijat. Ymmärrän logiikan hyvin, sillä sellaisiahan mekin autoinemme ollemme. Uskoisin pääosan muistakin matkustajista päätyneen laivamatkalle samantyyppisen päättelyketjun seurauksena – olisi mukava viedä oma auto toiselle mantereelle ja matkustaa itse sen mukana. Ehkä moinen reissaustapa ei maksa muuten vaivaa.

Kahden hengen sisäkytti. Ylempi sänky on käännetty seinää vasten. (Kuva: Grimaldi Freighter Cruises)

Laivan ruokassali. (Kuva: Grimaldi Freighter Cruises)

Yllä muutama kuva Grimaldin omilta sivuilta. Luoja tietää milloin ne on otettu, mutta kovin 2000-lukulainen tunnelma niissä ei välttämättä vallitse. Blogeista edellä saa ehkä hieman paremman kuvan siitä, miltä laivalla näyttää. Kovin loistokasta ympäristöä lienee kuitenkaan turha odottaa. Ymmärtääkseni kaikki toimii, mutta liikoja ei kannata odottaa. Onhan kyseessä ensisijaisesti rahtilaiva ja matkustajat matkustavat siellä rahdin ehdoilla, ei päin vastoin.

Ruokaa saa monta kertaa päivässä ja sen laatu saattaa ilmeisesti vaihdella paljonkin riippuen kokista. Ruokailut rytmittävät päivää ja ovat sen kohokohta, ja mikäli kokki on hyvä, saattaa matkan aikana tulla lisää painoa. Laivalta löytyy myös yleinen oleskelutila matkustajien aikaa viettää, ja kannellakin voi istuskella. Jostain muistan lukeneeni, että kantta pystyisi jopa lenkkeilemään ympäri, mutta se ei liene mahdollista kaikilla laivoilla. Vaatimaton kuntoiluhuonekin laivoilla on, sekä matkustajille varattu pesukone ja kuivuri.

Yleisesti ottaen tulkitsen laivamatkan tehneiden pitäneen sitä kiinnostavana kokemuksena ja suosittelevankin sitä varauksin. Joustava pitää olla, kuten myös kärsivällinen. Laivan lähtö saattaa viivästyä viikoilla, ja matkan kesto venyä. Toisaalta moni kai voisi matkustaa vastaavan välin toistekin.

Odotan suurella mielenkiinnolla, minkälaista on ylittää valtameri rahtilaivalla, jolla ei esimerkiksi ole lainkaan internetiä. Hajoaako pää vai pääseekö matkan aikana jonkinlaiseen rauhoittuneeseen zen-tilaan. Toivotaan jälkimmäistä. Mikäli aikanaan tekemästäni viikon mittaisesta junamatkasta Pekingistä Moskovaan voi mitään päätellä, kotiutuu omaan hyttiinsä nopeasti ja perillä sieltä ei oikein edes haluaisi lähteä takaisin pahaan maailmaan. Ehkä niin käy laivallakin, onhan matka ainakin neljä kertaa pidempi kuin junareissu.

Mitä automatkalla Etelä-Amerikaan ja -Amerikassa voisi muka tapahtua? Seuraa ihmeessä hankkeen etenemistä myös Facebookissa sivulla facebook.com/havaintoja!

 

Facebooktwittergoogle_plusmail