Kolme päivää lähtöön- turbo-ongelmia ja lähtöstressiä

Lähtöön on enää muutama päivä. Ajattelimme startata kuluvan viikon lauantaina ja suunnata kohti etelää. Todennäköisesti reitti kulkee Tallinnasta alas jo turhankin tutuksi käynyttä Via Baltikaa, ensin Latviaan, sitten Liettuaan ja lopulta Puolaan. Ensimmäinen yö vietetään varmaankin jossain päin Latviaa. Tarkkaa suunnitelmaa ei tämän suhteen ole tehty, mutta eipä tuo tarpeellista olekaan. Kun kotiovi sulkeutuu ja auto käynnistyy, ei tarkoille suunnitelmille ole enää tarvetta.

Asuntomme on jo jossain määrin pakkauskaaoksen vallassa, eikä autokaan ole vielä ihan kaikilta yksityiskohdiltaan viimeistelty ja valmis. Pääpiirteittäin asiat ovat kuitenkin hyvällä mallilla ja etenevät. Viimeisten lähtöä edeltävien päivien stressiä ei voine ikinä välttää, mutta kokemuksesta tiedän sen helpottavan heti kun reissu alkaa. Jos uni jääkin tällä hetkellä vähän vähiin, niin lauantain jälkeen nukuttaa sitten senkin edestä. Näin se on aina pidemmille matkoille lähtiessäni ollut. Kun lentokone nousee ilmaan tai kilometrejä on ajettu jokunen eikä takaisin enää käännytä, ovat aiemmat huolet kuin pois pyyhkäistyjä – se mikä jäi tekemättä, jäi tekemättä, eikä sille enää mitään voi.

Kotona pakkaaminen ja lähtövalmistelut ovat vielä hieman kesken.

Osa tavaroista päätyy lopulta tänne.

 

Auto huollettiin eilen, joten ainakin öljyt ja suodattimet ovat nyt uudet. Ehkemme siten jää ainakaan heti tielle. Pientä huolta on jo onkin aikaa aiheuttanut muutaman kerran ajon aikana vilkkunut moottorin hälytysvalo. Saadakseni selville perimmäisen syyn tähän hankin moottorin vikakoodeja lukevan skannerin jo loppukesästä. Syyksi syyksi paljastui turbon ohitusportin venttiili (tai solenoidi). Vikakoodia (P0045) ihmeteltiin eilen myös korjaamolla. Yleisin syy tähän vikailmoitukseen ovat hapettuneet tai hapertuneet anturijohdot. Ne tarkastettiin pajalla, mutta niissä vika ei ilmeisesti ollut. Kaikki oli kunnossa.

Koko solenoidia ei kuitenkaan ruvettu vaihtamaan, joten saamme mahdollisesti nauttia vilkkuvasta hälytysvalosta tulevaisuudessakin. Tämän ei pitäisi kuitenkaan olla valtavan vakavaa. Turbon ilmasäätimen jumittaminen näkyy käytännössä vain ajoittaisena tehonpuutteena, jota en tosin itse ole edes huomannut. Korjaamon kaverin mukaan sen ei pitäisi olla ainakaan alkuun vaarallista moottorille. Turbon imupuolen ohi virtaa vain välillä liikaa ilmaa, ja tämän takia ahtopaine ei ole niin korkea kuin sen pitäisi olla. Maalaisjärjellä ajatellen tämä pikemminkin säästää moottoria sen vioittamisen sijaan.

Tutkimme asiaa myös internetistä, ja sanotun solenoidin jumittaminen ei näytä olevan ongelmana kovin harvinainen. Jasmin löysi jopa Youtube-ohjeet sen vaihtamiseen, joka sinänsä ei operaationa ole edes kovin hankala. Työkalujakaan ei juuri tarvita. Osan paikka moottorin ja jäähdyttimen välissä on tosin aika ahdas. Täytyy katsoa jonkin pidemmän tauon aikana, josko tähän pitää vielä ruveta. Itse toivon salaa, että ongelma poistuu ajamalla. Vanhemmalle ja jo jonkun verran ajetulle autolle kun ei ole taatusti ollut hyväksi, että se on viimeisen puolen vuoden aikana seissyt niin paljon kun se on seissyt. Ei ole mielestäni ihmekään, jos jotkut venttiilit ja portit ovat alkuun vähän kohmeessa.

Vikakoodi skannerin ruudulla. Joku piiri siellä on ollut auki.

Auton mukavuuspuolen sähköasiat edistyivät ehkä tärkeimmällä sähkön riittävyyden varmistavalla järjestelyllä. Sain nimittäin vihdoin vedettyä moottoritilasta kaapelin takaosassa sijaitsevalle kakkosakulle ja kytkettyä koko virityksen toimintaan. Akut on nyt siis yhdistetty, ja niiden välissä on älykäs erotusrele. Tämä rele mahdollistaa virran kulkeminen vain moottorista kakkosakulle päin, ei päinvastoin. Näin molemmat akut säilyvät paremmassa kunnossa, eikä esimerkiksi jääkaappi tai muu hupilaitte pysty missään tilanteessa tyhjentämään käynnistysakkua. Auton siis pitäisi käynnistyä ongelmitta joka tilanteessa, tai ainakaan käynnistymättömyyden ei pitäisi ikinä johtua liiasta sähkönkäytöstämme auton seistessä.

Kytkentää eilen illalla testailtuani olen hyvin tyytyväinen. Paitsi että se toimii, vaikuttaa se olevan tehokas. Vain puolisen tuntia ajeltuani kakkosakussa oli enemmän virtaa kuin koko sinä aikana kun olen akun omistanut. Ajopäivinä sähkö ei tule meiltä loppumaan. Tämä ajatus saa mielen hyväksi.

Seuraa automatkaa Etelä-Amerikkaan myös blogin Facebook-sivuilla täällä! Reittisuunnitelma taasen löytyy kokonaisuudessaan tämän linkin takaa.

Facebooktwittergoogle_plusmail

USA:n viisumi hanskassa

Hyviä uutisia. Haastattelu Yhdysvaltain Tallinnan lähetystössä meni hyvin, ja alle viikon odottelun jälkeen meillä molemmilla on nyt kymmenen vuoden viisumi maahan.

Siinä se on. Passi on voimassa viisi vuotta, viisumi kymmenen. En tiedä miten tämä toimii, mutta eiköhän se selviä ennemmin tai myöhemmin.

Prosessi eteni siten, että ensin viisumidokumentit piti täyttää netissä. Papereiden kanssa ei tarvinnut puljata missään vaiheessa. Tämän jälkeen varattiin aika haastatteluun, sekin verkkopalvelun kautta. Systeemi mahdollisti viisumikandidaattien koplaamisen yhteen, joten teimme niin ja otimme yhteisen ajan. Näin toivoimme välttävämme tilanteen, jossa jostain kumman syystä vain toinen meistä saisi viisumin.

Koko homma vaikutti kaiken kaikkiaan läpihuutojutulta, sillä meitä pienehkössä kopissa lasin takaa haastatellut amerikkalainen kolmekymppinen sivistyneen oloinen virkamies totesi koneensa ruutua aikansa tuijoteltuaan, että hän olettaa viisumihakemuksemme olevan seurausta valtaisan pitkästä maalistasta, jota hän juuri näytöltä (minun hakemukseni) katseli. Myönsimme asian olevan näin – me molemmat olimme tulleet autoilleeksi Sudanin halki. Tämä nostatti kaverin kulmakarvoja. Heppu kyseli jotain satunnaista Afrikan road tripeistämme, mutta hänen kiinnostuksensa vaikutti olevan enemmän henkilökohtaista kuin ammatillista sorttia. Kaiken kaikkiaan onnistunut käynti siis.

Viimeisen viiden vuoden aikana vierailtujen maiden listaaminen hakemukseen oli sivumennen sanoen jossain määrin haastavaa. Niitä kun on aika paljon. Listasin sovellukseen kaikki jotka muistin. Jokunen saattoi unohtuakin. Kiinnostavaa oli, että tämän jouduin tekemään vain minä. Jasminilta kyseltiin verkkokaavakkeessa paljon vähemmän asioita, ja hänellä täytettäviä sivuja oli usempi vähemmän kuin minulla.

En keksi tähän muuta syytä kuin ammattinimikkeeni. Ehkä sukupuolikin vaikutti. Miespuolinen insinööri sai näyttää käyttää kaavakkeiden klikkailuun ja lukemiseen tunnin kauemmin kuin naispuolinen geneerisen bisnesalan henkilö. Paitsi matkahistoriani, sain selittää myös taustani kaikenmoisissa sotilastehtävissä. Olen reissuillani tottunut siihen, että insinööri on erinomainen ammatti erinäisiin maahantulokaavakkeisiin laittaa. Neutraali ja vähän tylsä. Yhdysvaltain tapauksessa asia ei olekaan näin.

Syy tähän selvisi minulle sattumalta joitakin päiviä haastattelumme jälkeen, jolloin tulin kuunnelleeksi netistä erästä podcastia. Siinä poliittiseen islamiin vuosikausia perehtynyt toimittaja ruoti Isisin syvintä olemusta. Korkeampaa koulutusta saaneista islamilaisen valtion taistelijoista ja toimijoista yli 40 prosenttia on kuulemma opiskellut insinööritieteitä. Se on jihadistien ylivoimaisesti yleisin kouluttautumisala. En ole oikein varma mitä tämä kertoo islamisteista, saati sitten mitä se kertoo minusta, mutta aika varma olen siitä, että tämän takia insinööri saa käyttää viisumikaavakkeiden täyttämiseen enemmän aikaa kuin joku muu.

Mutta oli miten oli, viisumiasia on nyt hoidossa. Yksi stressi vähemmän. Hyvä niin, onhan lähtöön aikaa enää alle neljä viikkoa.

Autokuva, jottei tärkein unohtuisi. Kattoteline on hyvin huomaamaton, aivan kuten halusinkin. Olen tyytyväinen. Telineestä lisää vielä lähitulevaisuudessa, jahka pääsen aurinkopaneelin asennushommiin.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Lämmittimiä ja lämpötiloja Amerikoista

Olen viime aikoina pohdiskellut matka-automme lämmitystä. Asia herätti jonkin verran keskustelua blogin FB-sivullakin, joten ehkä on syytä tuumiskella sitä vielä näin pidemmässäkin muodossa. Auton lämmitys on minulle jonkinlainen mukavuuden huipentuma, sillä olen joitakin kertoja tärissyt kylmissäni öitä autossa ympäri Eurooppaa. Siksi siitä on tullut minulle jonkinlainen pakkomielle. Jos autossa aikoo majailla ainakin puoli vuotta, on sen syytä olla mukava.

Pohjoista Argentiinaa aivan Paraguayn rajalta. Tämä lienee sään suhteen matkan tukahduttavimpia paikkoja (Kuva: Google Maps)

Matkatoverini ei suhtaudu asiaan ollenkaan yhtä fanaattisesti, vaikka onkin muutama vuosi sitten majaillut (maasto)autossa lähes vuoden. Hän ei näe ylimääräistä lämmitystä kovin tarpeellisena ominaisuutena, koska sitä ei aiemmassakaan ajopelissään ollut. Mutta hänen kokemuksensa ovat eri puolilta Afrikkaa, ja nyt ollaan menossa Amerikkoihin. Ehkä lämpöä tarvitaan siellä Afrikkaa enemmän.

Vai tarvitaanko? Tutkitaanpa hieman, onhan meillä Internet. Laivan pitäisi olla perillä Montevideossa ja maantiematkan alkaa juuri vuoden 2017-2018 vaihtuessa, joten sää tammikuusta alkaen kiinnostaa. Tuolloinhan pallon toisella puolella on keskikesä. Seuraavassa joitakin vuorokauden alimpia ja ylimpiä keskilämpötiloja Etelä- ja Pohjois-Amerikasta. Vertailuarvona ensimmäisenä Helsingin vastaavat arvot elokuulta.

Alin (yö), C

Ylin (päivä), C

Helsinki (elokuu)

13,1

19,8

Montevideo, Uruguay (tammikuu)

18,0

28,4

Asuncion, Paraguay (tammikuu)

22,8

33,5

Ushuaia, Tulimaa, E-Amerikan eteläkärki (helmikuu)

5,6

14,1

Puerto Montt, Chile (helmikuu)

9,0

18,9

La Paz, Bolivia (maaliskuu)

3,6

14,2

Quito, Ecuador (maaliskuu)

10,1

20,8

Mexico City, Meksiko (toukokuu)

13,2

26,8

Vancouver, Kanada (heinäkuu)

13,8

22,2

Fairbanks, Alaska, USA (syyskuu)

1,7

12,6

No, mitäs tästä voi sitten päätellä? Alussa on todella kuumaa ja kosteaa. Homma helpottaa kun matka edistyy kohti Etelä-Amerikan eteläkärkeä. Lapin kesäkelit. Andeilla neljän kilometrin korkeudella saattaa viluttaa, ainakin öisin. Väli-Amerikka on päiväntasaajan pohjoispuolella ja kun sinne päästään on kevät. Taas alkaa olla kuuma, kuten varmasti myös kesällä Yhdysvalloissa. Alkusyksylläkin Alaskassa on kylmä, numeroiden valossa jo tuolloin kylmempi kuin missään muualla koko matkalla.

Bolivian ylätasankoa. Täällä saattaa paleltaa. (Kuva: Google Maps)

Autossa on jo nyt diesel-käyttöinen lisälämmitin, jota voi käyttää auton moottorin ollessa sammutettu. Tämä Webaston laite on kuitenkin niin sanottu vesimalli ja tarkoitettu ensisijaisesti lämmittämään moottoria pakkasaamuina. Sillä saa lämmitettyä matkustamoakin, mutta vain puolen tunnin pätkissä. Moottorin lämmittämiseen menevä energia menee oikeastaan kokonaan hukkaan tällaisella reissulla. Edellä esitetyn säädatan valossa auto lähtee kyllä varmasti käyntiin aamuisin ilman lämmitystäkin.

Kaiken lisäksi laitteessa on sekä vesipumppu että puhallin, joten se vie paljon sähköä. Sähkö on reissuautossa tärkeä luonnonvara, joten tämä ei ole hyvä juttu. Muutama desi polttoainetta ei niin haittaisi mihinkään suuntaan. Kaiken kaikkiaan tällainen Webasto ei ole kovin sopiva laite oleskelutilan lämmittämistarkoituksiin, vaikkakin toki parempi kuin ei mitään.

Vaihtoehto olisi autokäyttöön tarkoitettu dieseliä polttava laite, joka imee ilmaa sisäänsä toisesta päästä ja puhaltaa sen pois toisesta lämmittäen sen samalla. Tällaisen hankintaa harkitsen siis nyt vahvasti. Nämä lämmittimet on tarkoitettu ainoastaan oleskeluhyttien lämmittämiseen autoissa ja veneissä. Ohjauspaneeli sisältää termostaatin, joten lämpötilan lämmitettävässä kopissa pitäisi pysyä automaattisesti verraten tasaisena. Käyttötarkoituksen ja matkaideamme huomioon ottaen tällainen sopisi meidänkin autoomme kuin nyrkki silmään.

Negatiivisena puolena ovat tietenkin lisäkustannukset. Webaston venäläinen (ei kuulemma välttämättä huono) kopio maksaa uutena 400 – 500 euroa. Kallis vaiko ei, paha päätös. Varmaa kuitenkin lienee, että kokonaan käyttämättä tuollainen lämmitin ei Pan American Highwaylla jäisi.

Venäläisvalmisteinen Planar 2d-ilmalämmitin näyttää tältä. Lämmittiminen teho on säädettävissä maksimin ollessa 2 kW.

Suomalainen pariskunta suuntaa marraskuussa 2017 omalla autollaan tielle, laivaan ja lopulta Etelä-Amerikkaan. Seuraa matkan käänteitä myös tykkäämällä blogin Facebook-sivua osoitteessa www.facebook.com/havaintoja.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail