Autoilua Mauritiuksella

Ke 23.3.2016, Flic en Flac (Mauritius)

Ensin täytyy todeta, että vaikka tämä saari pienehkö onkin, ei tätä päivässä ympäri aja, kuten aiemmin kuvittelin. Tai jos ajaa, tulee päivästä perin pitkä. Hitaita ovat tiet täällä ajaa. Kovin kapeita. Pientareita ei ole oikeastaan missään ja monesti autot olosuhteiden pakosta pysäköidään – tai vain pysäytetään – kylissä tien varteen. Sitten muut tienkäyttäjät parhaansa mukaan luovivat ohi näistä toisen kaistan tukkivista esteistä.

Paljon on siis ohittelua tiedossa Mauritiuksella auton vuokraavalle satunnaiselle matkailijalle. Lisähaasteensa tähän kuvioon tuo vasemmanpuoleinen liikenne, joka ahdisti minua pienimuotoisesti etukäteen. Siitä on kuitenin pari vuotta kun viimeksi Kyproksella suomalaisittain väärää puolta ajelin. Hämmästyttävän nopeasti vasemmanpuoleiseen liikenteeseen taas lopulta tottui. Auto on tälläkin kertaa automaattivaihteinen, kuten se on ollut kaikilla aiemmillakin kerroilla vasenta puolta ajellessani Tasmaniassa, Uudessa-Seelannissa ja Kyproksella ollut. Rajansa on hyvä tiedostaa, ja omani taitaa kulkea vääränpuoleisessa ratissa ja manuaalivaihteistossa.

Usemman sata kilometriä Mauritiuksen saaren teitä ajeltuani olen tullut siihen tulokseen, että käveleminen tai pyöräily ei ole täällä herkkua. Molempia näkee satunnaisesti, kävelijöitä asutuskeskusten liepeillä, ja pyöräilijöitä ihan maanteilläkin. Teiden kapeus ja pientareiden puuttuminen tekee moisista toiminnoista kuitenkin stressaavaa hommaa. Jonkun kerran itsekin maantienpiennarta täällä käveltyäni voin todeta, että en pitänyt. Liikenteen kohdatessa jalkamiehen pitää pysähtyä ja väistää suorastaan ojaan, eihän kohtaava autoliikenne pääse muuten toisistaan ohi maanteilläkään.

Toisaalta on todettava, että liikennekulttuuri täällä on jatkuvasti toistuvista ohituksista huolimatta aika hyvää. Puuhassa on joku järki. Täytyy tunnustaa, että olen jotenkin mieltynyt tähän saareen. Trooppiseen ympäristöön sijoittuva ranskalaishenkinen kulttuuri miellyttää minua jostain syystä kovin. Liikenneympyröitä on tämän tästä. Iltapäivällä koulujen päätyttyä suojateiden luona päivystävä huomioliivinen poliisi huolehtii siitä, että koulupukuihin pukeutuneet koululaiset pääsevät turvallisesti kadun yli. Aamulla saa tuoretta patonkia ja voisarvia. Leivonnaisten arvo ymmärretään. Tämä on jotenkin perin kotoista ja tuttua. Muistan, että samat jutut lämmittivät kovin mieltäni vuoden vaihteessa Ranskan Guyanassakin. Olenkohan frankofiili?

Auton vuokraaminen oli muuten helppoa. Huolimatta siitä, että majapaikkamme sijaitsee saaren koillisrannikolla (jossa on hiljaista ja joka on oikeastaan maaseutua). Alueella on hotelli, jonka kautta hankitusta vuokra-autosta olisi saanut maksaa halvimmillaankin melkein seitsemänkymppiä päivältä. Moinen ei tietenkään käy. Törkeä hinta. Siispä tutkin nettiä ja laitoin postia sattumalta löytämääni AKD-nimiseen firmaan, odottamatta sen kummempia tuloksia. Yllätyksekseni sähköpostiini vastaattiin kuitenkin lähes välittömästi. Sovimme kaupat ja auton toimitti perille terävä ja asiallinen kaveri. Kaikki meni paremmin kuin olin osannut toivoa. Maksun pystyi hoitamaan euroilla, joka oli vuokraajan ensisijainen toivomusikin. Auton voi kaiken lisäksi jättää lentokentälle, joten kenttäkyydin taksimaksukin säästyy. Näin olen yleensä aiemminkin tehnyt aina kun se on ollut mahdollista.

160323-5

Sisämaan tekojärvi. Vihreää.

160323_2

Ranta, eräs monista.

160323-1

Sunnuntaisia kalamiehiä. Suosittu harrastus täällä.

160323-3

Liikennetilanne. Tätä enempää tai vähempää muuta liikennettä Mauritiuksen taajamissa lienee turha odottaa. Ei siis mitään painajaista, mutta jossain määrin stressaavaa kuitenkin. Kaasuttelua ja jarruttelua.

160323-4

Vehreää maantietä ilman pientareita.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail