Vielä kerran Mauritius – saaren osista ja paluu Eurooppaan

La 26.3.2016, Helsinki (FI)

Mauritius jäi menestyksellisesti taakse eilen. Lufthansan lennolla Mauritiukselta Frankfurtiin oli väljää, kuten mennessäkin. Olisikohan kone ollut hieman yli puolillaan. Ainakin koneen takaosassa oli paljolti tilaa. Useimmilla kahden penkin (istuinjärjestely 2 + 4 + 2) istui vain yksi matkustaja. Takimmaisen keskipenkkirivin oli vallannut yksinään miespuolinen matkustaja, joka näytti nukkuvan onnellisesti pitkin pituuttaan lähes koko matkan. Liekö ihan kannattavaa puuhaa Lufthansalle tämä Mauritiuksen reitti.

Internetkin toimi koneessa suhteellisen hyvin. Ilmaista se ei ollut, sillä esimerkiksi neljästä nettitunnista sai pulittaa 14 euroa. Kokeilin kuitenkin, olihan lento taas kymmentuntinen. Ehkä jos yhteys olisi ollut ilmainen, olisi se ollut niin tukossa, ettei siitä olisi olisi ollut hyötyä kenellekään. Nyt ainakin maksaneet – joita ei tainnut olla monta – pystyivät tekemään verkkolaitteillaan jotain järkevää. Elokuvia ja muuta viihdyksettä oli tarjolla istuimen selkänojaruudulla kiitettävästi. Siitä ei sentään tarvinnut maksaa mitään, kuten muistan jonkun muun firman lennolla olleen käytäntö. Kaikki juomat ja sapuskat kuuluivat myös lennon hintaan. Vaihteeksi näinkin.

Vielä sananen Mauritiuksen eri osista, sillä vaikka taisin uhotakin jättäväni autoilun tällä kertaa vähemmälle, tuli autovuokraviikon aikana ajeltua kuitenkin aika paljon ja kattavasti saaren eri osissa. Yllättäen. Toki nämä havainnot ovat vain pintaraapaisun omaisia, mutta rohkenen silti kertoa seuraavassa automatkojen varrella saamistani mielikuvista. Eroja kun kuitenkin saaren eri osilla oli.

Itä- ja koillisosa. Hiljaista ja rauhallista, jopa maaseutumaisemaa ihan rannikollakin. Palmarin alueelle näytti keskittyneen useita resort-tyylisiä hotelleja, mutta yleisilme oli autoilijan näkökulmasta hiljainen. Varsinaista turistialuefiilistä ei tullut missään, ja esimerkiksi rantatie välillä Grand River – Mahebourg oli kovin hiljainen ja vain paikallisasutuksen täplittämä. Ilmeisesti tämän alueen turistit viihtyvät pääosin hotellikompleksien aitojen sisäpuolella ja yksityisrannoilla. Sanoisin, että tähän osaan saarta tulevan matkailijan kannattaa vuokrata liikkeelle päästäkseen auto, ellei siis tyydy rentoutumaan hotellinsa yksityisrannalla. Tai sitten vastaavasti valmistautua henkisesti ajelemaan takseilla.

Länsiosa, Flic en Flac. Mauritiuksen hotellitarjontaa tutkiessaan hoksaa, että yksi saaren suurimmista hotellikeskittymistä on hassusti nimetty Flic en Flac. Nimi on hollantilaista alkuperää – saarella ovat historian saatossa pitäneet valtaa niin hollantilaiset, ranskalaiset kuin brititkin – ja tarkoittaa alun perin vapaata ja tasaista. Täällä sijaitsee kilometrejä pitkä hiekkaranta, kuulemma yksi saaren pisimmistä, ellei pisin. Ihan hieno oli. Aallot ja merenkäynti suurempia kuin joillain muilla näkemilläni saaren rannoilla. Ei kuitenkaan häiritsevässä määrin.

Jo aikanaan saaren hotelleja tutkiesani huomasin, että monikaan alueen edes jotenkin järkevän hintainen majoitus ei esimekiksi Bookin.com:issa ollut saanut kovin ylistäviä arvioita. Sellaista seiskaa, keskitasoa. Tästä ja hotellien määrästä tein jo etukäteen päätelmän, että Flic en Flac taitaa olla hieman huippunsa ohittanut turismiin keskittynyt kylä, vähän vaikkapa Kanarian joihinkin tietyllä tapaa kulahtaneisiin turistipaikkoihin vertautuva. Paikalla käytyäni totesin mielikuvani olleen oikea. Paljon hotelleja ja ravintoloita, mutta ei mitään kovin erityistä. Turistejakin alueella oli yllättävän vähän. Aika hiljaista oli loppujen lopuksi täälläkin. Ainut paikka Mauritiuksella jossa kuulin kadulla suomea, muuten.

Pääkaupunki Port Louis. Ei mikään ihmeellinen kaupunki. Iltapäivällä ruuhkia, joitakin suuria tai suurehkoja kauppakeskuksia. Käsittääkseni ei rantoja eikä turistialueita. Äkkiä nähty, enkä ainakaan itse näkemäni perusteella majoittuisi Mauritiuksella tänne. Tylsää tulisi nopeasti.

Luoteisosa, Trou-aux-Biches, Grand Baie. Pääkaupungista pohjoiseen sijaitseva Mauritiuksen länsirannikko lienee saaren turismin tämänhetkinen ykköspaikka. Hienoja rantoja oli täällä, paljon hotelleja ja myös säpinää. Tätä aluetta suosittelen matkailijoille, jota haluavat vaikkapa iltaisin käydä syömässä muuallakin kuin resort-hotellinsa ravintolassa, sillä täällä ravitsemusliikkeissä ei tarvinne istua ainoana asiakkaana, kuten joissain muissa saaren osissa tuntui joutuvan. Palvelutarjontaa on myös enemmän. Marketteja löytyy kävelymatkankin päästä, eikä aina tarvitse hypätä auton rattiin tai ruveta etsimään taksia ihmisten ilmoille päästäkseen.

Joissain matkakohteissa suuret turistimäärät saattavat käydä hermoille. Mauritiuksella, edes sen luoteisosassa, ei niin kuitenkaan käynyt. Kokonaisuudessaankin saarelle taitaa matkustaa erilaista porukkaa kuin vaikkapa perinteisempiin turistikohteisiin. Jo lentokoneessa tunnelma oli, sanoisinko, jollain tapaa sivistynyt. Saarelle matkustavien keski-ikä lienee korkeampi ja bilereissuporukka tuntuu puuttuvan täysin. Jollain tavoin mieleeni tulivat matkani Madeiralle. Muistelen, että tuolloinkin jo lentokoneessa aisti jonkinlaisen erilaisen hengen verrattuna vaikka Teneriffan lentoon.

Sananen vielä häämatkoista, sillä sellainen tuntuu tulevan Mauritiuksesta kaikille ensimmäisenä mieleen. Minullekin tuli. Johtuen sekä paikallisten että muiden turistien yhdessä luomasta rauhallisensivistyneestä tunnelmasta yhdistettynä trooppisenmiellyttävään ilmastoon ja valkohiekkaisiin rantoihin, lienee saari tosiaan omiaan tällaiselle toiminnalle. Mikään täydellinen paratiisi Mauritius ei kuitenkaan ole, kuten ei taida oikein mikään muukaan paikka maailmassa olla. Ainakaan jos se on toimiva ja verraten tiheästi asutettu yhteiskunta, kuten Mauritiuksen saari on. Paikallisten taajamien iltapäiväruuhkissa pärisevien moottoripyörien ja paksua dieselsavua puskevien jo ikääntyneiden bussien seassa jonotellessaan häämatkojen auvo ei ollut ensimmäinen mieleen tuleva asia. Mutta sitten toisaalta, ei sinne iltapäiväruuhkaan tarvitse ehdoin tahdoin autolla tunkea. Useimmille taitavatkin rannat ja valkoinen hiekka riittää.

Satunnaisista ruuhkista huolimatta miellyin saareen minäkin. Voisin lähteä toistekin, pidemmäksikin aikaa. Vaikka viettämään kokonaisen talven, joskus hamassa tulevaisuudessa.

160326-4

Trois-aux-Biches, Mauritius.

160326-1

Flic en Flac, Mauritius. Rantaa riittää käveltäväksi varmaan ainakin tunniksi.

160326-5

Pääkaupunki Port Louis.

160326-2

Katukaupustelua, edelleen Port Louis.

160326-3

Respect! Mauritiuksen taajamilla on luonteet. Ainakin yhteistyön, intoilun ja solidaarisuuden kylät tulivat vastaan.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Mauritius, ensihavaintoja

To 17.2.2016, Riviere Du Rempart (Mauritius)

Mauritius, saari Intian valtamerellä 900 kilometriä Madagaskarista itään. Vierailluista itsenäisistä valtioista minulle numero 87. Aika lailla keskellä merta ja ei-mitään. Samalla leveyspiirille sijoittuvat vaikkapa Botswanan pohjoisosat Afrikassa sekä Australian keskellä sijaitseva Alice Springs. Vahvasti päiväntasaajan eteläpuolella siis ollaan. Ei ihme, että Lufthansan lento (ei valittamista) Saksan Frankfurtista tänne kesti 11 tuntia ja 20 minuuttia. Seuraavassa joitakin muutaman päivän perusteella tekemiäni ensihavaintoja.

Ensimmäinen jo lentokoneen ikkunasta tekemäni huomio oli vehreys. Kovin on vihreää täällä. Kasvit kasvavat. Ilmeisesti sadekausi on juuri loppumaisillaan. Sää on ollut näin muutamina päivinä vaihteleva. Aurinko on paistanut joka päivä, joka pävä on ollut myös pilvistä. Päivälämpötila lienee silti ollut aina yli kolmenkymmenen. Tänään satoikin. Paiste on todella kuumaa, jopa kuumempaa kuin vaikkapa vuosi sitten Afrikassa muistan kokeneeni. Ilman sen kummempia auringonottoja olen onnistunut jo polttamaan itseni, vaikka en yleensä kovin helposti pala. Aurinkorasvaakin olen joutunut käyttämään. Yli kolmen Afrikassa viettämäni kuukauden aikana viime talvena taisin rasvata itseäni kahdesti tai kolmesti. Kosteaa täällä on myös. Aamuisin suhteellinen kosteusprosentti liikkuu yli yhdeksässäkymmenessä.

Toinen lentokenttätaksissa – se oli muuten helppo tilata netistä etukäteen, joka sekin kertonee jotain – tekemäni huomio oli vauraus. Tiet hyviä, autot uusia tai uudehkoja ja hyväkuntoisia. Mauritius kuuluu käsittääkseni maantieteellisesti Afrikkaan, mutta ei täällä Afrikalta näytä. Melkein Euroopalta vaikuttaa. Lähes kaikki täällä näkemäni ihmiset näyttävät olevan intilaista alkuperää ja ykköskieli vaikuttaa olevan ranska. Kaikkin tähän mennessä tapaamani mauritiuslaiset ovat puhuneet myös englantia. Katukuvasta bongaa hindutemppeleitä, mutta toisaalta myös islamin rukouskutsunkin kuulin kylällä käydessäni. Kukaan ei kuitenkaan turistia tuijota tai vaivaa. Monista uskonnoistaan huolmatta pohjimmiltaan sekulaarit saarelaiset, sanoisin.

Hintataso näyttää korreloivan eurooppalaisuuteen. Suomen hinnat. Tähän, ja ehkä muihinkin ensihavaintoihin, seurannee kuitenkin päivitystä jatkossa jahka saan vuokra-auton alle tulevana viikonloppuna. Onneksi saari on sangen pieni ja sen ympäri ajaa varmaan vaivatta päivässä, jopa puolessa jos oikein ajamaan ryhtyy. Ehken siis pysty maanista autoiluvimmaani täällä toteuttamaan vaikka sille päälle sattuisinkin. Samoja teitä kun ei jaksa ajaa uudestaan kovin montaa kertaa. Ehkä tällä kertaa hyvä näin, voihan sitä välillä (yrittää) lomaillakin.

160317_Mauritius_1

Mauritius, ensimmäinen varhaisaamun näkymä lentokoneen ikkunasta.

160317_Mauritius_3

Maantietä ja vehreyttä.

160317_Mauritius_4

Lähikylän raittia. Tämä on saaren hiljaista osaa. Varsinaiset turistikeskittymät ovat toisaalla.

160317_Mauritius_5

Ehkei aina tarvitsekaan vain autoilla.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail