Auton sisuksesta, aikatauluista sekä (Euroopan) ajoreiteisistä

Auton sisustuksen väsäämisessä on aika ajoin iskenyt suoranainen epätoivo, mutta maali taitaa onneksi vihdoin häämöttää. Autotalli, jossa näitä muutoksia olen väkertänyt, on pieni ja lähtkohtaisesti aina aika täynnä rojua, kuten on ollut myös auto. Joka puolella vallitseva sekasotku ja kaaos ei ole omiaan piristämään kenenkään mieltä. Pikemminkin se masentaa. Siispä koska sisustus alkaa olla valmis, siivosin auton. Näky nosti mielialaa – ehkä tästä vielä tuleekin jotain.

Sisällä ajattelin vielä tehdä jotain pientä hienosäätöä kuten sipaista maalia muutamaan paikkaan, mutta pääasiassa tekemättä on oikeastaan enää joitain sähkötöitä. Katolle asentamani aurinkokenno toimii jo. Auton vapaa-ajanakku ja varsinainen akku sensijaan ovat vielä yhdistämättä, vaikka tarvittavan erotusreleen sekä kaapelit jo ostinkin. Tämä täytyy tehdä, sillä aurinkokenno ei tuottane tarpeeksi virtaa ainakaan alkumatkan syksyisessä Euroopassa. Sähköä apuakulle on siis saatava myös auton laturilta.

Huoltoon auto menee ensi viikolla, vain muutamia päiviä ennen lähtöämme. Öljyt ovat siten tuoreet ja suodattimet uudenkarheat kun lähdemme liikenteeseen. Seuraava huolto on edessä vasta jossain päin Etelä-Amerikkaa. Öljynvaihtoväli on 10 000 kilometriä, joten arvelen paikan olevan Argentiina. Epäilen, että eteläisen Brasilian ja Paraguayn kierros mennään vielä ensi viikon ölyillä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ehkä matkaan tulee mutkia.

Alla muutama hämärässä tallissa auton takakopista otettu hieman sumuinen kuva, joista kuitenkin saanee aika hyvän käsityksen siitä, mihin sisustuksen saralla on päästy.

Näkymä oikeasta sivuovesta. Aurinkopaneelin lataussäädin odottaa seinällä lopullista kytkentää. Tässä johdot ovat vielä jossain määrin levällään.

Takaovesta kohti keulaa. Kotoa löytyi sattumoisin juuri sopiva matto istuma-alustaksi. Seinällä on kankaisia säiltystaskuja.

Vasen liukuovi. Pöytä on Biltemasta ja sitä on tarkoitus käyttää myös (tai ehkä pääosin) ulkona.

Lähtöön on enää alle kaksi viikkoa, sillä tarkoituksenamme on ajella aikamme Euroopassa ennen merimatkan alkua. Matkatoimisto lähetti meille linkin, josta laivamme (Grande Brasilie) satama-aikataulua voi ennakoida. Se löytyy täältä. Kuten taulukosta näkyy, laiva ei ole ihan alkuperäisessä aikataulussaan. Sen piti lähteä Antwerpenistä kohti eteläistä Atlanttia 1.12. Nyt lähtöpäivä on 6.12.

Kaiken kukkuraksi laiva matkaa vielä tämän jälkeen Belgiasta Hampuriin, josta se lähtee vasta 10.12. Satamajärjestys oli kuulemma varausta tehdessämme toisenlainen. Nyt pohdiskelemme, kannattaako lähtöpaikka vaihtaa Antwerpenistä Hampuriin. Tällä tavoin laivavuorokausia olisi muutama vähemmän. Pieni aikatauluviive sen sijaan ei tullut yllätyksenä. Sen verran monessa paikassa siitä on varoitettu.

Taanoiset vesi- ja räntäsateet yhdistettynä koleaan ja synkkään ilmaan saivat myös miettimään sitä, mihin Euroopassa oikein kannattaisikaan ajaa laivan lähtöä väijymään. Olimme suunnitelleet pyörivämme vajaat pari viikkoa keskisessä Euroopassa, mutta nyt kun aikaa on enemmän ja syksyiset säät alkavat tympiä, niin heräsin pohtimaan jotta eihän tuonne Välimerellekään kummoinen matka ole. Kun on tuo aurinkokennokin auton katolla. Ei siitä paljon iloa ole jos sen päällä on loskaa.

Kroatian rannikolle ei lopulta ole mitenkään tavattoman pitkä matka.

Seuraa automatkaa Etelä-Amerikkaan myös blogin Facebook-sivuilla täällä! Reittisuunnitelma taasen löytyy kokonaisuudessaan tämän linkin takaa.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Laivalippu Euroopasta Etelä-Amerikkaan varattu

No niin, nyt se on virallista. Rahtilaivalippu Belgian Antwerpenistä Uruguayn Montevideoon kahdelle henkilölle ja autolle on varattu. Varausmaksukin on maksettu, joten eiköhän reissuun ole sitten lähdettävä. Oletettu lähtöaika Belgiasta on 1.12.2017 ja laivan pitäisi olla perillä 29.12.2017. Merimatka kestää siis lähes kuukauden.

Grande Brasile. (Kuva: MarineTraffic.com)

Varustamon nimi on Grimaldi ja laivan nimi Grande Brasile (löytyy marinetrafic.com -sivustolta täältä). Aluksen liikkeitä voi seurata edellä mainitsemaltani sivustolla, ja tätä kirjoitettaessa paatti näkyy olevan juurikin Antwerpenissä. Laiva on roro-tyyppinen, eli se kuljettaa lähinnä pyörillä kulkevia ajoneuvoja. Muutama turistikin mukaan mahtuu. Muistelen lukeneeni matkustajia varten varattuja hyttejä olevan viisi tai kuusi, joissa kussakin on kaksi sänkyä. Reittimatkustajia on siis kerralla mukana maksimissaan kymmenkunta.

Vaikka varauspapereissa lukee tarkka lähtöpäivä, laivan nimi, sekä päivä, jolloin auton voi ajaa laivan ruumasta Montevideon satamaan ja Etelä-Amerikan maanteille, ei mikään näistä ole ilmeisesti varma asia. Rahtilaivakuljetukset ovat epävarmaa puuhaa ja lähtöpäivä saattaa kuulemma siirtyä jopa viikoilla. Myös alus saattaa vaihtua, mikä tosin ei tosin taida vaikuttaa juuri mitenkään mihinkään. Kaikki Grimaldin Etelä-Amerikan reitillä kulkevat laivat kun näyttävät olevan sangen identtisiä.

Tällä tavoin matkustavalta vaaditaan siis joustavuutta. Aikatauluja ei pidä tuijottaa liian tarkkaan. Jos minun pitäisi ennustaa, ennustaisin vuoden 2018 vaihtuvan meidän osaltamme jossain päin Atlantin valtamerta. Lukemani ja muodostamieni mielikuvien perusteella ihmettelisin suuresti, jos paatti todella olisi perillä 29. joulukuuta.

Päädyimme lopulta ostamaan lipun Seabridge-nimiseltä saksalaiselta matkatoimistolta. Tämä matkatoimisto on sama, jolta aikanaan sain ensimmäiset tarjoukset erilaisille vaihtoehdoille kuskata oma ajoneuvo Amerikan mantereelle (artikkeli hinnoista ja reiteistä täällä). Muutaman muunkin tarjouksen samalle reitille ja samaan laivaan saimme, mutta hieman kiusallisesti ne olivat täysin identtisiä ensimmäisen kanssa. Kaikki lähettivät saman listahinnaston, jonka hinnat eivät tippuneet vaikka kuinka yritin vänkäillä ja tinkiä. Seabridgen palvelu oli nopeaa, ystävällistä ja saksalaisen tehokasta, joten lippu ostettiin lopulta sieltä.

Laivan reitti kulkee kutakuinkin vasemman nuolen tapaan. Dakar Afrikassa lienee kuitenkin kuvasta poiketen yksi vakiopysähdyspaikoista. Ymmärtääkseni satamavierailutkin vaihtelevat tilanteesta riippuen eivätkä ole aina vakioituja.

Mitä automatkalla Etelä-Amerikaan ja -Amerikassa voisi muka tapahtua? Seuraa ihmeessä hankkeen etenemistä myös Facebookissa sivulla facebook.com/havaintoja!

 

Facebooktwittergoogle_plusmail