Saapuminen Lusakaan ja Afrikan majoitusjuttuja – päivä 29

Ma 29.12.2014, Choma (ZM) – Lusaka (ZM)

Lusakassa korostui taas kerran se tosiasia, ettei Afrikassa näemmä juurikaan kannata varata majoituksia etukäteen, ainakaan internetin kautta. Näin on oikeastaan ollut koko matkan ajan. Näyttää siltä, että vain hyvin pieni osa erilaista majoittumispaikoista ilmoittaa tällä mantereella itsestään internetissä, ja nekin jotka niin tekevät, saattavat pyytää netissä merkittävästi korkeampaa hintaa kuin minkä kävelemällä paikan päälle tai soittamalla saisi.

Merkillistä. Matkustavaisten ihmisten – myös minun – normaalimetodi kun nykyaikana on juuri internetin hyödyntäminen tässäkin mielessä. Ehkei tämä tapa ole kuitenkaan saavuttanut vielä Afrikkaa suuremmassa mittakaavassa. Tämän toisaalta ymmärtääkin. Miksi tuhlata aikansa internet-markkinointiin, mikäli pääosa asiakkaista – jotka kuitenkin ovat lähtökohtaisesti muita afrikkalaisia – ei tätä välinettä aktiivisesti käytä.

Tietysti uuteen paikkaan saapuminen ilman tietoa siitä, minkälaisen katon päänsä päälle saa, vai saako minkäänlaista, on aina stressaavaa. Niin kävi nytkin. Karttasuunnaksi Lusakassa otettiin eräs reppumatkailijahostelli, jonka eteen bussi parkkeerattiin ja johon osa porukasta jäi. Hostellielämään leipääntynyt ryhmän osa rupesi kuumeisesti etsimään itselleen majoitusta sekä internetistä, että jalan lähistöltä. Lopulta vallan mainio ja kohtuuhintainen hotelli löytyikin vain muutaman sadan metrin päästä hyvin perinteisellä tavalla. Kävelimme ovesta sisälle ja pyysimme tarjousta. Nettivalikoima Lusakassa olikin poikkeuksellisen nuivaa ja kallista.

Yleisesti ottaen koko Afrikan reittimme varrella ja kaikissa vierailemissamme maissa erilaisia majoittumispaikkoja – lodgeja, guesthouseja, hotelleja – on ollut todella paljon. Pienissä kylissäkin niitä on ollut tyypillisesti useita, suuremmissa jopa kymmeniä. On täysi mysteeri kuka ihme näissä paikoissa oikein majoittuu. Uskoisin, että monessa paikassa pääosan ajasta asiakkaita ei ole lainkaan. Kapasiteettia on siis ollut vaikka millä mitalla, joten pientä etsimisen ja neuvottelun vaivaa lukuun ottamatta sänky tai huone on aina löytynyt loppujen lopuksi sangen vaivattomasti. Toisaalta majoitusliikkeiden hinnat ovat olleet tyypillisesti korkeammat kuin ehkä moni Afrikalta odotti. Noin 30 – 40 euron huonehintaan saa olla jo melko tyytyväinen. Vaikkapa Itä-Euroopassa tai Aasiassa moinen koppi on jo arvokas.

141230-1

Valmiina lähtöön hotellin takapihalla. Tämä hotelli oli edullinen.

141230-2

Säpinää eräässä suuremmassa kylässä päivämatkan varrella.

141230-3

Tietyö tiellä.

Kolmensadan kilometrin päivämatka sujui jälleen ilman kummempia sattumuksia. Päästessämme lähemmäs Lusakaa tie muuttui hieman huonommaksi kuin aiemmin, mutta säilyi yhä ajokelpoisena. Tietöihinkin törmäsimme noin 50 kilometriä ennen pääkaupunkia. Onneksi osuus ei kuitenkaan ollut pitkä eikä se siten ehtinyt käydä suuremmin hermoille. Myös poliisin tarkastuspisteiden kulttuuri jatkuu näemmä edelleen. Valoisaan aikaan poliisit vaikuttavat kuitenkin tässäkin maassa paljon vähemmän pelottavilta ja asiallisemmilta kuin ensimmäisenä iltana pimeällä kohtaamamme. Liekö ollut yövuoro hommissa tuolloin vai oliko virkavallasta syntynyt mielikuva pelkkää pimeyden ja uuden maan luomaa jännitystä. Vaikea sanoa. Ehkä hieman molempia.

Ensimmäinen vaikutelma Lusakasta oli hektinen ja ei niin siisti. Osuimme kaupunkiin sopivasti neljän ruuhkan aikaan ja ruuhkassa sitten saimme seistäkin. Kaupungin sisäiseen jonotteluun ja liikenteellisiin manöövereihin lienee mennyt tunti. Ajoneuvoja ja ihmisiä oli liikenteessä paljon, molempia ajotiellä. Kuski sai olla tarkkana. Ryömivän liikenteen seassa kulki jatkuvasti erilaisia, mitä ihmeellisempiä asioita kauppaavia myyntimiehiä. Sama ukko saattoi kaupata muutamaa tuulilasinpyyhkijää ja naisten rintaliivejä. Lasten nukkelelua, moottoriölypönikkää ja hyppynarua. Tai jotain vielä mystisempää yhdistelmää. Jostain se leipä on kai revittävä sambialaisenkin.

Ellei ihmeitä satu, nuhjuisessa ja perin Afrikkalaisessa Lusakassa tullaan viipymään kolme yötä. Matkaa kohti Malawia on tarkoitus jatkaa heti vuoden vaihtumisen jälkeen.

141230-4

Lusakan liikenteessä maanantaina.

141230-5

Lusakan hotellihuone. Tämän tingitty hinta oli noin 40 euroa/ yö. Puutteitakin löytyy. Esimerkiksi valot eivät toimi. No, tämä on Afrikka.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Livingstonesta kohti Sambian pääkaupunkia – päivä 28

Su 28.12.2014, Livingstone (ZM) – Choma (ZM)

Myöhäinen startti, lyhyt matka ja hyvä puolipilvinen ajosää. Siinä sunnuntai tiivistettynä. Bussin kyytiin saatiin taas uusia, sunnuntaina Sambiaan saapuneita matkustajia, joten liikkeelle päästiin vasta neljän aikaan iltapäivällä. Noin 180 kilometrin matka Livingstonesta kohti Sambian pääkaupunkia Lusakaa kuitenkin sujui hyvinkin joutuisasti. Tie nimittäin oli poikkeuksellisen hyvää ja muu liikenne vähäistä, maasto taasen sangen vehreää ja melkeinpä metsäistä.

Yö päätettiin viettää Choma-nimisessä pikkukaupungissa, johon päästiin perille sopivasti hämärän laskeutuessa. Mikäli koko matka Lusakaan on yhtä hyvää tietä kuin tänään nähty, huominen kolmensadan kilometrin ajopäivä ei tule ongelmia tuottamaan. Saapa nähdä tuottaako niitä sitten itse Lusaka. Itse en nimittäin muista lukeneeni kyseisestä kaupungista yhtään mairittelevaa tai kiittävää arviota. Likaista ja tylsäntympeää vain. Vaarallistakin. Saapa nähdä.

141228-1

Hyvää tietä Sambiassa, väliltä Livingstone – Choma.

141228-2

Erään kylän raitti päivämatkan varrelta.

Loppumatkan reititystä silmällä pitäen törmäsimme Livingstonen viimeisenä iltana mielenkiintoisiin kaveruksiin. Kanssamme samassa majapaikassa majoittuneet sveitsiläiset olivat matkalla kohti Etelä-Afrikkaa ja olivat tulleet moottoripyörineen vesiteitse Turkista Egyptiin vasta noin kaksi kuukautta sitten. Motoristien Sudanin ja Etiopian läpi kulkenut reitti oli kutakuinkin sama jota me – ja oikeastaan lähes kaikki muutkin Afrikan läpi pintateitse omalla ajoneuvollaan kulkevat – tulisimme käyttämään, mikäli siis Välimeren rannoille pyrkisimme. Viesti oli jossain määrin lohdullinen: heidän mielestään reitti on maaston ja teiden puolesta ajettavissa myös linja-autolla.

141228-3

Sveitsiläiset pyörät. Africa Twin on edelleen kova sanapari.

Haasteitakin matkaan tosin mahtuu. Kaikki lauttayhteydet Egyptistä Eurooppaan tai Turkkiin ovat hyvin epävarmoja ja vaihtelevia. On suuri kysymysmerkki, löytyykö sopivia yhteyksiä Egyptistä muutaman kuukauden kuluttua. Sveitsiläisten käyttämä laivareittikin oli kuulemma lakkautettu jo pian heidän merimatkansa jälkeen.

Lisäksi oman lisämausteensa tähän soppaan tuo byrokratia. Egyptin ja Sudanin rajoja on kuulemma turha pyrkiä ylittämään ilman paikallista ”fikseriä”, operaattoria joka hoitaa paperityöt. Kaikki kaavakkeet ovat arabiaksi ja niitä – kuten myös erinäisiä ajoneuvon tullaukseen liittyviä luukkuja, toimistoja ja virkamiehiä – on paljon. Hankalin ja epämiellyttävin paikka tässä mielessä on kuulemma ehdottomasti Egypti. Kaverusten mielipiteet osuivat hyvin yhteen aiemmin kuullun ja luetun kanssa. Mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta. Ainakin moottoripyörillä tuo reissu on ollut tehtävissä ja vieläpä kuluneen syksyn aikana. Tästä kohtaamamme motoristit toimivat elävinä todisteina. Lohdullinen ajatus. Saa nähdä mihin tässä vielä päädytään.

Sveitsiläisillä oli blogigin. Moottoripyöräilijöiden matkaa voi ihmetellä englannin kielellä osoitteessa www.findingrichard.com.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail