Tänään kuunnellaan: David Bowie – Sufragette City

David Bowie on artisti, jonka tuotanto on toki ollut minulle tuttua varhaisnuoruudesta lähtien, kuuluuhan mies eittämättä populaarimusiikin peruskaanoniin. Suomen ensimmäistä paikallisradioasemaa Radio Cityä kuunnellen kun kasvoin, ei mainittu artisti kai voinut oudoksi jäädäkään. .

Varsinaisesti kuitenkin tosissani havahduin Bowieta diggailemaan vasta vanhemmalla iällä, ehkä viitisen vuotta takaperin. Jostain syystä – oli kaiketi tylsää – eksyin kuuntelemaan miehen kappaleita Youtubeen ja ehkä kolmenkymmen biisin jälkeen hoksasin: loistavaa kamaahan on ihan valtavasti, tyylikirjo todella laaja ja uusiutumiskyky kunnioitettava. Sittemmin olenkin Bowieta kuunnellut sangen paljon. Kun asiat ymmärsin.

"Famous Giant Kiwi". (Kuva: www.kiwi360.com)

”Famous Giant Kiwi.” (Kuva: www.kiwi360.com)

Mutta koska matkablogissa ollaan, on minun tietenkin mainittava tähän nimenomaiseen kappaleeseen liittyvä maantieteellinenkin aspekti, sellainen kun kuitenkin olemassa on. Jossain sattumalta kuultu musiikkikappale jättää monesti hyvin selvän muistijäljen siitä paikasta ja tilanteesta missä sen tuli kuulleeksi. Niin tämäkin. Sufragette City soi Uudessa-Seelannissa, ajaessamme pohjoissaarta ympäri pari vuotta takaperin. Kappaleen aikana ohitimme valtavan kiivihedelmämonumentin. Kuvaa en itse tullut tuosta ottaneeksi, mutta netistähän se tietenkin perin helposti löytyi. Kaikenlaista.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Maailman ympäri 139 päivässä – Mitä maksoi?

Ehkä yleisin kysymys, jonka olen pidemmän maailmalla kiertämisen jälkeen kotikonnuilla kuullut, koskee kokemukseni mukaan tyypillisesti matkan kustannuksia. ”Mitäs tuollainen reissu sitten maksaa?” Viimevuotisen pintateitse Thaimaahan ja takaisin tekemäni matkan kustannukset jätin tarkoituksella laskematta. Rahaa kun tulee ja menee – se kuuluu elämään. Ja mikäli kuukausia pitkän pätkän elämästään aikoo kuluttaa matkustamalla puolimaanisesti paikasta toiseen ja sieltä taas lähes heti kolmanteen, kuluu sitä mitä todennäköisemmin enemmän kuin kotioloissa.

Miljoona käteistä. Indonesiassa monien automaattien suurin seteli oli 50 000 rupiaa eli noin 5 euroa. Kun tyypillinen nostomäärä taasen oli miljoonan luokkaa, seteleitä oli yleensä taskussa paksulti. Valitettavasti miljoonallakaan ei aina pitkälle pötki.

Yli neljä ja puoli kuukautta kestäneen ja lopulta maailmanympärysmatkaksi päättyneen retken kustannuksia seulottuani voin todeta, että tuo oletus rahan tämäntyyppisellä matkalla normaalielämää nopeammisesta kulumisesta on (tietenkin) totta.Yllätyksenähän tämä ei tietenkään tullut, vaikka kulukokonaisuuden hahmottamista hankaloittavat hieman luottokortimaksut, jotka tulevat maksetuiksi vasta viiveellä. Lisäksi yrittäjän asema poikkeaa hieman palkansaajasta, voihan yrittäjä maksaa palkkaa itselleen reissun aikanakin (edellyttäen tietenkin, että firman kassassa rahaa tätä varten on). Tätä tilannetta tosin sain, ihme kyllä, kohennettua tekemällä matkan aikana jonkin verran etätöitä.

Seuraavassa hieman tarkempaa erittelyä 139 päivän aikana kertyneistä kustannuksista. Luvut on laskettu pankki- ja luottokorttien tiliotteista ja ne on pyöristetty lähimpään kymmeneen euroon. Kaikkea tässä ei varmaankaan ole, mutta toisaalta saattaapa noissa olla jotain ylimääräistäkin. Hyvän kokonaiskuvan kustannusrakenteesta alla esitetystä kuitenkin saanee.

Matkaliput 3 030,- EUR
(Sisältäen lentoliput – 7kpl – sekä Pikavuoro Maailman Ympäri -linja-autolipun)

Autovuokrat 780,- EUR
(Tasmania, Uusi-Seelanti, Fidzi, USA. Uuden-Seelannin ja USA:n vuokrakuluissa huomioitu vain puolet – maksajia kun oli kaksi)

Malesia ja Singapore 380,- EUR

Indonesia 1 990,- EUR
(Indonesiassa aikaakin kului lähes puolitoista kuukautta)

Australia 2 720,- EUR
(Australiassa vietettyyn aikaan nähden luku on jopa yllättävän pieni, kaikki kun tuntui maassa olevan huonon vaihtokurssin takia valtaisan kallista. Pelkästään majoittumiseen jopa kaikista vaatimattomammissakin (rähjäiset hostellit, sänky isossa dormissa) paikoissa kului helposti 25…30 eur/yö.)

Uusi-Seelanti 1 120,- EUR
(Lukuna ehkä jopa yllättävän suuri, olihan maa intuitiivisesti arvioiden Australiaa halvempi. Toisaalta parissa viikossa kilometrejä vuokra-autoon tuli paljon ja kallista bensaa paloi. Esimerkiksi autolauttalippu Pohjoissaarelta eteläiselle ja takaisin taisi maksaa pitkälti toista sataa suuntaansa.)

Fidzi 370,- EUR
(Lyhyt pysähdys, yllättävän suuri summa. Sanoisin, että luku olisi paljonkin pienempi jos olisin pysynyt paikallani enkä kiertänyt saarta vuokra-autolla.)

Yhdysvallat 1 130,- EUR
(Vaikuttaa ajettuihin kilometreihin nähden pieneltä summalta. Joku bensaostos tästä saattaa puuttua. Toisaalta USA ei liene loppujen lopuksi länsimaista niitä kalleimpia.)

Islanti 220,- EUR

Juoksevat kulut olivat siis 7 930,- EUR ja matkakulut (mukaanlukien autovuokrat)
3 810,- EUR. Kokonaisuudessaan siis 11 740,- EUR.

Onko tämä sitten kallista vai halpaa – kukin voinee tehdä luvuista omat johtopäätöksensä. Lähes viidessä kuukaudessa rahaa kuluu maantieteellisestä sijainnista riippumatta, yleensä sitä enemmän mitä länsimaalaisemmassa maassa aikansa viettää. Päivähinta on kuitenkin omasta mielestäni yllättävän korkea, vaikkakin kokonaishinta taas on juuri sitä suuruusluokkaa kuin kuvittelinkin sen olevan. Ja sitten taas toisaalta, yhden matkustetun kilometrin keskimääräiseksi hinnaksi taitaa tulla joitakin kymmeniä eurosenttejä. Suhteellista, kuten useimmat asiat maailmassa.

Olisiko tämän saman reissun voinut tehdä halvemmalla? Ehdottomasti. Varsinkin, jos reittiä olisi ruuvannut kulkemaan hieman eri maiden kautta olisivat kustannukset varmasti laskeneet. Lisäksi esimerkiksi yksin matkustaminen on kallista. Jo kaksin se on halvempaa. Sanoisin myös, että liike ja siirtymiset (joita oikeastaan tämäkin matka lähes pelkästään oli) maksaa, paikallaan pysymisen ollessa taas halvempaa. Kustannusten jakautumista ja mahdollisia säästökohteita spekuloin ehkä vielä myöhemmin lisää.

Kommentit ja keskustelu ovat enemmän kuin tervetulleita.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Jumissa Aucklandissa

Ke 4.4.2012, Auckland (Pohjoissaari, NZ)

Niinhän siinä sitten kävi. Air Pacificin (joka siis on Fidzin virallinen lentoyhtiö) lento Nadiin tiistaina yhdeltä iltapäivällä oli peruttu. Syynä oli mitä ilmeisimmin Fidzin säätilanne. Tai oikeammin ymmärsimme, että se on siirretty iltayhdeksään. Koko päivä kului siis kentällä odotellessa iltaa.

Kuuden maissa, lähtöportilla selvisi, että iltalentokin oli jo päivän aikana bookattu täyteen. Ilmeisesti koko päivä olisi pitänyt istua lähtötiskin luona ja odottaa, että hyvällä turilla paikan koneesta olisi saanut. Minkäänlaiset varaukset, netissä tai puhelimitse tehdyt, kun eivät kuulemma olleet enää voimassa. Ainut tapa päästä koneeseen oli (ja ilmeisesti myös on vieläkin) odottaa ja sitten, luukun mahdollisesti auetessa tunkea parhaasaan mukaan jonon kärkeen. Loistavaa, tunkemisestahan olen aina kovasti pitänyt.

Air Pacificilla ei muuten ole Aucklandin kentällä edes palvelutiskiä. Huonot uutset suurehkolle ja ärtyneelle matkustjaporukalle kertoi eilen illalla toisen lentoyhtiön edustaja. Mukana oli myös kaksi poliisia, jotka kehoittivat tiedotustilaisuuden alkajaisiksi ihmisiä käyttäytymään hyvin. Lentojen peruuntuminen saa mitä ilmeisimmin ihmisen käyttäytymään joskus agressiivisesti.

Nyt, kello puoli kuuden aikaan aamulla, takana on kentällä vietetty yö. Seuraava Air Pacificin lento Nadiin on jälleen yhdeltä iltapäivällä. Siihen pitäisi yrittää. Varmaa tosin ei taida olla, että mainittu kone lentää, tai sitten että siihen mahtuu. Muut lentoyhtiöt saarelle lentävät kyllä. Onneksi aikaa Los Angelesin lentoon Nadista on vielä viisi päivää. Olisin kuitenkin ehkä mieluummin viettänyt nuo päivät Fidzillä Aucklandin lentokentän sijaan.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Takaisin Aucklandiin

Su 1.4.2012, Whitianga – Auckland (Pohjoissaari, NZ)

Viimeiseksi päiväksi ajettavaa ei jäänyt kuin hieman kolmatta sataa kilometriä. Lisäksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Uusi-Seelantikin siirtyi vihdoin kesäaikaan. Aamuun ja hostellista uloskirjautuiseen saatiin siis tunti lisäaikaa. Sekä Uudessa-Seelannissa että Australiassa majoitusliikkeiden (myös hotellien) uloskirjautuminen kun on ollut järjestäen kello kymmeneltä aamupäivällä. Siis aikaisemmin kuin missään muualla tähän asti näkemässäni maailmassa. No, kerrankin siis lisätunti, täälläkin päin maailmaa.

Perillä Aucklandissa oltiin jo kahden maissa iltapäivällä ja sunnuntain melko hiljaisessa liikenteessä kaupungin keskustasta varattu halpa hotellikin löytyi helpohkosti ja ilman suurempia suurkaupunkiliikenteen aiheuttamia traumoja. päivämatkasta ainut mainitsemisen arvoinen osuus oli jo lauantain tekstissä mainitun niemimaan länsirannikko Coromandelista Thamesiin. Tällä osuudella tie nimittäin kulki suorastaan merenrantaa nuollen tavalla, jollaista ei oikeastaan aiemmin Uudessa-Seelannissa ajettujen reittien varrelle ollut osunut.

Vehreitä laaksoja ja kukkuloita.

Rantatietä.

You speed - people die. Tällaisia liikenneaiheisia pelottelukylttejä on sekä Uudessa-Seelannissa että Australiassa runsaasti. Muita aiheita olivat ainakin sade ja liukkaus, tekstiviesteily ajaessa, turvavyön käyttö sekä alkoholi (Drunk DrIvE). Lähtökohtaisesti kaikkiin edellä mainittuihin kuolee, ainakin jos Uuden-Seelannin viranomaisia on uskominen.

Vaikka auton palautus oli alun perin sovittu maanantaiaamuksi, se kuitenkin onnistui kuin onnistuikin jo sunnuntaina. Autovuokraamon toimisto meni kiinni kuudelta iltapäivällä, ja siellä olimmekin – tankin täyttämisen ja itsepalvelupesupaikan muutaman dollarin painepesurisession jälkeen – kymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa. Paikkoja oltiin selvästikin jo laittamassa kiinni, ja Mitsubishi siirtyi huomautuksetta takaisin vuokraajan vastuulle hyvin pikaisesti tehdyn tarkastuksen ja polttoainemittarin vilkaisun jälkeen juuri ennen kuutta.

Auckland hotellin ikkunasta nähtynä.

Kilometrejä trippimittariin kertyi hieman yli 4000. Alle parin viikon kiertomatkalta ei kukaan voine juuri enempää vaatia. Väittäisin, että parempaa ja kattavampaa tutustumismatkaa Uuteen-Seelantiin ei tässä ajassa olisi juurikaan voinut tehdä. Osin ehkä raskaskin mutta ennen kaikkea antoisa vajaa kaksiviikkoinen oli se.

Lento Aucklandista Fidzille lähtee tiistaina. Maanantai jää siis kaupungin katseluun ja yleisiin asioiden hoitoon. Niin, ja Fidzillähän tiettävästi tällä hetkellä tulvii ja maa on lähes hätätilassa. Kuinkas muutenkaan. Mutta, pikavuorolta tuttuja hokemia lainatakseni – ei se mitään haittaa. Ja tietenkin – leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Fidzille siis mennään jos vain koneet lentävät. Tuleepahan (taas) nähtyä yksi kriisialue lisää.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail