Hiidenmaan puinen Eiffel-torni

Hiidenmaan maaseudulla pönöttää jotain, joka ansaitsee erityismaininnan. Nimittäin jonkun individualistin vanhoista sähkötolpista, kakkosnelosenpätkistä ja kuorituista ranteenpaksuisista rangoista kasaama näkemys Pariisin kuuluista Eiffel-tornista. Tämä kymmeniä metrejä korkea viritys pysyy pystyssä lukuisten sitä tukevien vaijereiden ansiosta. Ilman niitä tuuli varmaan kaataisi koko komeuden. Vaikuttavaa.

Torniin pääsee myös kiipeämään. Ensimmäisten portaikon edessä on puinen veräjä, jossa olevassa käsin kirjoitetussa lapussa todetaan viroksi kiipeämisen tapahtuvan kunkin siitä astuvan omalla vastuulla. Kiipesimme huipulle, jossa tuuli kovaa. Tästä huolimatta näköalatasanne ei juurikaan tuntunut huojuvan. Kuten todettua: vaikuttavaa. Sääntö-Suomen ajatusmalleihin tottunut vierailija ei voinut kuin ihmetellä, miten moinen rakennelma voi olla edes olemassa. Suomessa vastaava torni suljettaisiin viranomaisten toimesta välittömästi. Onhan se järkyttävän vaarallinen kansalaisten hengelle ja terveydelle. Sitä paitsi kaikki omaperäisyys on jo muutenkin lähtökohtaisesti epäilyttävää. Mitäs jos jotain sattuu? Varmuus on aina paras, joten kiinni vaan, sanottaisiin Suomessa.  Mutta ei näemmä Hiidenmaalla.

Torni sijaitsee Hiidenmaan luoteisosassa. Kärdlasta (Hiidenmaan keskuspaikka) saaren länsipäähän kulkevan päätien varrelta voi bongata tornin pienoismallin ja kyltin, joka kertoo mistä kohden tulisi kääntyä. Itse perille vievä tie on kapea ja päällystämätön. Sillä oli myös alkukesäisenä viikonloppuna jonkin verran ruuhkaa. Vastaantulijoita piti väistää melkein ojan puolelle. Perillä on pieni parkkipaikka.

Torni ei suinkaan ole alueen ainut rakennelma. Samalle tontille on askarreltu mitä kummallisimpia juttuja aina merirosvolaivasta minikokoiseen vallihaudan ympäröimään linnaan. Koko systeemiä voisi kaiketi pitää jonkinlaisena kokonaisvaltaisena peppipitkätossuhenkisenä tilataideteoksena. Jollain on ollut aikaa, energiaa ja näkemys.

Ihan ilmaista alueelle pääseminen ei ollut. Portista kulkeminen maksoi 1,5 euroa henkeä kohden ja lippuja myivät alakouluikäiset, ilmeisen vakavasti tehtävänsä ottaneet pikkutytöt. Portin sisäpuolella tulijoita tervehti suuri ja karvainen ujo koira, jonka kaulassa ollut kyltti kertoi sen olevan virallinen lippujentarkastaja. Lasten maailma, jota lapset pyörittävät. Sadunomaista naivismia vaikuttavassa mittakaavassa. Kannattaa ehdottomasti käydä jos noille kulmille sattuu eksymään.

Näkymä tornin juurelta.

Tornin huipulla liehuvat Viron ja Ranskan liput.

Kuva huipulta. Tie tornille on kapea.

Torni löytyy myös Googlen karttapalvelusta.

Vielä muutama sananen autoprojektista. Lämmöneristykset on pääosin tehty ja askartelen parasta aikaa puutöiden parissa. Hieman yksinkertaistaen tarkoitus on rakentaa auton taakse makuulaveri, jonka alle saa tavaraa. Sisustushommat aiheuttavat päänvaivaa ja vievät aikaa, sillä mikään auton pinta ei (tietenkään) ole suora. Ennen levyjen leikkausta on lähes kaikesta tehtävä ensin pahvi- tai paperimalli, jonka perusteella palikat sitten sahataan oikeaan muotoon. Tämä vaatii kärsivällisyyttä. Aina ei jaksaisi nysvätä, mutta vaihtoehtoja ei ole. Siispä nysvään.

Sitä paitsi parempi tehdä yksityiskohdat kunnolla, sillä muuten vasemmalla kädellä tehdyt viritykset tulevat ärsyttämään minua joka ikisen kerran kun ne näen. Tiedän tämän kokemuksesta. Koska autossa tullaan asumaan ainakin puoli vuotta, lienee mielenrauhan kannalta parempi tehdä kerralla sellaista jälkeä, ettei myöhemmin tarvitse liikaa harmitella.

Kattoeristeiden liimausta ja vaneritöitä.


Selviääkö Nissan matkustajineen Latinalaiseen Amerikkaan talveksi 2017-2018?  No tietty, mutta seuraa silti hankkeen etenemistä myös Facebook-sivuilla osoitteessa facebook.com/havaintoja.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Auton testailua Hiidenmaalla

Hiidenmaa (Hiiumaa) on Itämeressä sijaitseva suurehko saari. Se on Viron saarista Saarenmaan jälkeen toiseksi suurin. Saarenmaalla olen käynyt muutaman kerran, mutta Hiidenmaalla en ikinä ennen. Siispä vietimme juhannuksen siellä. Matkustusvälineeksi valiutui pieni pakettiautomme Nissan NV200, jonka sopivuutta matkustuskäyttöön päästiin samalla kokeilemaan, onhan sillä tarkoitus matkailla vielä oikein urakalla. Ensi talvihan on tunnetusti varattu Etelä-Amerikkaa varten, jonne kyseinen ajopelikin on tarkoitus rahdata.

Hiidenmaa sijaitsee yli 20 kilometrin päässä Manner-Viron rannikosta eikä siltaa ole, joten sinne on mentävä laivalla. Tämä autolautta lähtee Haapsalun kupeesta paikasta nimeltä Rohuküla, jonne ajaa Tallinnasta noin puolitoista tuntia. Itse lauttamatka vie tunnin ja vartin.

Laivaliput on helppo varata laivayhtiön sivuilta (praamid.ee) verkosta. Systeemi on jopa niin edistyksellinen, että jonkinlainen lukulaite tunnistaa satamassa netistä lipun ostaneiden autokuntien rekisterinumeron ja automatisoitu puomi aukeaa itsestään. Rekisteröitymiseen, tai itse asiassa edes minkäänlaiseen palveluhenkilökunnan kanssa kommunikointiin, ei automatkustajalla ole Rohukülan satamassa tarvetta. Perin kätevää ja dynaamista. Edestakainen matka kahdelle matkustajalle ja yhdelle autolle maksoi 33,60 euroa.

Saaren etelärannikkoa.

Idyllistä metsätietä. Päätiet olivat päälystettyjä ja hyväkuntoisia.

Irtohevosia autiolla rannalla.

Kokkoja poltettiin myös Hiidenmaalla.

Hiidenmaa muistutti aika lailla isoaveljeään Saarenmaata. Kovin rauhallista ja siistiä. Talot hyvin pidettyjä ja nurmikot leikattu kuin golf-viheriöt konsanaan. Hyvinvoivaa ja hiljaista saarelaiselämää. Maisemat vehreitä ja metsissä paljon lehtipuita. Asutuskeskukset ovat ”pääkaupunki” Kärdlaa myöten kovin pieniä ja kylämäisiä. Ruutuasemakaavaa tai kerrostaloja ei taida saarelta löytyä. Rosvoja tai rikollisuutta Hiidenmaan seesteiseen vihreyteen on hyvin hankala kuvitella. Ehkä saarilla kaikki tuntevat kaikki, joten kukaan ei oikein viitsi häiriköidä. Tämä näkyy ihmisissä ja sen aistii myös yleistunnelmassa.

Hiidenmaalla asuu vain hieman yli 8000 asukasta, joten ruuhkia ei tämän noin 65 leveän ja 45 kilometriä korkean saaren maanteille pääse juuri syntymään. Turistejakaan ei saarella liiaksi näkynyt, vaikkakin ympäri saarta ajellessaan tuli törmänneeksi samoihin naamoihin ja autoihin yhä uudestaan. Hiidenmaa kun ei ole kuitenkaan kovin suuri ja kaikkien suosimia vierailupaikkoja rajallinen määrä. Siispä kaikki turistit eksynevät ennemmin tai myöhemmin ihmettelemään samoja nähtävyyksiä.

Entäs auto sitten, miten se menestyi? Pienen alkukankeuden jälkeen se menestyi kerrassaan loistavasti. Alkuun pientä ahdistusta herätti punainen moottorin hälytysvalo, joka ei ottanut sammuakseen. Kyseessä kuitenkin lienee ollut usemman kuukauden seisonnasta johtunut yleinen kankeus, joka ei kerran poistuttuaan enää toistunut. Noin 600 lisäkilometriä sujuivat tämän jälkeen ilman minkäänlaisia ongelmia.

Kaiken kaikkiaan Nissan on kerrassaan mainio ja helppo ajettava sekä kompakti pakkaus. Auton kulmat on helppo hahmottaa ja se kuluttaa todella vähän. Reissuautoksi kerrassaan mainio ostos ja valinta. Tämän lisäksi pienehkössä kopperossa on jollain tapaa kodikas tunnelma. Autossa viihtyy tosi hyvin. Kaikki tämä on perin lupaavaa. Ympäristön viihtyvyys ja toimivuus on tärkeää jos siellä aikoo viettää ainakin puoli vuotta, kuten tarkoitus on.

Hiidenmaan kokeilu onnistui siis ajopelin suhteen suorastaan yli odotusten. Auton modifikaatiot ovat vielä aika lailla vaiheessa, mutta kyllä se tästä. Sisustuksen suhteen sain paljon ideoita ja mietittävää tältä juhannusmatkalta. On hyvä että lähtöön on aikaa vielä runsaasti. Uskoakseni parhaaseen tulokseen pääsee ajan kanssa ja välillä erilaisia ratkaisuja kokeilemalla. Miettimällä ja suunnittelemalla. Pieni tila on haastellinen, mutta eivätköhän ne haasteet vielä ratkea. Sitä paitsi vähimmäisvaatimus nukkumalaverista jonka alla on säilytystilaa on helppo toteuttaa, siis sikäli jos kunninahimo sattuisi loppumaan kesken projektin.

Jasmin ratissa. Autoilu hymyilyttää.

Leiri. Tällä reissulla yöpyminen tapahtui teltassa, mutta tulipa autokin nukkumapaikkana testattua. Hyvin tuli uni sielläkin, mikä oli sekin lupaava merkki.

Kyselin edellisessä matkareittiä käsittelevässä postauksessani vinkkejä Etelä- ja Väli-Amerikkaan ja sainkin niitä. Erityiset kiitokset Maailmanmatkaajaklubin jäsenille, jotka esittivät paljonkin paikkoja, joissa tuolla päin maailmaa kannattaa käydä. Mutta näistä vinkeistä lisää myöhemmin, jahka ehdimme niihin laajemmin perehtyä. Varsinkin Väli-Amerikka vaatii lisätutkimuksia ja oman karttaviivansakin, joka on toistaiseksi yhä piirtämättä.

——————————————————————————————————————-

Selviääkö Nissan matkustajineen Latinalaiseen Amerikkaan talveksi 2017-2018? No totta kai, mutta kannattaa silti seurata tilannetta ja projektin etenemistä blogin Facebook-sivulla osoitteessa facebook.com/havaintoja ja painaa tykkää-nappia jo tänään!

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Tiellä taas – Riika, Latvia

Ma 7.10.2013, Riika (LV)

Ensimmäinen ajopäivä takana. Tällä kertaa päätimme ottaa hieman rennommin ja pysähtyä suosiolla Riikaan sen sijaan että oliimme autoilleet kerralla Vilnaan asti. Liettuaan jatketaan huomenna ja Valko-Venäjän raja ylitetään keskiviikkona. Näin ainakin viisumissa lukee.

Erityisiä sattumuksia ei päivään mahtunut. Viron ja pohjoisen Latvian tiet ovat sangen tuttuja jo entuudestaankin. Perushuttua. Laiva oli Tallinnassa puoli kahdeltatoista ja perillä syksyisessä ja hieman harmaassa Riikassa oltiin viiden maissa.

Tallinna

Tallinna. Porukka koossa.

raja

Viro jää taakse. Vanha raja-asema.

via-baltika

Pakollinen tiekuva. Syksyistä Via Balticaa.

Riika-parkki

Parkkipaikkamme Riikassa. Huomaa konttorin katolla sijaitseva kamera-asema.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Malarialääkkeitä ja rokotuksia Tallinnasta

To 2.10.2014, Tallinna (EE)

Lääkkeet, ne lääkkeet! Nyt niitä on. Lupasin taannoin palata matkalääkitykseen ja erityisesti siihen, saako malarialääkkeitä Suomea halvemmalla lahden takaa Tallinnasta. Nyt sen tiedän: saa.

Malarian ennaltaehkäisyyn on käsittääkseni olemassa kolme erilaista lääkinnällistä lähestymistapaa.

Kauppanimellä Lariam (vaikuttava aine meflokiini) myytävää lääkkettä pitää ottaa vain kerran viikossa. Tämän lisäksi lääke ei ole myöskään kovin kallis, joten se ehkä vaikuttaa siten ilmeiseltä ratkaisulta malariaongelmaan. Mutta kuten monet asiat maailmassa, tämäkään ei ole niin yksinkertainen. Masennusta. Hallusinaatioita. Ahdistavia unia. Lariamin legendaarisista sivuvaikutuksista voi itse kukin lukea netistä. Itsekin olen tavannut henkilön, joka piti omaa Lariam-kokemustaan Amazonasin sademetsässä sangen epämiellyttävänä. Toisaalta tunnen useita henkilöitä, jotka ovat mainittua lääkettä syöneet ilman ongelmia. Joten ota tästä sitten selvä. Ainoa tapa on varmaan kokeilla.

Itse en kuitenkaan ajatellut vieläkään, siis kokeilla. Onhan olemassa toinen, vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttava lääke nimeltä Malarone (vaikuttavat aineet atovakoni ja proguaniili). Tätä olen aiemmin itse asiassa syönytkin parisen viikkoa ilman ongelmia taikka sivuvaikutuksia. Malaronea otetaan päivittäin ja lääkkeen ottamista tulee myös jatkaa viikko malaria-alueelta poistumisen jälkeen, joten pidemmällä matkalla pillereitä tarvitaan siis sangen paljon. Malaronen ainoa suurempi ongelma on hinta. Suomessa yksi tabletti maksaa 4,15 EUR/ kpl (hinta Yliopiston apteekista). Kuukausia kestävällä matkalla tämä on melkoinen lisäkustannus.

Kolmas vaihtoehto taistelussa matkailijan malariaa vastaan on Doksisykliini. Tämä lääke on kuitenkin antibiootti, joten sitä en itse edes harkinnut. Lisäksi Doksisykliinillä on omat sivuvaikutuksensa, joista ehkä eniten eri lähteissä mainittu on mahdollinen aurinkoihottuma. Ei siis sitä minulle, kiitos.

163 euroa ja 24 senttiä.

163 euroa ja 24 senttiä maksoi tämä pino.

 

Mutta entäs ne hinnat Suomessa ja Virossa sitten?

Menkäämme vihdoin asiaan. Malaronea myydään kahdentoistakappaleen pakkauksissa. Suomessa tämä paketti maksaa 49,80 EUR. Tallinnassa vastaavaa pakkausta myydään hintaan 23,32 EUR, joten ero on eteläisen naapurimme hyväksi melkoinen. Niin uskomattomalta kun se tuntuukin, saman lääkkeen saa parin tunnin laivamatkan päästä yli puolet halvemmalla.

Lariamin hintaakin kysyin varmuuden vuoksi. Kahdeksan tabletin paketti maksaa Tallinnassa 22,02 EUR. Suomen hinta näkyy olevan internetin mukaan 41,11 EUR. Hintaero Viron eduksi on taas selvä, joskaan se ei Lariamin suhteen muodostu yhtä merkittäväksi kuin Malaronen tapauksessa. Lariamiahan matkalle tarvitsee paljon pienemmän tablettimäärän.

Kaikki hinnat on kysytty syyskuun lopussa 2014 ja ne ovat peräisin suomalaisen Yliopiston apteekki -ketjun virolaisen tytäryhtiön myymälästä Tallinnassa. Suomalainen resepti käy myös virossa, mutta sen täytyy olla paperilla. E-reseptiä ei siis hyväksytä. Myös kaverin lääkkeet voi kuulemma hakea kun vain resepti on mukana, kaverin ei täydy olla. Tähän kysymykseeni apteekin palveluhenkilö vastasi tosin hieman empien.

Rokotusten hintoja en sen kummemmin maiden välillä vertaillut koska ne olivat kohdallani pääosin kunnossa. Keltakuumerokotus kuitenkin puuttui ja sen pistättäminen lääkkeineen maksoi eräällä Tallinnan keskustan lääkäriasemalla 35 euroa. Samaan hintaan sisältyi aiempien rokotusteni läpikäyminen sekä resepti edellä mainituille malarialääkkeille.

Keltakuumerokote.

Yellow fever vaccine (live).

 

Facebooktwittergoogle_plusmail