Yli vuorten, läpi myrskyn – Kroatiaan

Ma 27.11.2017 (pvä 10), Krk (Kroatia)

Budapestissa oli paljon porukkaa. Kaupunki on turistien suosiossa loppusyksylläkin. Lauantaina keskustan kävelykadut olivat täynnänsä mitä erilaisimpia kieliä puhuvia matkailijoita, ryhmissä ja pareittain. Joulutorikin oli jo avattu. Hehkuviini ja todella runsaat, sangen liha- ja makkarapainotteiset annokset tekivät kauppansa.

Mikään kovin halpa kohde Budapest ei kuitenkaan ole, varsikaan Ukrainan jälkeen, jossa vaikkapa ravintoloissa söi puoli-ilmaiseksi. Tai siltä se ainakin tuntui. Lvivin keskustassa kaksi ihmistä söi viihtyisässä ravintolassa alku- ja pääruot ja joi palan painikkeeksi pullollisen viiniä vähän yli parilla kymmenellä eurolla. Budapestin keskustassa ei moinen taida onnistua.

Unkari oli matkan kolmas maa, jossa maksuvälineenä ei käytetty euroja. Budapestissä nostimme automaatista jokusen paikallisen setelin erinäisiä torikojuja varren. Puolasta ja Ukrainasta sen sijaan selvisimme pelkästään muovirahaa käyttämällä, ilman kolikkoakaan paikallista valuuttaa. Korttimaksumahdolisuuden yleistyinen helpottaa elämää huomattavasti. Ensimmäisenä ei tarvitse paniikinomaisesti olla etsimässä rahanvaihtopistetä, ja toisaalta maasta poistuessa ei tarvitse miettiä mihin ylijäämeäpennit rajalla työntäisi. Harvassa Euroopan maassa paikallisetkaan enää käteistä juuri ainakaan kaupungeissa käyttävärt, joten turistikin pääseet siinä siivellä helpommala. Tuskinpa niit seteleitä olisi loppujen lopuksi tarvinnut edes Budapestin joulumarkinoilla. Eiköhän sieltäkin olisi maksupäätteitä löytynyt.

Jatkoimme matkaa sunnuntaiaamuna. Suuntasimme etelään, kohti Kroatian rannikkoa. Koko päivä kului ensin Unkarin, ja sitten Kroatian moottoriteillä. Kovin oli hiljaista liikenne sunnuntaina. Unkarissa ei tiellä ollut juuri ketään muita. Maiden rajakopeillakaan ei muita ylittäjiä ollut kumpaankaan suuntaan. Passit, rekisteriote ja jopa ajokortti katsottiin, ja rajannainen halusi myös vilkaista autoon sisälle. Jälleen kiinnostus lopahti kun avasin oven: Auton sisustus kävi selityksestä. Raja Unkarista Kroatiaan ylittyi muutamassa minuutissa.

Unkarin pustalla tuuli kovaa. Maasto on päosin tasaista ja puutonta, joten tämä lienee tavallista. Kovasta tuulesta varoittavia liikennemerkejä oli tien varressa tajaan. Puhuri rauhoittui Kroatian puolelle päästyämme, mutta Adrianmeren rannikkoa ja sisämaata erottavat vuoret ylitettyämme ja meren tultua näkyviin palasi se suorastaan myrskyisänä kiusaksemme. Enpä muista kokeneeni vastaavaa aiemmin. Autoa piti suorastaan kääntää tuulta vastaan jotta se pysyisi tiellä. Välillä tuntui, että renkaat irtoaisivat tiestä.

Tuuli riepotteli koppiamme hurjasti ajaessamme serpenttimäistä moottoritietä alas kohti rannikkoa. Ohut aurinkopaneeli hakkasi ahdistavasti kattotelinettä. Jossain vaiheessa metelistä päätellen alkoi tuntua jo varmalta, että myrsky vie koko paneelin mennessään. Siellä se kuitenkin pysyi, eivätkä kiinnikkeetkään olleet kärsineet minkäänlaisia vaurioita. Tämä on kuitenkin pieni suunnitteluvirhe. Olisi pitänyt liimata paneeli vaikkapa filmivanerilevylle, ja kiinnittää se kattotelineeseen. Tällöin paneeli olisi jäykempi, eikä se pitäisi mekkalaa kovassa tuulessa kattotelineen teräsverkkoon osuessaan. Harkitsinkin tätä aikanaan, mutta sitten laiskuus iski ja kiinnitin paneelin suoraan kattotelineen verkkoon.

Kroatian rannikko on meille molemmille tuttua seutua. Kartasta hoksasimme Rijekan edustalla kaksi suurta saarta, jotka näyttivät ainakin paperilla kiinnostavan kiehtovilta ja olivat uusi kokemus. Siispä ajoimme illalla niistä ensimmäiseen, nimeltä Krk. Kovin on hiljaista täälläkin turistikauden ulkopuolella. Autoyöpymispaikka löytyi helposti aution rannan parkkipaikalta. Kesäisin täällä lienee aikamoinen kuhina, nyt satunnaista automatkailijaa ei kukaan häiritse, vaikka kaikkialla leiriytymisen kieltäviä merkkejä onkin.

Tänään vuorossa on toivon mukaan – sikäli kun lautta kulkee – tuo saarista toinen, nimeltään Cres. Aurinko paistaa ja tuulikin on tyyntyt hieman, mutta on yhä sangen viileä. Tarkenee täällä silti paremmin kuin missään aiemmassa pysähdyspaikassamme. Sähköäkin tulee taivaalta enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Mittari näyttää 2,1 ampeeria. Tämä asiaa kommenteissa juuri äskettäin kyselleille tiedoksi.

Kroatian vuorilla oli lunta. Moottoritiet olivat silti erinomaisia.

 

Kylä nimeltä Krk, saarella nimeltä Krk. Hiljaista. Erinomainen pizzeria katusokkelosta silti löytyi.

Saaren rannikkoa maanantaiaamuna. Sää suosii.

Seuraa automatkaamme Euroopan kautta Etelä-Amerikan Tulimaahan, ja sitten Amerikkojen halki Alaskaan myös täällä:

www.facebook.com/havaintoja

https://www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta/

Facebooktwittergoogle_plusmail

Sarajevosta Prahaan – viisi maata, 1051 kilometriä

La 9.11.2013, Praha (CZ)

Taannoiseen torstaihin mahtui siis melkoisesti ajamista ja päivän aikana ehdittiinkin vierailemaan peräti viidessä maassa. Keski-Euroopassa välimatkat ovat loppujen lopuksi sangen lyhyitä ja tiet yleisesti ottaen hyviä. Reipas eteneminen on helppoa.

Alkumatka Bosniassa ajeltiin tavallista maantietä, mutta jo Kroatiassa tilanne muuttui. Loppumatka olikin käytännössä kokonaan moottoritietä. Hieman yllättäen iltayöstä ajettu viimeisen osuuden tie Slovakiasta Prahaan oli hieman huonossa kunnossa. Paljon kuoppia ja epätasaisuuksia. Vilkas rekkaliikenne lienee tuhonnut tien. Matkavauhtiin tämä ei kuitenkaan vaikuttanut, matkustusmukavuuteen vain.

Bosnian pohjoisen, Kroatian vastaisen rajan tuntumassa näimme ensimmäistä kertaa sodan jälkiä laajemmassa mittakaavassa. Suuri osa alueen pientaloista oli tuhottu, ja jostain syystä raunioita ei oltu purettu vaikka sodasta on jo 20 vuotta. Uudet talot oli tyypillisesti rakennettu vanhojen ja tuhottujen viereen, joskus jopa lähes kiinni niihin. Kummallista. Liekö syynä jonkinlainen perinne tai kulttuuritapa. Kroatian puolella ei raunioita näkynyt.

Aivan halpaa matkustaminen Kroatian, Unkarin, Slovakian ja Tsekin moottoriteillä ei ollut. Tietulleihin ja moottoriteiden käyttömaksuihin (tuulilasiin liimattava tarra) taisi päivän aikana mennä yli 30 euroa. Tuulilasin kulmat alkavatkin jo olla täynnänsä erinäisiä verotarroja.

09-bosniaa-2

Keski-Bosnian maisemia.

09-lounas

Edullista lounastamista Bosniassa. Kaikki tällä pöydällä nähty: yhteensä 15 euroa.

09-bosniaa

Pohjoista Bosniaa.

09-bosniaa-3

Pohjoista Bosniaa.

09-kroatia-tie

Kroatiassa on hyvät tiet.

09-tietulli

Jani ostamassa taas yhtä tieverotarraa.

09-yo

Öinen tauko Slovakiassa.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Vihdoin Praha

Pe 8.11.2013, Praha (CZ)

Saavuimme siis Prahaan eilen kahden jälkeen aamuyöstä. Kohtuuhintaisen ja järkevän parkkipaikan etsiminen sekä yleinen autopyöriminen öisen Prahan kaduilla vei taas aikansa, joten päätimme nukkua loppyön tunnit autossa ja suunnata heti aamupäivästä majapaikkaan.  Sekä parkkipaikka – mielestämme ilmainen, saapa nähdä tuleeko taas jotain seuraamuksia – että ennakolta varattu hostelli keskustasta löytyivätkin lopulta. Täällä ollaan ainakin sunnutaihin asti.

Eilen Budapestissa joukko harveni taas yhdellä Pikavuoron viihdepäällikkönäkin tunnetun Tuomas ”Pöke” Pöyryn hypättyä lentokenttätaksiin kaupungin kehätieltä. Kiireiset liikeasiat kutsuivat miestä Suomeen. Sattumoisin eilen tuli myös tasan kuukausi reissausta täyteen, joten ehkä tähän olikin hyvä lopettaa. Alkuperäinen kuusikko on siis kutistunut kolmeen. Vähiin käy ennen kuin loppuu, sekä päivät että porukka.

Eilisestä, tämän vuorokauden puolellekin ulottuneesta yli tuhannen kilometrin ajorupeamasta lisää jahka tässä on hieman levätty ja kuosiuduttu.

07-budapest

Pöyry käteltiin virallisesti matkaan Budapestin yössä.

08-aamu-prahassa

Aamu Prahassa, auto parkissa.

08-praha-nakyma

Katunäkymää ikkunasta. Praha, Tsekin tasavalta.

08-peti

Vihdoin vuode (4 hh, 12 eur/yö/henkilö).

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail