Prahasta, ja Saksaan

Su 3.12.2017 (pvä 16), Hannover (Saksa)

Praha. Kommenteissa sivuttiin aiemmin Itä-Euroopan tunnelmaa, ja Tsekin pääkaupunkiin palaaminen toi jälleen kerran mieleen sen, miten erilainen henki voi eri paikoissa vallita. Mistä se tulee, on hyvä kysymys. Kaiketi sadoista pienistä asioista. Ihmisten ilmeistä, pukeutumisesta ja yleisestä olemisesta, ympäristön yksityiskohdista sekä monesta muusta jutusta, sillä tuskinpa minkään kultturillisen alueen, valtion tai kaupungin päällä minkäänlainen tunnelman maaginen taikapilvi leijuu.

Muistan Prahan ensimmäisiltä interrail-matkoiltani 90-luvulta. Jo tuolloin kaupungissa vallitsi omanlaisensa tunnelma, jota en osannut paikallistaa mihinkään tiettyyn tekijään. Siellä oli jotenkin rentoa ja boheemia. Sivistynyttä. Ero vaikkapa Puolaan oli suuri. parinkymmenen vuoden takainen Puola on muistikuvissami tyly reaaliaosialiamin krapulasta kärsivä paikka. Paksuihin värittömiin villapalttoisiin pukeutuneet Mummot kiilasivat minut aseman lippujonossa ja rajapoliisit kyykyttivät surutta ja hymyttä satunnaista reppumatkaajaa. Kaikki oli harmaata ja jotenkin ilotonta.

Prahassa oli kuitenkin toisin jo silloin, jotenkin vapaampaa ja avarampaa. Sellainen tunne tuli nytkin, vaikka muu itäinen Eurooppa on muuttunut vuosien aikana paljon. Nyky-Puolaakaan en tunnista ollenkaan noista vanhoista mielikuvistani. Toisaalta Praha on tainnut muuttua kaupallisempaan suuntaan. Turisteja on paljon, ja hinnat nousseet. Aiemmilla parin vuoden välein toistuneilla Prahan reissuillani ihmetelin kerta toisensa jälkeen kuinka edullista siellä yhä oli. Tällaiseen hämmästelyyn ei taida enää olla syytä.

Prahassa.

Tsekeistä ajelimme Saksan Hannoveriin. Tämä tarkoitti käytännössä päivän valoisan ajan viettämistä Keski-Euroopan moottoriteillä. Lukuunottamatta pientä viiden ruuhkaa Hannoverin liepeillä eteneminen oli helppoa. Taas kerran sain ihaila saksalaisteiden liikennekuria. Homma todella toimii, eikä kukaan esimerkiksi ohita oikealta. Aika lähellä autoilijat tosin välillä ohitustilanteissa toisiaan ajavat. En ihmettele, jos moottoriteillä esiintyy välillä kymmenien autojen ketjukolareita. Perjantainakin olisi monessa tilanteessa yksi ohitusjonossa olleen auton äkkijarrutus olisi riittänyt.

Saapa nähdä minkälainen liikennekulttuuri latinalaisessa Amerikassa vallitsee. Yhdysvaltojen liikenne oli minulle aikanaan yllätys ja järkytys. Kuvittelin ennakolta maan olevan täynnänsä kokeneita ja kyvykkäitä autoilijoita, perustuuhan koko yhteiskunta paljolti ykistyisautoiluun. Varsinkin moottoriteillä meno oli kuitenkin jotain ihan muuta. Kanssaliikkujat saattoivat keksiä hetkenä minä hyvänsä minkälaisia temppuja tahansa. Nopeammat pujottelivat hitaampien joukossa vilkkuja käyttämättä ja ilmeisesti juuri ympärilleen, tai ainakaan peileihin, katselematta saattaen ilmestyä eteen mistä suunnasta tahansa. Tällaisena muistan autoilukokemukseni Yhdysvaltain ja Puerto Ricon valtateiltä. Saapa nähdä muuttuuko se jahka taas Yhdysvaltoihin pääsemme.

Toisaalta toisenlaisen yllätyksen koin Kenian Nairobissa, jossa autoja oli valtavasti mutta liikenne yllättävän kurinalaista. Autoilijat olivat kärsivällisiä . Edes torvet eivät soineet. Ikinä ei siis näemmä voi tietä ennakkoon, mitä tuleman pitää. Ennakkomielikuvat saattavat olla ihan vääriä.

Laivan aikatauluun tuli varmistus. Varustamo kertoi viestissään, että alus seilaa Belgian Antwerpenistä Suomen itsenäisyyspäivänä 6.12. klo 15, aivan kuten olimme odottaneetkin. Laivaannousu tapahtuu iltapäivällä päivää ennen, eli tiistaina 5.12. Suuntaamme siis Belgiaan huomenna maanantaina. Laivamatka on tuntunut pitkään kovin kaukaiselta, mutta nyt se alkaa olla käsillä. Vain muutaman päivän kuluttua olemme merellä ja matkalla kohti Montevideota. Outoa.

Saksa ja aurinkoinen Autobahn.

Seuraa automatkaamme Euroopan kautta Etelä-Amerikan Tulimaahan, ja sitten Amerikkojen halki Alaskaan myös täällä:

www.facebook.com/havaintoja

https://www.instagram.com/havaintoja.matkan.varrelta/

 

 

 

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Berliini

Ti 12.11.2013, Berliini (DE)

Eilisestä ajopäivästä ei ole paljon kertomista. Lähes koko matka lukuunottamatta muutamia lyhyitä osuuksia oli moottoritietä, joten noin kolmen ja puolen sadan kilometrin matka sujui joutuisasti. Tsekin pohjoisrajalla tiessä tosin oli korkeuseroja, jotka laskivat keskinopeutta hieman. Enpä henkilökohtaisesti tiennytkään kyseisessä paikassa vuoria olevan. Nyt tiedän.

Ensikosketus Saksan hintatasoon saatiin huoltoasemapysähdyksen yhteydessä piakkoin rajan ylittämisen jälkeen. Aikamoista, huoltoasemahinnat tuntuivat ylittävän jopa suomen vastaavat. Lähes kolmen euron hinta puolen litran virvoitusjuomasta tuntuu aika suolaiselta kun viimeisen kuukauden aikana vastaavasta tuotteesta on tottunut maksamaan reilusti alle euron.

Majoittuminen ainakin Berliinissä tuntuu sen sijaan olevan halpaa. Uuden, sangen siistin ja hienon hostellin sängystä neljän hengen huoneessa aivan Alexanderplatzin kupeessa joutui maksamaan vain 14 euroa yöltä. Huoneessa on jopa oma kylpyhuone, joka on loppujen lopuksi perinteisen retkeilymajatason huomioon ottaen melkoista luksusta.

Tämä päivä kuluu vielä Berliinissä. Huomenna suuntaamme kohti Travemundea, jossa Transit pitäisi ajaa laivaan illalla, juuri ennen puolta yötä.

11-tsekin-tieta

Pohjoisen Tsekin tiemaisemia.

11-ruuhka

Ruuhkaa Saksan moottoritiellä. Viereisellä kaistalla oli kolari.

11-alexanderplatz

Berliini, Saksa.

11-petaushommat

Petaushommia Berliini hostellissa.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Prahasta – ja kohti Berliiniä

Ma 11.11.2013, Praha (CZ)

Matka jatkuu taas. Viimeinen varsinainen etappi tällä reissulla on Berliini, jonne täältä Prahasta suuntaamme piakkoin. Berliinissä vietetään pari päivää jonka jälkeen loppumatka hoituu Saksa-Suomi -välillä kulkevalla laivalla. Aika kallishan tuo oli, mutta Ruotsi – ja eritoten maan läpi kulkeva Euroopan tysin tie – ei kiinnosta pätkääkään. Siispä löimme rahat pöytään ja päätimme ottaa loppumatkan rennosti.

Itse muistan Prahan aiemmilta matkoiltani halpana paikkana. Suomea halvempaahan täällä yhä on, mutta hinnat lienevät nousseet edellisestä käyntikerrastani kymmenen vuoden takaa. Tai sitten se vain tuntuu siltä, olemmehan tällä reissulla kolunneet kaiketi kaikki Euroopan halvimmat maat. Sivistysmaissa on kallista, niin se vain tuntuu menevän.

10-kaarlen-silta

Siltoja maailmaan mahtuu, Prahassakin on yksi.

10-chicken-joe-belfast

Chicken Joe from Belfast. Katuteatteria Prahassa.

10-mystista

Mystistä.

10-praha-1

Praha, Tsekin tasavalta.

10-praha-2

Praha, Tsekin tasavalta.

10-praha-3

Praha, Tsekin tasavalta.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Sarajevosta Prahaan – viisi maata, 1051 kilometriä

La 9.11.2013, Praha (CZ)

Taannoiseen torstaihin mahtui siis melkoisesti ajamista ja päivän aikana ehdittiinkin vierailemaan peräti viidessä maassa. Keski-Euroopassa välimatkat ovat loppujen lopuksi sangen lyhyitä ja tiet yleisesti ottaen hyviä. Reipas eteneminen on helppoa.

Alkumatka Bosniassa ajeltiin tavallista maantietä, mutta jo Kroatiassa tilanne muuttui. Loppumatka olikin käytännössä kokonaan moottoritietä. Hieman yllättäen iltayöstä ajettu viimeisen osuuden tie Slovakiasta Prahaan oli hieman huonossa kunnossa. Paljon kuoppia ja epätasaisuuksia. Vilkas rekkaliikenne lienee tuhonnut tien. Matkavauhtiin tämä ei kuitenkaan vaikuttanut, matkustusmukavuuteen vain.

Bosnian pohjoisen, Kroatian vastaisen rajan tuntumassa näimme ensimmäistä kertaa sodan jälkiä laajemmassa mittakaavassa. Suuri osa alueen pientaloista oli tuhottu, ja jostain syystä raunioita ei oltu purettu vaikka sodasta on jo 20 vuotta. Uudet talot oli tyypillisesti rakennettu vanhojen ja tuhottujen viereen, joskus jopa lähes kiinni niihin. Kummallista. Liekö syynä jonkinlainen perinne tai kulttuuritapa. Kroatian puolella ei raunioita näkynyt.

Aivan halpaa matkustaminen Kroatian, Unkarin, Slovakian ja Tsekin moottoriteillä ei ollut. Tietulleihin ja moottoriteiden käyttömaksuihin (tuulilasiin liimattava tarra) taisi päivän aikana mennä yli 30 euroa. Tuulilasin kulmat alkavatkin jo olla täynnänsä erinäisiä verotarroja.

09-bosniaa-2

Keski-Bosnian maisemia.

09-lounas

Edullista lounastamista Bosniassa. Kaikki tällä pöydällä nähty: yhteensä 15 euroa.

09-bosniaa

Pohjoista Bosniaa.

09-bosniaa-3

Pohjoista Bosniaa.

09-kroatia-tie

Kroatiassa on hyvät tiet.

09-tietulli

Jani ostamassa taas yhtä tieverotarraa.

09-yo

Öinen tauko Slovakiassa.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail