Pitkä tie Romaniaan

Ma 21.10.2013, Galati (RO)

Sunnuntaina oli tarkoitus ajaa Odessasta Romaniaan ja tähtäimessä oli maan pääkaupunki Bukarest. Matka tiedettiin pitkäksi ja suunnitelma kunnianhimoiseksi. Päivän mittaan kävikin ilmeiseksi, ettei Bukarestiin ole mahdollista päästä järjelliseen aikaan. Tiet Ukrainassa olivat yksinkertaisesti liian kuoppaisia ja hitaita sekä rajamuodollisuuksiin meni tolkuttomasti aikaa.

Romaniaan kuitenkin päästiin ja rajakaupunki Galatista majoituskin löytyi suhteellisen pienen etsimisen jälkeen. Muihin päivän nähtävyyksiin kuului Mustameri, jonka aavaan ulappaan saatiin tänään Ukrainassa ensimmäistä kertaa kunnollinen näköyhteys. Ränsistynyt ja mennyttä ilmeisesti neuvostohenkistä suuruutta henkivä rantapaikka Zatoka oli oikeastaan sangen hieno.

Rajat olivat taas oma lukunsa. Ukrainasta poistuminen vei pari tuntia. Ensimmäistä kertaa koko matkalla auto ja kaikkien tavarat tutkittiin tarkkaan, lokeron ja taskun tarkkuudella. Ongelmia ei lopulta kuitenkaan ollut, aikaa vain paloi. Ja hermot olivat koetuksella. Neuvostomenoa.

Kaiken kukkuraksi Ukrainasta ei pääse suoraa Romaniaan, vaan välissä on noin 2 kilometrin pätkä Moldovaa. Jouduimme siis leimautumaan sisään Moldovaan ja välittömästi takaisin ulos sieltä. Romanian vastaisella rajalla meitä odotti valtaisa Moldovan poistumistulliin jonottava automäärä, tulliin päästettiin nimittäin vain muutama auto kerrallaan ja tahti oli sangen rauhallinen.

Romanian sisääntulo oli sen sijaan oli helppo nakki. Vihdoin Moldovan tullista leimat saatuamme paperien käsittely Romanian puolella vei ehkä 10 minuuttia. Kaiken kaikkiaan rajamuodollisuuksiin ja erinäisiin jonoissa odotteluihin kului neljä ja puoli tuntia. Olimme perillä Romanian Galatissa puoli yhdentoista aikaan illalla. Melko raskasta. Ihan heti näihin maihin ei tulle uudestaan lähdettyä. Rajamuodollisuudet mokomat pilaavat paljon muuten sinänsä positiivistakin mielikuvista ja kokonaistunnelmista.

20-kehno-tie

Kehnoa ukrainalaista maantietä.

20-mustameri-1

Mustameri!

20-mustameri-2

Muuri, Pöke ja Mustameri.

20-mustameri-3

Ranta ja rakennelma.

20-mustameri-4

Rappioromantiikkaa. Zatoka, Ukraina.

20-izmail

Kaupunki nimeltä Izmail.

20-kalamiehet

Kalamiehet kalassa Ukrainassa lähellä Romanian rajaa.

20-raja

Tunkemista ja jonotusta Moldovan poistumisrajalla.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Harharetki Transnistriaan ja muita sattumuksia

La 19.10.2013, Odessa (UE)

Auton pysäköintirikkeestä takavarikoitu rekisterikilpi saatiin siis onnistuneesti lunastettua takaisin poliisiasemalta jo torstai-iltana. Kustannukset eivät päätä huimanneet, sakko nimittäin maksoi hieman yli viisi euroa. Vaivaahan tuosta tosin koitui ja ilman erään paikallisen herrasmiehen apua prosessi olisi ollut paljon vaikeampi. Asiallisia poliiseja, tosin. Ja ystävällisiä paikallisia muutenkin.

Matka pääsi siis jatkumaan eilen perjantaina. Aamu alkoi perin kummallisissa merkeissä. Olimme vuokranneet toiseksi yöksemme Chisinaussa päivävuokra-asunnon, juuri remontoidun ja siistin sellaisen. Rauhalliselta alueelta, keskustan tuntumasta. Aamutoimien ohessa yksi jos toinenkin porukasta alkoi tuntea huimausta ja heikotusta. Voima hävisi jäsenistä ja alkoi pyörryttää. Kaikki ei ollut kunnossa ja olo oli todella outo. Itse en ole moista aiemmin kokenut.

Kalpimme vikkelästi pois asunnosta raittiiseen ulkoilmaan. Vähitellen voimat palasivat, mutta jäljelle jäi loppupäivän kestänyt jäätävä päänsärky. Kaasumyrkytys? Myrkkykaasutus? Tämä ei selvinne ikinä. Minkäänlaista hajua asunnossa ei ainakaan ollut. Syömisistäkään tuo ei voinut johtua, emmehän olleet syöneet samoja ruokia. Outoa. Ja jossain määrin pelottavaa.

Päät kipeinä suuntaimme kohti Odessaa. Suorin tie Chisinausta Ukrainaan kulkee Transnistriana tunnetun yksipuolisesti itsenäiseksi julistatuneen alueen kautta. Alue haluaisi Moldovan sijasta kuulua Venäjään, mutta se ei sitä huoli. Maillahan ei nimittäin ole yhteistä rajaa. Mikään muukaan maa ei ole aluetta tunnustanut, mutta sitkeästi transnistrialaiset ovat itsensä vuodesta 1992 itsenäiseksi kuvitelleet.

Tämän alueen rajalle siis suuntasimme eikä kaikki tietenkään mennyt putkeen. Moldovalaiset eivät pidä Transnistrian aluetta itsenäisenä, joten he eivät myöskään leimaa kyseisellä raja-asemalla passeihin poistumisleimaa. Pitkällisen Transnistian viranomaisten kanssa säätämisen jälkeen – yhteinen kieli puuttui taas – selvisi, että he eivät meitä muka-maahansa huoli ilman tuota moldovalaisten antamaa leimaa. Emme siis päässeet raja-asemaa pidemmälle.

Auton tosin transnistrialaiset ehtivät tullata: 41 us-dollaria. Rahaa ei tietenkään palautettu kun selvisi, että matkustajat eivät maahan pääse. Autotulli ja ihmisten imigraatiotoimisto ovat kuulemma aivan erillisiä instansseja eivätkä voi toisiinsa vaikuttaa. Käsiä leviteltiin ja hartioita kohoteltiin. Käännyimme takaisin Moldovaan ja kiersimme koko alueen. Muistoksi Transnistriasta jäi kovin korea ja perin virallinen auton tullausasiakirja.

Pimeän jo laskuduttua olimme taas Ukrainan rajalla. Tästä rajasta mentiin läpi ilman suurempia ongelmia, vaikkakin aikaa paloi taas puolitoista tuntia.  Kovasti tärkeitä ovat nuo erilaiset dokumentit ja kaavakkeet ukrainalaisille. Tässä mielessä Ukrainan ja Moldovan välillä näyttäisi olevan vivahde-ero. Moldovan viranomaiset vaikuttavat enemmän eurooppalaistyylisiltä kun taas ukrainalainen tyyli muistuttaa jossain määrin Valko-Venäjälläkin tutuksi käynyttä neuvostohenkistä asioidenhoitoa kaavakkeineen ja leimoineen.

Lauantai kuluu Odessassa ja huomenna sunnuntaina suunnataan taas tielle. Tällöin suuntana on Romania.

18-kilven-kiinnitys

Takakilven kiinnitys perjantaiaamuna.

18-moottoritie

Moottoritie on kuuma. Chisinaun liepeillä Moldovassa.

Lähiruokaa Moldovasssa. Maataloutuotteita myydään paljon teiden varsilla.

Lähiruokaa Moldovasssa. Maataloutuotteita myydään paljon teiden varsilla.

18-transnistria-1

Transnistrian raja-asema.

18-transnistria

Siellä se olisi ollut, Tiraspol ja Transnistria.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Harmillinen takaisku Moldovan pääkaupungissa

To 17.10.2013, Cisinau (MD)

Kiintoisaa viranomaiskohtaamista ei tarvinnut odottaakaan Transnistriaan asti, sillä matkaan tulikin mutkia jo Chisinaussa. Emme taida lähteä täältä tänään mihinkään. Poliisi nimittäin oli vienyt autosta takarekisterikilven Chisinaun keskustassa. Vastalahjaksi tuulilasiin oli jätetty sakkolappu. Auto taisi olla parkkeerattu vikapaikkaan.

No, haasteitahan tämän tyyppisestä matkailusta ei ole ennenkään puuttunut, joten yksi lisää ei taida sieltä seasta pahemmin edes erottua. Sakon voi maksaa aikaisintaan tänään kello 18. Siispä matka taitaa jatkua vasta huomenna, Transnistriaan ja rajalle lienee nimittäin turha lähteä yötä vasten.

Kuski, sakko ja puuttuva takakilpi. Chisinau, Moldova.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Moldovan pääkaupunki Chisinau

To 17.10.2013, Chisinau (MD)

Moldovan pohjoinen raja ylittyi eilen ilman vaikeuksia. Itse asiassa rajalla enemmän aikaa kului Ukrainan puolelta poistumiseen kuin Moldovan sisääntulomuodollisuuksiin. Ilmeisesti autosta piti maksaa jonkinlainen seitsemän euron tullimaksu, mutta tämä olikin jo ennalta tiedossa joten se ei tullut yllätyksenä.

Molodova oli rajan pinnassa kovin hiljainen. Jo raja-asemalla oli sangen rauhallista ja pohjoisen Moldavan teillä ei juurikaan liikennettä ollut. Laajoja peltoja vain ja mustaa multaa, josta maa on ilmeisesti kuuluisa. Euroopan paras multa, kuulemma. Euroopan köyhimmässä maassa. Ukraina on kuulemma jonkun tilaston mukaan Euroopan korruptoitunein maa. Paljon ennätyksiä on saavuttanut, tämä maailmankolkka.

Yö vietettiin maan pääkaupungissa Chisinaussa ja tänään matka jatkuu kohti Transnistriaa. Tämä pieni pala Moldovaa on julistautunut itsenäiseksi ja käyttää kuulemma muun muassa omaa rahaa. Mikään muu maa ei tätä aluetta ole tosin itsenäiseksi tunnustanut, mutta ei se taida alueen asukkaita, poliitikkoja ja jonkinmoista armeijaa haitata.

”Rajallakin” lienee jokin tarkastus. Kiintoisia viranomaiskohtaamisia siis tiedossa taas. Tämähän alkaa oikeastaa käydä jo matkan teemasta.

Moldova!

Moldova!

Raha vaihtuu. Ensimmäinen stoppi Moldovassa.

Raha vaihtuu. Ensimmäinen stoppi Moldovassa.

Laine tarkkailee. Balti, Moldova.

Laine tarkkailee. Balti, Moldova.

Jälleen uusi kaupunki, jälleen uusi pizza. Balti, Moldova.

Jälleen uusi kaupunki, jälleen uusi pizza. Balti, Moldova.

Onpas se suuri ja kotoisa. Hotelli Cosmos, Chisinau.

Onpas se suuri ja kotoisa. Hotelli Cosmos, Chisinau.

”Onks siellä wifi?” Modernin matkailun suuria kysymyksiä

”Onks siellä wifi?” Modernin matkailun suuria kysymyksiä.

Chisinau, Moldova.

Chisinau, Moldova.

Chisinau, Moldova.

Chisinau, Moldova.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

Facebooktwittergoogle_plusmail