Ja taas tielle…

Ti 8.10.2013, Riika (LV)

Matka jatkuu taas. Suuntana tänään siis Liettua ja Vilna. Aamupäivä käytettiin navigaattorin hankintaan ja ruuhkaiselle Riikan ulosmenotielle selvittiin juuri ennen puoltapäivää. Tietöitä ilmeisesti, jono seisoo. Onneksi päivämatka on sangen vaatimaton, vain kolmisensataa kilometriä.

Riikan keskustaa ja ajopelimme.

Riikan keskustaa ja ajopelimme.

Hostellitodellisuutta alkuillasta.

Riika. Hostellitodellisuutta alkuillasta.

P1100119

Hostellitodellisuutta aamulla. Aamupalaa Riikassa.

IMG_20131008_100756

Riikan autokantaa sekä eläimistöä.

Kartta_ja_poyry

Pöke lukee kartaa ja elämä hymyilyttää. Suuntana Liettua.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Tiellä taas – Riika, Latvia

Ma 7.10.2013, Riika (LV)

Ensimmäinen ajopäivä takana. Tällä kertaa päätimme ottaa hieman rennommin ja pysähtyä suosiolla Riikaan sen sijaan että oliimme autoilleet kerralla Vilnaan asti. Liettuaan jatketaan huomenna ja Valko-Venäjän raja ylitetään keskiviikkona. Näin ainakin viisumissa lukee.

Erityisiä sattumuksia ei päivään mahtunut. Viron ja pohjoisen Latvian tiet ovat sangen tuttuja jo entuudestaankin. Perushuttua. Laiva oli Tallinnassa puoli kahdeltatoista ja perillä syksyisessä ja hieman harmaassa Riikassa oltiin viiden maissa.

Tallinna

Tallinna. Porukka koossa.

raja

Viro jää taakse. Vanha raja-asema.

via-baltika

Pakollinen tiekuva. Syksyistä Via Balticaa.

Riika-parkki

Parkkipaikkamme Riikassa. Huomaa konttorin katolla sijaitseva kamera-asema.

Tämä postaus kuuluu artikkelisarjaan, joka julkaistiin alun perin tätä viisiviikkoista matkaa varten perustetussa blogissa tasan vuosi sitten. Tyylillisesti postaukset poikkeavat jossain määrin Havaintoja matkan varrelta -blogin yleislinjasta ollen jonkin verran lyhempiä ja spontaanimpia kuin mihin olen yleensä pyrkinyt. Vaan eipä anneta sen häiritä. Vaihteluhan on tunnetusti asia joka virkistää.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Junaillen Valko-Venäjälle

Ma 17.12.2012, Minsk (BY)

Juna Riikasta kohti Valko-Venäjää oli melko moderni ja lähti ajallaan. Vaikka joidenkin kylttien perusteella vaikutti siltä, että ainakin osa vaunuista oli tullut Pietarista asti ei kyytiin tarvinnut tästä huolimatta hypätä vauhdissa. Lastautumiseen oli aikaa ainakin puoli tuntia. Myöskään palella ei sisällä junassa tarvinnut, sillä käytävän lämpömittari näytti +24. Sisällä neljän hengen vaunuosastossa lämpöä lienee ollut kolmisenkymmentä.

Riika - täältä lähdettiin. Sää suosi, kuten kuvasta näkyy.

Sisäkuvia junasta välillä Riika - Minsk. Pahoittelen kuvien hämäryyttä ja rakeisuutta. Todellisuus täällä päin maailmaa ei kuitenkaan liene ihan sellainen, hämärä ja rakeinen. Tai no ehkä vähän.

Latvian ja Valko-Venäjän raja ylitettiin hieman puolen yön jälkeen ja operaatio kesti toista tuntia. Tämä saikin minut miettimään, olenko koskaan ylittänyt rajamuodollosisuuksia sisältävää maarajaa yöjunalla siten, ettei siihen olisi sisältynyt useamman tunnin valvomista keskellä yötä, tyypillisimmin pikkutunneilla. Enpä ole. Mitähän tämäkin nyt sitten on? Käykö tästä syyttäminen vain Murphyn lakia, vai onko takana suurempiakin juonia. Ei ole vielä selvinnyt.

Rajamuodollisuudet käytiin kuitenkin jälleen kerran läpi, ja jotain pientä häikkääkin löytyi. Minulta nimittäin puuttui Valko-Venäjällä hyväksyttävä sairasvakuutus. Onnekseni samassa vaunuosastossa matkusti englanninkielen taitoinen kanssamatkustaja, sillä hämilliseltä naispuoliselta rajapoliisilta ja minulta olisi varmaan vienyt yhteisen kielen puuttuessa pitkään ennen kuin asia olisi selvinnyt. If:n kansainvälinen matkavakuutus ei täällä käy. Ja ilmeisesti yleensä viisumiakaan ei myönnetä, ellei oikeaa vakuutusta hakijalla ole. Minulle se kuitenkin myönnettiin, joten poikkeus kai vahvisti taas kerran säännön.

Mutta eipä hätää, vaunuosastoon ilmestyi kutsusta toppatakkinen vakuutusmyyjä, joka myi minulle mainitun vakuutuksen sangen kohtuulliseen kolmen us-dollarin hintaan. Matka pääsi siis jatkumaan. Tullimieskin jossain vaiheessa vaunussa kävi, mutta kenekään matkatavaroita ei nähdäkseni tutkittu. Rajamuodollisuudet menivät kaiken kaikkiaan melko miellyttävästi.

Yhä pimeydessä kylpevään Minskiin juna saapui kahdeksan jälkeen aamulla. Uni jäi taas melko vähiin, mutta hieman tunkkaisen osaston yläsängyllä junan kolinassa ja heilunnassa torkutut viitisen tuntia lienevät silti tulleen enemmän kuin tarpeeseen. Ja viimeistekin unihiekat pyyhki silmistä viimeistään kaupungin säätila. Pakkasta oli nimittäin melkoisesti ja hyytävä tuuli kova.

Minskin ydinkeskustaa.

Toinen kuva kaupungin keskustasta. Jos edellinen oli paraatikatu, tämä lienee normaalimpi sellainen.

Kaupunkikierroksen aikana Minsk jopa yllätti minut. Olin kuvitellut paikan takapajuisemmaksi, mutta keskustan vanhat rakennukset näyttivätkin yllätyksekseni sangen hyväkuntoisilta ja tyylillä remontoiduilta. Kaupungin yleisilme vaikutti lyhyen vierailun perusteella siistiltä ja esimerkiksi autokanta julkisen liikenteen busseja myöten yllättävän uudelta. Olin myös havaitsevani kaupunkikuvassa melko paljon työmaita ja nostokurkia. Joku tänne siis investoi.

Toisaalta englantia ei kaupungissa, kuten kokemusteni mukaan ei juuri varsinaisellakaan Venäjällä, tunnuta pahemmin puhuvan. Kaikki teksti on myös paikalliskielellä eli aakkosto on kyrilinen. Latinalaisia kirjaimia tai kirjoitettua englantia en juuri nähnyt.

Säpinää Minskin rautatieaseman päähallissa.

Toisenlaistakin todellisuutta oli havaittavissa. Kaupungin moderniin neuvostohenkeen rakennetulla ja nyt jo hieman nuhjuisella rautatieasemalla nimittäin tuntui olevan runsaasti odotushuoneiden tuoleilla torkkuvia, ainakin osin laitapuolen kulkijoiksi luokiteltavia ihmisiä. Eikä ihme, olihan sisällä ainakin lämmin. Näitä ”OMON” -tekstillä varustettuihin maastopukuihin pukeutuneet poliisit (joita asemalla pyöri paljon) sitten ahkerasti herättelivät tarkistaen ohessa nukkujien henkilöllisyyspapereita.

Toinen asemalla huomioni kiinnittänyt seikka olivat lukuisat rahanvaihtopisteet, joiden edessä tyypillisesti oli melkein koko ajan paikallisista asukkaista koostuva jono. Valko-Venäjällä taitaa olla turvallisempaa pitää säästönsä jossain kansainvälisessä valuutassa ruplien sijaan. Muistini mukaan maa taisi läpikäydä lähivuosina devalvaation, mikä varmaankin osaltaan selittäisi rahanvaihtorumbaa.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Alku: Tallinnasta Riikaan

Su 16.12.2012, Riika (LV)

Miinus yhdeksän pakkasta, navakka vedet silmiin nostava tuuli sekä tietenkin pimeää, totta kai. Näin alkoi tällä kertaa talvinen, järjestyksessään jo kolmas matkani taivaltaessani sunnuntaisessa aamuhämärässä muutaman kilometrin matkan halki heräilevän Tallinnan linja-autoasemalle. Mutta eipä niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Kassi selässäni tuntui kevyeltä ja lähes puolityhjältä. Tämä ei ollutkaan ihme, olivathan lähes kaikki vaatteet päällä. Tai siltä ainakin tuntui.

Läpiajo - Viron raja-asema jää taakse. Eu-rajoilla ei enää pahemmin hidasteta, saati sitten pysähdytä.

Ensimmäisenä etappina oli Riika. Lopullisena tarkoituksenanihan on päästä parin seuraavan viikon aikakana Kiinaan, erinäisiä paikoissa erinäisiä pysähdyksiä tehden. Kaupunkien välinen linja-automatka halki Baltian lumisen maaseudun kesti neljä ja puoli tuntia ja sujui sangen miellyttävissä merkeissä. Bussista löytyi muun muassa ilmainen langaton netti, wc, lukuisia 220 V pistorasioita ja kuumia juomia niin paljon kuin jaksoi juoda. Matka maksoi 18 euroa ja sen sai ostettua kätevästi internetistä. Autossa ei tarvinnut myöskään palella.

Juna kohti Valko-Venäjän Minskiä lähtee puoli seitsemältä illalla. Riikaan aikaa tuhlattavaksi jäi siis viitisen tuntia, mitä tätäkin kirjoittaessani parhaani mukaan teen. Kaikki matkaliputhan olin hankkinut jo etukäteen ennen lähtöä, joten niistäkään ei stressiä ole.

Olen käynyt Riikassa useita kertoja ja todettava on, ettei se liene tähän vuodenaikaan parhaimmillaan. Harmaata vaikutelmaa ei ainakaan vähennä teillä lainehtiva ruskeanmusta tiesuolainen lumisohjo. Viisi tuntia riittää siis mainiosti. Kesällä taasen Riika on mielikuvieni mukaan sangen viehättävä hansakaupunki, viikonloppukohteeksi erinomaisen sopiva.

Jouluista Riikaa.

Katunäkymä keskustasta. Jostain syystä Riikan Double Coffee -ketjun kuppilat ovat tulleet jo aiemmilla vierailuilla hyvin tutuiksi. Tuttavuussuhde jatkui tälläkin kertaa.

Seuraava raportti saattaa antaa odotuttaa itseään, sillä huomisen Minskin internetyhteyksistä minulla ei minkäänlaisia ennakkotietoja ole. Tiistaina Kiovassa yhteyksien pitäisi taas olla kunnossa. Ainakin kaikki netistä katsomani Ukrainan pääkaupungin majapaikat mainostivat kilvan ilmaisia wifi-yhteyksiään. Poikkeaako käytäntö mainostekstistä jää taas kerran nähtäväksi.

Tänään kuunnellaan:

Ultra Bra – Pärnu

Pysähdys linja-autoasemalla: 5 min.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail