Panamericana – koko matkareitti

Piirtelin taas viivoja. Pääpiirteittään Amerikkojen halki kulkeva reittimme on siis seuraavanlainen. Ihan kaikkia käänteitä ei oheisessa reittiviivassa ole, mutta yleiskäsityksen siitä saanee, kuva kun tunnetusti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sitä paitsi kukapa sitä kaikkia kiertoteitä etukäteen tietäisikään.

Laivauksia tälle reitille mahtuu kaksi. Auto on saatava ensin Euroopasta Etelä-Amerikkaan, joka vie noin neljä viikkoa, ja kuten juttujani aiemmin lukeneet tietävätkin, matkustamme Belgiasta Montevideoon samalla rahtilaivalla ajoneuvomme kanssa. Toinen pakollinen vesistönylitys kohdataan Kolumbiassa, josta ei kulje minkäänlaista tietä Panamaan. Autolauttojakaan ei tällä hetkellä maiden välillä kulje, joten Nissan on varmaankin pakko pakata Kolumbiassa konttiin, jotta matka pääsee jatkumaan.

Aikataulukin on tarkentunut. Ajelemaan lähdetään marraskuun puolessa välissä, viikon 46 lopulla. Laivan on tarkoitus seilata Antwerpenistä 1.12. ja varsinainen matka Etelä-Amerikassa alkaa siten aika tarkkaan vuoden 2017-2018 vaihteessa. Koko matkan kestosta on hankala vielä tässä vaihessa sanoa mitään. Toisaalta jos Alaskaan asti on tarkoitus päästä, on siellä oltava säiden takia viimeistään alkusyksystä.

Matkan käänteitä voi seurata myös Facebookissa osoitteessa facebook.com/havaintoja.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Syksyistä autoyöpymistä

Syksy on tullut, joten oli taas hyvä hetki kokeilla kuinka autossa tarkenee nukkua kun ei ole enää niin lämmin. Eteläisen Viron maaseudulla oli kovin hiljaista. Retkeilyalueella ei ollut muita ja paikka mainio. Lammen rannassa ollut laituri ja nuotiopaikka oli ihan yksityisessä käytössämme. Kesäkausi on näemmä tosiaan päättynyt.

Käytimme ihan tavallisia petivaatteita sekä keskipaksuja täkkejä. Makuupusseja meillä ei ollut, eikä niitä ole tarkoitus pakata mukaan tilaa viemään myöskään Etelä-Amerikkaan. Mitä kodinomaisempaa, sitä parempi. Makuupusseillakin on eräilyssä ja retkeilyssä sijansa, mutta emme ole menossa eräilemään tai retkeilemään. Auto tulee olemaan pääasiallinen kotimme puoli vuotta. Se on turhan pitkä aika retkeillä, joten peruspetivaatteilla mennään. Muita vaihtoehtoja emme oikeastaan ole edes missään vaiheessa miettineet.

Yöllä lämpötila laski ehkä noin viiteen plusasteeseen. Ei kovin kylmää, mutta syksyisen kalseaa kuitenkin. Tulimaan lämpötilat ovat varmaan alkuvuodesta aika lailla samankaltaisia. Peittojen alla tarkeni yllättävän hyvin, vaikka ne eivät edes ole kovin paksuja. Palella ei tarvinnut. Sen sijaan peiton ulkopuolelle eksyneet ruuminosat alkoivat kylmettyä nopeasti, joten päähine tai huppu olivat kuitenkin tarpeen. Tässä mielessä hupullinen makuupussi olisi tietysti kätevä, mutta kylmät säät lienevät kuitenkin aika poikkeuksellisia reitillämme Latinalaisessa Amerikassa. Joutunemme kärvistelemään lähinnä jokusen marraskuisen yön Euroopassa ennen pääsyämme laivaan Belgiassa. Perillä ongelma lienee ainakin alkuun liiallinen kuumuus, ei korvien tai nenän paleltuminen.

Edellisen autoyöpymiskokeilun jälkeen kattoon on ilmestynyt kaksi ilmastointiventtiiliä. Tästä huolimatta etuikkunoiden jättäminen raolleen näytti olevan parempi vaihtiehto kuin niiden pitäminen kokonaan kiinni. Vierekkäin katossa olevat venttiilit toiminevat paremmin, kun ilma virtaa sisään jostain muualta kuin niistä. Pieni läpiveto saa selvästi ilman vaihtumaan paremmin. Etuikkunoihin tiivistyi myös vähemmän kosteutta kun ne olivat raollaan, mikä sekin kertoo ilmanvaihdon tehostumisesta.

Etuovien aukeavissa ikkunoissa on nyt myös muoviset ilmanohjaimet, jotka mahdollistavat niiden avaamisen siten, ettei parisenttistä rakoa ulkopuolelta huomaa. Tämä noin neljänkymmenen euron sijoitus vaikutti ensikokeilun perusteella onnistuneelta. Mainosmiesten mukaan tummennettujen listojen pitäisi myös vähentää auringon matkustamoa lämmittävää vaikutusta, mutta tämän suhteen olen hieman skeptinen. Ehkei pitäisi, sillä tuskin noista ainakaan haittaa tuossakaan mielessä on. Sitä paitsi jo muutaman Uruguayssa vietetyn päivän jälkeen osannen kommentoida paljon paremmin näiden muovilippojen mainosväittämiä.

Aiemmassa postauksessani pohdiskelin erillisen ilmalämmittimen tarvetta. Autossa siis on jo lähinnä moottorin lämmittämiseen tarkoitettu Webasto, jota sitäkin kokeilimme nyt tositoimissa. Aamulla auton matkustamon saikin kymmenessä minuutissa lämpimäksi laittamalla laitteen käyntiin. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen sisällä oli jo suorastaan kuuma. Näiden kokeilujen jälkeen alan kallistua siihen, ettei maksa vaivaa sijoittaa lähes tuhatta euroa ylimääräiseen lämmittimeen. Emmeköhän me jo olemassa olevallakin pärjää, nissä olosuhteissa joita edessä on. Jos tiedossa olisi paljon pakkasia, olisi tilanne vallan erilainen.

Auton kattotelineasiakin nytkähti vihdoin eteenpäin. Toivoakseni ei mene enää kovin pitkään ennen kuin moinen katolle ilmestyy. Tämä onkin ehkä suurin ajopelistä puuttunut juttu. Kun telineen saa paikoilleen, pääsee katolle vihdoin asentelemaan muun muassa aurinkokennoa. Asiat näyttävät siis etenevän. Hyvä niin, sillä onhan lähtöön enää puolitoista kuukautta.

Aamunäkymiä.

Yöpymispaikka.

Aamukahvia. Keittimen valinta oli pitkä prosessi. Päädyin lopulta Colemanin monipolttoainekeittimeen. Se toimii myös tavallisella lyijyttömällä bensiinillä.

Ilmanohjaimet etuikkunoiden ylä- ja etureunassa.

”Range 962 km.” Vaikka tankki ei ole suuren suuri, ei sitä ole kulutuskaan. Polttoainekustannuksiin tämä reissu tuskin kaatuu.

 

Seuraa matkaa myös Facebookissa osoitteessa facebook.com/havaintoja. Kaikki eri somealustoille tehdyt päivitykset löytyvät kootusti sieltä.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Uusi passi ja meille pakollinen USA:n viisumi

Hankin uuden passin. Vanhassa olisi ollut virtaa vielä vuoden 2018 syksyyn asti, mutta koska tulevan Amerikkojen seikkailun pituutta on hankala ennustaa, ajattelin varmuuden olevan kuitenkin paras. Eihän sitä ikinä tiedä missä päin maailmaa sitä vuoden kuluttua sattuu olemaan. Sieltä, missä ”se” nyt sitten onkaan, voi uuden passin anominen olla paljon hankalampaa kuin kotikulmilta.

Nyt matkustusasiakirjani on uudenkarhea ja täysin korkkaamaton, mikä ei liene ikinä matkustaessa huono asia. Joidenkin maiden leimoista ja viisumeista kun voi olla joissain toisissa paikoissa riesaa ja haittaa. Tunnetuin esimerkki lienee Israel, jonka leimat passissaan on turha yrittää joihinkin islaminuskoisiin arabimaihin. Jonkin muun maan passia kantava voi jättää vierailematta Israelissa, tai ainakin koittaa jättää leimat ottamatta, mutta israelilaiset itse eivät pääse näihin maihin millään keinoilla. Heidän vapaata liikkuvuuttaan on rajoitettu vuosikymmeniä, eikä se ole juurikaan ylittänyt uutiskynnystä. Oikeus globaaliin vapaaseen liikkuvuuteen on noussut otsikoihin vasta aivan viime vuosina ja aivan eri asioiden tiimoilta.

Onpas se uusi ja hieno.

Mutta israelilaisten matkustusongelmat sikseen, sillä sellaisia on myös molemmilla meillä. Huolimatta siitä, että sekä minä että Jasmin kannamme yhtä maailman parhaista passeista (siis Suomen), USA rajoittaa oikeuttamme vierailla maassa. Tai ainakin tekee siitä paljon hankalampaa, kuin se oli ennen vierailuamme Sudanissa. Sudan on nimittäin yksi niistä terrorismiin ja yleiseen rauhattomuuteen liitetyistä valtioista, joissa käyneet eivät voi saada ESTA-matkustuslupaa Yhdysvaltoihin. Riippumatta kansallisuudestaan tällaisten henkilöiden on aina anottava erillistä viisumia, joka on työläs prosessi. Kiintoisaa sinänsä on, että tämä rajoitus tuli voimaan jo aikanaan Obaman kaudella, mutta siitäkään ei juuri tuolloin uutisoitu, vaikka se jokusta suomalaistakin koskee. Sudanin lisäksi listalla on nimittäin muutama muukin valtio.

Tämä prosessi on siis nyt edessä meillä molemmilla, mutta sellaista se on. Kukaan ei käskenyt ajamaan autolla Afrikan halki ja käymään siinä sivussa Sudanissa. Se tuli kuitenkin tehtyä. Koska kullakin valtiolla on nähdäksäni täysi oikeus määrittää ne reunaehdot, joilla ulkomaiden kansalaisia rajojensa sisäpuolelle päästävät, ei valitus tai itku tässäkään tapauksessa auta. Lusikka on vain otettava kauniisti kouraan ja lusikoitava tämäkin soppa. Eli siis täytettävä valtaisa määrä lomakkeita, käytävä lähetystössä haastateltavana ja sijoitettava projektiin noin kymmenkertainen määrä rahaa verrattuna siihen, että Sudan olisi jäänyt käymättä ja ESTA-matkustusluvan voisi hakea muutamassa minuutissa internetistä.

Tietysti puhdas passi houkuttelee riskinottoon. Olisi helppo vain jättää kertomatta siitä tosiasiasta, että onhan tässä Sudanissakin käyty. ESTA-kaavakkeissa pitäisi tällöin kuitenkin tietoisesti valehdella, ja siitä kiinni jäätyään ei Yhdysvaltoihin varmasti olisi asiaa vuosikausiin. Palkinnoksi kikkailusta saisi maahantulokieltoa. Oma Sudaninkäyntini on verraten helppo todentaa Internetiin jättämistäni jäljistä. Siis sikäli, kun joku sellaisia rupeaisi etsimään. Varmaan aika epätodennäköistä että rupeaisi, mutta Yhdysvaltain rajatarkastuskulttuurin tietävänä en oikein viitsi ottaa riskiä.

Onneksi emme kuitenkaan kohtaa tätä ongelmaa heti. Laiva vie meidät Uruguayn Montevideoon, josta Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin asti pääseminen vie aika lailla aikaa. Kilometrejäkin taitaa olla tuossa vaiheessa mittarissa jo yli 25 000. Periaatteessa viisumiasian voisi siis hoitaa reissunkin päällä, mutta aikaa vievä prosessi se taitaa olla sielläkin. Voin lisäksi vain kuvitella, miten ruuhkaisia Väli-Amerikan tai Meksikon Yhdysvaltain lähetystöt ovat, joten ehkä tämäkin asia pitää vain yrittää saattaa kuntoon kotikulmilla ennen lähtöä.

Ja onhan se USA:n viisumi kuulemma sitten voimassa vuosikymmenen, joten jotain vastinetta rahoilleen ja näkemälleen vaivalle käsittääkseni saa, siis verrattuna ESTA:an. Eli ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Edellyttäen tietenkin, että amerikkalaiset suostuvat meille molemmille viisumin myöntämään. Se vasta metkaa olisi, jos toinen saisi viisumin, mutta toinen ei. Mutta tämähän ei selviä kuin kokeilemalla.

Amerikkaa edelliseltä Road tripiltä, vuodelta 2012.

Oman auton kanssa Euroopassa rahtilaivaan, sillä Montevideoon ja lopulta ajaen ensin Tulimaahan, sitten Alaskaan. Tämä kaikki alkaa marraskuussa 2017. Seuraa käänteitä myös Facebookissa osoitteessa www.facebook.com/havaintoja.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Lämmittimiä ja lämpötiloja Amerikoista

Olen viime aikoina pohdiskellut matka-automme lämmitystä. Asia herätti jonkin verran keskustelua blogin FB-sivullakin, joten ehkä on syytä tuumiskella sitä vielä näin pidemmässäkin muodossa. Auton lämmitys on minulle jonkinlainen mukavuuden huipentuma, sillä olen joitakin kertoja tärissyt kylmissäni öitä autossa ympäri Eurooppaa. Siksi siitä on tullut minulle jonkinlainen pakkomielle. Jos autossa aikoo majailla ainakin puoli vuotta, on sen syytä olla mukava.

Pohjoista Argentiinaa aivan Paraguayn rajalta. Tämä lienee sään suhteen matkan tukahduttavimpia paikkoja (Kuva: Google Maps)

Matkatoverini ei suhtaudu asiaan ollenkaan yhtä fanaattisesti, vaikka onkin muutama vuosi sitten majaillut (maasto)autossa lähes vuoden. Hän ei näe ylimääräistä lämmitystä kovin tarpeellisena ominaisuutena, koska sitä ei aiemmassakaan ajopelissään ollut. Mutta hänen kokemuksensa ovat eri puolilta Afrikkaa, ja nyt ollaan menossa Amerikkoihin. Ehkä lämpöä tarvitaan siellä Afrikkaa enemmän.

Vai tarvitaanko? Tutkitaanpa hieman, onhan meillä Internet. Laivan pitäisi olla perillä Montevideossa ja maantiematkan alkaa juuri vuoden 2017-2018 vaihtuessa, joten sää tammikuusta alkaen kiinnostaa. Tuolloinhan pallon toisella puolella on keskikesä. Seuraavassa joitakin vuorokauden alimpia ja ylimpiä keskilämpötiloja Etelä- ja Pohjois-Amerikasta. Vertailuarvona ensimmäisenä Helsingin vastaavat arvot elokuulta.

Alin (yö), C

Ylin (päivä), C

Helsinki (elokuu)

13,1

19,8

Montevideo, Uruguay (tammikuu)

18,0

28,4

Asuncion, Paraguay (tammikuu)

22,8

33,5

Ushuaia, Tulimaa, E-Amerikan eteläkärki (helmikuu)

5,6

14,1

Puerto Montt, Chile (helmikuu)

9,0

18,9

La Paz, Bolivia (maaliskuu)

3,6

14,2

Quito, Ecuador (maaliskuu)

10,1

20,8

Mexico City, Meksiko (toukokuu)

13,2

26,8

Vancouver, Kanada (heinäkuu)

13,8

22,2

Fairbanks, Alaska, USA (syyskuu)

1,7

12,6

No, mitäs tästä voi sitten päätellä? Alussa on todella kuumaa ja kosteaa. Homma helpottaa kun matka edistyy kohti Etelä-Amerikan eteläkärkeä. Lapin kesäkelit. Andeilla neljän kilometrin korkeudella saattaa viluttaa, ainakin öisin. Väli-Amerikka on päiväntasaajan pohjoispuolella ja kun sinne päästään on kevät. Taas alkaa olla kuuma, kuten varmasti myös kesällä Yhdysvalloissa. Alkusyksylläkin Alaskassa on kylmä, numeroiden valossa jo tuolloin kylmempi kuin missään muualla koko matkalla.

Bolivian ylätasankoa. Täällä saattaa paleltaa. (Kuva: Google Maps)

Autossa on jo nyt diesel-käyttöinen lisälämmitin, jota voi käyttää auton moottorin ollessa sammutettu. Tämä Webaston laite on kuitenkin niin sanottu vesimalli ja tarkoitettu ensisijaisesti lämmittämään moottoria pakkasaamuina. Sillä saa lämmitettyä matkustamoakin, mutta vain puolen tunnin pätkissä. Moottorin lämmittämiseen menevä energia menee oikeastaan kokonaan hukkaan tällaisella reissulla. Edellä esitetyn säädatan valossa auto lähtee kyllä varmasti käyntiin aamuisin ilman lämmitystäkin.

Kaiken lisäksi laitteessa on sekä vesipumppu että puhallin, joten se vie paljon sähköä. Sähkö on reissuautossa tärkeä luonnonvara, joten tämä ei ole hyvä juttu. Muutama desi polttoainetta ei niin haittaisi mihinkään suuntaan. Kaiken kaikkiaan tällainen Webasto ei ole kovin sopiva laite oleskelutilan lämmittämistarkoituksiin, vaikkakin toki parempi kuin ei mitään.

Vaihtoehto olisi autokäyttöön tarkoitettu dieseliä polttava laite, joka imee ilmaa sisäänsä toisesta päästä ja puhaltaa sen pois toisesta lämmittäen sen samalla. Tällaisen hankintaa harkitsen siis nyt vahvasti. Nämä lämmittimet on tarkoitettu ainoastaan oleskeluhyttien lämmittämiseen autoissa ja veneissä. Ohjauspaneeli sisältää termostaatin, joten lämpötilan lämmitettävässä kopissa pitäisi pysyä automaattisesti verraten tasaisena. Käyttötarkoituksen ja matkaideamme huomioon ottaen tällainen sopisi meidänkin autoomme kuin nyrkki silmään.

Negatiivisena puolena ovat tietenkin lisäkustannukset. Webaston venäläinen (ei kuulemma välttämättä huono) kopio maksaa uutena 400 – 500 euroa. Kallis vaiko ei, paha päätös. Varmaa kuitenkin lienee, että kokonaan käyttämättä tuollainen lämmitin ei Pan American Highwaylla jäisi.

Venäläisvalmisteinen Planar 2d-ilmalämmitin näyttää tältä. Lämmittiminen teho on säädettävissä maksimin ollessa 2 kW.

Suomalainen pariskunta suuntaa marraskuussa 2017 omalla autollaan tielle, laivaan ja lopulta Etelä-Amerikkaan. Seuraa matkan käänteitä myös tykkäämällä blogin Facebook-sivua osoitteessa www.facebook.com/havaintoja.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail