Risteillen Karibialla – päivä 2 ja St. Croix

Ma 14.12.2015, St. Croix (Yhdysvaltain Neitsytsaaret)

Toinen päivä, toinen saari. Edelleen Yhdysvaltain hallintoalueella. Uusia itsenäisiä valtioita ei ole siis vielä tällä kierroksella tullut eteen. Sekin aika tosin vielä koittaa. Tähän mennessä maihin – tai takaisin laivaan – päästäkseen on pitänyt esittää kuvallinen henkilökortti (suomalainen ajokorttikin on kelvannut) sekä risteilylippu, joka on samalla ikään kuin luottokortti. Kaikki ostokset laivalla tehdään tällä samaisella muovikortilla, eikä käteistä rahaa tarvitse käyttää. Kortti toimii myös hytin avaimena. Passiin ei leimoja ole tullut eikä sitä ole maissa kyselty.

Kun laivalta lähtee maihin, jokaisen matkustajan kortin viivakoodi piipataan henkilökunnan toimesta lukijalla. Sama toistuu palatessa. Tämä helpottaa varmasti turistien paimentamista, tietäähän henkilökunta jatkuvasti kuka on laivassa ja kuka ei. Puerto Ricossa laivaan kirjautuessa kaikki risteilijät myös valokuvattiin. Jos laivan lähtöaika lähestyy ja joku puuttuu, on tuon kadonneen lampaan naamakin heti henkilökunnan tiedossa. Kunkin matkustajan kuva näkyy nimittäin ilmestyvän viivakoodeja lukevan laivahenkilön päätteelle kun kortti sanoo laivasta lähtiessä piip. Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä. Pakoon ei pääse.

Laiva tulee satamaan aina aikaisin aamulla ja sieltä pääsee niin halutessaan poistumaan jo puoli kahdeksan maissa. Tähän mennessä palata on pitänyt puoli kuuteen mennessä alkuillasta. Poistuminen ei ole tietenkään pakollista. Niin halutessaan koko viikon voi viettää käymättä kertaakaan kuivalla maalla. Ohjelmaa laivalla on päivälläkin. Uskoisin kuitenkin pääosan porukasta käyvän maissa päivittäin. Jotkut ovat pidempään, jotkut lyhyemmän aikaa. Lähteä ja palata voi milloin tahansa. Uskoakseni edestakaisinkin voi rampata, mutta tätä en tosin ole (vielä) henkilökohtaisesti kokeillut. Laiva seilaa taas kohti uutta satamaa iltahämärissä.

St. Croix oli hengeltään hieman erilainen kuin eilinen St. Thomas. Vähemmän huoliteltu ja autenttisempi ehkä. Upouudet ostoskeskukset täältä ainakin näyttivät puuttuvan. Tunnelma on rauhallinen, suorastaan uinuva. Tämä saari on kuulemma ollut aikanaan brittiomistuksessa, mutta sittemmin se myytiin tanskalaisille, jotka käsittääkseni tänne vasta varsinaisesti rupesivat infraa rakentamaan. Paikannimissäkin tanskalainen vaikute näkyy. Suurimmat asutuskeskukset ovat nimeltään Frederiksted ja Kristiansted. Viimeksi mainitussa bongasin katukilpiä, joissa kadunnimi oli ensin tanskaksi, vasta sitten englanniksi. Yhdysvaltain tähtiliput tosin liehuvat silti monissa mastoissa. Kiintoisasti liikenne on vasemmanpuoleista, mutta kaikissa näkemissäni autoissa ratti oli silti vasemmalla. Manner-Yhdysvalloista tuotuja ovat ajoneuvot kai. Luovuttaisivat vain suosiolla ja siirtyisivät oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Joka tapauksessa merkillinen taskalais-karibilais-jenkkiläinen paikka on tämä. Enpäs tällaisenkaan olemassaolosta ollut aiemmin tietoinen.

Tällä kertaa risteilyalusten satama sijaitsi saaren pääasutuskeskuksista pienemmässä, Fredrikstedissä. Heti laiturin pielessä oli ranta, johon monet risteilijät näyttivät suuntaavan. Saaren pääpaikkaan Christianstediin pääsi myös helposti, sillä risteilijöiden kuljetus pikkubusseilla paikasta toiseen on näemmä vakiintunut ja toimiva paikallisten kuljetusyrittäjien pyörittämä bisnes. Edestakaisesta matkasta joutui maksamaan 16 dollaria ja se kesti puolisen tuntia. Kovin suuri tämäkään saari ei siis ole. Hiljaisen seesteinen oli Kristianstedkin. Kadulla kuljeskeli harvojen ihmisten ohella hämmentävä määrä irtokukkoja. Palvelut tosin tuntuvat tälläkin saarella toimivan hyvin ja tunnelma on loppujen lopuksi länsimainen. Olemmehan kuitenkin yhä Yhdysvalloissa.

Hyttiin alkaa pikku hiljaa kotiutua. Hyvä niin, onhan edessä vielä monta päivää täällä asustelua. Iltaruokailu ei mennyt henkilökunnalta oman arvioni mukaan eilenkään ihan putkeen. Tänään sekä ruokailuaika että pöytä vaihtuvat. Saapa nähdä miten muuttuu meininki. Ruokailujärjestelyjen muutos onnistui helposti. Syytä pyyntöön ei kyselty ja henkilökunta oli hyvin asiallista ja auttavaista. Asiakasta täällä ainakin kuunnellaan. Tässä mielessä palvelukulttuuri on ollut tähän asti suorastaan ylitsevuotavan kohteliasta.

151214-1

Ensimmäinen saari jää taakse iltahämärissä sunnuntaina.

151214-2

St. Croix, satama. Risteilijät poistuvat laivasta aamulla.

151214-4

Ranta heti risteilylaiturin tuntumassa.

151214-3

Christianstedin hiljainen pääkatu. Kuvasta bongattavissa sekä Tanskan että Yhdysvaltain liput.

151214-5

Christianstedin hiljaista rantakatua. Huomaa jouluinen venemies.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail