Mietteitä Port of Spainista ja matka Trinidadista Guyanaan

Ti 29.12.2015, Georgetown (Guyana)

Trinidadin pääkaupungissa Port of Spainissa satoi viikonloppuna lähes tauotta. Kaiken lisäksi melkein kaikki oli kiinni vielä sunnuntainakin. Kadut olivat autiot lukuun ottamatta niillä kuljeskelleita satunnaisia ryysyisiä asunnottomia ja epämääräisiä kadunkulmissa seisoskelijoita. Perusihmisiä ei näkynyt missään. Lyhyet retket jotka kaupungille tein eivät olleet kovin miellyttäviä. Vaikka kukaan ei minua häirinnytkään, kaupungilla kävellessä teki mieli vilkuilla usein taakseen. Välillä vaihdoin kadulla puolta, kun en halunnut jonkun tyypin ohi kulkea. Enpä muista, missä kaupungissa olisi viimeksi ollut vastaavia fiiliksiä.

Maanantaina Port of Spainiin palasi arki. Aurinko tuli esiin ja sade oli poissa. Tavallinen kansa tavallisissa askareissaan oli palannut viikonlopun ja juhlapyhien vietosta, missä ikinä he sitten olivat olleetkaan. Kaduilla oli normaalinoloista säpinää. Nyt kaikenlainen epämääräinen aines ei enää erottunut katukuvasta samalla tavoin kuin aiemmin. Samat pahvinpalasilla makoilevat huumeongelmaiset kodittomat kaduilla toki yhä olivat, mutta arjen koitettua he sentään olivat selvä vähemmistö. Enää en tuntenut tarvetta vilkuilla olkani yli.

Huolimatta ilmapiirin rentoutumisesta, en silti oikein saanut paljoakaan irti Port of Spainista. Jostain syystä vielä normaalin päiväjärjestyksen palattuakin kaupungin ravintolat ja liikkeet vaikuttivat jostain syystä yhä suljetuilta. Siis vaikka olivat auki. Ravintoloiden tummennettujen ikkunoiden takia kadulta ei nähnyt sisällä mahdollisesti istuvia asiakkaita ja ovetkin olivat kiinni. Vain pieni lappu jossain ovenpielessä kertoi paikan oleva ”open”. Jopa minäkin osaisin tehdä paikasta kutsuvamman asiakkaiden tulla. Totta tosin myöskin on, ettei monessa paikassa kovin paljon asiakkaitakaan ollut. Moni kahvila esimerkiksi oli tyhjillään. Kummallista, onhan Port of Spain kuitenkin monen sadan tuhannen asukkaan kaupunki.

Pienemmissä omistajavetoisissa ruokapaikoissa palvelu tuntui pelaavaan paremmin, mutta esimerkiksi lähihuoltoaseman minimarketissa (ainut joka oli viikonloppuna auki) ja ketjuravintoloissa meininki oli tympeämpää. Tai outoa. Trinidadissa puhuttu englanti oli ainakin minulle aika käsittämätöntä. Tämä yhdistettynä pääosin tummaihoisen henkilökunnan tapaan olla katsomatta asiakasta silmiin (tai monesti edes päin), ja perin loiviin liikkeisiin yleisemminkin, loi kummallisia tilanteita. Monesti kassalla mietin, jotta puhutaankohan nyt minulle ja onko jotain oikeaa asiaakin, mitään kun en murteellisesta minusta poispäin kohdistetusta mutinasta oikein ymmärtänyt. No, asiani sain kuitenkin aina hoidettua. Ehkä Trinidadissa kaikki halukkaat pääsevät palveluammattiin. Hyvin monessa ikkunassa oli nimittäin lappu, jossa kerrottiin paikan palkkaavan uutta henkilökuntaa. ”Staff wanted.” En ihmettele.

En siis jäänyt ikävöimään Trinidadin pääkaupunkia kun tänään sieltä lähdin. Tosin on muistettava, että jos olisin mennyt johonkin saaren toiseen kolkkaan, voisivat mielipiteeni olla tyystin erilaisia. Mietin, josko positiivinen mielikuvani Barbadoksestakin olisi ollut vähemmän sitä, jos olisin majoittunut saaren pääkaupunkiin Bridgetowniin. Niin saattaisi olla.

Oli miten oli, tänään maa kuitenkin vaihtui. Caribbean Airlines vei minut Guyanan pääkaupunkiin Georgetowniin Etelä-Amerikassa. Noin tunnin kestänyt lento oli ajoissa ja kaikki sujui mainosti. Alan oikeasti pitää tästä Karibian lentoyhtiöstä. Homma toimii ja siinä on yritystä. Jopa kuulutuksista koneessa saa selvää. Tästä ei ollut toivoakaan ensimmäisillä Karibian lennoillani. Minut lennolle sisään ja laukkuni ruumaan kirjannut nuori nainen oli paitsi hyvin ammattimainen, myös sympaattinen. Varovasti hän kyseli, että eikös Suomessa ole aika pimeää tähän aikaan vuodesta. Myönsin. Ihanaa, vastasi hän. Trinidadissa on kuulemma ihan liikaa valoa ja lämpöä hänen makuunsa. Britanniassa on kuulemma täydellinen ilmasto. Siellä sataa. Sateisessa harmaudessa on hyvä nukkua.

Guyanaan pääseminen oli helppoa. Suomalainen ei maahan viisumia tarvitse. Ei haastattelua tällä kertaa, eikä kyselyitä poistumislipusta. Passintarkastuksen nuori kaveri kysyi vain, montako päivää tulena maassa olemaan. Kerroin että pari. Se riitti, passiin tuli leima ja pääsin maahan.

Guyanan kansainvälinen lentokenttä sijaitsee yli tunnin matkan päässä itse pääkaupungista. Tällä kertaa minulla kävi tuuri. Olin nimittäin jo koneessa ajautunut juttelemaan vieressäni istuneen kaverin kanssa. Hän oli asunut ikänsä New Yorkissa, mutta sukujuurensa olivat Guyanassa. Tiedossa olisi kuulemma sukulointia. Veli menee naimisiin. Isänsä ja veljensä olivat häntä kentällä vastassa, ja tarjosivat minulle kyytiä kaupunkiin. Mainiota. Otin tarjouksen vastaan. Tämä oli varsinainen onnenpotku, sillä kentällä ei ollut oikein yhtään mitään. Ei edes rahanvaihtopistettä, pankkiautomaatista puhumattakaan. Paikallista valuuttaa minulla ei tietenkään ollut, ja dollaritkin ovat jo perin vähissä. Korttikaan ei taida olla täällä kovin käytetty maksutapa, vaikka vihdoin Georgetowniin päästyäni pankkiautomaatin lopulta löysinkin. Toki kentältä olisi taksillakin päässyt, mutta kuskien innokkuudesta päätellen olisi heidän kanssaan saanut sitten vääntääkin. Tästäkin ilosta jäin ystävällisen newyorkilais-guyanalaisen perheen ansiosta paitsi.

Seuraavaksi pitäisi suunnata Guyanan naapuriin Surinamiin. On vielä epäselvää, kuinka sinne menen ja millä aikataululla. Jonkinlaisella pikkubussin ja veneen yhdistelmällä sinne kuitenkin täältä pääsee, sen tiedän. Katsotaan. Uusi vuosikin sotkee hieman asioita ja aikatauluja, mutta huomisen jälkeen ollen tässä asiassa viisaampi.

151229-1

Sunnuntai, Port of Spain.

151229-2

Port of Spain, Trinidad. Siirtomaa-arkkitehtuuria.

151229-3

Työpiste Trinidadissa.

151229-4

Guyana, Etelä-Amerikka. Tervetuloa.

151229-5

Georgetown, Guyana. Tällä kertaa tällainen parvekenäkymä.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Joulu Karibialla: Barbadokselta Trinidadiin

La 26.12.2015, Port of Spain (Trinidad & Tobaco)

Tapaninpäivä ja Trinidad. Suuri lauma koiria haukkuu ja metelöi tuossa majataloni ulkopuolella. Lähteepä elukoista kova ääni. Toivottavasti eivät tee tuota yölläkin, korvatulpatkaan eivät nimittäin taida riittää tuota kakofoniaa blokkaamaan. Joulupyhät näkyvät täällä selvemmin kuin Barbadoksella, jossa sentään noin puolet liikkeistä ja ravintoloista oli eilenkin auki. Täällä on vielä tapaninpäivänäkin kovin hiljaista ja suljettua. Edes lentokenttäbussi ei kulkenut. Kaupunkiin päästäkseni jouduin ottamaan 30 jenkitaalaa maksaneen taksin. Asiaa pohdiskeltuani hoksasin, että olen tainnut olla Suomessa jouluna viimeksi 2010. Vuonna 2011 vietin juhlapyhät Indonesiassa, 2012 Armenian Jerevanissa, 2013 Libanonissa, 2014 Sambiassa ja nyt sitten 2015 täällä, Karibialla. Liikkuvaa elämää. Missähän ensi vuonna?

Selvisin Trinidadiin aamusta. Lento Barbadokselta lähti kuudelta aamulla. Tällä kertaa kone oli ihan oikea ja siisti, suihkumoottoreilla varustettu. Ei potkurikoneita enää. Minut toi tänne Caribbean Airways -niminen lentoyhtiö. Tämä firma vaikutti astetta uskottavammalta kuin taannoin käyttämäni Liat. Alle tunnin lennosta ei jäänyt valitettavaa. Tätä yhtiötä voisin käyttää jatkossakin. Ja käytänkin, seuraava lippu on nimittäin varattu jo. Suuntaan Trinidadin jälkeen Etelä-Amerikan puolelle, Guyanan Georgetowniin.

Trinidadiin, Port of Spainin kentälle päästyäni edessä oli pitkä jonotus passitarkastukseen. Maahanpääsyproseduureihin taisi mennä melkein pari tuntia. Viisumia ei tarvinnut, mutta enpä muista milloin viimeksi jollain rajalla oltaisiin oltu yhtä tarkkoja. Poistumislippu piti olla, samoin majoitusvaraus. Ne piti myös esittää. Printtejä minulla ei ollut, mutta kännykästä esittelemäni tositteet riittivät. Samaa tekivät muutkin, sillä kaikkia tentattiin samalla tavalla. Tästä varmaan tolkuton jonokin johtui. Samaan aikaan toisella passintarkastustiskillä asioinut eurooppalainen tai amerikkalainen arviolta nelikymppinen nainen käännytettiin jopa takaisin kansainväliselle alueelle. Paperinsa eivät olleet ilmeisesti kunnossa. Tuntia myöhemmin tosin näin saman naisen tullin ulkopuolisella alueella. Hän oli kaiketi saanut lopulta varauksensa kuntoon ja päässyt läpi. Hänen onnekseen lentokentällä oli toimiva ja ilmainen langaton verkko ja netti.

Sekä Barbadoksella että täällä Trinidadissa puhutaan englantia. Molemmat ovat olleet aikanaan brittihallinnon alla, ja tietty englantilainen vaikutus näkyy saarilla yhä. Liikenne on esimerkiksi vasemmanpuoleista. Vuosi sitten Etelä-Afrikassa paikallinen englannin murre sai raapimaan päätä. Tähän Karibian englantiin verrattuna se oli kuitenkin lasten leikkiä. Tästä kielestä ei nimittäin tajua monesti yhtään mitään, hyvä kun edes englanniksi tunnistaa. Barbadoksella minulla oli usein vaikeuksia ymmärtää paikallisia, mutta paikalliset näyttivät ymmärtävän lähes aina minua. Tämän päivän perusteella Trinidadissa minä en ymmärrä paikallisia, eivätkä he minua.

Voi tosin olla, että kohtasin vääriä ihmisiä. Vanhemman intialaistaustaisen taksikuskin kanssa juttelimme pitkät pätkät maailmanpolitiikkaa. Melkoinen markkinamies tuo Donald Trump, totta. Isis myy öljyä alihintaan Syyriassa, kyllä. Kommunikaatio-ongelmia ei juurikaan ollut. Ehkä paljon ulkomaalaisten kanssa tekemisissä olevat ihmiset osaavat muotoilla sanomisensa turistin näkökulmasta ymmärrettävämmin. Barbadoksella asustelin hyvin turistipitoisella alueella, joten ehkä sielläkin oli totuttu paremmin Karibian ulkopuolisiin aksentteihin.

Loppujen lopuksi Barbados vaikutti aika mukavalta paikalta. Turisteja oli aika paljon, mutta se ei häirinnyt. Esimerkiksi rannat olivat verraten tyhjiä ja tunnelma jollain tavoin rauhaisa ja sivistynyt. Ehkä hiekkarantoja on saarella vain niin monta, että kaikille riittää tilaa. Moni turisti taisi olla Brittien saarilta. Lentoyhteydet vanhaan emämaahan taitavat olla yhä hyvät. Halpaa ei Barbadoksella tosin ollut. Aika vaatimaton majoituksenikin maksoi lähes 50 euroa yöltä ja esimerkiksi ravintoloiden hintataso oli lähes sama kuin Suomessa. Tähän varmaan vaikuttaa osin euron huono kurssi verrattuna Yhdysvaltain dollariin. Tällä hetkellä suhde on lähes yksi yhteen, mikä ei ole euroalueelta tulevalle kovin hyvä juttu. Joka tapauksessa viihdyin Barbadoksella jostain syystä aika hyvin. Voisin matkustaa saarelle toistekin, eritoten jos nuo valuuttakurssit paranevat jossain vaiheessa.

Pienenä havaintona Barbadoksen ja Trinidadin eroista tulkoon vielä mainittua turvallisuus, tai oikeastaan paikkojen minussa herättämä tunne. Barbadoksella nimittäin tuntui hyvin turvalliselta. Rosvoja oli ainakin saaren itse näkemääni osaan hankala kuvitella. Rannallakin tavaroiden jättäminen vartioimatta (mutta toki näköetäisyydelle) veteen mennessä ei aiheuttanut suurempaa ahdistusta, kuten se monessa muussa paikassa olisi aiheuttanut. Port of Spainissa taasen minua tuli joulupyhien hiljentämillä kaduilla lähes ensimmäisenä vastaan muutama omiaan mölisevä asunnoton herrasmies. Kun lopulta löysin auki olevan huoltoaseman minimarketin, oli kassajonossa edessäni kaksi poliisia. Molemmilla oli luotiliivit, vyöllä käsiase ja selässä rynnäkkökivääri. Ehkä turvallisuuskulttuuri alkaa lähestyä Etelä-Amerikan vastaavaa. Vaikka en ole ikinä Brasiliassa käynyt, tuli poliisiparivaljakosta heti mieleen tuo uutisten perusteella lukuisten selvittämättömien murhien maana pitämäni.

151226-1

Barbados, eräs monista rantanäkymistä.

151226-3

Monella Barbadoksen rannalla oli väljää.

151226-4

Klassiset palmu ja meri, edelleen Barbados.

151226-5

Säpinää Bridgetownin (Barbados) keskustan kauppakadulla.

151226-6

Siirtomaahenkinen majatalo Port of Spainissa. Täällä asustelen seuraavat päivät.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail