Eteläisen Afrikan sapuskajuttuja

Ma 22.12.2014, Kasane (BW)

Yksi huolistani ennen tätä matkaa oli Afrikan ruoka. Mitä siellä syödään? Olisivatko sapuskat niin tympeitä ja/ tai kummallisia, että satunnainen matkailija joutuu suorastaan näkemään nälkää. Ainakin muutaman tähän mennessä nähdyn maan perusteella nämä ennakko-odotukseni ovat osoittautuneet perin huvittaviksi tai jopa naiveiksi. Totta kai täällä ruokaa saa.

Luulisi, että ihminen jossain vaiheessa oppii jyrkkien ennakkoluulojen osoittautuvan käytännössä aina vääriksi kun itse oikeasti asiaan perehtyy ja menee paikalle katsomaan, mistä onkaan kysymys. Ehkä opin minäkin, jonain päivänä. Sitä paitsi ajatus siitä, että jossain olisi kummallisempaa ja oudompaa ruokaa kuin Kiinassa on koominen. Kaikkienhan ainakin sen luulisi tietävän. Tietenkin.

Etelä-Afrikan ja Namibian sapuskat ovat perin lihaisia. Pihvit – nautaa ja riistaa – ovat arvossaan ja niitä sai ravintolasta kuin ravintolasta. Lihakulttuurista kertonevat myös lukuisat rakennetut grillipaikat, joihin törmäili majataloissa, leirintäalueilla ja teiden levähdyspaikoilla. Tässäkin mielessä kulttuuri on näemmä jossain määrin samanlaista kuin vaikkapa Australiassa. Käristyvää lihaa, avotulta ja reipasta ulkoilmaelämää.

Toisaalta Namibian ja Etelä-Afrikan keittiö on saanut selvästi vaikutteita sekä Englannista että pohjoisesta Keski-Euroopasta, käytännössä Saksasta ja Hollannista. Perusravintoiden perusaamupala on tyypillisesti se englantilainen, perin raskas sellainen. Kananmunia, pekonia, makkaraa, paahtoleipää ja papuja. Paikallinen lihaisa makkara boerewurs on myös mainiota, perinne jonka taas uskoisin olevan peräisin buureilta ja siten alun perin Hollannista ja saksasta.

Namibian ruokalistoilla törmäsi usein schnitzeleihin ja jopa röstiperunoihin. Perin saksalaista. Tulipa yksi Wieninleike syötyäkin, muussilla. Pakkohan se oli. Olo oli kuin perisuomalaisella Shellin huoltoasemalla joskus 90-luvulla. Annos ainakin oli samanhenkinen, runsas ja pahemmin konstailematon. Tiedä sitten oliko liha sikaa, kuten se käsittääkseni yleensä leikkeissä on. Sikaa nimittäin ei pahemmin ruokalistoilla ole täällä esiintynyt. Syytä en tiedä. Ehkei niitä vain kasvateta täällä ravintokäyttöön.

Eräs eteläisen Afrikan perusnaposteltavista on biltong, paikallinen kuivaliha. Siihen ei voi olla täällä törmäämättä, biltongia kun myydään ihan jokaisessa kaupassa, baarissa ja huoltoasemilla. Suuremmissa marketeissa on jopa omat tiskinsä joissa tätä lihaa myydään irtotavarana ja erilaisina versioina. Yleisin tyyppi näkyy olevan naudasta tehty. Riistaakin, kuten antiloopin lihaa, saa. Omien kokemusteni mukaan juuri riistasta se parhaimman laatuinen biltong syntyykin. Vähärasvainen ja maukas. Naudasta kuivatetun lihan laatu vaihtelee enemmän.

Tähän loppuun lienee syytä lisätä vielä eräänlainen vastuuvapaalauseke. En nimittäin tiedä, mitä kansan syvät rivit vaikkapa Namibian maaseudulla syövät ja miten he itsensä ravitsevat. Tunnustettavahan kuitenkin on, että olemme ruokailleet käytännössä paremman luokan paikoissa. Turistipaikoiksi niitä kuitenkaan ei voine sanoa, ehkäpä enemmän paikallisen ylemmän keskiluokan ravintoloiksi. Ruokalistat näissä paikoissa kuitenkin ovat olleet aika lailla saman suuntaisia, joten niistä voinee jo johtopäätöksiä vetää: anglosaksista länkkäriruokaa afrikkalaisin vivahtein.

 

141222-2

Runsas, englantilaishenkinen aamiainen Windhoekissa, Namibiassa.

141222-3

Antilooppia ja ranskalaisia. Mainiota lihaa. Swakopmund, Namibia.

141222-biltong

Hyvälaatuista biltongia eli kuivalihaa. Antiloopista.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Rajan yli Namibiaan – päivä 3

Ke 3.12.2014, Springbok (ZA) – Grunau (NAM)

Etelä-Afrikan ja Namibian välinen raja ylitettiin siis tänään. Prosessi kävi yllättävän helposti ja henkilökunta molempien valtioiden raja-asemilla vaikutti yllättävän palveluhenkiseltä. Ero vaikkapa vuosi sitten tekemämme Itä-Euroopan kierroksen joihinkiin rajaylityksiin oli selvä. Tässä mielessä suosittelen siten ehdottomasti rajaylittelyä Afrikassa esimerkiksi Valko-Venäjän sijaan.

141204-Namibia-1

Republic of Namibia.

Bussin papereitakaan (carnet) rajalla ei kuulemma olisi tarvinnut leimata, sillä ilmeisesti sekä Namibia että Etelä-Afrikka kuuluvat jollain tavoin samaan tulliliittoon. Leima Namibiasta poistuessa ilmeisesti riittää. Varmuuden vuoksi auton paperit kuitenkin leimautettiin tästä huolimatta molemmissa tulleissa. Eihän sitä koskaan tiedä. Henkilötullissa ei ongelmia ollut. Meininki oli rennohko eikä matkatavaroista oltu kiinnostuneita tai niitä tutkittu.

Etelä-Afrikan pohjoisosa oli sangen vähäasutuksista seutua, mutta Namibian eteläosassa ei näytä olevan oikeasti juuri ketään. Ympäristö muuttui perin kuivaksi ja satunnainen muu liikenne teillä näyttää koostuvan lähinnä rekka-autoista. Vetääkseni taas Australian tähän vertailuun, muistuttaa tämä seutu jossain määrin kyseisen mantereen, ja ehkä erityisesti Pohjoisterritorioiden, outbackia eli sitä kuuluisaa korpea.

Toisaalta nämä seudut tuovat tavallaan läheisesti mieleen myös Kazakstanin, huolimatta siitä, että täällä lämpötila on saman verran, tai enemmän, plussalla kuin se oli siellä minuksella. Yhdistävä tekijä ollen nimenomaan pitkät etäisyydet, aromainen maasto sekä ihmisten puute. Tänne ei kannata autoaan hajoittaa. Voi tulla kuuma, kuten Kazakstanissa olisi tullut kylmä.

Rajalta jouduimme ajamaan puolisentoista sataa kilometriä ennen kuin kohtasimme ensimmäisen merkittävämmän asutuskeskuksen. Pieni on tosin tämäkin. Asfaltoitu tie loppui heti kylälle käännyttyämme. Majoitus kuitenkin löytyi paikallisesta lodgesta ja bussikin saatiin kyseisen alueen sisälle parkkiin. Omistaja näyttää olevan valkoihoinen ja toiminta yllättävän täsmällistä ja sanoisinko länsimaista. Etelä-Afrikassa, ja eritoten sen pohjoisosissa, nähty saksalais-hollantilainen vaikutus näyttää olevan täälläkin vahva. Kaikki on siistiä ja kortilla voi maksaa.

Internet tosin on sangen kehno, ja se taitaa olla täällä harvinaista herkkua. En välttämättä usko sen paranevan merkittävästi ennen kuin pääsemme maan pääkaupunkiin Windhoekiin. Hieman lähipäivien suunnitelmista riippuen pääsemme sinne todennäköisesti joko perjantaina tai lauantaina.

Mexico? Ei vaan huoltoasema Etelä-Afrikan pohjoisosassa.

Meksiko? Ei vaan huoltoasema Etelä-Afrikan pohjoisosassa.

141204-Namibia-2

Tällaista on Namibiassa. Ainakin jos ensimmäisiin vaikutelmiin on uskominen.

141204-namibia-3

Ensimmäinen majapaikka Namibiassa.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Edelleen Etelä-Afrikkaa – päivä 2

Ti 2.12.2014, Clanwilliam – Springbok (ZA)

Toinen päivä oli maisemallisesti paljolti ensimmäisen toisintoa, kuten oli myös lämpötila. Edelleenkään täällä ei tarvitse palella. Auton ilmastointikin saatiin toimimaan, vaikkakin sovellettu kompressorin hihna sanoi sopimuksen irti iltapäivän pääteeksi. Huomenna mennään siis taas näillä näkymin ilman viilennystä.

141203-tie

Tietä ja maisemia.

141203-viini

Viiniä. Tynnyrit ovat kuulemma paljolti rekvisiittaa.

Päivän erikoisohjelmanumero oli vierailu viinitilalla joihin tällä alueella törmää usein. Ilmeisen romanttinen käsitykseni viinin valmistuksesta karisi kuullessamme kyseisenkin suurehkon viininvalmistajan saavan pääosan tuotoistaan laatikkoviineistä, viineistä joiden täytyy aina maistua samalta. Muuten asiakas pettyy. Näin sitä oppii. Taloudellisesti korkki-korkilla varustettujen pullojen tuottaminen on, ainakin kyseisellä tilalla, silkkaa puuhastelua ja markkinointia. Hienostelu ei kuulemma kannata ja näiden pullojen tuotantokustannukset laitetaan osittain markkinointibudjettiin, koska myyntihinta ei oikeastaan kata edes niitä. Perin kiintoisaa, ja oikeastaan ehkä myös loogista.

Täällä pohjoisemmassa Etelä-Afrikassa kielipolitiikka näyttäisi selvästi muuttuneen. Kaupoissa ja yleisessä kyltityksessä ensimmäinen käytetty kieli vaikuttaa olevan afrikaans, joka sinänsä puhuttuna kuulostaa hyvin paljon holannilta. En usko, että itse erottaisin kieliä toisistaan. Lähtökohtaisesti asiakasta näytetään tervehtivän palvelutilanteissa tällä kielellä. Toistaiseksi kuitenkin kaikki näyttävät puhuvan myös englantia, joten kieliongelmia ei ole sinänsä esiintynyt.

bfb

Päiväetapin päätös oli päätieltä vasemmalla.

Päivän satunnaisena havaintona todettakoon Etelä-Afrikan olevan siitä kiintoisa maa, että hanavettä voi juoda ja se on peräti hyvää. Tai ei ainakaan pahaa. Kuulemma ainoa maa Afrikassa jossa näin voi toimia. Saapa nähdä onko näin. Hyvinkin saattaisin uskoa, että on.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Matka Afrikan halki käynnistyi – ensimmäinen päivä

Ma 1.12.2014, Kapkaupunki – Clanwilliam (ZA)

Puolen päivän jälkeen tänään se alkoi. Suomalaisin rekisterikilvin varustettu yli 20 vuotta vanha linja-auto starttasri Kapkaupungista kohti pohjoista. Alustavana suunnitelmana on ajaa halki Afrikan Sudaniin ja laivata sieltä auto Europpaan, ajaen se edelleen takaisin läpi vanhan mantereen Suomeen. Kyytiin nousi kaksikymmentä suomalaista matkustajaa. Aikaa projektille on varattu käytännössä koko kevät 2015. Afrikan pitäisi olla paketissa helmikuun loppuu mennessä.

Bussin ikkunassa pikavuoron kohdekaupunki on määritelty jossain määrin optimistisesti.

Bussin ikkunassa pikavuoron kohdekaupunki on määritelty jossain määrin optimistisesti.

Koska lähtö tapahtui verraten myöhään, otettiin matkanteko ensimmäisenä päivänä rauhallisesti. Matkaa Kapkaupungista taitettiin vain hieman yli 200 kilometriä ja yöksi pysähdyttiin Clanwilliam-nimiseen pikkukaupunkiin. Etelä-Afrikan pienemmissä kaupungeissa näyttää olevan tapana sulkea liikkeet ja ravintolat jo kuuden tai seitsemän aikaan illalla. Kummallinen tapa. Tämän vuoksi ajopäivät täytynee täällä lopettaa hyvissä ajoin, onhan illalla ruokaakin saatava.

Tiet näyttävät olevan sangen hyvässä kunnossa ja autokin kulkee hyvin. Tasaista kyytiä. Ajoittain matkaa hidastivat kuitenkin tietyöt. Muuta liikennettä on aika vähän eikä minkäänlaisia vaaratilanteita esiintynyt. Bussin suhteellisen siisti kunto jossain määrin yllätti minut. Viimeksi näin auton lähes kaksi vuotta sitten Malesiassa. Tuolloin auton yleiskunto oli mielestäni selvästi huonompi, ja päivän päätteeksi se jäikin korjaamolle Melakaan Malesiaan, samaiselle pajalle, jossa se on suuren osan viimeksi kuluneesta parista vuodesta viettänyt. Menneenä viikonoppuna Kapkaupungissa menopeliin uusittiin vielä kaikki renkaat. Kelpaa ajella.

Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivällä tämä alkoi tuntua jo bussissa sisälläkin, vaikkei sisälämpötila ihan Kaakkois-Aasian lukemia vielä saavuttanutkaan. Autossa on ilmastointi, mutta toistaiseksi se ei toimi. Kapkaupungista ei löytynyt sopivaa varaosahihnaa laitteen kompressoriin. Hihnan hankinta on kuitenkin prosessissa ja itse toimenpide sen vaihtamiseksi verraten helppo. Ehkä ilmastointi saadaan tällä kertaa jopa toimimaankin.

Etelä-Afrikka ja sen pikkukylät tuovat edelleenkin jossain määrin mieleeni samankaltaiset pienet asutuskeskukset Australian syrjäseuduilla. Maisemat tosin ovat erilaisia. Jossain kohdin päivää ikkunasta näkynyt seutu toi etäisesti mieleen Tasmanian.

Huomenna matka jatkuu. Namibiaan ei ole hirvittävä kiire, joten Etelä-Afrikassa vietettäneen vielä muutama yö ja päivämatkat pidetään maltillisina. Alustavana suunnitelmana on viettää itsenäisyyspäivää Namibian pääkaupungissa Windhoekissa.

141201-2

Vaatimattomampaa rakennuskantaa Kapkaupungin ulkopuolella.

141201-3

Hyvää ja hiljaista tietä. Puita on vähän.

141201-4

Clanwilliamin pääkatu (ja käytännössä se ainoa sellainen) maanantai-iltapäivällä.

Facebooktwittergoogle_plusmail