Läpi Mongolian ja Venäjälle (2. pvä)

To 28.4.11 Trans-Mongolian juna (Peking – Moskova) – päivä 2

Toinen matkapäivä valkeni kirkkaana ja maisemat olivat aamulla yhdeksän maissa herätessäni edelleen kuiivia ja puuttomia. Mongolia vaikutti melko autiolta tuoden jossain määrin mieleen Kazakstanin. Aamupäivällä karussa aavikkomaisemassa näkyi ajoittain pieniä lumipälviäkin, vaikka sää sinänsä vaikutti edelleen melko lämpimältä. Lämpöasteita lienee ollut toistakymmentä.

Toisen matkapäivän aamuna ikkunasta avautuneet Mongolian maisemat olivat vielä sangen aavikkoisia.

Perinneasumuksia Mongoliassa. Jurttia näkyi melko taajaan, joten tämä asumismuoto on maassa mitä ilmeisemmin vielä ahkerassa käytössä. Monen ”oikeankin” pientalon pihalla näkyi olevan jurtta.

Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin saavuttiin alkuiltapäivästä, puoli kahde maissa. Junan ikkunasta nähtynä ja pysähdyksenaikaisen pienen laiturijaloittelun aikana kaupungista jäänyt vaikutelma yllätti hieman. Olin kuvitellut kuulemani perusteella paikan olevan pienempi tai ainakin, että se koostuisi muutaman korkeamman rakennuksen lisäksi vain jonkinlaisista hökkeleistä ja jurtista. Keskusta-alueella vaikutti kuitenkin olevan runsaasti korkeampiakin rakennuksia ja paikka näytti kuitenkin oikealta kaupungilta. Rakennettu ympäristö tosin näytti olevan hieman rempallaan, joten tämän hyvin pikaisen vilkaisun perusteella mieleen tuli ehkäpä keskivenäläinen pienehkö tai keskisuuri kaupunki.

Moni Pekingistä lähteneistä länsimatkailijoista näytti jäävän pois Ulan Batorissa ja uusia matkustajia junaan näytti nousevan selvästi poistuneita vähemmän. Juna siis tyhjeni entisestään. Omaan vaunuuni tuli Ulan Batorista yksi venäläinen kolmikymppinen miesmatkustaja lisää, joten vaunussa numero 10 on siis nyt viisi maksavaa matkustajaa. Henkilökohtaisen hyttini sain tosin pitää, sillä uusi tulokaskin sai itselleen oman. Junalippua ostaessani kuvittelin olevani poikkeus matkustaessani koko matkan Pekingistä Moskovaan ilman välipysähdyksiä. Joidenkin kanssamatkustajieni kanssa juteltuani näyttääkin siltä, etten suinkaan ole ainoa joka näin toimii. Esimerkiksi kolme muuta vaununi Pekingistä asti matkaa tehnyttä alkuperäistä matkustajaa (kaksi amerikkalaista ja yksi japanilainen) taittavat koko matkan kerralla ilman pysähdyksiä kuten itsekin teen.

Säpinää Ulan Batorin rautatieasemalla. Suuremmissa kaupungeissa juna pysähtyy melko pitkäksi aikaa, tyypillisesti puoleksi tunniksi. Junasta voi halutessaan poistua laiturille tai asemalle jaloittelemaan ja tekemään ostoksia.

Iltapäivälläosuudella, Ulan Batorin jälkeen näkymät muuttuivat hieman vehreämmiksi. Myös rakennuksia alkoi näkyä maaseudulla enemmän ja asumuksetkin alkoivat jo muistuttaa oikeita taloja.

Mongolian puolen raja-asemalle juna saapui yhdeksältä illalla. Prosessi oli hyvin samankaltainen kuin maahan tultaessakin edellisyönä. Passit kerättiin pois ja matkustajien piti täyttää maastapoistumiskuponki sekä jonkinlainen tulli-ilmoituslappu. Homma oli selvä reilussa tunnissa. Taaskaan junasta ei tarvinnut poistua minkäänlaisia tarkastuksia varten.

Lyhyt siirtymä Venäjän puoleiselle raja-asemalle vei vain kymmenisen minuuttia mutta itse asemalla vietettiinkin sitten neljättä tuntia. Jo ennen venäläisviranomaisten junaan nousemista vaunumme kondyktööri aukoi valmiiksi kaikki junan käytävän katossa sijainneet huoltoluukut. Passit kerättiin pois ja tullimiehet nousivat junaan tarkastaen sen perinpohjaisesti. Kaikki huoltoluukut ja lokerot sekä junan yleisissä tiloissa että makuuhyteissä availtiin ja katsottin läpi. Seuraava hyväntuulinen virkamies katsoi läpi matkatavarat, tosin hyvin suurpiirteisesti. Tämän jälkeen junaa kiersi kolmekin eri virkailijaa kolmen eri koiran kanssa, joista yksi, ilmeisesti huumekoira, kävi läpi kaikki hytitkin yksitellen. Erilaisia tulli- ja muita virkailijoita taisi vaunussamme käydä parikymmentä.

Vaikka tarkastus olikin erittäin pitkällinen ja perinpohjainen, rajamiesten käytös turisteja kohtaan oli hyvin asiallista. Selvästikään junasta ei etsitty turistien mahdollisesti vahingossa salakuljettamia matkamuistoja vaan kiinni yritettiin saada suuremman mittakaavan toimijoita. Tarkastus oli ohi vasta aamuyöllä ja nukkumaan pääsi, kuten edellisenäkin iltana, puoli kahdelta yöllä.

Junan sanitettitiloja vaunussa numero 10. Vasemmalla makuuhytin pesuhuone, joka siis jaetaan viereisen kopin asukkaan tai asukkaiden kanssa. Kuvassa näkyvä ovi johtaa viereiseen hyttiin. Molemmissa ovissa on lukko molemmilla puolilla. Oikealla vaunun päissä sijaitseva wc-tila.

Mongolialainen ravintolavaunu. Hevoset olivat ilmeisesti päivän teema, sillä vaunun koristeelliset puuleikkaukset käsittelivät paljolti juurikin tätä aihetta. Ravintolavaunu vaihdetaan aina rajalla, joten matkan aikana saa ihmetellä kiinalaista, mongolialaista ja venäläistä junaravintolakulttuuria.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Pekingistä Mongoliaan (1. pvä)

Ke 27.4.11 Trans-Mongolian juna – päivä 1

Juna K3 lähti aamuaurinkoisesta Pekingistä kohti pohjoista aikataulun mukaisesti ennen kahdeksaa. Päärautatieaseman odotushallissa numero 3 oli ollut jo ennen junan lähtöä helppo tunnistaa olevansa oikeassa paikassa. Länsimaisia reppuselkiä, joiden joukossa kovin nuoria matkailijoita ei juurikaan näkynyt, kerääntyyi nimittäin sinne tasaiseen tahtiin junan lähtöhetken lähestyessä. Junan matkustajista huomattava osa, jopa enemmistö, vaikuttikin kuuluvan tähän ryhmään. Sama havainto oli lounasaikaan tehtävissä myös ravintolavaunussa. Paikalliset nimittäin olivat asiakaskunnassa selvänä vähemmistönä. Mutta, vaikka jo ravintolavaunun mainitsinkin, ruokajärjestelyistä myöhemmin lisää.

una numero K3 Pekingin rautatieaseman laiturilla 7. Matka kohti Moskovaa on alkamassa.

Juna numero K3 Pekingin rautatieaseman laiturilla 7. Matka kohti Moskovaa on alkamassa.

Jo pian oikean vaunun löydyttyä pitkästä junasta alkoi näyttää ilmeiseltä, että deluxe-luokan lippuun kannatti tosiaan sijoittaa vähän ylimääräistä. Vaunu koostui kahdeksasta kahden hengen hytistä eli matkustajia koko vaunuun olisi mahtunut korkeintaan kuusitoista. Kaksi makuuhyttiä jakoivat aina yhden, hyttien välissä sijainneen pesuhuoneen, joka oli varustettu pesualtaalla ja käsisuihkulla. Varsinainen wc oli vaunun päässä ja niitä oli vain yksi. Yleisilme koko vaunussa oli sangen siisti, jopa ylellinen tuoden mieleen filmatisoinnit Agatha Christien kirjoista, joissa tapahtumaymäristönä on menneen maailman juna.

Kuvia sisältä vaunusta. Vasemmalla käytävä ja oikealla yritelmä kuvata hyttiä sisältä. Kuva on otettu ovelta. Sängyt makuuosastossa ovat päällekäin, keskellä näyvän pöydän oikealla puolella. Yläsängyn voi päivällä kääntää yläasentoon. Pöydän vasemmalla puolella on yksittäinen istuin sekä ovi kahden hytin jakamaan pesuhuoneeseen.

Edellä mainitun ohella, ja ehkä vielä sitä tärkeimmäksikin mukavuustekijäksi muodostui kuitenkin vaunuun tullut matkustajamäärä. Meitä oli vain neljä. Amerikkalaiset isä ja kolmekymppinen poika, japanilainen nuorehko nainen ja allekirjoittanut. Isä ja poika saivat yhteisen hytin, minä ja japanilainen molemmat omamme. Loput vaunun osastoista jäivät tyhjäksi. On melkoista luksusta junamatkailla henkilökohtaisessa osastossa asustellen. Pidän. Pääosa muista asemalla näkemistäni rinkkamatkailijoista oli siis ilmeisesti ostanut lippunsa neljän sängyn osastoista. Tai sitten pitkässä junassa (sillä juna oli sangen pitkä) yksinkertaisesti oli niin paljon vaunuja, että kaikki osastot olivat puolikäytössä.

Keskiviikko oli aurinkoinen ja alkumatkasta maisemat olivat melko vuoristoisia ja tunneleita radalla oli paljon. Iltapäivällä maisemat muuttuivat kuitenkin jo paljon tasaisemmiksi ollen jo illan hämättyttyä Gobin autiomaata. Tähän liittyen illalla vaunun käytävällä oli havaittavissa mielenkiintoinen ilmiö. Molemmissa päissä hämärästi valaistua käytävää nimittäin leijui merkillistä usvaa, jonka läpi valo siivilöityi lähes aavemaisesti. Se ei haissut oikein miltään eikä tuntunut mitenkään kostealtakaan; siis ei savua eikä höyryä. Mitä ihmettä? Vanhempi amerikkalaisista kanssamatkustajistani tarjosikin kysymykseen pian vastauksen, jota en itse olisi itse heti tullut ajatelleeksi. Kyseessä oli Gobin autiomaan pöly, joka ilmeisesti pääsee sisään vaunuihinkin. Perin mielenkiintoista.

Aamupäivän vuoristoista Pohjois-Kiinan maisemaa kuvattuna junan likaisen ikkunan läpi.

Iltapäivällä maasto muuttui tasaisemmaksi alkaen muistuttaa autiomaata. Vaunun ilmeisesti ainut avattava, ei lukittu ikkunakin oli löytynyt tässä vaihessa.

Kiinan puoleiselle raja-asemalle saavuttiin yhdeksän maissa illalla. Olin jo aiemmin ihmetellyt miksi aikatauluun merkitty pysähdysaika asemalla oli peräti yli kolme tuntia. Syy selvisi kuitenkin pian. Junaa nimittäin vekslailtiin edes takaisin, se paloiteltiin ja vaunut ajettiin muutaman ryppäissä sisälle halliin, jossa vaunut tunkattiin ilmaan. Kiinassa ja Mongoliassa rautateiden raideleveys on erilainen, joten telit, vai miksi pyörärakenteita kutsuisi, vaihdettiin. Koko prossessin ajan matkustajat olivat vaunuissa sisällä ihmetellen ikkunasta tapahtumaa. Sää on tähän vuodenaikaan miellyttävä (lämpötila illalla oli ehkä +15 oC), mutta vaihtohomma lienee aika ankeaa keskitalvella jos pakkasta on kolmekymmentä astetta, vaikka se jonkinlaisessa hallissa sisällä tehdäänkin.

Vaunu halliin, vaunu ilmaan, pyörät pois, uudet tilalle, vaunu alas, vaunu ulos hallista. Kuvassa vaunu ilmaan -vaihe.

Vaihtoprosessiin meni ehkä parisen tuntia aikaa ja kolmas tunti meni rajamuodollisuuksiin. Passit oli kerätty pois jo ennen renkaiden vaihtoa ja kun juna peruutti uusine pyörineen takaisin asemalle, ne pian palautettiinkin matkustajille. Junasta ei asemalla tarvinnut poistua, mikäli näin ei halunnut. Ilmeisesti tuon halliosuuden ajan olisi kuitenkin voinut viettää asemallakin, sillä paikalliset matkustajat tuntuivat tehneen pääosin niin. Kellon ylitettyä puoliyön juna lähti taas liikkeelle kohti Mongolian puoleista raja-asemaa.

Mongolian puolelle päästiin lyhyen, ehkä vartin siirtymisen jälkeen. Passit kerättiin taas pois ja ohjelmassa oli muutaman kaavakkeen täyttö. Taaskaan junasta ei tarvinnut poistua. Mongolian rajamuodollisuudet olivat ohi nopeammin kuin kiinan ja sujuivat ongelmitta. Juna lähti liikkeelle kohti Mongolian sisäosia puoli kahden aikoihin yöllä, jolloin matkustajatkkin pääsivät vihdoin nukkumaan.

Facebooktwittergoogle_plusmail