Keisarillinen Kioto

To 14.2.2013, Kioto (JPN)

Ensin tuosta otsikosta: netin Kiotojutut tuntuvat olevan usein nimetty kutakuinkin noin. Enhän siis toki halua olla pekkaa pahempi, joten olkoon jälleen kerran keisarillinen siis, tämä kaupunki. Perinteet kunniaan.

Ja keisarillinenhan Kioto lieneekin, sillä se on väärällään erilaisia historiallisisa temppeleitä ja palatseja, joista monet ovat maailmanperintökohteita. Eikä tämä ole ihme, onhan kyseessä Japanin entinen pitkäaikainen pääkapunki. Muistaakseni keisari muutti täältä Tokioon hieman 1800-luvun puolen välin jälkeen ja samalla siitä tuli uusi pääkaupunki. Perinteet näkyvät Kiotossa yhä. Esimerkiksi perinteisiin kimonoasusteisiin pukeutuneita naisia näkee täällä melko usein. Aiemmissa Japanin kaupungeissa en vastaavaan pukeutumistyyliin ole kadulla törmännyt.

Kiotoa saapumisiltana.

Portti erään temppelin ulkomuurissa. Vastaavantyyppistä arkkitehtuuria kaupungissa on paljon.

Puutarhanäkymää. Torstaina sää oli mainio, aurinko paistoi ja lämpötila lienee ollut toistakymmentä plussalla.

Osaka ja Kioto ovar sangen lähellä toisiaan ja kaupunkien väliseen junamatkaan ei tarvitse varata kuin hieman yli puoli tuntia. Luotijunan sijasta välin pääsee taittamaan paikallisjunalla, joten rahaakaan ei liiemmälti tähän siirtymiseen kulunut. Lippu taisi maksaa alle viisi euroa.

Tietoliikenneyhteydet ovat yleisesti ottaen pelanneet Kiinan sensuurin jälkeen sangen hyvin. Koreassa ja Japanissa on tosin vastaan tullut yllättävä ongelma. Läheskään kaikki suomalaiset matkapuhelinliittymät eivät nimittäin näytä näissä maissa toimivan, tai sitten ne toimivat vain ajoittain. Itselläni on kaksi suomalaista liittymää, Soneran ja Tele Finlandin, joista Soneran liittymä on löytänyt verkon lähes aina kun taas toinen ei ole löytänyt sitä Koreassa tai Japanissa koskaan. Tämä on merkillistä, sillä Suomessa molempien mainostetaan toimivan samassa verkossa. Myöskään DNA ei näytä toimivan Japanissa ollenkaan. Vastaavanlaisia kokemuksia on ollut aiemminkin, mutta en muistaakseni ole aiemmin kohdannut maita, joissa jotkin suomalaiset liittymät eivät toimisi missään. Omien kokemusteni mukaan Soneran liittymä on tässä mielessä paras. Muistini mukaan se on toiminut kaikissa käymissäni maissa, jopa Kazakstanin aroilla, edellyttäen siis että paikassa on edes jonkinlainen matkapuhelinkenttä.

Iltapalaa. Sushia ja kuppi sakea, jota myydään kuvan mukaisissa yhden annoksen kokoisissa lasipurkeissa.

Kiotossa palasimme kapseliasumisesta takaisin perinteisempään hosteltyyppiseen majoitukseen. Matka jatkuu huomenna Tokioon, jonka asumisjärjestelyistä ei vielä tätä kirjoitettaessa ole tietoa. Eilen asiaa internetistä tutkiessani alkoi näyttää siltä, että edessä saattaa olla taas kapselihotelli. Viikonloppu kun on taas tulossa ja edullisimmat majapaikat näyttävät olevan sangen täynnä. Vaikka pari yötä kapselissa olikin kiintoisa kokemus eikä lainkaan epämiellyttävää, neljä tai viisi päivää saattaisi jo käydä työstä. Täytyypä vielä tutkia noita vaihtoehtoja.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Kapseliasumista Osakassa

Ti 12.2.2013, Kioto (JPN)

Vaikka matka ehti tänään jo jatkuakin urbaanista Osakasta perinteiseen Kiotoon, en silti taida käsitellä seuraavassa syvällisemmin kumpaakaan mainittua paikkaa. Sen sijaan ajattelin käsitellä Osakan majoitusjärjestelyitä, jotka olivat sangen kiintoisat. Yövyimme nimittäin jo aiemminkin mainitsemassani kapselityyppisessä hotellissa.

Olin kuullut tästä kuriositeettina japanilaiseen elämänmenoon kuuluvasta hotellityypistä aiemminkin, ja kun satuin Osakan majoitusta booking.com -palvelusta etsiessäni törmäämään termiin ”capsule hotel” oli asia selvä. Olihan tätä toki kokeiltava. Varasin siis paikasta miespuolisille (myös naispaikkoja toki oli) tarkoitetut kapselit kahdeksi yöksi.

Hämyisä ja rauhallinen kapselihuone. Sänkyjä oli kahdessa kerroksessa käytävän molemmin puolin. Oma sänkyni oli alakerrassa (valo päällä). Lämpötila oli tasainen ja ilmanvaihto erinomainen.

Kapseli sisältä. Jokaisessa oli jopa oma televisio, jota en tosin kokeillut. Kussakin osastossa oli oma ilmanvaihto ja tilan sai eristettyä käytävästä paksulla rullaverholla.

Hotelli löytyi Osakan keskustasta helposti. Paikalla selvisi, että kapselit maksetaan päivän pätkissä joten kahden yön varaus oli oikeastaan ollut tarpeeton. Tilan kanssa ei olisi muutenkaan ollut ongelmia, sillä kapseleita näkyi olevan vapaana runsaasti, viikonloppunakin.

Kengät jätettiin jo ulkoa tullessa aulaan (mikä muuten on ollut toimintamalli kaikissa Japanissa kohtaamissamme majapaikoissa) ja matkatavarat sekä päällysvaatteet sullottiin ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevaan uimahallityyppiseen kaapistoon, varsinaisessa kapselitilassa kun ei olisi kai saanut säilyttää oikeastaan mitään. Kaapissa jokaista vierailijaa odotti vaaleanruskea, hieman kamppailulajien harrastepukinetta muistuttanut asuste. Pakkohan näitä pukuja ei ollut käyttää, mutta suurin osa japanilaisista keski-ikäisistä hotellia kansoittaneista miehistä näytti sitä tosin käyttävän. Puimmepa siis mekin puvut iltasella ylle, onhan yhtenäisessä varustuksessa toki tiettyä tyyliä.

Varsinaiset kapselihuoneet sijaitsivat ylemmissä kerroksissa ja niissä ei juurikaan kukaan tuntunut aikaansa viettävän. Ne oli mitä ilmeisemmin pyhitetty nukkumiselle. Varsinainen oleskelutila sijaitsi rakennuksen ensimmäisessä kellarikerroksessa, jossa pääosin japanilainen asiakaskunta tuntui aikaansa viettävän. Tv:tä katsellen ja tupakoiden, sarjakuvia lukien tai lepotuoleissa torkkuen. Keskusteluja ei tilassa oikeastaan käyty lainkaan ja tunnelma oli sangen seesteinen. Miehiä tappamassa aikaa. Lukuisista tilassa olleista automaateista sai ostettua syötävää ja juotavaa, joten kaikki oli kovin vaivatonta.

Osakan eläväistä keskustaa. Suurkaupunkimainen kuhina oli virkistävää vaihtelua rauhallisen Hiroshiman jälkeen. Polkupyöräily näkyy olevan perin suosittua Japanissa (huomaa parkkeeratut pyörät). Tätä en tiennyt.

Hieman hiljaisempi katunäkymä Osakasta.

Rakennuksen alimmassa kellarikerroksessa oli 22 tuntia vuorokaudessa auki ollut kylpylä, jonka käyttöoikeus sisältyi huoneen hintaan. Tämä olikin perin miellyttävä lisä kokemukseen. Kylpylän varustukseen kuuluivat paitsi suihkut, myös kuuma- ja kylmävesi sekä porealtaat. Tilassa oli myös jonkinlainen sauna, jonka löyly oli tosin sangen kuivaa, vettä kun kiukaalle ei voinut heittää. Saunakokemusta latisti myös jonkin verran huoneen lattioita peittänyt kokolattiamatto.

Mutta eipä siinä mitään, kuumavesialtaat kun olivat kuitenkin poikaa ja rentouttivat sopivasti ennen kapseliyötä. Hyvin nukutti. Seuraavana aamuna huone piti varata ja maksaa taas uudelleen. Henkilökunta vaihtoi parin tunnin siivousjakson aikana kapselin vuodevaatteet sekä kaapissa olleen ”judopuvun” ja kaikki alkoi taas ikään kuin alusta. Tällä tavoin elämällä varmaankin pystyisi lähes huomaamattaan hukkaamaan suurenkin määrän päiviä. Helpoksi ovat japanilaiset tämänkin asian tehneet.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Lisää Japania – Hiroshimasta Osakaan

Su 10.2.2013, Osaka (JPN)

Kaupunki vaihtui taas tänään kun suuntasimme taas Japanin rautateille ja jälleen luotijunaa käyttäen Hiroshimasta puolentoista tunnin ja noin 350 kilometrin päähän Osakaan. Lippu maksoi tällä kertaa noin 80 euroa. Kyyti oli jälleen tasaista, nopeaa ja täsmällistä. Asemilla ei montaa minuuttia pysähdellä ja aikataulut vaikuttavat pitävän, minuutilleen. Japani näkyy olevan sangen vuoristoinen maa. Junamatkoilla tämä on näkynyt suurena tunnelien määränä, mikä hieman rajoittaa maisemien seurailua. Välillä tuntuu suorastaan kuin metrossa matkustaisi.

Shinkansen-juna sisältä. Tunnelma on sangen lentokonemainen, vaikkakin jalkatilaa on suorastaan ruhtinaallisesti.

Englanninkielisen informaation määrä esimerkiksi rautatieasemilla on ollut Japanissa ainakin tähän asti nähdyissä paikoissa positiivinen yllätys. Kaikki olennainen tieto tuntuu löytyvän myös englanniksi ja yllättävän monet paikalliset tuntuvat puhuvan tai ainakin ymmärtävän kieltä. Asemilla ainakin luotijunien kuulutukset tulevat myös englanniksi, vieläpä hyvin selkeästi artikuloidulla kielellä. Kommunikaatio on siis sujunut helpommin kuin olin kuvitellut. Mielikuvissani Japani oli jostain syystä lähes Kiinan kaltainen ummikkopaikka, mutta muutaman päivän kokemusten perusteella näin ei ole ollutkaan. Näin sitä oppii, jälleen kerran.

Hiroshiman maisemia. Koko kaupunki on käyännössä rakennettu uudelleen vuoden 1945 jälkeen. Pommin jäljiltä juuri mitään ei jäänyt pystyyn.

Hiroshimassa vietettiin kaksi yötä, ja samaa kahden yön pysähdystaktiikkaa on tarkoitus soveltaa aina Tokioon (jonne Japanin osuus ainakin omalta osaltani päättyy) asti, ellei mitään ihmeitä satu. Hiroshima ei loppujen lopuksi ole kovin suuri kaupunki ja kaduillakin on kovin rauhallista verrattuna moneen muuhun tälläkin matkalla nähtyyn paikkaan. Turvallistakin Hiroshimassa lienee, sillä esimerkiksi parkkeeratut polkupyörät näkyivät olevan aina lukitsemattomia. Ja siistiä oli myös, jälleen. Kaupungin keskusta-alueella tupakointi ja roskaaminen oli ankaran sakon uhalla kielletty.

Pommiräjähdyksen pystyssä kestänyt rakennus, josta on tullut jonkinasteinen symboli, A-Bomb dome.

Hiroshima tunnetaan tietenkin parhaiten maailman ensimmäisen atomipommin pudotuspaikkana, ja tämä lienee suurimalle osalle turisteja pääsyy tulla koko kaupunkiin. Lähelle pommin pudotuspaikkaa kaupungin keskustaan on rakennettu tapahtumaa ja sen seurauksia esittelevä museo ja puisto muistomerkkeineen. Selvisipä sekin, miksi juuri Hiroshima. Paitsi että kaupunki oli vuonna 1945 merkittävä teollisuuden keskus, se oli amerikkalaisten potentiaalisista pommituskohteista ainoa jossa ei ollut liittoutuneiden sotavankileiriä. Siksi Hiroshima.

Hiroshiman hostellin wc:ssä kuvattu istuin. Istuinrengas on lämmitetty ja vasemmalla olevasta paneelista sai valittua erilaisia pesuvaihtoehtoja. Huomaa myös nerokas käsienpesuallas - wc-säiliö -yhdistelmä. Pesuvesi käytetään uudelleen wc:n huuhteluvetenä.

Osakaan saavuimme jo hyvissä ajoin alkuiltapäivästä. Siirtymisiin ei tosiaan Japanissa paljon aikaa kulu. Heti perille päästyämme oli ilmeistä, että kaupunki on selvästi Fukuokaa ja Hiroshimaa suurempi ja vilkkaampi. Hiroshimassa yövyimme sangen mainiossa ja siistissä perushostellissa (hieman yli 20 euroa/ yö, 4 hengen huone), varsinaiset hotellit kun näyttävät olevan Japanissa turhan kalliita. Tänään Osakassa oli vuorossa vaihtelua. Majoituimme nimittäin kapselihotelliksi kutsuttuun majapaikkaan, jollaisia ei taida löytyä mistään muualta kuin Japanista. Mutta tästä lisää myöhemmin.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Japaniin

Pe 8.2.2013, Hiroshima (JPN)

Puhelimeni piippasi kolmesti makoillessani Camellia Line -laivayhtiön aluksen kahden hengen hytin yläpunkassa puolen yön aikoihin viime yönä. Olimme saapuneet Japanin puhelinverkon vaikutuspiiriin.

Lähdössä Busanista. Kuvassa laivamme kiintoisa keulaporttiratkaisu.

Laivamatka alkoi Busanin kansainvälisestä laivaterminaalista puoli kahdeksalta tortai-iltana ja päättyi Japanin Fukuokaan (Hakatan satamaa) puolta vuorokautta myöhemmin perjantaiaamuna. Itse matkaan meni toisn vain seitsemästä kahdeksaan tuntia, mutta ilmeisesti mukavuussyistä matkustajat, joita oli kovin vähän, päästettiin laivaan jo pari tuntia ennen laivan lähtöä. Laiva itsessään oli perin siisti sekä uudempi ja hyväkuntoisempi kuin vaikkapa Kiinan ja Korean välillä purjehtinut. Matkaan kannattaa varata Japanin valuuttaa, sillä laivalla asioidaan vain jeneillä.

Hytti. Omaa kylpyhuonetta tähän huonetyyppiin ei kuulunut.

Hakatassa meitä tervehti aamulla lumisade ja kovin kalsea ilma.  Rajamuodollisuudet sujuivat hyvin mukavissa merkeissä, vaikka lähes ylikohtelias nuori tullinainen halusikin nähdä laukkuni sisällön. Tavaraa otettii jopa laukusta ulos tullivirkailijan kertoessa samalla hiljattain tekemästään matkasta Suomeen ja Saariselälle. Revontulet jäivät kuulemma näkemättä, valitettavasti. Näinkään tarkasti en muista millään viimeisistä matkoistani laukkuani tarkastetun kuin suomalaisen tullimiehen toimesta, tullessani kaksi vuotta sitten junalla Pekingistä Helsinkiin. Loppujen lopuksi viranomaisasiat hoituivat nopeasti ja lumisadekin onneksi hellitti aamun edetessä. Noin puolen tunnin kävelymatka Hakatan rautatieasemalle sujui jo auringon paisteessa.

Kaupungin rautatieasema löysi helposti ja ilman ongelmia. Jo internet-tutkimuksin perusteella oli vaikuttanut siltä, ettei Fukuokasta pääse Hiroshimaan muutoin kuin nopeilla Shinkansen-luotijunilla. Asemalla selvisi, että asia taisi tosiaan olla näin. Siispä ostimme noin 70 euron hintaiset liput mainittuun junaan ja hyppäsimme puoli yhdeltä lähteneeseen sellaiseen.

Shinkansen symbolina.

Tunnin ja kuuden minuutin kuluttua olimme perillä Hiroshimassa, lähes kolmensadan kilometrin päässä lähtöpisteestä. Matkalle mahtui vielä kaksi pysähdystäkin, joten junan matkanopeus oli melkoinen. Ja siltä se tuntuikin. Urbaanin maiseman keskellä nousukiidon loppuvaiheessa oleva matkustajakone lienee osuva vertaus. Valitettavasti junassa ei ollut nopeusnäyttöä ja puhelimen gps-nopeusmittariakaan emme saaneet toimimaan, joten huippunopeuksia en valitettavasti pysty raportoimaan. Näitä junia tosin tullaan vielä kohtaamaan jatkossakin, joten ehkä tässä vielä jotain keksitään.

Shinkansen käytännössä.

Ensivaikutelma Japanista oli puhdas. Täällä ei roskaa pahemmin näy. Rautatieasemalla henkilökunta näytti imuroivan ulkoportaita ja ainakin Fukuokan jalkakäytäviltä olisi voinut lähes ruokailla, ilman lautasta siis. Kovin vaurasta tällä on myös, minkä manifestaatio paikkojen puhtauskin lienee. Vaikutelmat tosin saattavat olla värittyneitä, onhan taustalla pitkä pätkä Kiinaa, jossa ei tainnut aina ihan puhdasta olla.

Tänään kuunnellaan ultracoolia hippausta Japanista:

Pizzicato Five – Twiggy Twiggy

”buy japanese”

Facebooktwittergoogle_plusmail