Maailman ympäri 139 päivässä – Mitä maksoi?

Ehkä yleisin kysymys, jonka olen pidemmän maailmalla kiertämisen jälkeen kotikonnuilla kuullut, koskee kokemukseni mukaan tyypillisesti matkan kustannuksia. ”Mitäs tuollainen reissu sitten maksaa?” Viimevuotisen pintateitse Thaimaahan ja takaisin tekemäni matkan kustannukset jätin tarkoituksella laskematta. Rahaa kun tulee ja menee – se kuuluu elämään. Ja mikäli kuukausia pitkän pätkän elämästään aikoo kuluttaa matkustamalla puolimaanisesti paikasta toiseen ja sieltä taas lähes heti kolmanteen, kuluu sitä mitä todennäköisemmin enemmän kuin kotioloissa.

Miljoona käteistä. Indonesiassa monien automaattien suurin seteli oli 50 000 rupiaa eli noin 5 euroa. Kun tyypillinen nostomäärä taasen oli miljoonan luokkaa, seteleitä oli yleensä taskussa paksulti. Valitettavasti miljoonallakaan ei aina pitkälle pötki.

Yli neljä ja puoli kuukautta kestäneen ja lopulta maailmanympärysmatkaksi päättyneen retken kustannuksia seulottuani voin todeta, että tuo oletus rahan tämäntyyppisellä matkalla normaalielämää nopeammisesta kulumisesta on (tietenkin) totta.Yllätyksenähän tämä ei tietenkään tullut, vaikka kulukokonaisuuden hahmottamista hankaloittavat hieman luottokortimaksut, jotka tulevat maksetuiksi vasta viiveellä. Lisäksi yrittäjän asema poikkeaa hieman palkansaajasta, voihan yrittäjä maksaa palkkaa itselleen reissun aikanakin (edellyttäen tietenkin, että firman kassassa rahaa tätä varten on). Tätä tilannetta tosin sain, ihme kyllä, kohennettua tekemällä matkan aikana jonkin verran etätöitä.

Seuraavassa hieman tarkempaa erittelyä 139 päivän aikana kertyneistä kustannuksista. Luvut on laskettu pankki- ja luottokorttien tiliotteista ja ne on pyöristetty lähimpään kymmeneen euroon. Kaikkea tässä ei varmaankaan ole, mutta toisaalta saattaapa noissa olla jotain ylimääräistäkin. Hyvän kokonaiskuvan kustannusrakenteesta alla esitetystä kuitenkin saanee.

Matkaliput 3 030,- EUR
(Sisältäen lentoliput – 7kpl – sekä Pikavuoro Maailman Ympäri -linja-autolipun)

Autovuokrat 780,- EUR
(Tasmania, Uusi-Seelanti, Fidzi, USA. Uuden-Seelannin ja USA:n vuokrakuluissa huomioitu vain puolet – maksajia kun oli kaksi)

Malesia ja Singapore 380,- EUR

Indonesia 1 990,- EUR
(Indonesiassa aikaakin kului lähes puolitoista kuukautta)

Australia 2 720,- EUR
(Australiassa vietettyyn aikaan nähden luku on jopa yllättävän pieni, kaikki kun tuntui maassa olevan huonon vaihtokurssin takia valtaisan kallista. Pelkästään majoittumiseen jopa kaikista vaatimattomammissakin (rähjäiset hostellit, sänky isossa dormissa) paikoissa kului helposti 25…30 eur/yö.)

Uusi-Seelanti 1 120,- EUR
(Lukuna ehkä jopa yllättävän suuri, olihan maa intuitiivisesti arvioiden Australiaa halvempi. Toisaalta parissa viikossa kilometrejä vuokra-autoon tuli paljon ja kallista bensaa paloi. Esimerkiksi autolauttalippu Pohjoissaarelta eteläiselle ja takaisin taisi maksaa pitkälti toista sataa suuntaansa.)

Fidzi 370,- EUR
(Lyhyt pysähdys, yllättävän suuri summa. Sanoisin, että luku olisi paljonkin pienempi jos olisin pysynyt paikallani enkä kiertänyt saarta vuokra-autolla.)

Yhdysvallat 1 130,- EUR
(Vaikuttaa ajettuihin kilometreihin nähden pieneltä summalta. Joku bensaostos tästä saattaa puuttua. Toisaalta USA ei liene loppujen lopuksi länsimaista niitä kalleimpia.)

Islanti 220,- EUR

Juoksevat kulut olivat siis 7 930,- EUR ja matkakulut (mukaanlukien autovuokrat)
3 810,- EUR. Kokonaisuudessaan siis 11 740,- EUR.

Onko tämä sitten kallista vai halpaa – kukin voinee tehdä luvuista omat johtopäätöksensä. Lähes viidessä kuukaudessa rahaa kuluu maantieteellisestä sijainnista riippumatta, yleensä sitä enemmän mitä länsimaalaisemmassa maassa aikansa viettää. Päivähinta on kuitenkin omasta mielestäni yllättävän korkea, vaikkakin kokonaishinta taas on juuri sitä suuruusluokkaa kuin kuvittelinkin sen olevan. Ja sitten taas toisaalta, yhden matkustetun kilometrin keskimääräiseksi hinnaksi taitaa tulla joitakin kymmeniä eurosenttejä. Suhteellista, kuten useimmat asiat maailmassa.

Olisiko tämän saman reissun voinut tehdä halvemmalla? Ehdottomasti. Varsinkin, jos reittiä olisi ruuvannut kulkemaan hieman eri maiden kautta olisivat kustannukset varmasti laskeneet. Lisäksi esimerkiksi yksin matkustaminen on kallista. Jo kaksin se on halvempaa. Sanoisin myös, että liike ja siirtymiset (joita oikeastaan tämäkin matka lähes pelkästään oli) maksaa, paikallaan pysymisen ollessa taas halvempaa. Kustannusten jakautumista ja mahdollisia säästökohteita spekuloin ehkä vielä myöhemmin lisää.

Kommentit ja keskustelu ovat enemmän kuin tervetulleita.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Ruokajuttuja – Indonesia (ja Malesia)

La 4.2.2012 Darwin (AU)

Huomista lähtöä odotellessa päätin selailla hieman kuva-arkistojani ja erityisesti tunnollisesti kuluvan matkan varrella kuvaamiani ruoka-annosten otoksia. Seuraavat kuvat ovat pääosin Indonesiasta sillä tulihan maassa vietetyn runsaan kuukauden aikana syötyä, kerran jos toisenkin.

Indonesiassa vierailevalle tutuksi käy erityisesti Nasi Goreng, joka on käytännössä paistettua riisiä, joka on ruokapaikasta riippuen höystetty esimerkiksi kanalla tai katkaravuilla. Annoksissa oli tyypillisesti mukana myös kananmunaa, muodossa tai toisessa. Toinen versio samantyyppisestä ruoka-annoksesta kulkee nimellä Mie Goreng, jossa riisi on korvattu paistetuilla nuudeleilla. Molemmat näistä annoksista kävivät allekirjoittaneellekin sangen tutuiksi.

Kolmas usein nauttimani paikallinen annos koostui liha-, kana-, porsas- tai äyriäisvartaista, joiden lisukkeena tarjoiltiin maapähkinäkastiketta. Satay-nimellä kulkevat annokset maistuivat sangen mainioilta kunnes tulin eräässä Balin pohjoisrannikon paikassa syöneeksi hieman kehnommin valmistettua kastiketta. Tämän jälkeen Satay ei oikein enää sytyttänyt.

Yleisesti ottaen, jopa hieman omaksi yllätykseksenikin, suoranaisesti pidin indonesialaisen keittiön antimista. Lombokin saarella viettämäni ajan jälkeen paikallisannokset tosin kärsivät hieman inflaatiota. Ruoka pienemmissä paikoissa Lombokilla oli nimittäin selvästi vaatimattomimmissa oloissa valmistettua (ja siten usein myös laadultaan kehnompaa) kuin Balilla. Lombokin kulinaariset nautinnot saivatkin vatsani viimeiseksi indonesian viikoksi sekaisin. Jostain syystä erityinen kammo jäi lähes jokaisen annoksen päällä tai ohessa tarjottuihin paistettuihin kananmuniin, vaikka en mitenkään varmasti voikaan yksilöidä mahanpurujen johtuneen juuri niistä.

Viimeiset päivät Balilla kuluivatkin sitten syöden länsimaistyyppisiä ruokia.

Naudanlihaa mustapippurikastikkeella sekä riisiä, kuvattuna erään malesialaisen ostoskeskuksen paikallisessa ketjuravintolassa. Annos taisi maksaa kolmisen euroa.

Hieman jo aloitettu Nasi Goreng -annos Jaavalla. Itse paistettu riisi on piilossa paistetun kananmunan alla. Tämänkin annoksen hinta lienee ollut hieman yli kolme euroa.

Satay-vartaita Balilla, bämä olivat naudanlihaa. Kuvasta puuttuu riisi, jonka kanssa vartaat (kuten useimmat muutkin ruoat) tyypillisesti tarjoiltiin. Varraskeon vieressä olevassa kupissa on pähkinäkastiketta.

Puolitoista euroa maksanut Mie Goreng -annos Lombokilla. Näitä syömällä mahan sai kun saikin lopulta sekaisin.

Hieman prameampi annos Ubudissa Balilla. Kanakastiketta ja riisiä, annoksen nimeä en muista. Tämä taisi maksaa hieman yli viisi euroa ja oli maukasta.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Maanosasta toiseen – Australia

Su 29.1.2012 Denpasar, (Bali ID) – Darwin (AU)

Air Asian lento kohti Australian Pohjoisterritorioissa sijaitsevaa Darwinin kaupunkia lähti Denpasarin lentokentältä puoli yhdeltätoista aampupäivällä. Mitään erikoisempaa raportoitavaa noin kolme tuntia kestäneeltä lennolta ei varsinaisesti ole, vaan matka sujui ilman erikoisempia sattumia.

Indonesiassa lentomatkailevan on hyvä muistaa maan kentillä perittävä lentokenttävero, joka vaihtelee riippuen lennosta ja on maksettava paikallisessa valuutassa. Tällä kertaa veron suuruus oli 150 000 rupiaa (noin 13 euroa) ja se maksettiin eräälle tiskille ennen lentokentän kansainväliselle alueelle siirtymistä. Veron suuruus on siis syytä selvittää ennen kuin tuhlaa kaikki rupiansa. Myös lyhyellä Lombok – Bali lennolla piti tuo vero maksaa. Silloin se tosin oli suuruudeltaan pienempi, muutaman euron luokkaa.

Air Asian kone Denpasarin kentällä.

Mielenkiinnolla odottamamme Australian maahantuloviranomaisten järjestämä potentiaalinen paperisota osoittautui lopulta lähes olemattomaksi. Tullin henkilökunta oli hyvin kohteliasta ja maahan päästiin muutaman kysymyksen jälkeen. Yhdeltäkään ryhmämme jäseneltä ei edes tarkastettu matkatavaroita. Vaikka Pikavuoro-Ajokin puunaus onkin ollut erittäin tarkkaa, samaa vaatimustasoa ei kuitenkaan näköjään sovelleta henkilömatkustajiin. Minkäänlaisia täisaunoja tai hygieniatarkastuksia ei siis tullissa matkailijoita varten ollut.

Jo muutaman tunnin aikana Darwinissa kävi selväksi, että rahaa tulee Australiassa menemään. Varsinaisen Pikavuoroilun ajaksi onkin pohdittu jo erilaisia leirintäaluetyyppisiä majoitusvaihtoehtoja. Ajokki Royal on edelleen puhdistettavana ja mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan matkaa on tarkoitus jatkaa Darwinista kohti Alice Springsiä ja keskistä Australiaa alkaneen viikon perjantaina.

Tänne päädyttiin iltapäivällä. Kuvassa eräs Darwinin keskustan kaduista hiljaisena sunnuntaina kuvattuna. Kovin suuri kaupunki Darwin ei ole. Kelloja siirrettin eksoottisesti 1,5 h eteenpäin. Taitaa olla ensimmäinen kerta kun itse olen puolikkaalla aikavyöhykkeellä.

Hostel-huone Darwinissa vajaa vuorokauden kestäneen majoittumisen jäljiltä. Tämä lienee halvimpia tapoja majoittua Australiassa. Peti maksaa tässä paikassa 25 AUD eli noin 20 euroa yöltä. Huone on varustettu ilmastointilaitteella ja hostellin takapihalla on jopa uima-allas.

Tänään kuunnellaan, kuinkas muutenkaan:

Men at Work – Land Down Under

Tätä kyseseistä kappaletta tulikin jo Balilla ja Lombokilla kuultua, luultavasti kymmeninä eritasoisina cover-versioina. Jokainen baareissa soittanut bändi nimittäin katsoi asiakseen versioida tätä useita kertoja illassa.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Onnistunut pako Lombokilta

Pe 27.1.2012 Lombok – Bali, ID

Perjantaiaamuna lennon varaaminen osoittautui hyväksi päätökseksi. Aamu nimittäin valkeni aurinkoisena mutta yhä tuulisena ja lautat eivät siten edelleenkään kulkeneet. Siispä kentälle. Sain mopokyydin (korvausta vastaan) nuorelta, majoituksenkin järjestäneeltä kaverilta. Lombokin uusi kansainvälinen lentokenttä sijaitsee saaren eteläosassa ja sinne ajoi Lembarin satamakylästä hiljaisessa perjantaiaamun liikenteessä kolmisen varttia. Saaren pääkaupungin Mataramin kupeessa on myös lentokenttä, mutta kuulemani mukaan se on nykyään suljettu ja kaikki lentoliikenne on keskitetty uudelle kentälle, joka ilmeisesti on ollut auki vasta muutaman kuukauden.

Minimalistisesti sisustettu majapaikka Lembarissa. Täällä tuli vietettyä lähes kaksi päivää.

Lentokenttä ei ollut kovin suuri, mutta se osoittautui uudeksi ja kaikki tuntui toimivan siellä sangen sulavasti jasuorastaan suuren maailman tyyliin. Selvästikin Lombokilla kehitetään infrastruktuuria suurempia turistimääriä varten. Vaikka kentällä toki turisteja toki näkyikin (jopa joitakin tuttuja naamoja satamasta), yllätyksekseni pääosa matkustajista näytti ainakin ulkonäöllisesti indonesialaiselta.

Itse lento kesti vain hieman yli puoli tuntia ja meni lähes huomaamatta. Kone oli pienehkö, mutta ainakin sisältä melko siisti. Balin Denpasarin kenttä sijaitsee aivan Kuta Beachin rantakohteen vieressä. Olin jo ennakkoon kuullut, ettei matka ole pitkä ja taksikyydistä ei siten pitäisi maksaa liikaa. Kentällä varoitus osoittutui hyödylliseksi sillä kyytejä etsiviä taksikuskeja oli runsaasti, mutta lyhyestä matkasta pyydettiin tyypillisesti yli kymmentä euroa ja mittarin käyttäminen näytti kuskeille olevan äärimmäisen vastenmielistä. Siispä otinkin kyydin jo useamman pikavuorolaisen miehittämään hotelliin Kutalla ensimmäseltä mopokuskilta joka sitä tarjosi. Päädyin maksamaan parikymmenminuuttisesta matkasta 50 000 rupiaa (noin 4,50 eur). Tinkimäänkin olisi epäilemättä pytynyt, mutta tällä kertaa en jaksanut siihen ryhtyä. Pieni raha, varsinkin kun ottaa huomioon viimepäivien vastoinkäymiset.

Lombokin uusi lentokenttä.

Tällä mentiin. Ehkä kolmannes matkustajista näytti olevan länsimaisia turisteja. Alkulento oli hieman kuoppaista, mutta muuten siirtyminen saarelta toiselle kävi hyvinkin kätevästi.

Facebooktwittergoogle_plusmail