Hong Kong – mietteitä

To 10.1.2013, Hong kong (HK)

Suhatutumiseni Hong Kongiin ei tämän vierailun aikana ole muuttunut edellisestä – mieleinen paikka on tämä. Sanoisinpa jopa kaupungin olevan tähän asti Aasiassa näkemistäni suosikkini, edelleen. Täällä homma tuntuu vain yleisellä tasolla toimivan, ympäristö on siisti ja järjestyksessä sekä toimiminen helppoa. Englantia puhutaan kaikkialla, vaikkakaan ehkä hieman yllättäen ei aina kovin hyvin. Tai aksentti on ainakin ajoittain hieman vieras. Hintataso ei liene Aasian halvimpia, mutta sanoisin silti päivittäisasioinnin olevan halvempaa kuin vaikkapa Suomessa.

Säpinää Kowloonin pääkadulla. Tämä mantereen puoli jäi Hong Kongissa edellisellä reissulla vähemmälle tutkimiselle.

Hong Kong illalla kuvattuna Victoria Peakilta. Näköalapaikalle pääsee kiintoisalla ylämäkiraitiovaunulla.

Siisteydellä ja järjestyksellä on toki hintansa. Opastekylttejä kaupungissa riittää ja jos ne kaikki lukee, on todennäköisesti lähes kaikki kiellettyä. Mitenkään ahdistavaksi en kuitenkaan länsimaisena matkailijana ole oloani missään vaiheessa tuntenut. Poliiseja katukuvassa näkee aika usein, ja kaupungilla kävellessäni olen pari sakonkirjoitussessiotakin jo ehtinyt näkemään. Paikallisen R-kioskin edessä tupakoivilta nuorilta poliisi näytti kysyvän paperit, huomasin. En tiedä miksi mutta jos arvata pitäisi, arvaisin tupakointi-ikärajaa siinä tarkastetun. Mutta jotenkin jälleen kerran mieltäisin turistin pääsevän sääntöjen suhteen täällä(kin) paikalliseen asukkiin verrattuna merkittävästi helpommalla.

Hotellihuoneen kylpyhuone. Tila on kortilla ja itse huoneessa sitä ei esimerkiksi kaappeihin ole tuhlattu lainkaan. Lavuaari sijaitsee eteisen puolella.

Tila tuntuu Hong Kongissa olevan vähissä ja rakennukset siten korkeita. Ehkäpä tämäkin on yksi syy siihen, että kaupungissa vallitsee perin hyvä järjestys. Tilan ollessa hyvin rajattu tavarat ja asiat lienee pakko pitää ojennuksessa. Paikan pystysuuntaisesta luonteesta kertonee myös se, etten muista missään paikassa aiemmin viettäneeni näin paljon aikaa erinäisiä hissejä odotellen. Esimerkiksi hotellimme respa on viidennessä kerroksessa ja ruokaravintolat saattavat sijaita vaikkapa jonkin tornin seitsemännessä kerroksessa. Jos porukkaa on menossa taloon paljon, hisseihin jonotetaan. Usein rakennusten auloissa on henkilökuntaa, jonka tehtävä on rytmittää tätä liikennettä. Tämäkin asia siis hoidetaan perin täsmällisesti.

Takseja kaupungissa on paljon ja metro toimii hyvin tehokkaasti sekä on siisti, vaikkakin varsinkin keskusta-alueella ajoittain sangen ruuhkainen. Kiinasta poiketen Hong Kongissa ajetaan vasemmalla. Usein suojateiden reunaan on maalattu suuri nuoli ja teksti ”look left” tai ”look right”. Tämä onkin perin hyödyllistä, sillä jopa tekstistä huolimatta oikeanpuoleiseen liikenteeseen tottuneen jalankulkijan selkäydinreaktio pyrkii kääntämään pään juuri väärään suuntaan. Joskus itsensä on suorastaan pakotettava katsomaan nuolen suuntaan. On se kumma miten syvään tottumukset ovat juurtuneet.

Selkeää kadunylitysopastusta.

Perjantaina pitäisi palata taas varsinaisen Kiinan puolelle, mikä ei loppujen lopuksi rehellisesti sanottuna suuresti houkuta. Ainoa kiintoisa ja suoranaisesti odottamani kohde on Kiinan New Yorkiksikin joissain lähteissä kutsuttu Shanghai, jossa en ole aiemmin käynyt. Muut tulevien viikkojen aikana matkan varrelle sattuvat paikat ja kaupungit lienevät vanhaa tuttua Kiinaa, jonka tunnelmat ja meiningit uskon jo nähneeni. Maahan syvempi perehtyminen vaatisi pidempää yhdessä paikassa asumista. Pelkästään kiertämällä luulen jo saaneeni Kiinasta irti sen, mikä siitä on tällä metodilla irti saatavissa.

Toisaalta eihän sitä tiedä, saatan toki olla väärässäkin.

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Öinen siirtyminen Hong Kongiin

Ma 7.1.2013, Hong Kong (HK)

Ajallisesti lähes vuorokauden mittainen noin 1000 kilometrin matka Hainanin saaren etäläkärjestä Kiinan Shenzhenin kautta Hong Kongiin oli loppujen lopuksi melko raskas. Vika ei kai varsinaisesti ollut kulkuvälineessä – jona toimi siis vain makuupaikkoja sisältänyt kiinalainen linjabussi – vaan valvominen, sillä itse en linja-autossa muutaman tunnin katkonaista torkkumista lukuunottamatta juuri nukkunut. Mutta sama tilannehan on oikeastaan ollut taannoisilla yölennoillanikin, joten välttämättä vain liikennevälinettä tästä ei voi suoranaisesti syyttää.

Tässä bussissa vietettiin yli 20 tuntia. Huomaa, että ikkunatkin on jaettu vaakasuuntaisesti sänkyjaon mukaan.

Muilta matkustajilta lepääminen yön läpi ajaneessa, vaikkakin usein pysähdelleessä bussissa näytti sujuvan paremmin. Vuoteet sijaitsivat kolmessa auton pituussuuntaisessa jonossa ja niitä oli kahdessa kerroksessa. Oma paikkani oli alhaalla, aivan auton toisessa takakulmassa, joten sekään ei liene ollut huonoimmasta päästä. Tästä huolimatta olisin ehkä mieluummin istunut yön normaalissa linja-autossa tällä tavoin järjestetyn matkustamon sijaan. Liikkuminen autossa oli ahtauden takia sangen rajattua ja ehkäpä tällaista mahdollisuutta olisin kaivannut tähänkin rupeamaan. Tässä mielessä junat lienevät kulkuvälineistä parhaimmasta päästä ja var,maan myös siksi kuuluvat omiin suosikkeihini. Vaikka tilaa omassa bussilooshissa olisikin, pelkkä tietoisuus verryttelymahdollisuuden puutteesta aiheuttaa lievää klaustrofobiaa.

Huono kuva bussin sisällä vallinneesta todellisuudesta. Sänkyjä oli siis kolmessa jonossa ja kahdessa kerroksessa.

Matkaan lähdettiin aamupäivällä yhdentoisa jälkeen ja perillä Senzhenin rautatieasemalla (josta pääsee ylittämään rajan Hong Kongin puolelle ja suoraan kaupungin metroon) taidettiin olla yhdeksän aikaan seuraavana aamuna. Kyyti oli melko hidasta ja katkonaista. Pysähdyksiä oli paljon ja usein pysähdysten yhteydessä henkilökunta sytytti auton sisävalot, mikä oli myös omiaan tekemään nukkumisesta muutoin pimennetyssä bussissa melko katkonaista. Aivan tasaista kyyti ei myöskään ollut, vaan sitä rytmittivät ajoittaiset äkilliset jarrutukset sekä välillä kuoppainen tie.

Myös lautta Hainanilta Manner-Kiinaan oli selvästi hitaampi kuin menomatkalla ja vaikutti muutenkin kehnommalta. Bussiyhtiö varmaankin säästi tässä rahaa. Kiintoisaa oli myös huomata, että pääosa muista lautalla matkustajista vaikutti erilaiselta, sanoisinko köyhemmältä ja maalaisemmalta, porukalta kuin aiemmassa lautassa, tai oikeastaan muuallakaan Kiinassa näkemämme. Meitä esimerkiksi tuijotettiin melko avoimesti, mihin en muista juurikaan Kiinan kaupungeissa törmänneeni. No, eipä laivalla muita länsimaisia näkynytkään.

Kokonaisuudessaan matkan olisi paremmin järjestelyin, kuten esimerkiksi omaan käyttöön vuokratulla linja-autolla, voinut hoitaa helposti tuntikausia nopeammin. Ero välin Nanning – Hainan -matkaan oli siis suuri, ensimmäisen siirtymisen merkittäväksi eduksi.

Sekä Hong Kong että Shenzhenin rajanylityspiste ovat minulle jossain määrin tuttuja parin vuoden takaa, joten toiminta rajalla ja kaupungin kätevällä metrolla kaupungin keskustaan siirtyen kävi helposti. Rajanylitys sujui rutiinilla ja vaikka passit sekä Kiinasta lähtiessä että Hong Kongin puolelle siirryttäessä tarkistetaankin, ei raja oikein silti tunnu samanlaiselta kuin moni muu ”oikeampi” sellainen. Melkomoinen läpihuutojuttu siis tämä rajanylitys. Yksi Kiinan viisumin entry siihen tosin silti kuluu.

Perillä, 28. kerros. Näkymä hotellin (kahden hengen huone, noin 60 euroa yö) likaisen ikkunan läpi Hong Kongin.

Hong Kongissa viivytään perjantaihin asti, jolloin matka jatkuu taas varsinaisen Kiinan puolella, jälleen Senzhenistä. Internet-ongelmatkin ovat toistaiseksi historiaa, täällä netti toimii taas normaalisti.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

Pekingiin

Ma 18.4.11 Hong Kong (HK) – Ti 19.4.11 Peking (CHN)

Ostin junalipun Hong Kongista Pekingiin jo lauantaina, mutta tuolloinkaan asiat eivät sujuneet kuten olin ajatellut. Suoran ja nopean kaupunkienvälisen junayhteyden (joita muuten kulkee vain joka toinen päivä) liput oli nimittäin myyty loppuun maanantain lähdölle. Korvaavaksi yhteydeksi minulle tarjottiin heti rajan pinnasta, Kiinan puolelta Shenzhenistä maanantaina yhdeltätoista aamupäivällä lähtevää junaa. Tässäkin junassa paikat olivat vähissä, joten jouduin tyytymään hard sleeper -paikkaan. Nämä paikat ovat paitsi hieman alkeellisempia kuin kalliimmat soft sleeper -paikat, ne myös koostuvat makuuosastoista, joissa on kuusi vuodetta neljän sijaan. Porukkaa yhdessä kopissa on siis potentiaalisesti enemmän. Koska vaihtoehtoja ei oikein ainakaan rautateiden saralla ollut, ostin lipun (noin 45 euroa), ylimmästä vuoteesta. Oikeastaan odotin hieman mielenkiinnolla minkälainen 30-tuntisesta matkasta tulisi viiden kiinalaisen kanssa, muutaman kuutiometrin kopissa.

Lähdin hostellistani liikkeelle hyvissä ajoin. Minulle oli kerrottu Shenzhenin rautatieasemalle pääsevän lähes suoraa Hong Kongin metrolla. Näin asia näytti olevankin, sillä päästyäni Lo Wun metroasemalle, jonne minua oli lauantain junalipunmyyjän toimesta kehoitettu menemään rajaa ylittämään, kaikki sujuikin sangen helposti. Metroasema toimi samalla raja-asemana ja Kiinan puolelle pääsi helposti kävellen, tarvitsematta edes siirtyä välillä rakennuksesta ulkotiloihin. Ainut haittapuoli tässä oli metromatkan pituus. Hong Kongin saarelta Lo Wu -asemalle matka taisi kestää kolmisen varttia ja linjaa piti vaihtaa muutamaan kertaan.

Hieman epäselvä kuva yläpunkan todellisuudesta pitkällä junamatkalla Kiinassa. Kuvassa etualalla allekirjoittaneen jalat sekä paljolti tavaraa hattuhyllyllä. Ylhäällä keskellä näkyvästä ritilästä puhallettiin jatkuvasti jäähdytettyä ilmaa. Huppari tuli tarpeeseen.

Rajamuodollisuudet sujuivat siis vanhaa kaavaa noudattaen ja ilman ongelmia. Kiinan double-entry -viisumini toinenkin maahantulo tuli käytettyä ja pääsin jatkamaan jalan Kiinan Shenzheniin, jonka rautatieasema olikin välittömästi rajakopleksin ulkopuolella. Junakin oli helppo löytää, sillä asemalla ei ollut maanantaina aamupäivällä hirvittävää tungosta. Pekingin junaan tulijoita tosin oli paljon ja oman osastoni löydettyäni selvisi pian, että saisinkin viettää seuraavan vuorokauden viiden sijasta peräti kuuden paikallisen kanssa samassa muutaman kuutiometrin kopissa. Osastoon nimittäin majoittui itseni lisäksi viisi aikuista ja yksi, arviolta kolmivuotias lapsi. Matka kuitenkin sujui rauhallisissa merkeissä ja ylin sänky oli yksityisyyden kannalta erinomainen valinta. Haittapuolena oli makuuosastossa vallinnut tilanpuute, lapsiperheellä oli nimittäin mukanaan suuri määrä matkatavaroita uudesta lastenpyörästä lähtien. Yläsängyssäkin joutui lepäilemään rinkka punkan jalkopäässä, sillä muualle se ei kopissa mahtunut. Nukkuminen ja torkkuminen onnistui silti tavarapaljoudesta huolimatta hyvin, ja alkoi oikeastaan kyllästyttää vasta tiistaina aamupäivällä, jolloin makuuhyttiinkin tuli hieman väljempää lapsiperheen jäätyä pois kyydistä ennen määräasemaa.

Kiinalaista maaseutua kuvattuna tiistaina junan ikkunasta. Vielä puoli tuntia ennen Pekingiin saapumistakin maisemat olivat tämänkaltaisia. Kiinan väkilukuun nähden on yllättävää, kuinka paljon maassa on "tilaa".

Juna oli perillä Pekingissä neljän jälkeen tiistai-iltapäivänä. Olin varannut majoituksen Pekingistä jo valmiiksi ja perille päästyäni ajattelinkin edessä olevan helpon illan. Ilmeisesti olin ehtinyt Hong Kongissa tottua asioiden tutunyksinkertaiseen sujumiseen ja unohtanut, että olin taas tulossa Kiinaan, jossa puhutaan, kirjoitetaan ja ajatellaan kiinaa. Hotellin löytäminen nimittäin osoittautui tuntien urakaksi. Hong Kongin juna saapui kaupungin läntiselle asemalle ja hotellivaraukseni oli tehty päärautatieaseman viereen. Jättimäisen läntisen aseman maanalaisissa katakombeissa harhailu palautti nopeasti todellisuuteen, sillä aikaa pelkästään sen selvittämiseen millä asemalla olin, taisi mennä lähes tunti. Lopulta päärautatieasemakin toki löytyi ja varattu majoitus aivan sen vierestä.

Yksiselitteisesti määränpääasema Pekingissä selvisi lopullisesti vasta tässä vaiheessa. Kaaren yläpuolella lukee nimittäin "Beijing west railway station". Sisällä rakennuksessa informaatio oli epäselvempää.

Kaikille Kiinaan matkustaville suosittelen osoitteiden ja nimien tulostamista mukaan myös paikallisin merkein. Itse tämän oikeastaan tiesin nytkin, mutta taas olin sen jättänyt laiskuuksissani tekemättä. Opaskartasta, jolla kaikki nimet on merkitty kiinalaisittain, ei ole juurikaan hyötyä ellet tiedä minkä näköisiä hieroglyfejä siltä etsit. Minulle ei ole vielä täysin selvinnyt lukevatko kiinalaiset keskimäärin, ja miten hyvin, latinalaisia aakkosia mutta reittiohjeiden kysyminen helpottuu väistämättä paljon, jos kysyjällä on mukanaan osoite paikalliseen tapaan kirjoitettuna. Ja taksilla löytää paljon todennäköisemmin, tai ainakin helpommin, perille.

Kielimuurin korkeudesta kertoo sekin, etten ainakaan itse useinkaan tunnista kiinalaisen kirjoittamia arabialaisia numeroita arabialaisiksi numeroiksi (kun yhteistä kieltä tai pidgin-english -ääntämystä ei löydy, turvaudutaan monesti paperiin ja kynään). Kiinalainen kirjoitustyyli on niin erilainen länsimaiseen verrattuna vaikka samoja asioita paperille yritettäisiinkin piirtää eli kirjoittaa. Numerot lipsahtavat myös usein paikalliselta käsinkirjoittajalta väärin päin, peilikuvakseen, joka lisää entisestään väärinymmärryksen vaaraa. Numeroiden kommunikoinnissa kännykkä onkin hyväksi havaittu väline, siitä kun ainakin numerot saa ulos yksiselitteisesti. Ja sellainen käytännössä kaikilla tuntuu jo täälläkin päin olevan.

Facebooktwittergoogle_plusmail

Vielä kerran Hong Kong

Ma 18.4.11 Hong Kong (HK)

Hong Kong on Aasian suurkaupungiksi siisti, moderni ja turvallisen oloinen. Pitkän Brittihallinnon perinne näkynee Hong Kongin montaa muuta aasialaista suurkaupunkia länsimaisempana tyylinä. Päivittäiset asiat sujuvat ainakin näin turistin näkökulmasta helposti ja englannilla pärjää mainiosti. Iso-Britanniahan koko kaupungin taisi imperiumin kulta-aikoina kauppapoliittisista syistä perustaa. Kokonaisuudessaan pidin paikasta paljonkin, ja ellei viisumiasioiden selvittämiseen Pekingissä tarvitsisi varata reilusti aikaa olisin varmaankin viettänyt kaupungissa muutaman päivän pidenpään. Hong Kongissa aika ei varmastikaan tulisi pitkäksi (eikä tunnelma ahdistamaan) muutaman viikon matkallakaan.

Hong Kongissa ihmisiä opastetaan toimimaan oikein. Ohessa vain murto-osa näkemistäni opaste- ja kieltotauluista. Erityisesti pöpöt (germs) tuntuvat olevan viranomaisten tulilinjalla.

Ihmisiä Hong Kongissa on paljon, mikä näkyy sekä kaduilla, että erityisesti kaupungin metrossa. Varsinkin Hong Kongin saaren metrolinjan junat olivat yleensä aika täynnä. Matkustinpa metrolla muutamaan otteeseen aamuruuhkaliikenteessäkin ja tuolloin vaunut olivat kaikilla linjoilla erityisen täynnä. Aamulla metrossa huomio kiinnittyi työmatkalaisten yleisilmeeseen, joka oli keskimäärin aika väsynyt. Kolmasosa ihmisistä vaikutti suorastaan nukkuvan. Hektistä on suurkaupungin elämä ja monet paikalliset näyttäväisivät polttavan kynttiläänsä molemmista päistä.

Hong Kongin metro MTR.

Toinen asia johon metroissa kiinnitti huomiota oli mobiililaitteiden, erityisesti älypuhelinten suosio ja käyttöaste. Jos kolmannes ihmisistä taisteli metrossa aamuisin nukahtamista vastaan, tai oli suorastaan unessa, niin pääosa hereillä olevista tuntui käyttävän aktiivisesti puhelintaan netin selailuun, musiiikin kuunteluun tai liikkuvan kuvan katseluun. Vietnamissa Nokian puhelimet olivat muuten kovassa suosiossa, Nokialla kun on tehdas tai tehtaita maassa. Hong Kongissa Nokian laitteita näki ihmisillä paljon vähemmän.

Valtaisan, Kowloonin niemimaalla sijaitsevan kauppakeskuksen yhteen nurkkaan kävelypromenadin jatkeeksi oli rakennettu luistinrata. Enpä ole tällaistakaan muualla nähnyt.

Ainakin hotellimajoitus Hong Kongissa vaikuttaisi olevan kallista ja uskoisin myös vuokratason olevan korkea (tätä en tosin ole tarkistanut, varmaankin googlaamalla asia selviäisi nopeasti). Ruoka kuitenkin oli mielestäni melko halpaa ja kaikki maailman ruokakulttuurit ollevat kaupungissa edustettuina. Esimerkiksi eurooppalaistyyppisiä leipomoita on paljon, kun niitä ei oman kokemukseni mukaan manner-Kiinassa ole käytännössä lainkaan. Shoppailuun, mikäli siitä pitää, kaupunki lienee myös omiaan. Kauppakeskuksia (suuria sellaisia) ja merkkiliikkeitä on paljon. Esimerkiksi elektroniikan olen kuullut olevan Hong Kongissa halpaa. Itse en kuitenkaan tähän perehtynyt sen syvällisemmin kuin kieretelemällä muutamaa tietokoneliikettä eräässä kauppakeskuksessa. Eivät ne koneet ilmaisia näyttäneet täälläkään olevan.

Matkaa varten ostamani pistorasia-adapteri ensimmäistä kertaa käytössä Hong Kongissa. Tähän mennessä kaikkien matkan varrelle sattuneiden paikkojen pistorasioihin ovat käyneet suomalaistyyliset töpselit.

Tänään kuunnellaan, Hong Kongin kauppakeskusten hengessä:

YUP; Tavaroiden Taikamaailma

Oikeastaan tämä sopii hyvin koko nyky-Kiinaan.

Facebooktwittergoogle_plusmail