Panamericana – koko matkareitti

Piirtelin taas viivoja. Pääpiirteittään Amerikkojen halki kulkeva reittimme on siis seuraavanlainen. Ihan kaikkia käänteitä ei oheisessa reittiviivassa ole, mutta yleiskäsityksen siitä saanee, kuva kun tunnetusti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sitä paitsi kukapa sitä kaikkia kiertoteitä etukäteen tietäisikään.

Laivauksia tälle reitille mahtuu kaksi. Auto on saatava ensin Euroopasta Etelä-Amerikkaan, joka vie noin neljä viikkoa, ja kuten juttujani aiemmin lukeneet tietävätkin, matkustamme Belgiasta Montevideoon samalla rahtilaivalla ajoneuvomme kanssa. Toinen pakollinen vesistönylitys kohdataan Kolumbiassa, josta ei kulje minkäänlaista tietä Panamaan. Autolauttojakaan ei tällä hetkellä maiden välillä kulje, joten Nissan on varmaankin pakko pakata Kolumbiassa konttiin, jotta matka pääsee jatkumaan.

Aikataulukin on tarkentunut. Ajelemaan lähdetään marraskuun puolessa välissä, viikon 46 lopulla. Laivan on tarkoitus seilata Antwerpenistä 1.12. ja varsinainen matka Etelä-Amerikassa alkaa siten aika tarkkaan vuoden 2017-2018 vaihteessa. Koko matkan kestosta on hankala vielä tässä vaihessa sanoa mitään. Toisaalta jos Alaskaan asti on tarkoitus päästä, on siellä oltava säiden takia viimeistään alkusyksystä.

Matkan käänteitä voi seurata myös Facebookissa osoitteessa facebook.com/havaintoja.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

16 vastausta artikkeliin ”Panamericana – koko matkareitti

  1. Tämä on kyllä äärimmäisen mielenkiintoinen projekti. Onko teillä sponsoreita vai rajoittaisivatko ne liikaa? Luulisi että joku Lännen Media tms. mielellään ostaisi juttuja.

    Ihan ensimmäisessä Etelä-Amerikka-postauksessa vihjaisit jotakin siihen suuntaan että autolla saatetaan tulla takaisinkin. Onko Prudhoe Bayn vieressä oleva ”RU?” suunnitelma tästä? Tuoltako menisi laivoja naapurimaahamme?

    • Kiitoksia, ja kiitoksia vinkistä. Jossain vaiheessa alkukesästä oli jotain pientä kehittelyä sponsorisuuntaankin, mutta lopulta se suunnitelma kaatui. Nyt tuntuu hyvältä, että niin kävi. Sponssi olisi varmasti rajoittanut ja lisännyt stressiä.

      Se, mitä Alaskan jälkeen tapahtuu, on itsellenikin vielä arvoitus. Hienoahan se olisi, jos.auton saisi koko maailman ympäri, sitä ei voi kieltää. Tiedän, että laivaus Kanadasta tai Jenkeistä Vladivostokiin on mahdollinen, mutta aika haastava ja kallis. Täytyy tutkia sitä vielä. Onhan täsdä aikaa.

    • Juu, Darien Gap on tosiaan mielenkiintoinen kummajainen Pan American -maantiellä. Maasto taitaa olla aika hankalaa, mutta liekö se ainut syy miksei tuohon ole ikinä tehty tietä. Vosin kuvitella, että asiaan on myös poliittisia syitä. Ehkä Yhdysvallat eivät ole pitäneet moisen reitin rakentamista heille edullisena. Mene ja tiedä.

      Ehkä kiinalaiset tulevat lopulta tekemään tien tuohonkin, jahka saavat Afrikan valtatiet valmiiksi.

  2. Hiukan arveluttaa tuo väli-amerikka osuus: Honduras, Guatemala, El Salvador…. Ulkoministeriön matkustustiedotteita kun lukee näistä maista, niin itse en ehkä lähtisi ajelemaan sille alueelle ilman ”panssaroitua ajoneuvoa”. Olisiko viisasta hypätä kontilla suoraan Meksikon puolelle? Matkaa tulee varmaan seurattua, kuten kaikkia Laineen Janin reissujakin.

    • Onhan se totta, että maailman korkeimmat henkirikosluvut löytyvät juuri noista Väli-Amerikan maista. Mutta sitten taas toisaalta, eipä tuota Afrikassakaan mitään sattunut vaikka kuinka moni kyseli, jotta kai teillä oli ase mukana.

      Onneksi strategiaa on kuitenkin aikaa suunnitella kaikessa rauhassa Etelä-Amerikkaa ajellessa. Jännä, että omissa mielikuvissani tuo Meksiko on melkeinpä noista maista vaarallisin. Ainakin jos väärille alueille eksyy. Mikäs sitten lienee totuus…

      • Mainitsin keväällä Yle:n Mika Mäkeläisen juttusarjan ”PanAmericana – matkalla väkivallan ytimeen”. Hän teki keväällä 2015 kolmen viikon matkan Panamasta Guatemalaan autolla.

        Hän toteaa matkan jälkeen seuraavaa: ” Tienä PanAmericana on aika hyvässä kunnossa, eikä turisteille kovin turvaton vaikka ulkoministeriön hyvää tarkoittavien matkustustiedotteiden varoituslistat pitkiä ovatkin. Villissä lännessä pärjää, kunhan ei kulje barrioissa ilman paikallista opasta eikä hortoile öisin missään”.

        Jos sattuu olemaan aikaa, niin suosittelen lukemaan jutut. Ties vaikka sattuisi löytymään jotain vinkkejä omalle matkallenne.

        Teillä molemmilla on tosiaan Afrikasta monen kuukauden kokemus ja kaverillasi huomattavasti pienemmällä kulkuneuvolla kuin Ajokki.

        • Juu, muistankin kyseisen juttusarjan. Epäilen myös, ettei Väli-Amerikka ole hirveästi muitakaan käymiäni paikkoja kummempi. Kunhan tosiaan ei liiku yöllä ja epämääräisillä alueilla.

          Matkakumppanista puheenollen, Jasmin ei pidä tätä reissua millään lailla haastavana tai vaarallisena. Ehkä se on ymmärrettävää, jos on autoillut läpi Länsi-Afrikan, jossa ei aina oikein teitäkään ollut ja maaseudun paikalliset luulivat kiinalaiseksi kun eivät muita vaaleita ihmisiä olleet ikinä nähneet. Siihen nähden Panamericanalla on varmasti ihan eri meininki, ja myös paljon enemmän muita pitkän matkan automatkailijoita.

  3. Afrikka-kirjasi alussa olevassa taustaosuudessa on tämmöinen lause:
    ”Monet maat Etelä-Amerikassakin näyttivät vaativan ajoneuvoilta australialaishenkistä pesua, mutta saatujen tietojen mukaan vaatimukset eivät olisi yhtä tiukkoja kuin Darwinissa:”

    Kuinka olette tähän varautuneet?

    • Hyvä pointti. Tämä on melkeinpä unohtunut, sillä lukemissani blogeissa asiaa ei korosteta oikeastaan lainkaan. Joku oli muistaakseni pessyt auton ennen laivaan menoaan Euroopassa, mutta en muista kenenkään jääneen tuosta kiinni siellä toisessa päässä. Kaiken kaikkiaan tullausprosessin pitäisi käsitykseni mukaan olla sangen helppo kun matkustaa samalla laivalla autonsa kanssa. Melkein kuin autolautasta ulos ajaisi. Melkein.

  4. Taitaa niissä maiden vaarallisuudessa matkailijoille olla sekin puoli, että vaaralliseksi koetussa maassa ollaan varovaisia ja turvalliseksi koetussa huolettomia. Muistaaksi Janin pikavuorolla varastettiin koko peräkärry Australiassa, joka on mielikuvissani hyvin turvallinen.

    Katselin Rantapallon listausta ”Maailman turvattomimmat matkailumaat 2017”, siinä oli matkailijoille vaarallisin Kolumbia. Ilmeisesti sekin vaihtelee miten vaarallinen maa on matkailijoille tai oman maan kansalaisille.
    Teillä on niin paljon kokemusta reissaamisesta, että varmaan osaatte tehdä oikeat reittivalinnat. Hyvää matkaa!

    • Kiitoksia! Kolumbia on tosiaan mielnkiintoinen juttu, sillä viime vuosina olen kuullut kaikkien siellä käyneiden kehuneen maata aivan mahtavaksi paikaksi. Joskus vuosituhannen vaihteessa tilanne oli kuulemma ihan erilainen. Tässä hiljattain kuulin erään hyvin kokeneen matkailijan vertailevan Venezuelaa ja Kolumbiaa. Hän oli käynyt molemmissa 2000-luvun alussa ja nyt sitten pari vuotta sitten. Turavllisuustilanne oli kuulemma kääntynyt ihan päinvastaiseksi reissujen välissä. Ennen Kolumbia oli epämiellyttävä paikka ja Venezuela tosi viihtyisä, nyt tunnelma on ihan päinvastainen. Venezuelassa ei kuulemma ole lainkaan kivaa ja Kolumbiassa taasen kaikki on hyvinkin jees.

  5. Oho oho, bongasin vasta nyt, että mille ihmeen huikealle reissulle ootte lähdössä! 🙂 Mielenkiinnolla jään kyllä seuraamaan! Varsinkin Etelä- ja Väli-Amerikka on mulle niin tuntemattomia maanosia, että mahtavaa lukea nyt sitten näin laajasti sen alueen maista.

    • Kiitoksia! Sepä se, outoja ne ovat meillekin. Etelä- ja Väli-Amerikka ovat meille molemmille viimeiset maanteitse tutkimattomat maanosat, joten ei auttanut muu kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä toimenpiteisiin. Valmistelut ovat suhteellisen hyvässä jamassa, mutta jotenkin en usko täysin rentoutuvani ennen kuin olemme autoinemme laivassa ja matkalla kohti Montevideota. Mutta ei auta, näinhän se oikeastaan aina menee ennen pidempää matkaprojektia.

    • Kiitoksia! Ja kuulostaa hyvältä suunnitelmalta tuo teidänkin, vaikka itse sen sanon, heh.

      Mitä tulee koko pallon ympäri autoilemiseen ainakin tätä meidän reittiämme pitkin, niin Tyyni valtameri on se kaikkein haasteellisin kohta. Auton laivaaminen sen yli Venäjälle on kallista ja aikaa vievää. Monimutkaistakin. Tuolla välillä kun ei kulje sellaista laivojen ”linjaliikennettä”, kuten vaikkapa Euroopan ja Etelä-Amerikan välillä kulkee. Mutta katsotaan jos päästään sinne asti, niin ehkä pystymme sitten antamaan vinkkejä kaikille perässä tuleville tämänkin asian suhteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *