Syksyistä autoyöpymistä

Syksy on tullut, joten oli taas hyvä hetki kokeilla kuinka autossa tarkenee nukkua kun ei ole enää niin lämmin. Eteläisen Viron maaseudulla oli kovin hiljaista. Retkeilyalueella ei ollut muita ja paikka mainio. Lammen rannassa ollut laituri ja nuotiopaikka oli ihan yksityisessä käytössämme. Kesäkausi on näemmä tosiaan päättynyt.

Käytimme ihan tavallisia petivaatteita sekä keskipaksuja täkkejä. Makuupusseja meillä ei ollut, eikä niitä ole tarkoitus pakata mukaan tilaa viemään myöskään Etelä-Amerikkaan. Mitä kodinomaisempaa, sitä parempi. Makuupusseillakin on eräilyssä ja retkeilyssä sijansa, mutta emme ole menossa eräilemään tai retkeilemään. Auto tulee olemaan pääasiallinen kotimme puoli vuotta. Se on turhan pitkä aika retkeillä, joten peruspetivaatteilla mennään. Muita vaihtoehtoja emme oikeastaan ole edes missään vaiheessa miettineet.

Yöllä lämpötila laski ehkä noin viiteen plusasteeseen. Ei kovin kylmää, mutta syksyisen kalseaa kuitenkin. Tulimaan lämpötilat ovat varmaan alkuvuodesta aika lailla samankaltaisia. Peittojen alla tarkeni yllättävän hyvin, vaikka ne eivät edes ole kovin paksuja. Palella ei tarvinnut. Sen sijaan peiton ulkopuolelle eksyneet ruuminosat alkoivat kylmettyä nopeasti, joten päähine tai huppu olivat kuitenkin tarpeen. Tässä mielessä hupullinen makuupussi olisi tietysti kätevä, mutta kylmät säät lienevät kuitenkin aika poikkeuksellisia reitillämme Latinalaisessa Amerikassa. Joutunemme kärvistelemään lähinnä jokusen marraskuisen yön Euroopassa ennen pääsyämme laivaan Belgiassa. Perillä ongelma lienee ainakin alkuun liiallinen kuumuus, ei korvien tai nenän paleltuminen.

Edellisen autoyöpymiskokeilun jälkeen kattoon on ilmestynyt kaksi ilmastointiventtiiliä. Tästä huolimatta etuikkunoiden jättäminen raolleen näytti olevan parempi vaihtiehto kuin niiden pitäminen kokonaan kiinni. Vierekkäin katossa olevat venttiilit toiminevat paremmin, kun ilma virtaa sisään jostain muualta kuin niistä. Pieni läpiveto saa selvästi ilman vaihtumaan paremmin. Etuikkunoihin tiivistyi myös vähemmän kosteutta kun ne olivat raollaan, mikä sekin kertoo ilmanvaihdon tehostumisesta.

Etuovien aukeavissa ikkunoissa on nyt myös muoviset ilmanohjaimet, jotka mahdollistavat niiden avaamisen siten, ettei parisenttistä rakoa ulkopuolelta huomaa. Tämä noin neljänkymmenen euron sijoitus vaikutti ensikokeilun perusteella onnistuneelta. Mainosmiesten mukaan tummennettujen listojen pitäisi myös vähentää auringon matkustamoa lämmittävää vaikutusta, mutta tämän suhteen olen hieman skeptinen. Ehkei pitäisi, sillä tuskin noista ainakaan haittaa tuossakaan mielessä on. Sitä paitsi jo muutaman Uruguayssa vietetyn päivän jälkeen osannen kommentoida paljon paremmin näiden muovilippojen mainosväittämiä.

Aiemmassa postauksessani pohdiskelin erillisen ilmalämmittimen tarvetta. Autossa siis on jo lähinnä moottorin lämmittämiseen tarkoitettu Webasto, jota sitäkin kokeilimme nyt tositoimissa. Aamulla auton matkustamon saikin kymmenessä minuutissa lämpimäksi laittamalla laitteen käyntiin. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen sisällä oli jo suorastaan kuuma. Näiden kokeilujen jälkeen alan kallistua siihen, ettei maksa vaivaa sijoittaa lähes tuhatta euroa ylimääräiseen lämmittimeen. Emmeköhän me jo olemassa olevallakin pärjää, nissä olosuhteissa joita edessä on. Jos tiedossa olisi paljon pakkasia, olisi tilanne vallan erilainen.

Auton kattotelineasiakin nytkähti vihdoin eteenpäin. Toivoakseni ei mene enää kovin pitkään ennen kuin moinen katolle ilmestyy. Tämä onkin ehkä suurin ajopelistä puuttunut juttu. Kun telineen saa paikoilleen, pääsee katolle vihdoin asentelemaan muun muassa aurinkokennoa. Asiat näyttävät siis etenevän. Hyvä niin, sillä onhan lähtöön enää puolitoista kuukautta.

Aamunäkymiä.

Yöpymispaikka.

Aamukahvia. Keittimen valinta oli pitkä prosessi. Päädyin lopulta Colemanin monipolttoainekeittimeen. Se toimii myös tavallisella lyijyttömällä bensiinillä.

Ilmanohjaimet etuikkunoiden ylä- ja etureunassa.

”Range 962 km.” Vaikka tankki ei ole suuren suuri, ei sitä ole kulutuskaan. Polttoainekustannuksiin tämä reissu tuskin kaatuu.

 

Seuraa matkaa myös Facebookissa osoitteessa facebook.com/havaintoja. Kaikki eri somealustoille tehdyt päivitykset löytyvät kootusti sieltä.

Facebooktwittergoogle_plusmail

2 vastausta artikkeliin ”Syksyistä autoyöpymistä

  1. Tuleekohan raollaan olevasta ikkunasta sisään hyönteisiä? Hyvinkin pienistä koloista hyttyset ja kärpäset haistavat ihmisen, ainakin Suomessa, kaiketi myös Etelä-Amerikassa. Hyttyskausi on Suomessa ja Virossa jo ohi joten asia ei selviä testaamallakaan. Etelä-Amerikassa saattaa olla myös kaikenlaisia kiipeäviä ja luikertavia otuksia.

    Saisiko tuloilmaa otettua auton tuuletusventtiilien kautta niin että kytkisi tuulettimen toimimaan vaikka autossa ei ole virrat päällä? Tuskin flekti niin paljon sähköä kuluttaa että akku tyhjenisi yhdessä yössä.

    • Hyttyset ja kaiken maailman öttiäiset tullevat tosiaan olemaan ongelma. Näin uskoisin. En haluaisi virittää auton sisälle mitään erillistä hyttysverkkoa, vaan pitää ne tyystin poissa matkustamosta. Ainakin noihin venttiileihin pitäisi laittaa sisäpuolelle jonkinlainen verkko. Sen pitäisi olla helppoa: kuminauhalla verkon saa kiinni helposti tötterön alapäähän sisälle.

      Etuikkunat ovat haasteellisemmat. Täytyy miettiä niitä. Pitää varmaan virittää niihin onkinlainen vanerisapluuna, jossa on verkolla varustettu reikä/ reikiä.

      Auton tuuletusventtiilit toimivat ainakin kun Webasto on päällä, vaikka moottori ei olisikaan. Siten ei tuokaan ajatus mahdoton ole…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *