Uusi passi ja meille pakollinen USA:n viisumi

Hankin uuden passin. Vanhassa olisi ollut virtaa vielä vuoden 2018 syksyyn asti, mutta koska tulevan Amerikkojen seikkailun pituutta on hankala ennustaa, ajattelin varmuuden olevan kuitenkin paras. Eihän sitä ikinä tiedä missä päin maailmaa sitä vuoden kuluttua sattuu olemaan. Sieltä, missä ”se” nyt sitten onkaan, voi uuden passin anominen olla paljon hankalampaa kuin kotikulmilta.

Nyt matkustusasiakirjani on uudenkarhea ja täysin korkkaamaton, mikä ei liene ikinä matkustaessa huono asia. Joidenkin maiden leimoista ja viisumeista kun voi olla joissain toisissa paikoissa riesaa ja haittaa. Tunnetuin esimerkki lienee Israel, jonka leimat passissaan on turha yrittää joihinkin islaminuskoisiin arabimaihin. Jonkin muun maan passia kantava voi jättää vierailematta Israelissa, tai ainakin koittaa jättää leimat ottamatta, mutta israelilaiset itse eivät pääse näihin maihin millään keinoilla. Heidän vapaata liikkuvuuttaan on rajoitettu vuosikymmeniä, eikä se ole juurikaan ylittänyt uutiskynnystä. Oikeus globaaliin vapaaseen liikkuvuuteen on noussut otsikoihin vasta aivan viime vuosina ja aivan eri asioiden tiimoilta.

Onpas se uusi ja hieno.

Mutta israelilaisten matkustusongelmat sikseen, sillä sellaisia on myös molemmilla meillä. Huolimatta siitä, että sekä minä että Jasmin kannamme yhtä maailman parhaista passeista (siis Suomen), USA rajoittaa oikeuttamme vierailla maassa. Tai ainakin tekee siitä paljon hankalampaa, kuin se oli ennen vierailuamme Sudanissa. Sudan on nimittäin yksi niistä terrorismiin ja yleiseen rauhattomuuteen liitetyistä valtioista, joissa käyneet eivät voi saada ESTA-matkustuslupaa Yhdysvaltoihin. Riippumatta kansallisuudestaan tällaisten henkilöiden on aina anottava erillistä viisumia, joka on työläs prosessi. Kiintoisaa sinänsä on, että tämä rajoitus tuli voimaan jo aikanaan Obaman kaudella, mutta siitäkään ei juuri tuolloin uutisoitu, vaikka se jokusta suomalaistakin koskee. Sudanin lisäksi listalla on nimittäin muutama muukin valtio.

Tämä prosessi on siis nyt edessä meillä molemmilla, mutta sellaista se on. Kukaan ei käskenyt ajamaan autolla Afrikan halki ja käymään siinä sivussa Sudanissa. Se tuli kuitenkin tehtyä. Koska kullakin valtiolla on nähdäksäni täysi oikeus määrittää ne reunaehdot, joilla ulkomaiden kansalaisia rajojensa sisäpuolelle päästävät, ei valitus tai itku tässäkään tapauksessa auta. Lusikka on vain otettava kauniisti kouraan ja lusikoitava tämäkin soppa. Eli siis täytettävä valtaisa määrä lomakkeita, käytävä lähetystössä haastateltavana ja sijoitettava projektiin noin kymmenkertainen määrä rahaa verrattuna siihen, että Sudan olisi jäänyt käymättä ja ESTA-matkustusluvan voisi hakea muutamassa minuutissa internetistä.

Tietysti puhdas passi houkuttelee riskinottoon. Olisi helppo vain jättää kertomatta siitä tosiasiasta, että onhan tässä Sudanissakin käyty. ESTA-kaavakkeissa pitäisi tällöin kuitenkin tietoisesti valehdella, ja siitä kiinni jäätyään ei Yhdysvaltoihin varmasti olisi asiaa vuosikausiin. Palkinnoksi kikkailusta saisi maahantulokieltoa. Oma Sudaninkäyntini on verraten helppo todentaa Internetiin jättämistäni jäljistä. Siis sikäli, kun joku sellaisia rupeaisi etsimään. Varmaan aika epätodennäköistä että rupeaisi, mutta Yhdysvaltain rajatarkastuskulttuurin tietävänä en oikein viitsi ottaa riskiä.

Onneksi emme kuitenkaan kohtaa tätä ongelmaa heti. Laiva vie meidät Uruguayn Montevideoon, josta Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoihin asti pääseminen vie aika lailla aikaa. Kilometrejäkin taitaa olla tuossa vaiheessa mittarissa jo yli 25 000. Periaatteessa viisumiasian voisi siis hoitaa reissunkin päällä, mutta aikaa vievä prosessi se taitaa olla sielläkin. Voin lisäksi vain kuvitella, miten ruuhkaisia Väli-Amerikan tai Meksikon Yhdysvaltain lähetystöt ovat, joten ehkä tämäkin asia pitää vain yrittää saattaa kuntoon kotikulmilla ennen lähtöä.

Ja onhan se USA:n viisumi kuulemma sitten voimassa vuosikymmenen, joten jotain vastinetta rahoilleen ja näkemälleen vaivalle käsittääkseni saa, siis verrattuna ESTA:an. Eli ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Edellyttäen tietenkin, että amerikkalaiset suostuvat meille molemmille viisumin myöntämään. Se vasta metkaa olisi, jos toinen saisi viisumin, mutta toinen ei. Mutta tämähän ei selviä kuin kokeilemalla.

Amerikkaa edelliseltä Road tripiltä, vuodelta 2012.

Oman auton kanssa Euroopassa rahtilaivaan, sillä Montevideoon ja lopulta ajaen ensin Tulimaahan, sitten Alaskaan. Tämä kaikki alkaa marraskuussa 2017. Seuraa käänteitä myös Facebookissa osoitteessa www.facebook.com/havaintoja.

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

8 vastausta artikkeliin ”Uusi passi ja meille pakollinen USA:n viisumi

  1. Työskennellessäni Talven Vancouverissa satuin pyörähtämään siinä samalla Seattlessa ja luonnollisesti hain Estan tätä varten eikä minulla ollut mitään ongelmia. Ihan normaali Estan hakuprosessi aikoineen ja kaikkineen eikä rajallakaan mitään sen kummempaa.

    Ja minähän olin siis sinun kanssasi samalla reissulla Sudanissa eli sama leima passissa…

    Niin ja toivottavasti tämä ei tuota ongelmia tulevaisuudessakaan kun olisi itsekkin piipahdettava Amerikoissa vielä tanä vuonna.

    • Kas, enpäs muistanutkaan vaikka taisin tämän kuitenkin jollain tasolla tietää. Kävitkö muuten ihan samalla passilla Jenkeissä kuin Sudanissakin, siis oliko sinulla ihan se leima siinä?

      Toisaalta on todettava, että eivät ne Yhdysvaltain rajatarkastajatkaan aina kaikkia sääntöjään tiedä tai muista, suomalainen kun on niin vähän epäilyttävä matkalainen jo lähtökohtaisesti. Viralliset säännöt ovat kuitenkin selvät: jos on (muistaakseni vuoden 2011 jälkeen) käynyt Sudanissa, Irakissa, Iranissa tai Syyriassa, ei ESTAa sinulle myönnetä. Viisumi pitäisi hakea.

      • Katsoppas! Piti oikein alkaa tarkistaa ja minähän hain uuden passin pualisen vuotta tuon pikavuoron päättymisen jalkeen. Oli alkanut täyttyä ja tietosivu reistailemaan. Tämä saattaa selittää asian. Elikkäs olet samassa tilanteessa kuin minä. Tosin Sinulla on paljon enemmän pelissä kun teillä on se auto…

        Niin ja täytyypä mainita, että samassa työpaikassa kanssani työskenteli Ruotsiniranilainen kaveri. Hän teki ainakin yhden reissun Orlandoon ongelmitta. Tietääkseni. Heppuhan omasi siis Ruotsin passin, mutta mainitsi ainakin jossain vaiheessa lähihistoriassa kayneensä isänsä kanssa Iranissa.

        • Oletan, että Esta-kaavakkeissa kysytään noista maista. Tottahan tietty on, että kukaan ei taida oikein niitä kysymyksiä lukea ennen kuin ruksaa ne oikeat ruudut, vähän samalla tavoin kuin kaikkientietoteknisten sopimustenkin kanssa tehdään. OK:ta vain niin kauan että pääsee käyttämään milloin mitäkin ohjelmaa tai nettipalvelua.

          Ja tietty ei se nyt maailmaa kaatava katastrofi olisi jos ei Jenkkeihin pääsisi. Mehän sitten vain jumittuisimme Meksikoon, josta sieltäkin kyllä kulkee laivoja vaikka minne. Alaska-idea ja Pan American Highway pitäisi tosin sitten hylätä ja se jäisi ikään kuin kesken, mutta hurjasti olisi tuossakin vaiheessa nähty.

  2. … ja Estaa hakiessasi et yhtään ollut huolissasi valehdellessasi siitä, että oletko käynyt Sudanissa 🙂 – me emme halunneet Iranin matkan jälkeen ottaa riskiä, että jossain järjestelmässä (esim. lentotiedoissa) olisi siitä kuitenkin jälki, joten haimme kiltisti viisumit ja saimme ne 10 vuodeksi. Eipä tarvitse sitten ESTAa hakea 10 vuoteen 🙂

    • Samaa minäkin vähän pelkään. En haluaisi joutua amerikkalaisten mustalle listalle mistään hinnasta, joten kai se viisumi on haettava. Nuo lentotiedot ovat hyvä pointti. Niistä varmasti selviää kaikki mahdollinen, jos joku vaan viitsii alkaa selvittää.

      Tuossa mielessä meidän reissumme Afrikkaan oli erilainen. Jos ei tuosta matkasta ja itsestään netissä pahemmin toitetellut (kuten minä tein), niin lienee aika epätodennäköistä että amerikkalaiset saisivat perusturistin matkustushistorian selville. Tulimmehan Sudaniin tietä pitkin, ja niin sieltä myös poistuimme. Jos siis Pökelläkin on puhdas passi, niin ehkä riski Estan kanssa on aika pieni vaikka vähän huijaisikin.

      Menikö teillä muuten kovin pitkään jenkkiviisumien kanssa? Ei kai ollut mitään ongelmia haastattelun tai muun kanssa?

  3. Laita viisumihakemuksen liitteeksi englanninkielinen referaatti Sudanin pätkältä blogista tai ainakin ota mukaan haastatteluun. Yksi kappale kirjaa kannattaa varmaan ottaa mukaan myös ja selittää että Sudan oli osa tätä reissua ja mistäpä muualta sieltä olisi Eurooppaan päässyt. Hyväntahdon eleenä voit lahjoittaa yhden kirjan USA:n Helsingin suurlähetystön kirjastoon.

    Olisin hyvin hämmästynyt jos sinulle tulisi viisumin kanssa ongelmia. Kyllä jenkeillä on syynsä olla antamatta viisumeita, mutta ihan eri syyt kuin sinun kohdalla.

    • Näinpä. Minäkin oletan, että kyseessä on läpihuutojuttu ja kun kertoo miksi Sudanissa on ollut, tulee viisumi lopulta yhtä helposti kuin Estakin. Tuli muuten minullekin mieleen ottaa yksi kopio kirjasta mukaan. Siinä kun on se karttakin mukana. Kartan kun näyttää heti kärkeen, niin koko Sudanissa käynnin logiikka avautuu varmaan viisumivirkailijallekin heti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *