Mitä odottaa kuukauden rahtialusmatkalta?

 

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, laivamatka Belgiasta Uruguayhun on varattu ja paatin pitäisi seilata joulukuun ensimmäisenä Antwerpenistä. Mutta mitä tällaiselta merimatkalta voi odottaa? Minkälaisia palveluita laivalla on? Mitä siellä syödään? Mitä siellä tehdään? Onko kovinkin yleistä, että matkustajia menehtyy matkan aikana tylsyyteen?

En ole ikinä matkustanut rahtilaivalla, joten en osaa henkilökohtaisesti vielä vastata näihin kysymyksiin. Mutta eipä hätää, sillä elämmehän nykyaikaa ja internetistä löytyy vaikka mitä, kuten useampia blogeja, joissa matkan kokeneet kertovat untuvikoille mitä odottaa. Seuraavassa kaksi löytämääni sellaista.

Tucks’ Travels in a Truck – Overlanding adventures in an Iveco Daily 4×4 -blogi kertoo maastokuorma-auton laivaamisesta Saksasta Uruguayhun. Hyvin seikkaperäinen selostus, mitä matkalta odottaa ja mitä tehdä missäkin vaiheessa. Artikkeli on sangen tekstipainotteinen, eikä sisällä montaa kuvaa. Linkki laiva-artikkeliin:

Sail with your truck: Germany-Uruguay

S & M Boilerworks – Sustainable Unaccountability -blogin kaksi Suzukeillaan maailmaa kiertävää moottoripyöräilijää matkustivat saman setin toisin päin, Etelä-Amerikasta Eurooppaan. Tästä postauksesta löytyy jokunen kuvakin, jopa sapuskoista ja laivan kuntosalistakin. Linkki:

Crossing the Atlantic by cargo freighter – how to and common questions

Kuten jo artikkelien otsikoista voi päätellä, tämän linjan merimatkoja Atlantin yli suosivat lähinnä oman ajopelinsä kanssa matkustavat seikkailijat. Ymmärrän logiikan hyvin, sillä sellaisiahan mekin autoinemme ollemme. Uskoisin pääosan muistakin matkustajista päätyneen laivamatkalle samantyyppisen päättelyketjun seurauksena – olisi mukava viedä oma auto toiselle mantereelle ja matkustaa itse sen mukana. Ehkä moinen reissaustapa ei maksa muuten vaivaa.

Kahden hengen sisäkytti. Ylempi sänky on käännetty seinää vasten. (Kuva: Grimaldi Freighter Cruises)

Laivan ruokassali. (Kuva: Grimaldi Freighter Cruises)

Yllä muutama kuva Grimaldin omilta sivuilta. Luoja tietää milloin ne on otettu, mutta kovin 2000-lukulainen tunnelma niissä ei välttämättä vallitse. Blogeista edellä saa ehkä hieman paremman kuvan siitä, miltä laivalla näyttää. Kovin loistokasta ympäristöä lienee kuitenkaan turha odottaa. Ymmärtääkseni kaikki toimii, mutta liikoja ei kannata odottaa. Onhan kyseessä ensisijaisesti rahtilaiva ja matkustajat matkustavat siellä rahdin ehdoilla, ei päin vastoin.

Ruokaa saa monta kertaa päivässä ja sen laatu saattaa ilmeisesti vaihdella paljonkin riippuen kokista. Ruokailut rytmittävät päivää ja ovat sen kohokohta, ja mikäli kokki on hyvä, saattaa matkan aikana tulla lisää painoa. Laivalta löytyy myös yleinen oleskelutila matkustajien aikaa viettää, ja kannellakin voi istuskella. Jostain muistan lukeneeni, että kantta pystyisi jopa lenkkeilemään ympäri, mutta se ei liene mahdollista kaikilla laivoilla. Vaatimaton kuntoiluhuonekin laivoilla on, sekä matkustajille varattu pesukone ja kuivuri.

Yleisesti ottaen tulkitsen laivamatkan tehneiden pitäneen sitä kiinnostavana kokemuksena ja suosittelevankin sitä varauksin. Joustava pitää olla, kuten myös kärsivällinen. Laivan lähtö saattaa viivästyä viikoilla, ja matkan kesto venyä. Toisaalta moni kai voisi matkustaa vastaavan välin toistekin.

Odotan suurella mielenkiinnolla, minkälaista on ylittää valtameri rahtilaivalla, jolla ei esimerkiksi ole lainkaan internetiä. Hajoaako pää vai pääseekö matkan aikana jonkinlaiseen rauhoittuneeseen zen-tilaan. Toivotaan jälkimmäistä. Mikäli aikanaan tekemästäni viikon mittaisesta junamatkasta Pekingistä Moskovaan voi mitään päätellä, kotiutuu omaan hyttiinsä nopeasti ja perillä sieltä ei oikein edes haluaisi lähteä takaisin pahaan maailmaan. Ehkä niin käy laivallakin, onhan matka ainakin neljä kertaa pidempi kuin junareissu.

Mitä automatkalla Etelä-Amerikaan ja -Amerikassa voisi muka tapahtua? Seuraa ihmeessä hankkeen etenemistä myös Facebookissa sivulla facebook.com/havaintoja!

 

Facebooktwittergoogle_plusmail

18 vastausta artikkeliin ”Mitä odottaa kuukauden rahtialusmatkalta?

    • Kiitos vinkistä! Luulin tietäväni kirjan, mutta sitten googlasin, ja huomasin ajatelleeni toista opusta. Mutta näemmä sitä muutkin ovat laivalla E-Amerikkaan menneet.

      Tämä meidän valitsemamme reitti ja laivayhtiö keskittyy uskoakseni autojen kanssa matkustaviin. Ainut määräsatamavaihtoehto oli Uruguay, vaikka laiva taitaa Brasiliassakin pysähtyä. Siellä ei vain voi jäädä laivasta pois. Jos mukana ei olisi ajoneuvoa, olisi reittivaihtoehtojakin epäilemättä enemmän ja kirjan kirjoittajankin tekemä Brasilian reissu onnistuisi yhä.

    • Moro Jenni,
      et varmaankaan tarkoita merisairautta? Se pitää varmaankin vain kestää, heh.

      Mutta leikki sikseen. Kysymys on hyvä, ja olen itsekin sitä miettinyt. Mitä ne tekevät keskellä Atlanttia jos vaikkapa jonkun umpisuoli puhkeaa? En tiedä.

      Varustamolla on joitakin selkeitä ehtoja, joihin se matkustajat velvoittaa. Kunkin tulee hankkia matkaa varten vakuutus, joka ”sisältää evakuointilennot”. Tulkitsen, että tämä tarkoittaa normaaleja ambulanssilentoja, jotka taitavat sisältyä aika moneen tavalliseen matkavakuutukseenkin. Lisäksi rahtilaivamatkoilla oli jokin yläikäraja, joka tosin muistaakseni oli yli 80 vuotta. Sitä vanhemmat eivät mukaan enää pääse.

      • Voisin uskoa että laivalla on jos ei ihan lääkäriä niin ainakin hyvin koulutettuja ensiapuhenkilöitä jotta tavalliset mutta sinänsä vakavat tapaukset voidaan hoitaa laivalla itse, ettei jokaista luunmurtumaa tai rytmihäiriötä varten tarvitse tilata evakuointilentoa.

        Edellyttääkö varustamo lääkärintodistusta terveydentilasta?

        • Normaalisti ei edellytä. Ainoastaan vanhoilla matkustajilla oli joku terveydentilan todistamisvelvoite. Mutta silloin puhuttiin jo tyyliin yli seitsenkymppisistä.

          Oletan myös, että laivojen lääkekaapit ovat aika hyvin varustettuja. Ja onhan hyvä muistaa, että itse merimiehet seilailevat meriä jatkuvasti ja vaikka missä päin palloa. Eivät hekään varmasti aina ole ihan ykköskunnossa, ja homma pyörii silti. Eli eiköhän noihin sairastumisiinkin ole aika vakiintuneet toimintamallit.

      • Hieman sitäkin 🙂 toivottavasti merenkäynti olisi sitten hyvin suotuinen. Hyvä että sieltä pääsee jollain lentävällä pois.. Vallan mielenkiintoinen laivamatka tulossa.. kk laivamatka on varmaan etapin haasteellisin osuus… 😀 ainakin itselleni olisi!

  1. Iso laatikollinen kirjoja mukaan, nyt on aikaa lukea ne vähän raskaammatkin klassikot kun mikään ei ole häiritsemässä. Liikunnasta matkan aikana kannattaa myös pitää huolta. Muiden matkustajien määrä lienee niin vähäinen että heidän kanssaan ystävystyy väkisinkin, joten itseä kiinnostavia seurapelejä kannattaa ottaa mukaan, vaikka laivaltakin varmasti ainakin shakkipeli löytyy. Luulisi myös että rahtilaivan kannelta löytyy paikka pelata vaikkapa mölkkyä, jonka voi matkan lopuksi lahjoittaa laivayhtiölle suomalaisena kulttuuritekona.

    Laivalla lienee satelliitti-tv ja -radio mutta kuinkahan ne toimivat kun laiva liikkuu? YLE ei enää lähetä lyhytaaltolähetyksiä, mutta luulisi että BBC ja Voice of America ja muut suuret edelleen lähettävät. Pieni mutta hyvä lyhytaaltoradio voi olla hyvä varuste mukaan otettavaksi.

    Kuinka hyvin muuten osaatte espanjaa?

    • Juu, ennustaisin että matkustajia on yhteensä kaksitoista, jos pitäisi arvata. Enempää ei taida hytteihin mahtuakaan. Tutustumista muihin ei voine välttää, sillä nuo matkustajien yhteiset tilat ovat kuitenkin aika rajalliset ja koko ajan syödään yhdessä, monta kertaa päivässä.

      Tuo radio onkin hyvä idea. Voisi olla mielenkiintoista etsiä asemia kaukomailla, menneen maailman tyyliin. Sähköpostia laivalta voi kuulemma lähettää ja sitä voi vastaanottaa, mutta osoite on yhteinen koko laivalle. Se ei ole siis yksityistä. Jostain luin, että vain tekstitiedostot hyväksytään, eli esim. suuria kuvia ei tuolla postilla saa lähettää. Varmaan aika kallista data tuolla avomerellä.

      Hmm, espanja, no. Muutaman sanan osaan, Jasmin ei kaiketi sen vertaa. Vaatimaton tavoitteemme on opetella kieli laivalla, onhan siellä aikaa…

  2. Jos teillä on läppäri tai tabletti mukana, ladatkaa esim. HS/kirjastosta kirjoja. Siellä on toista sataa kirjaa. 9.90 on kuukausi maksu. Ja on muitakin e-kirja paikkoja. Ei tarvitse kantaa raskaita kirjoja mukana

    • Juu, tabletti on tarkoitus hankkia. Jo pelkästään karttojen ja suunnistuksen takia, olihan sellainen tosi kätevä kartanlukupuuhissa myös Pikavuoromatkoilla. Se entinen meni tosin aika kehnoon kuntoon Afrikassa, mutta onneksi nuo uudet eivät hirveitä maksa.

      Täytyy latailla noita e-kirjoja. Itse en ole niihin perehtynyt kun pidän enemmän paperisista. Toinen juttu josta olen viime aikoina innostunut, ovat audiokirjat. Niitä voi kuunnella samalla kun tekee jotain muuta, esimerkiksi kuntoilee. Täytyy latailla niitäkin mukaan reilusti.

    • Päiväkirja kieltämättä olisi varmaan kiintoisa idea ja välittäisi myös mielialoja ja niiden muutosta matkan aikana. Mutta katsotaan minkälaiset olosuhteet ja yhteydet laivalla lopulta on. Oletan, että ainakin satamakäyntien aikana jotain saa verkkoonkin niin halutessaan ladattua. Pelkkiä teksitmuotoisia postauksia voisi ehkä saada nettiin laivan sähkäpostin välityksellä. Täytyy tutkia tuotakin vaihtoehtoa. Juttujen kirjoittamiseen ei taida ainakaan aikaa puuttua…

  3. Lähdemme itsekin Uruguay-Argentiina suuntaan vuoden alussa, tosin lentokoneella edestakaisin. Kohteessa otetaan auto ja ajellaan sitten ympäri maaseutuja.
    Rahtilaivalla olen matkustellut jonkin verran, kannattaa varata kirjoja, elokuvia yms mukaan, laivan varustukseen ei välttämättä paljoa kuulu. Laivalla kyllä on kirjoja, mutta italialaisella laivalla ne voivat olla vaan Italiaksi. Liikuntaa saa hyvin ulkokansilla ja rappusissa menemällä ylös alas. Rahtilaivan maksimi matkustajamäärä on 12 (kans.väl. sääntö), mutta voi olla ettei teidän lisäksi ole ketään muuta paitsi laivan miehistö seurananne. Kaikilla kansipäällystön jäsenillä on kattava ensiapu/lääkintäkoulutus jos jotain sattuu, mutta mahdottomiin hekään eivät pysty joten kannattaa katsoa eteensä kulkiessanne laivalla. Aika kuluu hyvällä ilmalla hyvin, myrskyn sattuessa tunnit matelevat aika hitaasti eikä välttämättä ruoka edes maistu. Toivottavasti ruoka laivallenne on kuitenkin hyvää…
    Aiemmin oli juttua P-Atlantin yli menemisestä Kanadaan tai Jenkkeihin, yksi yhtiö voisi olla http://www.aclcargo.com/ uusilla laivoillaan (kaksi uusinta tuli tänä vuonna liikenteeseen) ja lähin lähtöpaikka olisi Göteborg Ruotsissa.
    Mukavaa etelänmatkaa.

    • Kiitoksia, ja mukavan matkan toivotukset takaisin. Täytyy tosiaan latailla laivalle mukaan jonkinlaista viihdettä. Toivottavasti sääkin on merellä hyvä, vaikka toisaalta sellainen lyhyt ja kohtuullinen myrskynpoikanen olisi tietysti kokemus sekin.

      Täytyypä tutkia tuota Alccargo-firmaakin. Paluuhan meillä on yhä päättämättä, mutta yksi vaihtoehto voisi olla palata Kanadan tai Yhdysvaltain itärannikolta kotiin. Siihen tuokin varustamo saattaisi olla varteenotettava vaihtoehto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *